Uskomatonta, Finnair teki sen taas!

Pahoittelen etukäteen tätä kirjoitusta, mutta on astetta vaikeampaa suoltaa järkevää tekstiä, kun v-käyrä on kohonnut taivaisiin eikä kiihtyneen pulssin takia edellisen yön nukkumisesta meinannut tulla mitään. Mutta kirjoitan siitä huolimatta.

Meidän perheen suhde Finnairiin on ollut törmäyskurssilla jo muutamaan otteeseen (täältä voi vaikka lukea), mutta siitä huolimatta perheen nuorisoa on vielä lennätetty kyseisen itsepalveluyrityksen siivin kaukolennoista lyhyempiin siirtymiin. Tämä kuitenkin ennen tätä tuoreinta tapausta, nyt sillekin laitettiin piste. Tämä tarina meni näin:

Se nuoriso

Vanhin poikani ei kanna hevosenkenkiä taskuissaan eikä ole koskaan ollut erityisen 'Hannu Hanhi' touhuissaan, joten kaikkea sattuu. Kun viesti Kööpenhamina-Helsinki lennolta myöhästymisestä saavutti Koh Samuin, en ehtinyt edes yllättymään. Tällä kertaa oli sitä epäonneakin matkassa rikkoutuneen junan verran. Tilalle piti tuleman toinen juna joka jatkaisi lentokentälle, mutta tätä ei vielä 40 minuutin odottelunkaan jälkeen saapunut. Onneksi etsintöjen jälkeen löytyi taksi ja pojat pääsivät kentälle, mutta se oli myöhäistä. Portti oli suljettu, kone lähdössä eikä ketään kenen kanssa puhua. Kööpenhaminassa ja Malmössa olleiden skeittikisojen hinta nousi näin potenssiin jotakin. Vielä ei tiedetty mitä.

Koska pojilla ei ollut tietokonetta mukana, eikä budjetissa ylimääräistä rahaa Finnairin hitaaseen asiakaspalveluun jonottamiseen, tarjosin apua. Kuvittelin myös, että pystyisin hieman paremmin neuvottelemaan aikuisten ihmisten kanssa, kuin skeittikisoissa rähjääntynyt nuoriso. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Finnairin itsepalvelu

Oikeastaan tuossa pitäisi lukea asiakaspalvelu, mutta koska sitä ei ole, niin siksi näin. Osa teistä varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. Soitin siis sinne. Sain vasta reilun 15 minuutin yrityksen jälkeen 'itsepalveluun' yhteyden (Finnairin viimeinen lento oli lähdössä parin tunnin päästä), ja vastaanotto oli se mitä odotin; 'Tietenkään he eivät voi ottaa poikia veloituksetta seuraavalle lennolle, miten sellainen nyt olisi mahdollista'? 'No ei tietenkään' sanoin, vaikka se monelle asiakaspalvelualttiille yritykselle onkin. Kuten esimerkiksi Bangkok Airwaysille, joka otti pojan veloituksetta seuraavalle lennolleen, kun oli myöhästynyt oikealta lennoltaan 1,5 tuntia juurikin Finnairin myöhästymisen takia. Eikä muuten Air Asiakaan veloittanut muutamaa euroa enempää lentolippujen vaihtamisesta edellisellä Balin reissulla. Kokeilepa sellaista Finnairilla, ei muuten onnistu. Ensin maksat muutosoikeudesta satasen ekstraa, jonka jälkeen maksat vielä jotain lisää riippuen haluamastasi lennosta. Jotenkinhan se raha pitää asiakkailta saada.

No keskustelu Finnairin 'itsepalveluhenkilön' kanssa jatkui ja sai melkein koomisiakin piirteitä. Olin samaan aikaan itse netissä heidän sivuillaan ja katsoin, että koneessa oli tilaa ja halvimmat Value -liput maksoivat 147,75 €. Mutta lippuja ei voinut netistä enää ostaa, sillä jos koneen lähtöön on alle neljä tuntia, se ei sivuilta onnistu. Tämä henkilö linjan toisessa päässä sanoi kyllä, että hän voi ne ostaa ja koska pojat ovat vasta parikymppisiä he pääsevät nuorisolipulla. Hinta 118€ ja jotain. Lupasin palata hetken päästä, kunhan varmistan että hinta käy myös poikani ystävälle. Poikani tili ammotti tyhjyyttään, joten jouduin tästäkin syystä olemaan pankkikortteineni välikädessä.

Mitä helvettiä tapahtui hinnalle?

Soitin Finnairin 'itsepalveluun' uudestaan. Linjan toisessa päässä oli eri henkilö kuin aiemmin, mutta hän sanoi kolleegansa kirjanneen meidän keskustelut ylös ja olevansa siksi tilanteen tasalla. Eli ei muuta kuin lippuja ostamaan. Tovin päästä virkailija pyysi odottamaan hetken. Olin tällä välin päivittänyt Finnairin lippusivun (vaikkei sieltä enää voinut ostaakaan), ja edelleen Value-lipun hinta oli se 147€ ja rapiat. Paikkojakin vielä oli.

