Kylppäriremppa, osa 2 - valmista tuli, mutta tuskallisen hitaasti

 

 

Vähänpä mä tajusin rempan alkuvaiheessa, kuinka lopputtoman pitkästä projektista olisi kyse. Yölliset huussikeikat ja puskapissailut alkukesän kylmässä viimassa sateenvarjo käsissä keikkuen vei melkein hermoromahduksen partaalle ja kuuden viikon kohdilla, kun harjoittelin jo vakavasti hyperventiloimista, viimeinenkin vieras äijä talosta häipyi.

And just like that, we had a bathroom!

 

Kiitos tuhannesti ja vähän päällekin kaikille "äijille" että kävitte! Pakko kuitenkin tunnustaa, että oli enemmän kuin huojentavaa saada viimein huusholli kokonaan itselleen💜. Kysykää vaikka Boolta.

Mä kirjoitin niistä purkukatastrofeista jo aiemmin (lue täältä), eikä meillä lopulta ja yllättäen juuri muita katastrofeja ollutkaan. Paitsi tietenkin aikataulujen venyminen ja paukkuminen, sillä ei me sitten ehdittykään tekemään omaa osuuttamme, ennen kuin "äijät" jäi ansaituille lomilleen. Omasta hidastelusta napsahti sitten rempan kokonaiskestoon pari viikkoa ja rapiat lisäaikaa, ja vaikken mä yleensä ihan pienestä inise, olin tietyssä vaiheessa lähes valmis muuttamaan hotelliin. Tai jonkun vessallisen nurkkiin edes.

 

Lähtökohta oli karmea, kaikista järkyttävistä putkista piti päästä eroon!

Yllätyksenä laattojen alla oli betonia ja kokonaisuus oli vuorattu myös tiilillä, huh.

 

Ihan heti en sitten olekaan lähdössä uuteen kaaokseen, vaikka kylppärirempan aloittaminen alkuun niin upealta tuntuikin. Mutta niinhän ne aloitukset aina.

 

Lopputulema kylppärissä on paljon enemmän, kuin osasin edes toivoa. Samalla se on aivan jotain muuta, kuin alunperin suunnittelin (ja pakko sanoa että MÄ suunnittelin, koska tällä kertaa se meni näin), mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kasaa kokonaisuuden oleellisimmat palat käytetyistä härpäkkeistä. 

Vihreät seinäkaakelit oli oikeastaan ainoa asia, joka meni suunnitelman mukaan. Niissäkin väri hieman muuttui, koska perse ei yksinkertaisesti kestänyt niitä upeimpia (lue KALLIIMPIA) laattoja. Kolmasosa hinnasta pois on sen verran paljon, että rakennettiin kokonaisuus sitten Bauhausin halpojen laattojen ympärille. Eikä tullut huono ollenkaan.

 

Kuuluisa sininen vaihe

Uuden kylppärin ikkunapokan kunnostusta

Ihana tuli pokastakin!

Missään nimessä en halunnut peilikaappia, enkä perusallaskaappia, vaan jonkun kauniin vanhan peilin, sekä jonkinlaisen vanhan puisen lipaston, jonka päälle sitten malja-altaan. Malja-altaita meillä olikin sitten loppupelissä kaksin kappalein, sillä kun ensimmäinen allas hankittiin Tori.fi:n kautta, ei meillä vielä ollut suunnitelman mukaista ja puun väristä lipastoa. Sellaista ei nimittäin meinannut löytyä mistään, ja kun viikot toisensa jälkeen vierivät, suunniteltiin jo että rakennetaan sitten joku allastaso juniorin bambuvaatetelineestä. Onneksi ei muuten tarvinnut lähteä siihen, sillä voin sieluni silmin nähdä, kuinka karmea lopputulos olisi ollut.

