Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Huonoin visajuoksu ikinä!

 

 

Hellurei ja ihanaa joulunalusaikaa💝!

 

Mun piti viimein kirjoittaa teille omia pieniä paljastuksia, mutta Mr. Beck latas aika vihaisen postauksen Malesiasta mun kännykkään saatesanoilla, että 

 

JULKAISE TÄMÄ!

 

Joten niinhän mä teen. 

 

Becksi on nimittäin ollut viisuminhakureissulla Penangilla Malesiassa, eikä siellä todellakaan ole mennyt kaikki putkeen - tai siis, mikään ei ole mennyt putkeen. Kuten olen itsekin kirjoitellut noista visajuoksuista tässä vuosien varrella (lue vaikka täältä tai täältä), niin melkein mitä tahansa voi noilla reissuilla sattua ja rahaa palaa kuin setelipajalla. 

 

Laitan tähän kuvan meidän eräältä visareissulta Penangilta, ne reissut voi muuten todellakin olla jopa näin väsyttäviä tai arvaamattomia😂.

Hän ei kuitenkaan ollut kukaan meistä😂

 

 

Ja sitten ääneen Mr. Beck: 

 

Huonoin visajuoksu ikinä! Anything to declare? Yes, don't go to Penang!

 

Viisumit on aina kuuluneet Thaimaassa pidempään asuvien iloiseen oleskelemiseen. Niitä on monenlaisia ja vähän eri hintaisia ja niitä myönnetään hieman eri perustein. Kun itsellä tuli 50 mittariin, oli se hieno päivä, koska tuolla ikänumerolla pystyi sitten saamaan 12 kuukauden eläkeläisviisumin. Ennen sitä täytyy kuitenkin hankkia niin sanottu Non-O viisumi rajojen ulkopuolelta. 

 

Samoilta käsin löysin agentin, joka pystyi hetkellisesti takaamaan eläkeläisviisumiin vaadittavan 800 000 bahtia tilillä ja passiin tarvittavan leiman, jotta kukaan ei aiheuttaisi vaikeuksia. Tämä kuitenkin aiheutti pientä mutinaa aina kun menin käymään paikallisessa immigration toimistossa Maenamissa; 

 

Mene tuonne Pattayalle hakemaan leimasi!

 

Eläminen täysin lakien ja säännösten mukaan ei ole aina sopinut omalle keholleni ja siksi Samui on sopinut hyvin tyyliini. Nyt täysin uuden ja blancon passin myötä ajattelin vihdoin hakea oikeata non-O viisumia, joka on eläkeläisille (yli 50v.) tarkoitettu visa, jolla sitten saa 12 kuukauden eläkeläisviisumin, jolloin ei maasta tarvitse lähteä minnekään. Sitä voi myös uusia, mitä onkin tullut tehtyä. 

Kaikki ehdot täyttäen ja hakien paikallisen vakuutuksen (24 000 bahtia), sekä muut siihen liittyvät paperit, mukaan lukien pankin todistus siitä, että rahaa on tarvittava määrä tilillä ollut ja näkynyt, ja ihmetys siitä, että matka pitää tehdä ja maksaa ja asua jossain jotenkin vaan, päätyi Penang omaksi valinnakseni. Lupaus oli 48 tuntia viisumille, kun muualla se on huomattavasti pidempi ja vaikeamman oloinen prosessi. 

Nightmare at the embassy

Johan oli viikko ennen matkaa stressi noussut, koska ainoa aika pudottaa paperit (joita olin vaivalla hankkinut ja isolla rahalla myöskin saanut) Thaimaan konsulaatille Penangissa oli yhdeksän ja kymmenen välillä aamusta. Samalla kun mietin, että mitään ei papereista voi puuttua, niin kuinka ollakaan konsulaatin ulkopuolella portilla vastassa on jotain parikymppisiä muslimityttöjä sanomassa, että nyt voi ainoastaan laittaa sisään e-commerce visa -hakemuksia. 

 

Tuntui aivan epäuskoiselta ja ensin mietin, että nyt on joku kusetus päällä. Vaadin nähdä jonkun thaimaalaisen, mutta mies (kenties nigeriasta tullut) ei pysty vastaamaan kysymyksiini ja antaa puhelimensa käteeni;

Juttele hänen kanssaan.

 

Minähän juttelen. Ja kyselen kaikkea. Kusetusta.

 

Olen aivan äimänä tämän yhden puhelin kädessäni. Mitä suomalaista vittua? Näen ovelle raahatun "Do not cross" -ilmestyksen. Edustalla on muitakin ihmisiä ihmettelemässä ja jotkut itkevät epätoivosta. Päätän soittaa konsulaattiin, jossa yksi näistä nuorista likoista antoi uskomattomia meriselityksiä, kuinka jotain paperia heiluttamalla asia on yhtä selvä kuin leima passissa! Ainahan siellä nurkilla ollaan suojeltu visa-agentteja ja toivottu sitä kautta lisätuloja...

 

Tyttöset pitävät nykyään huolta Penangin Thaimaan konsulaatista. Ja vanha poke.

Onkohan henkilökunta kaapattu? Siltä visiitti tuntui.

 

Additional nightmare on Chulit street

 

Kaikki vanhemmat visailijat, jotka tuolla ovat käyneet, muistavat Penangin Chulit -kadun, "Banana Express" hoiti hommat. Vaan ei enää hoida, koko banaanista ei ole Chulit kadulla mitään jälkiä. Selvittelyn jälkeen minulle todettiin, että covidin jälkeen kaikki vastaavat viisumihoitajat siirtyivät Thaimaan ja Malesian rajalle.

Törmäsin visatoimistossa uudestaan samaan pariskuntaan, joiden kanssa olin jutellut jo konsulaatin portilla ja jopa tarjonnut heille grab -taksikyytiä visakadulle. Nopeasti selvisi, että tämä oli se sama paikka, mihin minun puheluni oli mennyt sen mielestäni nigerialaisen miehen puhelimesta. Samalla päätin, että rahani eivät tule päätymään tähän kusetuksen ytimeen. 

Kahden tunnin epätoivoisen kiertelyn jälkeen olin käynyt läpi kaikki potentiaaliset agenttipaikat, ainoastaan yksi oli jäljellä. Tämä sama paikka missä olin törmännyt tähän tunisialaiseen kaveriin ja törmäsin häneen uudelleen! Hänen isänsä pyysi 600 ringittiä, mutta poika pyysi vain 400 turistiviisumista. 

No sittenhän se alkaa kulostamaan reilulta sanoin ja jätin siihen koko nippuni, jonka olin hankkinut non-O viisumia varten. Kun palasin, en tiennyt että olenko taas jossain jatko-osassa tätä konsulaattijaksoa, mitä kuvittelin piilokameraksi. Hinnaksi tämä reilumpi poika määritteli 8900 ringittiä, mikä on sellainen 1800 euroa!

Sanoin suomeksi, että painuhan sinä poika v.....n! Perään nauroin ja sanoin, että tulen 100% varmasti varoittamaan tästä muitakin! 

Olis pitänyt pysyä Thai -agentin hoidossa, sanoo jälkiviisaus.

- Beck -

Tässähän tämä veijari. Olisihan se tuosta nimestä jo pitänyt poimia ;)

Tommosen laminaatin mukaan sitten mennään.

2

Thaimaan farssit ja U-käännökset osa 2

 

 

Eilen silmiini osui Iltalehdestä seuraavanlainen otsikko:

 

Thaimaalta täyskäännös: Kieltää kannabiksen

 

Siis WHAT? Itkisiköhän tässä vai nauraisi?

