Koh Samuin suomalaiset

Palataanpa hetkeksi taas Samuille. Tälläkin kertaa vielä etänä, sillä fyysinen läsnäolo ei näillä näppäimillä ole vielä mahdollista.

Mutta asiaan sen kummempia kaartelematta.

Koh Samuilla majailee ympäri vuoden monia suomalaisia. Osa porukasta on turistiviisumin sallimat kolmisen kuukautta (+ extrat), osa koko talven palaten muuttolintujen lailla Suomen kesää vastaanottamaan.

Sitten on heitäkin, jotka asuvat Samuilla ympäri vuoden. Jossain vaiheessa veikkailtiin, että Samuilla asuisi vuosittain pidempiä tai lyhyempiä aikoja jopa 60-80 suomalaista, mutta faktaahan tästä ei ole. Hyvin tuntuu tyypit hukkuvan saaren eri kolkkiin, sillä omaa elämäänsähän kaikki elävät. Samuillakin.

Koh Samuin suomalaiset

Saarella jo lähes 20 vuotta asunut ystäväni Pekka voisi kertoa Samuin tapahtumista jutun jos toisenkin. Itse olen päässyt nauttimaan näistä värikkäistä tarinoista jo vuosien ajan, ja voihan hoomoilanen, mitä kaikkea on hänenkin matkansa varrelle sattunut. Meno on ollut toisinaan kuin action leffoissa konsanaan, mitä ei liene vaikea kuvitella - elämä paratiisisaarella, jossa osa porukasta käy repäisemässä totaalisen irtioton merkeissä.

Pekan pitäisikin ehdottomasti kirjoittaa kirja vaiherikkaista seikkailuistaan. Olenkin ehdottanut tätä hänelle, mutta ainakaan vielä ei syöttiin olla tartuttu. Ehkäpä jonain yllättävänä päiväna tulevaisuudessa tämäkin tapahtuu.

Eniveis (kuten Pekka sanoisi), tämä ystäväni pyysi minua moderaattoriksi uuteen Facebook -ryhmään nimeltään Koh Samuin suomalaiset. Suostuin tietenkin, sillä ryhmän ideana on yhdistää Samuilla asuvia, siellä lomailevia tai muuten vaan apua ja vinkkejä tarvitsevia. Lisäksi ryhmässä on luvassa saaren ajankohtaisimpia asioita, uusimpia tapahtumia ja toisinaan varmasti myös palasia historiasta. Pointti ryhmässä ei kuitenkaan ole se, että vain me ylläpitäjät loisimme sinne sisältöä, vaan kuka tahansa voi vinkata vaikka saaren tulevista meiningeistä ja uutisista muillekin.

Tällä hetkellä meitä on ryhmässä noin 50, mutta ryhmä onkin vasta lapsen kengissä. Ryhmästä löytyy kuitenkin jo nyt paljon tietämystä, eikä tieto keskity pelkästään Samuille. Phanganilla aikaansa viettäviä ja asuvia suomalaisia on ryhmässä mukana, joten epäilemättä vinkki jos toinenkin luvataan myös Phanganille tai Taolle suuntaaville. Ja ainahan ryhmään voi laittaa omia mieltä askarruttavia kyssäreitä, vaikka sukeltamisesta tai Phanganin jameista. Vink vink...

Samuilla porukat viettävät vaihtelevilla kokoonpanoilla aikaa myös yhdessä. Silloin heitetään esimerkiksi rantamölkkyä tai petanqueta, frisbeegolfia palmupuitten alla, jeesataan Trash Hero Samuita rantojen siivouksessa, jammaillaan Boat Barissa, tehdään veneretkiä, sun muuta herkullista. Ja näihin meininkeihin on useimmiten myös vierailevat tähdet tervetulleita.

Joten... mikäli olet suuntaamassa Samuille lomalle tai pidemmäksi aikaa, laita liittymispyyntöä tulemaan. Vaikka et olisikaan valmis touhottamaan yhdessä muitten suomalaisten kanssa, niin ryhmässä jaetuilla vinkeillä ja uutisilla saattaa löytyä ideoita ehkäpä juuri sinun lomallesi.

Ja kerran vielä - ryhmä löytyy tämän linkin takaa: Koh Samuin suomalaiset.

Tervetuloa!

Samuin rannalta Koh Phanganille ei ole pitkä matka.

2

Koh Phanganille sukeltamaan, eiku...

Vihaan aamuseitsemän lentoja, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Mutta jollen itse ota matkanjohtajan viittaa harteilleni, näköjään vähintään yksi sellainen osuu jokaiselle reissulle. Eikä tämäkään ollut poikkeus. Tästä mietteitä täällä.

Kun tiedän kellon soittavan ennen kukonlaulua, voin vain haaveilla nukkumisesta. Ehkä parin tunnin zipit, jonka jälkeen alkaa mielipuolinen pyöriminen ja kellon soiton odottaminen. Stressaako kukaan muu aikaisista herätyksistä tähän malliin, vai olenko ainoa hullu?

Valmiiksi väsyneenä paluumatkalle

Kun takana on pitkäksi venyneitä iltoja (mutta hei, kivaa oli), auton penkillä puudutettuja takamuksia ja siihen päälle se aamuseiskan lento, voikin sitten iloisen pirteästi vihellellä menemään. Not.

Kaiken lisäksi stressasin jo valmiiksi seuraavan päivän sukellusreissua, sillä sitä vartenkin olisi herättävä aamukuuden hujakoilla.

