Voihan jäätalvi minkä teit!

 

 

Kun me palattiin Samuilta Suomeen (siis tänä talvena), lunta oli enemmän kuin ennen reissua. Siitä kun lumet sitten pikkuhiljaa alkoivat sulamaan, paljastui kaikkien kinosten alta 30 senttinen jäälautta, jota sitten hakattiin irti sitä mukaa, kun aurinko onnistui lautan reunoja sulattamaan.

Tuo viheliäinen jäälautta teki kuitenkin tehtävänsä. Moni perenna ei selvinnyt, ja on ollut surullista odotella nouseeko tuolta vielä se ihana perenna, tai entäs tuolta se viime kesänä istutettu kauniin punainen (ja kallis) ruusu. Puhumattakaan vaivalla eri puolilta hankituista monista pioneista, tai ystäviltä saadut kauniin punaisina kukkivat komeudet, jopa muutaman vuoden aikana istutetut lukuisat malvat ovat vain tyhjiä koloja kukkapenkissä. Iirikset ovat menneet, verstaan seinusta köynnösruusut, sekä monet monet monet muut. Kaikkia istuttamiani kukkia en edes muista, paljon niitä kuitenkin on.

Ja jottei siinä vielä olisi kaikki, viime talvena pitkäkorvaisille palleroillekin maistui lähes kaikki mahdollinen. Parempiin suihin meni monen vuoden kasvu marjaomenapensaista, joita olin istuttanut aidan vierustoille 15 kappaletta - YYH! Nuoret vaahterat maistui, sekä kovasti varjeltu jalavan muutamavuotinen taimi. Samoin tuntui uppoavan nuorin omenapuu ja synttärilahjaksi saatu ruotsin pihlaja. En tykkää yhtään.

Se on siis poikettava taimiostoksille. 

 

Huh tätä hulluutta!

Charlottasin upea purppuravaula

Charlottas Trädgårdin upean kokoisia amppeleita

 

Tuota ennen piti kuitenkin hankkia kesäkukat, eikä Charlottas Trädgård pettänyt tälläkään kertaa. Tai vähän meinas kyllä pettää sen takia, että tänä vuonna kevät ei ole ollut kaikkein lämpöisin. Ne kaikkein komeimmat ja isoimmat amppelit oli puutarhalla vielä suljettujen kasvihuoneen ovien takana, mutta kun sinne kuitenkin pääsi "vahingossa" kurkkimaan, niin puhumalla selvittiin niistäkin ostoksista. Kiitosta vaan ja tack så mycket💛.

Uusi löytö Kukkakauppa & Puutarha Järvinen

Kun me ollaan Pauliinan kanssa puutarhaostoksilla, me tarvittaisiin oikeastaan pakettiauto. Mikään määrä rehuja ei tunnu riittävän meille, kun ensin toinen meistä heittäytyy hulluksi ja toinen seuraa sujuvasti ja varsinkin hulluna perässä. Charlottasin jälkeen me pyörähdettiinkin vielä Björkbodantie 271:ssä, sieltä löytyy nimittäin meidän uusi tuttavuus Kukkakauppa & Puutarha Järvinen, joka on sekin varsinainen kesäkukkaparatiisi. Perennoja sieltäkään ei juuri löydy (yrttejä ehkä), mutta toinen toistaan komeampia kesäkukkahärpäkkeitä kylläkin. Sekaisinhan me tytöt sielläkin mentiin, kuinkas nyt muuten.

Nyt on sitten kesäkukat (melkein) istutettu. Viime vuoden ihastus Diana vei tässä puutarhassa yleisesti ottaen ruukkutilasta voiton, mutta paraatipaikalle pääsi kuitenkin se kaikkein paras ja ihanin Purppuravaula, tällä kertaa vielä purppuran värisenä. Uuh miten valloittava kukka! Viime kesän valkoinen purppuravaula roikkui jopa kahden metrin mittaisena terassin kulmassa ja toivon, että tämän kesän purppurainen versio loistaa aivan yhtä komeana.

Joko sulla on ollut purppuravaulaa?

Järvisen puutarha näyttää pieneltä, muttei ole.

Järviseltäkin vaikka mitä amppeleita

Pelargoniataivas

Paljon kaikenlaista erikoista Järviseltä

2

Turistina Taalintehtaalla (ja vähän omassa elämässäkin)

Välillä musta tuntuu, että olen turisti omassakin elämässä, saatikka nyt sitten täällä Kemiönsaarella. Tällä tarkoitan tietenkin sitä ulkopuolisuuden tunnetta, joka on seurannut mua oikeastaan koko elämäni - en tiedä miksi. Tai ehkä tiedänkin, mutta syy on jo aikaa sitten hautautunut elettyjen vuosien alle. Missä ikinä olenkin, tunnen että pitäisi olla jossakin muualla.

Samuilla tätä tunnetta ei ollut. Paitsi kaksi kertaa - silloinhan me muutettiinkin Paraisten kautta Teneriffalle, hah (NOT)😂. Pääsääntöisesti me kuitenkin elettiin Samuilla sitä kaikkein suurinta unelmaa, lähes jokainen päivä aamusta iltaan. Satoi tai paistoi - yleensä paistoi.

Nyttemmin me ollaan oman elämän lisäksi turisteina Kemiössä, joka (kuten olen useamminkin sanonut) on hieno paikka. Ihanat naapurit, ihanat ystävät, valloittavat tuntemattomat paikallisetkin, joihin täällä tipotellen tutustuu. Toisaalta en tunne oloani kotoiseksi, mutta se on ainoastaan korvien välissä ja jossain siellä syvällä sielussa, vaikka kaikki onkin vallan hyvin. Jo kohta kolme vuotta olen kuitenkin katsonut koiria silmiin ja aistinut heistä sen hiljaisen kysymyksen - milloin me palataan kotiin?

