Kylppäriremppa, osa 2 - valmista tuli, mutta tuskallisen hitaasti

 

 

Vähänpä mä tajusin rempan alkuvaiheessa, kuinka lopputtoman pitkästä projektista olisi kyse. Yölliset huussikeikat ja puskapissailut alkukesän kylmässä viimassa sateenvarjo käsissä keikkuen vei melkein hermoromahduksen partaalle ja kuuden viikon kohdilla, kun harjoittelin jo vakavasti hyperventiloimista, viimeinenkin vieras äijä talosta häipyi.

And just like that, we had a bathroom!

 

Kiitos tuhannesti ja vähän päällekin kaikille "äijille" että kävitte! Pakko kuitenkin tunnustaa, että oli enemmän kuin huojentavaa saada viimein huusholli kokonaan itselleen💜. Kysykää vaikka Boolta.

Mä kirjoitin niistä purkukatastrofeista jo aiemmin (lue täältä), eikä meillä lopulta ja yllättäen juuri muita katastrofeja ollutkaan. Paitsi tietenkin aikataulujen venyminen ja paukkuminen, sillä ei me sitten ehdittykään tekemään omaa osuuttamme, ennen kuin "äijät" jäi ansaituille lomilleen. Omasta hidastelusta napsahti sitten rempan kokonaiskestoon pari viikkoa ja rapiat lisäaikaa, ja vaikken mä yleensä ihan pienestä inise, olin tietyssä vaiheessa lähes valmis muuttamaan hotelliin. Tai jonkun vessallisen nurkkiin edes.

 

Lähtökohta oli karmea, kaikista järkyttävistä putkista piti päästä eroon!

Yllätyksenä laattojen alla oli betonia ja kokonaisuus oli vuorattu myös tiilillä, huh.

 

Ihan heti en sitten olekaan lähdössä uuteen kaaokseen, vaikka kylppärirempan aloittaminen alkuun niin upealta tuntuikin. Mutta niinhän ne aloitukset aina.

 

Lopputulema kylppärissä on paljon enemmän, kuin osasin edes toivoa. Samalla se on aivan jotain muuta, kuin alunperin suunnittelin (ja pakko sanoa että MÄ suunnittelin, koska tällä kertaa se meni näin), mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kasaa kokonaisuuden oleellisimmat palat käytetyistä härpäkkeistä. 

Vihreät seinäkaakelit oli oikeastaan ainoa asia, joka meni suunnitelman mukaan. Niissäkin väri hieman muuttui, koska perse ei yksinkertaisesti kestänyt niitä upeimpia (lue KALLIIMPIA) laattoja. Kolmasosa hinnasta pois on sen verran paljon, että rakennettiin kokonaisuus sitten Bauhausin halpojen laattojen ympärille. Eikä tullut huono ollenkaan.

 

Kuuluisa sininen vaihe

Uuden kylppärin ikkunapokan kunnostusta

Ihana tuli pokastakin!

Missään nimessä en halunnut peilikaappia, enkä perusallaskaappia, vaan jonkun kauniin vanhan peilin, sekä jonkinlaisen vanhan puisen lipaston, jonka päälle sitten malja-altaan. Malja-altaita meillä olikin sitten loppupelissä kaksin kappalein, sillä kun ensimmäinen allas hankittiin Tori.fi:n kautta, ei meillä vielä ollut suunnitelman mukaista ja puun väristä lipastoa. Sellaista ei nimittäin meinannut löytyä mistään, ja kun viikot toisensa jälkeen vierivät, suunniteltiin jo että rakennetaan sitten joku allastaso juniorin bambuvaatetelineestä. Onneksi ei muuten tarvinnut lähteä siihen, sillä voin sieluni silmin nähdä, kuinka karmea lopputulos olisi ollut.

Ikinä koskaan milloinkaan en ajatellut, että allaskaappi voisi olla musta, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli, kun supernätti ikivanha kaappi ilmestyi toriin myyntiin. Vielä siinä vaiheessa, kun Tomppa oli hakemassa kaappia, ajattelin hiovani sen puulle ja pintakäsitteleväni jollain vettähylkivällä systeemillä, koska sellainen mun alkuperäinen visio oli. Mutta kun täydellisen pinnan omaava musta kaunotar viimein seisoi verstaalla, en yksinkertaisesti voinut tehdä sille mitään. 

Olkoot sitten musta! Ja sillä tavalla se meni koko muukin suunnitelma vaihtoon.

Lopputulos on enemmän KAIKKEA💜. Se on niin kaunis, etten raaski roiskutella vettä mihinkään pinnoille - hyvä kun raaskin käydä edes suihkussa, hah...

