On se aikamoista!

Esikoinen lähti Suomeen ja äipälle tuli ikävä. Tietenkin. Neljä pitkää kuukautta, kunnes seuraavaksi nähdään ja tässä lähdön päivänä se tuntuu ihan helvetilliseltä. Onneksi ja valitettavasti eletään nykyaikaa. Onneksi siitä syystä, että on olemassa skypet ja whatsAppit, jotka mahdollistaa kivuttoman yhteydenpidon muualle maailmaan.

Mutta on tässä nykyajassa paljon paskaakin, asioita jotka saa tavallisen tallaajankin arjen välillä jopa erittäin hankalaksi. Kuten esimerkiksi matkasuunnitelmien teon. Esikoisen kavereita on ollut saarella ja meidän ilona täällä muutamin kappalein, ja kuten parissakin edellisessä postauksessa kerroin heitä kohtaan tapahtuneista pieleen menneistä ryöstöyrityksistä, niin ei sekään riittänyt. Kahden heistä oli tarkoitus jatkaa matkaa täältä Indonesiaan, mutta Isisin tehtailema terroristi-isku Jakartassa sai nämä reppureissaajat välttelemään kaikkia "muslimimaita". Eli reissusuunnitelmat meni vaihtoon lennosta, mutta toivottavasti pääsevät tänään turvallisesti ja suunnitelmien mukaisesti Krabille ilman sen suurempia ongelmia. Kyllä muuten näittenkin tyyppien kommelluksista voisi saada aikamoisen komediasarjan aikaiseksi, jos unohtaa terrori-iskut ja ryöstöyritykset kokonaan.


Ihana nuoriso, kaikesta säätämisestä huolimatta ikävä jo teitä!

Meillä on helmikuun alussa taas edessä viisuminhakureissu, edellisen mennessä vähän persiilleen ja se tarkoittaa ainakin tässä tapauksessa jälleen matkaa Penangille. Tavoite on siis viimein saada se vuoden bisnesviisumi ja kaiken pitäisikin papereitten osalta olla pian valmista. Vaikka juostiin tuli perseen alla viime reissulla, niin aiotaan silti ottaa tämäkin matka "miniloman" ja seikkailun kannalta. Eli omin päin lähdetään tavoitteena viettää muutama mukava lomapäivä Malesiassa ja uusissa maisemissa. Iso ongelma tässä näyttää olevan "yllättäen" se, että viime hetken tietojen mukaan Malesian poliisiviranomaiset ovat kehoittaneet ihmisiä välttämään Kuala Lumpurin suurempia nähtävyyksiä ja turistikohteita Isisin itsemurhapommittajien takia. Heitä epäillään olevan Kuala Lumpurissa 10 ja Sabahissa 8. Vaikkei ollakaan menossa sinne vaan Penangille (koska on pakko, ellei joku tiedä jotain muuta konsulaattia, mistä vuoden viisumin voisi saada), niin silti alkaa kuumottamaan koko Malesiaan meno. Onhan se nyt ihan saatanasta, ettei tässä maailmassa kohta uskalla liikkua noin vain mihin haluaisi, sillä missä tahansa voi näköjään tapahtua mitä tahansa. Mur...


Kuala Lumpurin sisäpihaa


ja katukuvaa Penangin Georgetownista

Esikoinen lähti siis Suomeen Finnairin uudella Airbus A350 koneella, jonka lähtö viivästyi 5 tuntia. Jessen kohdalla se tarkoitti reilu kahden tunnin yöunia, koska Samuilta piti ottaa ensimmäinen lento Bangkokiin. Aika tuskainen oli siis herätys tänä aamuna klo 04.00, mutta taatusti vielä tuskaisempaa oli istua koneessa auringonpaisteessa, ilman ilmastointia. Viisi helvetin pitkää tuntia auringon paahteessa! Pariin kertaan oli kuulemma vettä tarjottu ja yhdet croissantit, mutta voin hyvin kuvitella väsyneitten ihmisten tuskaiset fiilikset.

