Top 5 Asiakaskohkaamiset

Onhan noita ollut kaikenlaisia, asiakkaita nimittäin. Toisilla on parempi tuuri, kun taas toisten kohdalla  kaikki tuntuu menevän vähän persiilleen. Monen moista tarinaa on tässä vajaan vuoden talonvuokraushomman aikana tullut todistetuksi, mutta onneksi kaikki kuitenkin ovat päättyneet vähintään kohtuullista paremmin. Suurin osa vuokrasuhteista on mennyt ihan nappiin, vaikka toisinaan säädön määrä on saanutkin hengästymään. Ja pakko pilke silmäkulmassa sanoa, että kiinalaiset ovat säätämisen aatelia. Suurin syy siihen on totaalinen kielitaidottomuus.

Ollaan ihan tosi onnellisia jokaisesta asiakkaasta

Täällä me vieraita majoitetaan. Mukava iso talo idyllisessä pienessä kylässä.

Mutta tekeville sattuu ja jos paljon tekee, sattuu vähän enempi. Tässä Top 5 asiakaskohkaamisia epämääräisessä järjestyksessä:

1. Isompi ryhmä eksyneitä kiinalaisia. Vaikka me tarjotaankin taksivastaanottoa lentokentälle tai yhteistyökumppanimme kautta turvallista ja taatusti kohtuuhintaista autonvuokrausta, niin porukka halusi toimia omin päin ja vuokrata auton itse. Se on täysin ok, tässä tapauksessa se tosin tarkoitti sitä, että seitsemän henkeä matkalaukkuineen sulloi itsensä minikokoiseen autoon ja lähti eksymään ympäri saarta. Ja ihan kirjaimellisesti ympäri saarta, pohjoiskulmasta etelään. Koska mitään kielitaitoa ei matkalaisilla ollut, tulikin meille soittoja sieltä sun täältä, missä vaan joku paikallinen osasi sanankin englantia. Yritä siinä sitten jäljittää porukkaa ja saada saatetuksi talolle. Viimeinen soitto tuli läheisen poliisiaseman viereisestä ravintolasta, jonne saatiin sitten pelastuspartio paikalle ja asiakkaat viimein oikealle talolle muutaman tunnin yrittämisen jälkeen.

   

   Nimi ei liity tapaukseen mitenkään, mutta tällaisten kylttien kanssa vuokralaisia otetaan vastaan satamissa ja lentoasemalla.

2. Yhdeksän hengen kiinalaisryhmä, joilla alkureissu hieman kangerteli. Usein kiinalaiset haluavat vuokrata autot ja reissut omin päin (säästääkseen rahaa ehkä), mutta tämä porukka oli valmis vuokraamaan tila-auton meidän ystävältä. Don on kovasti miellyttävä ja asiakaspalvelualtis yrittäjä, mutta ensimmäisen kerran ikinä ei asiakkaille autoa herunut. En tiedä mistä syystä (ehkä kokemuksen takia), mutta vuokraaja halusi lähteä koeajolle kiinalaisten kanssa ja se lyhyt ajomatka Donin istuessa kyydissä oli kuulemma painajaista. Vaaratilanteita kilometrin matkalle sattui sen verran tiheään tahtiin, että autokaupat jäi tekemättä ja asiakkaille suositeltiin taksin käyttöä. Ihan oman itsensä takia, onneksi ymmärsivät pointin. Ja olihan meidän 'Uncle Bruce'- taksikuskista heille jatkossa valtavasti hyötyäkin, varsinkin kun vesivahinko yllätti ja keittiö lainehti. Kun ei kunnollista putkimiestä saatu hälytettyä heti paikalle, jäi Bruce auttamaan ja hoitamaan asiaa. Jostain kumman syystä saman ryhmän matkaan tarttui meidän vedenkeitin ja sähkökatkojen varalle ostettu hätävalaisin. Onneksi ostivat edes vedenkeittimen tilalle toisen, vaikkei se nyt yhtä laadukas ollutkaan.
3. Viisi kappaletta nuoria jenkkiläisiä lihaskimppuja, joilla mopon vuokraukset ei sitten menneetkään ihan putkeen. Kaikki meidän luottovuokraajan menopelit olivat liikenteessä, joten järjestettiin heille mopot läheisestä paikallisesta vuokraamosta. Kavereista ei kuulunut koko reissun aikana mitään (niinhän se pitää ollakin, kun kaikki menee hienosti), joten seuraava kohtaaminen olikin sitten vasta viimeisenä päivänä, kun piti tsekata kaverit ulos talosta. Kahdella nuorella miehellä oli silminnähden raajoja paketissa, joten oli paikallaan kysäistä mitä oli tapahtunut. Siinä sitten näyttivät pientä naarmua yhdessä mopossa ja sanoivat, että tuli vähän kokeiltua paikallisen betonitien lujuutta. Kipeätähän kokeilu oli varmasti ottanut, mutta ei auttanut muu, kuin mennä naarmuuntuneen mopon kanssa vuokraamoon kyselemään korjauksen hintaa. No hinnaksi muodostui noin 6 euroa, eli ei pahasti kaataisi Phanganille siirtyvän nuorison matkabudjettia. Kavereitten oli määrä palauttaa kaikki loput mopot vuokraamoon, me tsekattiin heput talosta ulos ja toivotettiin hauskaa loppulomaa. Vaan eipä mennyt kuin tovi, kun vuokraamon omistaja soitti meille, että poikien palauttamista mopoista kaksi olikin aivan romuna, eikä 6 euroa riittänyt mihinkään. Näitä runnottuja mopoja pojat eivät meille näyttäneetkään, vaan yrittivät päästä kuin koira veräjästä. Ei siinä auttanut sitten muu, kuin yrittää ehtiä lauttasatamaan tavoittelemaan Phanganille siirtyviä huijareita. Onneksi kaverit eivät olleet vielä ehtineet lauttaan ja olivatkin kyllä aika noloa poikaa. Selkärankaa onneksi löytyi ja tyypit myönsivät heti häpeillen yrittäneensä selvitä kertomatta totuutta. Jos kyseessä olisi ollut joku monista villeistä mopovuokraamoista, niin korvaussumma kahdesta romutetusta moposta olisi saattanut nousta kymmenkertaiseksi. Nyt pojat selvisivät 250:lla eurolla. 