Juttelin mun iskän kanssa pari päivää sitten puhelimessa, ja hän kysyi; 

 

Onkohan se teidän kylppäri vähän liian hieno siihen vanhaan taloon?

ISÄ!!! WTF...😂

Tämä kaunis lipasto muutti suunnitelmat

Ja tällainen siitä sitten tuli, aivan ihana vaikka itse sanonkin💛

Kippis!

6

Kylppäriremppa, osa 1 - Purkukatastrofit

 

 

Kerron ensin sen oleellisimman. 

 

Meidän tekemiset on useimmiten kuin hölmöläisten peiton jatkamista - leikataan lyhyen peiton toisesta päästä suikale ja ommellaan se sitten toiseen päähän, jotta saatais siitä pidempi. Näin se menee.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, jotta uuteen kylppäriin saadaan pöntöt, suihku, pesukone ja lavuaari niille paikoille mihin ne oikeasti halutaan, puretaan vanha kylppäri maahan asti. Tompan vaatimaa ikkunaa varten puretaan tietty myös aukko vastikään laudoitettuun seinään (kuinkas muuten!), sen lisäksi puretaan tietenkin myös kaikki sisäseinät. Mitä muuta tulee purettavaksi, selviää homman edetessä. Meidän lottovoittajan tuurilla veikkaan, että vaikka mitä.

Kylppäriin tulevan ikkunan paikka.

Ennen varsinaista purkuhommaan ryhtymistä kuultiin Tapsalta nykyisen kylppärin sisällöstä - ainakin noin suurin piirtein:

 

Vankka kuin mikä, ja vuorattu ympäriinsä tiilillä!?! What?

  

Uuh... tiedossa oli siis extra extra paljon purkamista sen normipurkamisen lisäksi. Ihan hirveän yllättynyt en kuitenkaan tajunnut olla, sillä näinhän se tuppaa meillä menemään. Liian helppo olisi yksinkertaisesti liian helppoa.

Ei Tapsa tohtinut muutenkaan suositella ton kokoluokan kylppäriremppaa, mutta ollaan me ennenkin tykätty kiipeillä perse edellä puihin, meni sitten syteen tai saveen. Harvemmin me toki lottovoitetaan, mutta kokemuksia rikkaampia ollaan aina. 

 

Vai pitäisikö sanoa, että ei ainakaan vellihousuja😅.

 

Purkuhommat alkuvaiheessa

 

purkuhommat viikon jälkeen. Vähän on hidasta.

Hankinnat tähän mennessä:

Niitä tehostelaattojahan mä tuskailin jo viimeksikin, mutta onneksi ei sentään Italian superkalliisiin laattoihin tarvinnut turvautua. Löydettiin nimittäin lähes toivotut tehostelaatat (38€/m2) niinkin eksoottisesta paikasta kuin Bauhaus, joten mikä ettei, onhan Bauhaus pelastanut meidät jo Euroopan turneella, kun löydettiin Barcelonan toimipisteestä meille puskaparkkeilun mahdollistava aurinkopaneelisysteemi. Ilman muuta sieltä löytyisi myös tehostekaakelit.

 

Kaikki muu on jotakuinkin hankkimatta, paitsi siis ne vanhat ikkunanpokat ja uusi wc-pytty. Jotain pressuja ja pikkuhimmeleitä on varmaan myöskin, mutta niistä mä en tiedä mitään. Ollaan me myös vuokrattu viikonlopuksi järeämpi piikkausvehje taltuttamaan tiiliseinää, mutta siitäkin on sakkoja tulossa jo neljältä päivältä. 

 

Moni todella oleellinen asia siis vielä puuttuu, mutta jostakin oli lähdettävä. Ihmetellään sitä kaikkea muuta sitten myöhemmin.

 

Vanha poka putsattuna, tästä sitten ehostamaan.

 

Seinien tiilivuorauksista me siis tiedettiin, mutta tiilien päällä oli myös vähintään kolme senttiä paksu betonikerros, ja kaikkea muutakin merkillistä löytyi. Kerrokset meni suurinpiirtein näin:

• laatat, joita kaakeleiksikin kutsutaan 
• helvetillinen betonikerros
• noin 7 cm paksut vanhat ja järeät tiilet
• vanhoja pilkottuja lannoitesäkkejä ilmeisesti kosteussuojana
• pinkopahvia ja miljoona pinkopahvinaulaa (yhdessä seinässä myös tapettia)
  
• laudoitus (ulkoseinässä myös purueristeet)

 

Vanhoista taloista löytyy aina jotain yllätyksiä, mutta en ehkä osannut odottaa niitä lannoitesäkkejä.