Palaan taas siihen, että onneksi on netit ja whatsAppit, sillä olen voinut myötäelää sitä fiilistä, jota juniori juuri tälläkin hetkellä koneessa tuntee. Pari tuntia oli kuulemma pystynyt nukkumaan ja kun äippä ehdotti, että katso joku leffa ja juo pari olutta, niin sitä ei kuulemma tarjota. Siis mitä??? Siksikö, ettei matkustajat vetäisi "kännejä" ja alkaisi vaatimaan selityksiä, jopa korvauksia? Vai miksi? Kaikkihan me tiedetään Finnairin suolaiset hinnat, kyllä siihen rahaan pitäisi jo jotain saada vastineeksikin.

Katsotaan kun kone laskeutuu Suomeen. Veikkaan että jokunen matkustaja saattaa ottaa lehdistöön yhteyttä. Mutta palataan tähän aiheeseen, niin kuin myös viisumireissuun tovi myöhemmin...


Tällä viikolla vielä, mä menen kasvohoitoon! Mä olen niin huono antamaan itselleni aikaa...

4

Kuala Lumpur 3:ssa päivässä

3 päivää ja yötä Kuala Lumpurissa hurahti nopeasti. Ennakkoon oltiin jo päätetty, ettei juosta pää kolmantena jalkana jokaisen mahdollisen nähtävyyden perässä, vaan otetaan iisisti ja hoidetaan ne viisumit kuntoon. Ja nähdään kaupungista se, mikä nyt sattuu olemaan hyvien yhteyksien päässä Chinatownissa sijainneeseen majapaikkaamme. Eli ei siis nähty paljon mitään, ellei Thaimaan suurlähetystöä lasketa nähtävyydeksi. Siellä oli kuitenkin parina eri päivänä käytävä, ensin viemässä paprut ja sitten hakemassa viisumit.

Yllättävän sujuvaa koko touhu oli. Ei mitään karseita jonoja ja hullunmyllyä, vaan ihan tehokasta numerolapuilla pelaamista. Viisumihakemusten jättöaika oli aamusta puoli kahteentoista asti ja me eksymisen jälkeen (kartassa näkyi nimittäin kaksi suurlähetystöä yhden sijaan) ennätettiin paikalle noin 11.20. Aika lähelle meni, ettei jouduttu ottamaan koko touhua uusiksi seuraavana päivänä. Jonottamisen suhteen saattaa tosin olla, että kun oltiin sen verran lähellä viisumien jätön sulkemisaikaa, niin saatettiin vahingossa taktikoida onnistuneesti itsellemme lyhyemmät jonot. Oltiin myös varauduttu siihen, että viisumeissa voi mennä kolmekin päivää, mutta seuraavana päivänä saatiin kutsu kuitenkin saapua valmiita papereita noutamaan. Jos lentoja olisi ollut enemmän tarjolla, niin oltais päästy palaamaan saarelle jo parin päivän visiitin jälkeen, mutta kalliita lentoja suoraan Samuille ei lompakko kestänyt ottaa. Onneksi on Air Asia, joka tarjoaa siis oikeasti halpoja lentoja pienen mutkan kautta. Ja vaikka lentoyhtiö vähän laittoi vatsan kiertämään (en pidä halpalentoyhtiöitä hirveän turvallisina), niin turvallisesti lennettiin.

Me asuttiin KL:ssä siis Chinatownissa. Oli helpompi ottaa majoitus suoraan niiltä seuduilta, jotka olisi joka tapauksessa halunnut koluta. Pakko suositella juuri avattua Lantern Hotellia, joka oli ehdottomasti yksi uniikeimmista näkemistäni suurkaupungin hotelleista. Ja kuten yleensäkin, palvelun ”epäammattimaisuus” oli se pieni mutta tärkeä juttu, joka teki asumisesta siellä luxusta. Mikään ei oikein mennyt niin kuin piti, mutta who cares!

