Intiaanimummoja ja punamullalla pelleilyä

Täällä siltojen takana, läntisen Suomen sympaattisella saarella ei voi olla ihastelematta pikkuruisia juttuja, joista ehdottomasti kirkkaimpina loistaa paikallisten mummojen ja pappojen kanssa jutustelu. Kuten nyt esimerkiksi erään "intiaanimummon" kanssa muutama päivä takaperin. En ole itse keksinyt mummelille nimeä, vaan hän on kuulemma jo aikaa sitten saanut lempinimen pitkien mustien hiustensa takia.

Intiaanimummo pitää torppansa tiluksilla taimikirpputoria ja me pyörähdettiin Pauliinan kanssa siellä jo toistamiseen ostoksilla. Kuten Tjuda Skolan omantunnon kontissa, intiaanimummon taimikirppikselläkin on rahalipas maksua varten silloin, kun mummo ei itse jouda puutarhaansa palvelemaan. Kuten huomaatte, täällä luotto ihmisiin toimii ja omaantunnon kantavaan voimaan uskotaan, mikä sekin on itsessään vallan hurmaavaa. Intiaanimummon perennojen hinnat on muuten vähintään puolet pienemmät kuin puutarhaliikkeissä, ja taimetkin neljä kertaa suurempia. Tosin intiaanimummo ei välttämättä muista mitä mistäkin puskasta kasvaa, mutta jääpähän näin yllätyksiä itsellekin.

kivikukkapenkki muotoutuu hiljalleen
Pieni aitaprojektikin piti aloittaa

Pari päivää sitten meidän pihatietä tallusteli punaisessa pirtissä asuva maanomistaja paikatuissa muovisandaaleissaan ja valkoinen minikarvaturri hihnan päässä. Olen kerran aiemmin koiralenkillä pikaisesti vaihtanut isännän kanssa muutaman sanan, mutta tällä kertaa me heittäydyimme vallan juttutuulelle.

On hassua miten kaikesta maan ja taivaan väliltä ehtii turisemaan muutamassa hetkessä. Isäntä kertoi muun muassa tavanneensa  Michael Monroen Salon suositulla iltatorilla, missä esiintyi silloin myös Cheek ja Mikael Gabriel, joitten välille puhkesi melkeinpä jotain riidan kaltaista. Hauska oli myös tarina rouvasta (se rouva jonka pihalta saimme luvalla hakea perinnekasveja), joka työskenteli tupakkatehtaalla ja sai polttaa tupakkaa ilmaiseksi. Ja tiesihän tilanomistaja kertoa myös siitä pienestä kaistaleesta metsää, joka me kuulemma omistetaan hänen metsänsä kyljestä. Tässä sitä siis ollaan myös metsänomistajina vanhan pientilan lisäksi😁.

Ne on kuulkaa ne pienet ohikiitävät hetket ja tarinat, jotka tekee elämästä värikästä. Tällaisten ohi kiitävien hetkien jälkeen tuntee kummasti integroituvansa paremmin tähän saareen, kauniitten perinnemaisemien syleilyyn.

Vaikka sydän onkin Samuilla, täälläkin on ihan kiva.

Salsa vahtii pihatietä

Punamullalla pelleilyä

Mä olen itse asiassa maalaillut elämäni aikana paljonkin kaikkea lattioista huonekaluihin, mutten koskaan kuitenkaan punamullalla. Nyt voin sanoa tehneeni senkin, ja aikamoista läträystä eka kerta oli. Onneksi älysin kaivaa kaapista päälle kaikkein kauhtuneimmat romppeet, sillä kaikki on roskistavaraa maalauksen jälkeen.

Punamulta on perinteinen ja luontoystävällinen keittämällä valmistettu pellavaöljyä, ruisjauholiisteriä ja puunsuoja-aine rautasulfaattia sisältävä luonnonmaali. Punamultamaali muodostaa hengittävän, jauhoontuvan pinnan, joka kauhtuu vuosien myötä kauniisti pois. Meidän punamultamaalin on keittänyt pari papparaista Kuusjoella (siitä tarinasta voit lukea täältä), ja odotin oikeastaan innolla minkälaista liisteriä persoonalliset papat oli saaneet aikaiseksi.

Ja keittoahan se oli, ihan kirjaimellisesti. Litku haisi oksennuksen ja veren sekoitukselle (varmaan juuri sille rautasulfaatille), valui silmiin ja kainaloihin, ja ajattelin ettei siitä voi olla mihinkään. Ensimmäisen seinän maalauksen jälkeen totesin, että yksi maalauskerta ei riitä, vaikka sen kuulemma piti. Joten mikä meni pieleen?

