Paratiisisaaren junnufudis

Junnufudiksestahan se meilläkin oikeastaan lähti, integroituminen saarelle ja paikalliseen elämään. Ei ole nimittäin vaikea arvata, että jos junioria ei saa kotiutumaan, niin jää se aikuistenkin kotiutuminen haaveeksi. Vaikka kuinka oltaisiin itse viihdytty, mutta jantterille ei olisi löydetty mielekästä toimintaa ja sen myötä myös kavereita, niin pohjolaan lähtö olisi koittanut alta aikayksikön. Ja Samui olisi jäänyt haaveeksi.

Miska

Silloin vuonna 2014, kun tulimme saarelle ensimmäistä kertaa pidemmäksi ajaksi, oli tarkoitus selvittää halutaanko me tätä oikeasti, vai kuviteltiinko vain. Tultiin vielä tarkoituksella sadekaudella, jotta koettaisiin toden teolla monsuunituulet ja sateet. Vaikka marraskuussa vettä tulikin välillä kuin esterin sieltä, niin haluttiinhan me. Ihastus Samuihin oli ja pysyi. Mutta Miskalle oli löydettävä kavereita ja tekemistä (lue fudista), sillä rannalla löhöily päivästä toiseen olisi loppupeleissä varmasti maistunut puulta.

Ensin me löydettiin uusi jalkapalloareena (ei hirveän aktiivinen fb-sivu, mutta osoite ainakin löytyy tarvitsevalle) ja huomattiin, että siellä voi käydä iltapäivisin pelaamassa maksamalla 50 bahtia (1,5€)/ lärvi. Siellä me sitten notkuttiin jonkun kerran, kunnes törmättiin areenalla treenaavaan paikalliseen joukkueeseen. Joukkue on siis 'paikallinen', vaikka suurin osa pelaajajunnuista on saarella asuvia farangeja. Meille lottovoitto silloin oli se, että joukkueen mukaan pääsi treenaamaan, vaikka viettäisikin täällä lyhyemmän ajan. Jopa parin viikon lomalla saa jälkikasvunsa treeneihin mukaan, joten sinne vaan!

KSSA- Koh Samui Soccer Academy on perustajansa Miloschin unelma. Serbialainen Milosch, jonka elämään jalkapallo on kuulunut viisivuotiaasta lähtien, muutti Samuille vuonna 2012. Kaikki se, mihin Milosch oli aikaisemmassa valmennuselämässään tottunut, oli täällä huomattavasti haasteellisempaa. Saarella on kuitenkin vain reilu 60 000 asukasta ja arvatenkin lapsia siitä luvusta melko vähän, joten järkevän tiimin kasaaminen alkumetreistä lähtien on asettanut omat haasteensa. Saati sitten vastustajien löytyminen otteluihin, sillä niitäkin pitää olla. Mutta Milosch sai unelmansa ja juniorit täällä mukavan tiimin.

Milosch ja Hugo (italialainen nuori lahjakkuus)

Vettä täällä luonnollisesti kuluu pullo tolkulla

Phuketin turnaukseen lähdössä

Kansallisuuksia joukkueesta löytyy Venäjästä Italiaan ja Briteistä vaikka mihin. Ja koska silloin tällöin mukaan tulee myös näitä parin viikon lomalaisia, niin voitte vain kuvitella miten mahtava kokemus se itse kullekin on. Kielikylvyltä ja eri kulttuurien kohtaamisilta ei voi välttyä, ja se tässä sitä parasta antia onkin. Jokainen jantteri kerää sellaista pääomaa tulevaisuutta varten, että varokaa vain tulevaisuus! Tältäkin piskuiselta saarelta saattaa jonain päivänä tulla joku suuri vaikuttaja, ei välttämättä jalkapallomaailmaan, mutta maailmaan muuten.

Joukkueita täällä ja lähisaarilla on onneksi muitakin, kuten esimerkiksi Samui United Academy, joka on toimintaperiaatteiltaan hieman haastavampi ja hyvä vaihtoehto vaikka silloin, kun kaipaa kovempaa tasoa. Tästä joukkueesta en osaa kertoa sen enempää, meille kun on toistaiseksi riittänyt KSSA, Milosch ja säännöllisen epäsäännöllisesti saarella asuva ranskalainen apuvalmenta Leo. On muuten ihana tyyppi, jonka pehmeän habituksen takaa ei kuvittelisi löytyvän muay thai- ottelijaa. Valmennusotteissaan Milosch on se jämäkämpi kaveri, kun Leo vastaavasti halaa ja hymyilee. Ihan mahtava pari yhdessä!

