Ei vieläkään!

 

 

Epätoivoista, etten sanoisi.

 

Kuin etsisi neulaa heinäkasasta. Tosin en vielä ole neuloja heinien seasta etsinyt, mutta tuskinpa se helppoa on. Ei ole myöskään sopivan pyörillä liikkuvan kodin löytäminen. Ne jotka meidän somekanavia on seuranneet, tietää että ollaan melkein vaivuttu epätoivoon. Vielä ei kuitenkaan luovuteta, sillä kaipa sitä voi myöhemminkin hilpaista maailmalle, jos oikein huonosti käy. 

 

UUH, NOT.

 

On kyllä ollut ihanan lämmin syksy.

Vieläkin löytyy kukkia.

 

Ei me silti täysin flegmaattisiksi olla heittäydytty vielä, vaan asiat etenee yksi kerrallaan oikein oikein pikkuhiljaa. Jaksan kuitenkin itse vielä uskoa, että joku söpöinen ja meille täydellinen kaara kurvaa tähän pihaan eräänä kauniina päivänä. Samalla toivon todellakin, että tuo päivä on ennen ensilumia.


Yksi pieni toivonkipinä ainakin hehkuu, ja se tarkoittaa mahdollisen vuokralaisen löytymistä tähän hyväntuuliseen pirttiin. Sana hyväntuulinen pompsahti jostain syystä ensimmäisenä mieleen, joten olkoon niin. Taidetaan siis saada huolenpitäjä jakamaan pirtin kuluja, mikä tarkoittaa myös sitä, että todennäköisesti meidän on OIKEASTI nostettava pian kytkintä. Pelleily ja "onhan meillä vielä aikaa" -hokeminen on täten lopetettava välittömästi. Vakavalla mielellä ja tosissaan eteenpäin, johan tässä on pyöräkodin etsimiseen tuhrattu aikaa aivan tolkuttomasti. 

 

Universumi voisi viimein sekin myös panna tikkua ristiin asian tiimoilta, onhan tilaus sille puolelle lähetetty jo aikaa sitten. Niih.


Sieniä sateella pätee, niitä on nyt ihan hulluna.

Uusiin maisemiin I hope, vaikkei näissäkään vikaa ole.


Mä päätin kaikesta huolimatta ottaa hatkat tässä kaaoksen keskellä, ja lähteä treffeille Gironaan. Ei ollut tarkoitus, mutta kun maailman paras sisko yllytti hullua, niin sellaistakin voi näköjään sattua. 


Viimeistään Gironasta sitten kuulumisia, ellei päästä avaamaan skumppapulloa ensi viikolla. 


Heips😁





Ei kommentteja

Back to Top