Seminyak ja muut hämmentävät beachit Balilla

Vieläkin hämmentää

Niinhän mä mainitsin jo täällä ja vähän täälläkin siitä, että piti hetken aikaa oikein sulatella Balia, ennen kuin lähti kirjoittamaan siitä mitään. Ja arvatkaapas mikä oli syy? No ne rannat tietenkin. Jos Balille kuitenkin jo vuosikymmeniä on kansainvaeltanut käsittämätön määrä Ausseja (ja toki muitakin), niin siihen on täytynyt olla syy. Surffaus varmasti yhtenä kovimpana, mutta kun sitä ei oikein voi surffata menemättä rannoille, niin siksi mä hämmennyin, alkuun kovastikin. Tai sitten  musta on vaan tullut kranttu näitä Samuin rantoja tallatessa. Meillä on nimittäin aika kivat rannat, vaikka itse sanonkin. Ja puhtaat.

Seminyak

Jep, Sanur ei ollut meidän juttu, joten otettiin askel taaksepäin sinne Canggun kylkeen. Siellä oli mukavasti elämää ja kaikkea muutakin hämmentävää, kuten vaikka Seminyak. Oltiin Canggusta käsin käyty siellä parina iltana shoppailemassa ja illallisella, joten ajateltiin tällä kertaa majoittua suoraan mestoille. Ja hitto millainen helmi Airbnb:stä löydettiinkään! 50 metriä Seminyakin aalloista ja surffilaudoista, ei ollenkaan hassumpaa. Varsinkin kun kämppä oli just eikä melkein meidän makuun; vähän rustiikkinen ja kaikki vähän sinne päin, mutta joka persoonallisuudellaan valloitti täysin. Kaiken lisäksi maksettiin kuusi henkeä helposti majoittavasta huushollista vain 30 dollaria/ yö, joten kyllä se hotelliyöt voitti mennen tullen.

Kyllä, tällaisessa asuisin itse mielelläni.

Ulko-olohuoneessa oli osittain katto, mutta seinien virkaa näytteli bambuaita.

Hyvin nukutti moskiittoverkkojen alla.

Mielikuvitus on laulanut tämän kämpän sisustusta suunnitellessa.

Kämppä teki Miskaankin vaikutuksen persoonallisuudellaan.

Värimaailma oli just mulle :)

Tällainen ovi toivotti meidät tervetulleeksi kämppään. Kannattaa tsekata Airbnb:n tarjontaa.

Nappaa tästä linkistä alennus ensimmäisestä Airbnb varauksestasi!

Seminyakin ranta oli tosi aktiivinen, eli siis porukkaa oli paljon, mutta niin myös muuta härpäkettä. Meidän kämpiltä lähdettäessä ensimmäinen rantaravintola ja surffikoulut löyty ihan vierestä. Aallotkin oli niinä päivinä kohtuulliset, joten ei ollut itselläkään ongelmaa lähteä verestämään juuri hankittuja 'taitoja'.Tosin ei mulla mitään taitoja ole, joten kaikki tuntui melkein yhtä vaikealta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta kokeiltavahan sitä taas oli.

Jos ei olisi huvittanut surffata, Seminyakin rannalla olisi voinut ainakin ratsastaa, tai lentää sellaisella moottoroidulla liitovarjohärvelillä. Taisi siellä olla myös jotain banaanipötkylän vetoa ja muita turistirannoille kuuluvia vesiaktiviteetteja. Mukavia ja kohtuuhintaisia ravintoloitakin löytyi, vaikka mulle Balin ruoat oli kaikkinensa hienoinen pettymys. Usein päädyin salaattiin, vaikken pupuruoan ystävä yleensä olekaan. Siitä kun ei millään meinaa lähteä nälkä kuin hetkeksi. Seminyakin rantaspotti oli kuitenkin yksi lemppareistamme Berawan lisäksi.

Seminyakin aktiviteetteja.

Seminyak

Surffaaminen onnistuu Seminyakissa hyvin ja aallotkin oli ihan kivoja.

Seminyakin aktiviteetteja.

Tässä rauhallista Berawa osuutta.

