Haaveiletko vapaudesta?

Vapaus. Haluaisitko löytää elämääsi uuden vaihteen, aidommat fiilikset, kenties uudet maisemat? Vaihtaa kahden viikon lomamatkat pidempään oleiluun palmun alla? Mä tiedän, että moni siellä ruudun takana toivoo sitä varsinkin nyt, kun talvi Suomessa 'yllätti' taas.

Me haaveiltiin vapaudesta 15 vuotta, ennen kuin uskallettiin ottaa härkää sarvista. Kyllä mekin mietittiin, että millä rahalla ja miten se nyt ikinä voisi olla mahdollista. Mutta kun palo kasvoi liian suureksi ja Suomen talvet muuttuivat iän myötä aina vain haastavimmiksi kestää, oli viimein pakko ottaa se ensimmäinen askel polulla. Ja niin kuin aina, vaikkei seuraavasta askelmasta ollut havaintoakaan, ensimmäisen rohkean askeleen jälkeen siitä näkyi jo häivähdys. Ja niin edespäin.

Plai Laem beach Koh Samui
Tämä lämpö ja nämä maisemat, ihana elämä :)

Uskaltaisinko?

Usein ihminen kaipaa vahvistusta omille toiveilleen ja haaveilleen. Jonkun joka sanoo, ettet sä ole aivan seonnut, vaan että haaveet ja niitten toteuttaminen on ihan tervettä. Jonkun joka valaa suhun uskoa ja antaa vaikka pieniä vinkkejä alkuun pääsemiseen. Vaikka meidän haaveet oli rautaisen kovat, niin silti sen lopullisen sysäyksen aikaansaamiseksi tarvittiin romahdus elämässä. Sen ei tarvitsisi kuitenkaan olla niin, vaikka liikkeelle lähtö ja päätöksenteko ei aina olekaan niin helppoa.

Meidän päätöksen tekoon vaikutti äitini yllättävä kuolema. Ihminen joka oli aina tehnyt töitä ja harrastanut kaikkea terveellistä vapaa-aikansa poistui joukostamme liian äkkiä eläkkeelle pääsynsä jälkeen. Se pisti todellakin miettimään, että kannattaako loputtomiin odottaa. Vai pitäisikö alkaa elämään jo nyt?

Vielä kolme vuotta sitten ei voinut kuvitellakaan, että haaveista tulee totta.


Meediolla käynti

Kävin silloin meediolla, mutta en mennyt sinne siksi, että olisin saanut varmuuden haaveilleni, vaan koska halusin saada edes jonkun tolkun henkiseen kaaokseeni. Sellaisessa särkyvässä tilanteessa ihmismieli haluaa turvautua johonkin, tai siltä ainakin silloin tuntui. En ollut ennen käynyt (olen jopa pitänyt vähän huuhaanakin), mutta kun meedio kysyi mitä odottelen ulkomaillemuuton kanssa, olin yhtä kysymysmerkkiä. Enhän kuitenkaan ollut maininnut ulkomaahaaveista mitään, kuten en mistään muustakaan (edes äidin kuolemasta) ja silti hän oli varma, että meidän pitää lähteä heti. Ei edes kuuden kuukauden päästä, vaan heti. Saatesanoina olivat; ota se ensimmäinen askel, niin näet sitten sen seuraavankin. Hän sanoi myös, että tulisin kirjoittamaan jotakin ja siitä hetkestä seitsemän kuukautta eteenpäin kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Unelmapaikastani Koh Samuilta.

Me pähkäiltiin silloin vain vähän reilu kaksi kuukautta, kun ensimmäinen kolmen kuukauden testireissu Samuille oli todellisuutta. Sen kolmen kuukauden jälkeen käväistiin Suomessa joulun vietossa, esikoinen muutti omaan kotiin, ja me tultiin takaisin Samuille. Enkä ole sekuntiakaan katunut. Täällä ollaan, vaikkei meillä alkuun ollut mitään käsitystä miten ja mistä rahat. Yksi asia johtaa toiseen, se seuraavaan ja sitä seuraavaan. Elämä kantaa.

