Etelän Satun ja visa run, osa 1

Todentuntuinen uni

Heräsin aamuyöllä ja katsoin kuumemittaria, joka näytti 42,3. Nousin ylös ja ajattelin, että helvetti, eikös nämä ole niitä lämpötiloja kun ihminen on jo vähintään lasarettikunnossa, ellei jopa kuollut? Ihmettelin tilannetta hetken kunnes tajusin kyseessä olleen erittäin todentuntuinen uni. Hetken päästä tajusin myös, että unen todellisen tuntuinen kuume oli kuitenkin totta, vaikkei onneksi yltänyt unessa nähtyihin lukemiin. Aamulla olisi kuitenkin hyvä olla reissukunnossa klo 6.15, sillä matka Malesian rajalle oli edessä. Meidän enemmän tai vähemmän persiilleen menneistä visa run- reissuista moni onkin jo lukenut, mutta jos sinä et, pari esimerkkiä löytyy esimerkiksi täältä ja täältä.

Sunnuntaiaamuna kellon soidessa otettiin aamukahvit, mitattiin 'todellinen' kuume ja todettiin, että ei me lähdetä vielä. Kuume ei nimittäin ollut ongelmista ainoa, sillä se todennäköisesti johtui vatsataudista, jota olin antaumuksella sairastanut jo muutaman päivän. Vatsatauti, kuume ja kuuden tunnin automatka puolentoista tunnin lauttoineen ei vain natsannut. Vaikka Thaimaan valtatiet ovat melkeinpä paremmassa kunnossa kuin Suomessa vastaavat ja Caltex-huoltoasemiakin löytyy matkalta ihan kivasti, niin yhtälö ei ollut hyvä. Joten takaisin elpymään ja reissun siirto päivällä.

Ikivanhoja thaimaalaisia taloja, joissa mun mielestä on sitä jotakin. Kuva Satunin maaseudulta.

Yllättäviäkin lasteja sattuu matkan varrelle, jos Thaimaassa liikenteen seassa yhtään pyörii.

Reissusuunnitelmat olivat:

Me lähdetään Koh Lipelle! Vihdoinkin sinne paratiisisaarelle, jota moni bloggaajakin on kehunut suosikkikohteekseen Thaimaassa, kuten esimerkiksi Siveltimellä- blogin Sanna. Tarkoitus oli kävellä  Satunin raja-asemalta yli Malesian puolelle ja jatkaa sitten matkaa Lipelle. Nautiskella siitä turkoosin sinisestä merestä kolme yötä ja vain chillailla, mutta kun kuumeen takia reissuun varattu aika kutistui vuorokaudella, ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Ehkä toi kolme päivää nyt muutenkin olisi ollut aivan liian lyhyt aika Koh Lipen valokuvankauniissa maisemissa. Kun me vielä ollaan niin saari-ihmisiä kuin vain voi, oltaisiin todennäköisesti tulisesti rakastuttu paikkaan, jolloin vain muutaman yön visiitti olisi saattanut jäädä harmittamaan.

Kun tällä kertaa oltiin oltu ennakkoon valmistautuneempia verrattuna edellisiin visa runeihin, niin meillä olikin ennen reissua valmiina sekä suunnitelmat A ja B että myös C. B- vaihtoehdoksi valikoitui Langkawi Malesian puolella, missä ollaan käyty viimeksi vuonna 2001 ja olisikin ollut huikean hienoa käydä näin viidentoista vuoden jälkeen siellä uudemman kerran. Mutta mutta, kun oli sitä myrskyä ja sadetta luvassa enemmän kuin omiin tarpeisiin, hylättiin myös vaihtoehto B. Satunista olisi kylläkin ollut vain reilu tunnin lauttamatka Langkawille, passiin olisi saanut ne leimatkin samalla, mutta kun keikkuvassa laivassa istuminen vatsamyllerryksen jälkeen ja trooppiseen rankkasateeseen päätyminen ei sekään tuntunut lottovoitolta. Joten me valittiin vaihtoehto C ja jäätiin Satuniin, kahdeksi kokonaiseksi yöksi. Onhan siinäkin jo jotain, vai mitä?

Aikalailla tämän näköistä teiden varsilla on, ellet sitten eksy ihan maaseudulle tai suureen kaupunkiin.
Ja nyt on myös valtava määrä mustavalkoisia kuninkaan kuvia näkyvillä.

Road trip

Matkanteko autolla sujuu meiltä jo melkein kuin vanhoilta tekijöiltä, sillä onhan näitä rajanylityksiä takana jo kiitettävästi. Kun on kolmen kuukauden välein mentävä, niin se on sitten vaan mentävä. Pulinat pois.