Sitten virkailija palasi puhelimeen ja heitti tälle muorille jauhot suuhun. 'Meillä on vain näitä Value -lippuja enää jäljellä kymmenen kappaletta (netissä luki viisi), ja hinta on 390€'. 'Ai mitä'? 'Kyllä, 390 euroa'. Vaikka olin varannut maksukortin viereen, niin en nyt sentään aivan idiootti ole. Sivuillakin sanottiin hinnaksi 147€ ja edellinen itsepalvelija tarjosi nuorisolippua hintaan 118€. Rahastaako Finnair ikävään tilanteeseen joutuneita asiakkaita myös tällä tavalla? Viimeinen lento lähdössä kyseiselle päivälle, niiltähän voi silloin pyytää mitä vain? Mietin tätä yön yli ja olen vakavasti sitä mieltä että näin on. Pöyristyttävää.

Parasta tässä oli ehkä se, että Finnairilta soitettiin pojalle meidän puhelinkeskustelun jälkeen ja tarjottiin lentoa 200 eurolla. Eli Finnairin nettisivuilla luki 147€, edellinen virkailija tarjosi nuorisolippua 118€, toinen virkailija hintaan 390€ (haloo!), joka oli kuulemma viimeinen hinta. Mihin perustui tämä 200€? Siihenkö, että sanoin bloggaajana kirjoittavani farssista?

Onneksi on muitakin lentoyhtiöitä

Niinpä. Arvatkaa ostinko lippuja? No en. Eikä sellaista päivää enää tulekaan, että kääntyisin Finnairin puoleen. Onneksi on olemassa muitakin lentoyhtiöitä, joilta saa vielä palvelua, välillä jopa  myötätuntoakin. Kuten esimerkiksi Bangkok Airways, Qatar Airways, Turkish Airlines ja monet muut. Jopa Aasian halpalentoyhtiö Air Asia onnistuu Finnairia paremmin.

Tällä kertaa pojat lennätettiin Helsinkiin Norwegianilla, jonka nettisivuilta pystyi ostamaan lentolippuja vielä pari tuntia ennen koneen lähtöäkin. Eikä hintakaan ollut kuin 109 euroa.

Hevonpaskaa sanon minä. Finnair on aikansa elänyt.

Nyt tulee provosoiva kysymys; kuinka huonoja kokemuksia sinulla on Finnairista? Täällä saa avautua...

Samuilla muuten paistaa taas, joten tervetuloa!

58

Lähtöhässäkkää ja paluu kotiin Samuille

Jokunen päivitys jäi tekemättä, joten tässäpä sitten sellainen viikon pläjäys kaikki yhtenä pötkönä, olkaa hyvät.

Se, että poikettiin pariksi yöksi siskon perheen mökille Sastamalaan ja se, että Tomppa päätti vielä ihan loppusuoralla lähteä veljensä kanssa kalareissulle aiheutti luonnollisesti sen, että tuli niin kuin oikeasti kiire. Eikä kiirettä helpottanut yhtään se, että meidän autoa ei saatu myytyä, tai se, että taloyhtiön kattoremontti alkoikin sitten sen neljää päivää aiemmin, kuin mitä oli ilmoitettu. Eikä myöskään se, että vanhempi juniori (se joka on jo omilleen muuttanut) teloi skeitatessa vielä jalkansa pari päivää ennen lähtöä ja juuri ennen omaa Barcelonan skeittireissuaan. Voi pyhät sylvit ja mitä näitä nyt on!

Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja mä kyllä tiedän stressaavani monistakin aivan turhaan. Mutta mä treenaan nyt jo muutenkin kovasti sitä "olemisen sietämätöntä keveyttä", joten eiköhän tämä tästä. Näinhän nämäkin viime hetken kotkotukset kuitenkin järjestyivät; juniorin jalka ei ollut murtunut, isä lupasi myydä auton puolestani, kattoremontin aiheuttamat kaaokset saatiin korjattua ennen vuokralaisia, ja ehdin jopa tapaamaan ystäviäni, isääni ja tätiäni. Se ei ole yhtään huonosti.