Todettakoon tässä ensimmäiseksi taas se, että itse en kuulu kannabiksen ystäviin, vaikkakin mulle on aivan sama miten kukin tahollaan siihen suhtautuu. Thaimaan tällainen edestakaisin veivaaminen on kuitenkin jotakin sellaista, mistä muun muassa tulee kaikkien Thaimaassa reissanneitten tuntema sanonta "TIT - This is Thailand". Eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun Thaimaan päättävissä tahoissa hyväksyttiin kannabiksen viihdekäyttö, ja jaettiin tuleville kannabisyrittäjille aiheen tiimoilta jopa rahaa ja kyseisiä kasveja mielin määrin, kuten vieraskynäilijämme Mr. Beck vajaa vuosi sitten kattavasti kirjoitti. Voit lukaista Becksin vuodentakaisen tekstin täältä.

 

 

Kun me mentiin tammikuussa tämän vuoden Samuin kisareissulle, odotin mielenkiinnolla kuinka kannabiksen dekriminalisointi näkyisi katukuvassa. Ja voi pojat että se näkyi; joka kadunkulmassa VÄHINTÄÄN oli toinen toistaan loisteliaampia weed -kylttejä monissa eri neonväreissä, ja vaikka en itse käynytkään liikkeissä sisällä asti, liikkeitten ulkopuolelle jo näkyi, että asiaan oli todella panostettu. Fisherman's villagen iltamarkkinoilla niinikään oli monia pikkukojuja myymässä samaa asiaa eri muodoissa, ja kyllä niilläkin kojuilla riitti asiakkaita välillä jopa jonoksi asti. Mun postauksen Samuin uusista trendeistä pääsee lukemaan täältä. 

Joten mitä hittoa Thaimaa? Kuinka monella eri tapaa voi edes yrittää heiluttaa koronavuosien jälkeen jo muutenkin niin herkkää turismisektoria? 

 

Central Festivalin markkinoilla ei weed -kojuja näkynyt, kuten fisukylässä.

 

Huoh, en tiedä löytyykö maailmasta yhtäkään maata, joka on käänteissään näin nopea (ja päätön). Tammikuussa tänä vuonna kirjoitin aiemman Thaimaan farssit ja U-käännökset -postauksen ja silloin kyse oli rokotustodistuksista (covid), joitten kiristämisestä päätettiin kabineteissa aivan yllättäen. Kaiken lisäksi kiristyneet säännökset otettiin käytäntöön muutaman päivän sisällä niin, ettei edes lentoyhtiöt pysyneet tilanteessa ja vaatimuksissa mukana. Puhumattakaan tietenkään lentomatkustajista (kyllä, maateitse meneviltä todistusten näyttäminen ei silloin näyttänyt olevan tarpeellista), jotka olivat ehtineet ostaa lippunsa jo hyvissä ajoin. Aivan tavattoman moni jäi tammikuussa rannalle ruikuttamaan (muistaakseni puhuttiin sadoista tuhansista), sillä lentokoneeseen ilman rokotustodistusta ei ollut asiaa. Tuosta aiemmasta farssista pääset lukaisemaan täältä. 

 

Kaikkein huvittavimman tammikuun farssista teki se, että muutaman päivän päästä rokotustodistuspakko peruttiin, eikä siinäkään päätöksessä lentoyhtiöt pysyneet mukana. Kuinka hemmetissä ne olisikaan pysyneet. Jäipähän varmuuden vuoksi silloin päätöksen perumisestakin johtuen melko moni lähtöselvityksiin ympäri maailmaa.

Nopeita on käännökset, ja tässä tapauksessa eniten sääliksi käy ne poloiset paikalliset, jotka tähän kannabishuumaan lähtivät mukaan. Korvataankohan heille kaikki bisneksiin pantu raha? Tai edes jotain?

Aikaa tämän uuden U-käännöksen toteuttamiseen on annettu tällä kertaa ruhtinaalliset kuusi kuukautta, veikataanko kuinka nopeasti tämäkin päätös perutaan?

Mihin Thaimaa seilaa seuraavaksi?

0

Yllättävät alkoholibannit

Thaimaassa on hassuja lakeja ja sääntöjä. Sellaisiakin yllättäviä uusia sääntöjä, jotka yhtäkkiä pompsahtavat Facebookin fiidiin ja paikallisiin uutiskanavoihin.


Yleensä ne tulevat eetteriin vielä enemmän tai vähemmän epämääräisinä julkaisuina. Meinaan sellaisina, ettei kukaan oikein tiedä milloin kulloinenkin säännöstely alkaa, ja mihin se sitten loppuu.

Ei ainakaan tarkalleen.

Don't drink too much ja keep smilling ;)

Alkoholibannit


Ei liene yllätys, että alkoholibannit (kiellot) herättää ehkä eniten polemiikkia täällä oleskelevien keskuudessa.


Meille täällä pidempään olleille yllättäen ilmaantuvat alkoholibannit eivät enää tule yllätyksinä, mutta lomalaisille se voikin olla kovempi juttu. Varsinkin jos banni kestää pidempään.

Kuten Suomessa kristillisinä pyhinä, täälläkin on Buddha- päivinä viina kielletty. Kuningashuoneen merkkipäivinäkin on usein näin.

Joka vuosi medioissa pähkäillään myös siitä, kielletäänkö tänä vuonna paikallisen uuden vuoden - Songkranin - juhlinnan aikana viina kokonaan. Jengi vesisotii ympäri kuningaskuntaa tuhannen päissään (varsinkin paikalliset), ja onnettomuuksiahan tommoinen holtiton touhu tietää.

Viinakielto voisi siis olla perusteltua, mutta kun toisissa paikoissa (kuten Pattayalla) uudenvuodenjuhlinta vesisotineen kestää jopa viikon verran, olisi se lomalaisille toki pitkä aika viettää kuivin suin. 



Samuilla ei vielä ainakaan olla tähän pähkäilyistä huolimatta päädytty, mutta eihän sitä tiedä vaikka se tapahtuisi jo tänä vuonna. Songkraniin on tosin aikaa vain vajaa kuukausi, mutta täällä päätetään ja pannaan täytäntöön asioita yllättävää vauhtia.


Tällä hetkellä Thaimaa valmistautuu ensimmäisiin parlamenttivaaleihin (24.3.2019) sitten 2014 sotilasvallankaappauksen jälkeen, ja nyt ei sitten kuulkaa ryypätä. Menneenä viikonloppuna oli alkoholibannia ainakin 24 tuntia putkeen, vaikka uutisointi senkin suhteen oli melko hämäävää. Kukaan ei oikeastaan tiennyt kestääkö banni perjantaista sunnuntaihin, vai vaan 24 tuntia.


Ehkä banni joissain paikoissa kesti sen kaksi vuorokautta, toisissa paikoissa sen pituus oli kuitenkin vain 24 tuntia. Ja joissain ei hetkeäkään.


Ensi viikonlopun virallisena vaalipäivänä on jälleen luvassa alkoholibannia, tiedoksi sitten vaan.

Sillä eihän sitä nyt hyvänen aika pikkupäissään sovi heilua, saatika äänestää. Eikä edes seurata äänestyksiä.

Sellaisestahan saattaa syntyä vaikka kännimellakoita.

Aikamoista junttameininkiä, voisi joku todeta.

Mutta ei hätää


Viinaa kyllä saa, kun tietää mistä hakea. Joka päivä ja melkein mihin kellonaikaan vaan.


Ihan normipäivänäkin moni turisti yllättyy ettei viinaa voi ostaa kello 14-17 välillä, ellei sitten tiedä mistä hakea. Kun isommat marketit, seiskat ja Familymartit eivät myy viinaa tuossa välissä, paikallisten pikku putiikit (minimartit ja muut) kyllä myy. Ainakin valtaosa niistä.

Ja silloin kun viralliset alkoholibannit iskee päälle, ne koskevat myös ravintoloita.

Ainakin teoriassa.


Joka ikinen kerta, kun olemme menneet paikalliseen ravintolaan syömään viinakiellon aikana - yleensä tietämättä bannista - ravintolasta kerrotaan, ettei viiniä nyt valitettavasti saa.


Vai sopiiko sulle että se tuodaan kahvikupissa?