Sitten ne purkukatastrofit:

• Se pikkaisen järeämpi piikkauskone päätti kurkistaa olohuoneen seinästä läpi, joten saatiin siis rempattavaksi lisää huoneita.
  
• Heitin itseäni tiilellä päähän. Tähtäsin toki traktorin lavalle, mutta osuin lavan reunaan, josta sitten mojova kimmoke päälaelle. Onneksi ei ollut suurin mahdollinen tiili, muuten olisi ollut taju kankaalla.
  
• Kosteusvaurio katossa vanhan wc-poistoputken ympärillä. Lahoa lautaa löytyy, joten remppa siis paisuu olohuoneen lisäksi myös yläsuuntaan.
• Joku unohti tyhjentää lieden yläpuolella olevat hyllyt, ja piikatessa purkit hyppeli sinne tänne. Vaivalla kerätyt suppilovahverot putosi päälaelleen lieden kannelle, ja liesi säpäleiksi. Lisäduunia napsahti tästäkin, sillä olin ehtinyt tilan puutteessa täyttää meidän peräkärryn tiilillä, joka piti sitten uuden lieden hakureissua varten äkkiä tyhjentää. 

 

Liesi hajosi, kun hyllylle oli unohtunut purkki suppiksia.

Heittohommissa kannattaa olla varovainen, ettei osu itseään päähän.

Onneksi Kemiönsaaressa on jatkuvassa toimintavalmiudessa nämä "nopean toiminnan joukot" - putkimies, sähkäri ja työnjohtaja:

Hajotin vahingossa meidän lieden, milloin ehtisit tulla asentamaan uuden?

 

Kyllä mä tulen heti huomenna, ei huolta (sähkäri)

 

Edellisen kerran soitettaessa sähkäri saapui samana päivänä klo 20.15. Ja kun meille taannoin iski salama, saapui sähkäri klo 6.00 viikonloppuaamuna. Meidän luottoputkimies saapuu myös aina viimeistään seuraavana päivänä, ellei sitten olla sovittu jotain löysempää aikataulua. Valitettavasti meillä moni ongelma tuppaa olemaan lähes päivystyskeissi, joten auta armias jossei näitä "nopean toiminnan joukkoja" olisi. 

Sitten täytyy vielä mainita meidän särmä "työnjohtaja". 

Katosta löytyi kosteusongelma, ehtisitkö jossain vaiheessa käymään"

 

Joo, mä tulen ihan just.

 

Aivan mahtavaa siis, I love you all!

Hölmöläisten peitto ei siis valmistu ihan iisimmän kaavan mukaan. Töllistä on vedet poikki ja yllättäen sitä huomaa, kuinka luksusta juokseva vesi onkaan. Vessassa ei tietty voi käydä (yyh, onneksi on huussi), ja kaiken maailman toiminnan joukot on jäämässä ansaituille lomilleen. Jottei mun hermot ihan reviinny riekaleiksi, tahtia on kiristettävä huolella. 

Mähän tulen todennäköisesti hulluksi, jos pitää odotella vesiä sun muita "itsestäänselvyyksiä" viikkotolkulla.

Soijaa pukkaa pelkkä ajatuskin.

Ps. Lisää remppakaaosta luvassa homman edistyessä.

Huh, kyllähän sitä purettavaa on riittänyt.

2

Kylppäriremppaa, vihdoinkin!

 

 

Kemiönsaaressa kaikki hyvin!

 

On tehnyt monta kertaa mieli asetella sormet näppikselle, mutta kun on sata rautaa tulessa, pää täysin tyhjänä ja keskittyminen herpaantunut, aivot sääti itsensä säästöliekille. Kaiken lisäksi ensin tuli yllättäen kesä (ja kesätouhut), sitten palattiin taas takatalveen ja vimmattuun pohjoistuuleen, jonka myötä aivot kyllä jäätyivät.

Mutta kurjet on tulleet ja menneet, joten eiköhän se kesäkin sieltä vielä saavu. Sitähän me Suomessa jaksetaan odottaa koko pitkän pimeä syksy ja talvi, eli voisit mielellään tulla jo!

