Vieraskynäilijä: Pauliina - Tilityksen aika

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Tällä kertaa saamme lukea toisen hyvän ystäväni Pauliinan yhteenvetoa vuorotteluvapaastaan upealla Koh Phanganilla.


Tilityksen aika

Ystäväni Heidi pyysi vierailemaan blogiinsa ja tässä sitä nyt ollaan. Olen 'ikäloppu' sairaanhoitaja, joka ajautui vuorotteluvapaalle, kun elämäntilanne sen salli. Ja hyvä niin, sillä ilman tätä vapaata olisin ehkä itsekin potilas. Loputon suorittaminen ja suoriutuminen kävi voimille, vaikka vahva olenkin.

Ajauduin tänne Koh Phanganille ensimmäisen kerran vuonna 2013, koska hyvä ystäväni Vesa asuu täällä. Jotenkin tämä saari jätti jälkensä ja tarpeeksi elämässäni reissattua päätin, että lähden tänne vuodeksi, enkä kiertele missään. Lepään, olen vaan ja katselen mitä huominen tuo tullessaan. Hommasin opiskeluviisumin ja lennot, otin yhteyttä Moikkuun (hänet tunnen Vesan kautta) ja majoituin Moikun ja Oikun taloon 'kodinhoitajaksi', koiratädiksi, sihteeriksi ja muistikortiksi. Moikku oli suureksi avuksi, auttoi tutustumaan saareen, ihmisiin, thaikkujen outoihin kulttuurijuttuihin ja neuvoi kaikissa käytäntöön liittyvissä asioissa. Ja vaikka en enää asukkaan heidän luonaan, olen heille ikuisesti kiitollinen. Heillä on aina paikka mun sydämessä.

päiväunien aika
piha sadekaudella

Kuumuuteen totuttelu vei aikansa ja kun siihen tottui, alkoi sadekausi... tietenkin aikaisemmin kuin yleensä. Vettä satoi ja satoi. Lilluin kurateillä, juutuin punasaveen ja kirosin. Mutta sadekausi loppui ja kurapaska unohtui. Moikulla ja Oikulla on koiria ja koirahulluna ihmisenä olin ihan 'in love'. Ja sitten joku saatana myrkytti niitä koiria. Niitä haudattiin ja haudattiin. Koirien myrkyttämistä en voi käsittää ja kuten ystäväni Moikku sanoi; 'sitä ei tarvitse hyväksyä'. Toivon todella, että saaren nykyiset koirakaverini selviävät elämässä eteenpäin, erityisesti Erkki ruttuhuuli, joka toipui sylissäni punkkikuumeesta ja maksan vajaatoiminnasta. Liian monta hyvää on jo haudattu; Kirveli, Rocky, Murre, Mörri, Jelli, Makki ja monta muuta. Istuin, en yksi tai kaksi kertaa, portailla ja mietin laukkujen pakkaamista ja häipymistä. Vaan en luovuttanut, sillä ei tämän näin pitänyt mennä. Alussa kaikki on hankalaa ajattelin ja niinhän se usein on. Kun odotat jotain oikein kovasti, kaikki menee päin pyllyä. Onneksi kuitenkin joka päivä eteen tuli myös hyviä asioita. On ihanaa herätä valoon. Kello ei soi, aikatauluja ei ole. Ja illalla kun viidakko aloittaa yölliset konserttinsa, on hyvä vetää peitto korville ja nukahtaa luonnon ääniin.

Erkki pienenä
Erkki toipumassa punkkikuumeesta ja maksan vajaatoiminnasta

Kirveli tiputuksessa kotisairaalassa myrkytyksen jälkeen
Tämä Koh Phangan tunnetaan varmaan julkisuudessa parhaiten täydenkuun bileistä. Sääli, sillä se on vain erittäin pieni osa tätä paikkaa. Tämä saari on jotenkin mysteeri. Ihmeellinen hippimesta, jossa kaikki mahtuvat toteuttamaan itseään. Pieni paikka, johon mahtuu rokkarit ja joogahipit, turistit ja kaikenmaailman vegaanit, sekä tietenkin myös paikalliset, burmalaiset, jne. Ihmeellinen juttu, miten näin pieneen saareen mahtuukin kaikenmoista ja kaikki vielä jotenkin sietävätkin toisiaan. Kuitenkin yleensä me ihmiset olemme melko ahdasmielisiä kaikenlaista erilaisuutta kohtaan. Täällä kaikki jotenkin sulautuvat. Selvittämätön mysteeri ja sellaisena pysyköön.

