Beach house ja onni onnettomuudessa

Kuka muistaa vielä meidän häädön? Tai beach house -unelman? Sepäs olikin aikamoista. Jutun voi lukaista täältä.

Ikuinen unelma

Kukapa ei olisi joskus haaveillut asuvansa pienessä kodikkaassa rantatalossa, jossa illan viimeiset äänet ovat meren pauhu. Ja missä aamut alkavat terassin ovien avaamisella turkoosin meren syleilyyn. Edelleen tämä mielikuva saa ihoni kananlihalle.

Me löydettiin sellainen. Muutettiin sisään ja haettiin koirat hoidosta Phanganilta. Elettiin unelmaa, kunnes saatiin häätö. Elämämme ensimmäinen, ja vain puolitoista viikkoa muuton jälkeen.

Ottihan se hieman ylpeyden päälle, vaikka silloinen välittäjämme sanoikin, että 'nyt Heidi mennään eteenpäin, eikä murehdita menneitä'.

Onneksi rakkaat sveitsiläiset ex-naapurimme pelastivat meidät silloin kattonsa alle.

Ja onneksi päästiin siitä hampaattomasta venäläisestä eroon.

Olihan se unelmapaikka.

Merivitamiinia oli tarjolla aamusta iltaan.

Ja koirillekin mainio pieni rantapoukama.

Hampaaton venäläinen

En yleensä kirjoita kenestäkään näin rumasti, enkä edes ajattele kenestäkään näin rumasti. Mutta tämä venäläistynyt ranskalainen gangsterivuokranantaja sai silloin karvani pystyyn. Saa vieläkin.

Näin hänet nimittäin. Ja säälin kaikkia hänen raivonsa kohteeksi joutuneita ystävällisiä HomePron myyjiä. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta pahalta se näytti.

Pysyttelin sivummalla ja seurasin, kuinka rantatalon ex-vuokranantajamme sätti ihmisiä naama punaisena, tökkien heitä rintaan ja osoitellen sormella ohimoonsa. 'Idiootit', saatoin melkein kuulla hänen huutavan.

Eikä Thaimaassa edes voi menettää hermojaan.

Vieläkin vuokralla.

Beach house nyt

Tässä yhtenä päivänä kävimme Tompan kanssa ihan vaan mielenkiinnosta katsomassa, josko rantataloon olisi löytynyt uudet vuokralaiset. Vaan eipä ollut. Suuri 'for rent'-kyltti roikkui portin pielessä edelleen.

Olin hieman vahingoniloinen, sillä tällä hetkellä hän ei löydä siihen ketään. Koko alue pienen rantatalon ympäriltä on muuttunut valtavaksi rakennustyömaaksi ja jätevuoreksi.

Vaikka onkin todella harmi, että nämä viimeisiin lukeutuvat pienet ja sympaattiset paikalliset rantaresortit puretaan ja tilalle rakennetaan lisää kansainvälisiä ylihinnoiteltuja hirvityksiä, niin tässä kohtaa koin osoitteen olevan aivan oikea.

Huokaisin raskaasti helpotuksesta.

Ilman häätöä me asuttaisiin siinä rakennustyömaan keskellä ja kiroiltaisiin menetettyjä yöunia. Maisemista nyt puhumattakaan. Hampaaton venäläinen olisi ehkä jo toteuttanut uhkauksensa ja tappanut meidän koirat.

Onneksi ei käynyt niin. Onneksi meidät häädettiin.

Mikä onni onnettomuudessa!

Sympaattinen pikku resortti vielä silloin.

Ja tilanne tänä päivänä. Voi itku.

6

Mitä kuuluu Samuille ja meille?