Uuh...

 

Surusilmäinen Salsa pohtii missä koti on...

 

Palatakseni kuitenkin tuohon turistina oloon, enemmänkin voisin olla turisti, varsinkin Kemiössä. Täällä kuitenkin riittää tutustumisen arvoisia ja kauniita paikkoja, kaikki aika tuntuu vaan menevän remonttiin ja tulevaisuuden pohdintaan. Onneksi edes silloin tällöin Pauliina vie minut retkille. 

 

Thank´s Paukku!  

 

Retki Taalintehtaalle

Taalintehtaan satama-alue voisi olla kauniskin, mutta valitettavasti ne muutamat todennäköisesti 70 -luvulla rakennetut kerrostalot ja nyt jo onneksi purettu vanha virastotalo ovat tahra muuten niin kauniissa vanhassa miljöössä. Onneksi keskustan alueelta vielä löytyy niitä vanhojakin rakennuksia.

Taalintehtaan torialueella on pieni mutta pippurinen tavaratalo Wahlsten, jossa olen käynyt jo pari kertaa. Molemmilla kerroilla olen hämmästellyt, mitä kaikkea suhteellisen pienet neliöt pystyykin kätkemään sisäänsä. On sisustuskankaita, huonekaluja, ompelutarvikkeita, tunnelmavaloja, kynttilöitä, eteerisiä öljyjä, vaatteita, koirien ja kissojen tarvikkeita, keittiövälineitä, astioita, sisustustyynyjä, mökkitarvikkeita, siis oikeasti mitä vaan. Hämmästyttävää. 

Tavaratalo Wahlstenin historiasta en kirjoittele enempää, se tieto löytyy heidän nettisivuiltaan. Sanon kuitenkin sen verran, että jos tuolla suunnalla liikut ja pitäisi keksiä vaikka joku kiva tuliainen vietäväksi, se on juuri se oikea paikka. En usko että kukaan pystyy lähtemään pikkuruisesta tavaratalosta tyhjin käsin.

 

Tavaratalo Wahlstenin tarjontaa

löytyy kankaitten lisäksi myös ompelupalvelut

ja ompelutarvikekauppa ja vaikka mitä.

 

Ceracon Oy (olet ehkä huomannut kyltin keramiikka outletiin?)

 

Muutaman kerran tuon keramiikka outlet -kyltin ohi ajettuamme, ollaan joku päivä päätetty pysähtyäkin siellä. Tällainen turistipäivä Pauliinan kanssa olikin sitten juuri se päivä visiitille, lähistöllä kun oltiin. 

Ceracon Oy (keramiikka outlet) on keramiikkataiteilija Britt-Marie Smedsin vuonna 1984 perustama yritys. Parikymmentä vuotta sitten hän perusti keramiikkaverstaan saaristolaismaisemiin Taalintehtaalle, jossa hänen työnsäkin ovat sittemmin syntyneet. Me tapasimme itse taiteilijankin siellä käydessämme, ja ymmärsin ettei hän ainakaan päivittäin enää työskentele verstaalla uutta luoden, mutta myymälä on avoin varsinkin turistien aikaan kesällä. Hän sanoikin, että mikäli näin off-seasonin aikana mielii siellä käymään, on viisainta soittaa ensin ja tarkistaa hänen paikalla olonsa.

Tästä ei ollut taiteilijan kanssa puhetta, mutta huomasin heidän nettisivuillaan heidän tarjoavan myös majoitusta (Ceracon Inn) isossa talossaan meren rannalla. Ceracon tarjoaa majoitusta siis meren ääreltä ja jokaisesta huoneesta löytyy pieni keittiö, TV ja nettiyhteys. Kahdessa huoneessa on lisäksi yhteinen kattoterassi. Rannaltakin löytyy terassi, jossa voi vaikkapa grillailla ja jopa soutuvene mainittiin!

 

Ilmeisesti vierailun aikana on mahdollisuus taiteilijan opastuksella myös valmistaa esimerkiksi keraamisia koruja ja savitöitä.

 

Ei mitenkään hullumpi vaihtoehto majoittua Kemiönsaarella. 

 

Keramiikkaa

 

Saaristohotelli Merikruunu

 

Dragsfjärdin kirkonkylässä sijaitseva Saaristohotelli Merikruunu tarjoaa ravintolapalveluja ja majoitusta Gullkronan aukon läheisyydessä. Itse hotelli on ollut käytössä jo 1930-luvulta lähtien majoittaen silloin Helsingin seudulla asuvia suomenruotsalaisia. Historian havinaa siis on, ja se on aistittavissa heti sisään astuessa rakennuksen ruokasaleissa, kabineteissa ja käytävillä.

 

Ravintola tarjoaa päivittäin aamupäivästä iltamyöhään huolella tehtyä ruokaa. Pauliinan mukaan paikan pizzat ovat varsinkin erinomaisia, mutta tällä kertaa me emme syöneet mitään tuhdimpaa. Sen sijaan me napattiin kahvit ja kun kysyimme jotain pientä kahvin kaveriksi, taiottiin meille aivan taivaallista suklaapunajuurikakkua. Uuh miten herkullista!