Ikinä koskaan milloinkaan en ajatellut, että allaskaappi voisi olla musta, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli, kun supernätti ikivanha kaappi ilmestyi toriin myyntiin. Vielä siinä vaiheessa, kun Tomppa oli hakemassa kaappia, ajattelin hiovani sen puulle ja pintakäsitteleväni jollain vettähylkivällä systeemillä, koska sellainen mun alkuperäinen visio oli. Mutta kun täydellisen pinnan omaava musta kaunotar viimein seisoi verstaalla, en yksinkertaisesti voinut tehdä sille mitään. 

Olkoot sitten musta! Ja sillä tavalla se meni koko muukin suunnitelma vaihtoon.

Lopputulos on enemmän KAIKKEA💜. Se on niin kaunis, etten raaski roiskutella vettä mihinkään pinnoille - hyvä kun raaskin käydä edes suihkussa, hah...

Juttelin mun iskän kanssa pari päivää sitten puhelimessa, ja hän kysyi; 

 

Onkohan se teidän kylppäri vähän liian hieno siihen vanhaan taloon?

ISÄ!!! WTF...😂

Tämä kaunis lipasto muutti suunnitelmat

Ja tällainen siitä sitten tuli, aivan ihana vaikka itse sanonkin💛

Kippis!

6

Kylppäriremppaa, vihdoinkin!

 

 

Kemiönsaaressa kaikki hyvin!

 

On tehnyt monta kertaa mieli asetella sormet näppikselle, mutta kun on sata rautaa tulessa, pää täysin tyhjänä ja keskittyminen herpaantunut, aivot sääti itsensä säästöliekille. Kaiken lisäksi ensin tuli yllättäen kesä (ja kesätouhut), sitten palattiin taas takatalveen ja vimmattuun pohjoistuuleen, jonka myötä aivot kyllä jäätyivät.

Mutta kurjet on tulleet ja menneet, joten eiköhän se kesäkin sieltä vielä saavu. Sitähän me Suomessa jaksetaan odottaa koko pitkän pimeä syksy ja talvi, eli voisit mielellään tulla jo!

Koska blogin päivittäminen olisi vaatinut liikaa aivokapasiteettia, aloin kahlaamaan läpi vanhoja postauksiani, ja varsinkin kaikkea mikä liittyy Kemiön töllin remppaan. Se osoittautuikin yllättäen tuottoisaksi kahlaamiseksi, sillä pitkään kadoksissa ollut remontti-inspis nappasi palan korvasta ja käski tarttua"härkää sarvista", eli tehdä vihdoin ja viimein jotakin meidän karmealle minikylppärille. (Aiempia remonttipostauksia voit muuten lukaista vaikka täältä ja täältä).

Tätä inspiraatiota on muuten odotettu, sillä rehellisyyden nimissä kylppärin remppa on ollut suunnitelmissa kuusi pitkää vuotta, eli aivan meidän yhteiselon alkumetreiltä lähtien. Ja vaikken meitä ihan saamattomiksi kutsuisi vieläkään, niin jossain vaiheessa se suurempi remppainto vaan otti ja lopahti - hanskat siis iskettiin tiskiin lähes kirjaimellisesti.

 

Tai ehkä muu elämä vaan otti ohjakset, ja hyvä niin.

Töllin minikylppäri on kuitenkin niin karmea, että pikkuruinen pihasauna ollut käytössä kesät talvet. Se ei ole koolla pilattu, saatikka viihtyvyydellään, mutta kohtuu hyvin se on ajanut asiansa, kun ei liikoja valita. Kaikki retkisuihkua käyttäväthän tietävät omakohtaisesti, kuinka luxusta sen kanssa pelaaminen voikaan olla, varsinkin talvipakkasilla, vaikka toki se ämpärin ja kauhan voittaakin. "Luksusta" on kai sekin, kun joka laudan välistä vetää kylmää viimaa, talviaikoina vedet kannetaan ämpäreillä saunaan, eikä varpaita voi pitää lattialla jäätymisuhan ollessa todellinen. Omalla tavallaan toki eksoottinen kokemus, mutta jonain päivänä voisi olla ihan nastaakin käväistä vaan lämpöisessä suihkussa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

 

Voihan pikkuruinen pihasauna!