   

   Tässä mopot vielä alkuperäisessä kunnossa.

4. Viisi parikymppistä malesialaista opiskelijapoikaa, jotka olivat ilmeisesti lähteneet viettämään rilluttelulomaa vapaamielisempään ja helppoon Thaimaahan. Nuoriso oli halunnut vuokrata auton, mutta tällä kertaa kaikki luottovuokraajan autot olivat liikenteessä, joten testattiin ensimmäistä kertaa uutta yhteistyökumppania. Ja melko villistihän koko homma alkoi. Vuokraaja toi auton talolle samaan aikaan, kun vieraat saapuivat ja siinä matkalaukkuja sisään kannellessa yksi malesialaisista pojista jo välittömästi kysyikin, että mistä niitä 'Magic mushroomeja' saa? Siis whaaat??? No, koska taikasienet ei kuulu meidän 'ruokavalioon', niin vastausta meiltä ei saatu, mutta autonvuokraajalta kaikki 'tärkeä' tieto tulikin sitten kuin apteekin hyllyltä. Vaikka yritettiin hillitä autonvuokraajalta ryöppyävää informaatiotulvaa (oli sen verran nuoria poikia kyseessä), niin malesialaisopiskelijoille oli infopläjäyksen jälkeen täysin selvää mistä saa paitsi niitä sieniä, myös muuta mielenkiintoista. Kuten esimerkiksi maksullisia tyttöjä ja poikia, viagraa sun muuta heinää. Vaan itsepähän kysyivät. Me ei tosin olla käytetty kyseistä vuokraajaa sen koommin.
5. Jenkkiläinen Alexander kavereittensa kanssa. Pojat joutuivat tulemaan saarelle ripotellen, koska olivat jättäneet lentolippujen ostamisen viime tippaan. Täysin tuttu tilanne meille, kuten joku ehkä aiemmin jo lukikin. Ensimmäisellä saarelle saapuvalla lennolla oli tulossa juuri Alexander (nuori mies), jota vastassa oli meidän lähettämä taksikuski. Meidän oli tarkoitus ottaa Alexander vastaan talolla ja sellaisen kuski talolle toikin, tosin kyseessä oli väärä Alexander. Miten voi ollakaan, että kun kuski kentällä kysyi ranskalaiselta naiselta oliko tämän nimi Alexander, niin olihan se? Joten taksikuski toi väärän Alexanderin talolle. Oikean Alexanderin lento oli myöhässä, kuten kaikki muutkin lennot, joten sen suhteen ei mitään oltu menetetty. Rouva palautettiin kentälle ja oikeat kaverit napattiin vihdoin kyytiin melkein kolmen tunnin myöhästelyjen jälkeen. Tällä hetkellä oikea Alexander kavereineen on Phanganin kuuluisissa Full Moon Partyissa, missä ollaan viimeisten pommi-iskujen jälkeen kuulemma hälytysvalmiudessa mahdollisten uusien iskujen takia. Vahvistamattomien tietojen mukaan joitain pommitarvikkeita on menneinä päivinä saarelta löytynyt ja joitain pidätyksiäkin tehty. Hyvä vaan, että ollaan tarkkoina. Toivotaan Alexanderille ja kaikille muillekin Full Moon- bilettäjille riittävän rauhallisia juhlia ilman ongelmia.