 

Samassa rakennuksessa toimii myös Pub Svarte Krona, jonne voi pysähtyä myös pelkästään lasilliselle (jos toisellekin), ja mikä ettei. Saaristohotelli Merikruunu sijaitsee upeasti meren rannalla, vaikka tällä hetkellä ulkoalueet ovatkin hieman remontin alla. Alueelle rakennetaan (ja on jo rakennettukin) nimittäin tasokkaita ja täysin varusteltuja lomahuviloita (Merikruunu), joita on mahdollisuus ostaa. Lomahuviloilla on kaikilla oma tontti, joka toteutetaan hallinnanjakosopimuksella, oma parkkipaikka ja yhteinen noin 4 ha maa -ja merenranta-alue käytössä. Halutessaan voi myös ostaa valmiiksi suunnitellun sisustuspaketin.

Omaan makuuni huvilat on "vähän" kalliita, mutta itse viihdynkin vähän kauempana muista ja ehkä hieman ränsistyneemmässä hökkelissäkin😂.

Mutta hienoa on ja varmasti oiva vaihtoehto ihmiselle, joka pitää helppoudesta ja siitä, että voi vain nauttia elämästä. Mennä illalliselle valmiiseen pöytään, tutustua samanhenkisiin naapureihin ja olla tavallaan ytimessä, mutta silti kuitenkin rauhassa.

Jep. Kemiönsaari on valloittava!

Merikruunu on hurmaava vanha rakennus

upeat remontoidut sisätilat, vanhaa kunnioittaen

taivaallisia leivonnaisia

ja myytäviä lomahuviloita meren rannalla.

3

Ölmosin ranta - biitsillä ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen

Kun on viisi vuotta käytännössä asunut turkoosien vesien äärellä, keinunut kuumina päivinä aalloilla, kirmannut koirien kanssa lämpimiin tyrskyihin ja hengittänyt kosteata meri-ilmaa 24/7, rantaelämä on todellakin tallentunut selkäytimeen. Ja tiedättekö, suurin osa Samuin rannoista on vaan niin mykistävän kauniita, ettei ole tehnyt mieli lähteä Suomessa rikkomaan tuota muistikuvaa.

 

Ei me Samuillakaan varsinaisesti maattu rannalla aurinkoa ottamassa (paitsi vieraitten kanssa), me tehtiin biitseillä paljon muuta - otettiin miniloma huojuvissa rantaravintoloissa lounaan tai illallisen merkeissä, siivottiin rantoja, kaivettiin koirien kanssa rapuja hiekasta ja jopa tehtiin juniorin kouluun liittyviä liikuntatehtäviä. Rantajamit, rantamölkyt, rantapetanguet, rantatulishowt, rantakoulupäivät- uuh mitä muistoja!

 

Me kuulutaan rannoille ja meren äärelle. Me kuulutaan lämpöiseen - paratiisiin.

 

Ja täällä ollaan. On Kemiönsaarestakin toki tullut meille paratiisi, mutta että lähtisi vaikka ottamaan aurinkoa jollekin rannalle, ööö why? Siellä on kuitenkin kylmää...

Meidän ranta Samuilla, oijoijoi!

Ölmosin ranta

 

Kunnes me eräänä kauniina heinäkuun lopun päivänä pakattiin koirat autoon ja lähdettiin viettämään iltapäivää rannalle. Kyllähän Kemiönsaarella rantoja riittää ja äkkiä googlaamalla valittiin koirien rantapäiväkohteeksi kovasti kehuttu Västerbuktenin uimaranta, joka tunnetaan myös nimellä Ölmosin ranta. Sen verran valtava Kemiönsaari on, että tästä meidän tonteilta kertyi ajomatkaa puolisen tuntia, ja vähän siihen päälle vielä parit harhaan käännytyt risteykset. Mutta olipas kiva pitkästä aikaa viimein päästä upottamaan varvastossut rantahiekkaan.

Meidän koirat on elänyt aina jotenkin niin eristyksissä (Samuilla viidakossa ja nyt peltojen keskellä Kemiössä), että ne ei oikein hiffaa muitten elävien olentojen olemassaoloa. Jokainen vastaantuleva koira on mahdollinen uhka ja jokainen ulkopuolinen ihminen on otettava vakavasti - sillä mistä tuokin tuohon nyt tupsahti??? Pitäiskö reagoida jotenkin? Voisko joku neuvoa?

Ölmosin rannalta löytyi tätä kaikkea. Oli pikkuisia koiria ja sitten vähän isompiakin, yksi kyy viiletti rantapolulla ja ihmisiäkin enemmän kuin varmaan vuoteen on yhteensä nähty. Välillä olisi hauska päästä meidän hunsvottien pään sisään, siellä varmaan liikkuu kaikenmoista ihmetystä.

Kiva pieni poukama Ölmosin rannalla. Koirat tykkäs.

Hyvältä maistui kylmä siideri rannalla.

 

Ölmosin ranta on pitkä ja hieno. Rannan varsinainen pitkä osuus oli selkeästi se, mihin suurin osa ihmisistä asettui. Ranta on hiekkapohjainen ja matala, sekä hyvin kuulemma suojassa etelä -ja lounaistuulilta. Ranta on myös varustettu leikkipaikkavälineillä, ulkokäymälöillä, pukuhuoneilla sekä 25 metrin merkityllä kuntouintiradalla. Pyörätuolillakin pääsee hiekalle asetettua kumimattoa pitkin veteen. 

 

Varsinaisen "päärannan" lisäksi me kävimme katsomassa vieressä olevat kaksi rauhallisempaa poukamaa, joissa toisessa oli kaksi ihmistä, mutta siinä hieman kauemmassa poukamassa ei yhtäkään. Loistava poukama siis meille päästää koirat mereen. Voi sitä iloa! 

