12 ajatusta

Nonni, kun ei järkeviä omia ajatuksia saa puretuksi näytölle, nappasin huikean Tiia K:n blogista 12 ajatuksen haasteen.

Tiia K on sydämellinen ja suosittu bloggaaja, joten mikäli ette ole vielä hänen "Minäkö Keski-ikäinen" -blogiin törmänneet, kannattaa ehdottomasti laittaa seurantaan. Itse tykkään Tiian rehellisestä heittäytymisestä polttaviin aiheisiin, kuten viime aikoina muun muassa kiusaamiseen verkossa. On muuten aivan järkyttävää, kuinka paljon suoranaista paskaa monikin bloggaaja saa kiusaajilta osakseen. Mikä ihme toisia vaivaa, onko aivan pakko loukata?

Mutta se siitä, vaikka tärkeä aihe onkin.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin tämän töllin porukka on viime aikoina ollut ajatuksineen vähän kateissa. Missä ollaan, mihin pitäisi mennä ja milloin - isoja kyssäreitä. Täällä odotellaan nyt lumen tuomaa valoa, josko siitä saisi vähän energiaa harmaisiin päiviin.

Hyvin täällä silti menee, älkää huolehtiko.

Mutta tässä haasteeseen, olkaa hyvät:

12 Ajatusta

  • Asun: 
Tällä hetkellä asun - aika hiton yllättävää itsellekin - peltojen ja metsien keskellä Kemiönsaarella. Meillä remontoidaan tätä näkemättä hankittua vanhaa tölliä, joka piharakennuksineen on kyllä jotenkin hurmaava. Töllin tupa on rakennettu 1880 ja muut osat joskus 50 -luvulla. Kokonaisuuteen kuuluu vielä yksi piharakennus (entinen traktorivaja?) ja valtava toinen piharakennus (entinen navetta ja puuverstas), sekä pikkuruinen saunarakennus. Ja niin kuin maalla yleensäkin, pari hehtaaria omaa peltoa ja jonkun puun verran metsääkin. Pellot on vuokrattu kylällä asuvalle viljelijälle, ja se sopii meille enemmän kuin hyvin.

Blogin nimi on alusta lähtien ollut Thaimaanrannan maalarit, koska edelliset viisi vuotta ollaan asuttu Koh Samuin saarella Thaimaassa. Pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin, etten muuta blogin nimeä, sillä mitä todennäköisemmin polkumme risteilevät sinne takaisin, ehkä nopeastikin.

Täällä me nyt pönötetään

  • Innostun: 
Lähtemisestä ja sen aikaansaamasta jännityksestä. En tiedä mikä juttu tässä on, mutta lähdön hetkellä ja sitä edeltävissä haasteissa tunnen jotain päätöntä voimaantumista. Muutenkin taidan innostua haasteista ja pienistä ongelmista. Uusissa aluissa on aina jotakin syyhyttävää.

  • Ihailen: 
Ihailen ihmisiä jotka tietävät mitä haluavat ja minne kuuluvat. Eniten ihailen kuitenkin heitä, jotka pitävät heikompien puolia, ovat ne sitten ihmisiä tai eläimiä. Heistä löytyvät ne todelliset sankarit.

  • Haluaisin:
Tällä hetkellä haluaisin että saataisiin lunta. En ole talvi-ihminen, mutta kyllä se aina nämä harmaat sadekelit voittaa.

En ole koskaan tarvinnut materiaa, tarpeellinen riittää. Haluaisin että me ihmiset olisimme kilttejä toisillemme, auttaisimme heikkoja ja pitäisimme toisistamme huolta.

Haluaisin myös tavata lapsiani enemmän, mutta heillä on tällä hetkellä kiire elää omaa elämäänsa ja näin sen pitää ollakin. Ja ilman muuta haluaisin, että pysyisimme terveinä ja onnellisina.

Juniori ja Tomppa

Esikoinen. Me ollaan tällainen skeittiperhe ;)

  • Rentoudun: 
Näköjään rentoudun tekemällä fyysisiä hommia; remontti, halkojen hakkaus, puutarhassa möyriminen. Ykkösrentoutumiskeino on viime aikoina ollut frisbeegolf, jota lähdemme pelaamaan aina kun aika ja ilmat antavat myöten.

Suosikki-illanvietto meidän töllissä on viime aikoina ollut viini-illallinen Black Listin kuudennen ja  seitsemännen tuotantokauden parissa. 

  • Luonnettani kuvaa:
Rämäpäisyys, vaikka en tätä puolta itsestäni pääse kovin usein toteuttamaankaan. Lisäksi olen varmaankin erityisherkkä, sillä oikealle päälle sattuessani voin ihan yhtä hyvin itkeä niin televisiomainoksissa, piirretyissä, lätkämatseissa kuin uutisissakin.