Full Moon partyjen Haad Rin- ranta

Kevyellä kattauksellahan me ollaan vuokraushommasta selvitty verrattuna moniin kauhutarinoihin. Kuten tarinaan niistä venäläisistä, jotka päättivät laittaa tuttumme huushollin remonttiin. Sota alkoi heidän rikkomastaan ruukusta, jota eivät suostuneet korvaamaan ja levisi sitten kaikkiin talon pehmusteisiin. Patjat, sohvanpäälliset, plus kaikki mahdolliset pehmusteet oli viillelty auki ja koska se ei ilmeisesti ollut riittävästi, oli pehmusteiden sisään tungettu litratolkulla kalaöljyä. Lemu oli kuulemma niin pöyristyttävä, etteivät siinä mitkään siivoukset enää riittäneet.

Me ollaan onneksi vältytty pahimmista ja kiinalaisetkin ovat oikein mukavia. Airbnb on siinä mielessä hyvä palvelu, koska myös asiakkaita voi arvostella. Riittävä määrä huonoa palautetta, etkä saa sen jälkeen vuokratuksi ainakaan Airbnb:n kautta kämppää enää mistään.

Onko sulla kokemuksia Airbnb:stä?

Kuvauksellinen Crystal Bay- ranta. Upeita paikkoja löytyy, joten tervetuloa Samuille!

9

Unelmatalo

Jonain päivänä se voisi olla ”ihan oma” kämppä, jos siltä sitten tuntuu. Nyt ei vielä tunnu, koska sellaista ”ihan ylimääräistä” kahisevaa ei toistaiseksi löydy. Kaikki mikä on koskaan tullut, siis ihan koko aikuisian ajan, on mennyt matkustamiseen. Maailmaa on koluttu huolella, ja jostain syystä tämä pieni saari Thaimaassa jäi kaivelemaan sen verran, että tänne halusi aina vain takaisin. Ensin muuallekin ja sitten tänne ja loppupelissä sitten ihan vaan tänne.

Ja nyt meillä on viimein ”oma” unelmatalo, vaikkakin vaan vuokralla. Varoitin kyllä jo heti kättelyssä vuokraemäntää siitä, että saattaa jonain kauniina päivänä joutua tämän talon meille myymäänkin, onhan mulla sentään eurojackpotit ja muut jatkuvasti vetämässä.

Talon etsiminen Samuilta ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Tai ei se vaikeatakaan ollut, mutta aikaa siihen meni ja vähän hermojakin. Me nimittäin aloitettiin talon etsiminen jo sillä viime syksyn pidemmällä reissulla ja vaikka silloin kolme kuukautta oltiinkin hakuhommissa, niin sillä reissulla jouduttiin tyytymään liian kalliiseen condoon. Eikä me olla condoihmisiä. Siis sellaisia, jotka voisivat asua kylki kyljessä jonkun toisen kanssa. Vaikka suomessa me asutaankin condossa, niin me selvittiin siitä, koska meillä oli siellä huippunaapurit. Mutta mieluummin siis ei condoa. Samuilla condo tarkoittaa rivitalokompleksia pienine terasseineen ja parvekkeineen. Ja me haluttiin talo pihalla, pakkohan mun on edes silloin tällöin voida tunkea sormeni multaan. Ja ostaa vaikka jotain kivaa kukkivaa pihalle. Ja seisoa puutarhaletkun päässä joka päivä. Ja muuta sellaista.

Toiset sanoo, ettei kannata ottaa välittäjältä, koska maksat silloin luonnollisesti extraa. Itse taas sanon, että jos sulla on joitain tiettyjä erityistoiveita, niin sen sijaan että mopoilet kuvaamassa joka ikistä vuokrataan-kylttiä, niin välittäjä on ihan hyvä vaihtoehto, oma aikakaan ei ole ilmaista. Mutta kuka mitenkin.

