Vapauden sietämätön keveys

Vapaana kuin taivaanlintu - kuulostaa unelmalta, eikö totta?

Mutta vapaus voi olla myös haastavaa, jos tekee asiat kuten me. Lähtemällä kun siltä tuntuu, tai kun elämä vahvasti käskee. Miettimättä asioita huomista pidemmälle. Suunnittelematta yhtään lähtemistä enempää.

Onneksi elämä yleensä kantaa. Kaataa puita silloiksi syvien vesien ylle, kun ei muuten onnistu ylittämään. Ohjaa ystäviä tarjoamaan majoitusta silloin, kun hullu vuokranantaja antaa häädön. Ripottelee tienviittoja paikkoihin, missä ei koskaan kuvittelisi niitä olevan. Sinne, missä olet eniten eksyksissä.

Elämä itsessään kantaa ja auttaa, viimeistään kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Silloin, kun kohdalle osuvat haasteet tuntuvat vuoriakin korkeammilta.

Elämä on ihanaa, paitsi silloin kun se ei sitä ole.

Eikä se aina ole.

Siksi ei välttämättä kannata sännätä suin päin kuten me, vaan edes jonkinlainen suunnitelma takataskussa.

Vapaus

Luulen että toisinaan me kaikki kaivataan vapauden tunnetta. Se voi merkitä eri ihmisille eri asioita, mutta meille vapauden hurma on parhaimmillaan silloin, kun pääsee lähtemään. Paikallaan pysyminenkin on silloin tällöin okei, mutta usein jossain kohtaa meitä alkaa liikkumattomuus ahdistamaan.

Niin paljon olisi paikkoja nähtävänä ja juttuja koettavana, joten tavallaan meillä on aina joku jalka oven välissä. Astumassa tyhjän päälle, kunhan vaan pääsee lähtemään jonnekin.

Ja me ollaan oltu onnellisessa asemassa, kun ollaan voitu toimia näin. Rahat lähtemisiin on kyllä mennyt, mutta taloudellinen epävarmuus ei ole näköjään meille niin iso juttu. Ollaan tyydytty materiaalisesti paljon vähempään, kuin silloin ennen lähtemisiä. Mutta taloudellinen epävarmuus tuntuu toisinaan lähes vankilalta.

Takana meilläkin on raskaita menetyksiä, ja oravanpyörässä pyörimiseen uupumista. Kun siitä rumbasta sai tarpeekseen, tilalle tuli nälkä lähteä toteuttamaan niitä todellisia haaveita.

Ja niin me lähdettiin.

Tuntemattomaan hyppääjät

Täällä maailmalla on tutustunut monenlaisiin lähtijöihin. Valtaosalla on kuitenkin takaraivossa tykyttänyt hinku elää nyt. Sillä you know, vuoden päästä se voi olla liian myöhäistä. 

Koskaan ei voi tietää.

Suurin osa tutuista lähtijöistä on halunnut downsiftata. Ottaa elämän rennommin ja löysemmin. Taloudellisesti ehkä köyhemmin, mutta elämyksellisesti paljon rikkaammin. Venyttäen aurinkoisia aamuja ja pimeneviä iltoja, nauttien ystävien seurasta ja lämmittävästä auringosta.

Täällä Samuin auringon alla on paranneltu masennusta, ja monenlaisia kehon kremppoja. Joku on toipunut pahasta stressistä, joku toinen taas raastavasta konkurssista. Meitä on moneksi, mutta selkeästi on havaittavissa halu päästä tauolle suorittamisesta. Päästä kokeilemaan toisenlaista elämää uusissa kiinnostavissa ympyröissä.

Ei ehkä helpompaa elämää, mutta uudenlaista.

Vapaa vuosi -verkkokurssi

Tiedän ystäväpiirissänikin monia, jotka eivät kestä ajatusta kahdeksan kuukauden odotuksesta ennen seuraavaa mahdollista kesää. Myös moni blogini lukijoista haaveilee talvehtimisesta ulkomailla, ja onkin ottanut minuun yhteyttä rohkaisun toivossa. Olen tietenkin omalta osaltani yrittänyt puhaltaa rohkeutta haavelaivan purjeisiin, mutta haluan taas antaa yhden loistavan vinkin.

Vinkin joka tarjoaa monia kunnon eväitä ja työkaluja kaikille haaveilijoille.

Mikäli sinäkin tällä hetkellä juuri ja juuri uskallat haaveilla vapaammasta elämästä jossain inspiroivassa ympäristössä, yhteistyökumppanini Rosita Juurisen Vapaa vuosi -verkkokurssi saattaa olla se tarpeellinen 'tönäisy' pelottavan kynnyksen yli. Se pieni tönäisy, jota niin kipeästi tällä hetkellä tarvitset.

Ai miksikö? Siksi että;

• Vapaa vuosi -verkkokurssilla otetaan haltuun tarvittavia menetelmiä strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen, joitten myötä etenet kohti vapaavuottasi (olkoon se sitten vuosi tai vaan kylmät kuukaudet).
• Kurssi tähtää nimenomaan siihen, että voit alkaa elämään yhä enemmän toiveittesi ja intressiesi mukaista elämää. 