Me ollaan onnellisia, että voidaan aloittaa vaikka jokainen aamu näin.

Ja arvatkaa kuka muu on myös onnellinen :)

Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään

Ajattelin jonain päivänä kirjoittaa paljon yksityiskohtaisemmin siitä, kuinka meidän rohkea hyppy tuntemattomaan kokonaisuudessaan tehtiin, mutta ennen sitä suosittelen lukemaan Rosita Juurisen 'Toimistosta travelleriksi - Matkaopas vapaampaan elämään'- kirjan. Rosita avaa mielestäni todella hyvin erilaisia pelkotiloja jotka ovat muutoksen esteenä ja antaa paljon ihan konkreettisia vinkkejä omien haaveitten toteuttamiseen. Ei se unelmien toteuttaminen välttämättä olekaan niin vaikeata! Tässä lainaus Rositan kirjasta:

"Moni pienipalkkainen duunari tai työtön voi miettiä, että on elitistien hommaa kaavailla vapaampaa elämäntyyliä ja ettei tavallinen ihminen moiseen pysty. Tosiasia kuitenkin on, että moni on lähtenyt kulkemaan unelmiaan kohti jotakuinkin tyhjätaskuna, sisäisen palon johdattamana. Tahto on löytänyt keinot ja pakottanut käyttämään mielikuvitusta ja laittamaan itseään likoon. Moni heittäytyjä kertoo kokeneensa olleensa eniten elossa, kun astunut ulos taloudellisesta turvasatamasta."

Vaikka et suunnittelisikaan juuri tällä hetkellä oravanpyörästä pois hyppäämistä, vaan vasta silloin 'myöhemmin', suosittelen lukemaan Rositan kirjan. Se avaa hienosti sitä sisäistä muutosta, joka kannattaa käydä läpi, olipa se muutos sitten mitä tahansa.

Haaveiletko sinä vapaudesta? Tilaa Rositan kirja klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

Rosita Juurisen kirjan voi tilata myös tästä
*Kaupallinen yhteistyö

8 kommenttia

  1. Uskomaton tarina teillä & ihan huikeeta, että uskalsitte ottaa sen ratkaisevan askeleen! Oma kaukokaipuu saa hieman lievennystä tai lisäpotkua tulevasta Thaimaan lomastamme,sinne Phuketin Suriniin tulemme joulukuun alussa. Asutteko muuten miten kaukana Phuketin pohjoispuolelta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli-Hannele :). Alkuunhan se tuntui vähän huimalta, mutta sitten kun vain lähti tekemään, niin asiat jotenkin loksahteli paikoilleen. Ehkä se on juuri sitä, että kun lähtee liikkeelle, niin niitä askelmia matkan edetessä sitten löytyy.
      Mä katselin tossa juuri karttaa, että saisin kilometrejä selville ja se näytti 366. Mutta tietty se, että asutaan vielä saarella, tuo siihen matkaan lisätunteja. Periaatteessa ei olla mahdottoman kaukana ja ollaan me kerran toi väli autolla tultukin. Mutta kyllä siihen silti ainakin se kuusi tuntia uppoisi.
      Ihanaa lomaa teille ja jos päätätte pyörähtää Samuilla, niin sieltä tulee toki tunnin suoria lentojakin. Ja mikäli näin, niin olisi kyllä mukava nähdä :)

      Poista
  2. Tätä sinun postaustasi oli huikea lukea: kiitos <3!

    Tunnistan tarinoissamme paljon samaa: sen enempää tässä avaamatta parisen vuotta sitten koin samantyyppisen pysähdyksen ja aloin miettiä konkreettisesti, mitä omalta elämältäni - siltä, joka on jäljellä - vielä toivoin.

    Ehkä meistä jokainen tarvitsee jonkinlaisen totaaliseisahduksen ymmärtääkseen, että elämä on sittenkin ihan tässä ja nyt, mene ja tiedä tiedä.

    Pysähdyksen jälkeen aloin laittaa arvojani järjestykseen, ryhdyin käyttämään aikaa siihen, mikä on oikeasti minulle tärkeää ja merkityksellistä - en siihen, mihin minun odotettiin aikaa käytettävän.