Aivan rantaviivan läheisyydessä menee kävelyreitti (polku), jota pitkin on helppo ulkoilla. Grillauspaikkoja löytyi ja moni olikin liikkeellä asuntovaunuilla tai telttojen kanssa. Kerrassaan oiva paikka retkeilyyn ja yöpymisiin. Se, että me eksyimme rannalle ensimmäistä kertaa vasta nyt, on ihan omaa saamattomuuttamme. Mutta kerta ei varmasti jää viimeiseksi, ensi kerralla on sitten eväätkin mukana.

 

Jos haluat nähdä upean uimarannan, se löytyy Kemiönsaaresta Ölmosista! Aurinkolasit päässä merivesikin näyttää lähes turkoosilta😁.

Ölmos on pitkä kiva ranta, hyvä lapsillekin.

Ja aika kivasti tuuleltakin suojassa.

6

Potti kotiin!

 

Uuh ja puuh - taputeltu on! 

Nimittäin jo pari kuukautta kestänyt Taalintehtaan frisbeegolf -radan (Kimito Island Discgolf) viikkokilpailurupeama, joka nyt sitten viime lauantaina huipentui Taalintehtaan avoimiin mestaruuskisoihin. Viikkokisat ja avoimet mestaruuskisat oli keskenään kuitenkin erillisiä kilpailuja, vaikka monet samat kisailijat osallistuivat molempiin. Niin myös me.

Viikkokisat pidettiin tiistai-iltaisin ja ainakin meidän aikanamme nämä viikkarit oli ensimmäiset laatuaan. Monilla muilla radoilla viikkareita pidetään (Västerbyssä ollaan itsekin oltu) ja mun mielestä Taalintehtaan viikkarit oli enemmän kuin tervetulleet. Se näkyi myös osallistujamäärissä, eikä pelkästään Kemiönsaarelaisten osuudessa, kisailijoita tuli nimittäin jopa Vantaalta asti, kuten hyvät frendimme Ira ja Harri. Meillä nyt on vain vajaan puolen tunnin matka kisoihin, mutta Vantaalta reissua taitaa kertyä parisen tuntia SUUNTAANSA - tätä se fribahulluus siis on. Toki Ira ja Harri yöpyi monesti meilläkin, mikä taas tarkoitti illanistujaisia ja ikimuistoisia hetkiä muutenkin. Ja tulihan ystävämme Petsku myös Trollshovdasta asti tunnin matkan jokaisiin kisoihin.

 

Mehän tarvitaan kohta mitalikaappi;)

 

Viikkokisoissa oli sarjat vain miehille ja junnuille, mutta Ira ja minä tiedettiin se. Kummallakaan ei siis ollut realistisia mahdollisuuksia kärkisijoille, mutta ei se meidän tahtia haitannut. Me kisattiin henkisesti toisiamme vastaan ja nautittiin mukavista kisoista koko sydämellämme (noh, kyllä turnausväsymys välillä painoi päälle, varsinkin kun osa viikkareista tuli vedettyä myös vähän kipeänäkin).

 

Viikkokisoista ei meidän porukalle herunut palkintoja. Paitsi tietenkin Iralle ja minulle😅 - olimmehan me viikkareitten ainoat naiset. Sillä kuten Kemiönsaaren herrasmiesporukka totesi, he ovat niin kilttejä että naiset palkitaan ehdottomasti, vaikkei meille omaa sarjaa ollutkaan. Ira otti siis viikkokisojen voiton puolella pisteellä, sen verran tiukka viikkojen rupeama meillä oli. Monien vaikeuksien jälkeen, hienoa venymistä Ira!

 

Viime lauantaina järkätyt Taalintehtaan vuosittaiset mestaruuskisat oli taas yhtä nastat, kuin ennenkin. Kaikkein parasta kisoissa on tietenkin se koko mahtava kisaporukka, joista iso osa pitää talkoovoimin Taalintehtaan radan huippukunnossa. Jos käyt pelaamassa Taalintehtaalla, saatat hyvinkin törmätä tähän porukkaan, joka kaivaa salaojia märillä väylillä ja selkä vääränä, raivaa risukkoa ja suhaa mönkijöillä kuka minnekin. Kiitos noille huipputyypeille erittäin hyvin hoidetusta radasta (jonka maine on muuten kiirinyt jo muuallekin Suomeen). Toivottavasti päästään vielä talkooporukkaan mukaan!

 

Mestaruuskisoissa oli siis sarjat miehille, naisille ja junnuille. Junnut heittivät vain yhden kierroksen (18 väylää), kun muu porukka joutui tarpomaan kaksi kierrosta (5,5 tuntia ja 36 väylää). Kun viime vuoden kisoissa meitä naisia oli kokonaista kaksi, tänä vuonna ryhmä kasvoi kolmeen. Minä saarelaisena, Ira Vantaalta ja Jessi Kauniaisista, eli ei nämä kisat pelkästään saarelaisten kisat ole. Kisan iäkkäin ja kaukaisin osallistuja tuli nimittäin koko matkan Göteborgista asti - ja heitti itsensä ansaitusti mitalleille.

Itse kun en ole mikään kokenut kisakävijä, niin korttien kokoonpanot jännittää aina. Eli pääseekö heittämään tutussa porukassa, vai joutuuko aivan tuntemattomien (ehkä jopa huippujen) kortille. Ja toisin kuin Taalintehtaan viikkokisoissa, joissa sai heittää tutussa porukassa, näissä mestaruuskisoissa pelaajat oli jaettu ainakin viikkokisojen menestysten perusteella, mutta joitain muitakin vaikuttavia tekijöitä saattoi olla. Onneksi me mimmit päästiin sentään heittämään yhdessä, eikä meidän kortille ängetty yhtäkään miespuolista huippufribaajaa. Ihan vaan omassa mimmiporukassa koko kisa, joka osoittautuikin aika tiukaksi väännöksi - hyvässä hengessä tietenkin.