Pelkästään tuleva sukellus kuumotti jo ihan huolella.

Mikäli tulette Samuille Suratthanin kautta, on Donsakin satamasta hypättävä lauttaan. Tosin vähän suurempaan kuin tämä.

Onneksi paluumatka meni putkeen

Tai ainakin sinne päin. Sillä tavalla meille tyypillisesti.

Lennettiin Chiang Maista ensin Bangkokiin, ja sieltä sitten Suratthaniin. On hemmetin paljon halvempaa koukata sitä kautta, kuin lentää Bangkokista suoraan Samuille. Tätä reittiä me oltiin lähdettykin, joten auto oli jätetty parkkiin Suratthanin lentokentälle.

Ja siellähän se kiltisti odotti, toinen takarengas tyhjää täynnä. Tämä ongelma ei ollut meille mitenkään uusi, jo useampaan otteeseen oltiin ihmetelty renkaan hiljalleen tyhjentymistä. Mutta meille tyypilliseen tapaan asian hoitaminen aina unohtui.

Kaiken kukkuraksi auto ei käynnistynyt. Jos totta puhutaan, tämäkin ongelma oli ilmoitellut itsestään jo pari kertaa, mutta tuskin tarvitsee sanoa, ettei senkään suhteen oltu laitettu tikkua ristiin?

Onneksi sen verran oli sentään katsottu pidemmälle, että lähdettiin reissuun Sopalta lainattujen kaapeleitten kera. Jossain takaraivossa joku pieni ääni nimittäin varoitteli, että jollei halua myöhästyä lennolta tai lautalta, on parempi varautua.

Kentän henkilökunta toimi sankareitten tavoin ja tällä tarkoitan sitä, että elkeet onnistuneen operaation jälkeen olivat kuin sankareilla. Tuli siis loistofiilis paitsi siitä että saatiin autoon eloa, mutta myös kenttähenkilökunnan sankarillisista tuuletuksista ja läpsyistä.

Tyypit varmaan yhtä onnellisia kuin me, kun auto saatiin toimimaan.

'Pako vankilasta' Koh Phanganin tyyliin

Sellaista uutuuden viehätystä ja 'pakko nähdä kaikki kolkat' -fiilistä Phangan ei enää aiheuta, vaikka siellä toki on vielä paljon enemmän nähtävää, mitä ollaan tähän mennessä ehditty kokemaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut ylimääräistä aikaa.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä Sail Rockille. Mainitsinko jo, että herätys olisi kuudelta? Tai että olen erittäin taitava stressaamaan liian aikaisia herätyksiä?

Ja niinhän siinä kävi. Univelkojen takia paineltiin Moikun luona nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen, eli aikaa olisi kunnon uniin. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Heräsin 01.00 ja se oli siinä. Vatsa sekaisin kaikesta stressaamisesta laskeskelin koko yön kuinka pitkään ehtisin vielä nukkua, jos se jostain ihmeen syystä olisi mahdollista. Vaan eipä tarvinnut.

Kirjoitin aiemmin omasta sukelluskammostani, joka olisi tarkoitus saada taltutetuksi. Kammo on hankittu aikoinaan Suomen Harmajalla, saatu vähän taltutettua Koh Tao Diversin sukelluksella Taolla, mutta kunnon niskaotetta kammosta ei ole saatu. Enkä tiedä saadaanko koskaan, sillä tällä stressaamisella se ei edes selviä.

Kun olin koko yön laskeskellut lampaita sen johtamatta yhtään mihinkään, oli herätyskellon soidessa pakko todeta Tompalle  'jos mä nyt lähden sukeltamaan, mä hukun sinne varmasti'. Ja sen jälkeen vintti pimeni.

Ennen nukahtamista ehdin kuitenkin toivoa, ettei Tomppa laittaisi huoneen oven hakasta kiinni ulkopuolelta lähtiessään sukeltamaan, ja jättäisi nukkuvaa koko päiväksi lukkojen taakse.

Mutta justiinsa niinhän siinä sitten kävi.

Lukkojen takana ilman vettä, kun koirat yrittivät ulvoa apua vangiksi jätetylle. Yritin kovasti muistella millainen hakanen toisella puolella oli, jos sen olisi jotenkin saanut oven raosta pois paikoiltaan. Mutta ei saanut, Moikku on rakentanut talon liian hyvin.

Parveke huoneessa kyllä oli, mutta sieltä hyppääminen ei tuntunut järkevältä ajatukselta. Se pakoreitti oli aavistuksen liian korkealla, eikä tehnyt mieli testata väsyneitten luitten kestävyyttä.

Aikani tilannetta pohtiessani äkkäsin parvekkeella riippumaton. Sen verran on vankilaelokuvia katseltu, että mieleen juolahti pako 'lakanamalliin'. Irroitin riippumaton toisesta päästä ja testasin kuinka pitkälle alas se ylettäisi.

Ja ylettihän se, riittävän alas että loppumatkan hypystä todennäköisesti selviäisin murtamatta luita tai muljauttamatta nilkkoja.

Näin on sitten suoritettu ensimmäinen vankilapako ikinä. Aikamoiset naurut sain Tompalta ja Moikulta, kun ehtivät sukellukseltaan kämpille.

Pakoreitti ja paossa käytetty riippumatto.

Phanganin kauneutta<3

Phanganilla parasta on ehkä auringonlaskut

Phanganin jamit 2x viikossa.

