Kuusi päivää hujahti taas, eikä rivin riviä blogiin. Tämä ei tosiaankaan ole mikään hyvä aloitus tällekään päivitykselle, varsinkin kun kyseessä ei ole edes ensimmäinen laatuaan. Mutta mä olin viimeinkin mökillä, edes kaksi ihanaa päivää, ja kyllä tässä viikon aikana on kovaa touhuttukin. Loppuu nimittäin kohta aika, kun ensi viikon lopulla koittaa viimein paluu Samuille.
Mun ystävällä on kykyjä nähdä asioita ja jo muutama viikko sitten hän kysyi "mitä 9.8.2015 sulle merkitsee?" Ja tämän päivämäärän oli tarkoitus liittyä meidän Thaimaahan lähtöön. No se ei merkinnyt silloin mitään, mutta jo muutaman päivän se on merkinnyt. Se merkitsee nimittäin sitä, että meillä on vuokralaiset ja sinä päivänä viimein kirjoitettiin pitkään odotettu vuokrasopimus. Kesäkuun puolesta välistä lähtien ollaan metsästetty Suomen kotiin asukkeja ja kaikenlaisia huuhaa-yhteydenottoja on asian tiimoilta pamahdellut. Kyllä meinasi monestikin usko pettää, varsinkin kun lentoliputkin tuli hommattua viime viikolla. Mutta nyt tyypit ovat löytyneet ja varmaan se suurinkin toive asian tiimoilta täyttyi, eli se yhteisten tuttujen olemassaolo. Se kun vaan antaa tiettyä varmuutta kodin hyvään hoitoon. Eli meidän koti on varmasti tulevan Samuikauden hyvässä hoidossa, täällä tehdään mitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvää Italialaista ruokaa, nautitaan ystävien seurasta ja pidetään energiat kunnossa. Mitäs muuta sitä voisi toivoa?
Tämän onnellisen tapahtuman johdosta ehdittiin myös pyörähtämään siskon perheen luona mökkeilemässä Sastamalassa. Aikaa ei ollut kuin pari yötä, mutta olipahan kuitenkin edes sen verran. Saunottiin, soudeltiin, kalastettiin, pelattiin sulkapalloa ja nautittiin hyvää ruokaa, ehkä vähän myös Proseccoa. Ja nukuttiin kuin pienet lapset. En mitenkään pysty muistamaan koska viimeksi olisin nukkunut tällä tavalla.
Enää pitäisi tyhjentää tätä asuntoa omista tavaroista. Onneksi meille muuttavilla kahdella poikamiehellä ei ole omia kalusteita, joten tehtävästä selviydyttäneen melko helposti. Viisumit on jo, huomenna muutetaan nuoripari uuteen kotiin, hoidetaan vanhemman poitsun uudet kirjalliset, vähän pakataan ja jos ehtisi vaikka lenkille. Kesän sairastelujen takia kun ei ole juurikaan tarvinnut huolehtia tosta urheilupuolesta.
Ja sitten valmistaudutaan siihen puhutteluun, josta Thaimaan vuokranantajamme meitä viime viikolla varoitti. Siellä kun ei oikein mikään mene ihan niin kuin sovitaan. Tai voihan olla että menisi, jos joku muistaisi mitä ollaan sovittu. Tai siis me muistetaan (molemmat), mutta siellä päässä ei. Kun me allekirjoitettiin pitkä vuokrasopimus viime tammikuussa talon omistajan kanssa, niin meidän ehtona oli, että saamme "jälleenvuokrata" taloa meidän ollessa kesä Suomessa. Ja näin silloin sovittiin ja niin me teimme, onneksi talo meni vielä ihan hyvin kaupaksikin. Mutta viime viikolla meille sitten selvisi, että näin ei oltukaan sovittu ja puhuttulua on taas tiedossa. Onneksi ei olla siinäkään tilanteessa siellä ensimmäistä kertaa, vaan jotain kokemusta jo on kertynyt.
Yksi asia ollaan tässä viimeisen vuoden aikana Thaimaassa vahvasti opittu ja se on se, että jos sulla on lista asioita, joihin haluat selvyyden tai tulevan ymmärretyksi, niin hoida niistä yksi kerrallaan. Ei mitään ranskalaisia viivoja meileihin tai viesteihin, niistä tulee kuitenkin vain tasan listan ensimmäinen hoidetuksi. Eli jos sulla on kymmenen asiaa, niin siihen tarvitaan sitten kymmenen viestiä, yksi kerrallaan.
Enkä mä sano tätä pahalla, niin se vain on...
Ihana järvimaisema
Ihana Suomen kesä ja järvimaisema
Miska ja sorsien kanssa jaettu aamiainen
Tomppa ja illallisen metsästys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei, laitoinpa sinulle haasteen :-)
VastaaPoistaNo heippa Aromia Elämään ja kiitos! Taidetaan olla samassa veneessä, kun mullakin on nimittäin ensimmäinen haaste kyseessä. Tietenkin vastaan tähän ja yritän tehdä sen muutaman päivän sisällä, mahtavaa!
Poista