Seminyakin iltaelämä ja ostosmahdollisuudet

Vähän kaikkea löytyi melkein jokaiseen makuun; kalliita merkkiputiikkeja, tosin suurin osa merkeistä liittyi surffaukseen, skeittaukseen tai muuten vain enempi sellaiseen asenteelliseen genreen. Joitain aivan ihania sisustuspuoteja löytyi myös, sekä balilaisittain tyylikkäitä hopeakoruja. Ja sitten oli sitä krääsää. Vaan nämä 'putiikit' olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Yleisesti ottaen myyjät oli erittäin ystävällisiä, mutta krääsäkaupoissa sai varautua ihan mihin vain. Suurin osa niitten myyjistä (ja ihan todellakin) oli aivan pöllyssä. Tuskin edes viinasta, vaan veikkaanpa että jostain 'yrteistä'. Yksikin myyjänretale poltti kämmeneeni sätkällä mukavan palovamman, jonka sitten pyrki nuolemaan terveeksi. Meno näissä oli muutenkin sen verran härskiä ja ihmiset 'iholla', etten viitsinyt ilman Tomppaa astua lopulta edes sisään. Ja jos astuit sisään etkä sitten ostanutkaan, ei ollut mitenkään tavatonta saada peräänsä 'fuck off'- huutoja.

Ravintoloita löytyi vaikka jokaiselle illalle eri. Myös sateenkaari-ihmisille löytyi tarjontaa, mitä en muissa käymissämme kylissä nähnyt. Seminyakissa viihtyisin ehkä viikon verran, sen jälkeen olisi vaihdettava maisemaa.

Joku unisieppari tuli itsekin ostettua. Täältä löytyi kyllä valtavan kokoisia!

No mikä siellä sitten hämmensi eniten?

Kyllä se oli ne biitsit. Ainakin näin tammikuussa rannat oli paikoitellen järkyttävänkin paskaiset, ja Kuta nyt oli odotetusti se kaikkein sotkuisin. Ensin ei ajateltu käydä siellä lainkaan, mutta halusin sittenkin nähdä sen, jotta voisi edes kehua käyneensä. Vaikka Kuta muuten oli ihan mielenkiintoisen oloinen valtavalla tarjonnallaan, niin voisin korkeintaan nauttia jonkun juoman janooni sen rannalla. Pyyhettäni en varmasti kaivaisi esille. Toivon todellakin, että sadekauden ulkopuolella myös Kuta siistiytyy, sillä en ikinä koskaan milloinkaan suostuisi kahlaamaan metritolkulla rantaveden jätteissä.

Roskia oli paikoitellen muillakin rannoilla ihan kohtuudella, mutta oli siellä myös kylttejä, joissa pahoiteltiin ongelman olevan ikävän ja ajoittuvan joulukuusta maaliskuulle. Ja kyllä siellä tehtiin jokainen päivä myös töitä roskien suhteen (jopa isoilla koneilla), sillä onhan rantojen siisteys väkisin myös paikallisille yrittäjille tärkeätä. En kuitenkaan ihmettele ollenkaan, miksi paikalliset surffaajat kuulemma mahdollisuuksiensa mukaan häipyvät Balilta syksyllä ja palaavat vasta keväällä.

Mutta on Bali monella tapaa niin ihana, että haluan ehdottomasti nähdä sen myös sadekauden ulkopuolella, kun rannat ehkä antavat parastaan. Saaren toisen puolen rannat ovat tähän aikaan vuodesta todennäköisesti siistimmät, kuten Sanurkin oli, ja näin myös paikalliset antoivat ymmärtää. Me nähtiin tällä puolella saarta rantoja Canggusta Kutaan, ja niissä valitettavasti muovia riitti.

Voi meitä ihmisiä, ja kaikkea sitä muovia jota me tuotetaan. Eikö tästä muovijätteestä nyt mitenkään saisi jotain miljoonaluokan bisnestä aikaiseksi? Anyone?

Ja Ps. Älkää antako mun hämmentää, olen nimittäin satavarmasti menossa Balille takaisin. Sillä enemmän Bali kuitenkin ihastutti, kuin vihastutti.

Että näin...

Joka päivä siivottiin, ja jokainen päivä se saatiin aloittaa uudestaan. Hyvä että siivottiin kuitenkin.

