'No more visa runs'!- sanoi virkailija tiukkaan äänensävyyn päästyämme pitkän päivän jälkeen hikisinä Ranongin raja-asemalle. Eli siis mitä? Ollaan herätty jo reilusti ennen kukonlaulua, matkustettu ensin lautalla, sitten tuntitolkulla autolla, ja kaikki turhaan?
Tällä rajalla passin leimaamisen piti kaiken lisäksi olla helppoa kuin heinänteko. Näitä leimoja on kyseiseltä rajalta haettu jo vuosikymmeniä, ja haettiinhan mekin sellaiset sujuvasti kaksi vuotta sitten. Mikä nyt sitten mättää?
Siinä sitten yrität koko perheen voimin seisoa virkailijoitten edessä tyynenä - ehkä jopa hymyillen - vaikka verisuoni yrittää pullistua päästä. Ettei kukaan nyt vahingossakaan menettäisi kasvojaan...
Koko ajan muuttuvat viisumikäytännöt
Thaimaan viisumikäytännöt ovat sen luokan sillisalaattia, että harva pysyy perässä. Tammikuussa muuttunut käytäntö voi aivan hyvin jo huhtikuussa olla vanhentunutta, sillä kaikki muuttuu jatkuvasti. Paitsi ehkä turistiviisumien osalta, joten lomailijat älkää olko huolissanne. Tai no, muuttuu nekin, joten kannattaa teidänkin vähän tarkistella asioita ennen pidempää reissua tänne.
30 päivää voit siis huoletta oleilla ilman mitään viisumia, ja siihenkin pystyt sitten ostamaan 30 päivän jatkon immigrationista. Mutta toisinaan turreilta kysytään rajalla 20 000 bahtin edestä käteistä, toisinaan sitten taas ei. Joten ota näistä nyt sitten selvää.
Enivei, monella expatilla on hermot menneet jo aikaa sitten, ja moni on siirtynyt rajojen yli helpomman byrokratian perässä. Me nyt sinnitellään täällä vielä, vaikka verenpaineen kohoamisesta onkin jo pieniä merkkejä.
Sen kummemmin minun on turha yrittää kertoa faktoiksi joitain viisumisääntöjä, sillä oma ymmärrykseni laahaa vahvasti perässä. Mikään ei ole selvää pässinlihaa, ja edelleen seisotaan säännöllisesti monttu auki viranomaisen edessä. Vaikka näitä koukeroita onkin harjoiteltu jo kolmisen vuotta.
Paljon hyvää tietoa viisumeihin liittyen löydät mm. Thaimaassa toimivan suomalaisjohtoisen Hans Lankari Co LTD:n tietopaketista. Mutta kuten tuollakin sivuilla sanotaan; 'Thaimaan ulkomaalaisviranomainen muuntelee laintulkintojaan tämän tästä, ja tieto vanhenee nopeasti. Ja tavallista on että nämä muutokset tulevat aina ilman ennakkovaroituksia, sekä luonnollisesti nämä määräykset astuvat voimaan yleensä melko heti'.
Meidän tehtäväksi jää sitten yrittää luovia tässä viidakossa.
Voisiko se olla näin helppoa?
Hetken siis luultiin Ranongin raja-asemalla, että koko reissu oli turhaa. Kunnes virkailijat (3 kpl) sanoivat, että voivat antaa meille 90 päivän leimat tämän kerran, mutta se maksaa sitten 500 bahtia per nuppi. 'Babyn' ei tarvitse maksaa. Tässä kohtaa voin suoraan myöntää, että tuli väkisinkin vähän 'höynäytetty' olo.
Eli me maksetaan siitä, että päästään rajan yli? Ei me ainakaan ennen olla mitään maksettu.
Ja sitten - meitä oli kolme kuuntelemassa - kolme vastapuolen virkailijaa väitti meidän saavan vuoden pidennyksen omaan bisnesviisumiin, ihan vaan menemällä asianmukaisin paperein varustettuna immigrationiin Samuilla. Kunhan menemme sinne riittävän ajoissa ennen leimapäivän umpeutumista.
Miksi meidän kirjanpitäjä ei tiedä tästä? Miksi muutkaan ei tiedä tästä?
Tämän väittämän mukaan me Samuilla asuvat expatit (meitäkin on täällä jokunen) olemme tehneet täysin turhia rajareissuja kolmen kuukauden välein? En muuten ihan heittämällä lähde tähän uskomaan.
Ja sanoiko virkailija 'forty-five' vai kenties 'four to five' päivää ennen leiman umpeutumista? Siitä ei nimittäin Erkkikään ottanut selvää. Meitäkin tapitti siinä kolme henkeä suu auki, mutta korvat tarkkana, ja sanoma jäi silti arvoitukseksi.
Mutta aivan varmasti mennään lähitulevaisuudessa immigrationiin tarkistamaan kyseisten virkailijoitten väittämä. Ja yhtä varmasti otetaan paikallinen tulkki mukaan.
Sekä pidetään peukut ja varpaat pystyssä, sillä elämä helpottuisi huolella.
