Kurre: Vuorokauden vierailu Suratthanin kaupunkiin

Koska mantereella, Suratthanin kaupungissa sijaitseva yksityinen Thaksinin sairaala on huomattavasti halvempi kuin Samuin yksityissairaalat, käyn yleensä siellä kun on tarvetta mitata veren hyytymisalttiutta ja pitää saada lisää hyytymistä estävää rotanmyrkkyä. Samalla pääsee vilkaisemaan paikallisten elämää eri näkökulmasta kuin Samuin saarella, jossa turismi valitettavasti on hävittänyt osan alkuperäisestä thaimaalaisesta kulttuurista. Suratthanin kaupungissa tunnelma on aivan eri. Ja varsinkin sesonkiajan ulkopuolella harva valkoihoinen löytää tiensä tänne; nytkään en nähnyt kuin korkeintaan kymmenen valkoihoista vuorokauden aikana.

Suratthanin kaupungissa on paljon aitoa Thaimaalaistunnelmaa jäljellä.

Thaimaan pyhistä

Thaimaalaiseen kalenteriin on merkattu joitakin päiviä punaisella, mikä tarkoittaa että ne ovat vapaita pyhäpäiviä. Kuten Suomessakin pankit, virastot ja koulut ovat silloin kiinni, mutta muuten elämä jatkuu melko normaalisti. Tietyt buddhalaisuuteen liittyvät pyhät ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että myös baarit joutuvat sulkemaan ovensa, eikä alkoholia myydä edes kaupoissa, joista sitä muuten saa. Sellaista buddhalaisuuteen liittyvää pyhäpäivää, englanniksi Wan Ok Phansa, vietettiin tänä vuonna Etelä-Thaimaassa sunnuntaina 17.10. Samuilla Wan Ok Phansaa juhlitaan huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi mantereella sijaitsevassa provinssin pääkaupungissa Suratthanissa.

Wan Ok Phansan viettoa.

Vaikuttavat vaunut

Olin tälläkin kerralla varannut huoneen My Place -hotellista sen erinomaisen sijaintinsa ja hinta-laatu -suhteensa takia. Hotellin edustalla oli kymmeniä lava-autojen päälle rakennettuja koristeellisia vaunuja, jotka herättivät mielenkiintoni. Kysyin hotellin vastaanotosta, koska vaunut lähtevät liikkelle, mutta ne olivatkin ajaneet kaupungilla jo varsinaisena pyhäpäivänä ja seisoivat nyt katujen varsilla liikkumatta mihinkään. Niinpä lähdin trooppisessa tihkusateessa seuraamaan jälkiä ja tutkimaan mitä loppupäästä löytyisi. Verrattuna hotellin päässä oleviin vaunuihin joen varteen pysäköityneet vaunut olivat kerrassaan huikeita.

Huikean kokoiset ja näyttävät vaunut

Palasin hotellille hakemaan matkaseurani mukaan. Vaikka sametintumma ilta oli tihkusateinen, kansaa oli kerääntynyt ihailemaan vaunuja ja lahjoittamaan lähinnä kolikoita vaunujen sivustoilla oleviin kulhoihin.

Lahjoituskulhot.

Ruokatauko kiertokävelyn aikana

Kun silmät olivat syöneet riittävästi, oli mahan vuoro saada oma osuutensa illan antimista, joten suuntasimme kaupungin iltamarkkinoille, joista löytyy edullista ja maukasta ruokaa laidasta laitaan. Perunasosetta ja lihapullia on aivan turha lähteä etsimään täältä, mutta on kojuja, joista myydään grillituotteita, hedelmiä, jälkiruokia ym. Itse istahdan mieluummin jakkaralle ja tilaan ruoat pöytään. Ruoat voi valita avoimista astioista, joten kielitaidotonkin saa ihan mitä haluaa osoittamalla toivomaansa ruokalajia. Meidän herkullinen neljän aterian illallinen ja kahden riisiannoksen hinta oli 270 bahtia ruokajuomineen ja vihanneslisukkeineen. Illallisen jälkeen palasimme vielä joen varteen ihailemaan loppupään vaunuja, ja sen jälkeen olikin jo aika palata hotellille.

