Helteisiä kuulumisia Kemiönsaarelta

PÖÖÖÖ - täällä ollaan vielä!

 

Vaikka ollaankin paljon pohdittu missä ensi talvi vietetään, niin juuri nyt nautitaan upean aurinkoisesta ja lämpöisestä Kemiönsaaresta. Tällä hetkellä fiilis on melkein kuin Samuin tropiikissa, lukuunottamatta tietenkin Samuin grilliruoalle tuoksuvia trooppisen kosteita öitä ja hikisiä jameja. Uuh miten tulikin heti ikävä...


Kemiössä on kuitenkin onneksi ollut lähes paahtavan kuumaa. Meidän tontti itsessään on erittäin aurinkoinen (silloin tietenkin kun aurinkoa näkyy), eikä kovinkaan montaa varjopaikkaa löydy muualta kuin puitten alta - tähän muuten pirtin edessä komeasti kukkiva omenapuu tarjoaa oivan helpotuksen. Meidän tontissa on myös eräs aivan käsittämätön ominaisuus - MEILLÄ EI KESÄLLÄ SADA. 


Aika kreisiä, mutta totta. Kemiön keskustassa vajaa kolme kilsaa meistä voi tulvia, ja silti meidän tontille ei heru pisaraakaan. Jos tätä olisi tapahtunut vain kerran, menisi se jonkun hassun sattuman piikkiin, mutta kun tätä ollaan todistettu jo kolmatta kesää, on pakko uskoa että meidän tölli sijaitsee jossain kummallisessa mikroilmastokoordinaatissa ja asia on vain näin. Hämärästi muistin perukoilta jokin ääni muistuttaa Tapsan kertoneen joistain "kummuista", jotka saavat sateen tekemään meidän kohdilla mutkan matkaansa. Onko näin en tiedä, usein kuitenkin ollaan todistettu sysimustien ukkospilvien hiipivän tontin oikealle puolelle ja suorastaan hyppäävään tontin yli sujuvasti vasemmalle puolelle jättäen meidät sateetta.


Talonvaltaajien hallinnoima vino tuulimylly.

Omppupuun varjossa. Taitaa tänä vuonna tulla liikaa omenoita...


Meidän uusi porakaivo ei toivomuksista huolimatta tuota kesäaikaan vettä aivan tarpeeksi, ja kun ei sada, pitäisi puutarhaakin kastella. Porakaivo olisi ilmeisesti paineistettava (kunhan taas keritään ja saadaan rahaa kasaan), mutta onneksi meillä on vielä tallella tuo vanha pihakaivo, jonka katolla JO KOLMATTA VUOTTA töröttää vino tuulimylly. Tuulimyllyssä on kolo, jonka valtaa joka kesä pieni tinttipari, ja siinä vaiheessa kun taas havahdutaan tuulimyllyn suoristamiseen, talonvaltaajat kurkistelevat kolosta vihaisina - EI NYT!


Ja niin tuulimylly pysyy sympaattisesti vinossa.


Kuin varkain (tai no kolmatta vuotta remonttia tehdessä) vadelmat ja muut kainaloon asti kurottavat rikkaruohot ovat vallanneet pihapiirin reunamukset. Piha-aluetta voi siis helposti kutsua reheväksi, mutta ei kuitenkaan sillä oikealla tavalla puutarhurin unelmaksi. Kaikkea kasvaa joo, mutta aikalailla väärissä paikoissa, kun taas kaikki se mitä itse olen istutellut kituuttaa henkihieverissä, koska vesipula. Viime vuonna istutin 13 marjaomenapensastakin aidan vierustoille (lupasivat että kasvavat isoiksi puolessa tunnissa, hih..), ja jos noi pensaat nyt on kasvaneet vuodessa 20 senttiä, niin sekin on varmasti näköharha. Aika säälittävää on kasvuvauhti, mutta ehkä sekin sitten johtuu vesipulasta. Tuskin noista pensaista on näkö - ja tuulensuojaksi vielä kymmeneen vuoteen.



Pellon reunasta löytynyt kiva metallihärpäke sopii hyvin kukan alle.


Onpa kuitenkin upeata, että kesä ja lämpö eksyi viimein tännekin. Kemiönsaari on valtavan kaunis varsinkin näin kesällä, ja jo tässä vaiheessa pelottaa ettei ehdi tekemään puoliakaan asioista, joita näin kesällä toivoisi ehtivänsä. Kuten vaikka tutustua saareen syvemmin, käydä tapahtumissa, illallisilla merellisissä ravintoloissa, ehkä joissain fribakisoissa ja ennen kaikkea tavata ystäviä ja läheisiä pitkän kaavan mukaan. Mä olen muuten edelleenkin lähes äimänkäkenä (ja onnellinen) siitä, että Thaimaassa ensi kertaa tapaamamme Pauliina asuukin näin yllättäen tässä kahden kilometrin päässä meistä. What?!? 


Onneksi on myös näitä frendejä, joille meidän peltojen keskellä sijaitseva tölli ei ole liian kaukana, ja jotka kyläilemällä repivät meidät välillä irti remontistakin. Muutoin meidän kesä saattaisi hujahtaa ohi pensselin vartta puristaen ja vasaralla hakaten, ihan vaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Lokakuussa ehkä havahduttaisiin sateisiin ja mietittäisiin, että ei saakeli, mitä nyt?!?


Pitää siis myös pysähtyä nauttimaan elämästä. Kiireettä ja hyvillä mielin.

 

Mitenkäs teidän kesä on startannut?


Ps. Kiitos Ira ja Hartsa terassiavusta, kyllä nyt kelpaa💛

 

Fribaillessa löytää upeita maisemia. Tämä Kisakallion fribakentältä.

Ja tämä taas Taalintehtaalta. Kyllä vapaa-aikakin on mukavaa<3

 

6 kommenttia

  1. Ihania kesäisiä kuvia!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Teil on niin ihanat maalaismaisemat ja upeesti rempattuja tiloja ja hieno uus terdekin. Nää kelitkin hellii.
    Meil ootellaan mökkipihan kuivumista tulvista ja hyttyssukupolven poistumista. Niitä meinaan riittää, hitsi vieköön. Onni on sateettomuus ja kuiva piha.
    Ihania helteitä Kemiöön!
    Ja todellakin, kesästä pitää nauttii, ku ny koronakin hellittää ainakin hetkeksi

    VastaaPoista
  3. Vaikka kesä ei olekaan itselleni mieluisin vuodenaika - ei ainakaan hellekesä - niin iloitsen puolestanne. Varmasti Samuilla syntyneet koiratkin nauttii lämmöstä ♥

    Tuo sääilmiö on kyllä ihmeellistä; lapseni asuu meiltä ~20 kilometrin päässä ja siellä kelit on aina ihan muuta kuin täällä. Siellä on kaikki ääri-ilmiöt. Jos meillä on lunta 15 senttiä niin siellä on vähintään metri. Jos täällä sataa ripsauttaa niin siellä on suurinpiirtein tulva. Pakkaslukematkin huitelee ihan muissa lukemissa. Aika outoa.

    Ihanaa kesää sinne Kemiönsaareen :)


    VastaaPoista
  4. Onpa teillä oikea taikapaikka siellä. Tosin sade kyllä tekisi varmasti välillä ihan hyvääkin. Kaunista viikonloppua Heidi <3

    VastaaPoista
  5. Fiilis on melkein kuin Samuin tropiikissa...paitsi ettei siellä ole niitä kobria,joista aina kirjoittelit.
    Onko edes käärmeitä näkynyt?

    VastaaPoista

Back to Top