Ranong
Kirjoitin muuten edellisestä Ranongin kautta tehdystä viisumireissusta täällä. Jos haluat hieman lisätietoa tästä lyhyestä venereissusta Myanmarin puolelle ja casinolle, kannattaa lukaista teksti.
Tällä(kin) kerralla meidän tavoitteena oli selvitä mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin, ja siksi Ranongista ja Myanmarista ei taaskaan jäänyt paljoa kerrottavaa. Paitsi että edelliseen kokemukseen verrattuna Ranongin katukuva ja tarjonta oli muuttunut edukseen.
Mielenkiintoisia putiikkeja oli tarjolla, kuten myös kiinnostavia ravintoloita. Nähtävääkin Ranongin alueella olisi vesiputouksista valtaviin kansallispuistoihin, kuten myös 1-2 tunnin lauttamatka kehutulle Koh Phayamin saarelle. Näin jälkikäteen (taas) ottaa pattiin 'mukamas kiire' ja yksi lähes mitäänsanomaton kokemus, sillä toisinkin olisi voinut päättää.
Eniten tällä minireissulla jäi harmittamaan se, ettei vieläkään vietetty casinoiltaa Andaman Clubilla Myanmarin puolella. Uuden kokemuksen (ja artikkelin) sijaan päädyttiin taas yöpymään Ranongin keskustassa, joka oli epäilemättä se helpoin ja mälsin vaihtoehto. Vaikkei halvassa Rueangrat -hotellissamme mitään vikaa ollutkaan. Neljän hengen huone maksoi alle 30 € yöltä.
Mikäli itse eksyt joskus Ranongiin, kannattaa käydä illallisella vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Jokdin. Ravintola sijaitsee Rueang Rat Roadilla, johon on keskittyneenä muitakin visiitin arvoisia paikkoja. Jokdin -ravintolassa saat mainiota ja freesiä ruokaa köyhtymättä mitenkään merkittävästi, ja ainakin meidän illallisella oli tarjolla myös livemusaa.
Matka vuoriston läpi Ranongille on itsessään jo antoisa, sillä verrattuna normaalin hieman suttuiseen katukuvaan Thaimaassa, vuoristotien ympäristö on erittäin siisti ja maisemiltaan kuvauksellinen. Ranongin seutu maailmanperintökohteineen kannattaa muuten ottaa tutkintaan esimerkiksi silloin, kun olet jo valmiiksi suuntaamassa Koh Phayamille.
2
Tällä rajalla passin leimaamisen piti kaiken lisäksi olla helppoa kuin heinänteko. Näitä leimoja on kyseiseltä rajalta haettu jo vuosikymmeniä, ja haettiinhan mekin sellaiset sujuvasti kaksi vuotta sitten. Mikä nyt sitten mättää?
Siinä sitten yrität koko perheen voimin seisoa virkailijoitten edessä tyynenä - ehkä jopa hymyillen - vaikka verisuoni yrittää pullistua päästä. Ettei kukaan nyt vahingossakaan menettäisi kasvojaan...
 |
| Good guys in, Bad guys out. |
Koko ajan muuttuvat viisumikäytännöt
Thaimaan viisumikäytännöt ovat sen luokan sillisalaattia, että harva pysyy perässä. Tammikuussa muuttunut käytäntö voi aivan hyvin jo huhtikuussa olla vanhentunutta, sillä kaikki muuttuu jatkuvasti. Paitsi ehkä turistiviisumien osalta, joten lomailijat älkää olko huolissanne. Tai no, muuttuu nekin, joten kannattaa teidänkin vähän tarkistella asioita ennen pidempää reissua tänne.
30 päivää voit siis huoletta oleilla ilman mitään viisumia, ja siihenkin pystyt sitten ostamaan 30 päivän jatkon immigrationista. Mutta toisinaan turreilta kysytään rajalla 20 000 bahtin edestä käteistä, toisinaan sitten taas ei. Joten ota näistä nyt sitten selvää.
Enivei, monella expatilla on hermot menneet jo aikaa sitten, ja moni on siirtynyt rajojen yli helpomman byrokratian perässä. Me nyt sinnitellään täällä vielä, vaikka verenpaineen kohoamisesta onkin jo pieniä merkkejä.
Sen kummemmin minun on turha yrittää kertoa faktoiksi joitain viisumisääntöjä, sillä oma ymmärrykseni laahaa vahvasti perässä. Mikään ei ole selvää pässinlihaa, ja edelleen seisotaan säännöllisesti monttu auki viranomaisen edessä. Vaikka näitä koukeroita onkin harjoiteltu jo kolmisen vuotta.
Paljon hyvää tietoa viisumeihin liittyen löydät mm. Thaimaassa toimivan suomalaisjohtoisen Hans Lankari Co LTD:n tietopaketista. Mutta kuten tuollakin sivuilla sanotaan; 'Thaimaan ulkomaalaisviranomainen muuntelee laintulkintojaan tämän tästä, ja tieto vanhenee nopeasti. Ja tavallista on että nämä muutokset tulevat aina ilman ennakkovaroituksia, sekä luonnollisesti nämä määräykset astuvat voimaan yleensä melko heti'.