Kutan hujakoilla tällaista. Toivottavasti toi ruskea vesi ei tule viemäreistä.

Leikkisitkö itse lapsesi kanssa näissä roskissa?

Ilman roskia Kutakin on kaunis.

3

Canggun tähdet

Canggu  teki sen

Se vei sydämen. Se lunasti kaikki odotukset, mitä Balia kohtaan oli, ja jopa paljon enemmän. Canggu oli riisipeltoja, suitsukkeen tuoksua, merta ja rantoja, rentoa meininkiä ja ihmisiä. En kuitenkaan osannut odottaa Canggun ottavan meidät vastaan niin sydämellisesti, kuin se teki jo heti kentälle saavuttaessa.

Varaamastamme majapaikasta oli lähetetty kuljettaja meitä vastaan ja vaikka kello oli jo yli puolen yön, jaksoi kuljettaja etsiä meille ruokakaupan aamiaistarvikkeita varten. Jaksoipa hän myös etsiä hämärän valokuvan perusteella esikoisen kavereitten yöpymispaikan, sillä eihän häntä voinut yön silmään jättää yksinään selviytymään. Vaikka majapaikkamme isäntä joutui hänkin odottamaan meitä melkein kahteen asti yöllä, niin matkalaisia varten leivottu saksalainen hedelmäkakku ei unohtunut. Oi, mitä vieraanvaraisuutta!

Ennen kaikkea Canggu oli halauksia, huolenpitoa ja hymyjä sekä jäähyväisten tuomia kyyneleitä. Siksi se lunasti paikkansa sydämessä.

Batu Bolong

Batu Bolongilla Old man'sin vieressä oleva herkullinen kahvila.

Noin kahdeksan kilometrin pätkä pieniä kyliä

Canggu ei oikeastaan ole mikään kaupunki, vaan noin kahdeksan kilometrin pätkä pieniä kyliä toistensa vieressä rantaviivaa seuraten. Ja niitä rantoja Canggun alueella sitten riittikin. Oli Batu Bolongia, Echo beachia, Berawa beachia ja ties mitä muita Canggu beachin lisäksi. Raja rantojen välillä oli kuin veteen piirretty viiva. Oikeastaan Canggu oli yhtä valtavaa rantaa.

Canggu on nuorekas, vauhdikas ja samalla myös jotenkin seesteinen. Canggu on myös trendikäs ituruokineen ja smootheineen, sekä merkkivaatekauppoineen. Krääsään ei Canggussa törmää. Siitä pitävät huolen ihmiset, jotka Cangguun suuntaavat; surffarit, skeittarit, joogaajat ja muut elämäntapataiteilijat. Heille on turha yrittää myydä krääsää. He joko satsaavat laatuun, tai sitten ovat ilman.

Canggussa kylämäisyys on läsnä joka puolella.

 

Tässä suosikkikohteemme auringonottoon: Berawa beachin rauhallinen pätkä.

Koiratkin sen tiesi, että Berawalla voi kirmailla rauhassa.

Liikkuminen Canggussa

Canggussa on paljon samaa, kuin suosikkisaarellani Koh Phanganilla. Kaikki on vähän hajallaan kilometrien matkalla, ja monet ravintolatkin ehkä jopa kummallisissa paikoissa keskellä ei mitään, joten jokin kulkuväline on melkein välttämätön. Takseilla voi toki liikkua, mutta katujen kapeuden ja kulkuvälineitten paljouden takia suosittelen vuokraamaan skootterin. Se on kätevä ja pieni täyttämään autojen väliin ja jalkakäytäville jääneet kolot. Skootterilla liikkuminen on myös huomattavasti nopeampaa kuin autolla.

Tosin liikenne Balilla oli pienoinen yllätys. Kuvittelin Samuilla tottuneeni jo hieman kreisiin menoon, mutta Balilla hulluus nousi välillä yli ymmärryksen. Vaikka en muuta Balia suosittelekaan mopolla harjoittelun ensimmäiseksi etapiksi, niin Canggussa sitä voi kuitenkin yrittää. Canggusta löytyy kuitenkin riisipeltojen ympäröimiä hiljaisia kyläteitä, joilla harjoittelemalla näkee myös palan 'aitoa' Balia. Sitä upeitten maisemien ympäröimää paikallista elämää.