Elämää Balin jälkeen

Meillähän kävi kerrankin munkin tuuri, kun onnistuttiin välttämään Samuin kuuluisiksikin tulleet tammikuun alun tulvat. Olisiko Suomen lehdistössä uhrattu asialle niin paljon palstatilaa ilman Janne Katajan seuruetta, mene ja tiedä, mutta tilanne Samuilla oli tuolloin kohtalaisen kehno. Juuri kun joulukuun alun tulvista oli selvitty, saatiinkin saarelle seuraavat. Joulukuun kaaokset ehdittiin kokemaan, näitä tammikuun kuulemma vielä pahempia päästiin seuraamaan pienen välimatkan päästä Balilta.

Tulvat ovat nyt menneen talven lumia ja joitain teillä ja niitten reunoilla olevia hiekkakasoja, sekä hurjiakin asfaltin pintaan syntyneitä koloja lukuunottamatta arki on palannut saarella normaaliksi. Mitään tuhoja menneistä ei juuri ole näkyvissä. Onneksi myrkkyliuosta lentokentän läheiselle tielle valunut 'kaatopaikkakin' on lopettanut vuotamisensa. Löyhkä oli niin luotaantyöntävä, että kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset reitit oli otettava käyttöön, eikä niitäkään montaa ole. Mutta se oli nyt siinä, ja viimeiset pari viikkoa on ollut sitä mihin aikaisempina vuosina on saanut tottua, herkuttelua auringon kanssa.

Auringosta nauttijoita nämäkin. Kiinalainen uusi vuosi toi tullessaan heitä paljon, ja he rakastavat kameran edessä kujeilua :)

Asentoja riitti. On nämä vaan niin hauskoja ;)

Taas on maistunut huurteinenkin rannalla.

Ne saamarin jätteet

Ne jätteet ja varsinkin se viheliäinen muovi, joka sai aikaan hermostusta myös Balilla (kirjoitin siitä täällä), on ollut tapetilla myös Samuilla jo useamman vuoden. Siinä missä Bali oli siisti muilta osin paitsi rannoilta, niin Samui on vastakohta. Täällä rannat ovat kyllä upeassa kunnossa, mutta vastaavasti saaren sisämaahan tupsahtelee sinne tänne jätekasoja, henkien talojen hautausmaita ja muita kummallisuuksia. Asiaan sen paremmin vielä vihkiytymättä, olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että saaren ainoa jätelaitos on jo vuosia ollut kuollut. Miksi sitä ei olla saatu kuntoon, ei harmainta aavistustakaan, mutta kun elintärkeä jätehuollon elementti loistaa poissaolollaan, on jälkikin sen mukaista.

Täällä toimii kyllä satunnaisesti Trahs Hero, Clean the beach bootcamp ja muita kokoonpanoja, mutta kun oikein järkevää loppusijoituspaikkaa tempauksista syntyneille jätesäkeille ei välttämättä löydy, niin hieman hankalaa tuntuu olevan. Paikallisia ei myöskään tohdi lähteä kovaan ääneen neuvomaan, siitä kun ei synny muuta kuin kasvojen menetys ja ongelmia. Mutta touhuttava on silti, eikös vaan? Tällä hetkellä saarella asuva jenkkiystävämme Brent (pitkään blogia seuranneet tuntevat hänet myös koirakuiskaajana) puuhaa yhtä siivousryhmää lisää, johon tietenkin otamme osaa sankoin joukoin. Onhan saari myös meidän koti. Mihin haasteisiin tämä ryhmä törmää jatkossa, se jäänee nähtäväksi ja palaan tähän varmasti tulevaisuudessa.

Luin paikallisesta keskusteluryhmästä (ryhmän jäsenet ovat saarella asuvia ulkomaalaisia), että edellisessä meidän lähirannalle sijoittuvassa siivoustempauksessa jopa poliisit olivat tulleet kyselemään talkoolaisten työlupia. Siis vapaaehtoistyöstä jumalavita??? Jos sellaista ei ollut esittää, niin jotain seuraamuksiahan siitä tuli. Myös väärään sijoituspaikkaan osuva työlupa ei oikeuttanut touhuamaan Bangrakin alueella, edes siivoustalkoissa. Toivottavasti kukaan ei sentään joutunut putkaan.