Koska blogin päivittäminen olisi vaatinut liikaa aivokapasiteettia, aloin kahlaamaan läpi vanhoja postauksiani, ja varsinkin kaikkea mikä liittyy Kemiön töllin remppaan. Se osoittautuikin yllättäen tuottoisaksi kahlaamiseksi, sillä pitkään kadoksissa ollut remontti-inspis nappasi palan korvasta ja käski tarttua"härkää sarvista", eli tehdä vihdoin ja viimein jotakin meidän karmealle minikylppärille. (Aiempia remonttipostauksia voit muuten lukaista vaikka täältä ja täältä).

Tätä inspiraatiota on muuten odotettu, sillä rehellisyyden nimissä kylppärin remppa on ollut suunnitelmissa kuusi pitkää vuotta, eli aivan meidän yhteiselon alkumetreiltä lähtien. Ja vaikken meitä ihan saamattomiksi kutsuisi vieläkään, niin jossain vaiheessa se suurempi remppainto vaan otti ja lopahti - hanskat siis iskettiin tiskiin lähes kirjaimellisesti.

 

Tai ehkä muu elämä vaan otti ohjakset, ja hyvä niin.

Töllin minikylppäri on kuitenkin niin karmea, että pikkuruinen pihasauna ollut käytössä kesät talvet. Se ei ole koolla pilattu, saatikka viihtyvyydellään, mutta kohtuu hyvin se on ajanut asiansa, kun ei liikoja valita. Kaikki retkisuihkua käyttäväthän tietävät omakohtaisesti, kuinka luxusta sen kanssa pelaaminen voikaan olla, varsinkin talvipakkasilla, vaikka toki se ämpärin ja kauhan voittaakin. "Luksusta" on kai sekin, kun joka laudan välistä vetää kylmää viimaa, talviaikoina vedet kannetaan ämpäreillä saunaan, eikä varpaita voi pitää lattialla jäätymisuhan ollessa todellinen. Omalla tavallaan toki eksoottinen kokemus, mutta jonain päivänä voisi olla ihan nastaakin käväistä vaan lämpöisessä suihkussa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

 

Voihan pikkuruinen pihasauna!

 

Kylppäri on siis edelleen lähtöpisteessä, kaadot on päin helvettiä, vessanpytyllä istuskellessaan voi katsella seinän kolosta sujahtaneen hiiren flengailua käsisuihkun johdossa, sekä karmeita pölynkerääjiä, joita putkiksikin kutsutaan. Euroopan reissun aikana tölli oli vuokrattu meidän naapureille, ja heitä varten ostettiin sentään suihkukaappi juurikin kaatojen takia, mutta eipä me itse olla sitäkään käytetty.

 

Phuuh, kaamee paikka.

 

Vai mitä sanot?

 

 

Kylppärin remppa on jäänyt edellisiltä omistajilta kesken jo 20 vuotta sitten, eli pelkästään sen puolesta kaakeleitten saumat ja vesieristysten päivitys on ajankohtainen. Kuusi vuotta me ollaan siirretty väistämätöntä, mutta nyt siihen tulee muutos!

 

Mulla on jo pitkään ollut herkullinen visio tulevasta spa-osastosta kylppäristä, mutta täsmälleen oikean värisiä tehostekaakeleita ei tunnu löytyvän mistään, paitsi ehkä sadalla eurolla neliö, ja ehkä Italiasta. Ainakaan niitä ei löydy valmiina kaupan hyllystä, mikä tekee hommasta piirun verran haastavampaa. Ensin on selattava lukuisia laattakuvastoja ja nettisivustoja, sekä tilata kaikkia mahdollisia näytelaattoja sieltä sun täältä, sillä en usko nettisivuilta bongattujen laattakuvien olevan täsmälleen todellisuus. Ennen kylppäriin valittuja tehostelaattoja taas on vaikea päättää muustakaan sisustuksesta, mikä tekee koko hommasta melkoista tetristä.

 

Ihania kaakeleita, ehkä tota vihreätä?

 

Ja jottei aivan liian helpoksi menisi, ollaan myös päätetty vaihtaa koko himmelin järjestys. Tätä visiota varten olikin jo tilattava meidän luottoputkimies paikalle kertomaan, mikä näillä pelimerkeillä on oikeasti mahdollista. 

 

Vitsit että mä diggaan näitä paikallisia yrittäjiä, sillä kun asenne on;

Vedetään lattia maahan asti auki, niin kaikki on mahdollista😁

 

Ja niinhän me siis tehdään!

 

Arvatkaas muuten mistä aloitettiin... no tietty vanhoista ikkunanpokista, kuinkas muutenkaan😆. Meidän minikylppärissä ei ole ollut ikkunaa, ja kun kerran revitään kaikki auki, Tomppa vaatii sinne sellaisen. Ja koska vanha talo, se ei voi olla mikä tahansa ikkuna, vaan pokien pitää myös olla vanhoja, sekä sopia täydellisesti töllin julkisivuun. Lähes sama asia siis, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

 

Näistä tulee siis kylppärin ikkuna joku päivä.

