Balin rannat; Seminyak, Legian, Kuta ja Jimbaran

Jos me pysyttäisiin tehdyissä suunnitelmissa, mentäisiin Balille vasta loppukeväästä tai kesällä. Mutta kun ei pysytä, toistetaan uudestaan ja uudestaan samaa sekavaa kaavaa. Päätetään jotain ja unohdetaan se. Tässä tapauksessa vuodessa, joka on toki pitkä aika.

Joten me mentiin Balille nyt, vaikka viime vuonna vakaasti päätettiin mennä sadekauden ulkopuolella. Kuka nyt vuoden takaisia päätöksiä muistaisi?

Rantojen takia olisi kannattanut pysyä käsikirjoituksessa. Sadekausi se on meilläkin Samuilla, ja välillä tulee tuutin täydeltä, eikä siinä sen kummempaa. Mutta rantalomaa hapuileville Balin rannat antaa sadekaudella melko vähän. Ellei lomakokemukseksi sitten lasketa huolestunutta hämmennystä 'paratiisirantojen' kunnosta. Tai no, kokemushan se on sekin.

Toisaalta, eihän Balille rantojen takia kannata mennä. Ne paratiisirannat sijaitsevat jossain aivan muualla, kuten SlowDown To DownUnder- blogin Minna ja Juha totesivat. Kirjoitin muuten itsekin Balin rannoista viime vuoden postauksessa, voit lukea sen täältä.

Yksi portti Jimbaran beachille.

Tämän vuotuiset kokemukset Balin rannoista:

Seminyak beach

Viime vuodelta tutut kulmat Seminyakilla yllätti tällä kertaa erittäin positiivisesti, ellei sitten satuttu piipahtamaan rantatuoleilla aina juuri siivouksen jälkeen. Viime vuonnakin kaikista käymistämme rannoista juuri nämä spotit olivat parhaat, johtuen ravintoloitten ja surffilautojen vuokraajien siivoustoimenpiteistä.

Tänä vuonna roskaa näytti olevan viime vuotta vähemmän. Kelpasi siis kylmä siideri kädessä nauttia huikeista auringonlaskuista, kun ei tarvinnut kaivaa varvastossuista aaltojen tuomia muovinrippeitä.

Seminyak beach

Seminyak beach

Legian beach & double six beach

Meidän majatalo oli 66 beachillä, ja kuten mainitsin aiemmin, se sijaitsee Seminyakin ja Legianin kainalossa. Koko tämä alue oli viime vuoteen verrattuna huomattavasti paremmassa kunnossa.

Rantakauppiailla oli 'Keep Seminyak beach clean'- takit päällä, ja ehkä Balin viranomaisten julkaisema 'Trash alert' -kampanja oli otettu näillä alueilla erityisen hyvin haltuun. Aallot toivat toki muovijätettä jokaisella sykäyksellä (paikoitellen ihan oksetti), mutta rannalla eri puljujen työntekijät hoiti kiireesti jätteet pois näköpiiristä.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Kaivettiinko ne parinkymmenen sentin syvyyteen ylemmäksi rantaviivaa, josta nousuvesi veisi ne takaisin mereen? Vai löytyikö niille joku kestävämpi sijoituspaikka, en tiedä. Mutta näillä alueilla pystyi sentään viettämään tunnin jos toisenkin.

Surffilautojen vuokraajia Seminyakilla

Kuta beach

No siis...viime vuoden järkytys nousi potenssiin sata. Ehkä se johtui tuulisen sateisesta ilmasta, joka laski sopivasti mielialaa, tai sitten vastassa oli karu totuus. Illansuussa rannalta löytyi surffaajia ja illanviettäjiä ihan kiitettävästi, enkä voi ymmärtää miksi. Siksikö, että Kuta kuuluu yleissivistykseen?

Tänä vuonnaKAAN en olisi viettänyt Kuta beachillä aikaa hetkeäkään pakollista enempää. Se pitää nähdä, jotta voi kertoa käyneensä Balilla, mutta that's it. Aivan kamalan järkyttävässä kunnossa oleva rantakaistale. Jään odottamaan sitä kertaa, kun pääsen Balille sadekauden ulkopuolella. Jotainhan siinä on pakko olla?