Phanganin reissuun kuuluvat aina jamit

Näin tälläkin kertaa. Samuilla oli jo jonkin aikaa lomaillut Salla perheineen, ja oltiin yritetty treffata jo siellä omalla saarella, mutta omat aikataulut ei antaneet myöten. Mutta kun Salla ja kumppanit olivat siirtyneet jatkamaan lomaansa Phanganilla, oli jamien merkeissä viimein aikaa tavata heidätkin. Oli hauska tavata Salla & kumppanit, nähdään taas ensi kerralla!

Nämä legendaariset jamit (jo vuodesta 2007) pidetään Phanganilla joka tiistai ja lauantai klo 19-01, ja jatkot päälle jos meininki on kova. Osoite on: The Jam Bar Koh Phangan, Hin Kong beach road. Sinne siis kaikki muusikon retkut ja hyvien jamien diggaajat, luvassa voi olla ihan mitä vain. Melko varmasti Moikunkin löytää sieltä kitaransa kanssa, ja aika usein myös Tompan.

Ja muuten, jos blogin lukijoissa löytyy Thaimaan matkailijoita Satakunnan alueelta, kannattaa liittyä Sallan ylläpitämään Satakunnan Thaimaan matkaajat FB-ryhmään.

Se on moro nyt, ensi kerralla sitten kovanonnen Bumban melkein sydärin aiheuttaneesta taipaleesta.

Voi Humbanbumba...

6

Cyana Beach Resort Koh Phangan- helmi palmujen katveessa

Jos oltaisiin käyty Phanganilla ennen kuin muutettiin Samuille, saattaa olla että asuttais siellä. Vaan ei oltu käyty, joten päädyttiin tänne.

Siis hyvä meininki täällä Samuillakin on, mutta on se vaan hemmetin hienoa, että 30 minuutin lauttamatkan päässä on paratiisi. Koh Phangan, Full moon partyjen maineella turhaan pilattu.

Full moon partyjen takia ei mekään aiemmin saarelle menty, ennen kuin mentiin ja ihastuttiin. Ihan kunnolla ja ikihyviksi. Täydenkuun juhlat ollaan tosin vieläkin kierretty kaukaa, enkä usko että lähempää tuttavuutta tullaan jatkossakaan tekemään. Se on se ikä, sekä muutamat epäkohdat, joita ei tee mieli katsoa läpi sormien.

Mutta jos et vieläkään tiennyt, niin Koh Phangan on ennen kaikkea aivan muuta, kuin sienipäissään rannalla aamuun asti pyörivä nuoriso.

Koh Phangan on paratiisi.

Koh Phanganin ikimuistoisia auringonlaskuja

Pauliina

Kun ystäväni Pauliina tuli vuosittaiselle 'lämpöä luihin ja ytimiin' -lomalleen, oli päivänselvää että päädytään Phanganille. Onnellinen Pauliina ehti tosin viettämään saarella melkein kaksi viikkoa, kun oma aikani riitti kahden päivän pyrähdykselle. Mutta parempi sekin on, kuin ei yhtään Phangania.

Pauliina on muuten asunutkin saarella vuoden päivät, ja kirjoitti silloin vieraskynäpostauksen blogiin. Sellaisen tilinpäätöksen omasta vuoden vuorotteluvapaastaan, joka ilon lisäksi sisälsi myös surua. Vuodessa Pauliina koki sellaisia asioita, joihin ei kahden viikon lomareissulla varmasti törmää. Kannattaa lukaista kirjoitus täältä.

Pari Pauliinan ystävää, Tanja ja Mika, olivat myös navigoineet Phanganille lomallaan, ja päätyneet hyväksi kokemaansa tuttuun resorttiin. Joten minun ei tarvinnut kuin istuutua 'valmiiseen pöytään'.

Cyana beach resortin sisäänkäynti

Sympaattiset bungalowit

Cyana Beach Resort - helmi palmujen katveessa

Se mitä Samuilla ja Phanganilla näkee liian usein on resortit, jotka on rakennettu vetämällä kaikki ensin matalaksi. Puut, pensaat, kaikki kasvusto. Aivan kreisiä.

Sitten rakennetaan resortti kuuman auringon alle, ja istutetaan uudet heiveröiset taimet kaadettujen tilalle. Ja toivotaan että ne joskus kasvaisivat.

Olen varma että siinä vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien varrella on muutama kerta jouduttu kiroilemaan, kun ei olekaan niitä vanhoja puita tuomassa varjoa ja viilennystä. Jos ei ole kuin pari pientä risua ristissä pihamaalla, voi loman vietto tuntua ajoittain tukalalta. Täällä aurinko on nimittäin armoton.

Mutta Cyana Beach Resort on ihastuttavan erilainen. Paikan omistaja, belgialainen Frank, kertoi rakentaneensa resorttia kolme vuotta juurikin siitä syystä, että sai säästetyksi puut ja luonnollisen maisemoinnin. Rakennettiin siis luonnon ehdoilla, joka todellakin näkyy ja ihastuttaa.

Resortti hädin tuskin näkyy rannalta, eikä se todellakaan näy tieltä. Sillä sinne se on kätketty, kaiken kasvillisuuden keskelle, rauhaan turhalta hälinältä. Tuoksuvien puitten varjoon, missä riippumatossa loikoillessasi voit unohtaa koko ympäröivän maailman. Mutta et punaisena laskevan auringon kauneutta.