 

Omasta takaa ei sopivia pokia löytynyt, joten käväistiin Salon Rakennus ja varaosa -vanhan tavaran putiikissa ostamassa yksi pari pokia, eli sisä- ja ulkopoka. Kuten kuvasta näkyy, sievät kuusiruutuiset pokat oli nähneet parhaat päivänsä jo aikaa sitten, niistä puuttui laseja, eikä puuosatkaan olleet varsinaisesti priimakunnossa, mutta onneksi tässä on muutaman vuoden aikana kehittynyt jo sen verran ikkunankunnostustaitoa, että ikkunaongelma on vain kuukauden mittainen hidaste. Ja siinä välissähän ehtii muun kylppärin suhteen hommailla kaikkea muuta.

Nyt kun vielä saisi sen täydellisen vision - mitä tulee mihinkin, millaiset tehoste- ja lattialaatat, tulisko wc-pytty seinään, laatoitetaanko kaikki seinät, vai tehostetaanko jotenkin muuten sellaista "boho chic Aasia" -meininkiä? Ei mitään haisua, ja siksipä ei moukarikaan ole vielä heilunut.

Hirveä himmeli, mutta kohta lähtee😁.

Ihanaa kesän odotusta teille!

Ps. remppapäivityksiä tulossa...

Salon rakennus -ja varaosa, ihania vanjoja juttuja!

Noitten ikkunoitten väliin tulee kylppärin ikkunakin.

4

Tehovappu

 

 

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Oon turhaan odottanut tuulta lempeää... 

Uuh, kyllä. Mutta minkäs teet.

 

Järjestyksessään neljäs vappu näissä maisemissa meni täsmälleen yhtä jäätävässä säässä, kuin kolme aikaisempaakin. Tuskin pystyn edes mielikuvittelemaan enää sitä onnellinen päivää, kun saa vihdoin ja viimein heittää toppatakin naftaliiniin. Saatikka luopua niistä ärsyttävistä pitkistä kalsareista, jotka on taas kaivettu yläkerran kylmästä vaatekaapista. Mutta tällaista se kai sitten on. TIF.

Keltainen toukokuu antaa todellakin odottaa itseään.

 

Mulla on vappuaattona myös synttärit (vaikkei joka vuosi enää tarttis edes olla), ja kun ties kuinka monennen kerran täytän taas 29, eipä tuo tunnu juuri miltään. Ei niin minkäänlaisia ikäkriisejä tai muuta vastaavaa (eipä!), vappu nyt vaan on yksi päivä muitten joukossa. Paitsi että vappuaattona(kin) meillä juhlitaan aina, SEKÄ OLLAAN TYÖLEIRILLÄ. Ja koska perinteistä ei millään uskalleta luopua, ei tämäkään vappu ollut poikkeus. Tänä vuonna tosin "Team Portugal" teki pienen poikkeuksen totuttuun, ne kun ei millään malttaneet saapua työleirille. 

 

Ymmärrän yskän, kröhöm😂. Ehkäpä itsekin nauttisin mieluummin Atlantin rannalla.

 

Meidän tonttia lintuperspektiivistä.

Tuolta jostain niitä naapureitakin löytyy.

Pienet Proseccot...

 

Verstaan vuotaneen katon tekohengitystä, isojen mäntyjen kaatosuunnitelmia, skumppaa, grillaamista, saunomista, ilmapalloja, lahjalamppuja ja kukkakimppuja - siitä oli meidän tämän vuoden vappu tehty. Unohtamatta tietenkään vapunpäivän brunssia. Nam. (Onneksi silloin oli edes hetken lämmin).

 

Ja tietenkin siitä parhaimmasta, eli noista kultaakin kalleimmista ystävistä. Kiitos taas Pauliina ja Tomppa💛. Nyt on katto putsattu sammaleista ja saatu lisäaikaa kattoremppaan, roikuttu liftin kyydissä 16 metrin korkeudessa, ja parannettu taas maailmaa niiltä osin, kuin se ikinä Kemiönsaaresta käsin onkaan mahdollista.

Mainio ja tehokas vappu, toivottavasti teilläkin oli.

 

Jäätalvi tunki verstaan kattotiilien alle, joten sammaleet oli poistettava.

Ja siinähän sitä hommaa sitten piisasi. Mutta yllättävän hyvin lähti.

