Penang curryn tuoksuinen Koh Samui

Sehän on selvä, että tällä tavalla pysähtyneessä maailmassa jää aikaa syvemmillekin pohdiskeluille. Jopa meille kaiken rempan ja risusavotan keskellä.

Olen huomannut pohtivani suhdettani Samuihin. Tuulessa huojuvien palmujen paratiisisaareen, joka oli kristallin kirkas unelmamme ennen sinne muuttoa. Ja sitä se oli vielä silloinkin, kun pääsimme nauttimaan sen lämmöstä päivin öin, tarvitsematta pakata matkalaukkua pohjoiseen lähtöä varten.

Elämä oli hienoo, monellakin tapaa. Oli lämpöä, oli aurinkoa. Oli rentoa ja oli rakkaita ystäviä. Jokainen aamukahvi nautittiin terassilla ympäröivää tropiikkia syvään hengittäen.

Oli tietenkin myös vaikeuksia ja hermokin meinas moneen otteeseen mennä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kovin kevyiltä ne ongelmat nyt tuntuvat. Elämä siellä oli erilaista.

Ja kun vielä tarkemmin ajattelee, elämä oli aika täydellistä. Juuri sen tyyppistä unelmaa josta me oltiin uskallettu haaveillakin.

Pala paratiisia

Kobrien kanssa oppi elämään, samoin skorpionien ja muitten nilviäisten. Trooppiset sateet ja tulvat tulivat ja menivät, mutta pääsääntöisesti Samuin taivas oli sininen ja kirkas. Hierojaa ei tarvinnut kylmästä kankeitten lihasten takia, vaan mopolla ajelusta johtuviin lihasjumeihin.

Kreisiin liikenteeseen tottui ja sen seassa oppi navigoimaan melko näppärästi. Juniorin muutamaa onnettomuutta lukuunottamatta siipeen ei juurikaan tullut, vaikka siis hulluja kuskejahan ne thaikut on - ei millään pahalla. Siihen temperamentti vielä päälle, niin avot.

Ystäviä saatiin ja niitä menetettiin, mutta eihän kaikki ole kultaa mikä kiiltää - missään. En kuitenkaan olisi rohjennut edes toivoa niin upeita ystäviä, joita siellä saimme, sekä paikallisia että meitä farangeja. Aivan jäätävä ikävä heitä kaikkia.

Juuri nyt haluaisin istua Stop@Sopassa kuuntelemassa Tompan ja Ouddyn duettoa. Sopan kanssa nautittaisiin hänen salaista "parempaa" viiniään, Rock liittyisi työpäivänsä jälkeen seuraan, samoin kuin ehkä Pekka ja Jukkakin muutamalle oluelle. Hiljainen Patrick nauttisi musiikista sodaveden voimin ja Tawan pyörähtäisi paikalle hieman liian pulskan Coco -koiransa kanssa (joka muuten ui käsittämättömiä matkoja meressä). Ja Mama ja Papa kävisivät tietenkin myös illallisella.

Ai että.

Pystyn melkein tuntemaan Sopan Penang curryn tuoksun nenässäni ja kuulemaan Ouddyn käheän lauluäänen...

Ouddy, me, Rock, Sopa ja Patrick

Ihana naapurit Mama ja Papa Sveitsistä

Tomppa ja Ouddy keikalla Sopassa

Samuilla tehdään hyvää

Koronasta ei huvittaisi höpistä enää yhtään, mutta pakko jakaa vähän Samuin kuulumisia p*skavirukseen liittyen.

Monet niistä ihanista hierojista, tarjoilijoista, rantakauppiaista sun muista - joihin sinäkin lomallasi tykästyit - ovat luonnollisesti menettäneet toimeentulonsa. Samui on kiinni, joten toimeentuloa ei ole. Osa saa 5000 bahtin (n. 140 €) "apurahan", mutta sitäkään ei kuulemma riitä kaikille. Me länsimaalaiset vielä selviämme tästä jotenkuten, mutta siellä tilanne on kertakaikkiaan toinen.