Vieraskynäilijä syömässä illallista

Suruaika näkyi katukuvassa

Aamuseitsemältä oli herätys, ja suihkun ja aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään sairaalaan. Moni ystävä on kysynyt, miten rakastetun kuninkaan poismeno on näkynyt katukuvassa ja arkielämässä. Jopa Samuilla oli tavallista hiljaisempaa, mutta elämä jatkuu kuitenkin suurin piirtein samanlaisena kuin ennenkin. Thaimaan matkailuviranomaiset toivottavat kaikkia tervetulleiksi maahan, eikä kenenkään tarvitse miettiä matkojensa peruuttamista. Suratthanin kaupungissa suru näkyi selvemmin kuin Samuilla, mutta voi olla että myös Samuin kantaväki seuraa mantereen esimerkkiä. Ainakin vakuutusyhtiössäni, pankissani ja puhelinyhtiössäni virkailijat pukeutuvat mustaan, mutta jotenkin Suratthanin kaupungissa suru näkyi vielä selkeämmin; pankkien, sairaaloiden ja koulujen sisäänkäynnit oli koristeltu surunauhoilla ja musta-valkoisilla kuninkaan kuvilla, katukuvassa näkyi enemmän mustia vaatteita ja kauppojen näyteikkunoiden yleisilme oli tumma.

Kasikorn-pankki oli koristanut sisäänkäyntinsä surunauhoilla, ja pankin lippu oli puolitangossa.

Thaksinin sairaalan sisäänkäynti.

Mustia vaatteita näkyi katukuvassa.

 
Paluu kotisaarelle

My Placen vastaanotosta voi ostaa paluuliput Samuille. Vastaanotto veloittaa lipusta 20 bahtia enemmän kuin Seatran-laivayhtiön oma lipputoimisto, mutta kuljetus hotellilta sisältyy hintaan. Tsekkasimme itsemme ulos, ja meidät vietiin Seatranin linja-autoasemalle, josta bussi lähti Seatranin Donsakin lauttasatamaan.

Seatranin linja-autoasema Suratthanissa.

Linja-automatka kaupungista satamaan kestää alle puolitoista tuntia. Matkustajat siirtyvät melkein heti lauttaan, jossa on kohtuullisen hyvin varusteltu kioski ja mm. jalkahierontapiste. Voi nauttia puolentoista tunnin matkasta ilmastoiduissa sisätiloissa tai ihailla merimaisemaa ulkokansilta.

Tällaisia kylttejä on istuinten selkänojissa, mutta vakuutan että lautalla matkustaminen on turvallista, eikä turvavöitä tarvitse käyttää. Kun katsoin tarkemmin, eihän turvaväitä edes löydy sen enempää kuin jokaisen istuimen alta pelastusliiviäkään.

Siellä se kotisaari jo häämöttääkin.

Rentouttavan lauttamatkan jälkeen saavuimme saaren pääkaupungissa, Nathonissa, sijaitsevaan Seatranin satamaan, jossa skootterini odotti isäntäänsä muutaman sadan metrin päässä. Vähäisen liikenteen ansiosta matka Chawengiin taittui reilussa puolessa tunnissa. Nyt on kaapissa rotanmyrkkyä pariksi kuukaudeksi eteenpäin, ja seuraava käynti Suratthanissa on vasta kuutisen viikon päästä.

Tervetuloa Samuille!

5

48 tuntia kotiin

Ei mikään kevyt kotimatka, vähän reilu 48 tuntia väliä Helsinki - Samui. Oltaisiin pystytty heittämällä parempaan, jos oltaisiin annettu lentojen varaamisille ja tsekkauksille edes hieman enemmän aikaa. Mutta meillä kun tehdään harvemmin niin. Eikä kiireeseenkään tohdi aina vedota, vaikka oli kai meillä sellaistakin. Sössitty homma, ei siinä muuta.