No, sopiihan se ;)

Kyllä näistä pienistä piilopaikoista aina saa tärpättiä ;)

4

Ken tietäis sen

Se olisi näillä näppäimillä taas edessä ehkä kaikkein mieluisin reissu. 

Totuuden hetki, saako jäädä vai pitääkö poistua. Visarun -firmojen kanssa kaikki sujuu kuin rasvattu salama (ehkä), jos ei henkikullastaan malta olla niin huolissaan.

Meille ne ei sovi. En ole vielä koskaan suostunut hyppäämään jonkun jabapäissään kaahaavan kuskin kyytiin, sillä ajattelin tallustella täällä maan päällä vielä ainakin pari elämää.

Siksi me otetaan henkilökohtaisesti kaikki muut mahdolliset riskit, ja navigoidaan rajoille aina omin päin. Viimeksi tosin navigaattorin tulkitsijalla oli ilmeisesti vikaa rilleissä, sillä ensimmäiset kaksi tuntia kaahattiin autolla täysin väärään suuntaan.

Ja ongelmiahan siitä seurasi. Lue vaikka täältä.

Tämä kerta on aikaisempiin rajajuoksuihin verrattuna kaikkein haastavin, sillä meillä ei ole enää viisumeita. Tämä on ollut tietoinen (rahansäästö)päätös, sillä haluttiin välttää matka Georgetowniin. Eivätkä nuo bisnesviisumitkaan ihan ilmaisia ole.

Sitä paitsi me ollaan lähdössä Suomeen ainakin vuodeksi, joten tuntui typerältä hukata rahojaan tarpeettomaan.

Vielä on hämärän peitossa kuinka rajalla suhtaudutaan tyyppeihin, joilla on takana vanhaksi mennyt bisnesviisumi, eivätkä ne siitä huolimatta halua vielä poistua maasta.

Viranomaiset

Yksi iso haaste on aina viranomaisten kielitaidottomuus. Puhelinsoitto immigrationiin olisi helpoin tapa saada ohjeita, mutta englanninkielinen puhelinkeskustelu esimerkiksi pankin kanssa jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Joten me käväistiin immigrationissa visiitillä. Näillä näkymin - ja näillä kielitaidoilla - näyttäisi siltä ettei ongelmia tule. Ainakin tämän kertaisen virkailijan mukaan.

Normaalistihan ilman viisumia menet rajan yli ja saat 30 päivän oleskeluluvan. Siihen voit hakea immigrationista 30 päivää jatkoa hintaan 1900 bahtia. Maarajoilla tämän voi tehdä kaksi kertaa vuodessa, lentäen ilmeisesti rajattomasti (but who knows...).

Bisnesviisumi taustalla saattaa muuttaa asian täysin, mutta kun on kysymys tämän tyyppisestä kommervenkistä, kukaan ei osaa antaa varmaa vastausta.

Immigrationista sanottiin, että sen PITÄISI onnistua meiltäkin.

Jos meidän tuuriin on uskominen, meiltähän onnistuu mikä vaan! Varsinkin tällaiset tavallisuudesta poikkeavat kuviot.

Boo ja viidakkotalon pihaa.

Sotilasjuntta

Missään tapauksessa ei saisi arvostella juntan toimia. Paikalliseen politiikkaan ei niinikään pitäisi puuttua, mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että moni kuvio on mennyt haastavaksi.

Täällä puhutaan expattien keskuudessa tunnelmasta, ettei ollakaan niin kovin tervetulleita enää tänne asumaan. Turistit on ok, kunhan raha liikkuu ja ollaan ihmisiksi.

Eikä mielellään puututa mihinkään epäkohtiin. Ainakaan julkisesti.

Menneinä vuosina moni eläkeläinen on eläkepäiviksi siirtänyt luunsa Thaimaahan alhaisen hintatason takia. Hinnat ovat kuitenkin nousseet ja asumiseen oikeuttavat kriteerit kiristyneet. Valtava määrä Samuillakin asuneita eläkeläisiä on muuttanut huomattavasti halvempiin naapurivaltioihin.

Niissä kun kuulemma tuntee vielä olevansa tervetullut.

Monelle suurin syy on kuitenkin se, ettei eläke enää täytä kriteereitä. Veikkaan aika monen suomalaisenkin nettoeläkkeen jäävän alle 1800 euron kuussa. Lisäksi näyttäisi siltä, että thaimaalaiseen pankkiin olisi nykyään tehtävä pankkitalletus, joka on yli 11 000 euroa. Sekin on monelle eläkeläiselle sula mahdottomuus.

Toisaalta ymmärrän nykyiset linjaukset, toisaalta en.

Ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, vuoden bisnesviisumikaan ei tarkoita kokonaisen vuoden lupaa viipyä maassa, paitsi jos bisnes on riittävän iso. Meidän kaltaisilla pikkufirmoilla asia on toisin, ja rajan yli on hypittävä 90 päivän välein.

Voitte kuvitella kuinka raivostuttavaa se on. Jos olisi liikaa rahaa eikä olisi koiria, mikäs olisikaan lennella 90 päivän välein Balille. Tai saakeli vaikka Australiaan.

Mikäli lompakko ei kuitenkaan tursua kahisevaa, se v*tuttaa ennen pitkää.

Ja nyt juntta on ottanut asiakseen ratsata kaiken mahdollisen. Hyvä niin, monia rikollisia ja viranomaismääräyksiä rikkoneita on saatu kiinni. Mutta siinä sivussa ovat kärsineet myös ei niin varakkaat, mutta siivosti elävät ja paikallisia yhteisöjä tukevat farangit.

Boo ja hämähäkki.

Pari päivää sitten terassin vierestä napattu harvinainen Blood python.

Saa nähdä mitä tästäkin tulee

Meillä on viidakkotalon vuokrasopparia jäljellä huhtikuun 5. päivään. Huomisen rajareissusta ehkä saatava 30 päivän oleskelulupa ei riitä oleskeluun siihen asti, vaan lisäpäiviä pitäisi siis saada ostettua vielä immigrationista.

Koska rajaviranomaisilla on kaikkien muuttuvien säädösten lisäksi lähes rajattomat valtuudet tehdä omia ratkaisujaan, jää nähtäväksi miten rouva äkäinen tällä kertaa meihin suhtautuu.

Me lähdetään nimittäin juniorin kanssa taas huomenna Ranongin suuntaan. Hypätään veneeseen ja hurautetaan Grand Andaman casinolle Myanmarin puolelle.

Joku rationaalinen ihminen ei löisi päätään enää kertaakaan samaan seinään rouva äkäisen kanssa, mutta meikäläisen intuitio sanoo, että raja-aseman rouvan kovan ulkokuoren alla piileskelee jotakin pehmeää.

Ja että kaikki menee putkeen.

Saa pidellä peukkuja!

8

Arjen pieniä eroja

Havaijille perheensä kanssa muuttanut Anu kirjoitti hauskan postauksen Havaijin ja Suomen pienistä eroista (lue täältä), ja rupesin itsekin miettimään näitä arjen pieniä kummallisuuksia.

Sillä onhan niitä. Suomi ja Thaimaa ovat monessa asiassa vuosikymmenien päässä toisistaan, välillä tuntuu että vallan eri galakseissa.

Meidän tietä vartioi koiralaumojen lisäksi tämä hanhilauma.

Muovi

Kuka muistaa milloin meillä Suomessa muovipussit tulivat maksullisiksi? Itse en muista tarkalleen, mutta pieni ikuisuus siitä taitaa olla.

Täällä muovipussit kaupoissa eivät maksa, ja niitä sitten tungetaan yhdellä kauppareissulla sen seitsemänkymmentä kappaletta. Saa olla skarppina, ettei jokaista tuotetta pakata omaan pussiinsa erikseen.