Sinne sun tänne näitä jätteitä dumpataan. Tämä kyrpii ja kovasti.

30 miljoonaa muovipulloa on 30 miljoonaa liikaa, jollei niitä saada järkevästi kiertoon.

Kuinkas meidän kartanolle on käynyt?

Niin, jos joku ei vielä tiedä, meidän vuokraama kartano on laitettu myyntiin (kirjoitin siitä täällä). Tai omistajan mukaan se ainakin piti laittaa. Tämähän tapahtui yllättäen juuri sen jälkeen, kun oltiin huhkittu pari viikkoa kartanon sisäpuolen maalauksen parissa. Potentiaalisia ostajaehdokkaita ei kuitenkaan ole näkynyt, enkä ole törmännyt yhteenkään kartanon edustalla haahuilevaan epäilyttävän näköiseen tyyppiin, joka olisi saattanut olla mahdollinen asunnon vakoilija. Ketään ei siis ole näkynyt, eikä mitään ole kuulunut. Tyyntä myrskyn edellä? Voi olla, tai sitten halukkaita ei ole ilmaantunut. Kun kysyimme äskettäin talon omistajalta vuokrasopimuksemme pitävyydestä (eli pitäisi olla vielä reilu vuosi aikaa asua tässä), niin hän totesi vaan että 'tietenkin sopimus pitää'. Ja mikäli haluamme viipyä pidempään, sekin kuulemma onnistuu, ei tarvitse kuin ilmoittaa hänelle. Eli tässä eletään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nähtäväksi jää kuinka pitkään, sillä ei täällä kuitenkaan voi olla täysin varma juuri mistään.

Mutta ei se mitään, tämä sopii näköjään meille. Pieni turvattomuuden tunne ja pelko persauksissa pitää vaan hereillä ja silmät ja korvat mahdollisuuksille avoimina. Tiedättekö mitä Bali myös opetti meille? No sen, että sinnekin voisi ajatella muuttavansa. Maailmassa on niin monta mielenkiintoista paikkaa, että olisi melkein sääli pysähtyä ensimmäiseen. Vai?

Kuinka 'irrallaan' sinä pystyt elämään, vai tarvitsetko jonkun turvasataman?

Ennen kaikkea rakkaat ystävät ja lukijat, onnellista ystävänpäivää kaikille!

On meillä niin ihanat naapurit! Aloe veraa tuli lahjaksi koko puska.

Ystäviäkin ehdittiin tapailemaan. Tässä lapsuuden ystävä Sari miehensä kanssa, Tomppa ja matkamies Kurre.

Hyvää ystävänpäivää meiltä Samuilta!

8

Eikö kaksi viikkoa riitä? Vuokraa asunto

Kun kaksi viikkoa ei riitä

Onko sullekin käynyt tai käymässä kuten meille kävi, että ruokahalu kasvoi syödessä? Kahden viikon lomareissuja kerran vuodessa vuosikaudet putkeen, jonka jälkeen kaksi viikkoa piteni ensin kolmeksi ja sitten neljäksi. Sitten laskeskelet, että ei ole mitään järkeä olla vaan muutamaa viikkoa, kun melkein samalla rahalla voi nautiskella vaikka pari kuukautta. Sillä tottahan se on, normielämä on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Lentoliput maksaa sen mitä maksaa, olet sitten kaksi viikkoa tai kolme kuukautta. Miksi ei sitten jäisi pidempään?

Kyllä näissä maisemissa kelpaa.

