Sorvin ääressä

Tuntuupas nyt hankalalta palata sorvin ääreen, eli näihin kirjoitushommiin pienen tauon jälkeen, mutta eiköhän tämä tästä. Blogi on kyllä päivittynyt pariinkin otteeseen, mutta viimeisimmät tarinat ovat Tompan käsialaa ja jos ette ole ehtineet niitä vielä lukaista, niin ne löytyvät tästä ja tästä linkistä. Kiitoksia Tompalle, ihan niin kuin olisin itsekin ollut jammailemassa ja kalastamassa Koh Phanganilla!

Mutta en mäkään viikkoa ihan vain lorvaillut, vaan kävin vastaavasti itse vieraskynäilemässä TinyTrek-blogissa, kun blogin Maria tammikuussa asiasta kyseli. Käykää ihmeessä tsekkaamassa Mariankin blogi, varsinkin Jenkkilästä kiinnostuneet, sillä Marian seuraava kohde jo hetken päästä on sillä suunnalla. Mutta löytyy blogista juttuja myös Thaimaasta.

Koh Samui, Thailand
Ihania kaikkia kukkivia puita ja pensaita meidänkin pihalla. Tässä Leelawadee
'Sorvin ääressä' on hyvä aasinsilta tähän Thaimaalaisten, tai vähintäänkin nyt tämän meidän kylän työntekijöitten huvittavaan tapaan tehdä hommia. Siis mun mielestä koko touhu on aika hurmaavaa ja joka päivä mä täällä 'kartanon' mailla seurailen tätä touhua pilke silmäkulmassa ja aika usein vielä kamera kädessäkin. Sillä perskules, nää on kyllä oivaltaneet hyvin sen, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

Meidän uima-allaspoikahan se tässä, kännykällä tietty ;)
Kylän puutarhurit ja uima-allaspojat sun muut touhuajat tekee kyllä pitkää päivää, enkä mä edes ole huomannut, että niillä olisi joskus vapaata. Porukkaa on vielä ihan hemmetisti ainakin tällä kylällä, joka ei ole edes koolla pilattu. Ja jos mä olen ihan oikein tulkinnut koirien kanssa lenkkeillessä, niin jokaisella näillä muutamalla pienellä kujalla on omat puutarhurit. Meilläkin on sellainen hurmaavan pirteä nuori pariskunta aamusta alkuiltaan pörräämässä tässä kuuden talon kadunpätkässä, joten tutuksihan tässä tulee väkisinkin. Nyt tosin kun rakennettiin TAAS aita tähän tontin ympärille Boon takia, niin ne ei enää ihan tosta noin vaan sujahda jonkun pensaan juureen istumaan, niin kuin tapahtui ennen aitaa. Se oli nimittäin aika pelottaavaa. Ilman Boota ihan sama (ehkä), vaikka istuisi meidän pensaissa aamusta iltaan, mutta kun ei koskaan tiedä tosta turriaisesta mitä se saa päähänsä. Nyt aidan ilmestymisen jälkeen tyypit ehkä tajusivat, että aidalle taisi olla karvaisempi syy ja hivuttautuvat sisälle silloin, kun meidän ryhmä painuu lenkille, koirat on otettu sisälle, tai me ollaan pihalla turvaamassa selusta.

Mutta eniveis kuten sanoin, tässä kylässä ainakin näyttäisi olevan järjetön määrä porukkaa töissä ja näin suomalaisena sitä katsellessa homma tuntuu tosi hienolta. Sillä kun ihan lähihistoriaa muistelen, niin aika paljon on Suomen medioissa ollut asiaa työvoiman vähentämisistä ja työttömistä viime aikoina ja siihen nähden toiminta täällä tuo positiivisen tuulahduksen niihin ahdistaviin kotimaan uutisiin. Monestikaan tämä paikallinen touhu ei näytä järin tehokkaalta, kun hirveä määrä porukkaa touhuaa saman asian kimpussa, mutta jos Suomessa uuvutaan työtaakan alle, niin täällä pitkistä työpäivistä huolimatta hymy irtoaa. Liekö syynä se (ja mä olen nyt kuukauden tätä touhua seurannut), että päivän tunneista ehkä 50% tehdään niitä oikeita töitä ja sitten loput istutaan puskissa älypuhelin kädessä, tai otetaan tirsoja. Ja joo, se tehdään ihan avoimesti, yhtään häpeilemättä, vaikka meidän pihan puskissa. Jos mä kävelen ohi tai tupsahdan vaan paikalle, niin sieltä se pää nousee ja hymy tulee, mutta ei se tarkoita, että haravan varteen olisi kiire. Ei pöllömpää...

Ja kyllä, tässä banaanin lehtien alla istuu puutarhuri. Taitaa olla puhelimessa vaaleanpunaiset kuoret...

ja aivan totta, täältäkin löytyy tyyppi :)
Mulla ei olisi puutarhureita eikä allaspoikaa, mutta maassa maan tavalla (hih). Tässä on tullut ikäänkuin 'up greidattua' itsensä vähän vahingossa seuraavalle levelille ja se vaatii toisinaan jopa  totuttelua. Voisinhan mä itsekin tota pihaa pitää järjestyksessä, mutta kun soppareihin sisältyy kaikki tämä palvelu, niin mikäs tässä. Pääasia että porukalla on töitä, eikös?


Water Lily
Silloin tällöin meidän kylillä joku myy myös Shoseita ;)

2 kommenttia

  1. Hohhohhoo! Ihan sama meininki ku Moottoripuuman hiekkakikkareella. Mut toi sun asenne on oivallinen. Kunpa me perisuomalaiset pingottajat saatais tosta rentoudesta ittellemme osa. Tuumailu on puolet hommasta, vai mites se menikään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samaa mieltä Minttu, meillä olisi kyllä paljon opittavaa näitten asenteista. Rennolla otteella elämä on taatusti, jos ei nyt kokonaan helpompaa, niin varmasti ainakin mukavampaa :)

      Poista

Back to Top