Paratiisisaaren junnufudis

Junnufudiksestahan se meilläkin oikeastaan lähti, integroituminen saarelle ja paikalliseen elämään. Ei ole nimittäin vaikea arvata, että jos junioria ei saa kotiutumaan, niin jää se aikuistenkin kotiutuminen haaveeksi. Vaikka kuinka oltaisiin itse viihdytty, mutta jantterille ei olisi löydetty mielekästä toimintaa ja sen myötä myös kavereita, niin pohjolaan lähtö olisi koittanut alta aikayksikön. Ja Samui olisi jäänyt haaveeksi.

Miska

Silloin vuonna 2014, kun tulimme saarelle ensimmäistä kertaa pidemmäksi ajaksi, oli tarkoitus selvittää halutaanko me tätä oikeasti, vai kuviteltiinko vain. Tultiin vielä tarkoituksella sadekaudella, jotta koettaisiin toden teolla monsuunituulet ja sateet. Vaikka marraskuussa vettä tulikin välillä kuin esterin sieltä, niin haluttiinhan me. Ihastus Samuihin oli ja pysyi. Mutta Miskalle oli löydettävä kavereita ja tekemistä (lue fudista), sillä rannalla löhöily päivästä toiseen olisi loppupeleissä varmasti maistunut puulta.

Ensin me löydettiin uusi jalkapalloareena (ei hirveän aktiivinen fb-sivu, mutta osoite ainakin löytyy tarvitsevalle) ja huomattiin, että siellä voi käydä iltapäivisin pelaamassa maksamalla 50 bahtia (1,5€)/ lärvi. Siellä me sitten notkuttiin jonkun kerran, kunnes törmättiin areenalla treenaavaan paikalliseen joukkueeseen. Joukkue on siis 'paikallinen', vaikka suurin osa pelaajajunnuista on saarella asuvia farangeja. Meille lottovoitto silloin oli se, että joukkueen mukaan pääsi treenaamaan, vaikka viettäisikin täällä lyhyemmän ajan. Jopa parin viikon lomalla saa jälkikasvunsa treeneihin mukaan, joten sinne vaan!

KSSA- Koh Samui Soccer Academy on perustajansa Miloschin unelma. Serbialainen Milosch, jonka elämään jalkapallo on kuulunut viisivuotiaasta lähtien, muutti Samuille vuonna 2012. Kaikki se, mihin Milosch oli aikaisemmassa valmennuselämässään tottunut, oli täällä huomattavasti haasteellisempaa. Saarella on kuitenkin vain reilu 60 000 asukasta ja arvatenkin lapsia siitä luvusta melko vähän, joten järkevän tiimin kasaaminen alkumetreistä lähtien on asettanut omat haasteensa. Saati sitten vastustajien löytyminen otteluihin, sillä niitäkin pitää olla. Mutta Milosch sai unelmansa ja juniorit täällä mukavan tiimin.

Milosch ja Hugo (italialainen nuori lahjakkuus)

Vettä täällä luonnollisesti kuluu pullo tolkulla

Phuketin turnaukseen lähdössä

Kansallisuuksia joukkueesta löytyy Venäjästä Italiaan ja Briteistä vaikka mihin. Ja koska silloin tällöin mukaan tulee myös näitä parin viikon lomalaisia, niin voitte vain kuvitella miten mahtava kokemus se itse kullekin on. Kielikylvyltä ja eri kulttuurien kohtaamisilta ei voi välttyä, ja se tässä sitä parasta antia onkin. Jokainen jantteri kerää sellaista pääomaa tulevaisuutta varten, että varokaa vain tulevaisuus! Tältäkin piskuiselta saarelta saattaa jonain päivänä tulla joku suuri vaikuttaja, ei välttämättä jalkapallomaailmaan, mutta maailmaan muuten.

Joukkueita täällä ja lähisaarilla on onneksi muitakin, kuten esimerkiksi Samui United Academy, joka on toimintaperiaatteiltaan hieman haastavampi ja hyvä vaihtoehto vaikka silloin, kun kaipaa kovempaa tasoa. Tästä joukkueesta en osaa kertoa sen enempää, meille kun on toistaiseksi riittänyt KSSA, Milosch ja säännöllisen epäsäännöllisesti saarella asuva ranskalainen apuvalmenta Leo. On muuten ihana tyyppi, jonka pehmeän habituksen takaa ei kuvittelisi löytyvän muay thai- ottelijaa. Valmennusotteissaan Milosch on se jämäkämpi kaveri, kun Leo vastaavasti halaa ja hymyilee. Ihan mahtava pari yhdessä!

Arvatkaapa minkälaista kaavaa junnujen fudismatsit sitten noudattavat. No ihan sitä samaa, kuin Suomessakin; välillä tulee käsirysyä ja liian kovia taklauksia, paikallisilta vastustajilta (lapsilta) jopa nyrkkiä toisinaan, mutta kuitenkin ne kovimmat puinnit käydään siellä aikuisten kesken ja ihan oman joukkueen sisällä. Ja voitteko mitenkään kuvitella, että Brittilasten vanhemmat (se jalkapallon huligaanimaa) ovat täälläkin ne värikkäimmät hahmot. Äkkiseltään tulee pari tyyppiä mieleen; se eräitten kaksosten äiti (Britti), joka oli mukana jokaisissa treeneissä kentän laidalla. Mukana daamilla oli aina pussillinen kaljaa ja vaikka areenalla on tupakointi kielletty, niin edellisen kessun jälkeen sytytettiin jo seuraava. No nyt tämä ryhmä on vaihtanut joukkuetta, en tiedä johtuiko valituksista vai mistä, mutta kyllähän rouvan toiminta hieman hämmennystä aiheutti. Tai sitten se yksi Britti-isä, joka loukkaantuu jokaisesta nuorten kahinasta niin paljon, että muistaa mököttää meille aikuisille aina kaksi kuukautta, kunnes luovuttaa ja kaikki palaa ennalleen. Ei siinä mitään, ihan hyvä tyyppi tämäkin on, kun mökötysaika on tullut tiensä päähän.