Sillä välillä sitä vaan tarvitsee jonkun, joka ikään kuin kädestä pitäen kuljettaa eteenpäin. Kohti sitä pitkäaikaista haavetta ja vapaampaa elämää. Ja vaikka sinulla oma rohkeus riittäisikin irtiottoon, niin uskallan väittää että kurssilla opit asioita, joita et välttämättä olisi tajunnut edes ennakkoon miettiä.

Me ei ainakaan silloin tajuttu.

Rositan huippusuosittu Vapaa vuosi -verkkokurssi starttaa jälleen tiistaina 29.1.2019, ja nyt kannattaa ehdottomasti napata itselleen paikka kurssille!

Ja mikä parasta, 28.1.2019 klo 23.59 asti sinulla on mahdollisuus saada kauttani 15% alennus kurssista, jonka saat suosittelukoodillani "thaimaanranta". Syötät koodin vain verkkokaupan kassalla koodille varattuun paikkaan.

Perustietoa kurssista:

Vapaa Vuosi -verkkokurssi antaa eväät, mindsetin ja strategisen keinovalikoiman toteuttaa itselle haluttu Vapaajakso, ja hankkia kokoon sen edellyttämä vapauskassa.

Kurssin aikana kurssilainen rakentaa omaa henkilökohtaista vapaavuosi -suunnitelmaansa, jota voi kurssin jälkeen lähteä viemään toteen. Jokaisen keinot ja aikataulu toteutukseen ovat tietenkin erilaiset.

Kuusi viikkoa kestävä verkkokurssi koostuu videoista, työkirjoista ja täydentävistä oheismateriaaleista + henkilökohtaisesta palautteesta omaan kurssilla laadittuun suunnitelmaan. Uusi kurssisivu materiaaleineen lähetetään kurssilaisille joka tiistai sähköpostitse. Kurssia voi muutoin käydä itselleen sopivaan tahtiin, tai valikoida juuri ne itseä hyödyttävät ja kiinnostavat osiot.

Kurssimateriaali on kurssilaisten käytettävissä hamaan tulevaisuuteen, ja se on ihan parasta.

Mikäli yhtään pohdit näitä asioita, nyt kannattaa ehdottomasti lähteä Rositan tuella suunnittelemaan omaa sapattivapaata, tai uutta tulevaisuutta!

Huom! Käy vähintään katsomassa linkistä, mitä kaikkea Vapaa vuosi -verkkokurssin kylkiäisenäkin saat, kyseessä on nimittäin kerrassaan inspiroiva paketti! 

29.1.2019 alkavalle kurssille mukaan tästä linkistä: Vapaa vuosi -verkkokurssi.  

Ja muista kauttani saatava 15% alennus kurssista. Syötä verkkokaupan kassalla koodille varattuun paikkaan koodi 'thaimaanranta'!

*Kaupallinen yhteistyö Vapaa Vuosi -verkkokurssin kanssa

0

5+1 syytä, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua

Ehditkö jo lukemaan 'Yksi osoite kerrallaan'- postaukseni? Jos et, niin se löytyy täältä. Kannattaa lukaista, sillä se selittää miksi juuri nyt on pirun hyvä aika kertoa 5+1 syytä, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua. Blogia seuranneet tietävät, että Samui oli meille 'rakkautta ensisilmäyksellä' silloin 16 vuotta sitten. Vaikka vajaassa kolmessa täällä vietetyssä vuodessa ei pysty kunnolla edes integroitumaan, niin kyllä mä sanoisin että kohtuuhyvän kokonaiskuvan saaresta on silti saanut.

Arayaburin rantaa

Joten tässä oma 5+1 syytäni, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua

1. Ilmasto (se ihana, ihana aurinko!)

Tämähän on päivänselvä. Vaikka huhti-toukokuun armoton kuumuus pakottaa usein hakemaan helpotusta ilmastointilaitteiden läheltä (tai vaikka 7-elevenistä), niin useimmiten sininen taivas ja palavasti leiskuvat auringonlaskut ovat pohjoisen Suomen asukille suurinta herkkua. Oli sitten päivä tai yö, ei pitkille lahkeille tai hihoille ole tarvetta. Kun auringon valo ja lämpö pureutuu luihin ja ytimiin, kaikki tuntuu niin helpolta. Ihan sama kuinka kiireistä arkea täällä elää, niin auringosta johtuen tuntuu kuin olisi ikilomalla. Elämä vaan on niin paljon mukavampaa varvastossuissa!

Vaikka Samui ei juuri koskaan ylitä kansainvälisiä uutiskynnyksiä, niin silloin tällöin paikalliset tulvat pääsevät myös Suomen iltapäivälehtiin. Varsinkin silloin, kun Janne Kataja ryhmineen oli Samuilla jumissa. Mutta hei, se on vaan elämää.

Nämä tulvat ovat muuten olleet myös blogin luetuimpia artikkeleita, voit lukaista jutut täältä ja täältä.

Meidän kotisatama Bangrak.

2. Paratiisimaisemat

Jep, niitä löytyy. Voit ottaa vaikka lounaalla puolentunnin loman nurkan taakse paratiisirannalle, sillä asuthan saarella. Ja se että olet saarella ei pääse Samuilla unohtumaan. Suolaisen meren tuoksu seuraa alati, kuljet sitten minne vaan. Saaren tiet seuraavat rantoja ja siksi päätietä kutsutaankin ringroadiksi. Ja silloin kun tie ei seuraa rantoja, se todennäköisimmin vie vuorille. Mikäli et ole ajanut Samuin keskellä vuoristoteillä, voit vain kuvitella miten upealta näyttää korkealla, kun joka puolella välkkyy turkoosi meri. Henkeäsalpaavaa, etten sanoisi! Kun reissun vuorten uumenissa paussittaa vielä vesiputoukselle, niin onhan se siinä. Olen muuten kirjoittanut Samuin rannoista täällä ja täällä.