Tässä liikennettä Canggussa ja tämähän oli siis todella rauhallista muuhun verrattuna.

Liikenteen sujuvuutta häiritsi välillä näyttävät kulkueet.

Uudenvuoden aatto Canggussa

Meillä oli tarkoituksena käydä illallisen jälkeen Batu Bolongin rannalla ihastelemassa raketit, kunnes taivas alkoi kaatamaan märkää niskaan. Päätettiin siis satsata ravintolatarjontaan. Kuten mainitsin ravintoloitten sijaintien olevan kaukanakin toisistaan, jäi vaihtoehdoiksi alle kymmenen illan sijaintimme alueella olevaa. Ja jokainen näistä ammotti tyhjyyttään. Paitsi yksi, joka oli turvoksissa jonoksi asti. Kaikki halusivat sinne, miksi?

Siitä oli pakko mennä ottamaan selvää. Ensimmäisenä kävi selväksi, että pöytävaraukset Deus Cafe / Deus Ex Machinassa (uudenvuoden aatto) olisi kannattanut hoitaa ennakkoon. Ne jotka eivät olleet sitä tehneet, jonottivat pihalla tai baarin takana olevissa säkkituoleissa. Koska ei tässä vaiheessa tehnyt mieli luovuttaa, päätettiin tilata drinksut ja jäädä jonon hännille. Onneksi palvelu oli oikeasti loistavaa ja saatiin ruuhkasta huolimatta pöytä yllättävän nopeasti.

Ja kannattihan sitä odottaa. Kaiken Nasi gorengin jälkeen teki mieli satsata tapaksiin, ribseihin ja pizzaan, sekä ennen kaikkea kunnon viiniin. Paikallisesta Hatten viinistä olin saanut jo melkein paskahalvauksen. Kuinka joku voikin olla niin kamalan makuista?

En tiedä onko jonottaminen Deusissa jokapäiväistä, mutta jos joudut siihen tilanteeseen, voi jonottamiseen menevän ajan käyttää vaikka surffilautojen ostamiseen paikan myymälästä.

Lautaostoksille Deusiin? Löytyy sieltä myös prätkiä, joista Deus on myös kuuluisa.

Meidän majapaikat Canggussa

Canggussa on valtava määrä Home stay- majoituksia, joten sinne voi hyvin tupsahtaa ilman tietoa missä tulee viettämään seuraavan yönsä. Kaikkia ei tämän tyyliset halvat kämpät tietenkään miellytä, joten hotellivaihtoehtojakin toki löytyy. Mutta näissä Home stay- majoituksissa on loistavat puolensa. Vai mitä sanotte esikoisen ja kavereittensa emännästä, joka pesi poikien pyykkejä, kantoi ruokaa ja hoiti tuoreella Aloe veralla haavat? Aika huippua sanon minä.

Meidän ensimmäinen kuuden yön majoitus oli vastaavanlaisessa paikassa, Villa Puri Dewatassa (täällä paikan ja Balin historiasta hieman enemmän). Tosin meidän majoitus oli aavistuksen 'korkealuokkaisempaa', mutta siitä huolimatta edullista. Se minkä majoitus ehkä menetti siisteydessään ja kunnossaan, korvattiin yltäkylläisesti sydämellisyydellä ja huolenpidolla. Mikäli halu nähdä muutakin ei olisi ollut niin kova, olisimme varmasti viihtyneet pidempään tässä riisipeltojen keskellä ja riittävän kaukana liikenteen melusta sijaitsevassa huvilassa. Ikävähän tuota isäntää ja koiraa jäi.

Ensimmäisen majapaikan sydämellinen isoisä Max- koiran kanssa.

Seuraavaksi majapaikaksi Canggussa valittiin Grandpa resort, sekin riisipeltojen kyljestä. Paikka oli mutkattoman elegantti ja ehkä jopa hieman riehakas, kiitos hauskan henkilökunnan. Uudenvuoden aattoyö otettiin resortissa vastaan tämän isoisän laulaessa karaokea ja henkilökunnan hoitaessa reivaamisen. Olihan menoa ja meininkiä melkein auringon nousuun asti.

Grandpa resort miellytti silmää.