 

Kylppäri on siis edelleen lähtöpisteessä, kaadot on päin helvettiä, vessanpytyllä istuskellessaan voi katsella seinän kolosta sujahtaneen hiiren flengailua käsisuihkun johdossa, sekä karmeita pölynkerääjiä, joita putkiksikin kutsutaan. Euroopan reissun aikana tölli oli vuokrattu meidän naapureille, ja heitä varten ostettiin sentään suihkukaappi juurikin kaatojen takia, mutta eipä me itse olla sitäkään käytetty.

 

Phuuh, kaamee paikka.

 

Vai mitä sanot?

 

 

Kylppärin remppa on jäänyt edellisiltä omistajilta kesken jo 20 vuotta sitten, eli pelkästään sen puolesta kaakeleitten saumat ja vesieristysten päivitys on ajankohtainen. Kuusi vuotta me ollaan siirretty väistämätöntä, mutta nyt siihen tulee muutos!

 

Mulla on jo pitkään ollut herkullinen visio tulevasta spa-osastosta kylppäristä, mutta täsmälleen oikean värisiä tehostekaakeleita ei tunnu löytyvän mistään, paitsi ehkä sadalla eurolla neliö, ja ehkä Italiasta. Ainakaan niitä ei löydy valmiina kaupan hyllystä, mikä tekee hommasta piirun verran haastavampaa. Ensin on selattava lukuisia laattakuvastoja ja nettisivustoja, sekä tilata kaikkia mahdollisia näytelaattoja sieltä sun täältä, sillä en usko nettisivuilta bongattujen laattakuvien olevan täsmälleen todellisuus. Ennen kylppäriin valittuja tehostelaattoja taas on vaikea päättää muustakaan sisustuksesta, mikä tekee koko hommasta melkoista tetristä.

 

Ihania kaakeleita, ehkä tota vihreätä?

 

Ja jottei aivan liian helpoksi menisi, ollaan myös päätetty vaihtaa koko himmelin järjestys. Tätä visiota varten olikin jo tilattava meidän luottoputkimies paikalle kertomaan, mikä näillä pelimerkeillä on oikeasti mahdollista. 

 

Vitsit että mä diggaan näitä paikallisia yrittäjiä, sillä kun asenne on;

Vedetään lattia maahan asti auki, niin kaikki on mahdollista😁

 

Ja niinhän me siis tehdään!

 

Arvatkaas muuten mistä aloitettiin... no tietty vanhoista ikkunanpokista, kuinkas muutenkaan😆. Meidän minikylppärissä ei ole ollut ikkunaa, ja kun kerran revitään kaikki auki, Tomppa vaatii sinne sellaisen. Ja koska vanha talo, se ei voi olla mikä tahansa ikkuna, vaan pokien pitää myös olla vanhoja, sekä sopia täydellisesti töllin julkisivuun. Lähes sama asia siis, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

 

Näistä tulee siis kylppärin ikkuna joku päivä.

 

Omasta takaa ei sopivia pokia löytynyt, joten käväistiin Salon Rakennus ja varaosa -vanhan tavaran putiikissa ostamassa yksi pari pokia, eli sisä- ja ulkopoka. Kuten kuvasta näkyy, sievät kuusiruutuiset pokat oli nähneet parhaat päivänsä jo aikaa sitten, niistä puuttui laseja, eikä puuosatkaan olleet varsinaisesti priimakunnossa, mutta onneksi tässä on muutaman vuoden aikana kehittynyt jo sen verran ikkunankunnostustaitoa, että ikkunaongelma on vain kuukauden mittainen hidaste. Ja siinä välissähän ehtii muun kylppärin suhteen hommailla kaikkea muuta.

Nyt kun vielä saisi sen täydellisen vision - mitä tulee mihinkin, millaiset tehoste- ja lattialaatat, tulisko wc-pytty seinään, laatoitetaanko kaikki seinät, vai tehostetaanko jotenkin muuten sellaista "boho chic Aasia" -meininkiä? Ei mitään haisua, ja siksipä ei moukarikaan ole vielä heilunut.

Hirveä himmeli, mutta kohta lähtee😁.