Maenamin rauhallista ja upeaa rantaa.

Ei voi unohtaa olevansa saarella.

3. Elämän helppous

Samui/Thaimaa on 'sopivasti kehittymätön' olematta kuitenkaan kehitysmaa. Siinä missä esimerkiksi monissa Euroopan maissa käsityöläiset ovat joko kadonneet katukuvasta kokonaan, tai sitten ovat ylihinnoiteltuja, Samuilla saa vielä käsityöläispalveluja jokaisessa kadunkulmassa. Edes rikkoutuneen matkalaukun tilalle ei kannata ostaa uutta, sillä vanhan hyvän korjaaminen on puoli-ilmaista. Kuten ovat myös vaatteiden kavennukset ja korjaukset, mopon korjaukset tietokoneista ja kännyköistä puhumattakaan. Kaiken voi korjata. Kun Suomessa kodintekniikan korjaus hinnan takia tuskin kannattaa, täällä se on hyvinkin perusteltua. Etenkin kun maailma jo valmiiksi hukkuu tavaraan.

Terveydenhuolto (tai sairaudenhoito kummin vaan) on sekin herkkua täällä. Tosin siihen tarvitaan se vakuutus ja mieluummin hyvä sellainen. Mutta kun on pakko lähteä lääkäriin, on se nautinnollisen helppoa. Nathonista löytyy kunnallinen ja luonnollisesti halvin vaihtoehto, mutta eivät nämä yksityiset kansainväliset sairaalatkaan kustannuksilla hirvitä. Suomen kunnallisen terveyskeskusmaksun hinnalla pääset hoidettavaksi ilman jonotusta, saat asiantuntevan hoidon ja vielä lääkkeetkin samasta paikasta mukaan puolessa tunnissa siitä, kun olet hoitoonlähtöpäätöksen tehnyt. Ei neljän viikon odotusta ja apteekin metsästystä erikseen.

Samuilla pystyy kaiken lisäksi elämään sellaisessa 'kuplassa', että mikään mitä muualla maailmassa tapahtuu, ei kosketa meitä. Samuilla ollaan omassa pienessä maailmassa turvassa kaikelta pahalta.

Choengmon beach

Maenam beach

4. Hintataso

Vaikka Samui onkin 'turistisaari', näyttäytyy se täysin eri valossa kun täällä viettää arkeaan. Jos pyörii niillä seuduilla missä paikalliset, on mahdollista selvitä elämästä hyvinkin halvalla. Halpoja taloja löytyy useilta eri alueilta (meidän tapa ei siis ole malliesimerkki), ja yleensä diiliin kuuluu myös puutarha ja terassi. Keittiössä viihtyvälle paikallinen keittiövarustelu ja suunnittelu aiheuttaa todennäköisesti harmaita hiuksia, mutta ainahan voi mopoilla lähimarkkinoille hakemaan koko perheelle maukasta noutoruokaa parilla eurolla.

Lähes joka paikassa saa palvelua; bensa-asemien tankkaajat, sairaaloitten vastaanottoarmeija, laulava hammaslääkäri, puutarhurit ja allaspojat, vain muutamia mainitakseni. En tiedä mikä on saaren työttömyysprosentti, mutta ei se kovin hirveä voi olla, saari kun on palvelijoita täynnä. Täällä tuntee helposti itsensä prinsessaksi.

5. Sosiaalinen elämä ihan vieressä

Kyllä, täältä löytyy lähes kaikkea ja aivan vierestä. On täysin itsestä kiinni kuinka sosiaalisesti haluaa päivänsä viettää. Toiset juoksevat aamusta iltaan ja illasta aamuun eri meiningeissä (kuten meidän viriilit eläkeläisnaapurit), toiset ottavat osaa juoksuihin harvemmin. Mutta aikansa täällä saa kyllä kulumaan.

Harrastusmahdollisuuksia löytyy lattaritansseista joogaan ja muuhun urheiluun. Livemusiikkia löytyy jokaiselle päivälle, ei tarvitse kuin valita fiiliksen mukaan. Hyväntekeväisyyteen sitoutuneillekin kohteissa on valinnanvaraa eläimistä siivoamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Juhlia, tapahtumia ja megatapahtumia on tarjolla niin paljon kuin sielu sietää, puhumattakaan romanttisista illallisista aaltojen liplatellessa varpaita.

Ja sitten kun väsyttää, voi valita sen hiljaisemman polun. Käpertyä yksinäisen palmun alle rannalla kaukana kaikista muista. Imeä taivaanrannasta energiaa kiduksiin ja latautua.

Fisherman's villagen Green light cafessa pääsee salsaamaan joka perjantai

Tai sitten voi palkata kalastajan viemään Koh Somille, jossa ei ole ketään.