Kuta beachin jätteitä

Merivesi muutaman metrin matkalta rannasta oli myös täynnä uivaa muovia.

Mukava surffikauppias oli hänkin pahoillaan jätteistä.

Jimbaran beach

Tämä nyt oli järkyttävin paikka ikinä! Monissa blogeissa kehutaan Jimbaran bayta (sen takia se piti nähdäkin), mutta ainakin se osa rannasta johon me iltapäivän auringossa jalkauduttiin, oli kaukana kaikesta edes vähänkään siedettävästä. Ei siellä meidän lisäksi juuri muita ollutkaan.

Ranta täynnä valtavia jätekasoja ja merivesi ensimmäisen 50 metrin matkalta paskanruskeata. Jimbaran on kuulemma surffikohteenakin ihan mukiinmenevä, mutta näin sadekaudella en voi suositella sitä kenellekään. Vähän niin kuin surffaisi viemärissä? Ei helvetti ja ei kiitos.

Tämä kaistale on kuitenkin nähtävä vielä kertaalleen silloin, kun sadekausi on mennyt menojaan.

Jimbaran beach

Jimbaran ei houkuttele

Trash alert

Kuten mainitsin tuossa yllä, jo joitain aikoja takaperin Balin viranomaiset julistivat roskien suhteen hätätilan. Joillain rannoilla hätätilajulistuksen tarpeen näki omin silmin, joillain 'paremmilla' alueilla taas homma ei näyttänyt kovin pahalta. Mutta hyvä että viranomaiset ovat kartalla.

Jotain on tehtävä maailmanlaajuisesti. Aasia ja etenkin Thaimaa ja Indonesia ovat muovijätteen tuottamisen suhteen kyseenalaisen listan kärjessä. Ja kuinkas monta vuotta tästä eteenpäin tarvii mennä, kunnes merissä on enemmän muovia kuin kaloja?

11

Yllätysvieraita Seminyakissa ja jotain shoppailusta Balilla

Maailma on niin pieni. Mitä enemmän reissaa, sen pienemmäksi se myös muuttuu. Reissuilla tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa uusia ideoita omiinkin kuvioihinsa. Nyt kun ollaan päästy vauhtiin, maailma on avautunut aivan eri tavalla entiseen verrattuna. On syytä olla kiitollinen, sillä elämä näin on ihan parasta.

Seminyak beach

Maailma on pieni, osa 2

Luitko edellisen Maailma on pieni- juttuni? Jos et, voit lukaista sen täältä. Kerroin siinä lyhyesti jo tutuksi tulleesta bloggaajapariskunnasta, jotka ovat kiertäneet maailmaa hyvinkin paljon. Luemme toistemme blogijuttuja ja imemme toisiltamme ideoita tulevaan. Mutta emme olleet koskaan fyysisesti tavanneet.

Ennen kuin SlowDown To DownUnder- blogin Minna laittoi seuraavan viestin; 'Ai te olette Balilla? Me tullaan sinne muutaman päivän päästä'. Asiasta ei ollut epäilystäkään, oli pakko järjestää aikaa tapaamiselle. Sen verran paljon on ollut kummallisia yhteensattumia tässä matkan varrella, aina Kanarialle muutosta kitaransoittoon, että oli pakko uskoa universumin päättäneen meidän tapaamisesta.

Aivan kuin olisi tavannut vanhat hyvät ystävät. Juttua riitti sen verran paljon, että ensimmäisenä yhteisenä iltana meitä kehoitettiin jo poistumaan ravintolasta sen mentyä kiinni. Kun on riittävän hauskaa, ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä.

Veikkaan että olisimme viettäneet hyvinkin koko Balin reissun yhdessä Minnan ja Juhan kanssa, jos olisimme ehtineet tavata aiemmin. Nyt meillä koitti lähtö Samuille liian nopeasti, joten jäämme toivomaan että Minnan ja Juhan Aasian reissu koukkaisi lähikuukausina myös Samuille.

