Leikkaukseen Thaimaassa

Oletko ihan varma mitä olet tekemässä? No en. Onko ihan pakko? No on. Kuinka sä uskallat? Jaa no...pakko ottaa tilanne samoin kuin ensimmäinen laskuvarjohyppy; luottaa siihen että kaikki toimii ja hengissä selvitään.

Bangkok international hospital Koh Samui

Pakko mennä

Kirotut akkojen vaivat. Varmasti miehille on omat viheliäiset ongelmansa, mutta kiroan silti. Pari viimeistä kuukautta on vierähtänyt vanhojen ongelmaelinten kanssa vastatuuleen soutaen, joten oli aika 'hypätä laskuvarjolla'. Onneksi Samuilla on hyvät kansainväliset sairaalat, joissa moni ulkomaalainen jopa lomillaan hoitaa ongelmiaan pois päiväjärjestyksestä tai hankkii esimerkiksi sileää pintaa ihoonsa. Ja ollaan mekin täällä ollessamme jo useamman kerran joutuneet turvautumaan ammattilaisten apuun, mutta ei kuitenkaan vielä mitään näin radikaalia. Oma tilanteeni oli kuitenkin jo sen verran ongelmallinen, että leikkauspöytä tropiikissa jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja hirvittihän se.

Sinne meni elin

Asiaa sen enempää avaamatta (moni nainen kyllä tietää mistä puhun), leikkauspöydälle jäi kiukutellut elin. Oli melkein kuin kampaamossa olisi ollut, kun kirurgi ennen leikkausta kysyi mitä tehdään sen ja sen kanssa; haluatko pitää vai napataanko vähän? Ja saisiko olla jotain muuta? No ei kiitos, mulle riittää ihan tämä peruskuvio. Kunhan kaikki sujuu mallikkaasti ja pääsen vajaan viikon päästä Hong Kongiin (turhamainen minä siellä koitti inistä). Tajuan itsekin että se reissu saattaa jäädä tekemättä, mutta voihan sitä silti haaveilla. Pienet hapet naamariin ja unten maille.

Onneksi viihtyvyyteen on satsattu, eikä missään ollut kuolemanharmaita pintoja.

Meidän osastolla oli oma sisäpuutarhakin.

Lääkefarssi

Kun heräsin nukutuksesta, tajusin kyllä välittömästi että leikkaus oli ohi. Kivut oli järkyttävät. Olin ennakkoon varma (Suomen hoitoihin verraten), että kipulääkettä pumpataan sen verran paljon ettei tarvitse kipuilla, mutta olin täydellisen väärässä. Morfiinia annettiin liian pieniä määriä neljän tunnin välein (kunnes sekin lopetettiin), eikä se riittänyt mihinkään. Vaikka kuinka soitin kelloa ja pyysin lisää lääkettä, niin parasetamoli oli ainoa mitä tarjottiin. En tiedä mistä johtui kuvioihin tullut valtava päänsärky, mutta sairaalan nappuloilla sitä ei saatu kertaakaan nujerretuksi.

Ystäväni Pauliina tuli Samuille juuri päivää ennen leikkausta ja koska naisen taustalla on vahva terveydenhoitoalan ammattitaito, jopa hän kävi neuvottelemassa lisää lääkettä. Itse olin asian suhteen jo luovuttanut. Sen verran Pauliinan vaatiminen vaikutti, että jotain lisäpillereitä ilmestyi pöydälle, mutta vain sen yhden kerran. Sama meininki jatkui, minä söin parasetamolia ja vitamiineja sekä kärsin kivuista. Ehkäpä täällä sitten vaan hoidetaan kaikki niin luomuna, sillä muuta selitystä on vaikea keksiä.

Ottaisitko akupunktion?

Tänään oli tarkoitus päästä kotiin, mutta se peruttiin yllättäen. Ystäväni kirurgi kävi kääntymässä ja valitin vielä hänellekin mojovaa päänsärkyäni, johon hän suositteli akupunktiota. Sitä saisi alakerrasta, laitetaanko sellaista tulemaan? Vaikka ystäväni kirurgi on kultakimpale, en ollut kuitenkaan halukas maksamaan pienestä luxuksesta. Saattaa olla että sinne olisi jäänyt päänsäryt, mutta päätin kaikesta huolimatta vaatia kotiin pääsyä. Helvetinmoinen päänsärky on ikävä kaveri, mutta toisaalta se peitti melko hyvin alleen leikkauksesta johtuneet säryt. Olin siis ilmeisesti selvinnyt leikkauksesta erinomaisesti. Kun laahustin sairaalan käytävillä aamusta iltaan, sain hoitajilta osakseni ihailevia katseita ja 'you are very strong'- ihmettelyjä.