+1. Hymyilevät thaimaalaiset

Sitä vartenhan me tähän alunperin rakastuttiin. Vaikkei kaikki olekaan kultaa mikä kiiltää, niin sen verran mykistävän ihania paikallisia ystäviä ollaan täällä saatu, että sanattomaksi vetää. Eikä se tee muualle siirtymisestä yhtään helpompaa.

Tiedättekö, on olemassa sanonta 'kun kerran tulee Samuille, palaa aina takaisin'. Tiedän tasan  mitä sillä tarkoitetaan. Kuinkahan meidän tulee käymään...

Mutta kuten tossa äsken jo mainitsin, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Myös sen on täällä oppinut. 
Korruptio, sananvapaus, thaimaalaisten tulisuus (muutamia mainitakseni) ovat hämmennystä aiheuttaneita asioita, mutta jääköön se kirjoitus vielä odottamaan. Parempi kirjoittaa niistä muualla kuin täällä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Pysy siis kuulolla.

Haaveiletko sinä muutosta Thaimaahan?

Tämä palava taivas!

12

Yksi osoite kerrallaan

Jos joku tulisi tällä hetkellä kysymään kuinka me oikein eletään, todennäköisin vastaus olisi 'yksi osoite kerrallaan'. Juuri muuta me ei tiedetä. Tämä kartano on ollut katkolla jo puolisen vuotta, kun omistaja tekemästämme remontista innostuneena laittoi talon myyntiin. Vaikka ainoastaan yksi ostajaehdokas on käynyt, eikä hänkään ostanut, olemme kuitenkin jo riittävän pitkään ehtineet pallottelemaan erilaisia vaihtoehtoja asumiselle. Miten, kuinka kalliilla, tarvitaanko allasta vai ei, ja pitääkö sen olla täällä? Mehän kuitenkin rantaudumme taas kesäksi Suomeen. Entäs jos talo myydäänkin sinä aikana? Jääkö meidän pieni omaisuus lukkojen taakse uuden omistajan haltuun, vai kuinka tulee käymään?

Meidän naapureilla on sentään auto, jolla pääsee koko porukka viettämään rantapäivää.

Tie meidän rantapaikalle on paikoitellen jopa haastava, varsinkin sateitten jälkeen.

Ja kun riittävän pitkään palloteltiin kävi niin, että sanottiin osaltamme vuokrasopimus irti. Siitä huolimatta että tämä on ollut koti josta vain villeimmissä unelmissa uskallettiin haaveilla, päädyimme suuntaamaan keulan kohti uusia tuulia, maisemia ja haasteita. Onneksi sentään yksi osoite on tiedossa, ja se löytyy Suomen Paraisilta. Viime kesän vesiperästä huolimatta ollaan sittenkin onnistuttu löytämään ensi kesäksi vuokramökki, ja vieläpä näin etänä. Se on musta aika kova juttu. Tai sitten se on aivan hullua. Vuokrata nyt näkemättä paikka, jossa pitäisi viettää koko kesä.

Koko aluekin on meille vallan outo. Joskus nuorena tyttönä on tullut oksennettua veneen reunan yli Nauvon aalloissa, mutta juuri muuta muistikuvaa seudusta ei ole. Paitsi että se saaristo oli aika kaunis, jos muistan oikein.

Ja voi miten koirat nauttii!

Luopumisen tuskaa

Ollaan kierrelty kuin kissa kuumaa puuroa, kun on yritetty kertoa meidän valtavan fantastisille naapureille lähdöstä. Se ei ole ollenkaan helppoa. Joka päivä päätetään että huomenna sitten, ja aina huomenna menee pupu pöksyyn. Vieläkin uutinen on kertomatta. Ei tosin olla pystytty kertomaan monelle muullekaan ystävällemme täällä, sillä jotenkin asia tuntuu kovin vaikealta. Luopuminen on vaan niin saamarin tuskallista. Kun viime kesänä luovuimme Suomen kodista, kuvittelin ettei ihan hetkeen tarvitse lähteä luopumisen tielle. Onhan täällä Samuillakin jo monenlaista tulevaisuutta rakennettu, kuinka hitossa ollaan tässä taas?

Mitä todennäköisemmin, kesän jälkeen suuntaamme Suomesta toisiin maisemiin. Yksi syy siihen on Miskan tulevaisuus. Tässä koulussa jota Miska nyt käy, ei seuraavaa kahta luokkaa ole tarjolla. Vaikka Samuin muista kansainvälisistä kouluista niitä löytyykin, niin ehkä tähän kohtaan on kuitenkin mieluisinta kokeilla jotain täysin uutta. Mistä kohtaa karttaa se nuppineula seuraavaksi löytyy, jääköön vielä salaisuudeksi. Vaikka vahvoja ajatuksia onkin, taitaa se olla meillekin vielä hieman mystistä.

Meidän rantapossu Salsa ;)

Takaisin pääsee aina

Myös Samuille, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä me kaivataan kuitenkin toisenlaisia mahdollisuuksia, harrastuksia, kulttuuria, ja jotain joka ei vielä tarkkaan hahmotu. Matkaopas Vapauteen -blogille antamassani haastattelussa jo aavistin, että suurempi muutos on tuloillaan, vaikka en arvannut sen tapahtuvan aivan näin välittömästi. Mutta kun on kolme yllytyshullua saman katon alla (plus pari koiraa), voi odottaa mitä vain. Yksi esittää idean, toinen puhaltaa tuulta purjeisiin ja kolmas painaa käynnistä nappulaa. Ja karvakorvat seuraavat perässä.