Thaimaassa teiden varsilla ei ole arkkitehtuurisesti juurikaan nähtävää, ellet sitten satu näkemään niitä ikivanhoja puisia taloja, joihin varsinkin maaseuduilla törmää. Tiet ovat kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa, jopa paremmassa kunnossa kuin moni valtaväylä Suomessa. Ja koska täällä ei tunneta mitään ylinopeustutkia, niin matkantekokin on jouheaa, ellei sitten eteen satu joku hitaasti mateleva kolmipyöräinen ruokakärry. Isommat tiet ovat kuitenkin kaksi kaistaisia ja liikenne sujavaa, sillä lujaa mennään eikä meinata. Paikalliset ABC:t, eli Caltexit putkahtavat sopivin väliajoin näköpiiriin nälän tai tyhjennyksen yllättäessä. Jopa vessat suurimmassa osassa Caltex- asemia ovat ihan mukiinmenevät ja siistit, eikä niissä tarvitse pelätä kastelevansa kenkiä jossain epäilyttävässä keltaisessa nesteessä, sillä sellaisiakin on matkojen varrella nähty. Lisäksi Caltexien yhteydessä on lähes aina 7- eleven kauppa, joista saa lääkkeistä lähtien melkein kaiken tarvittavan.

Lisää vanhoja asumuksia Satunissa.
Tässä vähän riisiviljelmiä Satunin maaseudulla.
Ja näitä kumipuuviljelmiähän Thaimaassa näkee paljonkin.

Etelän Satun

Satun sijaitsee lähellä Malesian rajaa ja siksi suurin osa Satuniin 'eksyvistä' matkailijoista on vain läpikulkumatkalla joko Malesiaan, Koh Lipelle tai Koh Tarutaon kansallispuistoon. Meille täällä asuville Satun on loistava vaihtoehto rajanylitykseen ainakin silloin, kun tekisi mieli nähdä jotain muutakin kuin minivanit ja raja-asemat, sillä Satunista pääsee näppärästi juuri noihin yllämainittuihin kohteisiin. Mutta Satuniin voi myös jäädä, niin kuin me tehtiin, kun vaihtoehto C osoittautui ainoaksi järkeväksi kahden yön yöpymistä ajatellen. Ei me tälläkään kerralla paikasta A paikkaan B täysin sujuvasti päästy, mutta meidän reissuihin kuuluukin lähes poikkeuksetta pienet eksymiset. Pääasia että pääsee perille, vaikka sitten pari mutkaa rikkaampana.

Rajanylitys Satunissa Thaimaassa
Kun vähän harhailtiin ja pysäköitiin tien sivuun, niin muutamassa sekunnissa oli paikalliset auttamassa.
Autolla matkaa tehdessä törmää liikennevaloissa usein myös näihin myyjiin. Tässä olisi voinut ostaa donitseja.

Näitä 'vielä aitoja' Thaimaalaisia kohteita ei meidän perheen plakkarissa kovin montaa ole vieläkään, joten siinä mielessä Satun oli kohteena erittäin mielenkiintoinen. Ja on ihan pakko sanoa, että se ystävällisyys mikä Satunissa meitä vastaanotti, oli aivan omaa luokkaansa. Siellä ei olla vielä kyllästytty turisteihin ja se 'aito' hymy oli hyvin herkässä. Mutta voi Miskaa, joka oli niin kovassa huudossa Satunin muslimityttöjen keskuudessa, että sai melkein traumoja suosiostaan.

Satun on muslimikaupunki, joten viikonlopun bilereissua sinne tuskin kannattaa suunnitella. Suurin osa Satunin asukkaista on 'SamSam', eli sekoitus thaimaalaisia ja Malesiasta alunperin tulleita muslimeita. Verrattuna muihin etelän kohteisiin kuten Songkhla, Pattani ja Yala, Satunissa ei ole levottomuuksia, vaan se on jopa hyvin rauhallinen. Ehkäpä juuri rauhallisuutensa takia se ei olekaan niin kovassa huudossa turistien keskuudessa, mutta löytyy sieltä silti länsimaisiakin ravintoloita, joista saa sen oluen ja lasillisen viiniä. Kuten esimerkiksi On's. Erittäin maukas ruoka, aivan uskomaton paikallinen emäntä, joka puhuu verrattain loistavaa englantia ja asiakkaina varmasti iso osa Satunissa pyörähtävistä länkkäreistä. Hiljaistahan siellä nyt oli, kun kaikki yrittäminen on kuulemma mennyt Thaimaassa niin vaikeaksi.