Balin kuuluisia patsaita.

Grandpan sijainti riisipeltojen keskellä teki paikasta jotenkin seesteisen.

Pretty Poison ja Canggun tähdet

Kun surffipäivä Canggun aalloissa ja happy hourit Old Man'sissä ovat takana, kannattaa käydä tsekkaamassa saaren kuumin baari Pretty Poison ja Canggun tähdet. Pretty Poison on Bondi beachiltä kotoisin olevan, ja saarelle surffauksen takia 1978 muuttaneen Mareen tuotos, joka perustuu skeittauksen ja sen oheistoiminnan ympärille. Ja onhan Poisonissa niin kuumottava skeittipooli, johon ei noin vain dropatakaan. Näyttäviä 'ilmoja' ja komeita kaatumisia on luvassa takuuvarmasti.

Ja kuten Maree tietää, paikan tähtiä ovat etuoikeutetusti ruuhkatukkaiset skeittarit, paikallisista suuruuksista ympäri maailmaa saarelle hakeutuviin. Toiset matkaajat viipyvät pari viikkoa, toiset pidempään. Maree vastaavasti tarjoaa tähdilleen juomia, välillä ruoat, kylmägeelit ja siteet sekä tarvittaessa hoitaa lääkärilaskunkin. Kun jollain tähdellä loppuvat rahat, saattaa Maree auttaa silloinkin.

Paikan keski-ikä lienee ymmärrettävästi 18-30 vuoden välillä, mutta sopii se meille 'myöhäisteineillekin', sillä parhaimmillaan kunnon skeittaus on päätähuimaavaa taidetta. Ja siellä missä on tähtiä, on asiakkaitakin.

Pretty Poisonin Mareella on myös Canggun suosituin aamiaispaikka Crate Cafe, jossa käy päätään selvittämässä Poisonissa edellistä iltaa viettäneet, sekä muut parhaan kahvin ja terveellisen ruoan perässä juoksevat.

Tässä vanhin poikani Jesse Pretty Poisonissa.

Ja tässä hänen ystävänsä Mikksu. Kuvaajana toimi kaveri, joka kuulemma hymyilee aina. Kuvat julkaistu mallien luvalla.

Vielä nähdään Canggu!

Eikä epäilystäkään. Vaikka Bali kokonaisuudessaan edelleen hieman mietityttää, niin Cangguun saattaisin jopa muuttaa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan...

Rip current

Ensi kerralla kirjoitan mihin siirryttiin Canggusta ja miksi palattiin jo kolmen päivän päästä, mutta sitä ennen pieni muistutus. Tämä ei liity suoranaisesti Baliin (paitsi että sielläkin on valtavasti rantaviivaa), vaan tapahtumasarjaan, joka sattui Chawengilla kaksi päivää sitten:

Samuin sateitten jälkeen aurinkoisia päiviä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kun sellainen sattui kohdalle, oli päivän selvää viettää se Chawengin rannalla harvinaista surffausta seuraten. Moni muukin oli saapunut nauttimaan auringosta ja lämpimistä aalloista. Tällä kertaa aaltojen lisäksi Chaweng tarjosi myös virtauksia (rip current), eikä ainakaan sillä kohdalla rantaa ollut tästä varoittavia kylttejä. Tai yksi oli, mutta se oli kumollaan hiekalla. Olisiko se auttanut niitä kolmea melkein hukkunutta, mene ja tiedä, mutta tuskin he olivat varta vasten lähteneet ottamaan viimeisen henkäyksensä Chawengin rantavesiin. Näin melkein nyt kävi.

Kolmen tunnin aikana kolme merestä pelastettua hyväkuntoista aikuista, kaksi miestä ja yksi nainen, joista jokainen taisteli elämästään rannalla olevien silmien edessä. Se oli erittäin todellista, vaikka en meinannutkaan uskoa silmiäni. Oli tuskallista seurata rannalta, kun pelastajat yrittivät ehtiä kaverin luokse, jonka päätä ei pinnalla enää näkynyt. Onneksi tällä kertaa kaikki päättyi hyvin, vaikka osallisten sieluun se varmasti jätti pysyvän muistijäljen.