Chinatown itsessään ei mielestäni ollut kummoinen. Samaa kiinalaista krääsää joka paikassa myynnissä, mihin törmää Thaimaassakin. Ehkä Thaimaa on tavaratarjonnassaan kuitenkin jopa vähän edellä Malesiaa. Yllättävän mukava ostospaikka oli Central Market, joka oli kävelymatkan päässä meidän hotlasta. Sieltä löytyi erilaisia käsityöläisiä, sisustusliikkeitä, life style-putiikkeja, koruja, vaatteita ja kaikkea siltä väliltä. Kuala Lumpurissa on lukuisia kaikki vaatimukset täyttäviä ostoskeskuksia, mutta en ole sellaisista kovin innostunut.

Olin kovasti toivonut löytäväni jotain Thaimaan tarjonnasta poikkeavaa meidän Samuin kotiimme, mutta muutamaa lentävää mattoa lukuunottamatta saalis jäi aika mitättömäksi.

Petronas Towers tuli tsekattua toistamiseen, oltiinhan oltu Malesiassa aiemminkin 14 vuotta takaperin. Mutta ylös ei menty tälläkään kertaa, vaan pakolliset kuvat otettiin maan kamaralta. Kun silloin aiemmin pyörähdettiin Malesiassa, niin viiden viikon suunniteltu visiitti vaihtui ensimmäisen viikon jälkeen Thaimaan helppouteen. Minä nimittäin itse pidän siitä, että asiat on tehty helpoksi, ihmiset hymyilevät ja on sellainen ”ei se niin justiinsa”- meininki. Silloin taannoin esimerkiksi se, että suurin osa väestöstä on muslimeja teki monista asioista mutkikkaita, kuten esimerkiksi viinistä nauttimisen. Sitä ei silloin ainakaan Langkawilta saanut sellaisista paikoista, mistä olisi voinut kuvitella, vaan mitä kummallisemmista paikoista, kuten esimerkiksi ”nakkikioskikärryistä”. Tämä asia oli kyllä muuttunut ja viiniäkin sai kaupoista ainakin Chinatownissa. En tiedä johtuiko se Kiinalaisista vai mistä, mutta positiivinen yllätys se oli. Turhaan tuli varmistettua viineissä pysyminen ostamalla lentokentältä 30 €:n viinipullo!

Parina iltana otettiin helpot illalliset lähellä sijaitsevassa Reggae baarissa (suosittelen mutkattomuudessaan sitäkin) ja viimeisenä iltana raahauduttiin hotellimme johtajan suosittelemalle ravintolakadulle. Se nyt oli pitkälti saman tyyppinen kuin Samuin walking streetit, eikä muovituoleille istuminen tällä kertaa tuntunut mukavalta tavalta viettää reissun viimeistä iltaa. Ylitettiin siis jälleen budjetti illallistamalla lähistöllä sijaitsevassa Rabbit Holessa, jossa sentään ruoka onneksi oli hintansa väärti.

Ja seuraavana aamuna startti kohti kotia muutaman pysähdyksen taktiikalla. Juna ensin lentokentälle ja sieltä Air Asian lento Surat Thaniin. Surat Thanista bussikuljetus (näppärästi voi ostaa suoraan kentältä) Donsakiin, josta lautalla yli Samuin Nathonille. Noin kymmenen tuntia reissussa hurahtaa, mutta jotenkin se ei tunnu niin pitkältä, kuin esimerkiksi kymmenen tunnin suora lento. Välillä pääsee kävelemään ja katselemaan jopa huikeita maisemia. Jokainen kulkuväline otti aika tarkalleen 1,5 tuntia ja siihen odotukset sekä vaihdot päälle. Voisi oikeasti ottaa harkintaan sarjakortin ostaminen kyseiselle lentoyhtiölle. Ei kai se sen turvattomampi voi olla kuin Bangkok Airways, vai?