On ollut hienoa seurata, kuinka Samuilla asuvat länsimaalaiset (ne jotka kykenevät) ovat yhdistäneet voimansa; keränneet lahjoituksina rahaa, hankkineet ruokaa ja vettä, sekä muita tarvittavia välineitä ja toimittaneet niitä heille, joilta on mennyt KAIKKI.

Satojen ihmisten jonot ruoanjakelupisteillä päivittäin kertoo paljon karmeasta tilanteesta.

Kiitos Sisters on Samui ja monet muut toimijat!

Olisinpa itsekin siellä nyt auttamassa...

Mun paras ystävä Panom<3

Mieli tekee takaisin.

4

Todelliset sankarit

Ei varmaan tarvitse toistaa, mutta usein täällä karkaa mopo käsistä. Välillä ihan kirjaimellisesti, useimmiten kuitenkin kuvainnollisesti. Mikä lienee ihan hyvä asia.

Suunnitelmat ei pidä, eikä täällä asuneena sellaista pitäisi edes ihmetellä. Se vaan on niin.

Mutta siitä se kiire usein syntyy, kun jauhaa yksinkertaista asiaa viikko tolkulla. Siis sellaista, joka kaiken järjen mukaan pitäisi hoitua muutamassa tunnissa. Varsinkin jos niin ollaan sovittu.

Mutta ei, sillä this is Thailand.

Mistä tullaankin otsikossa mainittuihin todellisiin sankareihin.

Paikallinen työmoraali

Paikallinen työmoraali on vähän niin ja näin. Hyvän moraalin tyyppejä varmasti löytyy, mutta useimmiten kun juttelee täällä yrityksiä pyörittävien länkkäreitten kanssa, aika harvassa niitä tuntuu olevan.

Eilen yhdessä auttamisprojektissa ollessamme eräs saksalainen yrittäjä huokaili, että kun palkkapäivä on kaksi kertaa kuukaudessa, hyvin usein pari päivää palkan jälkeen on työmaa tyhjänä. Koska bileet.

Eikä siinä mitään. Toisinaan kuitenkin tämän tyyppinen työmoraali johtaa todellisiin katastrofitilanteisiin, kuten eräälle sankarille meinasi käydä.

Elfesworldin Shakira<3

Todellinen sankari - Elfesworldin Elisabeth

Jo likimain 20 vuotta on saksalainen Elisabeth pelastanut kaikki polullensa osuneet kurjassa kunnossa olleet katukoirat. Tai temppelikoirat ja viidakkoon hylätyt pennut.

Vuosien saatossa Elisabethin yksinään pyörittämä Elfesworld on räjähtänyt käsiin, ja vienyt Elisabethilta kaiken muun elämän.

Paitsi ne koirat. Niin ja parikymmentä kissaa.

Ajan kuluessa Elfe on kerännyt mainetta, ja lukuisat täällä asuvat tai lomailevat ottavat häneen yhteyttä nähtyään kadulla henkihieverissä olevan koiran. No, Elfe hyppää romuautoonsa ja hakee koiran siipiensä suojaan, hoitaa kuntoon ja pitää vielä itsellään. Ellei sitten onnistu löytämään koiralle pysyvää adoptiokotia täältä, tai muualta maailmasta.

Mikä onkin Elfen tavoite. Hän ei siis palauta koiria kadulle surkeisiin oloihin.

Elfe on myös pelastanut Bangkokin laittomilta koiranlihamarkkinoilta lukuisia koiria huomiinsa, ja siksi koiria onkin tänä päivänä jo lähes 700.

Moni Elfen luona asuneista koirista on taivaltanut koko elämänsä Elfen kanssa. Useimmiten nämä koirat ovat niitä kaikkein huonokuntoisimpia ja vammautuneita, joita kukaan ei halua adoptoida.

Voitte ehkä kuvitella kuinka raskasta Elfen elämä on. Surullisia koirakohtaloita ja monia itkettyjä öitä.

Minä murtuisin. Ihan varmasti.

Elfesworldin Elisabeth, sankari jos kuka!