Mainitsin aiemmassa 'Takaisin ruotuun'- postauksessani, että tällä kertaa Turkin levottomuuksien takia meillä päädyttiin ottamaan viime hetken liput Qatar Airwaysille, vaikka muuten oltaisiin todennäköisesti lennetty jälleen turkkilaisella. Qatar kiinnosti valmiiksi jo siksikin, että yhtiö alkaa lentämään Helsingistä lokakuun hujakoilla. Ei nyt sentään suoraan Bangkokiin, vaan Dohan kautta, mutta kun olin selvittänyt lentoaikoja, niin pidin kovasti mahdollisuudesta istua kaksi noin kuuden tunnin pätkää koneessa. En nimittäin ollenkaan siedä kymmenen tunnin istumista kovilla ja ahtailla penkeillä, joissa en koskaan onnistu nukkumaan. Eikä muutaman leffan katsominen putkeen sekään oikein nappaa. Siksi kaksi kuuden tunnin pätkää oli kiva testata, vaikka se toikin lentoaikaa kaikkinensa pari tuntia lisää.

Hyvännäköistä maisemaa oli tarjolla koneen ikkunasta. Tuplasateenkaarikin nähtiin :)

Koska Helsingistä ei pääse vielä suoraan Dohaan, me lennettiin Tukholman kautta. Qatar kuuluu muuten samaan allianssiin Finnairin kanssa, joten finskin pisteiden keräilijälle senkin puolesta oiva vaihtoehto sen lisäksi, että lentolippujen hinnat näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan kaikkein edullisimmat. Tykkään sitä paitsi tilaisuuden tullen bongailla uusia lentokenttiä, joita tähän paluumatkaan osuikin kaksi. En ollut nimittäin koskaan käynyt Arlandassakaan. Meidän koneitten  vaihdot oli tosin niin napakat, ettei haahuiluun ja shoppailuun olisi jäänyt ihmeemmin aikaa, mikäli olisi jotain ostettavaa miettinyt. Itse en juuri koskaan osta kentiltä mitään, niissä kun vesipullokin maksaa helposti sen kaksi euroa. Pihi akka kun olen.

Arlandan kentällä etsittiin kuumeisesti kärryjä, joita ei löytynyt. Voin sanoa, että meidän käsimatkatavaratkin oli vedetty niin maksimiin, kuin vain voi, sillä olihan kuljetettavana tietokoneita, X-boxeja, kameroita sun muita, ettei ruumaan saatavien laukkujen 30:n kilon raja ylittyisi. Taakka oli aika valtava, mutta siitä oli siis selvittävä kantaen. Dohan kentällä kärryjä taas löytyi kivasti ja ensivaikutelma kentästä oli muutenkin ihan mainio. Huomasi selkeästi, että asioita ei Dohassa oltu tehty pikkurahalla, sillä matkustajille oli tarjolla mm. Applen tietokoneita vapaasti eri pisteissä. Sen sijaan ainakaan siinä spotissa, jossa meidän lähtöportti oli, ei ollut yhtä kahvilaa kummempaa istua. Leikkihuoneita ja perhehuoneita sen sijaan riitti tarjolle.

Dohan kenttä

Mikäs näillä koneilla aikaa tappaessa

Vaikka väli Tukholma-Doha lennettiin jotenkin ahtaalla jalkatilalla eri konetyypistä johtuen, niin väli Doha-Bangkok mentiinkin sitten reippaasti väljemmin. En ollut koskaan aiemmin lentänyt Airbus A380:llä, eli maailman suurimmalla matkustajakoneella, joten huikea kokemushan se oli tämäkin. Tilaa oli, ruoka oli älyttömän hyvää ja kaikkea sai niin paljon kuin halusi. Itseäni kiinnostaa aina myös se, tarjoillaanko lennolla viiniä, sillä lento ilman paria hyvää viinilasillista jää meikäläiseltä ostamatta. Näillä lennoilla kaikki kuului hintaan. Vaikka meistä jokainen ihan oman mokan takia ripoteltiin ympäri konetta yksikseen istumaan, niin hyvä ruoka viineineen, elokuvat ja kirja teki matkasta ihan rattoisan. Onneksi Miskakin on jo kansainvälinen nuori mies, joten kuusi tuntia meni kevyesti ilman nukkumista ja huolehtimista. En tiedä johtuuko koneen valtavasta koosta, mutta matka oli kyllä todella tasainen. Tällä kertaa ei tarvinnut jännittää tippaakaan.

