Roadtrip 2026, osa 2

 

 

Muutos on varmaa, tai ainakaan me ei tiedetä mikäli jonkinlainen muu vaihtoehto edes on olemassa. Alkureissu oli oikeastaan pelkkää muutosta, ja toisin kuin edellisen roadtripin alkutaipaleella, tämän reissun alkumetreillä olin jo valmis puhaltamaan pelin poikki.

 

Mutta me jatkettiin, koska (tulihevosen vuosi) rohkea rokan syö, ja on hemmetin paljon parempi pysyä liikkeessä, kuin jämähtää paikoilleen. Eikä ainakaan kannata palata maitojunalla kotiin, sillä se vasta olisi noloa kuin mikä😅.

 

Silti reissun tässä toisessaKIN vaiheessa olin lähes valmis luovuttamaan. Aivan liian paljon oli hämmentäviä tienviittoja, auto vinkui ja akkuvalo paloi edelleen. Mutta ajateltiin kuitenkin päästä edes seuraaviin fribakisoihin Mimizaniin Ranskan puolelle. Kunnes saatana nekin peruttiin, olisko myrskyn nimi tällä kertaa ollut Pedro. 

 

Voihan Pedron saatana! 

 

Kaksi menetettyä kisaa jo, ja aivan täysin turhia kilsoja. Kaiken lisäksi jämähdettiin paikoilleen Gironan "turvakotiin", kun voimat loppui, enkä tiedä oliko stressi vai mikä, tultiin molemmat kipeäksi. Neljä päivää täydellisessä vaakatasossa "turvakodissa", aurinko paistoi, mutta ei me oikeastaan jaksettu nauttia siitäkään. Mutta kuumat ja VÄLJÄT suihkut, lattialämmitykset, toimiva iso pesukone ja tilaa hengittää. Ei tarvinnut elellä jonossa Finan lattialla (yksi liikkuu kerrallaan, koska muu ei ole mahdollista), eikä kokata ahtaissa neliöissä. Meillä oli jopa astianpesukone käytössä ohlalaa! Ainoa mitä jaksettiin tuon neljän "turvakotipäivän" aikana tehdä, oli juurikin ulkoilla koirien kanssa, ottaa päikkäreitä ja jännittää Suomen lätkäpelejä isolta ruudulta. 

 

Oih mitä luksusta! Ja suuri kiitos pelastajille💛.

 

Gironan turvasatama

 

 Paikat ei siis paljoa vaihtuneet, seuraavat 12 yötä (edelliset voit lukaista täältä) meni nimittäin näin:

 

• 13. Yö vietettiin Gironan Santa Susannassa pienellä parkkipaikalla, koska pää löi tyhjää, eikä järkeviä suunnitelmia ollut. Harvemmin meillä niitä on, vaikka olisihan se suotavaa. Tässä kohtaa oltiin vielä menossa kohti Mimizanin fribakisoja, muttei tiedetty minkä mutkan kautta. Väsähdettiin siis tuonne.
• 14. Yö meille tarjottiin ihanaa tukikohtaa Gironassa, ja otettiin se äärimmäisen kiitollisina vastaan. Ehkä alun vastoinkäymiset teki tehtävänsä ja kroppa vaati pysähtymistä. Me nimittäin pysähdyttiin huolella, ja "nautittiin" sairastamisesta aivan ihanassa paikassa miettimättä vilkkuvia akkuvaloja ja seuraavaa yöpaikkaa. 
• 15. Yö "Turvasatamassa" Gironassa. Saatiin sitten tieto, että myös Mimizanin kisat peruttiin myrskyn takia. Ehkä hyvä niin, sillä en tiedä missä kunnossa oltaisiin siellä kuitenkaan kisailtu. Vähän on pettymyksiä ollut matkassa, eikä tämä yksi uusi siinä ohessa jaksanut tuntua enää miltään.
• 16. Yö "Turvasatamassa" Gironassa. Elämä on pelkkää lätkää, eikö vaan?😅
• 17. Yö "Turvasatamassa" Gironassa.
• 18. Yö Miralcampissa matkalla kohti Bilbaota. Käytiin matkalla Carrer de Tavernoles näköalapaikalla Les Masies de Rodassa, pienessä maalaiskylässä. Sieltä avautui kyllä upeat näköalat Pantà de Sau tekojärvelle, jossa voi veden ollessa riittävän alhaalla nähdä nähdä veden alle jääneen kylän vanhan kirkontornin. Me ei sitä nähty, mutta olispa ollut mahtavaa nähdä.