 

Ensimmäisen kierroksen voitti Ira, minä olin kakkonen kolme pistettä jäljessä, ja viimeisenä Jessi, jolta kyllä heittämällä nähtiin komeimmat korin alle drivet. Toinen kierros meillä mimmeillä oli myös äärimmäisen tiukka, jonka taas vei yhdellä pisteellä Jessi, minä olin toinen ja Ira sitten perässä. Kun molempien kierroksien pisteet laskettiin yhteen, kokonaistuloksen voittaja olinkin yllättäen minä yhdellä pisteellä, Ira kakkonen ja Jessi sitten pronssilla. Ei siis mikään läpihuutojuttu - kuka tahansa meistä olisi voinut voittaa.

 

Palkintoa hakemaan

Ja kisan ainoa riikinkukko oli... ;)

Kivat palkinnot

 

Äijien kisan voitti (kuten palkintojen jakaja asian ilmaisi) "Stillmanin perhe korjasi koko potin"- eli Tomppa yhteistuloksella - 6, joka on kova tulos viikkokisojen paikoittaisen rämpimisen jälkeen. Fribailun suosiosta kertoo muuten aika hyvin se, että miesten voittajakolmikolla oli arviolta 20 vuoden ikäero aina seuraavaan. Ykkönen Tomppa, kakkonen ehkä 20 vuotta Tomppaa nuorempi ja pronssin otti taas noin 20 vuotta Tomppaa vanhempi kaveri. Frisbeegolf on siis aivan mielettömän huikea harrastus, joka ei juurikaan ikää katso. Joittenkin ratojen rankkuus voi toisinaan olla haastavaa erilaisista vaivoista kärsiville, mutta suurin osa meidän käymistä radoista on kyllä vedettävissä ikää katsomatta. 

Superkiitos järjestäjille jälleen kerran mukavista kisoista, joissa aina tuntee olevansa tervetullut. Itse sain palkinnoksi pari markkeria, kaksi kiekkoihin teipattavaa led-valoa (pimeän heittoja varten), ja sähköhammasharjan😁. 

 

Nastaa oli taas, vaikka sade välillä hätyyttelikin💛.

 

Ps. Yksi pieni huhu (varmuudesta ei vielä 100% tietoa), Taalintehtaan fribaradalle saadaan ehkä muutama väylä lisää. Jesh!!!

Ps2. Joulukuisia kinkkukisoja odotellessa.

Mukavat kisakaverit, moni kuvasta puuttuu.

Miesten parhaat.

2

Perniön helmet - osa 2

Ja matka jatkui Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen... tai sitten Perniöstä kohti Kemiönsaarta, kuten aika usein muulloinkin. Yleensä me ajellaan suoraan paikasta A paikkaan B (hiton kiireisiä kun ollaan😂), mutta silloin tällöin jossain mielen häiriössä me jopa pysähdellään spontaanisti. Mutta siihen tarvitaankin sitten vakava päätös pysähdellä spontaanisti, jonka tuo vakava päätös kai kumoaa?

No enivei, viimeksi kirjoitin Perniön helmistä ensimmäisen osan, joten tässäpä teille sitten tuo jälkimmäinen, jossa nimenomaan jopa heitettiin autolla ukemit (U-käännös), kun bongattiin kotimatkalla mielenkiintoinen etappi. Mutta ennen kuin kerron siitä, vinkkaan teille ihan "pakko pysähtyä" -paikan, jos täällä päin liikuskelee. Nimittäin Perniön Saunapalvi Oy.

Mehän ollaan asuttu täällä jo reilu kaksi vuotta, ja ainoa kontakti Perniön Saunapalviin meillä on ollut Tompan isä, joka on aina tuonut tuliaisia sieltä käydessään meillä. Joka kerta Tompan isän käynnin jälkeen ollaan päätetty käydä itsekin siellä ostoksilla, mutta vaikka ajoittain ajammekin siitä ohi, me ajamme nimenomaan ohi - pysähtymättä. Nyt vihdoin Pauliinan kanssa päätettiin tehdä se pieni mutka, ja hakea sitä kuuluisaa ja erittäin maukasta saunapalvikinkkua. Uuh, mitä herkkua! Siis suorastaan parasta mitä tiedän, (omaan suuhuni sopii muuten parhaiten se rasvaton versio).

Upposi meillä kauppakassiin myös jättikokoisia kaslerpihvejä ja palvimakkaraa tarjouksesta, mutta noitten lisäksi olisi taas voinut ostaa vaikka mitä. Perniön Saunapalvi Oy:stä saa mitä maukkaimpia herkkuja grilliin, joulupöytään, pääsiäiseksi ja muulloinkin (myös tilauksesta), eli hyvän lihan ystävät - kannattaa ehdottomasti pysähtyä visiitille.

Perniön Saunapalvi Oy

Pernänmetsäntie 12
25500 Perniö

 

UUUH, miten herkullista saunapalvia!

 

Lepola

 

Tämä on se kohde, jonka ohi ensin ajettiin ja siinä silmänräpäyksessä myös tajuttiin, että tuonnehan meidän täytyy mennä. Ei muuta kuin seuraavalle pikkutielle ja siitä sitten nokka taas kohti Perniötä. Tuolla Lepolan tilalla on ollut viime kesästä lähtien tarkoitus käydä, mutta ollaan muistettu se aina vasta siinä kohtaa, kun on jo painettu sata lasissa risteyksen ohi. Tällä kertaa me mimmit käännyttiin.