Arvatkaapa minkälaista kaavaa junnujen fudismatsit sitten noudattavat. No ihan sitä samaa, kuin Suomessakin; välillä tulee käsirysyä ja liian kovia taklauksia, paikallisilta vastustajilta (lapsilta) jopa nyrkkiä toisinaan, mutta kuitenkin ne kovimmat puinnit käydään siellä aikuisten kesken ja ihan oman joukkueen sisällä. Ja voitteko mitenkään kuvitella, että Brittilasten vanhemmat (se jalkapallon huligaanimaa) ovat täälläkin ne värikkäimmät hahmot. Äkkiseltään tulee pari tyyppiä mieleen; se eräitten kaksosten äiti (Britti), joka oli mukana jokaisissa treeneissä kentän laidalla. Mukana daamilla oli aina pussillinen kaljaa ja vaikka areenalla on tupakointi kielletty, niin edellisen kessun jälkeen sytytettiin jo seuraava. No nyt tämä ryhmä on vaihtanut joukkuetta, en tiedä johtuiko valituksista vai mistä, mutta kyllähän rouvan toiminta hieman hämmennystä aiheutti. Tai sitten se yksi Britti-isä, joka loukkaantuu jokaisesta nuorten kahinasta niin paljon, että muistaa mököttää meille aikuisille aina kaksi kuukautta, kunnes luovuttaa ja kaikki palaa ennalleen. Ei siinä mitään, ihan hyvä tyyppi tämäkin on, kun mökötysaika on tullut tiensä päähän.

Mahtavaa, että meillä on KSSA! Tervetuloa mukaan.

Viime perjantain jalkapallo-ottelu paikallista joukkuetta vastaan

Miska ja kulmapotku

paikallisia prinsessoja kentän laidalla :)

2

Huikeata hässäkkää ja vähän ikävääkin

Huikeata hässäkkää, sitä tämä ensimmäinen viikko Suomessa on ollut. Turha kuvitella, että olisi ehtinyt palautumaan muutaman päivän kotimatkasta ja vaikka nukkua hyvin, niin ja olihan tossa juhannuskin välissä juhlineen. Onneksi vain tässä muutaman metrin päässä naapurissa.

Vanhimmalla pojalla Jessellä on auto, joka pitää saada myytyä. Samalla kaveri itse lähti skeittirundille ympäri Suomea ja kuka hoitaa, no äiti tietenkin. Mun intresseissä auton myynti todellakin on, loppuvat viimein nämä jumalattomat vakuutusmaksut, kun pojalla itsellään ei ole varaa niitä maksaa. Täytyy ottaa jantteri pieneen kurinpalautukseen ensi viikolla, ihan ensimmäisellä viikolla ei ole viitsinyt, kun ikäväkin on ollut niin kova.

Nuorimmainen, eli Miska lähti tänään Ruotsiin jalkapalloturnaukseen ja olihan siinäkin jotain hommaa, kuten esimerkiksi henkinen valmennus, kun kaveri on yllättäen kuulemma pudonnut taidollisesti johonkin ö-luokkaan Samuin kuukausien aikana. Mihin ihmeessä se itsetunto on nyt kadonnut? Suomessa kaikki on kuulemma niin paljon parempia ja taso kovempi, saati sitten kovan luokan turnauksessa ulkomailla. Huh huh, sinne se nyt kuitenkin Pohjois-Espoon Ponsin riveissä lähti. Peukut pojille!

Suomen koti pitäisi saada vuokralle taas ensi toukokuun lopulle saakka. Varasto on tyhjennettävä, joten myytävää riittää golf-kamoista lumilautoihin ja muut siihen päälle. Ensi viikon keskiviikolle on naapurin Päivin kanssa varattu kirpputoripaikat Hietsusta, toivottavasti ilmojen herrat ovat meidän puolellamme tällä kertaa. Näihin päiviin Suomessa on kuitenkin mahtunut jo yhden päivän sisäänkin pari vuodenaikaa. Milloinkohan se kesä alkaa?

Eikä meillä ole edes sänkyä, koska tämän kevään vuokralaisemme halusi tuoda omansa ja ymmärrän sen kyllä. Nyt ollaankin sitten nukuttu patjoilla lattialla ja selkä kyllä huutaa hieman hoosiannaa. Uutta en viitsisi periaatteessakaan ostaa, kun elokuussa kuitenkin päästään taas Samuin lämpöön huippusängyille nukkumaan. Olisiko kenelläkään hyvää sänkyä tarjolla?

