Beach house ja onni onnettomuudessa

Kuka muistaa vielä meidän häädön? Tai beach house -unelman? Sepäs olikin aikamoista. Jutun voi lukaista täältä.

Ikuinen unelma

Kukapa ei olisi joskus haaveillut asuvansa pienessä kodikkaassa rantatalossa, jossa illan viimeiset äänet ovat meren pauhu. Ja missä aamut alkavat terassin ovien avaamisella turkoosin meren syleilyyn. Edelleen tämä mielikuva saa ihoni kananlihalle.

Me löydettiin sellainen. Muutettiin sisään ja haettiin koirat hoidosta Phanganilta. Elettiin unelmaa, kunnes saatiin häätö. Elämämme ensimmäinen, ja vain puolitoista viikkoa muuton jälkeen.

Ottihan se hieman ylpeyden päälle, vaikka silloinen välittäjämme sanoikin, että 'nyt Heidi mennään eteenpäin, eikä murehdita menneitä'.

Onneksi rakkaat sveitsiläiset ex-naapurimme pelastivat meidät silloin kattonsa alle.

Ja onneksi päästiin siitä hampaattomasta venäläisestä eroon.

Olihan se unelmapaikka.

Merivitamiinia oli tarjolla aamusta iltaan.

Ja koirillekin mainio pieni rantapoukama.

Hampaaton venäläinen

En yleensä kirjoita kenestäkään näin rumasti, enkä edes ajattele kenestäkään näin rumasti. Mutta tämä venäläistynyt ranskalainen gangsterivuokranantaja sai silloin karvani pystyyn. Saa vieläkin.

Näin hänet nimittäin. Ja säälin kaikkia hänen raivonsa kohteeksi joutuneita ystävällisiä HomePron myyjiä. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta pahalta se näytti.

Pysyttelin sivummalla ja seurasin, kuinka rantatalon ex-vuokranantajamme sätti ihmisiä naama punaisena, tökkien heitä rintaan ja osoitellen sormella ohimoonsa. 'Idiootit', saatoin melkein kuulla hänen huutavan.

Eikä Thaimaassa edes voi menettää hermojaan.

Vieläkin vuokralla.

Beach house nyt

Tässä yhtenä päivänä kävimme Tompan kanssa ihan vaan mielenkiinnosta katsomassa, josko rantataloon olisi löytynyt uudet vuokralaiset. Vaan eipä ollut. Suuri 'for rent'-kyltti roikkui portin pielessä edelleen.

Olin hieman vahingoniloinen, sillä tällä hetkellä hän ei löydä siihen ketään. Koko alue pienen rantatalon ympäriltä on muuttunut valtavaksi rakennustyömaaksi ja jätevuoreksi.

Vaikka onkin todella harmi, että nämä viimeisiin lukeutuvat pienet ja sympaattiset paikalliset rantaresortit puretaan ja tilalle rakennetaan lisää kansainvälisiä ylihinnoiteltuja hirvityksiä, niin tässä kohtaa koin osoitteen olevan aivan oikea.

Huokaisin raskaasti helpotuksesta.

Ilman häätöä me asuttaisiin siinä rakennustyömaan keskellä ja kiroiltaisiin menetettyjä yöunia. Maisemista nyt puhumattakaan. Hampaaton venäläinen olisi ehkä jo toteuttanut uhkauksensa ja tappanut meidän koirat.

Onneksi ei käynyt niin. Onneksi meidät häädettiin.

Mikä onni onnettomuudessa!

Sympaattinen pikku resortti vielä silloin.

Ja tilanne tänä päivänä. Voi itku.

6
Back to Top