Katastrofi lähellä

Muutama päivä sitten Elfen kaikki työntekijät lähtivät. Ensin kolme mantereelle kotiseuduilleen ja loput neljä siksi että työmäärä olisi lisääntynyt liikaa.

He eivät malttaneet odottaa, että Elfe ehtisi palkkaamaan uusia työntekijöitä.

He vain häipyivät. Jättäen Elfen yksin selviytymään 700 koirasta, joista 100 huonoimmassa kunnossa olevaa asuu Elfen talossa. Nukkuen sängyissä, sohvilla, lattiolla.

Elfe oli pahassa pulassa, samoin kuin koiratkin. Kuka ruokkii, vaihtaa vedet, kylvettää ihosairauksista kärsivät? Rapsutuksista nyt puhumattakaan.

Kuvassa Elfen auto, jotain päivittämistä sekin tarvitsisi

Näin hyvässä kunnossa Elfen koirat ovat, et siis lahjoita turhaan<3

Ryhmä toimii

Somesta ja siellä notkumisesta voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa Facebook oli korvaamaton. Elfen ongelmat levisivät silmänräpäyksessä ympäri maailmaa.

Ja vaikka itse olen näissä Samuin koira -ja kissaryhmissä, puhumattakaan meidän täällä olevien ihmisten ryhmistä, minut tavoitti silti ensimmäisenä Koh Lantalla asuva Marika (Marikan blogi - Kaikki Thai ei mitään). Siis ennen kuin törmäsin meidän paikallisiin ryhmäilmoituksiin.

Kiitos Marika!

Ja kiitos muut sankarit!

Meitä Elfen auttajia on ollut paljon jokainen päivä. Elfelle on jäänyt aikaa organisoida tehtäviä, hoitaa sataa huonokuntoisinta koiraansa, ja etsiä uutta henkilökuntaa. Joita on onneksi muutama jo löytynytkin. Toivottavasti he ovat hyvän työmoraalin omaavia.

Elfe maksaa kaikille tietenkin palkkaa, mutta ilman meitä lahjoittajia, se olisi täysin mahdotonta. Ei olisi rahaa koirien ruokiin, lääkkeisiin, tai hoitoon. Ei kippoihin, kuppeihin, ämpäreihin, ei mihinkään.

Voitte nimittäin olla varmoja että Elfen oman uran luominen on jäänyt parinkymmenen vuoden aikana. Ei ole huipputuloja, joilla kattaa koirien kulut. Ja söisi ehkä itsekin.

Se on vuosien työ, minkä yhden koiran elämä vaatii. Me koirien omistajat tiedämme sen.

Elfen ensimmäisenä pelastama koira Madam vietti hänen kanssaan 17 onnellista yhteistä vuotta. Valitettavasti viime vuoden helmikuussa syvästi rakastettu Madam jätti Elfesworldin ja siirtyi vihreämmille niityille kirmaamaan.

Koirien taloja täytyy välillä korjatakin, siksikin tarvitaan lahjoituksia.

Yksikään koira ei ollut agressiivinen, kielii hyvästä kohtelusta.

Minulla olisi pieni pyyntö;

Mikäli sinun sydämesi sykkii eläimille ja niille sankareille, jotka eivät pysty kääntämään katseitaan kaltoin kohdelluista ja sairaista eläimistä, auta nyt!

Se on sen arvoista.

Elfen sadat koirat elävät erittäin hyvissä oloissa. Tiedän sen, sillä niitä pörröturkkeja on tullut rapsuteltua tunti jos toinenkin.

Adoptoi jos pystyt, ryhdy sponsoriksi, tai auta vaikka pikkuisella rahasummalla.

Sillä pienistä pisaroista ne valtameretkin syntyvät. Ja usko vaan, 10 euroa Thaimaassa on valtavan iso raha!

Ps. Meidän eturivin Salsa on muuten adoptoitu Elfeltä.