Omat ruudut kaikilla ja leffoja sun muuta mielin määrin

Ruoka peittoaa Finnairin mennen tullen!

Lähtöselvitysten tekemättä jättäminen, sekä jatkolentojen ostamattomuus kostautui sitten Bangkokin kentällä, eikä paikkoja suoraan Samuille löytynyt. Ja ihmekö tuo! Eletäänhän nyt kuitenkin eteläeurooppalaisten kovinta lomasesonkia ja vaikka me se tiedettiinkin, niin omaan tuuriin uskominen saisi meilläkin jo jäädä historiaan. Kun ennen vanhaan ostettiin suorat lennot Samuille Bangkokin kentältä jos siltä tuntui, niin nykyään kaikki lennot on kyllä tupaten täynnä. Näin me jäätiin tällä kertaa lataamaan akkuja hikiseen Bangkokiin.

Tälläkin Bangkokin visiitillä napattiin taksi suoraan Khao San Roadille (josta kirjoitin aiemminkin), josta on vuosien saatossa jostain syystä tullut meille tukikohta tässä hektisessä miljoonakaupungissa. Yllättäen meillä ei ollut ennakkoon varattua hotellia, mutta siellä suoraan hotelliin sisään käveleminen on ihan normaalia. Tällä kertaa kyllä muutama ensimmäinen kohde oli jo täynnä, joten oli tyytyminen ensimmäiseen vapaaseen Rambuttri Houseen Soi Rambuttrilla, joka sijaitsee ihan Khaosanin vieressä. Paikka on kyllä sijaintinsa puoleen täydellinen, sillä kaikki on kävelymatkan päässä; shoppailumahdollisuudet, viihtyisät ruokaravintolat, yökerhot ja muut. Eli yhden yön visiitille kaikki tarvittava. Khaosanilta löytyy nykyään myös uusia hienompiakin ravintoloita vähän vaativampaan makuun, ja vaikka toisaalta pidän ajatuksesta, niin toisaalta se on myös pysyvästi muuttanut koko alueen alkuperäisen hengen. Mutta näin taitaa valitettavasti käydä monelle 'hyvälle' kohteelle.

Soi Rambuttri

Meidän oli tarkoitus ostaa suorat lentoliput Samuille heti seuraavalle päivälle, mutta koska onni taaskin karttoi meitä eikä netti toiminut, niin haaveeksihan toikin jäi. Onneksi saatiin edes liian kalliit 'mutkaliput' alakerrassa olevan matkatoimiston kautta, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan kotiin pääsyä useammaksi päiväksi. Se oli nimittäin vaarana. Ja onneksi huomattiin juuri ennen nukkumaan menoa aamun 9.20 sovittujen lentojen muuttuneen 8.15 lennoiksi, sillä matkatoimisto ei maininnut sanallakaan siitä meille mitään.

Meidän 'mutkaliput' tarkoitti lentoa Surat Thaniin (reilu tunti), sieltä bussikyytiä Donsakin satamaan (reilu tunti), lauttaa Samuille (1,5 tuntia) ja taksia satamasta kotiin. Surat Thaniin pääsee Bangkokista ainakin Air Asialla, Thai Airwaysillä, Nok Airilla, tai niin kuin me tultiin; Thai Smile Airwaysilla. Lento on tunnin lyhyt rykäys ja huomattavasti halvempi edellä mainituilla yhtiöillä, kuin Samuille suoraan operoivalla Bangkok Airwaysilla. Sitä paitsi kuvio on todella helppo. Surat Thanin kenttä on erittäin pieni ja nopea, ja sieltä saa ostettuksi bussi + lauttayhdistelmän Samuille asti, mikäli ei ole ehtinyt hankkimaan lippuja ennakkoon. Bussissa voikin ottaa sitten tunnin tirsat ja herätä Donsakin satamassa suoraan lauttaan kahville ja välipalalle. Eikä se lauttamatkakaan pöllömpi ole upeine maisemineen ja mahdollisine yllätyksineen. Donsakin satama on nimittäin lähellä Khanomia, joka taas on tunnettu mm. vaaleanpunaisista delfiineistään. Eräs tuttu kertoi nähneensä niitä myös kyseisellä lauttamatkalla, joten kannattaa pitää silmät aalloissa ainakin alkumatkan!