Muovipussien vahvuus on toki aivan eri luokkaa kuin Suomessa, mutta siltikin. Rajansa kaikella. Pahimmassa tapauksessa mm. seiskoissa myynnissä olevat omenat sun muut hedelmät on kelmutettu yksitellen. Matka muovittomaan tulevaisuuteen on hemmetin pitkä.

Kantakaa siis hyvät ihmiset omia kasseja mukana ja kieltäytykää niistä kymmenistä kauppakasseista myös täällä.

Täältä voi muuten ostaa oikeinkin mageen näköisiä kierrätyskasseja.

Roskat

Muovista onkin sitten helppo aasinsilta roskiin, yllätys. Jätteistä olen blogissa avautunut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta jatkan silti.

Täällähän tupataan polttamaan kaikki mahdollinen ja varmuudella myös mahdoton. En tiedä kuinka kauan pitää polttaa rautatynnyreitä tai lasipulloja että ne muuttuvat tuhkaksi, mutta veikkaan että aika pitkään. Täällä sillä ei ole niin väliä.

Kun lenkkeilen näillä meidän huudiloilla, joudun välillä ihmettelemään monttu auki. Monia paikallisia ei tunnu haittaavan puutarhassa levällään olevat take away-boxit, muovipullot sun muut. Niitten seassa voi mainiosti elää arkeaan.

Otin kuvan meidän lähellä olevan paikallisen ala-asteen pihalta. Siitä paikasta jossa opettajat ja pienet nassikat päivittäin nauttivat lounaansa. Näky on pöyristyttävä. KAIKKI JÄÄ SIIHEN.

Kaiken pitäisi lähteä varhaiskasvatuksesta, mutta jos joissain kouluissa asenne on vieläkin tällainen, joudutaan aika pitkään vielä tarpomaan roskien seassa.

Suomessa on kunnioitettavan siistiä, vaikka kuulemma ennen vanhaan torpissa haudattiin maahan vähän kaikkea peltipurkeista vanhoihin aterimiin. Ja niitä aarteita sitten vanhojen torppien uudet omistajat nykyään ihmettelevät.

Tässä alakoulun oppilaat opettajineen syövät lounasta. Voi opettajat!

Kävelytiet

Anun mukaan Havaijilla ei juuri ole kävelyteitä, eikä ole täälläkään. Säälien välillä katson lomalle tulleita perheitä lastenvaunuineen, puhumattakaan pyörätuolilla eteenpäin pyrkivistä turisteista.

Ei ole ihan helppoa.

Liikennesäännöt

Kävelyteistä päästään sitten liikennesääntöihin. Täälläkin sääntöjä on, vaikkei niitä juuri kukaan näytä noudattavan. Tai no, sanoisin että me farangit kyllä yritetään noudattaa, mutta hankitaan kuitenkin varuiksi autoihin vielä keulakamerat, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Sillä kävipä tässä niinkin, että eräs farangi oli kolarissa paikallisen kanssa. Poliisi tuli paikalle, ja vaikka farangi oli onnettomuuteen syytön, poliisi tokaisi "tätähän ei olisi edes tapahtunut, jos et alunperinkään olisi tullut tänne"...

Juniorin mopokolari (joka oli todistettavasti paikallisen syy) päättyi paikallisen apuvoiman paikalle hälyttämisestä huolimatta niin, että syyllinen vain totesi lähtevänsä menemään. Meillä meni mopo uusiksi, mutta minkäs teet.

Suomessa syytön on syytön ja kinkkisissä tilanteissa poliisi kyllä tutkii. Täällä nopein (ja isoin) menee ensin ja ulkomaalaisena todennäköisesti maksat viulut vaikka mikä olisi.

Miskan kolaroitu mopo, aika uusiksi menee.

Byrokratia

Aika moni meistä on käyttänyt Suomesta nimitystä 'SääntöSuomi'. Minä ainakin olen, ja onhan se vähän niin. Kaiken maailman lupia, veroja ja sääntöjä on varmasti enemmän kuin tarvitsisi. Monelle pienyrittäjälle varsinkin hullun kallista meininkiä. Sitä kahvilaa kun ei joka paikkaan niin vaan avatakaan.

Täälläkin on sääntöjä, varsinkin meille ulkomaalaisille. Paikallinen voi (tai ainakin tekee niin) pykätä sen ravintolan vaikka toisen tontille, jos se vaan juolahtaa mieleen.

Niin kuin nyt tämäkin mies päätti avata rantaravintolan sille autiorannalle, jossa käydään koirien kanssa. Perustukset on jo tehty, ja tarjolla tulee sitten olemaan viinaa ja jointteja. Ihan vaan relaamisen takia.

Tontti on ollut myynnissä pitkään, mutta kauppoja ei ole tähtitieteellisen hinnan takia tehty. Sittemmin tontille on ilmestynyt laiton kaatopaikka ja nyt sitten vielä baarikin. Tyhjälle rannalle kaatopaikan alle, ei ehkä paras bisnesidea.

Asuminen

Talojen hinnat on täälläkin lähteneet vähän lapasesta, mutta ainahan voi vuokrata.

Suomessa jokaisessa luukussa uuni on vakiovaruste. Täällä paikallisista taloista löytää ennemminkin vuokraan kuuluvan puutarhurin ja uima-altaan (edes yhteisen) kuin uunin. Kunnollisesta keittiöstä nyt puhumattakaan.

Mutta sisällä ei välttämättä tarvitse olla koskaan, ja se on muuten ihan mahtia!

Viidakkotalon työpiste.

Vesi 

Hanavettä ei voi juoda, joten vettä pitää ostaa. Sen priimakuntoisen juomaveden löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Muovipulloissa se ostettu vesikin tulee, ja täällä on todella oppinut vihaamaan muovia.

Voi onnelliset Suomessa, kun voitte juoda veden suoraan hanasta. Ja miten hyvän makuista se vesi onkaan!

Käärmeet ja muut ällötykset

Kyykäärmeet, punkit, paarmat sun muut mökeillä tutuksi tulleet suomalaiset vitsaukset - me ollaan täällä niistä melkein kateellisia.

Samuilla vastaan voi tulla todellisia tappajia, kuten olette monesti lukeneet. Lenkilläkään silmiä ei voi pitää rennosti eteenpäin, vaan jokainen pusikko tien kummallakin puolella on silmäiltävä.

Ei tästä ole pitkäkään aika, kun lenkillä aiheutin kunnon naurun remakat viereisellä rakennustyömaalla. Hoksasin nimittäin sellaisen myrkyllisen kirkkaan vihreän käärmeen 10 sentin päässä pohkeesta. Tämä havainto aiheutti naisellisen spontaanin ilmahypyn kiljumisineen.

Mua ei naurattanut, niitä nauratti kyllä.

Viidakkotalossa vieraillut käärme

It's okey (vaikkei ole)

Tämä voi oikeasti johtua ihan siitä kasvojen menetyksen pelosta. Se on nimittäin täällä erittäin syvälle juurtunut.

Jos sulla on ongelma, mihin tarvitset ammattilaisen apua, voit löytää itsesi väittelemässä käsittämättömässäkin tilanteessa. Kuten me viimeksi;

Netin kanssa on ollut jatkuvasti ongelmia. Hankittiin sitten viimeisen päälle valokuidut että ongelmat poistuisi. Vähän ne ongelmat poistuivatkin, mutta ei silti saatu sitä mistä maksettiin.

Kyseisen nettifirman tyypit ravaa meillä välillä kahden auton voimalla ja pariinkin kertaan päivässä. Pointsit muuten siitä.

Sitten kaverit väsää jotain, vaihtelee kaapeleita ja sijoittaa niitä uudelleen. Kun sitten istutaan yhdessä alas tutkimaan uploadeja ja downloadeja, ja selvästi nähdään ettei olla lähellekään luvattuja, on vastaus aina yhtä hämmästyttävä; It's okey.

'No ei ole, näethän itsekin?' It's okey now. Ja tyypit lähtee. Tunnin päästä vielä soitto nettikavereilta, että 'IT'S OKEY NOW'.