Mainio lopputulos.

Synttäriajelut liftillä. Mä olen toi, jolta näkyy ainoastaan otsatupsu.

Pauliinan synttäripäiväkukat<3

 

4

Tämmöinen siitä sitten tuli

                                                                              *Kaupallinen yhteistyö Virtasen maalitehdas kanssa

 

 

Noh, ei se olkkari vieläkään ole valmis (kiitos salaman), mutta sanotaanko näin, että tällä hetkellä se on viihtyisin versio kummallisen mallisesta olkkarista ever. Eikä vähiten Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan Eckerö -sävyn ansiosta. 

 

Eckeröhän on siis karkeasti vanhan postiauton keltainen sävy, enkä ikinä milloinkaan ennen olisi voinut edes kuvitella päätyväni niin räikeään väriin. Kerran siihen tutustuttuani paluuta ei kuitenkaan ole ollut. En myöskään aiemmin sen erityisemmin innostunut sinisestä (turkoosia ei lasketa), mutta Eckerö on näemmä laajentanut "makuaistiani" myös erilaisiin sinisiin. Vahvat sinisen eri sävyt näyttävät kulkevan Eckerön kanssa käsikynkkää saumattomasti ja nuo värit yhdessä saavat minut kerta toisensa jälkeen huokailemaan ihastuksesta. Ja vähän ehkä taputtelemaan itseäni olallekin hyvistä valinnoista.

 

Tässä tämä upea Eckerö

 

Z- mallinen olkkari on ollut meille koko ajan murheenkryyni, ja olemassa olevia huonekaluja on tullut siirreltyä vähän väliä. Jouluukuusen takia sitä piti muuttaa, Boon takia sohvan pitää olla ikkunan alla, Salsan pikku patjan täytyy sijaita takan edessä ja niin edelleen, ei siis ole ollut mitenkään erityisen helppoa keksiä kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. Sitä paitsi meillä ei ole ollut juurikaan tauluja (lukuunottamatta ottamiani valokuvia Samuilta), joten ollaan tässä kärsitty vähän tyhjien seinien syndroomastakin. 

 

Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan sävyjen ansiosta olkkarin lopputulos alkoi edes vähän hahmottumaan. Sitten kun siihen saatiin lisäksi vielä ilmainen värikäs sohva Kauniaisista ja ennen kaikkea kaunis vanha ryijy Tompan isän naisystävältä, alkoi homma olla pulkassa. Vaikka täysin valmista ei vielä olekaan (sähköt roikkuvat edelleen salaman jäljiltä), voin kuitenkin sanoa melkein viihtyväni 😍.

Tässä muutamat ennen ja jälkeen kuvat:

Ja Ps. Suuret kiitokset Virtasen Maalitehtaalle inspiroivista Saariston värikartan sävyistä ja ihanan helposti maalattavista maaleista💛

Ps2. Lattiassa Virtasen Porstua sävy Sandhamn. Seinissä Virtasen sisustusmaalit sävyinä Eckerö ja ihan raikas valkoisen sävy Fårö. Koska Fårö ei ainakaan rankemmin vivahda harmaaseen, se on oikeastikin upean raikas valkoisen sävy.

Olkkaria ennen, kun keittirempan aikaan lähes kaikki oli tungettu sinne

tässä kohtaa olkkarin ikkunat oli jo vaihdelleet paikkoja. Hieno muovimatto ;)

Okkaria ennen ja uuh mikä ainainen remonttikaaos!

Olkkaria nyt, seinissä ihana Fårö.

Olkkaria nyt, lattiassa väri Sandhamn

Keltainen ryijy löysi paikkansa olkkarista. Matto vielä vaihtuu. Ja pöytä.

Purkutalosta Paraisilta saatu pöytä, joka vielä vaihtuu.

Lattiassa siis Virtasen Porstuan ihanasti tasoittuva ja kestävä maali.

2

Kaikkein vaikeinta on vaan olla

Aika usein (myös blogissa) soimaan meitä siitä, ettei sitten millään saada valmista aikaiseksi. Remontit venyy, pihalla rehottaa kaikki paitsi istutukset, Imatralle (sukulaiset) ei meinata ehtiä millään, blogi ei päivity kuten pitäisi (orastavaa valkoisen paperin kammoa ehkä?), firmat hoidetaan vähän vasurilla, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, muttei kuitenkaan saisi stressata. 