Auta täältä:

Elfesworld netissä

Elfesworld Facebookissa

Sydämellinen kiitos<3

Meidän eturivin Salsa

 

2

Iso luuta lakaisee

Vaikka tällä hetkellä vietetään aikaa Paraisten koleissa merituulissa, on Samuin asioita tullut seurattua tiiviisti. Palataanhan me sinne kuitenkin jo elokuussa, mikä on vallan ihanaa. Tänään Tomppa sanoi katsoneensa vanhoja valokuvia, ja tuli kuulemma melkein itku koirien kuvia katsoessa. Tähän vielä jäyheä suomalainen mies totesi, että on meillä siellä asiat oikeastaan todella hyvin. Ei lisättävää.

Samui ja jätteet

Jos olet seurannut blogia tiedät, että ollaan oltu riemumielin eri kokoonpanojen kanssa siivoamassa Samuin rantoja. Ei riemumielin siksi että siivottavaa riittää, vaan siksi että asialle pitää tehdä jotakin. Meressä on kohta enemmän muovia kuin kaloja, ja koska asumme Samuilla, on luonnollista kantaa kortensa kekoon siellä.

Clean the beach boot camp Koh Samui. Vahva suositus ottamaan osaa!

Samuilla vaikuttavat ainakin Trash Hero Samui (pääsääntöisesti paikallisista koostuva ryhmä), Clean the beach boot camp Koh Samui, ja Samui Clean järjestöt ja kahden jälkimmäisen siivoustalkoissa ollaan oltu mukana. Suosittelen muuten vilpittömästi vaikka yhden lomapäivän ohjelmaksi, lue vaikka täältä miksi.

Samuin roskaongelma ei ole mikään helppo. Roskaa tulee väkisin, mutta vaikka ihmiset olisivat kuinka valveutuneita ja kierrättäisivät sun muuta, niin kun oleellisin asia puuttuu, kaikki menee vähän vaikeaksi. Eli saaren ainoa jätemasiina on rikki ja se on ollut sitä jo melkein kymmenen vuotta. Vaikka rahaa sen korjaamiseen on saatu ilmeisesti useampaankin kertaan, on se sujahtanut kaikessa hiljaisuudessaan parempiin taskuihin. Mitään ei ole siis tehty.

Mihin kerätyt jätteet kuljetetaan? Pikku hiljaa Samuille onkin ilmaantunut laittomia jätekuoppia sinne sun tänne, eivätkä ne tee maisemille oikeutta. Varsinkin rankkojen sateitten jälkeen valtavat jätekuopat haisevat ja valuvat myrkyllistä nestettä ympäristöönsä, ja voi vain kuvitella mitä myrkkyjä niistä saa kiduksiinsa. Tulvien aikaan eräskin jätekasa lentokentän lähellä valui nestettä tielle siihen malliin, ettei mopolla pystynyt tietä edes ajamaan. Haju oli tappavaa.

Tällaista ei kukaan halua nähdä, vai mitä?

Eikä tämän jätteen toivoisi joutuvan mereen.

Iso luuta lakaisee

Nyt jotakin näyttäisi kuitenkin tapahtuvan. En tiedä johtuuko aktivoituminen siitä, että paikalliset expatit ovat nostaneet haloon tästä kaikesta, ja että monet hotellitovat yhdistäneet voimansa ympäristön parantamisen suhteen, vai jostain muusta. Ei sen väliäkään, pääasia että edistystä tapahtuu.

Pahimmillaan rantojen siivoajat ovat joutuneet näyttämään työlupiaan ja kun niitä ei ole, homma on seis. Viranomaisia ei ole tuntunut innostavan tämän tyyppinen 'kasvojen menetys', kun länkkärit ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Joskus toiminnassa mukana oleminen on tuntunut jopa riskaapelilta, sillä ei kukaan halua itselleen ylimääräisiä ongelmia. Ei edes hyväntekeväisyydestä johtuvia. Thaimaassa kun ei oikeastaan voi tietää mitä tapahtuu.

Meidän läheltä 'hävisi' pieni kylä ja jäljelle jäi tämä.