Mahtavaa, että meillä on KSSA! Tervetuloa mukaan.

Viime perjantain jalkapallo-ottelu paikallista joukkuetta vastaan

Miska ja kulmapotku

paikallisia prinsessoja kentän laidalla :)

2

Pärjääkö Miska?

Miska on kerrassaan loistava kaveri! Samanlainen kävelevä katastrofi kuin isänsäkin, mutta aivan valtavan ihana tyyppi. Parin viikon päästä juhlitaan Miskan 12v synttäreitä ja tuota lukua ajatellen, niin aikamoinen maailman matkaaja tyypistä on nuoresta iästä huolimatta kuoriutunut. Vai pitäisikö sanoa ”Thaimaanrannan maalari”?

Onneksi Miskan maailmankarttaan on pari muutakin neulaa ilmestynyt, kuin pelkästään Thaimaan, mutta äidin ja isän matkassa kun kulkee, niin Samuista on tietenkin tullut se kotoisin kohde. Toisilla on mökki järven rannalla Suomessa, me halutaan ajatella että meidän mökkipaikka on täällä. Ei sekään huono vaihtoehto ole.

Kun me viime kesänä ilmoitettiin Miskalle, että syksyllä lähdetään kolmeksi kuukaudeksi Samuille, niin kyllä se alkuun pientä nikottelua aiheutti. Reippaana tyyppinä ja itsensä kasauksen jälkeen Miska suhtautui asiaan niin, että on mukavaa kun tullaan jouluksi kotiin Suomeen. Se kolme kuukautta meni hujauksessa Miskan käydessä ”rantakoulua” vanhempien opastuksella. Ja mikäs siinä ”välitunneilla” turkooseissa aalloissa polskutellessa! Mutta en suosittele ainakaan pidemmäksi ajaksi sitä vaihtoehtoa kenellekään, sillä ainakin meidän poitsu on sen verran sosiaalinen, ettei mikään voita kavereita. Onneksi syksyllä bongattiin paikallinen jalkapallojoukkue, josta niitä tarvittavia kavereita löytyi. Ei siinä tiimissä tosin paikallisia lapsia pelaa, mutta edes täällä asuvien ulkomaalaisten lapsia. Pelkästään fudiksen takia syksy olikin loistavaa englannin kielen tiiviskurssia kolmena päivänä viikossa aina muutaman tunnin kerrallaan. Valmentaja Serbiasta ja pelaajia Italiasta, Ranskasta, Venäjältä, Briteistä, Serbiasta ja ainakin Kanadasta. Joitain saatoin unohtaakin.

Kun sitten jouluna pudotettiin pommi, että tammikuussa tullaan takaisin Samuille, niin uskoakseni se ei tuntunutkaan sen kummemmalta, etenkin kun luvattiin palata taas kesäksi Suomeen. En väitä, etteikö Miskalla olisi ikävä Kalajärven kavereitaan, mutta tänne oli nyt helpompi tulla, kun oli edes tutuissa ympyröissä fudista tiedossa. Uusi koulu tietenkin vähän jännitti, mutta kun heti kättelyssä käytiin Samuin kansainväliseen kouluun tutustumassa, niin sinnehän se jo halusi heti seuraavana päivänä. Koulussa oli nimittäin pari tuttua koltiaista fudisjengistäkin.

Koulu on alkanut superhienosti! Välillä tietenkin ottaa aivoon heräämiset ja pitkät koulupäivät, mutta niin se olisi suomessakin. Onneksi Miskalla oli pohjalla melko hyvä englannin kielen taito, joka parani huimasti jo syksyn oleskelun aikana. Tammikuun ensimmäisen parin viikon koulussa olon jälkeen kielitaito olikin sitten jo käsittämättömällä tasolla. Kun Samuilla noin yleisesti puhutaan melkoista ”rantalontoota”, niin samaa ei voi sanoa Miskasta. Mä näkisin, että vaikkei mitään muuta tästä vanhempien haahuilusta jäisi Miskalle taskun pohjille, niin vähintään läjä uskomattomia kokemuksia ja vahva kielitaito. Katsotaan mitä tahtia kehittyy skilssit Thaimaan kielessä ja Kiinassa, niitäkin nimittäin löytyy lukujärjestyksestä viljelyn ja muun tarpeellisen aineen joukosta.

Pisteenä i:n päällä on tietenkin tämä ihana kylä. Täältäkin on löytynyt kavereita briteistä, koreasta ja israelista. Välillä tuntuu, että meidän villan ovi käy turhankin tiheään, kun varhaisteinejä ravaa sisään ja ulos. Ja kaiken kukkuraksi on tietenkin Boo, ihana ja aina hymyilevä Samuin seisoja. Miskalla on kaikki hyvin ja kesän jälkeen palataan näille tonteille hyvillä mielin.

Muuten melko tehokas päivä näyttää nyt loppuvan siihen, että vesi on loppu. Lämpötila 30, tuntuu iholla 37 asteiselta, hiki virtaa ja kello on paikallista aikaa jo 20.05. Suihkuun olin ajatellut pitkän päivän ja kohtalaisen hikoilun jälkeen mennä, mutta taitaa jäädä haaveeksi tältä erää. Ja kun vesi on loppu, se on loppu myös vessasta, voi saamari! Kehtaisko sitä painaa hikisenä kylän yleiseen uima-altaaseen?


Kylän vastaanottokomitea


Jalkapallovalmentaja ja pelikaveri

0