Minnan ja Juhan blogissa myös juttua meistä, sekä hyviä vinkkejä Seminyakiin ja muualle Balille. Blogiin pääset tästä.

Olipa hauska tavata livenä!

Vielä seuraavanakin päivänä ennen lentoa ehdittiin rantaoluelle.

Ostosmahdollisuudet Seminyakin, Kutan ja Legianin alueella

Kuten mainitsin viimeksi, olin tullut Balille myös keventämään jo ennestään keventynyttä kukkaroa. Kun on pyörinyt Samuilla jo vuosia löytämättä mitään ostettavaa, on Balin reissut käytettävä tehokkaasti hyväksi. Vaatteita, sisustustuotteita ja vaikka mitä muuta löytyy siinä määrin, että heikompi (lue minä) menee sekaisin. Ja ennen kaikkea löytyy niitä värejä, jotka auringossa eläessä on käytännössä ainoa vaihtoehto. Mustan ja valkoisen eri sävyt jäivät pohjolaan jo vuosia sitten.

Suomalaisittain jopa Seminyak on halpa, mutta Samuin asujalle turhan tyyris. Upeita putiikkeja kyllä löytyy samoin kuin Kutalta, mutta jos siirtyy enemmän Legianin puolelle, saa kaiken saman melkein puolet halvemmalla. Joten suosittelen pyörähtämään, Legian kun on siinä aivan hollilla. Sitä paitsi alue jossa me majoituttiin, eli 66 beach on Seminyakin ja Legianin välillä, joten siitä siirtyminen suuntaan tai toiseen käy kätevästi.

Jalan Legianilta ja Jalan Arjunalta löytyy myös paljon wholesale-kauppoja, joista saa hyvin tingityksi hinnoista, mikäli ostaa useamman kappaleen kerrallaan. Itse olin ostamassa neljää roikkuvaa tingeltangelia, kun wholesale-kauppias tietysti yritti myydä jokusen lisää. Hän pyysi kymmenestä 400 000 rupiaa, ja lopputuloksena lähdin kaupasta 13 kappaleen kanssa hintaan 200 000 rupiaa. Eli reilu 12 euroa. Tulipahan hoidetuksi tuliaiset Samuin ystäville samalla oven avauksella.

Muistakaa siis tinkiä! Ja mikäli ei ole aivan pakko hoitaa ostoksia Kutalla, ajakaa pieni matka Legianille, niin saatte samalla rahalla enemmän. Legianin alueella tsekkaamisen arvoisia ostospaikkoja on mm. Garlic Lane ja Merta Nadi Art Market. Kutalla vastaavasti Poppies Lane 1 ja 2, sekä Kuta Art Market. Ubud on shoppailuun aivan huippu, mutta tällä kertaa ei sinne ehditty.

Kuta Art market

Näitä mun piti käydä ostamassa, mutta ne unohtui.

Unisieppareita tarttui mukaan kaksi.

Oi mitä värejä!

Huikea Bali

Jos Bali viime vuonna jätti pienen hämmennyksen valtaan, tänä vuonna se lunasti odotukset. Nyt ollaan jo palattu mutkan kautta takaisin Samuille, mutta ensi kerta Balilla tulee aivan varmasti. Pari juttua Balilta on myös kirjoituksen alla, joten Balille menijät pysykää kuulolla.

Oletko sinä jo käynyt Balilla? Mitä pidit?

2

Seminyak ja muut hämmentävät beachit Balilla

Vieläkin hämmentää

Niinhän mä mainitsin jo täällä ja vähän täälläkin siitä, että piti hetken aikaa oikein sulatella Balia, ennen kuin lähti kirjoittamaan siitä mitään. Ja arvatkaapas mikä oli syy? No ne rannat tietenkin. Jos Balille kuitenkin jo vuosikymmeniä on kansainvaeltanut käsittämätön määrä Ausseja (ja toki muitakin), niin siihen on täytynyt olla syy. Surffaus varmasti yhtenä kovimpana, mutta kun sitä ei oikein voi surffata menemättä rannoille, niin siksi mä hämmennyin, alkuun kovastikin. Tai sitten  musta on vaan tullut kranttu näitä Samuin rantoja tallatessa. Meillä on nimittäin aika kivat rannat, vaikka itse sanonkin. Ja puhtaat.