Viime aikoina iso luuta on kuitenkin lakaissut, kun armeija on ottanut astetta kovemmat otteet käyttöön. Laittomia työntekijöitä on palautettu lähtömaihinsa, epäselviin rakennusprojekteihin on puututtu ja papereita pläräilty, mutta myös rantoja on putsattu rankalla kädellä. Lähdön ovat saaneet mm. meidän lähirannan kalastajakylä ainakin osittain, mikä onkin erittäin tervetullut putsaus alueelle. Bangrakin sataman viereinen ranta on yhdeltä kulmaltaan ollut kalastajien huojuvien hökkeleitten täyttämä, toisin sanoen yhtä suurta jätekasaa. Hökkeleille ei luonnollisesti ole ollut rakennuslupia ja imeisesti siihen on nyt tullut piste. Ainakin viime päivinä isot kauhakuormaajat ovat kuulemani mukaan olleet tehokkaasti raivaushommissa.

Minne kalastajat on siirretty ei tarina vielä kerro. Toivottavasti heille on kuitenkin joku paikka löytynyt. Ja toivottavasti jäteongelmaan löytyy pian kestävä ratkaisu, sillä Samuin maaperään upottaminen ei liene järkevä vaihtoehto.

Mutta ei silti kannata pelästyä, ei Samui yhtä suurta jätekasaa kuitenkaan ole. Moni turisti ei näihin jätteisiin tule lomallaan edes törmäämään, ellei sitten vahingossa eksy teille tuntemattomille. Ja nyt kun iso luuta lakaisee, toivoa on. Joku on herännyt jossakin.

Pidetään maailma siistinä, eikö niin? Otetaan vähän riskejä ja puututaan epäkohtiin kun niitä löytyy. Kannetaan kortemme kekoon.

Osa kuvista on ystävämme Brent Jonesin ottamia. Brent on ollut tukevasti painostamassa viranomaistahoja ongelmien ratkaisemiseksi ja arvostan tätä kovasti. Omilla kasvoillaan ja tiedoillaan painostamisessa kun on Thaimaassa omat riskinsä. Olen kertonut Brentistä aiemmin koiramme koulutukseen liittyen täällä.

Tällä alueella on nyt sitten tehty puhdistusta rankalla kädellä.

Tätä me haluamme nähdä!

2

Clean the beach boot camp, osa 2

Mä niin odotan näitä aina!

Aivan todellakin, sillä jossain vaiheessa se rannalla makoilu alkaa kuitenkin kyllästyttämään. Varsinkin jos siitä pystyy nauttimaan melkein vuoden ympäri, kuten me onnelliset. Oikeastaan meidän ranta-alustojen kulutus on nykyään minimaalista, sillä varjo vie voiton aina kuin se suinkin on mahdollista. Paitsi silloin, kun tarjolla on jotain näin mahtavaa ajanvietettä. Clean the beach boot camp on ihan hemmetin hieno konsepti, kiitos Krix Lutherin, jonka päästä loistoidea on syntynyt Phuketin rannoilla jo vuonna 2013. Onneksi sittemmin ilmiö on rantautunut ainakin Krabille ja tänne Samuillekin, koska on mukavaa päästä antamaan takaisin. Aivan huikeata olla messissä!

Tässä koko tiimi tällä kertaa. Ensi kerralla sä voisit olla mukana?

Mitä, miten ja kenelle?

Kaikille meille, ikään ja kokoon katsomatta. Koska kirjoitin ensimmäisesta boot campista jo aiemmin täällä, niin siksi tässä lyhyt kertaus:

• First we train
• then we clean 
• then we eat (vaikkei tämä iskulauseessa luekaan)

Eli näin se menee. Tapahtuman alkutreenit on omasta mielestäni se paras osio, sillä hyvin harvoin sitä pääsee ilmaiseksi nauttimaan huippuvetäjän luotsaamista treeneistä. Ja vieläpä mitä kauneimmilla ja kuvauksellisimmilla rannoilla. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että tällaisiin tapahtumiin ottaa yleensä osaa kerrassaan upeat ihmiset; iloiset, avuliaat ja ystävälliset. Paikalliset ja turistit ikään katsomatta. Vaikka treenit ovatkin kovat (vieläkään näin kahden päivän jälkeen en pysty kunnolla kävelemään), niin jokainen pystyy ja saa suorittaa ne oman tasonsa mukaan. Tai olla suorittamatta. Treeniosuuden päättää aina hauska ja yhteishenkeä kohottava 'leikkimielinen kisailu', jossa treenataan enemmänkin niitä 'naurulihaksia'. Melko täydellistä!