 

Pantà de Sau

Miralcampin puska oli kyllä parhaasta päästä

 

• 19. Yö vietettiin Cabanillasin pienessä kylässä matkaparkissa (0€). Oli aivan viimeisen päälle järkätty matkispaikka ulkogrilleineen ja valaistuksineen. Kelitkin oli upeat, ja koirat nautti pihalla auringonpaisteesta, kuten myös allekirjoittanut.
• 20. Yö jämähdettiin samaan paikkaan Cabanillasiin. Tutustuttiin brittipariskuntaan, jotka oli liikkeellä samanlaisella vanhalla retroladyllä, kuin meidän Finakin.

 

Samoin Cabanillasin matkaparkki

 

• 21. Yö nukuttiin Lekunberrin "alppikylämeiningeissä" taas ilmaisella matkisparkilla. Ajettiin tonne siitä syystä, että kylässä on pieni frisbeegolf-kenttä, ja ennen Oviedon kisoja olisi hyvä päästä vähän treenaamaankin. Kierros oli hankala, koska kaikki kylän "koiraihmiset" oli puistossa vapaine koirineen, joita lentävät muoviläpyskät kiinnosti vähän liikaakin.
• 22. Yö vietettiin taas pienessä vuoristokylässä Amurriossa, koska missattiin liittymä kohti Algortaa. Olihan ihan hirveitä serpentiiniteitä, mutta kun ympäri ei voinut kääntyä ja stressikäyrät hipoi taas taivata, jäätiin alas kylään yöksi. Onneksi löytyi kiva ilmainen matkaparkki ulkoilualueen reunoilta. 
• 23. Yöksi päädyttiin monien sekoilujen jälkeen matkiksille tarkoitetulle pienelle alueelle Larrabezùassa. Suunnitelmat oli taas jotain ihan muuta, mutta kun illan hämärissä eksyttiin erään viinitilallisen pihalle pieniä kujia myöten, oltiin valmiita väsähtämään ihan mihin vaan - vaikka kadun varteen, (sitä ratkaisua mä todella inhoan). Yritettiin kuitenkin päivällä heittää Sestao-Portugaletin 18 väyläinen fribarata, mutta kun lämpötila oli varjossakin 25 astetta, eikä Finan ilmastointilaite YLLÄTTÄEN toimikaan, ei uskallettu jättää koiria kuumaan autoon.
• 24. Yö todettiin Bilbaon lähimaastot turhan härdelleiksi, ja kaivattiin luontoa, siirryttiin vuorten siimeniin pieneen Muskizin kylään yöksi. Aivan ihana paikka ja loistavat rannikkomaisemat! Matkiksilla on lupa yöpyä tällä parkkialueella 72 tunnin ajan, ja jokunen meitä siinä olikin. Koska oltiin edelleen vain sekoiltu reittien kanssa, me havahduttiin yllättäen siihen, että ollaankin Camino del Norten ytimessä, eli yhdessä perinteisistä Santiagon pyhiinvaellusreiteistä. Tämä kyseinen reitti kulkee Espanjan pohjoisrannikkoa Biskajanlahden maisemissa (alkaen Irúnista Ranskan rajalla), päättyen 820 kilometrin päähän Santiago de Compostelaan. 
• 25. Yö jäätiin Muskizin jylhiin rannikkomaisemiin ja pyhiinvaellusreitille vielä toiseksi yöksi. Camino del Norte alkoi kiinnostamaan siinä määrin, että ilman koiria ja kunnon varusteilla voisi hyvinkin vaeltaa vaadittavan 100 kilometriä, jotta saisi vaellukselta sen kunnioitettavan todistuksen. Ehkä joskus toiste sitten.

 

Sellaiset sekoilut tällä kertaa.

 

Ja jos jotain hyvää näistä päivittäisistä eksymisistä ja suunnittelemattomuuksista yrittäisi löytää, niin se olisi ehdottomasti asia, että tuleepahan taas nähtyä paikkoja, jotka ei todellakaan kuuluisi muuten mihinkään matkasuunnitelmaan. 

 

Ja ennen kaikkea, vaikka Santiagon pyhiinvaellusreitistä olenkin lukenut, ei se välttämättä ole osunut täysin omiin intresseihin. Nyt me oltiin tällä reitillä täysin vahingossa.

 

Ja se on huikeata💜 

 

Camino de Santiagon reitillä ihan vahingossa

Reitillä on näitä keltaisia nuolia ja simpukoita

Parhaat reissukaverit tietty💛