Seminyak

Jep, Sanur ei ollut meidän juttu, joten otettiin askel taaksepäin sinne Canggun kylkeen. Siellä oli mukavasti elämää ja kaikkea muutakin hämmentävää, kuten vaikka Seminyak. Oltiin Canggusta käsin käyty siellä parina iltana shoppailemassa ja illallisella, joten ajateltiin tällä kertaa majoittua suoraan mestoille. Ja hitto millainen helmi Airbnb:stä löydettiinkään! 50 metriä Seminyakin aalloista ja surffilaudoista, ei ollenkaan hassumpaa. Varsinkin kun kämppä oli just eikä melkein meidän makuun; vähän rustiikkinen ja kaikki vähän sinne päin, mutta joka persoonallisuudellaan valloitti täysin. Kaiken lisäksi maksettiin kuusi henkeä helposti majoittavasta huushollista vain 30 dollaria/ yö, joten kyllä se hotelliyöt voitti mennen tullen.

Kyllä, tällaisessa asuisin itse mielelläni.

Ulko-olohuoneessa oli osittain katto, mutta seinien virkaa näytteli bambuaita.

Hyvin nukutti moskiittoverkkojen alla.

Mielikuvitus on laulanut tämän kämpän sisustusta suunnitellessa.

Kämppä teki Miskaankin vaikutuksen persoonallisuudellaan.

Värimaailma oli just mulle :)

Tällainen ovi toivotti meidät tervetulleeksi kämppään. Kannattaa tsekata Airbnb:n tarjontaa.

Nappaa tästä linkistä alennus ensimmäisestä Airbnb varauksestasi!

Seminyakin ranta oli tosi aktiivinen, eli siis porukkaa oli paljon, mutta niin myös muuta härpäkettä. Meidän kämpiltä lähdettäessä ensimmäinen rantaravintola ja surffikoulut löyty ihan vierestä. Aallotkin oli niinä päivinä kohtuulliset, joten ei ollut itselläkään ongelmaa lähteä verestämään juuri hankittuja 'taitoja'.Tosin ei mulla mitään taitoja ole, joten kaikki tuntui melkein yhtä vaikealta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta kokeiltavahan sitä taas oli.

Jos ei olisi huvittanut surffata, Seminyakin rannalla olisi voinut ainakin ratsastaa, tai lentää sellaisella moottoroidulla liitovarjohärvelillä. Taisi siellä olla myös jotain banaanipötkylän vetoa ja muita turistirannoille kuuluvia vesiaktiviteetteja. Mukavia ja kohtuuhintaisia ravintoloitakin löytyi, vaikka mulle Balin ruoat oli kaikkinensa hienoinen pettymys. Usein päädyin salaattiin, vaikken pupuruoan ystävä yleensä olekaan. Siitä kun ei millään meinaa lähteä nälkä kuin hetkeksi. Seminyakin rantaspotti oli kuitenkin yksi lemppareistamme Berawan lisäksi.

Seminyakin aktiviteetteja.

Seminyak

Surffaaminen onnistuu Seminyakissa hyvin ja aallotkin oli ihan kivoja.

Seminyakin aktiviteetteja.

Tässä rauhallista Berawa osuutta.