Ja kun mä nyt äkkiä rupesin miettimään, niin oikeastihan me ei koskaan vaan olla. Siis sillä tavalla, että istuisi vaikka terassin sohvalla ja lukisi kirjaa. Tai lakkaisi kynsiä (kynsistä päätellen sitä ei todellakaan ehdi), tai lähtisi rannalle, tai vaikka jonkun ravintolan terassille. Pysähtyä vaan olemaan - aivan äärimmäisen vaikeata meille. Vaikkei ehkä uskoisi.

Se mua välillä surettaa, kun rempasta ei meinaa tulla kokonaan valmista koskaan. Itsensä ruoskimisen sijaan pitääkin ehkä muistutella itseään, että sellaista se nyt vanhoissa taloissa vaan tuppaa olemaan. Mutta kuten kahtena Kemiön kesänä aiemminkin, pieni paniikki hiipii taas puseroon, sillä ennen miinuskelejä olisi edelleen paljon tehtävää:

• molemmat ulko-ovet pitäisi maalata. Tai itse asiassa kolme, sillä yläkerran parvekkeen ovi lahoaa kohta pystyyn.
• verstaan ilmalämpöpumppu olisi sekin parasta saada paikoilleen, jos siellä meinaa puuhata kaikkea sitä mitä oli tarkoitus (ehkäpä paljastan joskus teillekin).
• aita olisi tarkoitus maalata pellon puolelta.
• puutarhan takaosan raivaus ja tasoitus pitäisi hoitaa kuntoon.
• kymmenisen puutakin olisi hyvä kaataa.
• edellisellä kierroksella kaadetut puut olisi parasta hoitaa klapeiksi.
• vanhentunut passi pitäisi uusia, jos sitä vaikka jollain ihmeellä pääsisi talveksi pois
• viimeistelemään olkkarin remontti
  
• jne jne...onhan noita.

 

Olkkari ja ihanat Virtasen Maalien värit

Kukkapenkin uusimista

ja istuttamista

 

Ja sitten kun on ruoskinut itseään tarpeeksi, huomaa ettei me kuitenkaan oikeastaan koskaan vaan olla, ollaanhan me nytkin ehditty taas touhuamaan vaikka mitä. Esim...

 

• ihastelemaan siilivideoita mustikkamummojen kanssa metsässä
• poimimaan pikkiriikkisiä vadelmia
  
• maalaamaan kuitenkin taas läjäpäin listoja ja ikkunoitakin
• jännittämään juniorin teoriakoetta ja ensimmäistä autokoulun ajotuntia
• elvyttämään kimalaisia hunajavedellä (onnistumisprosentti sata)
• viettämään kesäpäiviä ystävien kanssa
• istuttamaan kasvimaalle lisää salaattia (ei noussut)
  
• nyppimään viheliäisiä minimatoja ruusuista pois (ennen kuin ne syö kaiken)
• kestitsemään vieraita

 

Aivan minikokoisia ja rutikuivia vadelmia

Pitkästä aikaa myös mölkkyä

 

• maalaamaan yläkerran parvekkeen alta vanhaa peltikattoa
• rakentamaan pergolaa
• vierailemaan puutarhalla ja ostamaan liian kalliita ruusuja
• istuttamaan lisää perennoja
• ihmettelemään (ja nyyhkimään) ensimmäistä muuttolintuparvea
• pelaamaan mölkkyä ekan kerran sitten Samuivuosien
• hämmästelemään lehdistä tyhjeneviä puita (NYT JO???)
• väistelemään hirvikärpäsiä
• viskomaan kiekkoja
  
• osallistumaan Taalintehtaan frisbeegolf -kisoihin (parin kuukauden turnee)
• puhumaan pitkiä puheluja Hong Kongiin (jo kaksi kesää mennyt näkemättä kaikkein rakkaimpia)
• keräämään ämpäritolkulla pudonneita omenoita (valkeat kuulaat on muuten jo syötäviä)
  
• ymsyms...

 

Ehkei se lorvikatarri sittenkään ole meihin iskenyt. Sitä vaan tulee sokeaksi tälle omalle tekemiselle, kun jatkuvasti on useampikin projekti käynnissä. 

So peace&love💛

Onneksi on frisbeegolf, ja mahtavat ystävät!

4

Vähän kaikkea samaan aikaan

 

Huh mikä kesä!

Me ollaan vähän hyydytty, kuten ymmärtääkseni moni muukin. Voisi luulla että viiden Samui -vuoden jälkeen tällaiset helteet olisi meille peruskauraa ja järki juoksisi sujuvasti, mutta nyt voin kyllä todeta että aivot on sulamispisteessä.