Ruokailu

Kun puhutaan Bangkok International Hospitalista (joka on siis kallis ja hyvin arvostettu), voisi kuvitella ruoan ravintolatasoiseksi. En kuitenkaan päässyt kokeilemaan mitä se olisi voinut olla, sillä ilmeisesti leikkauksestani johtuen jouduin liemiruokavaliolle. Kun olin ollut 1,5 vuorokautta täysin ilman ruokaa ja juomaa, ja eteeni tuotiin neljä kupillista värillistä suolatonta vettä en sortunut. Maistoin kyllä, ja päätin tyytyä pulloveteen. Seuraava ruokaelämys oli riisivelli, jota pakotin itseni syömään popsien samalla salaa Pauliinan tuomaa suklaata. Onneksi oli Fazerin sinistä!

Eilen illalla joku nainen käväisi ruokalistan kanssa kysymässä mitä ottaisin aamupalalle ja silloin pieni toivon kipinä heräsi. Valitsin listalta American breakfastin ja petyin suunnattomasti aamulla, kun eteeni kannettiin jälleen riisivelliä.

Näillä eväillä ei paljon juhlittu.

Yhteenveto

Kaikkihan meni vallan mainiosti, eikä alkujännitystä lukuunottamatta pelottanut sen kummemmin. Hoitsut oli todella mukavia tai sitten täysin kielitaidottomia, ja jos ei lääkefarssia lasketa mukaan, niin uskoakseni myös ammattitaitoisia. Komplikaatioistahan ei näin ennakkoon tiedä mitään, joten se jää sitten nähtäväksi. Mutta olen erittäin onnellinen, että asia on viimein hoidettu ja elämänlaatu pääsee parantumaan.

Haluan vielä sanoa sen, että sairaalaan joutumista ainakin Thaimaassa on turha pelätä. Itse vietin pari päivää hyvässä valvonnassa ja melkein hotellitasoisessa yksityishuoneessa, jonne oli tuotu petivaatteet myös kanssayöpyjille. Ruokalistan mukaan tarjolla olisi saattanut olla ihan makuelämyksiäkin, vaikka tällä kerralla pääsin maistamaan niitä ainoastaan yhden leivoksen verran.

Me ollaan käytetty Samuin sairaaloista tähän mennessä Bandon international hospitalia, Thai international hospitalia sekä tätä viimeisintä tuttavuutta Bangkok International hospitalia. Kaikki näistä ovat olleet erittäin hyviä. Jos joskus joutuu vaativampaan operaatioon Samuin lomallaan, kääntyisin ehkä kuitenkin Bangkok International hospitalin puoleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saman katon alta löytyy todennäköisesti kaikki tarvittava.

Oletko sinä joutunut turvautumaan sairaaloihin omilla reissuillasi?

Huoneesta nyt löytyi kaikki mitä tarvitsi jääkaappia myöten.

Bye bye huone.

12

Onko Samuilla vaarallista?

Mielestäni ei. Mutta ensikertalainen joutuu, ja se on ihan hyväkin, miettimään näitä asioita. Samoja asioita mietin itsekin silloin, kun päädyn ensimmäisen kerran tuntemattomaan kaupunkiin, kylään tai koloon ja vielä vieraassa maassa. Onko ranta turvallinen, vai pitääkö pelätä vaikka Box Jellyfishin lonkeroivan jalkasi? Huijaavatko paikalliset, onko kaiken mahdollisen ruoan syöminen varmasti okei tai jos lähdet Chawengin yöhön, kuinka huonosti voi pahimmillaan käydä? Ovatko kulkukoirat vaarallisia, entäs liikenne?

Esikoisen (joka juuri tällä hetkellä riemastuttaa perusarkeamme täällä läsnäolollaan) suomalainen ystävä on myös perheensä kanssa joulun vietossa Samuilla ensimmäista kertaa. Olimme tehneet heidän kanssaan treffit lentokentän saapuvien porteille, mutta koska vuokra-autossa ei ollut navigaattoria, niin vähän sivuun se maali pelkän kartan kanssa kuitenkin meni. Onneksi löysimme toisemme, vaikka sekä Jessen, että minunkin kännykästä loppui puheaika ja lompakko unohtui kämpille eikä lisää siis pystynyt lataamaan. Murphyn laki, kuinkas muutenkaan.