Seminyakin iltaelämä ja ostosmahdollisuudet

Vähän kaikkea löytyi melkein jokaiseen makuun; kalliita merkkiputiikkeja, tosin suurin osa merkeistä liittyi surffaukseen, skeittaukseen tai muuten vain enempi sellaiseen asenteelliseen genreen. Joitain aivan ihania sisustuspuoteja löytyi myös, sekä balilaisittain tyylikkäitä hopeakoruja. Ja sitten oli sitä krääsää. Vaan nämä 'putiikit' olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Yleisesti ottaen myyjät oli erittäin ystävällisiä, mutta krääsäkaupoissa sai varautua ihan mihin vain. Suurin osa niitten myyjistä (ja ihan todellakin) oli aivan pöllyssä. Tuskin edes viinasta, vaan veikkaanpa että jostain 'yrteistä'. Yksikin myyjänretale poltti kämmeneeni sätkällä mukavan palovamman, jonka sitten pyrki nuolemaan terveeksi. Meno näissä oli muutenkin sen verran härskiä ja ihmiset 'iholla', etten viitsinyt ilman Tomppaa astua lopulta edes sisään. Ja jos astuit sisään etkä sitten ostanutkaan, ei ollut mitenkään tavatonta saada peräänsä 'fuck off'- huutoja.

Ravintoloita löytyi vaikka jokaiselle illalle eri. Myös sateenkaari-ihmisille löytyi tarjontaa, mitä en muissa käymissämme kylissä nähnyt. Seminyakissa viihtyisin ehkä viikon verran, sen jälkeen olisi vaihdettava maisemaa.

Joku unisieppari tuli itsekin ostettua. Täältä löytyi kyllä valtavan kokoisia!

No mikä siellä sitten hämmensi eniten?

Kyllä se oli ne biitsit. Ainakin näin tammikuussa rannat oli paikoitellen järkyttävänkin paskaiset, ja Kuta nyt oli odotetusti se kaikkein sotkuisin. Ensin ei ajateltu käydä siellä lainkaan, mutta halusin sittenkin nähdä sen, jotta voisi edes kehua käyneensä. Vaikka Kuta muuten oli ihan mielenkiintoisen oloinen valtavalla tarjonnallaan, niin voisin korkeintaan nauttia jonkun juoman janooni sen rannalla. Pyyhettäni en varmasti kaivaisi esille. Toivon todellakin, että sadekauden ulkopuolella myös Kuta siistiytyy, sillä en ikinä koskaan milloinkaan suostuisi kahlaamaan metritolkulla rantaveden jätteissä.

Roskia oli paikoitellen muillakin rannoilla ihan kohtuudella, mutta oli siellä myös kylttejä, joissa pahoiteltiin ongelman olevan ikävän ja ajoittuvan joulukuusta maaliskuulle. Ja kyllä siellä tehtiin jokainen päivä myös töitä roskien suhteen (jopa isoilla koneilla), sillä onhan rantojen siisteys väkisin myös paikallisille yrittäjille tärkeätä. En kuitenkaan ihmettele ollenkaan, miksi paikalliset surffaajat kuulemma mahdollisuuksiensa mukaan häipyvät Balilta syksyllä ja palaavat vasta keväällä.

Mutta on Bali monella tapaa niin ihana, että haluan ehdottomasti nähdä sen myös sadekauden ulkopuolella, kun rannat ehkä antavat parastaan. Saaren toisen puolen rannat ovat tähän aikaan vuodesta todennäköisesti siistimmät, kuten Sanurkin oli, ja näin myös paikalliset antoivat ymmärtää. Me nähtiin tällä puolella saarta rantoja Canggusta Kutaan, ja niissä valitettavasti muovia riitti.

Voi meitä ihmisiä, ja kaikkea sitä muovia jota me tuotetaan. Eikö tästä muovijätteestä nyt mitenkään saisi jotain miljoonaluokan bisnestä aikaiseksi? Anyone?

Ja Ps. Älkää antako mun hämmentää, olen nimittäin satavarmasti menossa Balille takaisin. Sillä enemmän Bali kuitenkin ihastutti, kuin vihastutti.

Että näin...

Joka päivä siivottiin, ja jokainen päivä se saatiin aloittaa uudestaan. Hyvä että siivottiin kuitenkin.

Kutan hujakoilla tällaista. Toivottavasti toi ruskea vesi ei tule viemäreistä.

Leikkisitkö itse lapsesi kanssa näissä roskissa?

Ilman roskia Kutakin on kaunis.

3