Niin pahvi, ettäs tiedät. Meinaa muuten välillä itku päästä...

Vanhat sähköjohdot ja kaapelit

Jokainen Thaimaassa käynyt on takuulla ihmetellyt tienvarsilla olevia sähköjohtovirityksiä. Niitä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta.

Mitä todennäköisemmin johtohelveteissä on valtava määrä toimimattomia piuhoja, jotka on vaihdettu uusiin. Sen sijaan että toimimattomat piuhat vedettäisiin läjästä pois, ne jätetään niille sijoilleen.

Perustan tämän  väittämän nyt esimerkiksi näihin meidän nettikaapeleihin. Aina kun reklamoidaan firmaan, tulee hymyileviä kavereita kämppä täyteen. Sitten vedetään uusia piuhoja pitkin puutarhaa ja avot, netti taas toimii.

Mutta yksikään vanha piuha tai kaapeli ei liikahda mihinkään. Alkaa meilläkin jo olemaan aikamoinen piuhaviidakko tuon viidakkopuutarhan lisäksi.

Huithapelius

Vaikka tämä usein ärsyttää, se yleensä kuitenkin ihastuttaa. Kuten Anukin kirjoitti, niin täälläkään ketään ei tunnu haittaavan oikeasti oikein mikään.

Thaimaalaisesta 'Mai pen rai' -sanonnasta on moneksi. Se sopii vaikka potentiaalisen kriisitilanteen laukaisemiseen. 'Ei se mitään', 'ei sillä ole väliä' - ja ongelma on selätetty.

Täällä eletään hetkessä, eikä pohdita huomista. Ja SE on muuten ajoittain jopa ylitsepääsemättömän vaikeata tällaiselle suomalaiselle jämptille tyttöselle.

Mutta ei kai sitä elämää ole tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti?

Tässä metsästetään rännikäärmettä yläkerran partsilla.

2

Oivalluksia

Kun pitkäksi venyneen illan jälkeen saa silmänsä viimein auki, ja huomaa kellon näyttävän yli kymmentä, iskee välitön hoppu kömpiä alakertaan keittämään kupposet kahvia ja hoitamaan koirat aamu-uinneille.

Ensimmäiseksi terassilla silmät osuvat kuitenkin uutuuttaan kiiltävään valkoiseen moottoripyörään. 'Jaahas, meillä on joku' - huudan Tompalle, sillä mopo on meille täysin tuntematon.

Tomppa kömpii terassille aivan yhtä väsyneenä ja samalla hetkellä siihen pompsahtaa myös puutarhurimme Panom.

'Tom, eikö olekin hieno pyörä' -kuvitellaan Panomin sanovan.

'No aivan mahdottoman hieno' - me ihastellaan haukotellen.

Panomin tuliterä menopeli

Sitten käydään läpi menopelin hintaa ja sen kuukausilyhennyksiä Panomin pohtiessa samalla ääneen mahtaisiko Tomppakin tarvita sellaisen. Tässä kohtaa Panom osoittaa meillä majailevaa ystävämme mopoa, joka on varovasti sanottuna jo parhaimmat päivänsä nähnyt.

Lisäksi selviää, että 'fai' (sähköt, ei hajuakaan kuinka kirjoitetaan) on syynä siihen, ettei hiuksiaan saa nykyään millään ilveellä kunnolla huuhdelluiksi meidän suihkussa. Vesi valuu tipoittain, silloin kun se ylipäätään jaksaa valua. Mutta ei kuulemma auta kuin odottaa vähintään sen pari kuukautta, että saaren sähköt ehkä viimein toimimaan. Meillähän mennään nykyään semisähköillä (nit noi fai), kuten kirjoitin viimeksi.

Väsyneen (mutta mielekkään) keskustelutuokion päätteeksi auton lavalle kasataan hajonnut televisio, piiputtava X-boxi ja tyhjentynyt kaasupullo, ja startataan Panomin perässä kylille hoitamaan asiat kuntoon.

Että sellainen säpinäaamu tänään. Kun katselee Panomin poikamaisen innostunutta elehdintää ja virnettä, ei päivä voisi oikeastaan alkaa iloisemmin.

Päivän aikana selvisi muuten sellainenkin uskomaton juttu, että viidakkotalo saa kuin saakin betonitien vielä tämän vuoden puolella.

Mikäli näin tapahtuu, meillä korkataan pullo Proseccoa.

Ja herra itse oppaaksi televisiokorjaamoon.

Boat Barin jamit

Syynä pitkäksi venyneeseen iltaan oli tietysti Boat Barin jamit, ne joissa Tomppa toimii hostina. Jameja ei meinaa nykyään millään pystyä jättämään väliin, sen verran huikeita muusikoita on saatu vieraiksi. Usein samoja tyyppejä, mutta toisinaan myös täysin uskomattomia uusia taitureita.

Uusimpana ihanuutena Boat Barissa on tietty rummut (niitä ei alussa ollut), ja niitä hakkaava vakiokaveri ukrainalainen Niko. Pelkästään Niko tarjoaa sellaista meininkiä, jota viimeksi eilen eräs puolituttu venäläinen kaveri totesi saaren parhaaksi.

Nyt kun ollaan saatu loistavia muusikoita jameihin, tarvitaan enää maksavia asiakkaita. Vaan kyllähän tämä saari nyt aika tyhjältä tuntuu. Elokuu on ohi, ja seuraava sesonki alkaa vasta joulun hujakoilla. Uusia ravintoloita avataan, ja niissä saattaa jo kahden kuukauden päästä olla lappu luukulla.

Jos siis eksyt saarelle, kannattaa ehdottomasti tulla keskiviikkoiltana Boat Bariin piipahtamaan. Vaikka vain kannatuksen vuoksi.

Bangrakin satamaa, siellä se Boat Barikin on.

Melkein muutettiin taas

Se oli joku sellainen 'me halutaan ihmisten ilmoille'- ilmiö, kun alettiin katselemaan uutta kämppää.

Kierreltiin ja kaarreltiin pitkin vilkkaampia alueita, sillä voisihan se vaihteeksi olla hienoa kävellä biitsille, jumppamestoille ja ylipäätään sinne missä liikkuu joku muukin kuin kobra.

Kobrahan meillä oli taas kaksi päivää sitten kylässä, mutta ennen kuin ehdin kaivamaan kättä pidempää avuksi, se roikkui jo Bumban suussa lötkönä.

Mutta vierailevat kobrat ei olleet maisemanvaihtoajatuksen syynä, vaan tämä lievän negatiivisesti iskenyt erakkofiilis.

Chawengin järven rannalta löytyikin kelpo mesta. Ranskalainen omistajapariskunta asuu talossa vuosittain vain elokuussa, mikä olisi sopinut meille vallan mainiosti. Meillä kun on - tätä kesää lukuunottamatta - tavoitteena viettää kesät Suomessa.

Meidän yllätykseksi kolme koiraa olisi ollut omistajille täysin ok. Tai no, niinhän se hampaaton venäläinenkin silloin sanoi, kunnes muutti mieltään. Tämän lisäksi vielä, Chawengin talon vieressä on lemmikeille suunnattu hotelli, eli koirien hoito rajajuoksuilla olisi muuttunut huomattavasti helpommaksi.

Mutta mutta. Kun siinä kohtaa kaivettiin eteen nykyinen vuokrasopimus, todettiin että ennen huhtikuuta ei meikäläisillä ole minkäänlaista saumaa vaihtaa maisemaa.

Olisihan tuon voinut tietää jo ennemminkin.

Tässä viimeisin babykobra.

Oivallus

Me pysytään siis viidakkotalossa, ja metsästellään kobria silloin tällöin. Ja pidetään kädet ristissä, jotta uusi betonitie ilmestyisi ennen marraskuussa alkavaa sadekautta.