Niinpä. Sen sijaan että vaihdat kerran vuodessa tehdyt lomareissut kahteen kertaan vuodessa, voisitkin ehkä mahdollisuuksien mukaan vaihtaa yhteen pidempään ja säästäisit sen toisen reissun lentolippujen hinnan kokonaan. Sillä summalla hitusen vaatimattomammassa kämpässä viihtyvä elää täällä vaikka kuukauden, ellei enemmänkin. Varsinkin jos on mahdollisuus vuokrata se Suomikoti siksi ajaksi pois, kun etsii itseään näiltä hiekkarannoilta pina colada kädessä. Ei yhtään hullumpi ajatus, vai mitä?

Jos kaiken kipunoinnin ja pähkäilyn jälkeen päädyt siihen, että lähdet venyttämään yhden loman vaikka kolmen kuukauden mittaiseksi, niin onnittelut täältä. Teit juuri loistavan valinnan! Kannattaa ehdottomasti kokeilla siipiään, sillä takaisin pääsee aina vaikka kesken leikin, jos siltä tuntuu. Mutta et voi tietää, ellet lähde menemään. Lapsetkaan ei ole este, sillä ainakaan toistaiseksi Suomessa ei ole koulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Ja kokemuksesta osaan sanoa, että koulu antaa kyllä kolmeksikin kuukaudeksi läksyjä matkaan, joita voi sitten juniorin kanssa varjon alla rantatuolissa ratkoa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sellainen näkövinkkeli koulunkäyntiin avaa kyllä lapsen silmät näkemään muitakin vaihtoehtoja tiettyjen raamien sisällä toimimisen sijaan. Se itsessään on jo kovin tärkeätä, sillä maailma muuttuu. Koko ajan.

Läksyjen teon ohessa voi ottaa vaikka hennatatuoinnin

Läksyjen tekomaisemaa Choengmonin rannalla

kelpo maisemat

Vuokra-asunto Samuilta

Ja kun se päätös pidemmälle 'lomalle' tai 'elämänharjoittelulle' Thaimaassa on tehty, niin hotelliin sitä matkakassaa ei tietenkään kannata upottaa. Pidempään oleiluun paras vaihtoehto olisi löytää vuokra-asunto, niin jää jotain sitten elämiseenkin. Suomesta käsin asunnon löytäminen on tietenkin haastavaa, sillä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että kuvat harvoin vastaavat todellisuutta. Jos niitä kuvia nyt jostain sattuu edes löytämään. Google tietää toki paljon, mutta Facebook ja siellä olevat ryhmät vielä sitäkin enemmän. Ja jottei nyt syntyisi sen suurempia harhaluuloja, niin meidän kokemus riittää ainoastaan vuokra-asunnon etsimiseen ja löytämiseen Samuilta. Muualta ei olla niitä koskaan etsittykään, sillä me ollaan aina haluttu vain tänne.

Yksi vuokraukseen keskittynyt erittäin varteenotettava FB-ryhmä on Samui House Sell & Rent, josta kannattaa vaikka lähteä liikkeelle. Aina voi olla yhteydessä asunnontarjoajiin jo ennakkoon, vaikka en suosittelekaan vuokraamaan mitään näkemättä. Mutta on hyvä olla muutamia vaihtoehtoja valmiina, kun astuu Samuin kentällä ulos koneesta. Ensimmäisiksi öiksi kannattaa silti ottaa joko halpa hotelli tai sitten Airbnb:n kautta vaikka viikoksi joku asunto. Kun pahin matkaväsymys on nukuttu pois, voikin sitten aloittaa niitten ennakkoon valittujen talojen läpikäymisen ja sopia vuokraajien kanssa tapaamiset. Samuilla on myös paljon pieniä kujia vuokrattavine taloineen, joista kukaan ei ilmoittele missään. Kannattaa siis myös ajella ympäriinsä itseään miellyttävillä paikoilla ja napata talojen edustalla olevista kylteistä puhelinnumerot talteen. Niin ne halvimmat ja herkullisimmat löytyvät.