Siivouksen osuus on noin tunnin mittainen, ja siinä ajassa kymmenet osallistujat ehtivät kyllä pussittamaan jätettä yllättävän paljon. Välillä voi pulahtaa uimaan ja naureskella paikallisten kalastajien ihmetteleviä ilmeitä, sillä usein ilmeistä voi lukea jotakuinkin näin; 'Mitä ihmettä nämä hullut oikein pyörivät säkkeineen ristiin rastiin?' Mutta siisteys ja siivous tarttuu, se on aina ilo huomata.

Treeneihin ei ole pakko ottaa osaa, voi tulla myös vaan siivoamaan ja syömään.

Ehkä parhaimpia treenimaisemia missä olen ollut.

Aika mahtavaa...

Yllättävän rankkaahan toi on.

Sitten vähän vettä ja siivoamaan.

Kivempi kävellä näissä maisemissa, kun paikat on kunnossa.

Sponsorit

Niitä aina tarvitaan ja onneksi halukkaitakin on löytynyt. Tällä kertaa päästiin sijoittamaan tapahtuma erään brittiperheen rantatontille, minne sitten ruokasponsorin oli väkensä kanssa kätevä kantaa grilli ja tarjoiluista notkuvat pöydät. Nyt onkin kyllä sanottava, että tämänkertainen kattaus oli aivan omaa luokkaansa. Ne jotka ovat käyneet heittämässä frisbeegolfia Samui Disc Golfissa, ovat todennäköisesti päässeet tutustumaan myös Nigelin grilliherkkuihin. Ainakin kannattaisi, sillä puhutaan kuitenkin grilliruoasta, jolle itse ainakin antaisin niitä kuuluisia Michelin tähtiä hetkeäkään epäröimättä. Kiitos Nigel & BBQ catering.

Kaikki mukaan

Tapahtuma on siis avoin kaikille, joten kannattaa ehdottomasti ottaa lomaohjelmistoon. Mä nyt voisin kehua ilmiötä vaikka maailman tappiin, mutta tule itse ottamaan selvää, sittenpähän näet! Facebook on tiedottamisen suhteen selkeästi paras kanava, joten ei muuta kuin etsimään hakusanalla Clean the beach boot camp. Tässä linkki Samuin tapahtumiin. Ja huom! Kaikki on ilmaista.

Vai oletko jo kenties ottanutkin osaa?

Eikä ollut muuten kertakäyttövehkeitä, vaan ihan tiskattavaa tavaraa.

Ja grilli kävi kuumana.

Ruokaa oli niin paljon, että tuplaporukalle olisi riittänyt.

Palmun varjon alla oli tunkua.

Ihan paras tapa viettää päivää.

Tässä vasemmalla itse Nigel. Kiitos vielä kerran!

Plai Laem beach siivottuna.

2

'Samui Mala - Ole muutos, jonka haluat maailmassa nähdä'.

Pidä huolta itsestäsi, pidä huolta maapallosta, pidä huolta ihmisistä, kouluta itseäsi, jaa omastasi ja ennen kaikkea; näe mahdollisuuksia ongelmien sijasta. Näitä ohjenuoria on helppo kannattaa ainakin ajatuksen tasolla, vaikka välillä kiireisen arjen pyörityksessä meneekin sieltä, missä aita on matalin. Vietä jokaisen päivän ensimmäiset ja viimeiset kymmenen minuuttia kiitollisena kaikesta siitä mitä sinulla on; terveys, ystävät, rakkaat, mahdollisuudet ja lukuisat muut aiheet. 'Samui Mala' - Uuden elämän alku?