Ihanaa kesän odotusta teille!

Ps. remppapäivityksiä tulossa...

Salon rakennus -ja varaosa, ihania vanjoja juttuja!

Noitten ikkunoitten väliin tulee kylppärin ikkunakin.

4

Ikkunamimmit

 

 

Tervemenoa huhtikuu ja morjensta pöytään kesäiselle toukokuulle! Noh, ei täällä oikeasti kovin kesäistä tunnu vielä(kään) olevan, ennemminkin jatkuvaa ja helvetillisen kylmää viimaa päivästä toiseen. Onneksi sentään pari viimeisintä päivää tuuli malttoi puhallella hissukseen ja lämpöä riitti melkeinpä luihin ja ytimiin asti. Pitkän jäätalven jälkeen siitä todellakin tarvittiin.

Tuulen puhaltaessa hiuksetkin päästä, voin onneksi paeta verstaan tyyneen syliin puuhaamaan vaikka vanhojen ikkunoitten parissa. Laskin nimittäin tossa yhtenä päivänä, että tässä meidänkin "maatilakokonaisuudessa" on vaatimattomasti pikkuisen vajaa sata ikkunanpokaa, jotka odottavat jonkun uhraavan aikaansa niillekin, ennen kuin viimeisetkin kitit putoavat tuulen mukana. Kysyin muuten pari vuotta sitten tarjousta meidän verannan kolmesta kauniista ikkunanpokasta, ja totesin lähes välittömästi, että ei saakeli! Rahat ei tule ikinä milloinkaan riittämään, ei siis auta muu kuin opetella restaurointihommat ihan itse. 

 

Ja sillä tavallahan ne ajatukset yleensä lähtevät.

 

Lähtökohta meidän kesäkeittiöön tulevissa ikkunoissa.

 

Korona teki kuitenkin sen, ettei taitoja päässyt oikein opiskelemaan. Kursseja oli peruttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen, ja uskokaa tai älkää, pelkästään yhden vuoden aikana soittelin useampaan paikkaan ja vaikka mille taholle, mutta tuloksetta. Joistain numeroista sain silloin tällöin uusien ihmisten puhelinnumeroita, mutta vaikka joku yksittäinen kurssi sitten jostain löytyikin, paikat oli tupaten täynnä ja ihmisiä vielä jonossakin. Uuh, mun "kaikki heti nyt" -luonteelle se oli myrkkyä, vaan eipä auttanut itku markkinoilla (taisin muuten oikeasti välillä vähän tirautellakin).

Kunnes sitten viime syksynä alkoi vihdoin ja viimein löytymään kursseja tälle keväälle, niinpä ilmoittauduin ensimmäiseen mahdolliseen. Mitä väliä sillä, vaikka ajomatkaa tuli 1,5 tuntia yhteen suuntaan ja jouduin pilkkopimeässä ajamaan lumimyrskyjenkin läpi, onhan tässä elämässä hullumpiakin juttuja tehty. 

Onneksi nimittäin lähdin. Meitä oli kurssilla yhdeksän ikkunamimmiä ja opettajana ihanan pirskahteleva Emilia Perho, Pinta ja Puite yrityksen omistaja. Vaikka matka Auranjokilaaksoon kevättalven pimeinä iltoina tuntuikin välillä pitkältä, odotin innolla jokaista iltaa. Toisinaan kun lunta pyrytti vaakatasossa ja näkyvyys oli ehkä metrin, mimmit kursseilla oli täysin varmoja etten matkan takia ilmestyisi paikalle, ja pitivät hulluina, kun saavuin p*skakeleistä huolimatta.

 

Töitä piisasi...

Hermot meinasi mennä jonkun laittamiin silikoneihin.

 

Jokainen meistä kurssilaisista toi mukanaan oman ikkunan (toiset jopa useampia). Itse valitsin mukaani kesäkeittiöön tulevat Paraisten purkutalosta haalimani mahdollisimman huonokuntoiset pokat, jotta oppisin entisöimään rankimman mahdollisimman kautta. Pokien rajun ulkonäön takia odotin Emilian sanovan, että niissä pitäisi uusia lähes kaikki puuosat, mutta vaikka ikkunoitten ulkonäkö oli vähintäänkin säälittävä, Emilia tiesi että hyvät niistä tulee. Ja voi tavaton miten hyvät tulikaan!