Rantatalo vuokralle? Voisi olla aika hienoo

Meidän residenssiä

Asuntoagentti hommissa

Eräs ystäväpariskunta on tulossa joulukuun alussa tänne 'elämänharjoitteluun' kolmeksi kuukaudeksi ja täällä lähti 'asuntoagentit' hommiin. Meillä on toki jo jonkin verran sekä paikallisia että ulkomaalaisia tuttuja joilla on vuokrattavia taloja, joten lähdettiin kartoittamaan tarjonta turvallisista vuokranantajista. Sekaan mahtui myös tuntemattomampia 'rotanloukkoja' ja 'helmiä', joten kyllä siinä kämppää metsästäessä tovi jos toinenkin vierähti. 

Usein ihmiset mielikuvittelevat toiveasuntonsa Chawengille kävelymatkan päähän kaikesta oleellisesta, mutta se vaan on melkein mahdoton yhtälö. Kyllä Chawengin rantakadun ympäristö on lähes poikkeuksetta varattu monikansallisille hotelleille ja ne mukavammat ja halvemmat vuokra-asunnot sijoittuvat vähän sivummalle. Kysymys ei kuitenkaan ole kuin muutamasta 'mopominuutista' pois ytimestä, joten sen ei pitäisi olla aivan mahdoton kynnys. Vai mitä sanoisit esimerkiksi 200 euroa kuukaudessa maksavasta pienestä kahden huoneen omakotitalosta omalla pihalla? 

Me löydettiin meidän ystäville sitten muutaman mutkan kautta erittäin hyvä penthouse merinäköalalla ja uima-altailla. Vuokra on vähän korkeampi (n. 600€/kk), mutta niin on 60:n neliön kämppäkin viimeisen päälle. Löytyy tennis-, ja koripallokenttää, punttisalia ja pientä ruokakauppaakin. Eikä rannallekaan ole kuin kivenheitto. Kyllä siinä kelpaa aloittaa Samuille integroituminen.

Haaveiletko sinä pidemmästä irtiotosta Thaimaassa?

Täällä on myös kerrostalo niitä kaipaaville

Mikä ettei, vai mitä?

2

Kadonneita verhoja, myöhästyneitä ja vääriä tilauksia...onhan näitä

Eikä nämä kirotut sateet auta tilanteessa yhtään. Kun sataa, niin kuin täällä nyt on sadellut aika paljonkin, niin auttamatta olet jumissa. Koska ollaan skoottereitten armoilla, niin ollaan välillä oltu kirjaimellisesti neljän seinän loukussa tällä sadekaudella, joka sekin on kyllä välillä tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi.

Taloremontin edetessä lisätöitä ilmaantuu sitä mukaa, kun jonkun asian saa alta pois. Sähkötyöt on vihdoin saatu jollekin mallille (ei kuitenkaan tarkoita valmiiksi), seinien maalauskin on ok, mutta kaappeja maalatessa huomasi, että kappas, onhan noita listoja ja hyllyjä maalattavaksi vaikka muille jakaa. Kun kurkkaat jonkun kaapin taakse ja sitten sen toisen, niin toivoisit jo ettet olisi kurkannutkaan. Ostat uuden lieden ja huomaat sitten, että se vanha liesituuletin upouuden lieden kanssa on parhaat päivänsä jo nähnyt ja siis täysin eriparia. Ja rahaa palaa... Mutta eikös tämä olekin ihan peruskaava remontoinnissa? Piti maalata vain yksi huone ja sitten se seuraava, jonka jälkeen ne muutkaan eivät enää näytä niin hyviltä. Remonttibudjettia onkin melkeinpä typerä tehdä, koska ei se pidä kuitenkaan.

Hankittavien asioitten lista oli pitkä, mutta onneksi vähenemään päin. Ja kyllä kaikkein mukavinta on asioida paikallisten ja pienempien yrittäjien kansa.