Ja lautallahan voi sitten vaikka soitella kitaraa

Jos saavutte Samuille joko Nathonin tai Bangrakin satamaan, niin muistakaa tinkiä taksista, ne pyytää nimittäin aivan liikaa! Hintaa on mahdollista saada tingityksi melkein puolet alaspäin. Hyvä vaihtoehto taksille on ottaa kimppakuljetus satamassa tarjolla olevista lava-autoista. Siinä on säästöä pitkä penni!

Miltä Samui on näin muutaman päivän jälkeen taas tuntunut, siitä kerron sitten seuraavaksi. Kuten myös siitä, sekosiko koirat kun päästään ylihuomenna niitä noutamaan. Tavoitteena olisi sillä reissulla ehtiä myös sukeltamaan noin kahdeksan vuoden tauon jälkeen, joten paljon kaikkea huikeata ja ainakin mulle jännää on tiedossa.

Olisko sulla muuten jotain erityistä, josta haluaisit kuulla?

Kun omat koirat on vielä naapurisaarella hoidossa, niin naapurin ihana Dummy toivotti tervetulleiksi

8

Vieraskynäilijä: Kurre - Suratthani

Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on tällöin blogissa vieraileva henkilö. Kääntäjäystäväni Kurt Kavanderin yhteystiedot löytyvät postauksen lopusta.

Tällä kertaa kynäilijäystäväni Kurren kompassi ohjasi reissumiehen Phnom Penhista takaisin kotisaarellemme Samuille:

Samuin ja Samuin lähisaarten portti

Torstaina 19.5. lähdin taas kerran haikein mielin tuk-tukilla Phnom Penhin lentokentälle. En osaa tarkkaan sanoa, mikä Phnom Penhissa niin viehättää ja kiehtoo - koko kaupunkikuva jokineen ja rantaravintoloineen, kaupungin hajut ja äänet, ystävälliset ihmiset, aidot hymyt vai mikä? Jokainen varmaan kokee kaupungin omalla tavallaan, mutta ainakin minuun se on tehnyt syvän vaikutuksen.

Phnom Penh

Lensin Bangkokin Don Muangin kansainväliselle kentälle ja vaihdoin Suratthanin kaupunkiin vievään koneeseen. Jo heti Suratthanin kentälle tullessani, maailma muuttui täysin - ei pelkästään sen takia, että täällä ajetaan vasenta kaistaa. Suratthanin kentältä keskustaan on kolmisenkymmentä kilometriä. Voi valita, ottaako kalliin taksin vai sata bahtia (noin 2,5 euroa) maksavan syöttöbussin keskustaan. Itse kuljen normaalisti linja-autolla, joka tiputtaa keskustaan jäävät matkustajat Phantipin matkatoimiston eteen. Sieltä jatkoin kävellen My Place -nimiseen hotelliin, jossa tavallisesti majoitun asioidessani Suratthanin kaupungissa. Olin varannut huoneen Agodan kautta ja tällä kerralla maksoin kahdesta yöstä vajaat 30 euroa. Hotelli on erittäin siisti ja sijainti kaupungin keskustassa vallan mainio. Iltamarkkinat ruokakojuineen ja rihkamamyyjineen on vain parin sadan metrin päässä. Eikä joellekaan ole kuin pari - kolme korttelia. Hotellin netti toimii kohtuullisesti, ja pääsisäänkäynnin vieressä on pieni ravintola, josta saa esimerkiksi aamiaisen erittäin kohtuulliseen hintaan. Hotellin ainoa huono puoli on mielestäni äänieristys, jonka takia kannattaa varata mukaan korvatulpat; käytävien äänet kulkeutuvat huoneisiin kuin sadepisarat moskiittoverkon läpi.