Kun rakkaita saapuu, niin arjesta tulee juhlaa :)

Pojat olivat sopineet viettävänsä yhden illan kimpassa kahdestaan tutustuen omin päin yöelämään. Me olimme sopineet, että "koeasuvat" meidän kakkostalon kotiuduttuaan biljardin peluusta, jotta saisimme vähän tuntumaa ulkopuolisen silmin, eikä meidän tarvitsisi valvoa yömyöhään peläten Boon syövän heidät suihinsa, kun yrittävät kömpiä yön pimeinä tunteina meidän portista sisään.

Mutta palataan tuohon alkuun. Tänään meiltä kysyttiin mikä on pahinta mitä meille on tapahtunut täällä terveyden suhteen? Aikamme muistin syövereitä kaivettuamme todettiin yhteen ääneen, että meille ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Vielä melkein viidentoista vuoden jälkeenkin pahin mikä on käynyt, on tämä viheliäinen silmätulehdus, joka yllätti muutama päivä sitten. Apteekkeja täällä on joka kadun kulmassa, joten lääkkeittä ei ainakaan tarvitse olla. Klinikoita ja sairaaloitakin on vaikka kuinka monta mistä valita, ja mitä näin ensimmäisen kerran tarpeen sattuessa selvitin, niin Samui tuntui olevan yksi turvallisemmisista paikoista sairastaa.

Turvauduin itsekin ensin apteekkitavaraan, niissä kun on usein myös ihan lääkäri paikalla. Ja englannin kielen taitoista porukkaahan me "farangit" tarvitaan ja niistä sitä löytyy. Mutta tällä kertaa silmätipat jotka sain eivät toimineet, joten sairaalakeikka oli edessä. Paikalliset ystävämme suosittelivat Bandon Hospitalia täällä, koska on halpa ja erittäin hyvä. Kansainvälinenkin. Ja ensimmäinen visiittini siellä meni suurin piirtein näin:

- Vähän haahuiltiin pihalla, jolloin yksi hoitajista nappasi heti matkaan ja vei oikeaan paikkaan.
- Respassa oli vastassa aika monta hoitajaa ja kaikki palvelivat meitä välittömästi.
- Sairaalan johtaja (ulkomaalainen mies) tuli myös heti tervehtimään ja tarkistamaan mikä oli vialla.
- Passi kopioitiin ja hoitsu vei "alkumittauspisteelle", jossa tsekattiin paino ei ollut noussut), verenpaine, jossa käsi työnnettiin johonkin putkeen. Ei siis mitään pumppailuja niin kuin Suomessa. Mutta paras oli kyllä kuumeen mittaus, kun kaveri "ampui" jollain laitteella otsaan ja totesi että "no fever". Kaikki tapahtui vielä niin nopeasti, että hyvä ettei hengästynyt.

Loppupelissä käveltiin sitten maksamaan lasku, joka oli samaa luokkaa Suomen terveyskeskusmaksujen kanssa. Kuitti vakuutusyhtiölle tuli mukaan, samoin myös tarvittavat lääkkeet lahjakassissa. Aikaa kaikkeen meni maksimissaan 10 minuuttia, joten ihan varmasti poikkean uudelleenkin, mikäli tarvetta tulee.


Ihanat paikalliset ystävämme, tuki ja apu monessa asiassa


Bandon International Hospital


Joulukuuset ja kaikki löytyi :)

Kerran vielä jos palaa alkuun, niin aika turvallistahan täällä on, monessakin suhteessa. Mutta tiedän silti, että huonostikin voi käydä ja joillekin myös käy. Kun meidän nuoriso suuntasi siitä sitten Samuin yöhön, niin neuvoja kysyttäessä annoin muutaman:

- Hymyile
- Älä jää inttämään kenenkään kanssa, varsinkaan paikallisen.
- Olit sitten oikeassa tai väärässä, anna sen paikallisen voittaa ja kävele pois.
- Ja hymyile.

Näillä muutamalla neuvolla noin yleisesti pärjää riittävän pitkälle välillä melko tulistenkin thaimaalaisten kanssa. Ja nappiinhan tälläkin kaksikolla meni; Juomaa tarjoiltiin riittävästi (kuulemma), biljardia tuli pelattua ystävämme Chanin Rasta Barissa koko ilta, ruokaakin oli löytynyt, eikä taksikaan eksynyt.

Ihan turhaan se muori siis huolehtii...

Ai niin muuten... meidän uuteen taloon on tänään tullut ensimmäiset vieraat!


Etelä-Kiinan merellä vähän toimintaa ja meillä surffiaaltoja

2