Puhuin tapahtuneen jälkeen Samuilla asuvan ranskalaisen surffarin kanssa, ja hänen mielestään hukkumiset tapahtuu juuri siitä syystä, etteivät ihmiset tiedä kuinka toimia. Siitä seuraa paniikki ja pahimmassa tapauksessa käy huonosti. Yleensähän Chaweng on 'flatti' ja turvallinen, mutta toisinaan lokakuun ja helmikuun välillä surffiaallot ja virtaukset yllättävät.

Jotta sinä tietäisit (jollet jo tiennytkin), niin tässä simppelit ohjeet:

Ohjeet usla.org

0

'Surffialokkaana' Balilla

Unelma surffaamisesta

Mulla on aina ollut viha-rakkaussuhde mereen. Meri on valtava, se on upea, se on pelottava. Siitä saa kuitenkin uskomattoman määrän energiaa pelkästään katsomalla sen pauhua tai tyyneyttä, eikä mielestäni mikään kauneudessaan ylitä taivaanrantaa.

Olen elämäni aikana pelännyt aivan liian monia asioita; lentämistä, putoamista, korkealta hyppäämistä, ahtaita paikkoja, merta ja monia muita. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia olen yrittänyt voittaa pelkoni tekemällä juuri niitä asioita joita pelkään. Hypännyt laskuvarjolla ja benjiä, lentänyt pienlentokoneella ja jopa helikopterilla, snorklannut ja sukeltanut. Sekä nyt viimeksi myös surffannut. Tai oikeammin yrittänyt. Mutta se on ollut haaveena jo niin monia vuosia, että en olisi voinut kertoa kenellekään käyneeni Balilla ilman että olisin surffannut. Nyt se on tehty ja pienestä jälkikauhusta huolimatta mieli vaatii lisää.

Balilla voi surffata ympäri vuoden ja lukemani perusteella täällä on mahdollisuus saavuttaa ihan maailman parhaita aaltoja.

Aloittelijalle sopivat surffispotit

Niistä nyt ei hullukaan ota selvää. Vaikka kuinka yritin ennakkoon, niin pelkästään google antaa aloittelijoille enemmän tai vähemmän sekavaa dataa. Kuta mainitaan aloittelijoille sopivana spottina, mutta kun ensitietojen perusteella oltiin päätetty välttää Kuta kokonaan, oli keksittävä muita vaihtoehtoja. Ja mielellään joku helppo surffispotti kouluineen Canggusta, sillä sijainti oli valikoitunut ensimmäiseksi kohteeksi jo valmiiksi. Tulen muuten kertomaan Canggun alueen rannoista jatkossa myös eri näkövinkkelistä, mutta nyt keskitytään aaltojen valloittamiseen laudan kanssa.

Kaiken ennakkoon saadun informaation valossa me valittiin  Canggusta Batu Bolong beach, mikä oli aaltoineen näin jälkikäteen ajatellen ihan saakelin haastava. Ainakin kyseisenä päivänä.

Berawa beachin aaltoja, ne vievät kevyesti rannaltakin kaiken mukanaan. Uskomaton voima vetää nöyräksi.

Surffikoulut ja rantacowboyt

Niitä löytyy, sen kuin vain kävelee rannalle. Kutalla varsinkin, mutta myös Batu Bolong beachiltä vieri vierestä. Samat kojut vuokraa myös lautoja, myy olutta ja muita virvokkeita, osa myös ruokaa. Kun kahlattiin rantaa ja seurattiin meininkiä, valikoitui meille sopiva koju muitten joukosta. Parin tunnin kurssien hinnat tuntuivat olevan kaikissa about sama, 350 000 Indonesian rupiaa, joka on euroiksi väännettynä vähän alle 25. Ei siis lainkaan pahan hintainen henkivakuutus. Pelkän laudan vuokraus (minkä Tomppa teki) oli kahden tunnin osalta alle 4 euroa. Me valittiin Miskan kanssa suosiolla cowboyt (opettajat) mukaan, ja niitä todellakin tarvittiin.

Opetussessio alkoi kuivaharjoittelulla rantahiekalla, jossa käytiin läpi melomiset (paddle!), kaatumiset, seisomaan nousut (stand up!), asennot, liian isoista aalloista selviämiset (swim!) ja laudan alle turvaan menemiset, jos joku vaikka sattuisi laudan kanssa navigoimaan päälle. Sitäkin nimittäin tapahtui sen kahden tunnin aikana tiheään.