Jos et vielä tiedä mitä Lepola on, niin Lepola on käsityöläissiideriä, raikkaita ja herkullisia limonadeja -  Lepola on perinteitä uudella twistillä. Lepolan tarina sai alkunsa jo 1927 ja nykyinen tila sijaitsee samalla paikallaan Perniössä - sopivasti siinä matkalla Perniön liikenneympyrästä Kemiönsaareen. Nykyään Lepolan omenapuitten katveessa juoksentelee jo viides sukupolvi ja tilalla tuotetaan 100 prosenttisesti suomalaisista omenoista valmistettuja siidereitä. Ja herkullisia limonadeja ja vähän muutakin, kuten omien mehiläisten hunajaa, sekä Meritalon hilloja ja mehuja.

Kaiken tekemisen periaatteena on kuitenkin paikallisuus, ja tietenkin maku. Siidereitten takana on muuten Australiasta kotoisin oleva Aaron (Emmi vaimonsa kanssa), ja siiderit valmistetaan paikallisten omenatarhojen omenoista Lepolan omissa tuotantotiloissa. Nyt kesäaikaan Lepolan tilalla on avoinna pieni ravintola ja myymälä, jossa voi käydä nauttimassa vaikka herkulliset päiväsiiderit ja pientä huikopalaakin. Mukaansa kannattaa ehdottomasti ostaa Lepolan siidereitä tai limonadeja vaikka kaikkia makuja. Makumaailma on ihana!

 

Näin elokuussa Lepolan myymälä ja baari näyttäisi olevan auki seuraavasti:

4.-7.8. ke-la 12-18

9.8.-22.8. pe-la 12-18.

Lepolan käyntiosoite:

Kemiöntie 1008

25610 Ylönkylä

 

Lepola shop & bar.

Ihanan makuinen kurkulla maustettu siideri ja eka rantapäivä 2 vuoteen.

 

Lähiruokakioski Pikantti

 

Jos nyt joku kerta ajelet vaikka kylään näissä maisemissa, ja tuliaiset on ostamassa, pysähdy ihmeessä alueen lähiruokakioskeille. Saatat nimittäin yllättyä niitten monipuolisuudesta.

Särkisalon risteyksessä seisoo pieni keltainen kontti, Lähiruokakioski Pikantti, joka on pienestä koostaan huolimatta suuri kuin mikä - siis melkein tavaratalo. Ja mikä parasta, se on aina auki. SIIS 24/7. 

Kioski toimii itsepalveluperiaatteella ja siellä on vaihtelevasti myynnissä lähiseudun tuottajien ihania tuotteita. Mainittakoon vaikka Raaseporin hapattamon hapankaalit, Katiskanmäellä valmistettua sillikaviaaria, Veljesten suolakurkkuja (ei sisällä etikkaa eikä sokeria), Pikantin lakritsia ja jauhoja, Antsun sinappeja, Kotimetsän hunajaa, ankkaa, luomulammasta, lankoja, tyynyjä, saippuoita, ja ihan vaikka mitä. Melkoinen pientavaratalo siis. 

Jotenka, täälläkin kannattaa ehdottomasti tehdä stoppi. Pienestä koostaan huolimatta Lähiruokakioski Pikantti on timanttia.

Lähiruokakioski Pikantti:

Särkisalontie 2

25610 Ylönkylä.

Ja auki siis 24/7

Joko sä olet käynyt joissain näistä?

Pieni mutta pippurinen Pikantti.

2

Perniön helmet - osa 1

Kuten kahtena aikaisempanakin kesänä Kemiönsaarella, suurin osa ajasta on pyörinyt remontin ympärillä. Moni suunniteltu retki on jäänyt tekemättä, sillä kun ollaan "varastettu" pieniä hetkiä rempalta, ollaan useimmiten rynnätty metsiin rämpimään (eli siis heittelemään kiekkoja). Tänä kesänä historia on toistanut itseään, muutoksena ehkä se, että ollaan vietetty ystävien kanssa reippaasti enemmän aikaa.

Mutta retket lähiympäristöön, ne on taas jääneet tekemättä.

Mathildedalissa olen käynyt kaksi kokonaista kertaa, mutta paikka on vaan yksinkertaisesti niin sympaattisen kaunis, että jonain päivänä koluan sen vielä läpi. Taalintehtaalla me käydään melko usein, mutta silloinkin metsän siimeksessä frisbeeradalla, eikä suinkaan satama-alueella ihastelemassa kauniita veneitä, tai herkuttelemassa Strandhotelletissa, vaikka edelleen multa löytyy sinne pizza-lahjakortti, jonka "voitin" Taalintehtaan frisbeegolf -kisoista melkein vuosi sitten.

Kasnäsissa olemme pyörähtäneet nyt kaksi kertaa, viime kesänä ystäviemme veneellä ja tänä kesänä nauttimassa terassioluet, kun myöhästyimme Högsåraan menevästä lautasta, emmekä malttaneet jäädä kahdeksi tunniksi odottamaan seuraavaa lauttaa. Högsåraan menijät siis - ottakaa ennakkoon selvää lautta-aikatauluista, ettei käy kuten meille!