Vanhat ikkunat on vaan niin kauniita. On neliön mallisia ruutuja, kolmion mallisia ruutuja, pyöreitä ruutuja ja soikeita muotoja, kyllä sitä vaan ennen viitsittiin panostaa. Silloin joskus muinoin isompia ruutuja ei ilmeisesti osattu oikein tehdä, mistä johtuen suosittiin juurikin niitä pieniä ruutuja. Vanha puhallettu lasi on yksinkertaisesti aivan älyttömän kaunista, eikä nykyaikainen lasitavara vedä mitenkään vertoja sille. Paitsi ehkä korkeintaan lämpöarvonsa takia.

Me opittiin (tai ainakin itse opin) kurssilla valtavasti. Tänä päivänä katson meidänkin pirttikokonaisuuden pokia aivan uusin silmin, en kuten ennen lähes kauhunsekaisin tunnelmin. Tiedän että pystyn ne restauroimaan ja jos eteen tulee tenkkapoo, pyydän vertaistukea ja neuvoja meidän ihanalta Whatsapp -ryhmältä, jonka eräs vanhaa pankkirakennusta entisöivä kurssimimmi meitä varten perusti.

Hyvä ikkunamimmit ja tsemppiä meille kaikille uurastuksiin💜

Miten hienoa puuta kaiken paskan alla kuitenkin oli.

Melkein kokonaan kuoriutunut maalien ja silikonien alta.

Vanhat kulmaraudat roskiin ja uutta tilalle reikien paikkaamisen ja pohjamaalin jälkeen.

Tästä jo näkee, että kannatti.

Lasinleikkaus oli ehkä haastavin homma.

Siinä ne, 100 vuotiaat pokat. Näitä kelpaa jo näytellä<3

4

Tehovappu

 

 

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Oon turhaan odottanut tuulta lempeää... 

Uuh, kyllä. Mutta minkäs teet.

 

Järjestyksessään neljäs vappu näissä maisemissa meni täsmälleen yhtä jäätävässä säässä, kuin kolme aikaisempaakin. Tuskin pystyn edes mielikuvittelemaan enää sitä onnellinen päivää, kun saa vihdoin ja viimein heittää toppatakin naftaliiniin. Saatikka luopua niistä ärsyttävistä pitkistä kalsareista, jotka on taas kaivettu yläkerran kylmästä vaatekaapista. Mutta tällaista se kai sitten on. TIF.

Keltainen toukokuu antaa todellakin odottaa itseään.

 

Mulla on vappuaattona myös synttärit (vaikkei joka vuosi enää tarttis edes olla), ja kun ties kuinka monennen kerran täytän taas 29, eipä tuo tunnu juuri miltään. Ei niin minkäänlaisia ikäkriisejä tai muuta vastaavaa (eipä!), vappu nyt vaan on yksi päivä muitten joukossa. Paitsi että vappuaattona(kin) meillä juhlitaan aina, SEKÄ OLLAAN TYÖLEIRILLÄ. Ja koska perinteistä ei millään uskalleta luopua, ei tämäkään vappu ollut poikkeus. Tänä vuonna tosin "Team Portugal" teki pienen poikkeuksen totuttuun, ne kun ei millään malttaneet saapua työleirille. 

 

Ymmärrän yskän, kröhöm😂. Ehkäpä itsekin nauttisin mieluummin Atlantin rannalla.

 

Meidän tonttia lintuperspektiivistä.

Tuolta jostain niitä naapureitakin löytyy.

Pienet Proseccot...

 

Verstaan vuotaneen katon tekohengitystä, isojen mäntyjen kaatosuunnitelmia, skumppaa, grillaamista, saunomista, ilmapalloja, lahjalamppuja ja kukkakimppuja - siitä oli meidän tämän vuoden vappu tehty. Unohtamatta tietenkään vapunpäivän brunssia. Nam. (Onneksi silloin oli edes hetken lämmin).

