Tekemisen ytimessä - vihdoinkin!

Jo oli aikakin!


Remppa on pyörinyt hitaasti, mutta varmasti jo reilun viikon. Suurimmaksi syyksi tiukkaan starttiin veikkaan uhkaustani, sillä sanoin Tompalle aikaa olevan vappuun - toukokuun eka päivä tämän frouvan löytää nimittäin puutarhasta. Uuh, miten odotankaan reisilihasten rasittamista kasvimaalla ja kukkapenkeissä - onhan siitä jo tovi.


Mutta siis, remppaa pukkaa. Ensimmäinen viikko on mennyt purkaen, saumaten ja hioen. Hiomisiin mun ei tarvitse itse osallistua, kiitos nuoruudessa kipeänä urheillen hankitun rasitusastman, jonka takia en voi maskia pitää, enkä siksi siis hioa. Ei sillä että mitenkään erityisesti haluaisin hinkata puupaneeleista vanhoja lakkoja pois, se nyt kuitenkin on se kaikkein v-mäisin puuha remontin tekemisessä. Kuka ihme on koskaan keksinytkään, että mäntyiset puolipaneelit olisi vanhetessaan ja kellastuessaan edes mitenkään erityisen kauniita?

 

Työmaa portaikko. Paljon on paneelia.

Onneksi pikkuaulan muovimaton alta löytyi kunnon lankut.

 

Meillä oli tarkoituksena aloittaa remppa toisesta makuuhuoneesta yläkerrassa, mutta muovimaton alta paljastuneen raakalautalattian takia ei päästy hommassa alkua pidemmälle. Tarvittiin siis uutta lattialankkua (myös puolikkaaseen olohuoneeseen), ja viimein nyt joku aika takaperin sitä saatiinkin. Kannattaa muuten kilpailuttaa yrityksiä, sillä jopa meidän muutaman sadan metrin lankkutilauksessa säästettiin tuhat euroa tosta noin vain tilaamalla oikeasta paikasta ja tyytymällä kakkoslaatuun, joka omasta mielestäni näyttää kyllä vallan priimalta. Näissä kakkoslaadun lankuissa on kuitenkin oksapaikkoja, mutta meille sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, sillä lankut maalataan. Kiitos Sarokkaan yhteyshenkilön, joka älysi tarjota meille vähän vähemmän priimaa tavaraa, eikä väkisin myynyt sitä kalleinta mahdollista. Nyt on olkkarin yksi reuna täynnä erikoiskuivaa ja 14,5 cm leveätä lankkua, muualle ei noin pitkät lankut mahtuneet.


Elämä kaaoksen keskellä siis jatkuu ja KAIKKI on taas pölyssä.


Kun yläkerran makkari siirtyi tehtävälistan kakkoseksi, päädyttiin tekemään portaikko ensin. Veikkaanpa olkkarin ja makkarin remontin sujuvan kuitenkin portaikkoa nopeammin, sillä katto - ja seinäpaneeleitten hiomiseen menee oma aikansa. Mä kyllä tykkään meidän kattopaneeleista ja vähän ehkä niistä puolipaneeleistakin, mutta en siitä lakkapinnasta, jota ei luojan kiitos ole vielä katossakin. Kattopaneelitkin on joku taannoin maalannut sen verran huonolla maalilla, että puolet maaleista riippuu riekaleina, joten hommassa piisaa. Vaikka maalaaminen itsessään on mukavaa ja kevyttäkin puuhaa, katon ollessa kyseessä tilanne on täysin toinen. Vieläkin on tuoreessa muistissa tuvan tummanruskeitten kattolankkujen maalaaminen valkoiseksi. Vasta viisi kerrosta maalia oli riittävä ja hyvä ettei välillä itku päässyt - on se katon maalausasento kuitenkin sen verran raskas.

 

Tällä hetkellä portaikko on siinä kaikkein sotkuisemmassa vaiheessa ja tämä vaihe on luonnollisesti myös ärsyttävin. Vaikka kuinka kuinka ja mitä yrittäisi, hiomispöly löytää tiensä jokaiseen huoneeseen, vaatteisiin ja kaikille pinnoille. Mieli tekisikin jo maalaamaan ja ennen kaikkea näkemään uudet pinnat. Alakerrassa meillä on rumpuhuoneen vanhaa paperitapettia lukuunottamatta vaaleat seinät, mutta portaikkoon ja meidän makkariin olen suunnitellut molempiin värikkäämmät tehosteseinät. Lattioitten väriksi olen päättänyt (öhöm, olen saanut taiteellisen johtajan tittelin) sellaisen vaalean hiekan sävyn ja maltan tuskin odottaa sitäkään, kun näen värin uusissa lankuissa. Aikamoista juhlaa nimittäin oli, kun alakerran lattioihin valittu mustikkamaito oli viimein lankkujen päällä. On se vaan niin herkku väri.


Toivottavasti pääsen jo viikonlopun aikana maalaamaan portaikon kattopaneelit😁.


Ai niin muuten, ensimmäinen kurki on kuultu! Sieltä se kesä tulee💕


Kohta saadaan olkkariinkin uudet lattiat ja seinät.

Virtasen maalitehtaan herkulliset saaristolaisvärit

Rempan lisäksi kaikkea muutakin hommaa piisaa. Pitäisi uusia liitenrin kattokin.

Mun seuraava taideprojekti :)


2 kommenttia

  1. Siellä ei kyllä hommat lopu kesken. Miten joku on voinut piilottaa muovimattojen alle noin ihanan lankkulattian?
    Tsemppiä remppaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopu hommat ei ;) Ja oikeastaan mä tiedän jo, että sitä mukaa kun tehdään eteistä ja yhtä makkaria, niin huomataan että pitää tehdä lisäksi tämä ja tuokin. Kunhan nyt ehtisi auringon ja lämmön kanssa pihallekin.

      Ihanaa kevään odotusta Outi<3

      Poista

Back to Top