Ihan pimeetä hommaa

Hups ja oho, muutama ylimääräinen päivä vierähti blogin päivityksissä, joten taitaa olla taas luvassa sellainen jäsentämätön läjä tavaraa yhteen pötköön, joten anteeksi vaan. Mutta katsotaan mitä tästä syntyy...

Olen vissiin ennenkin ihmetellyt sitä, että tällä saarella aika kuluu pelottavan paljon nopeammin kuin Suomessa. Tänään ymmärsin myös syyn. Kun täällä tulee pimeä, niin täällä tulee todella pimeä. Ei niin kuin Suomessa, jossa kuitenkin on aina katuvaloja ja kauppakeskusten valoja ja neonvaloja ja vaikka mitä valoja. Jotain korpea ja kaamosta lukuunottamatta siellä ei varmaan ikinä ole "todella" pimeä, mutta täällä kyllä on. Täällä on kuitenkin (ehkä Chawengin ydintä lukuunottamatta) melko vähän katuvaloja tai mitään muitakaan valoja ja kun pimeys täällä tähän aikaan vuodesta laskeutuu viimeistään 18.30, niin eipä täällä ympärilleen paljoa hahmota, ja moni puuhastelu varsinkin ulkona loppuu sen sileän tien. Edes koiran kanssa ei viitsi lähteä rämpimään tohon kylän ulkoilualueelle, kun ei halua havahtua jaloissa luikertelevaan käärmeeseen sillä hetkellä, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Huh.

Ja meillä on aina vaan noita kaiken maailman projekteja. Niin kuin se bambuaita, joka ei ole vieläkään valmis, sillä Salsa ja Boo edelleenkin pääsevät sujahtamaan joistain hemmetin koloista ulkomaailmaan. Ja kun se ei käy, niin se ei käy. Mä en oikeasti usko että meidän aitaprojekti loppuu IKINÄ, ellei me palkata joku rakentamaan tontin ympärille kolmemetrinen betoniaita.

Aitaprojektin lisäksi meille tuli sitten myös tuo uusi taloprojekti, joka on tietenkin aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia ja vähintäänkin hässäkkää. Ne harmaat hiukset on kuitenkin viisainta laskea vasta vähän myöhemmin, nyt vaan painetaan hommia ja kohta sitten ihmetellään. Riskit on kuitenkin meillä, kun niin täällä vaan tuppaa asiat menemään, joten toivotaan parasta ja mä en sano sitä loppua, koska kyllä te tiedätte..


Jääkahvin voimin jaksaa painaa. Täältä saa muuten aivan parhaat ja isoimmat annokset halvimmalla ihan näistä paikallisista katukojuista.

Tällä hetkellä (lue vieläkin) maalari maalaa taloa. Vaikka työn piti alunperin maksaa noin 100 euroa (mikä olisikin kyllä ollut tosi edullinen), niin nyt ollaankin sitten menty yli puolet överiksi. Loppusummasta ei ole hajuakaan, enkä tässä kohtaa suostu edes miettimään sitä, sillä eipä sitä nyt ensimmäistä kertaa elämässä kiivetä takapuoli edellä puuhun. Aika näyttää mitä tuleman pitää, selvitellään sotkut sitten myöhemmin.


Vähän on hommat vielä kesken, mutta erittäin hyvältä näyttää...


Onneksi täältä löytyy HomePro, joka on vähän niin kuin Bauhaus Suomessa :)

Ompelijoitten piti olla "todella" halpoja, koska ne saatiin kylän omistajan suhteilla, mutta kyllä tarjouksen loppusumma ylitti villeimmätkin kuvitelmat. Okei, verhoja ja sohvanpäällisiä tyynyineen oli aika monta metriä, mutta kun kaveritkin teetti nahkasohvan päällystämisen ompelijalla alle sadalla eurolla, niin tämä sai kyllä haukkomaan vähän henkeä. Siis 1500 euroa noin suurinpiirtein ja sillähän saisi näillä seuduilla melkein mitä vain. Esimerkkinä mopon istuimen päällystäminen ompelijalla 7,5 euroa, puhjenneen renkaan korjaaminen saman verran ja monta muuta vastaavaa juttua. Me ei ymmärrettävästi tartuttu tähän "huipputarjoukseen" vaan lähdettiin haalimaan muilta ompelijoilta uusia, sekä hankkimaan tavaraa osissa sieltä sun täältä. Ihan pimeetä hommaa tämä paikallinen hinnoittelu, joten saa nähdä mihin summaan päästään tässä parin viikon sisällä. Bangkokissa olisi toki Ikeakin, mutta pelkät kuljetusmaksut on aika kovat ja hinnatkin siis jo Suomessa totuttua (mikä on täällä kallista), joten toistaiseksi skipattiin tämä vaihtoehto.