Me käytettiin välittäjää ja mopoiltiin itse kuvaamassa joka ikinen kyltti, jokainen kadunpätkä ja niemennotko, ja seurattiin erilaisia palstoja ja vaikka mitä. Ja löydettiinhän me kyllä vapaita talojakin, mutta aina joku oli pielessä. Oli liian pieni terassi, liian pienet huoneet, liian vähän huoneita, liian kallis, liian kaukana tai ei siellä missä haluttiin, liian huonossa kunnossa, liikaa venäläisiä tai pelkästään venäläisiä, liian pitkä pimeän tien osuus, lähiympäristö lähes kaatopaikka, huonosti hoidettu miljöö, ja milloin mitäkin. Moni vuokrattava talo täällä sijaitsee kylämaisessa ympäristössä. Eli talojen omistajat, ovat he sitten farangeja tai thaimaalaisia, ovat rakentaneet useita vuokrattavia taloja lähelle toisiaan kylämaiseksi kokonaisuudeksi. Se on ihan mukava ajatus, koska en itsekään välttämättä mielelläni asuisi aivan yksin jonkun pimeän tien päässä, keskellä ei mitään. Eli ainakin meidän tapauksessa etsimme kyläyhteisöä, jossa mahdollisesti voisi olla myös Miskalle kavereita. Ja sanomattakin lienee selvää, että ei se ainakaan helpottanut yhtälöä. Valtaosa meidän budjettiin sopivista taloista oli thaimaalaisittain rakennettuja, mikä on ihan ok, mutta poikkeuksetta niissä taloissa on erittäin epätoimiva keittiö. Ja liian pienet huoneet, ja liian pieni terassi. Ja pakko myöntää, että mä olen vähän prinsessa, joten ne eivät kelvanneet. Kiire oli kuitenkin päästä väliaikaisesta kämpästä pois ja Miskan koulunkin takia oli suotavaa, että joku paikka löytyisi pian. Ja kun epätoivo iskee, alkaa kriteeritkin laskemaan.

Oli yksi kylä, jossa olimme käyneet jo useamman kerran, tuloksetta. Vaikka kuinka kysyimme ja etsimme, emme löytäneet ketään, jolta taloja kyseisestä kylästä voisi kysäistä. Soittelimme saatuihin numeroihin, laitoimme meiliä, mutta ei mitään. Sitten eräänä päivänä näimme kylässä thaimaalaisen vanhemman miehen, ja otimme härkää sarvista. Mies osoittautui land lordiksi, eli kylän maanomistajaksi. Ja…hänellä oli yksi talo vapaana. Siis mitä? Siis siitä kylästä johon halusin eniten, ja jossa olimme ravanneet, voiko olla mahdollista? Mutta vaikka talo oli kiva, sopivasti huoneita ja upea miljöö, niin silti ne huoneet olivat liian pieniä. Ja piha oli liian pieni, ja terassi oli liian pieni ja…. Ja mua harmitti niin paljon!

Poistuimme miettimään asiaa ja lupasimme palata seuraavana päivänä. No me ei palattu ja mun mielestä se oli virhe, koska muistan aina ohjenuoran ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Siinä vaiheessa olisin itse ollut jo valmis ottamaan liian pienen kämpän liian pienen pihan ja terassin kanssa. Mutta Tomppa ei ollut valmis. Onneksi. Me nimittäin jatkettiin etsimistä ja eräänä kauniina (eihän täällä muita olekaan) päivänä päätettiin soittaa viereiseen kylään kysyäksemme sieltä vapaita taloja. Puhelimeen vastasi vanhempi herra, joka sanoi hänellä olevan uusi kolmen makuuhuoneen talo vapaana. No eipä muuta kuin katsomaan.

Ajettiin siihen ”viereiseen” kylään, eikä miestä näy missään. Otettiin uudelleen puhelu kaverille, joka sanoikin odottavansa meitä siinä ”viereisessä” kylässä. Eli siis juuri siinä, mihin ei koskaan palattu seuraavana päivänä. Kun ne jutut vaan menee niin. Eikö niin? No mä ajattelin jo jäädä johonkin puskaan odottamaan, koska hävetti niin paljon, mutta nielin seipään ja ryhdistäydyin. Land lord oli aivan yhtä ystävällinen kuin viimeksikin ja hurautti mopon selkään meitä opastamaan. Eli olimme palanneet jälleen juuri siihen kylään, josta olimme jo kuukausia talon halunneet ja jonka mahdollisuuden olimme jo luulleet menettäneemme. Mutta onneksi toisin kävi ja thaimaalainen ”mai pen rai”- asenne pelasti meidät. Ja voi voi millaiseen taloon kaveri meidät vei! Niin ihana, niin avara, isot huoneet, iso piha, iso terassi, merinäköala, luomupuutarha, loistava keittiö, upea sisustus, ei voinut kuin haukkoa henkeä!

Me muutetaan tänään!!! Siinä kohtaa mies joutui jo nauramaankin, mutta melko pian se kyllä huomasi, että mehän ollaan hittolainen täysin tosissamme. Ja niin se talo sitten järjestyi. Ja samana päivänä muutettiin. Mä nimittäin päätin, että tästä talosta mut joudutaan kantamaan ulos:). Ei vaan, en mä lähde sittenkään.


Unelmatalo


terassi


paljon valoa


parhaat merimaisemat

0