Saarelta saa kaiken tarpeellisen kulutustavaran, mutta mikään ostosparatiisi tämä mesta ei ole. Ja taas totean, että hyvä niin. Toivottavasti tästä paikasta ei sellaista koskaan tulekaan. Ruokatarjontaa on laidasta laitaan ja jos et halua syödä ravintolassa, löytyy kaiken maailman ruokakauppoja, joiden valikoimista voit valmistaa mitä haluat. Täältä saa jopa ruottalaista näkkileipää ja maksamakkaraa. Oikeastaan salmiakki ja juustohöylä ovat ainoat asiat mitä en ole saarelta löytänyt, mutta onneksi posti kulkee kotimaasta tänne ja niin nekin puuttuvat asiat on hoidettu. Rannat täällä ovat hyviä, ilman kaupallista rantatuolisysteemiä ja sekin on hyvä. Snorklauspaikkoja löytyy ja hyviä sukelluspaikkoja myös.

Chaloklumin rantaa

Thongsalan rantaa

Miten ihmiset sitten täällä aikaansa kuluttavat, elleivät ole töissä? No, löhöävät, sukeltavat, höpöttävät, lukevat, joogaavat, tekevät käsitöitä, auttavat kavereita, soittavat kitaraa, kokkaavat, kirjoittavat, jne. Niin, tosta auttamisesta tuli mieleen; täällä todellakin vielä 'naapuriapu' toimii, erityisesti meidän muutamien suomalaisten kesken. Kuskataan toisiamme, kuunnellaan toistemme ilot ja surut, kasvatamme kasveja, kaivamme maata, teemme sähköhommia, hoidamme koiria ja ihan kaikkea mitä kukakin osaa ja viitsii. Ja tuo naapuriapu ulottuu myös suomiporukan ulkopuolelle, kavereita jeesataan milloin milläkin tavalla.

'kesämökki'

Aikatauluja ei oikeastaan ole. Se oli mulle, asperger-tyypille, alkuun helkutan vaikea asia, vaan ei ole enää. Oikeastaan nautin siitä, että teen mitä huvittaa. En tiedä mitä huomenna tapahtuu, eikä sekään haittaa yhtään. Itse asiassa se on todella vapauttavaa. Vaikka elämä on täällä paratiisissa ollut pääsääntöisesti sietämättömän kevyttä, niin ystäviä ja rakkaita on ollut välillä niin ikävä, että on ollut pakko valuttaa kyyneleitään tyynyyn.

Sitten jamit. Täällä tosiaan käydään jameissa. Lavalle nousee kaikenlaista soittajaa ja laulajaa, välillä hyvää ja välillä vähemmän hyvää. Mutta jokaiselle jotakin. Jamit tarjoavat muusikoille oman juttunsa ja meille kuulijoille omat vibansa.

jameissa
Vesan ja Naphatin häissä
Ja lukemattomat ihmiset, joihin olen saanut tutustua, ovat ihan oma lukunsa. Heistä saisi kirjoitettua kirjan tai kaksi. Niin, ja onhan kouluakin tullut käytyä tuloksena muutama opittu thaikielen sana. Kaikesta saisi juttua vaikka oman blogin verran, mutta säilön näitä juttuja mieluummin sieluuni ja lämmittelen niillä, kun on kylmä.

Kummallinen paikka tämä Koh Phangan on, en osaa sitä sanoiksi raapustaa. Tämä on paikka, joka tarvitsee kokea itse. Jos siis haluat matkustaa paikkaan, jossa on oikeastaan kaikkea, muttei kuitenkaan ns. normaalia turismipotaskaa, niin tervetuloa tänne. Täällä voit heittää aivot narikkaan ja relata, oikeasti. Ja väitän, ettei samanlaista paikkaa maailmasta löydy. Tämä on mysteerinen 'hippisaari', joka on haukannut ison palan minusta. Tänne palaan vielä.

Pauliina, Banana Lady

Allekirjoittanut hikisenä lenkin jälkeen
Illan tullen. Pakkohan tänne on palata...

4 kommenttia

  1. Kivoja nämä vieraskynä jutut. Heidi, kirjoitaisitko minun blogiin elämää Samuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari kunniasta, kyllä mä kirjoitan :)

      Poista
  2. Tää oli todella hyvä teksti :) Monesti ihmiset ovat lokeroineet saaret asialle x pyhitetyksi eikä kiinnosta edes nähdä sitä toistapuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Maria! Itsekin lukeuduin aikoinaan niihin, jotka jättivät Phanganin väliin fullmoonien takia ja miten typerää se olikaan. Loistosaari!

      Poista

Back to Top