Mutta hei, aurinko on paistellut tässä parina päivänä ajoittain, joten pyykkiä voi taas pestä. Aamu-uinnit on saatu pahimpien sateitten jälkeen taas päiväohjelmaan ja noita karvaisia otuksia pystyy pitämään ihan pihallakin. Miskan (ja meidän muittenkin) monen kuukauden odotus palkittiin, kun Marianne ja Rami lapsineen muutti saarelle, kohta tulee Julle talvehtimaan ja kuukauden päästä myös vanhin poika Jesse. Indonesian savut on hellittäneet, vaikka siellä nyt purkautuukin tulivuori, mutta onneksi se ei ainakaan toistaiseksi sotke elämää täällä ja vuorikin lienee rauhoittumaan päin. Ystävät, rakkaat, karvaiset kamut, Miskan hyvin menneet kokeet, Jessen lähettämät skeittivideot ja muut onnistumiset, ihana illallinen, hyvä viini, pikku jutut.

Niistä on ne arjen suuret ilot tehty. Kuitenkin. Aina. Vai mitä?


Onneksi pääsee aamu-uinnille ja sunnuntaiaamusta huolimatta, ihan rauhassa sai huitoa menemään.


Aika mutkattomia on vaikka nämä suihkusysteemit meidän kylällä. Ei altaaseen ilman suihkua kiitos :)


Tässä mun lempipuu taimena, eli Leelawadee. Monissa eri väreissä kylä täynnä ja tuoksu on ihanasti huumaava!

0

Lätäköitä siellä, lätäköitä täällä... ja pikku projekti

Kun lapsiperheessä on vain kaksi skootteria, niin sadekausi saattaa pahimmassa tapauksessa rampauttaa melko totaalisesti. Täällä on tullut melkein aamusta iltaan nestettä taivaan täydeltä jo varmaan viikon (ehkä yksi välipäivä on sekaan mahtunut), ja pakko sanoa että helpompaa olisi, jos välillä pääsisi liikkeelle. Tomppa kyllä liikkuu säällä kuin säällä kertakäyttösadetakki korvilla, mutta mä olen vähän varovaisempi ajaja, joten jumissa on tullut oltua. Autoa meillä ei ole eikä tule, koska mopo on muuten niin hiton paljon kätevämpi. Sillä pääsee näppärästi ohi autojonojen parkkeeraamisen helppoudesta puhumattakaan. Autot on täällä sitä paitsi melko kalliita ja hienoja, ei täällä mitään meidän budjetille sopivia räppänöitä myydä. Aamu-uinnitkin on muuten jäänyt väliin, koska kilometrin uiminen silmät kiinni on aika raskasta ja sade hakkaa veden pintaan sen verran lujaa, että silmät auki uiminen ei onnistu.


Ihan kivasti tulvii. Kanootti voisi olla hyvä vaihtoehto ;)

Onneksi asutaan melkein vuorella, niin ei olla aivan hukuttu. Mitä olen sosiaalisesta mediasta tänään katsellut kuvia Samuin tulvista, niin olen ymmärtänyt liikkumisen olleen melko haastavaa joissain paikoissa viime aikoina. Tulvia siellä, tulvia täällä, viemärit ei vedä ja autot ja mopot hörppivät vettä tukehtuen liikenteen sekaan. Ymmärsin kirjoituksista, ettei tämä sateen määrä nyt ole aivan normaaleissa mitoissa, vaikka sadekautta eletäänkin.

Meillä ainakin olisi ollut paljon helpompaa, jos olisi ollut kuivempaa keliä viime päivät. Kun on tämä uusi rääpäle, jota Salsaksi kutsutaan muutti taloon, niin olisi ollut rutkasti sujuvampaa opettaa se "ulkosiistiksi", jos olisi antanut penskan hillua pihalla nauttimassa elämästä. Nyt kun sen nostaa pisulle puutarhaan, niin ensimmäiseksi se singahtaa rappuset takaisin terassille ja siitä oven raosta olohuoneeseen tarpeilleen. Vaikka nopea olenkin, niin en sentään yhtä nopea eikä mulla ole silmiä joka puolella, joten niitä keltaisia lätäköitä syntyy sinne sun tänne. Tahti on nimittäin tiuha ja jos koiranpentu kuulemma oppii pidättelemään vasta viiden kuukauden ikäisenä, kuten olen lukenut, niin hommaa piisaa vähän aikaa jatkossakin.