Etualalla oma surfficowboy...

Ja tässä Miskan

Olihan toi vähän huvittavan näköistä, ei ihme että tämä surffaaja nauraa meidän kohelluksille. Tiesi varmaan tulevasta pöllytyksestä ;)

Sen kerran kun meressä pääsi laudan päälle, noi asennot unohtui täysin.

Ja sitten aaltoihin

Yleensä mä jännitän kaikkea, mutta jotenkin en nyt jännittänyt yhtään. Rannalta aallot näytti oikein ystävällisiltä, eikä suinkaan pelottavilta möröiltä. Aaltoja vastaan melominenkin (jotta siis pääsi riittävän syvälle) sujui yllättävän hyvin, vaikka kahden tunnin melomisesta on vielä muutaman päivän jälkeenkin olkapäät kipeinä. Mutta sitten ne haasteet alkoivat.

Vaikka se varsinainen laudan päällä 'seisominen' on vain murto-osa surffausta, niin ensikertalainen näkee mielellään itsensä onnellisesti nauttimassa aaltojen antamista vauhdeista nauttien upeista maisemista, välillä vain lämpöiseen meriveteen pehmeästi pöllähtäen. Mutta ei se mennyt niin.

Ennen kuin oli päässyt ensimmäistäkään kertaa edes yrittämään aallon harjalle pääsemistä, oli ehtinyt jäämään lukuisten jättiläisten jyräämäksi. Kun jonkun litran merivettä nielleenä (ei ne turhaan suosittele olemaan syömättä ennen ensimmäisiä surffauksia) ja uupuneena ties monennenko kerran katsoo ylöspäin muutaman ihmisen korkuista aaltoa, joka juuri hetken päästä syö sut TAAS, teki mieli kääntyä suosiolla takaisin rantaan. Mutta kun oli se cowboy siinä parin metrin päässä (jonka kunnianhimo oli selvästi kovempi kuin omani) viemässä aina vain uusia haasteita kohti, oli pakko jatkaa yrittämistä. Eikä sitä nyt itsekään mielellään luovuttanut, vaikka hetkittäin tekikin mieli.

Surffaajia oli paljon, tässä joitain tyylinäytteitä...

samoin tässä. Ihan tuntemattomia tyyppejä, mutta omaa surffausta oli vähän vaikea lähteä kuvaamaan.

Kävi niille paremmillekin näin :)

Ehkä ne vaan oli ensikertaiselle liian isot

Jännä juttu, että se pieni ns. teoriaosuus rannalla muistui niinkin hyvin mieleen, kun sitten viimein pääsi yrittämään aaltoja. Vaikka kaikki alkumatkan meritaistelut olikin vieneet voimat jo olemattomiin, niin cowboyn huutaessa 'paddle, paddle, paddle!!! tai stand up!!! -  sitä yritti hirveällä kiireellä toteuttaa käskyt unohtaen takana tulevat jättiläiset. Koitin uteliaana joitakin kertoja katsoa takaata tulevan haastajan kokoa, mutta yhtä monta kertaa tuli cowboylta tiukka; 'don't look back'!!!

Ja parempi olikin. Olisi saattanut mennä nimittäin pissit housuun. Aaltoja tuli ja niitä meni, välillä tuli nieltyä merivettä saavillinen, välillä saatua lauta väärin päin reisilihakseen (väärällä puolella on niitä tasapainottavia 'eviä') välillä päähän, sillä lautahan on vaijerilla kiinni toisessa nilkassa. Voimien hiipumisen takia yritin muutaman kerran pyytää opettajalta 'vähän pienempiä' aaltoja, ettei joka kerta tarttis kerätä itseään aaltojen alta, mutta kuten sanoin, opettajan kunnianhimo oli kovempi kuin omani. Eikä siinä mitään. Ehkäpä ilman näin kovia vaatimuksia en olisi päässyt kertaakaan 'pystyyn'. Nyt se onnistui sentään kaksi ja puoli kertaa. Se puolikas oli juuri pystyyn laudalle ja siitä sitten molskis, ne kaksi kokonaista sentään joitakin metrejä aallon päällä hurmioituneena ratsastaen.