Pimeetä touhua.

Mutta pysy kuulolla! Paljon on hulluja ideoita takataskussa ja kyllä mä kesän mittaan jo avaudun mm. niistä ei niin hohdokkaista puolista Samuilla. Kunhan makustelen vielä hetken. Sitä paitsi, veikkaanpa että blogistakin tulee uusien kuvioitten myötä asteen verran kiinnostavampi.

Meillä oli muuten Suomessa maailman ihanimmat naapurit ja sama täällä Samuilla. Ollaan siis oltu enemmän kuin onnekkaita. Oletko sinä päässyt asumaan parhaista parhaimpien naapurina?

Ps. Kaikki artikkelin kuvat ovat edellisestä koirien rantapäivästä naapureitten kanssa. Ikävä jo nyt...

Ja naapurin ihana Dummy

Koko jengiä johtaa luonnollisesti 'The one and only' Boo.

Eikä se halua lähteä rannalta mihinkään.

Näitä päiviä tullaan kaipaamaan koko sydämestä.

16

Thaimaanrannalle asumaan?

Itselläni on seurannassa Rosita Juurisen loistava blogi Matkaopas Vapauteen. Luen muutenkin paljon ulkomaille muuttaneiden suomalaisten kirjoittamia blogeja, etenkin nyt, kun itsekin ollaan samanlaisella matkalla. Rositan blogi ei ole pelkästään päiväkirjamaista pohdintaa arjesta kulloisessakin kohteessa (eikä meidän kaltaista älytöntä säätämistäkään), vaan blogi tarjoaa lukijoilleen myös eväitä oman unelmansa toteuttamiseen. Moni tuntuu haaveilevan muutosta palmujen alle lämpimään, mutta unelmien alulle laittaminen hirvittää. Ja saattaa se tuntua välillä jopa ylitsepääsemättömältäkin.

Kun Rosita otti yhteyttä haastattelupyynnön merkeissä, otin pyynnön vastaan. Mikäli jotenkin pystyy auttamaan muita unelmiensa toteuttamista suunnittelevia, voi omalta osaltaan olla hyvillä mielin. Jouduinpahan samalla itse pohtimaan niitä lähtökohtia, mistä meidän porukka 'tyhjän päälle' hyppäsi. Aikamoista säätöä etten sanoisi. Mutta me ollaankin vähän 'pimeitä'; me ollaan Thaimaanrannan maalareita. Siitä blogin nimikin taannoin syntyi.

(Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat juontaa juurensa Thaimaa -ihastuksen alkutaipaleelle)

Suosikkikauppani Samuilla jo vuosia; Karma Sutra. Löytyy nykyään Lamailta ja Fisherman's Villagesta.

Minä ja silloisen suosikkiresortin koira Rambo.

Tässä pätkiä haastattelusta: 

•  Rosita: Miten syttyi kipinä Thaimaahan muutosta?

Vastaus: Tehtiin 2001 kuuden viikon Aasian reissu, jossa oli Malesian puolella tarkoitus kartoittaa paikkoja , mihin voisi muuttaa. Malesia oli joku aivopieru, sillä kumpikaan meistä ei ollut siellä edes käynyt aikaisemmin. En kuollakseni muista mistä koko juttu sai alkunsa. Mutta olimme jo silloin kertaalleen myyneet kaiken omaisuuden tarkoituksena asuminen ulkomailla...

• Rosita: Oletteko joutuneet luopumaan jostain Thaimaahan muuton vuoksi?

Vastaus: Kun olin 'luopunut' äidistä, ei materiasta luopuminen sitten tuntunutkaan juuri miltään. Meillä ei ollut edes omistusasuntoa, jonka olisi voinut laittaa vuokralle, ainoastaan vuosien varrella kerääntynyt pieni omaisuus. Kun autot ja muut oli myyty, sillä pääsi jo hyvin alkuun...

• Rosita: Mitä kaikkea Thaimaa -vuodet ovat teille 'antaneet'?

Vastaus: Reilu kaksi vuotta Thaimaassa on vahvistanut luottoa siihen, että elämä kantaa. Vaikka lähdimme vähän tyhjän päälle tietämättä, mitä bisnestä täällä edes tulemme tekemään, niin yksi asia on vaan johtanut toiseen...

Yllä siis otteita haastattelusta, mutta käy ihmeessä Matkaopas Vapauteen -blogissa lukemassa koko haastattelu.

Bang kao beachia vuodelta 2009.

Big Buddha samoin vuonna 2009.

Hua Thanonin muslimikylän markkinoita.

Mitä itse hiffasin? 

Välillä on ihan hyvä pohtia asioita, vaikka sitten näin jälkikäteen. Meidän tapauksessa tosiaan tehdään ensin ja pohditaan vasta sitten. Vaikka välillä tuntuu ettei meillä ehkä olekaan kaikki inkkarit samassa kanootissa, niin lähtemistä en kadu päivääkään. Tutustuin eilen mukavaan suomalaiseen pariskuntaan, jotka ovat itse lapsineen asuneet jo vuosia ympäri maailmaa. Kun yksi paikka kyllästyttää, voi mahdollisuuksien mukaan muuttaa suunnitelmaa ja suunnata toisaalle.