Toivotaan myös, että semisähköt muuttuu pian normisähköiksi. Olisihan se juhlaa taas jonain päivänä tuntea hiuksensa putipuhtaiksi, eikä juosta kesken suihkun joka kerta sammuttamaan ja käynnistämään sähköjä siksi että vesipumppu älyäisi herätä.

Silti kun tänään haravoin pihaa (Panom on taas 90% kadonnut) ja Tomppa valvoi hommaa jääkahvi kädessään terassilta, oli pakko todeta että meillä on kaikki aivan saakelin hyvin. Täällä näin, kummallisessa viidakkotalossa.

Onneksi ei päästy muuttamaan!

Ps.

Viitaten edelliseen juttuuni, Koh Tao keissin tiimoilta on kuulemma pidätettynä 12 kyseisten artikkeleitten tykkääjää ja jakajaa. Samoiten kyseisen rikoksen uhri on kuulemma päässyt Thaimaan mustalle listalle, mikä tarkoittaa ettei asiaa maahan ole.

Sananvapautta ja demokratiaa?

Tervetuloa viidakkotaloon!

Tässä maisemassa kun avaa silmänsä, ei voi tulla huono päivä.

4

Samuin kuumat perunat, osa 1

Nuorena likkana jenkeissä reissatessani muistan sen, että miljoonan tv-kanavan maassa ei tarvinnut katsoa kuin uutisia. Ei tarvinnut rikossarjoja tai trillereitä, uutisissa riitti draamaa.

Täällä vastaavasti actionia tapahtumien lisäksi tarjoaa paikallisten expattien Facebook-ryhmä, sekä lähisaarten asioista raportoiva Samui Times. Jälkimmäisen toimittajaa on viranomaisten toimesta haastettu käräjille (jopa vangittavaksikin) jo useampaan otteeseen liian 'rehellisestä' tai provosoivasta kirjoittelusta.

Mene ja tiedä kaikkien artikkeleitten paikkansapitävyydestä, mutta keskusteluja ne ainakin herättää.

Kuinka joku uskaltaakin?  Täällähän pitää varoa mitä sanoo, ja erityisen vaarallista on julkaista jotain muitten jaettavaksi. Pahimmassa tapauksessa artikkelin jakajallekin koittaa hikiset paikat.

Ensiksi mainitusta FB-ryhmästä liian villiksi äityneet keskustelun aloitukset ja vaarallisimmat kommentit häipyvät ylläpitäjien toimesta melko nopeaan. Ymmärrän hyvin. Vähän turha on kaivaa verta nenästään, mikäli aikomuksena on pysyä saarella.

Esimerkiksi M*F*A sanaa ei passaa sanoa ääneen, pitää puhua 'bisnesmiehistä'. Näin meitä viime viikolla valaisi paikallinen nainen, kun juttelimme vähän turhan huolettomasti käyttäen m-sanaa.

No, no, no.

Kirjoitan siis turvallisemmin 'bisnesmiehistä'. Niitä saarilla riittää.

Samuin kuumat perunat, osa 1

• Semisähköt

Sähköt Samuilla on lähes vitsi, vaikka huomattavaa edistystä on vuosien varrella tapahtunutkin. Nyt ollaan kuitenkin palattu menneisyyteen, sillä tarinan mukaan mantereelta saarille tuleva (tai Samuilta Phanganille menevä) vedenalainen sähkökaapeli satamassa on hajonnut. Syynä erään aluksen laskema ankkuri. 

Viime aikoina Samui on tarjonnut semisähköä, ei ollenkaan sähköä, ja onneksi toisinaan ihan kunnon sähköäkin. Mutta sinne tänne ilmaantuvat ja koko kylän sammuttavat sähkökatkokset on tiukkaa tavaraa varsinkin yrittäjille. Ei ihme.

Vähintä mitä ihmiset ryhmissä vaativat, on kunnon ilmoitukset ajoissa. Jos tietoa tihkuisi ennakkoon, ihmiset osaisivat varautua, ja yrittäjät voisivat siirtää tapahtumiaan.

Vaan ei. Jonnekin ajoittain ilmestyy paikallisen sähköviraston kiinnittämiä lappusia tulevista sähkökatkoista päivineen ja kellonaikoineen, mutta yksikään näistä kellonajoista ei ole vielä pitänyt kutiaan.

Sähköjä on, kun ei pitäisi, ja sähköjä ei ole, kun pitäisi. Ennakoi siinä sitten.

Ja vedenalaisten kaapelien korjaukseen varovaisten arvioitten mukaan menee ainakin kuukausi.

Aiheeseen liittyvä keskustelupätkä kyseisestä FB-ryhmästä:

"But don't worry, as we're only gonna disconnect your power here and there, a bit at a time, but we haven't got a clue where or when cos our bosses say something different every day, so we don't know who's cut off tomorrow. Sorry." :)

Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä ;)

• Johtaako Koh Taoa 'bisnesmiehet' vai ei?

Vuodesta 2014 Koh Taon maine on aiheuttanut polemiikkia. Valitettavan monet epäselvät kuolemantapaukset, raiskaukset, katoamiset ja muut onnettomuudet, joita nuoret turistit ovat kohdanneet, on nostanut saaren otsikoihin ympäri maailman.

Näitä juttuja ei saisi jakaa, niitä ei saisi kommentoida, eikä niihin voi ottaa kantaa. Ellei sitten halua itselleen ongelmia. 

Nyt uusin raiskausjuttu heinäkuun lopulta on nostanut varsinaisen myrskyn. Monet tuntuvat tietävän että mikään saarella ei kestä päivänvaloa, kun taas viranomaiset ovat raivoissaan saaren maineen pilaamisesta.

Tämä taas on johtanut mm. Samui Timesin toimittajan pidätysmääräykseen, samoin kuin erään yli 800.000 jäsentä käsittävän FB-ryhmän ylläpitäjän. En mainitse tätä ryhmää nimeltä, sillä hys hys.

Mutta tästä puhutaan. Samoin kuin niistä kahdesta burmalaisesta, jotka istuvat vieläkin todennäköisesti syyttöminä vankilassa vuonna 2014 tapahtuneen kahden murhan jälkeen. 

Paljon olisi tietoa, mutta kukaan ei uskalla puhua. Koska 'bisnesmiehet', joita viranomaisten mukaan ei Taolla ole.

Minitemppeli Maenamin rannan päädyssä

• Poliisit & korruptio?

Tämähän täällä puhuttaa aina. 'Good guys in, bad guys out'- motto saa välillä tragikoomisia piirteitä, kun kuulee ja lukee paikallisista tapahtumista.

Viime aikoina on puhuttu mm. ajokorttiratsioista, kypäräratsioista ja varsinkin siitä, pääsevätkö paikalliset vähemmillä sakoilla kuin me farangit. Toisten mielestä usein jopa ilman sakkoja, toisten mielestä huomattavasti halvemmalla.

Mutta mihin sakoista kerätyt rahat menevät? Valtion kassaan, vai taskujen pohjalle, siinäpä vasta kysymys.

Mutta mikäli vastaavan poliisipäällikön kolmen vuoden virasta joutuu maksamaan jopa 10.000.000 bahtia, voi olla varma että jostain tuleva poliisipäällikkö joutuu virkaan sijoittamansa rahat keräämään, ennen kuin pääsee 'apajille'.


Aikamoista.

Aina mielenkiintoiset ratsiat

Montaa kypärää ei kuvassa näy

• Samuin kuuluisa kävelevä nainen

Ensimmäisen osan lopuksi hieman kevyempi aihe, josta on viime aikoina ollut juttua.

Joku Samuilla kävijä on saattanut törmätä Chawengin ja Lamain välillä kävelevään hyvin ruskettuneeseen ja kovasti laihaan lippalakkipäiseen naiseen. Hän on kuulemman Israelista, ja on viettänyt jo vuosia Samuilla ilman minkäänlaista viisumia.