Aikamoisen verhoshown olen myös onnistunut järjestämään meidän muutenkin kiireiselle ompelijalle, joka sisustaa 15:sta villaa ja yhtä hotellia samaan aikaan meidän tilausten kanssa. En tiedä enää itsekään mitä olen tilannut, mutten ainakaan oikeita määriä kutakin kappaletta. Toistaiseksi olen hävittänyt osan kankaista, osan verhoista, osan rullaverhoista ja kuka ties mitä, vaikka kuinka olen mielestäni ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissani. Tänään jo toista kertaa ompelijalla käydessäni rouva totesi, että hän korjaa vielä tämän tilauksen ja seuraavan kerran häntä saakin sitten häiritä vasta joulun jälkeen. Ajoin kuitenkin vielä tämän tapauksen jälkeen tänään (ja sen jälkeen kun olin kaatunut mopolla sateessa) tutun pukuräätälimme Peterin luo lyhentämään vielä yhdet verhot, kun rouvamme päätti ottaa loman meidän sekoiluista.

Mutta jotain edistystä on kuitenkin havaittavissa. Muutaman päivän kateissa olleet bambutikkaat löysi viimein perille, talojen myrkyttäjät kävi toistamiseen parin päivän sisään (yleensä niitä saa odottaa kaksi kuukautta), puutarhureitten lomat tuli pidetyksi ja meiltä nurmikko leikatuksi ja tarvittava elektroniikkakin on viimein saatu hankituksi. Ja vaikka kaikkia kuviakaan uudesta vuokravillastamme ei olla pystytty ottamaan, koska tänään valmiiksi sisustettu ja kuviteltu huone on huomisen romuvarasto, niin silti ja viimeinkin talo on saatu AirBnb:n listoille. Joten jos mielenkiintoa ja matkailuintoa löytyy, niin käykääpä vaikka ihmettelemässä. Kuvapäivityksiä seuraa sitä mukaa, kun jotain edistystä taas tapahtuu.

Löytyisikö tästä meidän "Villa Zappy 2"- projektista tulevan Samuin lomanne majapaikka? Ainakin "Suomi-, ja blogialennusta" lupaan käsi sydämellä, joten tervetuloa kyläilemään!

Thaimaalaista tyyliä Bali-twistillä :)

Tilaa löytyy myös ylöspäin

Joitain Chatuchakin tuliaisia


"Aurinkohuone"


Väreistä sitä energiaa saa...

4

Täällä me, herran kukkarossa

Aurinkoista Instagram Travel Thursdayta kaikille! Edelliseen pommipostaukseeni viitaten haluan jakaa vielä kerran tämän ehkä entisestäänkin vahvistuneen turvallisuuden tunteen tällä ihanalla Samuin saarella.

Vaikka Koh Samui luokitellaan "turistirysäksi" ja kalliiksikin sellaiseksi, niin täältä löytyy vaikka mitä ja juuri niin halvalla, kun oma kukkaro kestää. Aina voi esimerkiksi valita ahtaan hotellihuoneen sijaan majoittumisvaihtoehdoksi vaikka vuokrattavan talon, jossa tilaa 15 neliön sijaan onkin vaikka 100. Tai edes 60. Ja säästö lisääntyneestä interiööristä huolimatta on parhaimmillaan melkoinen.

Toki meidänkin porukka aiempina vuosina parin viikon reissuillaan huolettomina majoittui hotelleihin (niihin muutamaan parhaaksi havaittuun), mutta reissujen pidentyessä ei ollut enää mielekästä tuhlata sellaiseen. Ei yksityisyyttä, ei tilaa ja lomabudjetti hupeni hetkessä. Samuilla on lukuisia paikallistenkin vuokraamia taloja, joissa asuminen tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin hotelleissa. Ongelmana on tietenkin se, että Suomesta käsin luotettavan asunnon vuokraajan löytäminen on vähintään hankalaa, ellei ole sattunut aiemmilla reissuillaan luomaan laajaa tuttavaverkostoa. Ja jos näin ei ole tapahtunut, niin esimerkiksi tässä meidän kylässä asuu suomalainen tuttavapariskunta, joka pyörittää pientä mutta tehokasta matkailuyritystä, joka löytyy facebookista nimellä Concilier Samui. Sieltä taatusti pystytään auttamaan sen toivomanne "lomatalon" löytämisessä. Eikä tämä muuten ollut maksettu mainos.