Meidän tehtäväksi jää sitten yrittää luovia tässä viidakossa.
 |
| Andaman Clubin raja-asema |
 |
| Raja-asemalla ei meidän lisäksi juuri muita. |
 |
| Andamanilta voi tehdä myös vaikka mitä retkiä. |
Voisiko se olla näin helppoa?
Hetken siis luultiin Ranongin raja-asemalla, että koko reissu oli turhaa. Kunnes virkailijat (3 kpl) sanoivat, että voivat antaa meille 90 päivän leimat tämän kerran, mutta se maksaa sitten 500 bahtia per nuppi. 'Babyn' ei tarvitse maksaa. Tässä kohtaa voin suoraan myöntää, että tuli väkisinkin vähän 'höynäytetty' olo.
Eli me maksetaan siitä, että päästään rajan yli? Ei me ainakaan ennen olla mitään maksettu.
Ja sitten - meitä oli kolme kuuntelemassa - kolme vastapuolen virkailijaa väitti meidän saavan vuoden pidennyksen omaan bisnesviisumiin, ihan vaan menemällä asianmukaisin paperein varustettuna immigrationiin Samuilla. Kunhan menemme sinne riittävän ajoissa ennen leimapäivän umpeutumista.
Miksi meidän kirjanpitäjä ei tiedä tästä? Miksi muutkaan ei tiedä tästä?
Tämän väittämän mukaan me Samuilla asuvat expatit (meitäkin on täällä jokunen) olemme tehneet täysin turhia rajareissuja kolmen kuukauden välein? En muuten ihan heittämällä lähde tähän uskomaan.
Ja sanoiko virkailija 'forty-five' vai kenties 'four to five' päivää ennen leiman umpeutumista? Siitä ei nimittäin Erkkikään ottanut selvää. Meitäkin tapitti siinä kolme henkeä suu auki, mutta korvat tarkkana, ja sanoma jäi silti arvoitukseksi.
Mutta aivan varmasti mennään lähitulevaisuudessa immigrationiin tarkistamaan kyseisten virkailijoitten väittämä. Ja yhtä varmasti otetaan paikallinen tulkki mukaan.
Sekä pidetään peukut ja varpaat pystyssä, sillä elämä helpottuisi huolella.
 |
| Taustalla näkyy Kawthaung Myanmarissa |
 |
| Tällä kertaa kyyti oli vähän pomppuista. |
Ranong
Kirjoitin muuten edellisestä Ranongin kautta tehdystä viisumireissusta täällä. Jos haluat hieman lisätietoa tästä lyhyestä venereissusta Myanmarin puolelle ja casinolle, kannattaa lukaista teksti.
Tällä(kin) kerralla meidän tavoitteena oli selvitä mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin, ja siksi Ranongista ja Myanmarista ei taaskaan jäänyt paljoa kerrottavaa. Paitsi että edelliseen kokemukseen verrattuna Ranongin katukuva ja tarjonta oli muuttunut edukseen.
Mielenkiintoisia putiikkeja oli tarjolla, kuten myös kiinnostavia ravintoloita. Nähtävääkin Ranongin alueella olisi vesiputouksista valtaviin kansallispuistoihin, kuten myös 1-2 tunnin lauttamatka kehutulle Koh Phayamin saarelle. Näin jälkikäteen (taas) ottaa pattiin 'mukamas kiire' ja yksi lähes mitäänsanomaton kokemus, sillä toisinkin olisi voinut päättää.
Eniten tällä minireissulla jäi harmittamaan se, ettei vieläkään vietetty casinoiltaa Andaman Clubilla Myanmarin puolella. Uuden kokemuksen (ja artikkelin) sijaan päädyttiin taas yöpymään Ranongin keskustassa, joka oli epäilemättä se helpoin ja mälsin vaihtoehto. Vaikkei halvassa Rueangrat -hotellissamme mitään vikaa ollutkaan. Neljän hengen huone maksoi alle 30 € yöltä.
Mikäli itse eksyt joskus Ranongiin, kannattaa käydä illallisella vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Jokdin. Ravintola sijaitsee Rueang Rat Roadilla, johon on keskittyneenä muitakin visiitin arvoisia paikkoja. Jokdin -ravintolassa saat mainiota ja freesiä ruokaa köyhtymättä mitenkään merkittävästi, ja ainakin meidän illallisella oli tarjolla myös livemusaa.
Matka vuoriston läpi Ranongille on itsessään jo antoisa, sillä verrattuna normaalin hieman suttuiseen katukuvaan Thaimaassa, vuoristotien ympäristö on erittäin siisti ja maisemiltaan kuvauksellinen. Ranongin seutu maailmanperintökohteineen kannattaa muuten ottaa tutkintaan esimerkiksi silloin, kun olet jo valmiiksi suuntaamassa Koh Phayamille.
 |
| Jokdin ravintola Ranongissa. |
 |
| Ihanan vehreät maisemat. |
 |
| Ja huikeita kukkivia puita matkalla. |
 |
| Päivän överikuorma:) |