Toivottavasti, mutta ei mennä vielä niin pitkälle. Olen kuitenkin asettanut tälle sesongille tavoitteeksi tunkeutua erilaisiin ryhmiin paitsi tutustuakseni uusiin ihmisiin, myös ollakseni mukana joissain hyväntekeväisyyskuvioissa. Ja jostakin sen polun tarpominen on aloitettava. Tai ollaanhan me jotain jo aloitettukin melkein pari vuotta sitten, kun kaltoinkohdeltu Boo adoptoi meidät ja me sitten sille salsakaveri läheiseltä klinikalta, minne joku oli ressukan hylännyt.

Kyllä oli freesiä kaikki, mehut kasvikset ja ihmiset :)

Samuilla on paljon erilaisia facebookryhmiä, joista voi vaikka aloittaa uuden tarkoituksellisemman elämän etsimisen. Nyt kun meilläkin on kauden ensimmäiset hulabaloot kärsitty ja tulipalot sammutettu, on jopa ehtinyt selailemaan saaren tulevia tapahtumia. Yksi sellainen oli eilen, Samui Green Market, jossa hikisen terassikalusteiden maalauksen jälkeen käytiin pikaisesti visiitillä. Pikaisesti siksi, että aika oli kortilla ja jäi tuo suihkussa käynti väliin, muusta naaman tuunauksesta nyt puhumattakaan. Ja ihmiset olivat siellä kuitenkin melko freeseinä ja tyylikkäinä edustamassa, ikään kuin täällä ei hikistä olisi lainkaan. Tuli vähän sellainen 'yksi ei kuulu joukkoon' - fiilis ja kiire kotiin suihkuun. Tapahtuma pidettiin kaiken lisäksi Six Senses- resortissa, joka on yksi Samuin hienoimmista hotelleista ja joka sijaitsee muuten aivan päätä huimaavan upealla paikalla.

Täällä siis kasapäin uusia tuttavuuksia. Toivottavasti ainakin jatkossa, ensimmäinen kerta meni hieman ihmetellessä.

Kyllä tämä ihan taidetta on. Tuossa ainakin vesimelooni ja joku kaali. Aika huikeata!

Mukavaa, että näissä tapahtumissa esitellään myös paikallista kulttuuria.

Samui Green Market on tapahtuma, jossa paikalliset tuottajat ja paikallisesti ilman kemikaaleja tuotetut tuotteet esittäytyvät. Ei myrkkyjä eikä lisäaineita, vain ja ainoastaan kaikkea luonnonmukaista ja terveellistä. Tarjolla oli käsin tehtyjen suklaitten lisäksi terveysmehuja, kookosjäätelöä, juustoja, vartalotuotteita ja upeita käsitöitä, sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ei muovilautasia eikä kirottuja muovikasseja, vaan esimerkiksi banaaninlehdistä tehtyjä kippoja ja kuppeja. Ja olipa muuten sympaattisen näköisiä astioita! Voisin hyvin kuvitella askartelevani sellaisia seuraaviin grillijuhliin tylsien kertakäyttöastioitten sijaan. Ei ne kipot ehkä viinilaseiksi käy, mutta tarjoiluastioiksi vähintään. Näillä kerran kuukaudessa järjestettävillä markkinoilla on näytteilleasettajina myös eri alojen taiteilijoita, kuten tällä kertaa Tompan kitaraoppilas Khun Rook. Kun herra kitaransoitoltaan ehtii, niin hänen käsistään syntyy perinteistä ja erittäin kaunista taidetta pääosin nahasta.

Käsintehdyt saippuat. Niin herkullisia, että voisi vaikka syödä!

Ja nämä käsintehdyt suklaat... onneksi niitä ei ole jääkaapissa jatkuvasti. Aivan ihania!