Ihania yksityiskohtia

Pauliinan bungalowin oma terassi

Omistajan loihtima illallinen

Cyana Beach Resortin bungalowit ja muut asumukset ovat thaimaalaista tyyliä eurooppalaisin vivahtein ja mukavuuksin. Löytyy jacuzzia poreilla, wifiä, ilmastointia, jääkaappia, vedenkeittimiä sun muuta. Eli kaikkea mitä nyt lomallaan voi kuvitella tarvitsevansa.

Mutta löytyy paljon muutakin. Kuten sympaattinen henkilökunta ja vielä sympaattisempi Frank. Belgialainen palomies, joka ennen muuttoaan Phanganille ehti asumaan 12 vuotta myös Samuilla. Kunnes kyllästyi hälinään ja valitsi toisin.

Meitä pidettiin enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Mikan synttäreitten innoittamana Frank järjesti meille huikean illallisen rapuineen, mustekaloineen ja white snappereineen, ja voin vakuuttaa että siinä Woktum bayn rannalla auringon laskeuduttua mikään ei olisi voinut olla paremmin.

Maukasta oli ruoka muutenkin. Palvelu oli loistavaa, ja siivoukset sun muut härpäkkeet enemmän kuin kohdillaan. Bungalowit viihtyisiä ja siistejä (osa jopa omine jacuzzeineen), sängyt sellaisia joissa nukkuu hyvin, ja uima-allaskin riittävän kokoinen, vaikka rannalla oltiinkin.

Ennen kaikkea pidin resortin kodinomaisesta ja mutkattomasta tunnelmasta. Kuten niistä kolmesta valloittavasta hotellikoirasta, jotka Pauliinan herkkujen takia joutuvat lähdettyämme laihdutuskuurille. Valloittavat kolme muskettisoturia, jotka pitivät tunkeilijat loitolla ja aina ehtiessään kävivät pummaamassa rapsutuksen jos toisenkin.

Mahtava paikka, suosittelen lämpimästi. Pidä kuitenkin huoli että ehdit kotimatkalle ajoissa, sillä tähän resorttiin on helppo unohtua.

Resortin ravintola

Huomatkaa altaaseen jätetty luonnon kivi.

Voi näitä valloittavia koiria, omistajan pelastamia.

Bye bye!

10

Muutama vinkki Koh Phanganille menijöille

Kävikö sullekin niin, että jätit Koh Phanganin välistä sen huonon maineen takia? Meille kävi niin vuosia, kunnes päätettiin viimein pyörähtää siellä ystävämme Vesan häissä. Jo silloin ensimmäinen ajatus oli, kuinka väärinymmärretty saari onkaan.

Nykyään ollaan nautittu siellä jo useasti. Viimeksi Balin reissun jälkeen, kun koirienhakureissulla jatkettiin lomaa parilla päivällä.

Koh Phangan menee aina suoraan ytimeen. Vaikea ymmärtää, kuinka näin lähellä Samuita oleva saari voikaan olla niin erilainen. Jotain niin koukuttavaa siinä on, että voin hyvin nähdä meidän vielä asuvan siellä.

Blogin lukijat lähettävät usein vinkkikysymyksiä Phanganiin tai Samuihin liittyen (kiitos niistä) ja pyrin luonnollisesti auttamaan, vaikka pidänkin itseäni vielä aikamoisena turistina.

Ihana Phanganin aamusatama

Joten tässäpä muutama vinkki Phanganille:

Sukellus

Tiedättekö, mulla on käsittämätön sukelluskammo. Sitä ei suinkaan helpota se, että edellisestä sukelluksestakin on taas vierähtänyt kymmenisen vuotta. Täällä sitä elellään unelmavesien ympäröimänä, enkä ole saanut otetuksi itseäni niskasta kiinni. Sillä tiedän toki, että mitä useammin painuisin pinnan alle, sitä hennommalla otteella kammo kuristaisi.

Tällä kerralla en itse päässyt sukeltamaan reissussa sairastetun keuhkoputkentulehduksen takia, vaan jouduin tyytymään snorklaamiseen. Tomppa tarjosi silti perheen junioreille Discover scuba diving -päivän, missäpäs muualla, kuin yhdellä Thaimaan parhaimmista sukellusspoteista Sail Rockilla.

Discover-sukelluksella (3500 bahtia, noin 90 €) pääsee turvallisesti tutustumaan merenalaiseen maailmaan laitteilla ja oman sukellusoppaan kanssa. Sukelluksen maksimisyvyys näyttäisi olevan 12 metriä, mutta näillä näkyvyyksillä elämys yltää helposti ylikin. Vai mitä sanotte siitä, että jo ensimmäisillä sukelluksillaan meidän juniorit näkivät valashain, merten lempeän jättiläisen? Otuksen, jota moni sukeltaja ei onnistu näkemään koko elämänsä aikana.

Vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut junioreitten puolesta vähän jännittääkin, ei moiseen ollut mitään tarvetta. Kolmella kundilla oli kaksi ammattiopasta kyljessä kiinni, ja jopa yksi merta kohtalaisesti pelkäävä oppilaskin pääsi kammostaan. Pakkohan allekirjoittaneenkin on päästä, vai mitä?

Tomppa käy Moikun kanssa sukeltamassa The Dive Inn -sukellusfirman kanssa, joten valinta oli meille helppo. Mahtava porukka, tiukka mutta humoristinen ote, paljon turvallisuutta ja huikeata meininkiä. Vahva suositus! Jos et tiedä haluatko sijoittaa sukelluskurssiin vai et, pelkäätkö liikaa vai et, tämä kokemus on juuri sinulle!