Perhe joella kalastamassa

Vakiopaikassani riisiannos + kaksi ruokalajia, juomavesi ja pöydillä olevat vapaasti otettavat vihannekset, kuten kurkut ja pienoismunakoisot, maksavat yhteensä 40 - 50 bahtia.

Herkulliset jälkiruoat.

Käydessäni Suratthanissa lähtöpaikkani on useimmiten Samui; silloin kaupunki tuntuu jotenkin alkeelliselta ja jopa hiukan nuhruiselta Samuihin verrattuna. Nyt tulin Phnom Penhista ja tämänkertainen kulttuurishokki olikin päinvastainen. Tuntui kuin olisi siirtynyt eri aikakaudelta toiselle - muutama kymmenen vuotta tulevaisuuteen. Suratthani on aito thaimaalainen kaupunki, joka on tavallaan ihan viehättävä ja jossa on huomattavasti halvempaa kuin Suratthanin provinssin turistisaarilla. Hintoja verrattaessa jotkut saattavat käyttää McDonald´s-indeksiä. Koska itse en käy McDonald'sissa, minulla on käytössäni Swensen´s-indeksi. Swensen´s-indeksi osoittaa, että jäljempänä kuvassa oleva jäätelöannos maksaa mantereella noin kaksi euroa, eli 2/3 turistisaarien vastaavasta annoksesta.

Swensen's-indeksi 20.5.2016

Provinssin pääkaupungissa noudatetaan muun valtakunnan lakeja - toisin kuin Samuin saarivaltiossa - joka elää aivan omaa elämäänsä. Kutsun saaria Samuin saarivaltioksi, koska sinne eivät valtakunnan lakipykälät, eikä jonkin verran muualla näkyvä sotilasdiktatuurin koventunut ote ole juurtunut. Ymmärrän toki, että lakeja pitää noudattaa, mutta typerien lakien säätämistä en ymmärrä alkuunkaan. En ole ikinä tajunnut pykälää, jonka mukaan ei saa ostaa olutta klo 14-17, eikä keskiyöstä aamupäivään, ja näkisittepä tämän pojan ilmeen, kun hän Suratthanin iltapäivän kuumuudessa löytää 7-Elevenin, vie kylmän Singhan kassalle ja tölkki otetaan pois nenän edestä kuin tikkari lapsen suusta. Samuin saarivaltiossa sen sijaan myydään olutta vuorokauden ympäri paitsi suurissa marketeissa, kuten Tescossa.

Suratthanin kaupunki on varsinainen liikenteen keskus. Tänne pääsee lentäen ainakin Air Asialla, Nok Airilla ja Thai Lion Airilla sekä myös junalla ja linja-autolla. Yhteydet muualle toimivat hyvin; voi jatkaa vaikkapa Khanomin rantakohteisiin, Andamaanienmeren puoleisille saarille, pohjoiseen, etelään tai Samuin saaristoon - joko pääsaarelle tai esimerkiksi Phanganin tai Taon saarelle, joilla kaikilla on oma luonteensa ja joista Samui on vilkkain. Suratthanissa on - kuten monessa muussakin thaimaalaisessa kaupungissa liikennejärjestelyistä johtuen useampi linja-autoasema, joten kannattaa olla tarkkana kun selvittää, mistä mikäkin linja-auto tai pikkubussi kulkee ja mihin se vie. Tullessani kerran Phanganilta valitsin nuukuudessani halvimman lauttalipun ja päädyin asemalle, josta on ehkä viisi kilometriä keskustaan ja josta tuk-tuk maksoi sen, minkä vedenylityslipussa säästin. Nykyään matkustan Seatran Ferryllä, jolla on bussikuljetus Donsakin satamasta lähtevälle lautalle. Tässä yhteydessä haluan myös mainita, että tavallinen, erittäin hidas linja-auto ei välttämättä ole yhtään edullisempi, kuin huomattavasti nopeammat pikkubussit. Tästäkin minulla on kokemusta, kun taas nuukuudessani lähdin kerran Suratthanista Ranongiin isolla linja-autolla; matka kesti työpäivän ja auto pysähtyi lähes joka pysäkillä. Kuljetettiin kanoja ja kananmunia, mopoja ja jos jonkinlaista tavaraa. Paluumatka taittui pikkubussissa samaan hintaan kolmessa-neljässä tunnissa ilman kanoja.