Banaaninlehdestä tarjoilukippo

ja kukalle vaasi

Ensimmäinen Samui Green Market - tapahtuma on pidetty Kansainvälisenä rauhan päivänä 21. syyskuuta 2013. Tätä päivää onkin juhlittu Samuilla jo vuodesta 2007 osana Samui Malaa, jonka yksi osa Green Market taas on. Samui Mala (ja Green Market) koostuu ryhmästä saarella asuvia, paikallisia ja muualta tulleita, jotka ovat markkinoitten lisäksi järjestäneet erilaisia hyväntekeväisyystempauksia konserteista koralliriuttojen suojelemiseen. Rahaa tempauksissa on kerätty mm. lapsille, joilla on erityistarpeita varsinkin Pohjois-Thaimaassa Burman rajalla. Lapsille joilla ei ole papereita, rahaa eikä ehkä vanhempiakaan. Tämän tyyppistä toimintaa saisi olla enemmänkin ja meillä onkin tavoitteena päästä näihin paremmin mukaan.

Eikä luonnonmukainen elämä ilman myrkkyjä sekään kuulosta huonolta. Green Marketissa opin myös sen, että tällä saarella on useampikin luonnonmukainen puutarha, josta voi käydä tekemässä puutarhahankintoja. Meidän mukaan näiltä markkinoilta tarttui tällä kertaa vain timjami, mutta seuraavia ruukkukasveja etsiessäni pyörähdän taatusti jollain 'vihreällä' tarhalla. Lupaan muutenkin kasvattaa itse sen sijaan, että heitän sen avokadon kiven tai ananaksen kruunun roskikseen, sillä täällä voi ihan oikeasti saada noita hankalimpinakin kuviteltuja hedelmiä kasvamaan. Olen siis vallan inspiroitunut.

Six Sensesin upea luomupuutarha

Onnellisen kanan munia. Kyllä tossa bambukanalassa kelpaa munia

Luovaa, vai mitä?

Six Senses- resortilla on myös valloittava luomupuutarha kanoineen ja vuohineen. Eli jos siinä resortissa joku päivä asustelet, tiedät saavasi taatusti luonnonmukaisesti tuotettua ja tuoretta tavaraa lautasella ja onnellisen kanan munia aamiaisella. Innovatiivisia yrttien kasvatusastioitakin näkyi, kuten esimerkiksi metallisia vesisäiliöitä ja vessanpönttöjä. Laittaisinko niitä omaan puutarhaan näkyvälle paikalle, ehkä en, mutta yllättävän hyvin näyttivät sopivan luxushotellin puutarhaan. Ideana joka tapauksessa esimerkillinen; aina ei ole pakko ostaa uutta, voi myös kierrättää vanhaa ja vähentää osaltaan kulutusta. Jokainen Thaimaassa käynyt tietää, että muovijätteen määrä välillä todella hirvittää. Vaikka itse käytänkin esimerkiksi yhtä vesipulloa jopa kuukauden, ennen kuin heitän sen roskikseen, niin silloinkin siitä voisi vielä tehdä vaikka kasvatusalustan jollekin taimelle tai siemenelle. 

Seuraavaksi alan luonnollisesti kävelemään banaaninlehtisandaaleilla ja syömään spiruliinaa.... No ei vaan, pohdinnan arvoisia valintoja elämässä. Kukin meistä voi omilla valinnoillaan kantaa kortensa kekoon terveemmän planeetan puolesta.

Tässä Samuille tulijoille vielä muutama linkkivinkki sivuille, jotka kannattaa tsekata, kun etsii mieluisia tapahtumia saarella tai vaikka alueen uutisia:

Samui Times
What's On Koh Samui
Salsa Samui (mikäli tanssijalkaa vipattaa, niin ainakin lattareita löytyy jokaiselle viikolle).

Ja onhan noita toki muitakin, kuten esimerkiksi talonvuokraussivustoja, myyntisivustoja, bisnessivustoja ym. Mutta laitetaanpa sopivia linkkejä sitten jatkossa eri aihepostausten yhteyteen.

Yllättäen myös tuttuja, Tompan paikallinen kitaraoppilas Khun Rook (tai kuten me sanotaan vain Rock). Rock on myös upea taiteilija, joka tekee nahasta vaikka mitä.

Todella upeita luomuksia!

kuten nämä viuhkat.

Puhumattakaan näistä saippuoista! Nämä eivät tosin ole nahkaa ;)

2