Vaikka olen sosiaalinen, tarvitsen myös oman reviirini ja aikani. Silloin en vastaile edes puhelimeen, vaan todennäköisesti heittelen keskenäni halkoja liiterissä tai tongin puutarhassa.

Pidän itseäni myös kilttinä (välillä liiankin), vaikka olenkin taistelija. Ärsytettynä ja loukattuna osaan myös räjähtää, mutta nykyään pystyn melko hyvin kontrolloimaan tätä puolta itsessäni. En ole pitkävihainen enkä osaa mököttää, väärät tyypit putsaan elämästäni totaalisesti.

  • Ilostun: 
Esikoisen soitosta, sitä kun ei tapahdu päivittäin (juniorin sentään saa vielä langan päähän). Ilostun lasteni onnistumisista, koirieni hölmöilyistä, pelastetuista eläinsieluista, joulukoristeista, pelargonioitten talvisinnittelystä, glögistä, ja illanistujaisista ystävien kanssa.

Minä ja viidakkokoirat Samuilla

Tässä Balilla jotain tärkeää menossa ;

 
  • Jos voisin tehdä mitä vain:
Mä varmaan lähtisin. Ihan vaan jonnekin. Ostaisin viinitilan jostain päin Eurooppaa, nauttisin aamukahvit oliivipuun alla ja siemailisin viiniä rustiikkisen valurautapöydän äärellä auringon laskiessa vuorien taakse. Ja katselisin onnellisena, kun kolme thaimaalaista viidakkokoiraa kirmaa laventelipelloilla.

Ostaisin myös Samuin lähistöllä olevan saaren, jonne pelastaisin kaikki Samuin irtokoirat. Sitten hoidattaisin koirat kuntoon ja antaisin heille loppuiän kodin. Saarella voisi asua ne eläinrakkaat ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan koirapopulaa.

Ja auttaisinhan mä myös muitakin, lista olisi todennäköisesti kilometrin mittainen.

  • Haluan ympärilleni:
Rakkaita ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä. Haluan ympärilleni myös mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, jotka omalta osaltaan kouluttavat matkalla paremmaksi ihmiseksi.

  • Haaveilen:
Matkasta, niinhän mä aina. Sellainen pidempi Euroopan road trip campervanilla olisi kevättalvella suunnitelmissa, josko siltä suunnalta löytyisi paikka, jossa viihtyisi pidempäänkin.

  • En luopuisi:
Perheestä. Kun lähipiirillä on kaikki hyvin, kaikki on lopulta muutenkin hyvin. En luopuisi myöskään terveydestä, omasta enkä perheeni.

  • Ajankohtaista juuri nyt:
Tällä hetkellä otetaan taas pieni spurtti remontin suhteen, sillä jouluksi on saapumassa ihana siskoni perheineen Hong Kongista asti. Lisäksi todennäköisesti vielä isäni, joten nukkumisjärjestelyissä on vielä hieman viilattavaa. Muutenkin meidän olohuone on tällä hetkellä aivan kamala, sillä remontti ei ole sinne vielä ehtinyt.

Pitkästä aikaa odotan joulua ihan huolella, ja ensimmäisen kerran ikinä voidaan hakea joulukuusi omasta metsästä. Huisii...

Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä vain?

Perhepotretti Hong Kongissa

8 kommenttia

  1. Noniin, onhan sulla unelmia!!!
    Jotain odotettavaa siis...
    Ja kiitos kysymästä... ei kai tässä muuta osaa tehdä kuin mitä tekee eli ottaa vaan lunkisti päivä kerrallaan ja lähtee, kun tarve iskee päälle.
    Ja meille tuli luntakin, valoisampaa kivasti. Odotan huomista aurinkopäivää.
    Iloa Kemiöön ja tuhat kiloa aurinkoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan mulla unelmia, ne vaan tuppaa vaihtumaan tiuhaan tahtiin. Tänään tommoinen, huomenna jotain muuta ;) Mutta oma viinitilaunelma on kyllä yksi pitkäikäisimmistä unelmista.

      Meillekin tuli lunta, ja vähänkö on ihanaa!

