Tässä Kurren kertomus Myanmarin Inle-järven maisemista:
Kuvankauniissa Inle-järven maisemissa
Olin ajatellut kirjoittaa Myanmar-kertomusteni viimeisen osan jo aikaisemmin, mutta muun muassa työkiireiden, Samui-saarelta Chiang Maihin muuton, jokavuotisen Suomessa vierailun ja kymmenen päivän Rodos-loman takia, sain jutun viimeistellyksi vasta nyt - kun olen jo palannut Thaimaahan ja uuteen kotikaupunkiini Chiang Maihin.
Edellisissä jutuissani kerroin Yangonista ja Etelä-Myanmarista. Eräänä varhaisaamuna saavuimme Etelä-Myanmarista yöbussilla Yangoniin ja Aungin tädin perheen kotiin, joka sijaitsi hissittömän talon ylimmässä kerroksessa. Paikallisesta SIM-kortistani huolimatta tekniikka ei pelannut, emmekä saaneet netin kautta lentolippuja tilatuksi Hohen kaupunkiin. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä. Löytyi pieni matkatoimisto, joka hoiti liput meille. Myanmarissa pitää kuitenkin muistaa, että erittäin harvassa paikassa voi maksaa luottokorteilla, eikä pankkiautomaattejakaan löydy yhtä tiheästi kuin esimerkiksi Thaimaassa.
Jäimme yhdeksi yöksi lentokentän vieressä sijaitsevaan hotelliin. En ole eläessäni - edes Suomen juhannusyönä - nähnyt niin paljon hyttysiä kuin hotellin käytävissä illan laskeutuessa. Käytävissä kulkikin kaksi ihmistä määrätietoisesti heiluttamassa sähköisiä hyttysmailoja, jotka sihisivät tiheään tahtiin.
Lento Hoheen ja taksi Nyaungshwen kaupunkiin
Lento Hoheen kestää noin tunnin, ja hyvin sujuneen matkan jälkeen piti käydä nostamassa käteistä lentokentän automaatista; ja täällähän niitä oli komea rivi. Oli vain mitättömän pieni ongelma: lentokentän automaatit eivät toimineet sunnuntaisin! Meillä oli kuitenkin sen verran käteistä, että oli varaa ajella taksilla 35 kilometrin päässä sijaitsevaan Nyaungshwen kaupunkiin, jossa meillä oli tarkoitus pitää majapaikkaa. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että matkan varrella piti myös löytyä käteistä sisäänpääsymaksuun Inle-järven alueelle. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen, mutta yleensä taksikuskit ehdottaa jotakin majapaikkaa, kunhan kertoo suurin piirtein, millaista etsii. Päädyimme Inle Star -nimiseen hotelliin, josta saimme parvekkeellisen huoneen aivan pitkähäntäveneaseman vierestä.
Inle-järvi sijaitsee Shan-vuoristossa lähes 900 metriä merenpinnan yläpuolella, ja talvikuukausina lämpötila putoaa öisin reippaasti alle 20 asteen, joten matkalaukkuun on syytä pakata muutakin kuin shortseja ja t-paitoja.
Torilla |
Ompelija ja vanhat Singerit |
Pyöräriksat |
Ensimmäinen iltapäiväretki Inle-järvelle
Hotellimme edessä oli kymmeniä pitkähäntäveneitä, jotka vievät turisteja Inle-järvelle. Kävimme hotellimme vastaanotosta kysymässä eri retkivaihtoehtoja, ja päädyimme muutaman tunnin iltapäiväretkeen. Vene vei meidät ensin joen uomaa pitkin, kunnes saavuimme varsinaiselle järvi-alueelle. Olihan vastassa olevien niin sanottujen kalastajien näyttämät temput vaikuttavia ja valokuvauksellisia, mutta jotenkin koko näytös vaikutti lavastetulta - kuin suoraan teatteriesityksestä.
Kalastaja |
Saalis - lieneekö oikea kala vai muovijäljitelmä? |
Inle-järvi on 116 neliökilometriä laaja ja keskimäärin 2,1 metriä syvä järvi. Sadekautena järven pinta saattaa kuitenkin nousta puolisentoista metriä. Järven alueella asuvat ihmiset kuuluvat lähinnä Intha-kansaan, jonka pääelinkeinona on kalastus sekä vihannesten ja hedelmien kasvattaminen kelluvissa puutarhoissa.
Veneemme vei meidät Maing Thauk -nimiseen kylään, joka sijaitsi osittain veden päällä ja osittain kuivalla maalla. Joimme iltapäiväkahvit paalujen varassa seisovassa ravintolassa. Myöhäisiltapäivän maisemat olivat kerrassaan upeat.