Ja me päästiin viimein matkaan. Tällä kertaa ei ollut edes tarvetta ostaa meno-paluu lippuja, vaan viisumin takia riitti kun ostettiin liput vain yhteen suuntaan. Ensimmäisen kerran ollaan siis Thaimaassa vain menolipulla ja kai se on jonkunlaista edistystä. Turkish Airlines tarjosi tälläkin kertaa järkevimmät ja halvimmat vaihtoehdot meille, joten sillä siis reissuun. Vaikka viimeksi hieman kiukuttelinkin palvelun tasosta lennolla, niin nyt oli kyllä niin huipputyypit koneessa, ettei voi kuin kehua. Ruoka oli taas loistavaa ja viihdykettä riitti. Sitä paitsi, mun mielestä niitten penkitkin ovat ihan omaa luokkaansa muihin turistiluokkiin verrattuna. Yleensä mun takapuoli puutuu todella herkästi, näissä penkeissä ehtii sentään nukahtamaan ennen sitä. Tällä lennolla tosin otin tapojeni vastaisesti melatoniinin ja ihme kyllä, nukuinkin varmaan viisi tuntia putkeen ja jäi jopa leffat katsomatta. Mutta se mitä olen aina pelännyt, on ukkosmyrskyssä lentäminen ja niin valitettavasti kävi nyt. Pitää varmaan tehdä jotain tälle mun lentopelolle, sillä olenhan mä kuitenkin hypännyt laskuvarjolla ja benjiäkin, ei lentäminen nyt vaan voi olla niin pelottavaa. Vai voiko?

Päästiin kuitenkin perille Bangkokiin, jossa (olette varmaan lukeneetkin) oli viime viikolla parit pommit ja jonne ei nyt sattuneesta syystä huvittanut jäädä yöpymään. Oltiin varattu ne halvimmat jatkolennot Surat Thaniin, mutta koska se olisi tarkoittanut yöpymistä siellä, niin päätettiin kärsiä nahoissamme taloudellinen menetys ja ostettiin kentältä päälle vielä suorat lennot Samuille. Päätös oli yhteinen ja sovittiin ettei rahanmenetyksestä jatkossa sen koommin puhuta. Todellisuudessa tämä Bangkok Airwaysin suora lento Samuille oli melkoisesti myöhässä, joten pieni ketutus meinasi iskeä päälle jo melkein heti. Mutta me päästiin kuitenkin kotiin ja autovuokraajaystävämme Don oli jättänyt auton meitä varten kentälle odottamaan. Palvelu pelasi, etten sanoisi...

Koti oli väsyneillä silmillä oikein hyvässä kunnossa, vaikkei kaikki siisteys sitten enää päivänvaloa kestänytkään. Lakanat oli vaihdettu, astiat tiskattu ja sekaan mahtui. Niille jotka eivät tiedä, niin koska olimme vuokranneet Samuin taloa Airbnb:n kautta ollessamme Suomessa, olimme myös palkanneet siivoojat ja managerin huolehtimaan Villa Zappysta vieraitten vaihtuessa. Samoin meidän mopoa oli vuokrattu sovitusti ja vähän myös ystäviemme mopoja. No valitettavasti meidän mopo oli väsähtänyt käytössä ja osoittautui tänään aamulla sitten täysin romuksi. En tiedä mitä on tapahtunut ja kuka sen on rikkonut, mutta ei sillä ainakaan ajaa voi. Onneksi on muutaman päivän auto vuokralla, että pääsee hoitamaan asioita. Saa nähdä mitä korjaus (jos sen voi korjata) tulee maksamaan. Ja löytyi talosta myös kolme kypärääkin, eikä mitään käsitystä kenen ne ovat. Pari pientä tehtävää olisi siis ratkottavana.

Ja sitten se Samuin tärkein, eli Boo. Meidän rakastettu pörriäinen, joka oli ollut koko kesän ajan hoidossa koirahoitola The Dog fatherissa. Meillä ei ollut mitään hajua, muistaako koira meidät tai miten se ottaa meidät vastaan. Mököttääkö se, karkaako, ei halua lähteä meidän mukaan tai jotain muuta hirveätä? Kaikki pelko oli kuitenkin täysin turhaa, niin kuin alunperin meille kerrottiin. Voi tajuton sitä hännänheilutuksen ja nuolemisen määrää. Hyvä kun ehti edes kiittämään ja vaihtamaan kuulumiset hoitajien kanssa, kun Boolla oli niin kiire kotiin. Eikä se tarkoita sitä, että hoito olisi ollut huonoa, se oli taatusti aivan loistavaa. Vähän jäi jopa tuntumaan siltä, että kun me hoitolasta poistuimme, niin siellä jokunen kyynel tirahti hoitajilla poskille.

Mutta nyt on mun vuoro nauttia koiran pusuista ja läsnäolosta, I´m sorry and very happy!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä ja palaamisiin pian!

Lounas Maenamilla. Ei pysty sanoin kuvaamaan miten hyvä fiilis!

Siellä se muru, eikä pelkoakaan että olisi unohtanut

Vielä viime hetken chattailut ja rokotukset ennen kotiin lähtöä

Boo on jo kovasti menossa.

Hyvää yötä Samuilta!

10