      Iloa ja aurinkoa sinnekin! Ja terkkuja <3

      Poista
  2. Olipa kivat vastaukset sulla. Jos voisin tehdä mitä vaan, niin ostaisin meille omakotitalon, jossa saataisiin olla rauhassa kolinoilta ja huudoilta, joita tuolta naapurista parhaillaankin kuuluu. Marokkoon lähtisin myös, anoppia alkaa jo olla ikävä.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Outi, mä niin tiedän ton naapureitten mölyämisen ja se on kyllä stressaavaa. Me asuttiin Suomessa aiemmin rivitalossa ja välillä meilläkin oli ongelmanaapureita. Ei kiva ollenkaan. Toivottavasti saatte pian oman talon<3

      Marokossa munkin pitäisi päästä käymään, niin ihanan värikkäitä kuvia on sieltä nähty, ja esikoinenkin kävi siellä viime vuonna.

      Ihanan talvista viikonloppua Outi<3

      Poista
  3. itse tykkään reissata kans, 25 maata työn ja asumisen merkeissä viettänyt vuosien varrella, nini viinitilat kuni oliivipuu laaksotkin on asuttu ja huonoksi todettu, espanjassa tuotakin vuoden pari kokeilin ei kiitos,espanjaa enää koskaan, arvostan hyvää ruokaa ja espanjasta sitä ei noista pikkukylistä saanut mistään.aasia,ruoakkulttuuri todella paljon parempi kuni italia,espanja yms sontaläjät.ei kiitos enää toiste,jos rahhaa olsi ne uppopaisi uusiin kalliimpiin harrastuksiin vain, lentolupakirjan saisin loppuun asti suoritettua ja oman koneen, ja ison verstaan ja kaikki mahdolliset ja mahottomatklin työkalut sinen olis ihanaa.kunnon iso prätkä milläö kiertelis thaimaata ristiin rastiin ja muutkni maat jos kaikki on katottu jo,ei tässä taloja ja mamonaa oiekin emnää osaa kaivata ,aina ne on mennyt kaikki mtiä on tullutkin filosohviani on aina ollut menkööt turha säästellä hautaan mieluummin nyt ja tässä uusia seikkailuja ja matkoja ja kokemuksia ties mistä kokeilemaan kuni sohvalla TV ääressä vuosia istuen, eipä ole TV ollut auki vissiin 12 vuoteen itellä. toki iltasin ajankuluksi kotona tulee kateltua netfilix sarjoja. kun ei vaan osaa nukkua öitä enää, yöt valvon ja päivät nukkuu aamun ja päivän askatelee ties mitä kaikea kivaa, nytkin raspberry pi sotkuja selvitellyt kokeiluja koodia, ja RC lennokin osia tehnyt ja tilaillut puutöitä välillä ja korjailuja yms, ei vaan osaa olla terkemättä mittään. pärjäilkää ja pois sieltä kylmästä, jos joiskus on pakko sinen sohjolaan vielä väkisin tulla ni vuokraankin sit teiltä mettätontin ja sinen rakentelisin merikontista oman pikku kämpän ilmaseksi sais asua siinä sitten off gridd tiny housessa ei siellä suomessa muuta tarvi ja heti kun mahollista ni takas mailmalle aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä taidatkin Masa olla kunnon seikkailija, arvostan :)

      Lentolupakirja on itselläkin ollut taannoin haaveena ja tarkoitus oli aikoinaan mennä ammattihelikopterilentäjän koulutukseen, mutta se jäi kyllä rahasta kiinni, kun on niin vietävän kallista.

      Thaimaasta käsin on niin mahtavan halpaa matkailla naapurimaihin, että sitä mäkin tykkäisin sieltä käsin tehdä. Ja ei mekään tänne Suomeen olla kokopäiväisesti jäämässä, kunhan aika tästä vähän menee eteenpäin, niin tien päälle lähdetään.

      Ja ihan sama meilläkin, suurin osa rahoista on aina mennyt maailmalle. Mieluummin tosiaan elää nyt.

      Poista
  4. Hei Heidi ja lohdun sananen, joka mua pari päivää sitten piristi: Ensi kuun jälkeen on jo Helmikuu ja melkein kevät !!!!! Minä haaveilen auringosta; lumi ei niinkään haittaa, mutta pimeys masentaa�� Ja haaveilen myös reissujen suunnittelusta ja sen odottelusta, niinkuin sinäkin �� Siinä on jotain ihmeen hienoa kun maisemat vaihtuu ja kesät vedelläänkin vanhaa asuntovaunua ympäri Suomea ��
    Jatka kirjoittamista ehdottomasti, näitä on huippua lukea. T: Tuula

    VastaaPoista
  5. Kiitos paljon Tuula<3 Kiva kuulla että jaksat ja tykkäät lukea.

    Meillähän on tarkoitus kunnostaa tuo vanha pakettiauto matkailuautoksi samasta syystä, eli päästäksemme sillä reissuun. Eurooppaan asti olisi sillä tarkoitus matkailla, toivottavasti auto pysyy kasassa ;)

    Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista

Back to Top