Nykyaikaisuus on saapunut myös Inle-järvelle |
Inle-järvellä asuvilla on erikoinen soututyyli |
Maiseman kulisseissa piilevät ongelmat
Vuoristojen ympäröimä järvimaisema on eittämättä valokuvauksellista, mutta valitettavasti kasvava turismi, liikennemelu, rehevöityminen, saastuminen, pienenevä vesialue ja aggressiivisesti levittäytyvä vesihyasintti ovat todellisina uhkina järven tulevaisuutta ajatellen.
Toinen veneretki Inlelle
Toisella veneretkellämme päätimme tutkia Inle-järveä tarkemmin, ja vene veikin meidät järven toiselle alueelle, jossa oli enemmän paalujen varaan rakennettuja taloja, joitten välistä kuljettiin kuin katuja pitkin - mutta veden päällä. Päivän aikana käytiin hopeapajassa, metallipajassa, kutomossa, veneveistämöllä ja tupakkatehtaalla. Kaikissa paikoissa oli työnäytöksiä; ja tietenkin kaikilla oli myynnissä käsin tehtyjä tuotteita. Olihan kaikki tämä mielenkiintoista, mutta jotenkin tällainen ei jaksanut enää sytyttää, koska kaikki oli niin ilmiselvästi hyödynnetty turismin käyttöön. Meidät olisi vielä viety kahteen paikkaan, mutta päätimme että haluamme takaisin kaupunkiin.
Talo kylänraitilla |
Työnäytös pajalla |
tupakkatehtaan tytöt |
Juustokakkua ja pizzaa
Myanmarissa vietettyjen päivien aikana emme olleet pahemmin törmänneet länsimaisia ruokia tarjoaviin ravintoloihin. Hotellimme läheisyydestä löytyi ravintola, jonka menyyssä oli sekä juustokakkua että pizzaa. Veneretken jälkeen tilasimmekin kummallekin juustokakkupalan ja kahvia. Juustokakkupalat olivat valtavat, ja yhdestä palasta olisi hyvin riittänyt syömistä kahdelle. Viimeisenä iltapäivänä ennen yöbussimatkaa Yangoniin kävimme samassa ravintolassa vielä uudestaan. Emme olleet oppineet edellisestä käynnistä, vaan tilasimme kummallekin oman pizzan. Kahdesta pizzasta kokonainen perhe olisi tullut täyteen. Toinen pizza pääsikin sitten meidän mukaamme kulkemaan vuoristoteitä yöbussilla Yangonin suuntaan.
Auringonlasku Inlellä |
Inle-järvi kokemuksena
Kimmo ja minä olimme jo aikaisemmin saaneet nähdä ja kokea niin paljon sekä Aungin turistivapaalla kotiseudulla Etelä-Myanmarissa että Yangonissa. Senpä takia Inle-järvi kuvankauniista maisemista huolimatta tuotti pienoisen pettymyksen. En väitä, ettei siellä kannattaisi käydä, mutta Myanmarissa on taatusti muita nähtävyyksiä, jotka antavat paljon enemmän matkamuistojen kirstuun.
Hyvää alkanutta syksyä
Kurre
Meinaan myöhästyä töistä kun näitä Kurren juttuja luen. Hyvin kirjoitettuja, nojatuolimatkailija tuntee tuoksut.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Iltaterveisin Chiang Maista, Kurre
PoistaKomppaan edellistä kommentoijaa, eli hyvä juttu. Ja vastaa sitä mielikuvaa mikä minulla on Myanmarista. Thaimaassa olevat "Burmalaiset" ystäväni kehuvat kilvan kotimaataan ja sanovat sen olevan niin "Natural place". Varmaankin kaunista ja luonnonläheistä, mutta toistaiseksi olen pysynyt vielä poissa sieltä. Nuo turisteille tehdyt näytökset eivät houkuta tippaakaan, eikä liikkuminen maassa taida olla mahdollista/helppoa teiden surkeuden ja muiden rajoitteiden takia. Mene ja tiedä. Joku päivä tulevaisuudessa lähden luultavasti kuitenkin käymään.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä Myanmarissa kaikki toimii tänä päivänä hyvin samantapaisesti kuin Thaimaassa. Kirjoitin keväällä kaksi muutakin juttua Myanmarista. Jutut löytyvät täältä: http://www.thaimaanrannanmaalarit.fi/2017/05/kurre-tutkimusmatkailijoina-etela.html ja http://www.thaimaanrannanmaalarit.fi/2017/05/kurre-yangon-kiehtova-kulttuurien-ja.html. Olin pari vuotta sitten Myanmarin Mandalayssa ja Baganissa ja silloin mm. nettiyhteyden tökkivät tosi pahasti. Ei sillä sinänsä ollut merkitystä Lomailija-Kurrelle, mutta välillä Työntekijä-Kurren oli vastattava sähköposteihin, mikä aiheutti hiukan haasteita hermoille. Maan kehitysvauhti on huima, ja tänä vuonna nettiyhteydet toimivat kuitenkin kohtuullisesti. Terkkuja, Kurre
Poista