Mitä hänelle on tapahtunut ja miksi hän on täällä, moni miettii. Mutta jo vuosia hän on kävellyt tätä väliä edestakaisin.

Välillä ihmiset pysähtyvät hänen kohdalleen tarjoten kyytiä, jonka hän toisinaan ilmeisesti kohteliaisuudesta hyväksyy. Mieluummin hän kuulemma kävelisi.

Ensi kerralla jos tilanne sen sallii, pysähdyn hänen kohdalleen. Toivottavasti hän ottaa silloin tarjouksen vastaan.

Tällaisia pohdintoja näillä main. Samuin uutistoimisto sulkee nyt läppärin ja palaa jatko-osan kanssa jonain toisena hetkenä.

Valtavan kaunis Maenam beach

4

Ota näistä nyt sitten selvää...

'No more visa runs'!- sanoi virkailija tiukkaan äänensävyyn päästyämme pitkän päivän jälkeen hikisinä Ranongin raja-asemalle. Eli siis mitä? Ollaan herätty jo reilusti ennen kukonlaulua, matkustettu ensin lautalla, sitten tuntitolkulla autolla, ja kaikki turhaan?

Tällä rajalla passin leimaamisen piti kaiken lisäksi olla helppoa kuin heinänteko. Näitä leimoja on kyseiseltä rajalta haettu jo vuosikymmeniä, ja haettiinhan mekin sellaiset sujuvasti kaksi vuotta sitten. Mikä nyt sitten mättää?

Siinä sitten yrität koko perheen voimin seisoa virkailijoitten edessä tyynenä - ehkä jopa hymyillen - vaikka verisuoni yrittää pullistua päästä. Ettei kukaan nyt vahingossakaan menettäisi kasvojaan...

Good guys in, Bad guys out.

Koko ajan muuttuvat viisumikäytännöt

Thaimaan viisumikäytännöt ovat sen luokan sillisalaattia, että harva pysyy perässä. Tammikuussa muuttunut käytäntö voi aivan hyvin jo huhtikuussa olla vanhentunutta, sillä kaikki muuttuu jatkuvasti. Paitsi ehkä turistiviisumien osalta, joten lomailijat älkää olko huolissanne. Tai no, muuttuu nekin, joten kannattaa teidänkin vähän tarkistella asioita ennen pidempää reissua tänne.

30 päivää voit siis huoletta oleilla ilman mitään viisumia, ja siihenkin pystyt sitten ostamaan 30 päivän jatkon immigrationista. Mutta toisinaan turreilta kysytään rajalla 20 000 bahtin edestä käteistä, toisinaan sitten taas ei. Joten ota näistä nyt sitten selvää.

Enivei, monella expatilla on hermot menneet jo aikaa sitten, ja moni on siirtynyt rajojen yli helpomman byrokratian perässä. Me nyt sinnitellään täällä vielä, vaikka verenpaineen kohoamisesta onkin jo pieniä merkkejä.

Sen kummemmin minun on turha yrittää kertoa faktoiksi joitain viisumisääntöjä, sillä oma ymmärrykseni laahaa vahvasti perässä. Mikään ei ole selvää pässinlihaa, ja edelleen seisotaan säännöllisesti monttu auki viranomaisen edessä. Vaikka näitä koukeroita onkin harjoiteltu jo kolmisen vuotta.

Paljon hyvää tietoa viisumeihin liittyen löydät mm. Thaimaassa toimivan suomalaisjohtoisen Hans Lankari Co LTD:n tietopaketista. Mutta kuten tuollakin sivuilla sanotaan; 'Thaimaan ulkomaalaisviranomainen muuntelee laintulkintojaan tämän tästä, ja tieto vanhenee nopeasti. Ja tavallista on että nämä muutokset tulevat aina ilman ennakkovaroituksia, sekä luonnollisesti nämä määräykset astuvat voimaan yleensä melko heti'.

Meidän tehtäväksi jää sitten yrittää luovia tässä viidakossa.

Andaman Clubin raja-asema

Raja-asemalla ei meidän lisäksi juuri muita.

Andamanilta voi tehdä myös vaikka mitä retkiä.

Voisiko se olla näin helppoa?

Hetken siis luultiin Ranongin raja-asemalla, että koko reissu oli turhaa. Kunnes virkailijat (3 kpl) sanoivat, että voivat antaa meille 90 päivän leimat tämän kerran, mutta se maksaa sitten 500 bahtia per nuppi. 'Babyn' ei tarvitse maksaa. Tässä kohtaa voin suoraan myöntää, että tuli väkisinkin vähän 'höynäytetty' olo.

Eli me maksetaan siitä, että päästään rajan yli? Ei me ainakaan ennen olla mitään maksettu.

Ja sitten - meitä oli kolme kuuntelemassa - kolme vastapuolen virkailijaa väitti meidän saavan vuoden pidennyksen omaan bisnesviisumiin, ihan vaan menemällä asianmukaisin paperein varustettuna immigrationiin Samuilla. Kunhan menemme sinne riittävän ajoissa ennen leimapäivän umpeutumista.

Miksi meidän kirjanpitäjä ei tiedä tästä? Miksi muutkaan ei tiedä tästä?

Tämän väittämän mukaan me Samuilla asuvat expatit (meitäkin on täällä jokunen) olemme tehneet täysin turhia rajareissuja kolmen kuukauden välein? En muuten ihan heittämällä lähde tähän uskomaan.

Ja sanoiko virkailija 'forty-five' vai kenties 'four to five' päivää ennen leiman umpeutumista? Siitä ei nimittäin Erkkikään ottanut selvää. Meitäkin tapitti siinä kolme henkeä suu auki, mutta korvat tarkkana, ja sanoma jäi silti arvoitukseksi.

Mutta aivan varmasti mennään lähitulevaisuudessa immigrationiin tarkistamaan kyseisten virkailijoitten väittämä. Ja yhtä varmasti otetaan paikallinen tulkki mukaan.

Sekä pidetään peukut ja varpaat pystyssä, sillä elämä helpottuisi huolella.

Taustalla näkyy Kawthaung Myanmarissa

Tällä kertaa kyyti oli vähän pomppuista.

Ranong

Kirjoitin muuten edellisestä Ranongin kautta tehdystä viisumireissusta täällä. Jos haluat hieman lisätietoa tästä lyhyestä venereissusta Myanmarin puolelle ja casinolle, kannattaa lukaista teksti.
Tällä(kin) kerralla meidän tavoitteena oli selvitä mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin, ja siksi Ranongista ja Myanmarista ei taaskaan jäänyt paljoa kerrottavaa. Paitsi että edelliseen kokemukseen verrattuna Ranongin katukuva ja tarjonta oli muuttunut edukseen.

Mielenkiintoisia putiikkeja oli tarjolla, kuten myös kiinnostavia ravintoloita. Nähtävääkin Ranongin alueella olisi vesiputouksista valtaviin kansallispuistoihin, kuten myös 1-2 tunnin lauttamatka kehutulle Koh Phayamin saarelle. Näin jälkikäteen (taas) ottaa pattiin 'mukamas kiire' ja yksi lähes mitäänsanomaton kokemus, sillä toisinkin olisi voinut päättää.

Eniten tällä minireissulla jäi harmittamaan se, ettei vieläkään vietetty casinoiltaa Andaman Clubilla Myanmarin puolella. Uuden kokemuksen (ja artikkelin) sijaan päädyttiin taas yöpymään Ranongin keskustassa, joka oli epäilemättä se helpoin ja mälsin vaihtoehto. Vaikkei halvassa Rueangrat -hotellissamme mitään vikaa ollutkaan. Neljän hengen huone maksoi alle 30 € yöltä.

Mikäli itse eksyt joskus Ranongiin, kannattaa käydä illallisella vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Jokdin. Ravintola sijaitsee Rueang Rat Roadilla, johon on keskittyneenä muitakin visiitin arvoisia paikkoja. Jokdin -ravintolassa saat mainiota ja freesiä ruokaa köyhtymättä mitenkään merkittävästi, ja ainakin meidän illallisella oli tarjolla myös livemusaa.