Kohtaamisia

Me tutustuimme On's ravintolassa syödessämme italialaiseen Lucaan heti ensimmäisenä Satunin iltana. Oih miten mielenkiintoinen tapaus! Lucasta on aivan pakko kertoa enemmänkin, joten jätän sen seuraavaan osaan ettei tästä tarinasta tule liian pitkä. Luca on nimittäin Koh Lipellä jo 12 vuotta asunut antropologi, jolla tarinoitten lisäksi riitti mielenkiintoista kerrottavaa Lipen historiasta ja sen alkuperäisistä asukkaista.

Kerron myös meidän valloittavasta majapaikasta (Bunny Zone), apinavuoresta, kuumista lähteistä ja paikallisten mutalätäköstä.

Pysyhän kuulolla!

Satun Thaimaa
Kun majapaikassa on tällainen kyltti, saattaa mieleen juolahtaa muutama hassu kysymys...

11 kommenttia

  1. Ei vitsi mikä bonus tavata joku joka on asunut mestoilla pitkään ja osaa antaa ihan omanlaisensa kulman lähihistoriasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan just näin Maria! Ja yleensä näihin mielenkiintoisimpiin tyyppeihin törmää juuri kaikkein kummallisimmissa paikoissa. Erittäin mielenkiintoista :)

      Poista
  2. Rajanylitykset omivat minullekin pakollisia 3 kk välein Venezuelassa ja Yhdysvalloissa asuessa. Kuvissasi on niin ihanan vehreää. Miten muuten ulkomaalaiset voivat saada pitkäaikaisemman asumisluvan Thaimaassa? Esim. Venezuelassa olisin voinut ostaa sellaisen, tosin sellaista ei tullut kokeiltua ;-)

    VastaaPoista
  3. Rajanylitykset omivat minullekin pakollisia 3 kk välein Venezuelassa ja Yhdysvalloissa asuessa. Kuvissasi on niin ihanan vehreää. Miten muuten ulkomaalaiset voivat saada pitkäaikaisemman asumisluvan Thaimaassa? Esim. Venezuelassa olisin voinut ostaa sellaisen, tosin sellaista ei tullut kokeiltua ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Ulkomaisilla on useampiakin vaihtoehtoja, esim eläkeläisviisumi, johon riittää 50 vuoden ikä ja rahaa tilillä parikymmentätuhatta euroa, tai sitten riittävät kuukausitulot. Jos on paikallinen aviovaimo tai aviomies, niin sitten sitä kautta. Tai sitten bisnesviisumi, mihin tarvitaan tietysti yritys täällä. Meillä on sellainen. Olen mä kuullut, että täälläkin voi saada rahalla, jos ei kriteerit muuten täyty, mutta onhan siinä sitten omat riskinsä.
      Voi että, Venezuela kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta paikalta sekin :)

      Poista
  4. Heidi, paljonko tuo mainitsemasi riittävä kuukausitulo on eläkeläisviisumilla maassa asuvalla? Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Zella! Nämäkin viisumiasiat tuppaavat täällä muuttumaan koko vähän väliä, mutta se näyttäisi olevan n. 1700 euroa. Aika paljon sekin. Tässä linkki noihin viisumiasioihin: http://www.thaiembassy.org/helsinki/fi/customize/28154-Non-Immigrant-Visa-Type-

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoista ja en malta saada lukea Lucan tarinaa! Olen ollut Satunissa yhden yön vuosia sitten, muistaakseni tulimme joltain saarelta, jonne ei ollut lauttayhteytta vaan menimme useammalla veneella. Sielta jatkoimme extempore Satuniin, loppumatka tultiin muitaakseni poliisien kyydissa jotka ystavallisesti kuljettivat meita ja seuraavana paivana Tarutaolle. Majoituimme silloin Satunissa melko lahella lauttasatamaa ja oli kylla niita paikkoja, joissa ei turismi nakynyt patkaakaan. Tarutao oli ihana enka unohda kylla sita paikkaa ikina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra :). Taisin itsekin pyörähtää Satunissa silloin vuonna 2001 matkalla Langkawille, mutta en muistaakseni yöpynyt. Ihan mukava paikka oli kuitenkin, mutta ne ystävälliset ihmiset olivat kyllä sitä parasta antia.
      Mun on niin pakko päästä käymään Tarutaolla ja Lipellä mahdollisimman pian, varsinkin kun Luca lupasi toimia isäntänä ja viedä tutustumaan ihmisiin, jotka tapaisin enemmän kuin mielelläni. Oi joi, toivottavasti pääsen pian!
      Vai ihan poliisit kuskina? ;)

      Poista

Back to Top