Eikä ole olemassa mitään 'maitojunaa', se on se pointti. Jos jotain niin hämmentävää tapahtuu, että on palattava takaisin Suomeen, miten niin se tapahtuisi 'maitojunalla'? Onhan koettuja elämyksiä ja kokemuksia taskun pohjalla taatusti kourakaupalla mistä ammentaa. Loppupelissä ne taitaa sittenkin olla kultaakin arvokkaampia.

Vapaa vuosi -kurssi

Meidän tapa testata siipiä ei välttämättä sovi jokaiselle, enkä uskalla sitä suositellakaan. Matkaopas Vapauteen -blogin Rositalla on juuri alkamassa aihetta käsittelevä Vapaa vuosi -verkkokurssi, jota suosittelen kaikille irtiottoa pohtiville, joilla on vielä hieman hakusessa miten kaiken voisi startata.  

Tässä linkki Vapaa vuosi -verkkokurssiin!

Miltä maistuisi elämä jossain muualla ja missä se voisi olla?

Crystal bay ei ole vuosien varrella juurikaan muuttunut.

Maenamin ihanan rauhallinen ranta.

Meidän ensimmäinen ystävä Samuilla, Rasta Barin Chan. Vieläkin paikka löytyy Chawengilta.

Me silloin joskus unelmien alkuvaiheilla jossain Khaosan Roadin nurkilla.

2

Kartano katkolla?

Sadekausi

No niin, yritä tässä nyt sitten saada jonkinlaista tarinaa aikaiseksi, kun sähköt välillä on ja sitten taas ei. Eilen oltiin melkein koko päivä ilman sähköä (ei siis vettä eikä vessaakaan), joten vaikka kuinka yrittää olla reipas, niin huomaan silti pienen kiristyksen otsalohkossa. Varsinkin kun pitäisi saada jotain aikaiseksi, kuten esimerkiksi kirjoitushommat ja opiskelu. Vettä tulee nyt taivaan täydeltä, ja usein nämä paikalliset sähköt ottaa siitä nokkiinsa pamahtaen itsensä pois toiminnasta. Kuten eilen aamulla kuuden aikaan; hirveä pamaus ja sen jälkeen pimeys. Vaikka nukun aina korvatulpilla kuorsaavan kanssanukkujan ja kylällä haukkuvien koirien takia, niin mitkään korvatulpat ei estä niitten pamauksien saavan hyppäämään sydän kurkussa ylös sängystä.

Säälittää meidän kiinalaiset vuokralaiset, jotka tulivat muutaman päivän visiitille pari päivää sitten. Kaksi niistä on jo mennyt joko sähkökatkoksissa tai sateessa, tämä päivä vielä molemmissa. Eilen tuli kiukkuisia viestejä heti aamutuimaan, että 'sähköt ja putkimies tänne heti, me ei voida olla', mutta kun näille asioille me ei mahdeta mitään. Sähköt tulee, kun ne tulee. Ja kun ei ole sähköä, ei ole vettä, ei siinä paljoa putkimiehet auta. Mahtaa Airbnb:n kommenttiboksiin tupsahtaa positiivista palautetta Samuin majoittumisesta, varsinkin kun heillä on huomenna aamulla jo kotiinlähtö. Meidän peitotkin oli kuulemma liian 'liukkaita'?

Tämän päivän kuvat liittyvät 'meidän kartanoon'. Tässä ihanaa pihaa.

Remontti

Kuten ehkä muistatkin (jos et, niin käy lukemassa täältä), me asutaan unelmatalossa. Sellaisessa, josta ollaan haaveiltu jo vuosia. Tätä talon ja meidän välistä rakkaussuhdetta on kestänyt nyt noin yhdeksän kuukautta ja erittäin hyvin ollaan kotiuduttu. Niitä aamuja, kun otat kahvikupin käteen ja menet uima-altaalle rapsuttamaan koiria, ei voi oikein edes sanoin kuvailla. Me tehtiin silloin muuttaessa alkuun kahden vuoden vuokrasopimus, joka oli meidän niin halutessa helppo jatkaa. Näin me ainakin ajateltiin. Ja mitä pidempään ollaan tässä oltu, sitä enemmän ollaan juurruttu. Jopa niin, että ajateltiin ennen edellistä Satunin viisumireissua järjestää talolle pientä pintaremonttia. Onhan tänne kohta kömpimässä perheen esikoinen ja muitakin vieraita Suomesta yksi toisensa jälkeen.

Me ollaan aina oltu kovia remontoimaan ja rakentamaan; aitaa, puutarhaa, kotia, myymälää ja skeittiparkkia (joka onkin Pohjois-Espoossa jo kymmenen vuotta ilostuttanut skeittaajia), joten ajateltiin kolmen päivän riittävän mainiosti. Yllättävän paljon näihin seinäpinta-aloihin mahtui kuitenkin mutkaa, puulistaa, kattokoristetta ja karmia toisensa perään, joten kaksi viikkoakaan ei alle puolen talon maalaamiseen ihan riittänyt. Oli vaan pakko hoitaa pahimmin pinttyneet ja rikkinäiset seinät ensin ajatuksena hoitaa keväämmällä sitten loput. Näissä lämpötiloissa remontointi (vaikka olikin vain maalausta) on hikistä hommaa, mutta lopputulos oli kyllä niin mahtava ja valoisa.