Sitten (onneksi) Miska oli niin loppu, että pyysi opettajaa viemään hänet rantaan. Siinä vaiheessa sain itsekin tekosyyn sanoa omalle cowboylleni, että 'mun olisi nyt myös varmaan parempi lähteä', tuntematta itseäni ihan luuseriksi oman opettajan edessä. Miska pääsi pyynnöstä rantaan, minä en. 'One more, one more ja one more' oli vastaukset, joita sain kesyihin yrityksiini. Koska oltiin maksettu kahdesta tunnista, niin tavoitteena oli ilmeisesti tarjota elämystä koko rahan edestä. Viimeinen kunnon 'syvänmerensukellus' pohjaa kohti laudan kanssa, ja vasta sen jälkeen coowboy heltyi. Yhtään kauempaa en todennäköisesti olisi jaksanut.

Kun meressä on populaa lautojen kanssa näinkin paljon, niin yhteentörmäyksiltäkään ei voi välttyä.

Ihan jokapäiväinen näky, tässä Echo beachilta, jossa aallot näytti ainakin meille mahdottomilta.

Mieletön kokemus

Ihan todellakin. Vaikka näin muutaman päivän päästäkin voi viimeisen raivoisan rantahiekan syleilyn jälkeen vielä kaivaa hiekkaa korvista, niin aion mennä takaisin. En ehkä juuri sille spotille, vaan toivottavasti vähän rennompia aaltoja tarjoavalle. Opettajat oli mahtavia ja kaikkinensa kokemus sellainen, jota en varmasti unohda ikinä. Ehkä näin jälkikäteen miettien vähän turhan dramaattinen ensimmäiseksi kerraksi, mutta ylitinpä ainakin itseni.

Helppoa surffaus ei mielikuvista huolimatta ole. Se nähtiin eilen Berawa beachilla, jossa Tomppa vuokrasi laudan kahdeksi tunniksi. Todettiin Miskan kanssa jo kaukaa, ettei meidän kannata edes yrittää kyseisiin aaltoihin, joten jättäydyttiin suosiolla sivustakatsojan rooliin. Ja haastavaahan se oli, ilmeisesti paljon vaikeampaa kuin Batu Bolong beachillä.

Ensimmäisen tunnin yritin ottaa rannalta kuvia, josko Tomppa sattuisi saamaan jonkun aallon haltuun. Ensimmäiseen tuntiin ei kuitenkaan ollut näkyvissä kuin ehkä kahdenkymmenen metrin eteneminen kohti 'kunnon' aaltoja, josta seurasi aina 'valuminen' takaisin rantahiekalle, joten päätin luovuttaa kuvaamisen suhteen. Aaltojen 'taakse' pääseminen jo itsessään vaatii ainakin näillä haasteilla jonkinlaista kokemusta tai korkeampilentoista tekniikkaa, muuten kaikki voimat hupenevat jo sinne yrittäessä. Hatunnosto silti päättäväisyydestä. Ehkä Tomppakin jatkossa suosiolla alistuu vähän iisimpiin aaltoihin.

Kaikista haasteista huolimatta suosittelen kokeilemaan, mutta ainakin näissä Balin aalloissa ensimmäisen kerran ehdottomasti opettajan kanssa. Noviisille surffaus on todella rankkaa. Sen rankkuudesta kertoo kurssillamme olleen unkarilaisen tytön opettajalleen heittämä kysymys ensimmäisen puolen tunnin aalloissa olon jälkeen; 'kauanko me ollaan täällä oltu?' Ja kun opettaja vastasi 30 minuuttia, niin tyttö mietti kauhuissaan että kuinka hän ikinä pystyy olemaan vielä kolme kertaa saman ajan?

Jos tätä postausta lukee joku kokeneempi surffaaja, niin täällä yksi noviisi ottaa mielellään surffausvinkkejä Balille vastaan.

Oletko sinä jo ehtinyt kokeilemaan surffausta?

Tässä Tomppa Berawa beachin yrityksen puolivälissä. Ei tainnut montaa kertaa päästä edes aaltoihin kun ajautui rantaan.

10