Seatranin linja-auto kulkee Suratthanin keskustasta Donsakin satamaan.

Seatranin lautat ovat moderneja ja lautalta löytyy kioski, josta saa ostaa pikkupurtavaa. Rentouttava 45 minuutin jalkahieronta taas maksaa 300 bahtia (noin 7,5 euroa).

Tämä juttu syntyi bussi- ja lauttamatkalla Suratthanin keskustasta Samuin saarelle. Näillä näkymin aion viettää kuutisen viikkoa Samuin saarivaltiossa ennen kuin käyn vielä kerran Suratthanin kaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa ja ennen perinteistä Suomeen suuntautuvaa kesävierailuani 8.7.-2.9.

Mukavaa loppukevättä!

Kurre

Thaimaalaiseen tapaan lautan keula on koristeltu kuin joulukuusi konsanaan.

Siellähän se Samui-saari jo onkin.

Mikäli tarvitsette laadukkaita käännöksiä suomesta ruotsiksi kilpailukykyiseen hintaan, niin Kurt Kavanderin palvelut löytyvät täältä:

Overseas Translations Co., Ltd.

sekä Facebookista  tästä linkistä.

Yhteydenotot sähköpostilla kurt.kavander(at)yahoo.com

0

Kotiin, vai?

Pohdittiin tossa Tompan kanssa, että miltä Suomeen lähtö tuntuu. Ollaanko sitä nyt menossa kotiin vai lomalle johonkin, vai jotain ihan muuta. Missä on koti, kun ei ole ihan vielä täysin integroitunut Samuihin? Espoossako, missä odottaa tyhjät neliöt, eikä kukaan ole istuttanut kesäkukkia ja laittanut suihkulähdettä toimimaan?

Sunnuntaiaamuna Villa Zappyyn (olen päättänyt ristiä Samuin kodin siksi) saapui ensin siivooja, ja sitten kolme tuntia ennen sovittua aikaa Zappyn vuokralaiset- vuokrattiin Zappy nyt ainakin alkuviikoiksi, että saadaan vähän kuluja katettua- eikä siis ehditty alta pois. Kyseessä oli juuri sellainen räjähtävä lähtö mistä en tykkää ja ihan varmasti jotain oleellistakin jäi tekemättä. Ainakin rahaa oli tarkoitus Thaimaan tileillä siirrellä, jotta olisi saanut automaateista jotain nostettua. Pankkitunnukset saatiin juuri, mutta kukaan ei kertonut että salasanat pitää noutaa postista, joten tilisiirrot netissäkään ei nyt onnistu. No, tuliaiset jää nyt sitten vähän köyhemmiksi.

Päätettiin tehdä kotimatka mahdollisimman pienellä budjetilla, joten valittiin yhden pysähdyksen taktiikka. Laiva Donsakiin ja siitä bussi Surat Thaniin. Mulla on joitain typeriä periaatteita ja yksi on, etten kulje mini vaneilla mihinkään syystä, että suurin osa kuskeista kaahaa kuin hullut ja onnettomuuksia sattuu. No jouduttiin kuitenkin sellaisen takapenkille polvet kurkussa istumaan. Onneksi matka Surat Thaniin ei ollut pitkä. Ehdin kyllä löytämään itsestäni hemmotellun pikkutytön kiukuttelemassa, kun ei asiat nyt menneetkään ihan niin kuin oli ajateltu. Ja harvoinhan ne meneekään, ainakaan Thaimaassa.