Ja kaikki tämä lähti siitä, että haluttiin vaihtaa raskaat lohenpunaiset verhot kevyisiin ja vaaleisiin. No verhojen jälkeen seinien väri ja kunto ei tietenkään enää kelvannut. Sen jälkeen päädyttiin maalamaan olohuoneen seinät, jonka jälkeen katto ei enää kelvannut, joka johti keittiön maalaamiseen ja niin edelleen. Ketjureaktio oli valmis. Mä veikkaan, että ilman meidän pakollista viisumireissua tässä urakan välissä maalattaisiin nyt yläkertaakin niskat jäykkinä ja pinna kireänä viiden viikon urakasta. Onneksi tuli se reissu väliin.

Kuten huomaatte, kattoa myöten oli keittiössä remontoitavaa.

Tässä ovia ja ikkunoita myöten maalattu keittiö

Kartano katkolla?

Sillä; kun me tultiin viisumireissulta, lähetettiin vuokranantajalle kuvat uusitusta ilmeestä ja vastaanotto oli kyllä yllättyneen iloinen. Oltiin saatu maalaamiseen lupa jo silloin taloon muuttaessa, se oli yksi meidän ehdoista, vaikkei vuokranantaja luvannutkaan sponsoroida muutostöitä. Mutta jos itse haluan viihtyä 'kodissani' vielä astetta paremmin, olen valmis maksamaan sen pienen remontin ja tuunauksen itsekin. Siinä vaiheessa ranskalainen vuokranantajamme totesi kyllä meille, että 'teidän kannattaisi ehdottomasti ostaa koko talo', mutta ei ajateltu heittoa silloin sen enempää.
 
Sitten tuli sateita vähän enemmänkin. Vaikka oltiin kummasteltu yläkerran kylpyhuoneen katossa olevaa pientä reikää aiemmin, niin sateitten myötä reiän syykin selvisi. Katto vuoti, ei paljoa mutta kumminkin. Tunnollisina vuokralaisina ajateltiin taas talon omistajan parasta ja ilmoitettiin asiasta eteenpäin. Vuotava katto kun on harvemmin ja pidemmän päälle kiinteistölle mikään hyvä juttu. Pari kylän työmiestä kävi tikkaitten kanssa katsomassa tilanteen, ei tiedetä mihin johtopäätökseen tulivat, mutta tämän jälkeen tuli omistajalta se viesti, jota ei oltaisi vielä haluttu kuulla. Talo lähtee myyntiin. Ehkä se katto oli vaan liikaa, huoh...

olohuone vanhalla värityksellä

ja tässä uudella.

Meille on tarjottu etuosto-oikeutta taloon, hintakin tuntuu näitä markkinoita edes hieman jo tuntien ihan järkevältä, mutta halutaanko me ostaa? Sellaisia summia käteistä ei tietenkään loju tileillä, mutta jos osto osoittautuisikin mahdolliseksi, niin mitä sitten? Hitsi kun tietäisi...

En tiedä minkä fakiirin olen sisältäni löytänyt, vai onko vapaus sekoittanut pään totaalisesti, mutta jotenkin taas tämä 'yhtään ei tiedä mitä tulee tapahtumaan'- tilanne on kivuliaan kutkuttava. Jos joku muu ostaa talon, pitääkö meidän tekemämme vuokrasopimus, vai joudummeko taas muuttamaan? Vai pääsemmekö muuttamaan? Ehkä tämäkin on sitä vapautta josta juuri kirjoitin; tulla ja mennä miten huvittaa, tai vaikka ei huvittaisikaan...

Hirvittäisikö sua tällainen epävarmuus?

aikamoinen lapsenkakan väri oli vanhoissa seinissä.

Ja nyt, paljon enemmän valoa ja avaruutta.

Ei tästä ihan helpolla tee mieli lähteä.

12

Vieraskynäilijä Tomppa: Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tällä kertaa tuntojaan elämän valinnoista, luopumisesta ja uutta kohti menemisestä avaa mieheni Tomppa:

Kesä Suomessa kartanonherran silmin

Siitä onkin jo tovi,  kun olen viimeksi kirjoittanut vieraskynäilijänä Heidin blogiin. Ajattelin siksi tiivistää omat tuntemukseni menneestä Suomen visiitistä sekä paluusta nykyiseen kotiimme Koh Samuille. Kuten kaikki tiedämme, niin Suomen kesä on kovin lyhyt, mutta onneksi vähäluminen - se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kaikkea ehtisi Suomen suvessa sattua ja tapahtua...

Ei mahda mitään - kovasti pidin pihastamme...

Pitääkö asunto vai ei, etten tentten...

Palasimme siis Suomeen jo toukokuun lopulla. Yhdeksän kuukauden poissaolo ei tuntunut juuri missään, kaikki oli niin kuin ennenkin. Tässä vaiheessa emme olleet 100% päättäneet pidetäänkö Suomen asunto vai luovutaanko siitä. Joka tapauksessa aloitimme välittömästi kaappien raivaamisen ja ylimääräisen tavaran myymisen ja lahjoittamisen. Voisikin sanoa, että muutamaa hienoa seikkailua lukuunottamatta kesälomamme olikin yhtä tuvan tyhjennystä kasvavan kaaoksen keskellä - kunnes tupa oli tyhjä. Loput maallisesta omaisuudestamme jemmasimme vanhan naapurimme tiluksille. Samaan syssyyn pääsin hieman auttamaan vanhan öljynlämmittimen sekä lämminvesivaraajan pois kiikuttamisessa. Olihan sekin seikkailu - painoa kaverissa riitti ja kun tilat olivat ahtaat, niin meinasi pari kertaa usko ja huumori loppua kesken.