 

Ja tietenkin siitä parhaimmasta, eli noista kultaakin kalleimmista ystävistä. Kiitos taas Pauliina ja Tomppa💛. Nyt on katto putsattu sammaleista ja saatu lisäaikaa kattoremppaan, roikuttu liftin kyydissä 16 metrin korkeudessa, ja parannettu taas maailmaa niiltä osin, kuin se ikinä Kemiönsaaresta käsin onkaan mahdollista.

Mainio ja tehokas vappu, toivottavasti teilläkin oli.

 

Jäätalvi tunki verstaan kattotiilien alle, joten sammaleet oli poistettava.

Ja siinähän sitä hommaa sitten piisasi. Mutta yllättävän hyvin lähti.

Mainio lopputulos.

Synttäriajelut liftillä. Mä olen toi, jolta näkyy ainoastaan otsatupsu.

Pauliinan synttäripäiväkukat<3

 

4

Rakkaudesta vanhoihin ikkunoihin

 

 

Tammikuun puolen välin paikkeilla, lähes kolmen vuoden jälkeen, meidän piti päästä viimein palaamaan Samuille. Universumi päätti kuitenkin toisin, ja me jäätiin kuin nallit kallioille. Korona ilman koronaa otti rankasti aivoon (varmaan arvaattekin), mutta me päätettiin vielä kuitenkin yrittää (jos rehellisiä ollaan, luovuttaminen kävi kyllä vahvasti mielessä).

Onneksi yritettiin, sillä viimein tammikuun lopussa päästiin viemään koirat Mortinmäen mukavaan koirahotelliin ja ottamaan suunta kohti Helsinki-Vantaata. Kaikki se odotus, testeissä ravaaminen, tukku euroja ja älytön viranomaisrumba palkittiin pettymysten kautta viimeinkin - saakeli miten sitä oltiinkaan odotettu. 

Tuohon menetetyn ja toteutuneen reissun väliin jäi kaksi viikkoa. Kun totaalista raivoa ja patoutunutta energiaa oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, oli parempi suunnata se kaikki v*tutus johonkin järkevään. Kuten esimerkiksi siihen ikkunaprojektiin, jonka aloitin jo maaliskuussa 2021. 

Heh, parempi myöhään kuin ei olleenkaan, eikö vain?

 

Kyllähän v*tutukseen pari siideriäkin upposi ;)

Paraisten purkutalosta 100 vuotias ikkuna.

Virheitä ei korjattu, vaan korostettiin.

Ikkunakaappi 100 -vuotiaista ikkunoista

Paitsi että mä olen hurahtanut vanhoihin ikkunoihin, olen myös seonnut kalkkimaaleista ja niitten tuomista rajattomista mahdollisuuksista. Se jälki mitä kalkkimaaleilla voikaan saada aikaiseksi, tuo väkisinkin mieleen Balin. Balilainen tyyli sisustuksessa on kuten ehkä tiedätte, aika boheemia. Se on rantaan huuhtoutuneita puita, turkoosia, valkoista, fuxiaa, kirkasta keltaista, bambua, tupsuja sun muuta. Ennen kaikkea, se on beach house. Ja sellaisen mä olen aina halunnut.

Sitten kun haluaa yhdistää Balin, vanhat ikkunat ja kalkkimaalin aivan omantyylisine väreineen, voi syntyä vaikka mitä, kuten esimerkiksi lasikaappi kaikelle sille kristallille, mitä meidänkin frendit on tähän tölliin kantaneet. Vaikka kuinka yritettiin olla minimalisteja, toisilla on liikaa tavaraa ja se näemmä päätyy meille😂.

Ja sille tavaralle täytyi rakentaa koti. Kuten vaikka tällainen:

Ps. Nämä ikkunat (ja moni muukin) ovat siitä purkutalosta Paraisilla, johon me yksinoikeudella päästiin tyhjennysreissulle.