Ja voi tätä siivoamisen määrää, huoh! Likaisia rättejä ja pyyhkeitä on telineet ja kaiteet täynnä, eikä mikään kuivu. Ilman kosteusprosentti lähentelee sataa ja joka puolella haisee märät tekstiilit ja koiran turkit. Yäk. Sellaista pientä turhautumista on ollut ilmassa, että jos ei kohta päästä vaikka rannalle, niin hitto vieköön. Mä haluan ulos!

Mutta onneksi ollaan vihdoin saatu maaliin aiemmin postaamani yhteistyökuvio meidän vuokranantajan kanssa ja tämä projekti työllistääkin ihan kiitettävästi ainakin seuraavat viikot. Luvassa on remontointia, puutarhan laittoa ja sisustamista (siitä mä tykkään) ja paljon muuta. Onpahan jotain mitä hommata sadepäivinä tietokoneen äärellä, vaikka vielä enemmän olisi tosin hommaa tuolla ulkomaailmassa. Mutta ne joutuu nyt odottamaan, kunnes taivas aukeaa ja ilmat antaa myöten.

Meidän piti aloittaa tuon viereisen villan manageeraaminen, mutta kuukausi sitten siihen vihdoin ja viimein löytyi vuokralaiset. Villa on niin lähellä, melkein kyljessä, että hieman arvelutti ketä siihen ilmaantuu, mutta onneksi meillä kävi tuuri. Siinä pitää majaansa nyt aussi-isä teinipoikansa kanssa, eikä heitä juurikaan näy, joten meidän tilanne tuntuu todellisuudessa lähes samalta kuin tähänkin asti. Naapurin isäntä on kokkina Four Season-hotellissa ja tässä huushollissa ollaan peukut pystyssä, että tullaan jonain päivänä sen verran tutuiksi, että päästään vaikka herkkujen äärelle.

Mutta siis, meidän vuokranantaja jostain syystä haluaa tehdä meidän kanssa yhteistyötä, tai sitten se vain pitää meistä, koska viereisen villan mentyä sivu suun, hän halusi meidän ottavan hoitaaksemme vielä isomman villan tästä samasta kylästä. Se ei ole näin uusi, mutta se on mainio ja iso 5 huoneen kokonaisuus kolmella kylppärillä ja kylpyammeella, jossa makoillessa saa nauttia auringonlaskusta Bangrakin lahden poukamaan. Nyt vielä hoidetaan villaan pieni "kasvojen kohotus" ja parin viikon päästä pitäisi olla kaikki valmiina vastaanottamaan lomailijoita. Tänään treffattiinkin talolla jo ompelijat, jotka hoitavat kaikki tekstiilien päivitykset, huomenna vuorossa maalarit ja sitten pääsee viimeistelyhommiin, eli siihen mun suosikkiin- sisustamiseen.

Joten jos sinä, tai ystäväsi olette tulossa Samuille ja etsitte taloa (joka tulee yleensä halvemmaksi kuin hotelli, eikä tarvitse elää kuin sillit suolassa), niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. Järjestetään teille sopiva hinta 8 henkeä majoittavasta talosta kauniissa ja rauhallisessa puutarhakylässä, jossa lapsetkin polskivat mukavassa uima-altaassa leelawadee-puitten katveessa ja me voidaan ottaa yhdessä vaikka lasit viiniä.

Tervetuloa!


Ompelimossa tarjousta hakemassa


Päädyttiin kuitenkin tähän helpompaan vaihtoehtoon, jossa ompelijat hoitaa kaiken, eli mittaa ja suunnittelee alusta loppuun.


Tässä vähän kangasnäytteitä ja niitten valintaa

Pakko laittaa vielä pari piristyskuvaa, sillä 90% ajasta tämä on ilmojenkin puolesta kyllä aikamoinen paratiisi:


Viikon (ja koko vuoden) piristys, voitto kotiin mölkyssä ensimmäisen kerran. Yleensä mä olen ottanut haltuun sen häntäpään ykkössijan ;)


Ja niin, näitä kauniita päiviä odotellessa :)

6