Kevyttä roudaamista verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä

Romurallia Etelä-Suomessa

Kuten varmasti jo Heidin aiemmista kirjoituksista kävi ilmi, niin autojen suhteen kesä oli hieman hankalampi. Ensimmäinen kesäautomme jätti tienposkeen ja seuraavan kanssa oli myös mielenkiintoisia ongelmia. Tässä kohtaa on pakko kehua Espoon kaikkia naapureitamme - milloin missäkin asiassa aina löytyi apua sitä tarvitsevalle. Naapurimme työskenteli Myyrmäen Autohuollossa, ja koska kotikonstit eivät riittäneet, niin sieltä löysinkin itseni moneen kertaan. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi selvisimme myös kohtuullisilla korvauksilla. Kaiken säädön keskellä kesäautomme kuljetti meidät turvallisesti mökkejä katsomaan, kalastamaan, Imatralle, Sastamalaan ja vähän muuallekin. Ihanaa! Jos en itse niin Espoota kaipaakaan, niin kyllä meidän naapurit olivat kaikki kerrassaan unohtumattomia. Kiitos teille kaikille kahdestatoista hienosta vuodesta - ensi kesänä nähdään varmasti!

Kesäsade, kesäauto, Tobias ja Petskun vaimo

Mökkejä metsästämässä Salossa

Mökkejä metsästämässä Vihdissä

Miska Sastamalan vesillä

Nuotiokitarointia kameralle

Olin jo kevättalvella saanut toimeksiannon Internet -musiikkikoulu Rockwaylta tehdä pari uutta kitaransoiton alkeiskurssia. Näinpä löysin itseni useana päivänä erinomaisten kavereitten seurasta pöllölaaksosta - tosin pääosat päivistä kuluivat pienessä ahtaassa huoneessa kitaravideoita kuvaten, vaikka onneksi ehdittiin myös grillata hieman makkaraa. Itse asiassa juuri saamani uutiskirjeen mukaan tekemäni kitaransoiton alkeiskurssi on juuri julkaistu...hmm, uskaltaako itse katsoakaan?

Rockwayn mahtityypit ojennuksessa Pöllölaaksossa

Hauki on kala ja vesikin on märkää

Kuten varmastikin isolla osalla suomalaisista niin myös minulla luonto ja kalastus näyttelevät tärkeää roolia Suomen kesässä. Onnekseni pääsin nauttimaan veljeni Jerryn (kyllä, yhdessä olemme Tom & Jerry...) kanssa Espoon saaristosta. Ensin oli aivan jumalattoman kylmä, mutta onneksi seuraava päivä valkenikin kesäisenä. Kesän toiselle kalastusreissulle pääsin mahtavien ystävieni Tobiaksen ja Petskun kanssa Tammisaareen, missä olemmekin taltuttaneet haukia, musisoineet ja nauttineet janojuomaa sopivasti jo kymmenisen vuotta. Ehdottomasti yksi kesäni kohokohtia, aina. Olen vilpittömän kiitollinen, että pojat saivat reissun järjestettyä tänä kesänä niin, että minäkin pääsin pariksi päiväksi mukaan. En edes muista saimmeko mitään saalista, mutta silkkaa mahtavuutta reissu oli silti!

Matkalla kalaan (tai satamabaariin) Tobiaksen ja Petskun kassa.

Onko vettä näkyvissä?

Aurinkoakin onneksi riitti kalareissujen kakkospäiville.

Paluu paratiisiin

Niin se päivä sitten koitti, kun ampaisimme elokuun alussa matkalaukkujemme kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei enää asuntoa, ei autoa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Koko kesä meni loppujen lopuksi melko nopeasti ja koska olimme jo henkisesti tehneet muuttoa riittävän monta vuotta, niin ei siinä oikein sellaista luopumisen tuskaa ollut havaittavissa. Ehkäpä pikemminkin helpottunut olo, ettei enää tarvitse vatkata tämän asian kanssa. Päätös on tehty, meni sitten syteen tai saveen. 

Matkalla paratiisisaari Samuille mietin kuinka Musiikkikoulu Rock Housen lukukausi oli pikku hiljaa alkamassa Suomessa, joten tiesin että hommaa riittää tulevina viikkoina. Samaten manageeraamiemme huviloiden kanssa oli odotettavissa paljon hommaa Samuilla, koska moni asia oli kesän aikana jo meinannut revetä liitoksistaan (ei siis talot vaan eri asioita hoitavat ihmiset ja heidän uudet suunnitelmansa). Ei siis varmuutta tulevasta, mutta uskoa ja intoa meillä onneksi riittää, mutta riittikö se tarpeeksi pitkälle?

Taidan siis palata Samuin kolmeen ensimmäiseen kuukauteen seuraavassa vieraskynäily -kirjoituksessani...

Kaikkea hyvää!

Tomppa

Selfie ennen koneen nousua Hki-Vantaalla

Kotona Samuilla - kylämme ravintolasta on aika hulppeat näköalat erityisesti auringonlaskun aikaan.

0