Hullujahan me ollaan!

Hulluja me ollaan, pakko se on itsekin myöntää.

Säätöä ei ole elämästä puuttunut, eikä varmasti tule puuttumaan jatkossakaan. Voitte kysyä keneltä vain. Vaikka ollaan ihan reippaasti muka aikuisia jo, uskon että vanhemmillamme pyrkii sydän kurkkuun tämän tästä. Ihan vaan meidän takia.

Välillä itselläkin sydän hyppii epätahtiin, mutta koska eletään tämän sekasorron keskiössä, meitä pelottaa ehkä vähemmän kuin meidän vanhuksia.

Anteeksi mummit, vaarit ja papat. Tällaisia me nyt vaan ollaan.

Hullu Thaimaanrannan maalari

Kuka hullu ostaa talon näkemättä?

No joku hullu.

Vielä hullumpi ostaa PIENTILAN näkemättä.

Ei liene tarpeellista mainita kuka niin päättömästi toimii.

Pakko myöntää että tämä on omasta mielestänikin jo kohtuullisen kreisiä. Arvatkaa vaan, onko nukkumatti käynyt viime aikoina kylässä.

Pari päivää sitten Tomppa (ja koirat) kävi kuitenkin allekirjoittamassa talokaupat, edelleen näkemättä kohdetta. Vasta kaupantekotilaisuuden jälkeen auto starttasi kohti tulevaa kotia. Tai oikeammin kotitilaa, sillä lääniä meidän tönöllä on 2,7 hehtaaria.

Mutta sain sen mitä kaikissa mökkikuumeissani olen etsinyt. Ehkä vähän enemmänkin - vuonna 1880 rakennetun talon piharakennuksineen ja vanhoine puutarhoineen. Peltoakin löytyy pari hehtaaria, mutta onneksi ne on tässä kohtaa vuokrattu.

Sillä se tästä nyt puuttuisi, että pitäisi keksiä pelloillekin jotain kivaa tekemistä.

Notta mitähän sitä seuraavaksi suunnittelisi?

Kasvimaa -ja huone nyt ainakin, mutta piharakennuksessakin yläkerta mukaan lukien olisi tilaa sellaiset 300 neliötä.

Pitäisikö ottaa kesäkanoja? Tai lampaita?

Hullu ajatus, Boo söisi ne kaikki.

Joku paluumuuttajien hermoparantola?

Ei ehkä kuitenkaan, joukossa hulluus vaan tiivistyisi.

No enivei, täältä tullaan Kemiönsaari!

Anteeksi alkuperäiset asukkaat jo etukäteen.

Pientila maaseudulla

Pieni piharakennus. Tohon saa vaikka mitä :)

Salsa tutkii tiluksia

Mummi ja koirat pummilla

Ai niin, ostettiin me pari autoakin näkemättä

Me tarvittiin auto, se on päivänselvää. Riittävän iso kulkupeli, johon kolme koiraakin mahtuu.

Sitten me tarvittiin auto, jolla kuljettaa huonekaluja, joita meillä ei ole valmiiksi yhtäkään. Paitsi ostamaamme taloon jäävä ruskea, jo parhaat päivänsä nähnyt kulmasohva.

Ja koska meillä on suunnitelmissa jossain vaiheessa (todennäköisesti kun seuraavat pakkaset koittaa) lähteä viettämään camper van -elämää, oli järkevää jo tässä vaiheessa ostaa sellainen, josta tuollaisen camper vanin voi rakentaa.

Siis silleen ihan rauhassa ja ajan kanssa, kun talon remontilta ehditään. Tai jaksetaan.

Uskokoon ken haluaa, eiköhän tässä ole seuraavat stressit jo valmiiksi pedattu.

Kiitokset kuuluu:

  • Kemiönsaaren Tomppa ja tietenkin ystävämme Pauliina talon löytymisestä ja sisäpiirin vinkeistä. Sekä talon tutkimisesta. Ilman teidän silmiä homma olisi ollut vielä enemmän mielipuolinen. Olette korvaamattomia!
  • Petsku talon tutkimisesta.
  • Julle, kahden hyvän auton löytämisestä ja kaiken järjestämisestä. Sekä myös Tompan ja koirien noutamisesta lentokentältä.
  • Jölli, kiitos että tarjosit meille hätäpaikkaa tontilla, jos ei mitään muuta keksittäisi.
  • Kaikille henkisille tsemppareille. Teitä oli paljon<3

Grillibileet Kemiönsaarella odottaa!

Tästä se lähtee. Tällä hetkellä meillä on yksi sohva ja kaksi sänkyä

Reissukoirat on jo ihan messissä seuraaville seikkailuille

10 kommenttia

  1. Tervetuloa Kemiönsaarelle :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut uudesta kodista, tuollaisessa paikassa minäkin viihtyisin parhaiten, jos Suomeen täytyisi jäädä. Kivaa myös että teillä on reissuauto Suomeenkin, jotta ei tarvitse ihan paikallaan pysytellä. Upeita koiria, kun heti pysyvät nätisti pihassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Samaa mieltä itsekin, hermoromahdus tulisi, jos pitäisi ahtautua johonkin kerrostaloasuntoon koirien kanssa.

      Kyllä me muuten ihan Eurooppaa myöten ajateltiin reissuatolla suunnata :)

      Poista
  3. Ootte ihanan hulluja, ihailen <3 Tervetuloa Suomeen!

    VastaaPoista
  4. Ette ole, elämässä pitää ottaa riskejä. Hieno talo ja hyvin ovat koirat kotiutuneet.

    VastaaPoista
  5. Luovaa hulluutta, sitä tarvitaan ja sen te selvästi osaatte. Onnea ihanan näköiseen taloon! Kuinka koirat ovat sopeutuneet Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra<3

      Koirat on vähän sen oloisia, kuin olisivat olleet täällä aina. Sitten toisaalta niitten suurta hupia on tuijotella loputonta peltomaisemaa. Viidakossa kun ei nähnyt seuraavaa puuta pidemmälle ;)

      Ollaan pystytty päästämään niitä vähän vapaaksikin pelloille, ja voi sitä riemua kun saavat juosta rusakon perässä sydämensä kyllyydestä :)

      Poista

Back to Top