Ja Tomppa lähti kesäduuniin, mäkin voisin mennä, muttei mulle ole ainakaan vielä tarjottu mitään, vink vink... Koko kesä taitaa Tompalla mennä festivaaleja kierrellessä, eli jos kiertelette näitä Suomen festareita kesän aikana, voi hyvinkin olla, että törmäätte pariin pirteään "Samuin Suomalaiseen" huippumyyjään. Kertokaahan "kesäleskeltä" terveisiä.

Mutta Samuin seisojallamme Boolla on kaikki hyvin ja leikkikavereitakin on kuulemma löytynyt. Ikävä on kova nyt, ja kun päästään Samuille, niin on taas ikävä Jesseä. Jesse sen sanoikin aika hyvin jo pienenä poikana kun vietti osan kesästään Imatralla mummin ja ukin luona; "Äiti, miksi aina pitää olla ikävä? Kun olen kotona, on ikävä mummia ja ukkia ja kun olen mummin ja ukin luona, on ikävä äitiä"?

Sanopas se...


Boo kesäleirillä


Muru

0

Tunnin päästä vai tuntia aikaisemmin?

Tänään oli pitkästä aikaa fudisturnausta tiedossa. Verrattuna Suomen junnukuvioihin, niin näitä turnauksia on näissä maisemissa yllättävän vähän, kun ajattelee miten suosittua laji täällä kuitenkin on. Tai voihan se olla, että tätä meidän "farangijoukkuetta" ei läheskään kaikkiin kutsuta, mutta tämän viikonlopun turnaukseen kutsu kävi. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta näissä paikallisissa matseissa, kun ketään pelaajaa ei lyöty, eikä yhtäkään joukkuetta diskattu. On nämä Thaimaalaiset sen verran temperamenttisia, että aika yllättäviäkin juttuja on päässyt sattumaan kun väkivallattomaksi kuvittelemani Buddhalaiset ovat näyttäneet osan persoonastaan. Ja lapset vielä???

Turnausaikataulut, niin kuin oikeastaan mitkä tahansa muutkin aikataulut täällä, ovat ainoastaan suuntaa antavia. Todelliset kellonajat ovat sitten ihan jotain muuta johonkin suuntaan, onneksi tänään sentään saman päivän puolella pysyttiin. Mutta kun täksi päiväksi oli Miskan joukkueelle varattu vain kaksi matsia, niin olisi ollut mukava nähdä vaikka molemmat. Ensimmäiseen ehdittiin, seuraava olikin sitten tuntia sovittua aikaisemmin, kun oltiin vielä etsimässä terassille jotain aurinkosuojaa. Onneksi sentään pelaaja itse sattui olemaan pelipaikoilla. Ei kylläkään ollut niin mukavaa taas ilmestyä paikalle, kun nappula istuu areenan ulkopuolella ilmoittaen, että "taas mä joudun teitä täällä odottamaan, kun muut jo ovat lähteneet". Epäonnistuneet vanhemmat, kyllä. Ehkäpä ne pari joukkuetta, jotka olivat yllättäen jääneet välistä pois, olivat vain päivän myöhässä?

Mekin olimme myöhässä ihan syystä, oli nimittäin sen luokan tulvat kaduilla, ettei tarvinnut juuri mopoa liikuttaa. Kun täällä sataa, ja täällä sataa harvoin sekä tervetulleesti, niin se sataa sitten ihan maahan asti. Saarella kun ollaan, niin eihän tosta infrasta ole mihinkään. Tai en mä tiedä onko se mikään "saarijuttu" ettei asiat toimi, todennäköisesti melko alkeellista on ympäri Thaimaata. Viemärit eivät vedä tai niitä ei ole, tai ne ovat tukossa ja väärissä paikoissa, tai sitten jotain muuta. Mutta toisaalta, eihän meidän juuri rakennetussa talossakaan voi edes vessapaperia heittää pönttöön ilman putkitöitä.

Niin se on, että maassa maan tavalla, eli Mai pen rai! Joka siis tarkoittaa jotakuinkin sellaista, että "ei sillä niin väliä" tai "ei maailma kaadu tähän" tai "ei se niin justiinsa", tai jotain sinne päin. Ei huono elämänasenne ja täällä sillä, sekä hymyllä pääsee hyvinkin pitkälle.


Jalkapalloturnaus


Mopoilua tulvissa


Jokunen mopo hyytyikin

0