Blogista / Bloggaajista:


Thaimaanrannan maalarit blogi on vuonna 2014 Thaimaan Koh Samuille perheensä kanssa muuttaneen aikuisen naisen matka-, ja lifestyle- blogi. Blogi pitää sisällään niin arkea, juhlaa, onnistumisia, kommelluksia, uuden kulttuurin mukanaan tuomia haasteita, oravanpyörästä pois hyppäämistä ja unelmien toteutumista. Elämä ei paratiisisaarellakaan ollut aina pelkästään ruusuilla tanssimista ja blogi pyrki ja pyrkii edelleen puhumaan asioista niitten oikeilla nimillä. 

Blogin tarkoitus

Blogin tarkoitus on auttaa sinua toteuttamaan unelmasi. Suunnittelet sitten reissua Koh Samuille tai jopa muuttoa sinne, blogi pyrkii antamaan mahdollisimman paljon sitä tietoa, jota unelmasi toteuttamiseen tarvitset.

Kenelle blogi on suunnattu

  • Sinulle, joka haaveilet muutoksesta
  • Oravanpyörästä pois haaveilevalle
  • Thaimaahan muuttoa suunnittelevalle
  • Tietynlaista vapautta kaipaavalle
  • Unelmien toteuttamista suunnittelevalle
  • Rohkaisua tarvitsevalle
  • Thaimaan ja Kaakkois-Aasian matkaa suunnittelevalle
  • Sinulle, joka vielä mietit uskallatko 

Blogin emäntä ja ylläpitäjä Heidi

Olen Heidi Stillman, tämän blogin varsinainen kirjoittaja ja ylläpitäjä. Blogini käynnistyi isosta elämänmuutoksesta, kuten monille parhaimmille asioille yleensä tuppaa käymään. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää uskaltaa ottaa 'riskejä', jotta ei sitten myöhemmin kaduta ja sillä tiellä Thaimaanrantoja maalailtiin. Ja maalataan varmasti jatkossakin.

Nuorempana olen ollut tulisieluinen hurjapää, mutta näin vanhemmiten terävimmät luonteensärmät ovat matkan varrella onneksi hioutuneet. Pyrin kaikessa tekemisessäni kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissaan ja tämä onkin se 'punainen lanka' valinnoissani ja touhuissani. Taustaltani löytyykin mm. yritystapahtumabisnestä, maahantuontia, TV:n seikkailuohjelmaa ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Vapaus on kuitenkin ollut itselleni aina yksi tärkeimmistä asioista; vapaus tulla ja mennä juuri silloin kun haluaa, minne ikinä haluaakaan.

Perhe: Tom (mieheni), Jesse (esikoinen) ja Miska (juniori)

Vuonna 2014 elämämme oli henkisesti raskaassa risteyskohdassa. Yrittäminen vei kaikki mehut ja äitini kuoli aivan liian varhain, juuri eläkkeelle päästyään. Silloin viimein ymmärsimme sen, että elämä pitää elää nyt, eikä 'sitten kun'... jolloin se voikin olla jo liian myöhäistä. Meillä oli vaihtoehtoina jäädä Suomeen tai ottaa viimein se 'hyppy tuntemattomaan', joka oli ollut tavoitteenamme jo pidempään.

Mieheni Tomppa on musiikki-ihmisiä, joka nauttii kalastamisesta ja jonka elämä ei olisi mitään ilman kitaransoittoa ja musiikkia. Hänen kitaransoitonopettajauransa on ollut pitkä ja antoisa ja se jatkui edelleen Samuin saarella. Tomppa toimii myös säännöllisen epäsäännöllisesti blogissa vieraskynäilijänä kirjoittaen juttuja kalastus-, ja musiikkireissuistaan.