    Olen tuolla matkallani vielä, mutta paljon on muuttunut, enkä onnellisempi voisi olla.

    Tärkeintä on, että me kaikki eläisimme itsemme näköistä elämää. Jännittävää kuitenkin on, miten vaikeaa se on. Yhtä jännittävää on myös se, että he, jotka asiassa onnistuvat, saavat usein kateellisen epäileviä katseita ja murahteluja - vaikka lopulta meillä kaikilla on mahdollisuus samaan, jos me vain itse niin päätämme.

    Oman elämän eläminen ei vaadi kultalusikkaa.

    Ihania marraskuun päiviä sinulle sinne <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Rouva Sana!

      Se on juuri niin, että usein muutokseen valitettavasti tarvitaan jonkinlainen romahdus, jotta huomaa tarvitsevansa jotain muuta. Ja että elämä on elettävä juuri nyt.

      Sekin on myös totta, että meillä kaikilla on tosiaan sama mahdollisuus, eikä kenellekään kannattaisi olla kateellinen. Ei tässä mitään kultalusikoita vaadita :).

      Valoisia marraskuun päiviä sinnekin!

      Poista
  3. Tätä blogia on todella mukava lukea. Kiitos! Teillä on niin elämänmyönteinen asenne kaikkeen. Itsekin haaveilen pääseväni pois Suomen talvista. No, minä odottelen eläkepäiviä... Eihän enää ole kuin vajaa 20 vuotta :) Olen pienyrittäjä teollisuudessa, eli ei mitään mitä pystyisin hyödyntämään Thaimaassa - tai paljon muuallakaan. Asiakkaat ovat Suomessa. Ja sitä paitsi, jos/kun muutan lämpöön, en halua enää tehdä töitä, vaan nauttia lämmöstä ja vapaa ajasta!

    Mutta haaveilla ja lomailla voi aina!

    -Tomppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tomppa kommentista ja mukavaa jos viihdyt blogin parissa :). Moni muuttaakin juuri eläkkeellä lämpöön; Portugaliin, Espanjaan ja tänne Thaimaahan. Tee joku talvikausi niin, että otat kolmen kuukauden loman ja tulet kokeilemaan siksi ajaksi, miltä elämä täällä maistuu. Niin mekin aloitettiin. Siinä ajassa näkee aika hyvin tykkääkö vai ei. Nyt täällä on menossa sellaiset tulvat, että edes kauppaan ei pääse, mutta toivottavasti pian rauhoittuu.
      Mukavia päiviä sinne!

      Poista
  4. Hei Heidi, löysin blogisi Rositan kautta. Töitä pitäisi tehdä, mutta jumitan juttujesi pariin ;) Itselläni on haaveena tehdä vuoden irtiotto. Perheellisenä tilanne vaikeutuu koko ajan, onneksi mieheni on nyt herännyt siihen mahdollisuuteen. Minua kiinnostaisi kuulla teidän tarinan erityisesti perhellisenä. Ehkä olet jo kirjoittanutkin asiasta? Luonnollisesti täytyy ottaa asioita huomioon eri tavalla, kuten koulu, turvallisuus jne kun lasten kanssa on liikkeellä... Ihana löytö, jään seuraamaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Nina ja tuhannesti kiitoksia. Mun piti oikeasti rullata omia tekstejäni taaksepäin, kun ei millään muistunut olisinko juuri tosta lähtökohdasta kirjoittanut. Mutta enpä löytänyt, joten kiitos loistavasta juttuvinkistä! Yritän mahdollisimman pian ehtiä kirjoittamaan aiheesta. Kävin muuten vierailemassa sun sivuilla ja sulla onkin varmasti hyvät edellytykset irtiottoon? Aion tutustua sun sivuihin itsekin, sen verran mielenkiintoisia aiheita oli tarjolla.

      Mihin päin teidän irtiotto mahdollisesti suuntautuisi?

      Mutta joka tapauksessa, ehdottomasti kannatan ajatusta. Ja palaan asiaan postauksen merkeissä.

      Ihanaa kesän odotusta!

      Poista

Back to Top