Mutta eniveis, aikaa se meiltäkin otti, että löysimme ja pääsimme asumaan tähän pieneen idylliseen kylään lähellä kaikkea vilinää, mutta silti riittävän kaukana kaikesta siitä. Täällä me, naapureina kylän sielut isoisä ja isoäiti (molemmat yli 90-vuotiaita), kylän puutarhurit ja remonttimiehet, olemme kuin herran kukkarossa. Ei huolta turvallisuudesta, tai edes mitään merkkiä mistään kauheuksista, mitä Thaimaassa saati muualla maailmassa tapahtuu.

Nämä 90-kymppiset reippaat vanhukset viljelevät edelleen joka päivä; papaijaa, banaania, lemongrassia, vesimelonia, mangoa, vesikrassia ja vaikka mitä muuta mistä ei ole mitään käsitystä. Joka päivä molemmat tekevät aamusta iltaan töitä, mummu kurvaa pyörätuolilla viereiselle plantaasille, nousee tuolista ylös ja alkaa kaivamaan maata. Mun täytyy häpeillen myöntää, että tässä kuumuudessa jopa 15 minuuttia bambuaidan leikkaamista meinaa imeä mehut totaalisesti, joten ei voi kuin ihailla. Eilen juttelin heidän tyttärensä kanssa asiasta ja hän sanoi maanviljelyn olevan vanhusten pitkän iän ja huikean terveyden- myös henkisen- salaisuus. Ei heiltä rahaa puutu ja nuoremmat voisivat hoitaa nekin hommat, mutta kun se veisi heiltä elämänilon.

Tämän auringon alla siis kaikki hyvin. Tänään saimme isoisältä lahjaksi vesimeloonin.

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä thaimaanrannan_maalarit.


Isoäiti maanmuokkaushommissa


Isoisän kulotukset ja kyllä ne välillä vähän hirvittää...


Kun illalla myöhään vanhusten pellolla (tässä meidän talon vieressä) näyttää tältä, ei ihan hetkeen uskalla mennä nukkumaan.

4

House for rent

Mä laitan tänään mun blogiin ensimmäisen mainoksen, mutta se on ihan oma. Moni tietääkin jo, että myös meidän family suuntaa kesäksi Suomeen. Aika hyvin näyttää Samui tyhjenevän muutenkin täällä asuvista eurooppalaisista ja vastaavasti lomalaiset saapuvat saarelle. Onhan täällä ollut kuin huopatossutehtaalla huhtikuun jälkeen, kun moni Samuille "talvehtimaan" tullut on ottanut suunnan pohjoiseen.

Näin siis mekin, sillä ikävä on kova. Onneksi pian pääsee näkemään Jessen ja Lotan, isän vaimoineen, naapurit Suomessa ja ystävät läheltä ja kaukaa. Toivottavasti myös systeri perheineen tekee Hong Kongista edes lyhyen pyrähdyksen järvimaisemaisemaan. Ja eiköhän me päästä myös Samuin Suomalaisten kanssa mölkkyilemään, ei ehkä rannalle mutta puistokin kelpaa.

Tässä siis teille, jotka suuntaatte kesälomanviettoon Thaimaahan; meidän koti Samuilla, ihana energinen paikka pienessä kylässä. Kivenheiton päässä kaikesta hulinasta, mutta silti aivan oma uniikki maailmansa. Villa Zappy vuokralle kesän ajaksi olkaa hyvä...

Villa Zappy

0