No tietenkin se, ettei tuo nimeltä mainitsematon kanssaremontoija malttanut sitten kuitenkaan sekoittaa maalia kunnolla pohjaan asti, vaikka niin nimenomaan ohjeistin. Ne maalipöntöt on niin helvetin painavia ja hankalan muotoisia, että omat voimat ei riitä niitten riepoitteluun, siitä syystä olin delegoinut sekoitushommat toiselle osapuolelle.

Kun aloitettiin seuraavan seinän maalaus, vahdin vieressä että punamullan sekoitus menee täsmälleen oikein, eikä jotenkin sinne päin. Ja voi vitsi miten hieno seinästä tuli ihan ekalla maalauskerralla, ei siis minkäänlaista tarvetta maalata toiseen kertaan. Falunin punainen onkin muuten ihanan syvä väri!

Voi kunpa toi tomppeli joskus uskoisi, että edes silloin tällöin kannattaa tehdä asiat alusta asti vimosen päälle, niin ei mene aikaa hukkaan kaiken maailman korjaamisiin ja uudelleen tekemisiin.

Saakeli.

En ole vielä kokeillut maalailla punamullalla krapulassa, mutta voin hyvin kuvitella, että löyhkän takia aiemmin nautittu vatsan täyte kipuaisi hissin lailla ylös.

Muutenhan punamulta on aivan ihanaa ja paljon halvempaa kuin talomaalit yleensä. En oikein millään malttaisi odottaa, että talon ulkokuori jonain päivänä valmistuu.

Nuorisoakin apuna

Aikamoista taiteilua pelkkä purkaminen

Ekoesko punamulta
Koko pihapiiri muuttuu, kun saadaan julkisivu valmiiksi<3

4 kommenttia

  1. heh,tuttuja paikkoja on, asuin teijoilla 25V ja kuusjoella 4V ennen thaikkuun muuttoa salossa 2V sitten siinä välietapissa kun olin talon tehnyt ja eläkepaperia odottelin selän takia. ja jalkojen, nyt on jalat siinä hantissa että oikeasti syytä ollakin eläkkeellä knu ei juuri jaksa ja pääse liikkumaan. vasen turpoo päivän mittaan jalkapallon kokoiseksi ja yöllä taas laskeutuu joskus ei .ei vaan jaksa enää mitään tehdä ja ennen tein aina kaiken itse tän talonkin 99% tehnyt itse tänne viidakkoon.muijan siskon mies auttoi muurauksessa kun seiniä tehtiin ja mie katoin alkuun heh. ite tein suomen standardin mukaiset sähköt talono ja thaikuilla kun oli talo/yksi hehkulamppu/huone jos sitäkään nini itellä on minimi 2 loisteputke/huone, appiukko pyöritteli silmiään ja päätään hullu tuo falangi kun noin paljon sähkövaloja laittaa, tykkäs kai ite istua aina pimeässä ettei kukkaan nähny haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hemmetti ne thaikkujen sähköviritykset onkin aivan uskomattomia. Monesti siellä itsekin asunut taloissa, joissa sai sähköiskun jääkaapin ovesta tai riisikeittimestä ja milloin mistäkin. Ei ollut ihan turvallinen fiilis koskaan, kun ei tiennyt milloin iskee mistäkin liian kova tälli.

      Poista
  2. Oi miten kaunis tuo punamullan väri onkaan. Enpä ole ennen kuullutkaan tuosta hajusta, hyi olkoon!
    Minäkin olen ollut töissä tupakkatehtaalla Lauttasaaressa. Siellä tosiaan sai polttaa niin paljon kun keuhkot kesti ja avatun askin sai ottaa työpäivän jälkeen mukaan, mutta vain avatun askin. Portilla oli vartijakoppi ja piti painaa nappia ennen kuin portti avattiin, jos nappiin syttyi valo, jouduit tyhjentämään laukun ja näin seurattiin, että et ottanut ylimääräisiä tupakoita mukaan.
    Huh, muistoja. Röökaamatta olenkin ollut jo päälle 8 vuotta.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oikeasti Outi mietin, että se tarina ilmaisista tupakoista tupakkatehtaalla oli vaan satua, mutta näköjään ei sitten ollutkaan. Aikamoisia työsuhde-etuja ;)

      Ihanaa kesäistä viikkoa teillekin Outi<3

      Poista

Back to Top