Minnekäs muualle kuin kuuluisalle Sail Rockille.

Ensin paperit kuntoon, teoria hoitui reilu tunnin laivamatkalla.

Siinä se, kuuluisa Sail Rock. Älkää antako ulkomuodon hämätä.

Veikkaan että vähän jännitti

ja tässä ehkä vielä vähän enemmän.

Mutta oppaat oli kyljessä koko ajan.

Ekan sukelluksen jälkeen pystyi jo nauramaankin.

Auringonlasku Three Sixty Barissa

Koh Phanganin rannat on upeita. Blogissa löytyykin Tompan kirjoittamia rantapostauksia sekä täältä, että täältä, ellet ole vielä lukenut. Koska rannat ovat upeita, myös auringonlaskut ovat mieleenpainuvia. Riippuen tietenkin paikoista, joissa niitä käy ihastelemassa.

Three Sixty Bar on tähän tarkoitukseen ehkä Phanganin paras paikka. 360 asteen henkeäsalpaavat näköalat, ympäröivät vuoret, mielenkiintoiset ihmiset ja rento musiikki höystettynä pina coladalla, voiko muuta enää toivoa? Tsekkaa myös paikan tapahtumatarjonta, sitä nimittäin riittää.

Paikka on yksinkertaisesti nähtävä, jotta voi kuvitella. Paras tapa mennä sinne on tietenkin mopo, ja toisin kuin vielä joitakin aikoja sitten, pitäisin Phanganin teitä erittäin kelvollisina myös ensikertalaisille. Ainakin ne on hemmetin paljon paremmassa kunnossa kuin Samuin kuoppaiset ja kapeat. Liikennettäkin on vain murto-osa meidän kaaoksesta.

Aivan huikea auringonlasku ja tunnelma.

Thong Sala Night Market

Thaimaan iltamarkkinoilla on ihan omanlaisensa tunnelma, joten näitäkään ei kannata jättää välistä. Kyseessä on pääsääntöisesti ruokamarkkinat, vaikka jotain pientä muutakin vaihtelevasti löytyy.

Paikallinen ruoka on arvatenkin taivaallista, mutta monenmoista vaihtoehtoakin löytyy. Alueella on myös pöytiä, joihin voi istahtaa nauttimaan kojuista keräämänsä herkut. Itse olen onnellinen myös siitä, että voin halutessani nauttia myös lasillisen viiniä samalla, kun tiirailen paikalla pörrääviä mielenkiintoisia maailmanmatkaajia.

Thong Salan ruokamarkkinat voittaa mennen tullen monet ylihintaiset ravintolat paitsi hinnoillaan, myös ilmapiirillään. Varaudu kuitenkin siihen että porukkaa on paljon, eikä omaa pöytää välttämättä heti löydy. Mutta hei, aina voi istahtaa tuntemattomien pöytään ja saada mahdollisesti uusia ystäviäkin!

Thong Salan iltamarkkinat

Koh Phangan

Mainettaan paljon parempi kaunotar. Joten Full moon partyja pelkäävät; unohtakaa ne. Saarella on niin paljon muutakin annettavaa. Jos et usko, kokeile itse!

Tomppa ja Moikku sukeltelivat omia menojaan.

Iso kiitos The Dive Innin mahtavalle porukalle. Tullaan varmasti uudestaan!

4

Vieraskynäilijä Tomppa: Koh Phanganin parhaat rannat, osa 2

Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä. Tässä Tompalta odotettu jatko-osa Koh Phanganin rannoista, olkaa hyvät:

'Jatketaan edellisen postaukseni jalanjäljissä paratiisisaari Koh Phanganin parhaiden rantojen metsästystä. Jos et vielä lukenut ykkösosaa, niin löydät sen täältä. Edellisessä tarinassa käytiin saaren pohjoisrannoilla ja tällä kertaa suuntana ovat eteläosan rannat, kuten esimerkiksi maailmankuulu Full Moon Party -ranta Haad Rin. Kaitsu lupautui jälleen oppaaksemme ja näin lähdimme lihakset öljyttyinä ajelemaan kohti legendaarista Full Moon rantaa.

Haad Rin

Kuten ehkä jo mainitsin, olimme Heidin kanssa vuosia vältelleet koko Phangania Full moon -juhlien vuoksi. Epäilemättä levottomat juhlat, mutta ei aivan meidän juttu. Onneksi Vesa kutsui meidät Phanganille hääillalliselle reilu vuosi sitten, sillä ensivisiitin jälkeen päästiin Phangan 'kammostamme' ja siitä onkin sittemmin tullut toinen kotimme.

Haad Rin lienee se kaikista kuuluisin ranta villien täydenkuun juhliensa ansiosta. Huippusesongin aikaan piskuinen ranta kerää kuuleman mukaan paikalle jopa 50.000 bilettäjää ja kaikki rannan baarit huudattavat teknoa (tai mitä lie) toinen toistaan kovempaa. Matka Haad Rinille jo itsessään on elämys - hissukseen ajelemista mäkistä ja mutkittelevaa rantatietä pitkin, missä upeat näköalat ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta suurin yllätys itselleni oli itse Haad Rinin ranta. Vastassa oli mitä kuvauksellisin paratiisiranta, puhdasta valkeaa hiekkaa ja erittäin kirkas turkoosi vesi. Samaten rannan pohja oli täydellinen, hienoa hiekkaa loputtomiin (tai ainakin pitkälle), ei kiviä tai koralleja pistelemässä jalkapohjiin. Ja mikä parasta, ei roskia kellumassa vasten kasvoja. Olin kertakaikkisen hämmästynyt - miten tämä juhlaranta voi olla näin siistissä kunnossa. Iso WAU siis.