Petronas


Kuala Lumpur ravintolakatu


Kuala Lumpur Central Market


Eipä ennen olekaan Taylor Swiftillä lennetty

0

Viiden viikon vipinät

Se nimittäin vierähti tuon pituinen aika tosta noin vaan, eikä tullut juuri blogiinkaan päivityksiä, vaikka miten lupasin kunnostautua. No tähän sopii varmaan ikivihreä kommentti ”elämä on laiffii…”

Taidan tämänkertaisessa postauksessa vaan listata viiden viikon aikana tapahtuneita asioita lyhyesti ja palaan avaten näitä sitten paremmin tässä ehkä jopa päivittäin (toiveajattelua voisi joku sanoa), tai ainakin jotain siihen suuntaan.

Mutta täällä taas ollaan, siis Samuilla! Ehdittiin välissä pyörähtämään myös Kuala Lumpurissa, mikä on valitettava velvollisuus kolmen kuukauden välein Thaimaassa, ellet sitten omista eläkeläisviisumia. Siis Kuala Lumpur ei ole pakko, vaan maasta poistuminen. Visa runista oli siis meidänkin reissussa kysymys, onneksi se vaadittava seuraava runi tapahtuu sitten Suomen visiitillä kesällä.

Vanhin poikani Jesse pyörähti parin viikon visiitillä tyttöystävänsä Lotan kanssa ja olipa muuten ihana nähdä! Ja voi mikä järjetön ikävä tuli taas pariskunnan lähdettyä Suomeen. Mutta äärimmäisen mukava oli huomata, että myös Jessellä oli ollut ikävä, edes pienesti. Kentällä Suomeen lähtiessä se toivottu asiakin nimittäin tapahtui; kauan odotettu halaus 2kymppiseltä klopilta :).

Ennen Jesseä ja Lottaa siis tulivat siskoni perheineen ja Miska sai kaipaamansa suomenkielistä seuraa. Sitä kaveri oli odottanut kovasti. Tosin siskoni poika Aleksi on monikielinen, mutta suomi sujuu myös hienosti. Kuten varmaan arvaattekin, niin kahdeksan henkeä kahden kylppärin kämpässä tiesi jos jonkinmoista hässäkkää. Välillä otettiin vähän yhteenkin, mutta onneksi sentään aikuiset eivät niinkään. Loppupelissä sopeuduimme yllättävän hyvin koko porukka saman katon alle ja hauskaahan meillä oli.

Samuillakin on tapahtunut kaikenlaista ja jopa jotain järkyttävääkin. Asioita jotka ovat saaneet ainakin allekirjoittaneen miettimään lintukodon mielikuvaa uudestaan. Historian ensimmäinen autopommi esimerkiksi räjähti uuden kauppakeskuksen parkkihallissa eräänä iltana, mutta onneksi kukaan ei sentään hässäkässä kuollut. Tämä tapahtuma ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa ja porukalla jouduimmekin ilmoittelemaan mahdollisille huolissaan olijoille kaiken olevan meillä hyvin. Tosin oltiin kyseisellä tapahtumapaikalla juuri päivää aikaisemmin, eli toisinkin olisi voinut olla. Lisäksi joitain ampumisiakin täällä on ollut ja huolestuttavaa on se, että niitä tuntuu olevan täällä nyt vähän väliä. Saa nähdä mikä on Samuin suunta jatkossa. Vaikka armeija teki rynnäkön saarelle kuten odotettiin, niin mitään sen parempaa ei visiitti näytä tuoneen tullessaan, ehkä jopa päinvastoin.

Ensimmäinen Thaimaalainen firma tuli sekin perustettua kaiken hosumisen ohessa. Asiat meni suurinpiirtein niin kuin pitikin, kolme paikallista saatiin yhtiökumppaniksi ja pätevä kirjanpitäjä hoiti paperityöt. Nyt pitäisi ehtiä keskittymään itse sitten siihen tekemiseen. Jos vaikka olisi mahdollista saada pientä tuloakin sitä kautta.

Taidan juuri nyt palkita itseni lasillisella punaviiniä blogipäivityksen kunniaksi ja palata näihin tunnelmiin toivottavasti jo huomenna. Jos vaan netti toimii, sekään ei ole niin itsestään selvä asia edes nykyaikana täällä...


Elämänviisauksia

0