Mutta silloin kun Pauliinalla alkaa loma, pyörähdämme pimuporukalla edes jossakin ja eilen oli taas tuollainen päivä. Kun Pauliina ilmoitti lähtevänsä Perniössä olevaan Saaren Taika -tehtaanmyymälään, ängin mukaan ja lisäsin listaan vielä oman kohteeni - kovasti vinkatun romutaivaan Maurin Makasiinin. Maurin Makasiini löytyy kyllä kirpputorikategorian alta, ja sitähän se olikin, mutta tavaraa oli kyllä röykkiöittäin.

 

Maurin Makasiini Perniössä

Huh miten paljon tavaraa!

Olkkariin pöytää lähdin etsimään, vielä en löytänyt

 

Maurin Makasiini

Maurin Makasiini, huh... 

Me Tompan kanssa rakastetaan hyviä kirpputoreja ja ollaan monesti harmiteltu Taalintehtaan Ekocenterin lähtöä. Se millainen se silloin aikoinaan oli, oli ihan parasta - eli upeita löytöjä minihintaan (jopa ilmaiseksi, kuten esimerkiksi meidän keittiön design -lamppu). Nykyään Taalintehtaan Ekocenter on jossain muodossa siirtynyt Taalintehtaalla olevaan Kellariin, mutta vaikka sekin on ihan kiva, niin ei se koskaan vedä vertoja sille vanhalle ekocenterille, saatika porukalle joka siellä työskenteli. 

No, Maurin Makasiini on taas ihan omaa luokkaansa ja varmasti erilainen kuin useimmat kirpparit. Jotenkin mulla tulee Makasiinista mieleen Kasvihuoneilmiö (mikäli tiedätte mistä puhun) vähintäänkin siitä syystä, että tavaraa on ihan HEMMETISTI. Maurin Makasiinissa tosin valtaosa romppeesta on vanhaa ja käytettyä. Mutta huh huh, miten paljon sitä tavaraa onkaan!

Tunti makasiinissa ei riitä mihinkään. Tuskin kaksi tuntiakaan, ainakaan mikäli haluaa koluta kaiken mahdollisen. Tavaraa on joka nurkka täynnä, sitä on kaappien hyllyillä, lattiasta kattoon ja monessa kerroksessakin vielä. Mikäli meinaa havaita edes murto-osan aarteista, on pysähdyttävä joka koloon ja annettava katseensa rauhassa kiertää lattiasta kattoon, ja kaivettava vielä päällimmäisten kerrosten alle. 

 

Joku päivä me Tompan kanssa kuitenkin tongitaan makasiini läpikotaisin. Maurin Makasiinin verkkokaupasta löytyy osa tavaroista, ja myymälästä sitten se miljoona lisää.

Maurin Makasiini
Raitkorventie 2 A
Perniö as. (Salo)

Tsekkaa aukiolojat ennen kuin menet! 

Tavaraa ei pelkästään yhdessä kerroksessa

vaan myös kattoparruissa roikkuen

Saaren Taika

Moni onkin varmaan jo ainakin jossain muodossa törmännyt Saaren Taika -tuotteisiin, joista pioneereina mainittakoon täysekologiset pyykkietikat. Saaren Taika pyykkietikat olivat tuolloin ainoat markkinoilla olevat täysin biohajoavat pyykkietikat, joiden raaka-aineina oli käytetty luonnollisia ja tutkitusti vesistöihin kertymättömiä aineksia.

Vaikka tuoterepertuaari onkin laajentunut pyykkietikoista saippuoihin ja shampoihin, löylytuoksuista retinolivoiteisiin ja savikasvonaamioihin (ym ym), on Saaren Taika pitänyt kiinni siitä, että tuotteet täyttävät kaikki viralliset ja lain vaatimat vaatimukset, ja että kaikista tuotteista on olemassa viraliset dokumentit, jotka osoittavat tuotteiden olevan sekä käyttäjälleen että ympäristölle vaarattomia.

Pauliinalle Saaren Taika -tuotteet ovat jo hyvinkin tuttuja, ja mikäs se olikaan lähteä shoppailemaan hänen kanssaan. Ekologisuus on itsellekin hyvin tärkeätä ja nykyään näin saaristolaisena valitsen itsekin mieluummin tuotteita, joitten tiedän olevan turvallisia myös tälle meitä ympäröivälle herkälle luonnolle. Pauliinan matkaan tarttui hänelle tuttuja tuotteita enemmänkin, mutta koska itselläni ei tällä hetkellä ollut vajausta juuri mistään, nappasin mukaani löylytuoksua ja kovasti kehuttua siivoussaippuaa, jonka kehutaan olevan armotonta lialle, mutta hellä käsille. Itse valitsin siivoussaippualle raikkaan pirteän greipin tuoksun, mutta tuoksuja on myös sitrus ja laventeli. Saas nähdä kuinka paljon tykästyn siivoussaippuaan, joka on kuulemma myös älyttömän riittoisaa. 

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehdottomasti pitänyt ostaa myös Rasvanäpin saippua, meillä kun tuota remonttisotkua (maalit, ja muut mömmöt) löytyy käsistä lähes aina. Monesti on muuten kynsiä lakatessa naurattanut kynsinauhoissa sitkeästi roikkuva pellavaöljymaali, mutta minkäs teet. Rasvanäpin saippua voisi hyvinkin olla apu siihen.

Vaikka Saaren Taikatehdas sijaitseekin Särkisalossa, laitoin yrityksen Perniön helmiin siitä syystä, että yrityksen pieni tehtaanmyymälä sijaitsee juurikin Perniössä.

Saaren Taika tehtaanmyymälä

Heikkiläntie 2 b 30 (kirjaston takana).

Tsekkaa kuitenkin taas aukioloajat, sillä tehtaanmyymälä ei suinkaan ole aina auki.