Ei moitteen sanaa Haad Rinin rannasta, wau!

Eikä vesikään paljoa tämän kirkkaampaa voisi olla.

Jumankekka niitä näköaloja...

Nautiskeltuamme aikamme Haad Rinin turkoosin kirkkaassa vedessä päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Nälkä kuitenkin hiipi jo mukaan kuvioihin, joten pysähdyimme rantareitin varrella olevaan näköalaravintolaan syömään. Ja jessus taas näitä paikkoja! Paikallista herkkuruokaa noin 100 thb/ annos (alle 3€), upeat näköalat Phanganin länsirannikolle ja aina Koh Samuille asti. Olisi varmaan nähnyt Samuin kotimökinkin, jos olisi osunut kiikarit matkaan.

Näissä maisemissa lounaat tuppaa venymään, eikä ihme.

Hat Sadetin ranta ja luonnonsuojelualue

Kuten olette voineet kirjoituksistani päätellä, oma 'karttakuvani' Phanganista on edelleen varsin epämääräinen. Vaikka koko länsiranta tuntuu olevan täynnä erinäisiä rantoja, emme kuitenkaan suunnanneet niille, vaan ruokailun jälkeen täräytimme vuoriston yli saaren itäpuolelle Hat Sadetin kansallispuiston rantaan. Kaitsu kertoi, että pahimpien tulvien aikaan puoli vuorta oli sortunut Hat Sadetiin johtavalle tielle, eikä ollut ollenkaan varmaa pääsisimmekö edes perille. Ja toden totta, loppupätkästä oli noin parin sadan metrin matkalta tie romuna. Korjausurakoitsijat olivat ilmeisesti vastikään räjäyttäneet tien tukkineen järkäleen pois edestä ja pääsimme kaivinkoneiden keskeltä ajelemaan aina suojelualueen parkkipaikalle asti. Kaitsullakaan ei löytynyt tälle parkkialueelle selitystä, mutta jätimme siis mopot parkkiin, kuittasimme nimet vartijan vihkoon ja kävelimme alas rantaan. Myöhemmin selvisi, että kaiketi nimen kirjoittamisen jälkeen olisi voinut ajaakin rantaan, mutta tällä kertaa tehtiin näin. Kävelymatkaa kertyi ehkä huimat 200 metriä, mikä ei ollut paha rasti lainkaan.

Ranta oli pieni ja vallan sievä, tosin hiekka ei ollut omaan mieleeni. Ja kun rantahiekalta löysin epämääräisiä limanuljaskoja, joita heti epäilin meduusan palasiksi, totesin että eiköhän tämä ole nyt nähty. Vieressä olisi ollut myös kuuluisa Hat Sadetin vesiputous suojelualueineen, mutta meillähän oli jo kiirus seuraavaan paikkaan.

Nätti tämä Hat Sadet myös.

Hide on high (mitähän lie tarkoittaa?)

Onneksemme Kaitsu on ehtinyt vuosien saatossa ajaa saarta ristiin rastiin, joten häneltä löytyi jälleen yksi aivan odottamaton helmikohde takataskusta. Hat Sadetin tieltä käännyimme oikealle ja sitten taas oikealle kuoppaiselle hiekkatielle. Meinasimme kääntyä moneen kertaan ympäri, koska tie oli kertakaikkisen surkeassa kunnossa, emmekä me muut edes tienneet minne Kaitsu oli meitä viemässä. Suomalainen sisu ja näyttämisen halu kuitenkin voitti, ja niin vain sinnittelimme varovasti mopoillamme joitakin satoja metrejä viidakkopolkua ylös. Ja mitä taas löytyikään - yksi huimimmista paikoista, missä itse olen päässyt käymään! Hide on High on nimensä mukaisesti melkoinen salakapakka, missä voi yöpyäkin edullisesti. Ruokaakin löytyy (ainakin joskus), sekä tietenkin virvokkeita. Ja aivan mielipuoliset maisemat. Tämä olisi juuri sellainen paikka, missä voisin löytää sisäisen säveltäjämestarini, mikäli piiloutuisin sinne kuukaudeksi soittelemaan. Tosin siinä tapauksessa en kaipaisi muita ihmisiä enkä baaria viereen - vain minä, kitara ja upea luonto.

Hide on high, wooow!

Mikäs täällä oli köllötellessä. Kuvassa oppaamme Kaitsu.

Tällainen pieni salakapakka.

Maisemat puhukoot puolestaan...

Kaiteeseen ei vissiin kannata lähteä nojailemaan.

Thong Nai Pan

Nautittuamme virkistävät hedelmäpirtelöt (vai oliko peräti olut?) jatkoimme matkaa pohjoiseen seuraavalle rannalle. Itse asiassa kahdelle rannalle; Thong Nai Pan Yai (eteläisempi) ja Thong Nai Pan Noi (pohjoisempi). Täällä olimmekin joskus käyneet Moikun kanssa ja edelleenkin vastassa oli todella kauniit rannat ja erittäin leppoisa kylätunnelma. Thong Nai Panin rannoille ja rantoja ympäröiville vuoren rinteille on noussut enemmän luksuspuolen resortteja ja villoja, mikä varmasti omalta osaltaan 'rauhoittaa' kylän eloa. Toki täältä löytyy myös edullista majoitusta, mutta tämä ei välttämättä ole juhlivan nuorison ykkösvalinta. Kylästä löytyi myös suomalaisen Jannen vetämä ravintola Hacienda Happy Days - suosittelemme!