Me yritetään kuitenkin touhuta vähän kaikkea vasemmalla kädellä, sillä aikaa kun oikea käsi kaataa vettä kurkkuun tai hätistelee hikiselle iholle pyrkiviä paarmoja. Koirille on avattu verstaan ovi, jonka viileän betonilattian päälle ne välillä pakenevat vilvoittelemaan. Boo tosin vilvoittelee myös talon alla, mutta Salsan huonoille lonkille sinne pääsy on liian vaivalloista. Mikään varjo ei tunnu riittävän koirille, eikä kyllä oikein meillekään, ja kaiken maailman puhaltimet huutavat yötä päivää. Muutama aste vähemmän passaisi meille oikein hyvin, veikkaan että remppakin sujuisi vähän mallikkaammin, puhumattakaan nyt siitä aivotyöskentelystä.

 

Helteistä huolimatta pakko hikoilla vielä fribakentilläkin.

Kukkiin hyytyneitä kimalaisia.

 

Tänä kesänä oli tarkoitus lomailla enemmän, mutta hidas remonttitahti saa aikaan huonon omantunnon, jos edes suunnittelee jotain kevyempää ja iloisempaa. Monesti iltaisin kannan läppärin pihalle ja suunnittelen kirjoittamista, kunnes taas muistan että kasvimaa täytyy kastella, ja ruukkukukat pitää kastella, ja köynnösruusut pitää kastella, ja ja ja... siksi blogikin on ollut säästöliekillä viimeiset helteiset viikot. Kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, vaan kun ei ehdi.

Tai kyllähän me koko ajan jotain ehditään, kuten;

- istuttamaan ystävien tuomia perennoja

 

- käymään Salossa tai Taalintehtaalla kirppareilla

 

- ihmettelemään kesäkukkiin kuolleita mehiläisiä

 

- uittamaan koiria metsälammella

 

- maalaamaan yläkerran parvekkeen kaiteita (huh, kuusi tuntia helteisellä peltikatolla)

 

Onneksi meidän lähellä on pieni metsälampi.

Peltikatolla maalaaminen tässä kuumuudessa oli tuskaa

- nauttimaan molempien junioreitten kyläilyistä (olipas muuten ihanaa)

- opettamaan auton korjaajaa heittämään kiekkoa

 

- pysähtymään keskelle metsää hieromaan aurinkopaneelikauppoja

 

- maalaamaan listoja ja karmeja

 

- korjaamaan ikkunoita

 

- vaihtamaan eteiseen uusi ovi

 

- tiirailemaan mustikoitten ja vadelmien kypsymistä (niitä muuten on jo)

 

- viemään junioreille Helsinkiin mattoja ja muuta tarpeellista

 

- ihmettelemään Mathildelalin alpakoita ja hörppäämään kesän ensimmäiset terassioluet

 

Mathildedalin kerittyjä alpakoita

Sympaattinen Mathildedal

- katsastamaan (ja ennen kaikkea korjaamaan) kaikkia mahdollisia pihalla seisovia autoja

 

- nauttimaan ystävien seurasta grillaillen ja sangriaa siemaillen (saattoi siinä pari konjakkiakin mennä)

 

- päivittelemään hellettä ja huolestumaan kuivuudesta

- pohtimaan missä viettäisi ensi talven

 

- ajamaan Espooseen auttamaan vanhuksia

 

- pesemään mattoja

 

- hakemaan Kauniaisista ilmaista sohvaa (onpas muuten hieno löytö😍)

 

- heittämään kiekkoa Karjaalle, Taalintehtaalle, Perniöön (voi olla että muuallekin, en vaan muista)

 

- kiertämään puutarhamyymälöitä (ei todellakaan pitäisi)

 

- syömään uusia perunoita ja oman maan salaattia

 

- hurraamaan Italian voittoa EM -kisoissa (vaikka alunperin kannatinkin Portugalia)

- saunomaan päivien pölyt pois (ja hikoilemaan entistä enemmän)

 

- juhlimaan juhannusta ihan parhaassa seurassa

 

- ja...

 

 

Hmmmmm... ollaanhan me näköjään ehditty tehdä vaikka mitä! 

 

(Keskeneräisten hommien lista on kyllä helvetin pitkä, mutta siitä sitten myöhemmin).

Mitenkäs sun kesä on sujunut? Saisiko helteet jo loppua?

Ps. Yritän mahdollisimman pian päästä esittelemään, minkälaista tehosteseinää me olkkariin keksittiin. Maaleinahan meillä tietenkin Virtasen maalit.

juhannuksen musisointia

piti värkätä pyyhkeestä hikinauha päähän :)

4