Aika moni muuten reissuillansa pyörähtää Surat Thanin kautta lentokentän takia, ja siksi että Air Asia operoi sieltä. Samasta syystä mekin päädyttiin sinne jo toista kertaa. Meidän familylle säästö tämän halpalentoyhtiön lennoilla Bangkokiin oli kolmisen sataa euroa. Lautat ja bussit eivät maksa muutamaa euroa enempää ja jos kerran aika antaa myöden, niin mikä ettei.

Ei oltu aiemmin Surat Thaniin tutustuttu, mutta "etämatkanjohtajamme" Kurre laittoi niin hyvät vinkit peliin, että valittiin helppo kaava. Pikku hotelli nimeltä My Place 100 metriä night marketista ja siinähän sitä oli majoitus ja iltaohjelma taputeltuna. Varmaan sieltä jotain muutakin olisi löytynyt, mutta säästettiin tuliaishoppailut Bangkokiin.

Khao San Road kuuluu taas näihin parjattuihin kohteisiin Thaimaassa, mutta itse pidän siitä silloin, kun aikaa on yksi ilta. Kaikki kompaktisti lähietäisyydellä, ei tarvita skytrainia, tuc tuceja tai takseja. Majapaikat löytyvät hop in- meiningillä ja viime hetken Thaimaan tuliaiset näppärästi nurkan takaa. Menokin on nykyään melko kesyä ja porukkaa ainakin nyt oli hämmästyttävän vähän.

Me hypättiin sisään sellaiseen hotelliin kuin Sleep withinn ja se oli kyllä virhe. Ihan ok muuten, mutta vessa oli rikki ja kun illallisen jälkeen yritettiin päätyä höyhensaarille, niin alakerran reggae bändi teki siitä mahdotonta. Jos olisimme kahdestaan osuttu bileisiin, niin varmaan olisimme olleet mukana jammailemassa, mutta tällä kertaa Miska mukana ja aamulla aikainen startti, sekä jalat poikki.

Tulihan se unikin sieltä viimein, mutta ehkä kolme tuntia ei kuitenkaan ollut riittävästi. Meidän perheessä Tomppa nukkuu joka paikassa ja vaikka varpaat korvissa, minä ja Miska valvotaan. Edessä oli siis pitkät lennot ja väsyneitä ihmisiä. Kaiken lisäksi lento Istanbulista Helsinkiin oli vielä 2,5 tuntia myöhässä. Jossain vaiheessa meinasi kyllä hermotkin mennä, mutta tällä kertaa sain itseni kasattua kohtuullisesti. Sitä mä vaan aina mietin, että minkä ihmeen takia kukaan lentoyhtiön väestä ei missään vaiheessa tullut antamaan mitään infoa lennon tilasta; milloin lähtee ja miksi myöhässä? Kaikki olisi niin pienestä kiinni, vähän virvokkeita väsyneille matkustajille ja pieni infotilaisuus, ja kaikki muistaisi hyvällä.

Lennettiin muuten ensimmäisen kerran Turkish Airlinesilla ja kyllä, mua jännittää aina kun tuntemattomasta on kyse. Kaikkiaan ihan ok, erittäin mukavat istuimet ja paljon hyviä elokuvia. Palvelussa olisi ollut kyllä paljonkin parannettavaa, mutta ehkä se ei kuulu kulttuuriin. Ruoka tosin oli kerrassaan loistavaa ja viiniäkin sai niin paljon kuin halusi. On se muuten aivan eri asia saada menu käteen, josta voi valita ruoan (vähän niin kuin bisneksessä) ja kaiken huipuksi ruokailu kunnon välineillä verrattuna muovihaarukoihin on siis melkein luksusta.

Ja täällä Suomessa sataa vaan vettä, voi hyvää päivää ja juhannusta vaan...


Surat Thanin tuc tucit, vähän erilaiset kuin Bangkokissa


Tomppa nukkuu missä vaan, voi onnellista!


Pieni ele hotellilta ja palaan varmasti takaisin


Khao San Roadia auringon laskiessa


lento myöhässä


Turkish Airlinesin menu

11