Thong Nai Pan

Wednesday Barin jameja kohti

Kello olikin äkkiä jo lähes viisi, joten ajelimme takaisin majapaikkaamme Moikun tykö - olihan koiratkin käytävä ruokkimassa. Samaten illalla oli luonnollisesti (ainakin meikäläisen) päästävä Wednesday Barin jameihin soittamaan, joista voit lukea lisää vaikkapa tästä postauksesta.

Loppujen lopuksi emme siis suinkaan nähneet kaikkia rantoja, mutta näimme taatusti monta upeaa rantaa ja huimia näköalapaikkoja, sekä erikoisempia piilopaikkoja. Ja täytyy nyt kuitenkin todeta, että kyllä meikäläisen peukku parhaasta rannasta tämän kierroksen perusteella nousee Haad Rinille. Ainakin tällä reissulla tuulet olivat suotuisat ko rannalle, vesi uskomattoman kirkasta, hiekka aivan mahtavaa ja kokonaisuutena ranta oli erittäin siisti. Kaikkinensa siis aivan huima. En tiedä minkälainen bilemeininki kylässä on iltaisin, mutta mikäli olet Phanganille suuntaamassa, suosittelen vähintäänkin pyörähtämään tällä kuuluisalla rannalla!

Kaikkea hyvää!

Tomppa/ vieraskynäilijä

Oletko sinä jo ehtinyt käymään Phanganilla?'

2

Vieraskynäilijä Tomppa: Koh Phanganin parhaat rannat, osa 1

Tämän jutun kirjoittana häärää ystävämme Tomppa, olkaa hyvät:

'Kuten monet rakkaat lukijat jo tietävät, meidän luottokaveri ja koirakuiskaaja Moikku auttaa kun olemme reissun päällä - kuten viimeksi Balilla käydessämme. Helmikuun alussa pääsi vihdoin auttamaan Moikkua koirien hoitajana hänen viisuminhaku -reissunsa ajaksi. Tällä kertaa sainkin nauttia peräti viikon Phanganin tunnelmasta ja ehdin kokea naapurisaartamme hieman eri silmin. Tässä jutussa siis hieman vinkkejä Phanganille menijöille:

Mae Haad

Koiruuksia tiedossa

Elämä ei koirien kannalta aina ole ruusuista ja valitettavasti paikalliset taulapäät ovat vuosien saatossa myrkyttäneet jo 16 koiraa Moikulta. Siis kuusitoista! Syitä tähän ei länsimaalaisena ymmärrä. Onko kyseessä kateus, pelko vai silkka mielenvikaisuus? Joka tapauksessa Moikku on parhaansa mukaan rakentanut aitaa pihansa ympärille, jotta koiruudet eivät seikkailisi vääriin paikkoihin. Mutta kuten tiedätte, koirathan kyllä keksivät reitin ulos.

Edellisen reissuni viimeisellä tunnilla koiramme Boo kaatoi pari metriä betoniharkkoaitaa halutessaan pihalle. Oma tavoitteeni viikon aikana olikin korjailla kyseinen pätkä aitaa. Näin siis tein - sekoitin laastia ja paikkailin aukkoa, kunnes koirat kaatoivat sen taas, kaksi kertaa. Kolmannella kerralla hain tuoretta laastia kaupasta ja yritin tehdä tarkkaa työtä, jotta kivet ja harkot oikeasti pysyisivät paikallaan. Lopuksi sijoitin varastossa lojuneen ison bambuoven koko komeuden eteen suojaamaan paikattua aukkoa kuivumisen ajaksi. Siinä ajassa kuitenkin Nelli, Turre ja Riesa olivat jo löytäneet seuraavan karkauspaikan. Viimeisimmän tietoni mukaan korjaamani kohta on kuitenkin edelleen kasassa, joten pidetään peukkuja että se pysyykin vielä jonkun tovin pidempään.

Tostahan pääsee yli vaikka mäyräkoira.

Lupautuessani koiravahdiksi ajattelin, että tässähän on oivallinen tilaisuus nauttia omasta rauhasta ja soittaa kitaraa päivät pitkät, siihen kun ei yleensä tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Suunnitelma muuttui hieman, kun Samuilla talvea viettävät Julle ja Jölli pääsivät Phanganille vieraakseni kolmeksi yöksi. Saavuimme siis Boon ja Salsan (meidän koirat), sekä Jullen ja Jöllin kanssa Thong Salan satamaan maanantaina, missä Moikku oli kärrymopon kanssa vastassa. Fiksuna kaverina Moikku oli tuupannut kärrymopon kyytiin toisenkin mopon, joten saimme hienosti kyydin koko porukalle.

Pari tuntia myöhemmin tiputimme Moikun ja hänen vaimonsa Oin takaisin satamaan viisumireissulle. Tässä kohtaa oli jo nälkä, joten suuntasimme viereiselle ruokatorille nauttimaan edullisen lounaan. Viereisessä pöydässä yllättäen istui ruokailemassa Kaitsu, jonka kanssa olin edellisellä Phanganin reissulla auttanut Moikkua tien korjaamisen kanssa. Koska Kaitsulla ei ollut kiire, sovimme yhteisestä illallisesta ja seuraavan päivän saarikierroksesta. Saimmekin näin oppaaksemme mitä mainioimman saaren erikoisasiantuntijan.