Kotisuomeen jäi vuonna 2014 valloittavasti hymyilevä 21-vuotias (nyt jo melkein 25), juuri omilleen muuttanut esikoinen. Ikävä oli ajoittain järjettömän raastavaa, mutta onneksi Jesse kävi meitä Samuilla moikkaamassa pidemmillä reissuilla ja vastavuoroisesti me pyrimme pääsemään nauttimaan Suomesta aina kesäisin. Tämän 'leijonaemon' oli kuitenkin jo annettava jälkikasvulle mahdollisuus myös omaan elämään ja omien siipiensä verryttelyyn.

Juniorimme Miska oli tuolloin 13-vuotias reipas maailmankansalainen, joka kävi Samuilla kansainvälistä koulua, pelasi jalkapalloa Koh Samui Soccer Academyssa ja oppi elämästä taatusti valtavasti, vaikka viettikin sitä pienellä, mutta hyvin kansainvälisessä paratiisisaarella.

Koska olemme siskoni sanoin 'taivaanrannan maalareita' (josta blogin nimikin sai alkunsa), niin kommelluksia uudessa elämässämme riitti ja epäilemättä tulee myös riittämään. Pyrimme kuitenkin ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, luottaen siihen että se kantaa.

Toisinaan kaikki on selvää pässin lihaa, toisinaan olemme pihalla kuin lumiukot.

Pihalla (tai sitten Kemiönsaaressa) kuin lumiukot

Keväällä 2019 juniorimme peruskoulun päätyttyä tiemme johti Suomeen näkemättä hankittua vanhaa pientilaa remontoimaan. Hulluja - moni sanoisi - mutta meidät tuntevat tietävät, että näin meidän elämämme menee. Vaikka sydän ja sielu jäi Samuille, juniorin jatko-opiskeluitten takia oli toistaiseksi palattava. Samuilla ei jatko-opiskelumahdollisuuksia ole.

Nyt vuonna 2019 pääsette seuraamaan kuinka elämä Suomen maaseudulla sujuu. Miten vuonna 1880 rakennettu talo ottaa Thaimaanrannan maalarit vastaan, puhumattakaan elämä peltojen keskellä. Susiakin Kemiössä on, ja koiralenkit sysimustassa syyssäässä kaikkien yönsilmien keskellä on kieltämättä vähän pelottavaakin.

Mihin matka täältä jatkuu, sitä ei tiedä vielä kukaan. Jatkuuko se ennemmin vai vähän myöhemmin, sitä tässä jännitetään itsekin.

Tervetuloa matkaan!

Heidi ja Miska

Tomppa
Karvakorvat Boo ja Salsa

Blogin vakituinen vieraskynäilijä, matkamies Kurre:

Rakas ystävämme Kurre oli blogin vakituinen vieraskynäilijä, joka kirjoitti reissuistaan tarinoita silloin, kun inspiraatio iski ja käännöstöiltä jäi aikaa. Kurre asui myöskin Koh Samuilla, kunnes muutti Chiang Maihin, ja levottomana sieluna hän seikkaili usein sellaisissakin olosuhteissa, joihin minua ei välttämättä olisi saanut.  

Kurren mukaansa tempaavia reissutarinoita löytyy blogista useitakin, vaikka surun murtamina menetimme rakkaan ystävämme keväällä 2019 juuri silloin, kun Suomen kesä kolkutteli ovella.

Lepää rauhassa, matkamies Kurre. Kurren muistoa kunnioittaen.

4 kommenttia

  1. Mielettömän hienoa, kokemusrikasta, onnellista, aurikoista ja lämmintä elämänmatkaa 😍😘

    VastaaPoista
  2. Olet ollut monesti mielessäni ja miettinyt mitä puuhailet. Toivotan teille onnea siellä Thaimaassa. Kiva lukea näitä juttuja, olet hyvä kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti jaksat edelleen lukea höpinöitäni. Kun tässä palautteessa ei ole nimeä, niin veikkaan kuitenkin että kyseessä on Tuire? Jos näin, niin terveisiä sinne kaikille tutuille ja tulkaa ihmeessä käymään täällä. Lupaan toimia matkaoppaana!

      Poista

Back to Top