Saaren Taika -tuotteita pääset kuitenkin näppärästi tilaamaan myös heidän verkkokaupastaan.

Saaren Taika -sivut, ja Saaren Taika Facebookissa. 

 

Ps. Jos seuraavassa postauksessa ei ehdi Virtasen maaleilla maalattu olkkari mukaan, niin sitten ainakin meidän retkestä seuraavat helmet. 

 

Ps2. Ja tuon upean terassin laudat luonnollisesti paikalliselta Engelsbyn tehtaalta (kuten meidän vanhan ajan listat ym.)

Tämmöisen pikkuisen pöydän löysin Maurin Makasiinista.

Saaren Taika löydöt tällä kertaa.

 

2

Ihana löytö - Charlottas trädgård

 

Voiko kukkia koskaan olla liikaa?

Kyllä voi - sanoisi joku viisas. Varsinkin jos tuo viisas asuisi tällä tontilla ja joutuisi päivittäin kastelemaan lukuisat maahan istutetut ja ruukuissa roikkuvat silmänilot. 

Minä taas - no ei todellakaan voi!

 

Valtava ja ihana amppeli Charlottas trädgårdista

 

Vaikka kiroilenkin nyt jo lähes päivittäin ennen kastelurumban aloittamista. Piha on laaja, eikä taivaalta tule vettä. Haikeana seurailen istuttamieni kaunokaisten nahistumista - kasvimaalle istutetut orastavat herneenversot ja salaatin lehdykkeet lojuvat janoissaan pitkin maata, eivätkä uutta pergolaa vasten istutetut köynnöskuusamat näytä yhtään paremmilta. Onneksi en sittenkään toteuttanut kunnianhimoista suunnitelmaani täydellisestä kasvimaasta, sillä nyt se olisi todennäköisesti läntti rutikuivaa multaa. Luojan kiitos, että loppukeväästä oli niitä remonttikiireitä.

 

Kun ei tule vettä, niin sitä ei sitten tule. Pihakaivo on jo useamman kerran tyhjennetty puutarhaan, vaikka se ajoittain taas intoutuukin tirauttamaan vähän vettä. Porakaivo pitäisi paineistaa, sillä jos senkin tyhjentää puutarhaan, niin sittenpähän ei tarvitsisi käyttää vettä muihin toimintoihin - kuten vaikka peseytymiseen.

 

Mutta voiko kukkia olla koskaan liikaa - ei missään nimessä. Ei ainakaan jos eksyy lumoavaan puutarhamyymälään, kuten tässä eräänä päivänä.

 

Joten kiitos vaan Pauliina😂.

 

Ja kaikkea kivaa muutakin sieltä.

 

Charlottas trädgård

 

Pauliina on hakenut omat kukka-amppelinsa Charlottas trädgårdista jo useampana vuonna, ja kun kysyin häneltä vinkkejä puutarhamyymälöistä, hän suositteli tätä paikkaa ja pyysi päästä mukaan (vaikka vannon, että Pauliinankin piha oli jo täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia).

Olimme Pauliinan kanssa jo alkukesästä käyneet tekemässä riittävät puutarhahankinnat Lehtisen puutarhalta Perniöstä, eikä ihan pienillä summilla oltukaan (huh huh tätä hulluutta...). Itselläni oli kuitenkin talon paraatipaikalla tilaa vielä yhdelle näyttävälle amppelille, ja suunnitelma oli todellakin pysyä vain tässä yhdessä hankinnassa. Mutta kuten aina, hulluus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikissa väreissä kylpevät lukuisat taimet piirtyvät silmien verkkokalvoille.

Mä haluan tuon ja tuon ja vielä tuonkin - voi luoja! Jos olisi edes mies matkassa hillitsemässä pahinta hulluutta, niin pystyisin ehkä pysymään jossakin kohtuudessa. Nyt en TAASKAAN pystynyt, sillä Pauliinasta ei ole tässä touhussa yhtään apua. 

Charlottas Trädgård on lumoava puutarhamaailma, jossa valtavat (ehkä XXXXL -kokoiset) ja toinen toistaan kauniimmat kukka-amppelit suorastaan huutavat ostamaan. En tiedä mitä pääkaupunkiseudulla valtavat amppelit tänä päivänä maksavat, mutta Charlottan puutarhalla hintaa tulee ainoastaan 19 euroa. Muutkin kesäkukat ovat lähes puolet halvempia, kuin mihin olen muissa myymälöissä tottunut, ja taimetkin erittäin hyväkuntoisen oloisia.

Charlottas Tärdgård on kasvien lisäksi muutakin. Tässä Västanfjärdissä sijaitsevassa puutarhamyymälässä voi pysähtyä vaikka nauttimaan kahvit luonnonkauniissa ympäristössä meren aaltoja kuunnellen. Ja ehkäpä palanen kondiittorin leipomaa Västanfjärd leivosta maistuisi siinä sivussa? Mukaan voit sitten ostaa vaikka hunajaa tai omenamehua, tai voit lähteä vaikka melomaan, sillä saamani tiedon mukaan heiltä voi  vuokrata myös kanootteja.

Ensi kesänä suuntaan tälle puutarhalle ihan ensimmäisenä, sillä kesän näyttävimmät amppelit löytyvät taatusti täältä:

 

Charlottas Trädgård

Sundviksvägen 501
25830 VÄSTANFJÄRD

 

Ps. Ota mukaan joku, jolla edes hitusen pysyy tolkku päässä😅. 

Kuka voisi vastustaa kiusausta?

En minä ainakaan!

Charlottan puutarha

ja tässä vain minimaalinen osa omista ostoksistani ;)

3