Oppaamme Kaitsu ja tienrakennushommat Moikulla

Phanganin parhaat rannat ja muut nähtävyydet

Jostain syystä en kaikista aiemmista visiiteistäni huolimatta ole tajunnut lainkaan, mihin mikäkin tie on menossa. Löysimme kuitenkin Kaitsun kymmenen aikaan aamulla sovitusta paikasta, ja lähdimme ajamaan kohti saaren pohjois-osaa auringon porottaessa kirkkaan siniseltä taivaalta.

Haad Khom & Chaloklum 

Haad Khom on pieni idyllinen ranta pohjoisessa. Phanganin lännenpuoleinen rantatie kulkee aina saaren eteläkärjessä sijaitsevasta Haad Rinistä aina Haad Khomiin asti. Tästä voi sitten reippaimmat matkailijat halutessaan kävellä viidakko/kallioreittiä reilun tunnin matkan eristyksissä olevalle Bottle Beachille. Chaloklumin ranta on heti Khomin vasemmalla (länsi) puolella pienen niemenkärjen takana. Chaloklumissa sijaitsee myös suosittelemani sukelluskoulu Dive Inn.

Chaloklumin ranta on kalastusaluksista ja sukelluskoulujen paateista huolimatta kaunis ja siisti - ehdottomasti mielestäni tutustumisen arvoinen paikka. Hyviä pieniä rantaravintoloita löytyy sopivasti joka lähtöön. Voisin kuvitella että Samuilla sijaitseva Bangrakin ranta on joskus ollut samankaltainen paratiisiranta, mutta valitettavasti Bangrakin paikalliset kalastajat, hotellit ja laivayhtiöt ovat sittemmin päästäneet rannan melko huonoon kuntoon (Bangrakin siivoustalkoista voit lukea täältä). Tokikin Bangrak on huomattavasti enemmän täyteen rakennettu, mutta siltikin... Eli peukku Chaloklumille, mikä vielä täyttää paikkansa hienosti paratiisirantojen joukossa.

Haad Khom

Haad Khom

Chaloklum

Utopia

Matkalla Chaloklumista Haad Mae Haadille löytyy yksi todellinen helmi - Utopia. Ilmeisestikin tähän oli tarkoitus rakentaa valtava hotellikompleksi, mutta jossain vaiheessa rakennustyömaata kävikin ilmi, ettei tähän kohtaan saanut rakentaa. Jäljellä jäi siis lukuisia talojen luurankoja. Se helmi kuitenkin löytyy, kun malttaa ajaa mutkikasta tietä aina huipulle asti. Jollain ilveellä luurankohotellin katolle on saatu lupa pitää ravintolaa, ja voin kyllä sanoa, että tämän hienompia maisemia ei kenties vielä koskaan ole tullut vastaan. Aivan huikeat 360 asteen näköalat saavat pinttyneemmänkin synkistelijän hymyilemään. Paikalla on myös tarjolla elävää musiikkia auringonlaskun aikaan aina silloin tällöin, joten tästä ei vierailukohde paljon parane. Varaudu kuitenkin hankalaan maastoon ajaessasi jyrkähköjä ja osittain huonokuntoisia teitä, ettei käy huonosti. Huh.

Hengästyttävät näkymät Utopialta

Haad Mae Haad & Koh Ma

Haad Mae Haadin ranta sijaitsee aivan saaren luoteiskulmassa ja on siitä erikoinen, että rannalta kulkee muutaman sadan metrin pituinen hiekkasärkkä viereiselle Koh Man saarelle. Tämä ranta on kokonaisuutena erittäin idyllinen, mutta kuten valitettavasti aina käy, niin tähänkin rantaan ollaan nyt rakentamassa suurempaa hotellikokonaisuutta. Ja se omasta mielestäni kyllä tuhoaa alueen luonnollista kauneutta. Tästä löytyy myös Phanganin ainoa rauhoitettu vesialue, missä voi hyvällä tuurilla päästä snorklaamaan tai sukeltamaan kilpikonnien, pienten haitten ja lukuisien muitten trooppisten kalojen kanssa.

Mae Haad ja takana Koh Ma

Rentoa Mae Haadia

Haad Salad & Haad Yao (west)

Jälleen erittäin kauniita rantoja, missä on ehdottoman mukava nauttia kuumasta auringosta ja vilvoittavista juomista. Haad Salad on aikoinaan toiminut merirosvojen piilopaikkana, mutta sittemmin tämänkin paikan ovat vallanneet sekä budjetti-, että luksusmatkailijoitten resortit. Matkalla Haad Saladista Haad Yaolle löytyy myös Rasta Home- niminen ravintola, mistä kerron seuraavassa jutussa enemmän.

Pitkän kierroksen päätteeksi lounastimme Phangan Challengissa ja nauroimme ihmisten kommelluksille tässä vallan mainiossa vesipuistossa, mistä voit lukea lisää vaikkapa täältä.

Seuraavaksi vuorossa sitten osa kaksi. Siinä jutussa kerron myös mikä minun mielestäni oli käymistämme rannoista se kaikkein mainioin.

The Challenge Phangan, monesti käyty ja aina yhtä hauska!

Kaikkea hyvää,

Tomppa/ vieraskynäilijä'

4