Matka vuoriston läpi Ranongille on itsessään jo antoisa, sillä verrattuna normaalin hieman suttuiseen katukuvaan Thaimaassa, vuoristotien ympäristö on erittäin siisti ja maisemiltaan kuvauksellinen. Ranongin seutu maailmanperintökohteineen kannattaa muuten ottaa tutkintaan esimerkiksi silloin, kun olet jo valmiiksi suuntaamassa Koh Phayamille.

Jokdin ravintola Ranongissa.

Ihanan vehreät maisemat.

Ja huikeita kukkivia puita matkalla.

Päivän överikuorma:)

2

Häkellyttäviä juttuja

This is Thailand. Tähän lauseeseen kiteytyy moni häkellyttävä asia, joita Thaimaassa riittää. Mikäli taas tekee mieli kirjoittaa näistä häkellyttävistä asioista, pitää miettiä kieli keskellä suuta kuinka sen tekee, koska ollaan Thaimaassa. Varsinkin jos haluaa viipyä täällä pidempään.

Kokeillaan kepillä jäätä

Moni Phuketin ja Pattayan kävijä tietää, että välillä rantatuolit ovat ok, välillä ei. Samuilla ei vielä ole testattu rantatuolien kieltämistä, enkä toisaalta tiedä onko siitä ollut toivottavaa hyötyä muissakaan testipaikoissa. Tosin en edes tiedä mikä se toivottava hyöty on ollut. Pakko myöntää, ettei oma ymmärrys aina pysy uudistusten ja kokeilujen perässä.

Moni asia hämmästyttää.

Mietitäänkö uusia säännöksiä ja jos mietitään, mietitäänkö riittävästi?

Turismi on Thaimaalle äärettömän tärkeätä, vaikka sen uskominen on toisinaan ollut kovalla koetuksella. Välillä tuntuu, ettei tänne oikeastaan halutakaan turisteja. Tai jos halutaan, pinkan on suotavaa olla kunnossa. Keinoja turistien rahastamiselle nimittäin löytyy.

Me suomalaiset ollaan totuttu sakkoja maksamaan. Me hoidetaan kiltisti pysäköintisakot, ylinopeussakot sun muut, eikä meidän tarvitse sen kummemmin miettiä mihin raha menee. Se menee sinne minne pitääkin.

Täällä ei ehkä kuitenkaan ole niin. Kun ajat kypäräratsiaan ilman kypärää, maksamasi sakkoraha päätyy todennäköisesti jonkun poliisin taskuun. Monesta ongelmasta myös selviää rahalla, kunhan sitä osaa tarjota täsmälleen oikeaan aikaan juuri oikealle taholle. Itse en pidä tästä, mutta jollekin huono-onniselle väärässä paikassa olijalle, tai väärän henkilön kanssa ongelmiin joutuneelle se saattaa tarjota pelastuksen. Ehkä hyvä niin.

Vaan kehen voi luottaa?

Bangrak beach.

Tiukennettuja vanhoja lakeja

Se, että armeija on tiukentanut otettaan esimerkiksi korruption kitkemisessä, on loistava asia. Se, että puututaan Thaimaan taksimafiaan ja vaaditaan takseja käyttämään mittareita, on hyvä asia. Samuilla en ole vielä kertaakaan onnistunut käyttämään taksia, jossa mittari olisi päällä, siksi taksit täällä ovatkin hävyttömän kalliita. Mutta tähänkin pitäisi nyt tulla muutos.

Thaimaassa ei voi olla yliaikaa (overstay), sen sanoo laki. Aiemmin yhden päivän overstay ei ole aina tuonut edes sitä 500 bahtin sakkoa, mutta viime aikoina ihmisiä on jopa pidätetty samasta asiasta. Ja ratsioita on tehty lähellä rajoja, jonne ihmiset suuntaavat hakemaan leimoja passeihin. Olkaa siis tarkkoja päivämäärien suhteen! Tämän ei pitäisi olla sen suurempi ongelma, mutta välillä ihmiset sattuvat vaikka sairastumaan juuri ennen maasta poistumista. Silloin siitä voi tulla ongelma. Aina yliaika ei ole itsestäkään kiinni.

Itse olin leikkauksessa viime maaliskuussa, ja vaikka en ollutkaan fyysisesti optimaalisessa matkustuskunnossa heti leikkauksen jälkeen, oli pakko lähteä. Silmät puolihimmeinä ja kroppa heikkona (onneksi oli lääkitys kohdillaan) tuli heitetyksi muutaman päivän Hong Kongin reissu. Koville se otti, mutta mentävä oli.

Asuinpaikkailmoitukset, visarunit sun muut, vanhoja lakeja ja tiukennettuja tarkkailuja. Ei Thaimaahan niin vain enää kadota.

Maenamin upea ranta.

Ihanan rauhallista ja kaunista.

 
Uusia kummajaisia

En enää löytänyt sitä juttua, jossa kiinalainen turisti sai vajaan 3000 euron sakon kalojen ruokkimisesta. Siis jos kaloja ei saa ruokkia, sääntöä sopii toki noudattaa, ei siinä mitään. Mutta nämä sakkojen suuruudet ja mahdolliset vankeustuomiot häkellyttävistä asioista jaksaa yllättää.

Kummajaisista häkellyttävimpinä pidän näitä uusimpia sähkötupakkaan ja rannoilla tupakoimiseen liittyviä lakeja. Sähkötupakka on Thaimaassa kielletty, ja välineitten tuominen maahan laitonta. Jopa kymmenen vuoden vankeustuomion uhalla. Aika kova juttu.

Tänä syksynä on myös uutisoitu marraskuussa käyttöön otettavasta tupakointikiellosta useilla Thaimaan rannoilla, eikä siinäkään mitään. Jos minulta kysyttäisiin, aloittaisin kuitenkin roskisten järjestämisellä rannoille, samoin kuin niitten säännöllisillä tyhjennyksillä. Kun roskiksia ei tuppaa näkemään missään, ei omien roskien poiskuljettamisesta ei ole tehty turhan helppoa. 

Vaikka tupakointikiellon ajatus on hieno (vähemmän mikromuovia mereen), sanktiot kiellon noudattamatta jättämisestä ovat huikeat; reilu 2500 euron sakko, tai jopa vuosi vankeutta. Jäätävä juttu tämäkin, kun esimerkiksi kännissä ajamisesta autolla on uutisoinnin mukaan saanut reilun 250 euron sakon ja kuukauden putkareissun.

Tarkoittaako uusi kielto jatkossa sitä, että poliisit päivystävät sankoin joukoin rannoilla narauttamassa tietämättömiä? Voi kuulostaa hullulta, mutta ei kovin kaukaa haettua. Pitääkö 100 000 bahtia maksaa poliisille heti (kuten yleensä sakkotilanteessa), vai aletaanko tilanteessa tinkimään - 'Ai sulta löytyy vain 250€? No maksa se', ja raha sujahtaa poliisin taskuun.

Se on varmaa, että normithaimaalaisella ei ole varaa maksella tällaisia sakkoja, joten sääntö koskenee meitä farangeja. Onko se reilua? Ja avaako tämä uuden mainion mahdollisuuden poliiseille ekstrarahan keräämiseen? Kas, siinäpä vasta kysymyksiä...

Olen muuten aiemminkin kirjoittanut näistä häkellyttävistä jutuista. Jos et vielä ole ehtinyt lukaista, voit tehdä sen täällä.

Maenamin ranta oli viimeksi myös mukavan siisti.

Trash Heron kanssa siivoamassa.

Kun me ollaan oltu eri kokoonpanojen kanssa siivoamassa rantoja, kyllä päällimmäisenä ongelmana näen kaiken muovijätteen. Ja sen, ettei roskiksia ole missään.

6