Muutamalla eri värillä kalkkimaaleja saa hienoja vivahteita aikaiseksi.

Karismaattisia skrubuja ja virheitä...

ikkunoille runkoa...

vähän vaiheessa vielä...

aivan täydellinen värisotku, vähän vahingossakin.

Nyt on kristalleille koti<3

2

Tämmöinen siitä sitten tuli

                                                                              *Kaupallinen yhteistyö Virtasen maalitehdas kanssa

 

 

Noh, ei se olkkari vieläkään ole valmis (kiitos salaman), mutta sanotaanko näin, että tällä hetkellä se on viihtyisin versio kummallisen mallisesta olkkarista ever. Eikä vähiten Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan Eckerö -sävyn ansiosta. 

 

Eckeröhän on siis karkeasti vanhan postiauton keltainen sävy, enkä ikinä milloinkaan ennen olisi voinut edes kuvitella päätyväni niin räikeään väriin. Kerran siihen tutustuttuani paluuta ei kuitenkaan ole ollut. En myöskään aiemmin sen erityisemmin innostunut sinisestä (turkoosia ei lasketa), mutta Eckerö on näemmä laajentanut "makuaistiani" myös erilaisiin sinisiin. Vahvat sinisen eri sävyt näyttävät kulkevan Eckerön kanssa käsikynkkää saumattomasti ja nuo värit yhdessä saavat minut kerta toisensa jälkeen huokailemaan ihastuksesta. Ja vähän ehkä taputtelemaan itseäni olallekin hyvistä valinnoista.

 

Tässä tämä upea Eckerö

 

Z- mallinen olkkari on ollut meille koko ajan murheenkryyni, ja olemassa olevia huonekaluja on tullut siirreltyä vähän väliä. Jouluukuusen takia sitä piti muuttaa, Boon takia sohvan pitää olla ikkunan alla, Salsan pikku patjan täytyy sijaita takan edessä ja niin edelleen, ei siis ole ollut mitenkään erityisen helppoa keksiä kaikkia miellyttäviä ratkaisuja. Sitä paitsi meillä ei ole ollut juurikaan tauluja (lukuunottamatta ottamiani valokuvia Samuilta), joten ollaan tässä kärsitty vähän tyhjien seinien syndroomastakin. 

 

Virtasen Maalitehtaan Saariston värikartan sävyjen ansiosta olkkarin lopputulos alkoi edes vähän hahmottumaan. Sitten kun siihen saatiin lisäksi vielä ilmainen värikäs sohva Kauniaisista ja ennen kaikkea kaunis vanha ryijy Tompan isän naisystävältä, alkoi homma olla pulkassa. Vaikka täysin valmista ei vielä olekaan (sähköt roikkuvat edelleen salaman jäljiltä), voin kuitenkin sanoa melkein viihtyväni 😍.

Tässä muutamat ennen ja jälkeen kuvat:

Ja Ps. Suuret kiitokset Virtasen Maalitehtaalle inspiroivista Saariston värikartan sävyistä ja ihanan helposti maalattavista maaleista💛

Ps2. Lattiassa Virtasen Porstua sävy Sandhamn. Seinissä Virtasen sisustusmaalit sävyinä Eckerö ja ihan raikas valkoisen sävy Fårö. Koska Fårö ei ainakaan rankemmin vivahda harmaaseen, se on oikeastikin upean raikas valkoisen sävy.

Olkkaria ennen, kun keittirempan aikaan lähes kaikki oli tungettu sinne

tässä kohtaa olkkarin ikkunat oli jo vaihdelleet paikkoja. Hieno muovimatto ;)

Okkaria ennen ja uuh mikä ainainen remonttikaaos!

Olkkaria nyt, seinissä ihana Fårö.

Olkkaria nyt, lattiassa väri Sandhamn

Keltainen ryijy löysi paikkansa olkkarista. Matto vielä vaihtuu. Ja pöytä.

Purkutalosta Paraisilta saatu pöytä, joka vielä vaihtuu.

Lattiassa siis Virtasen Porstuan ihanasti tasoittuva ja kestävä maali.

2