Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2024. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2024. Näytä kaikki tekstit

Matkavuosi 2024 kuvina

 

 

Super Happy New Year 2025 💛💜💚!

 

Sinne se meni - mielenkiintoinen vuosi 2024. Paljon tuo antoi, mutta ikävä kyllä joukkoon mahtui myös raskaita menetyksiä. Ei niistä tässä kuitenkaan sen enempää, vaan muistellaan mieluummin kaikkea kaunista ja positiivista.


Meillä vuosi 2024 oli reissun täytteinen, eikä varmasti koskaan olla visiteerattu yhtä monessa maassa. Ensimmäiset neljä kuukautta oltiin kirjaimellisesti tien päällä, ja vaikka olikin nastaa ja älyttömän mielenkiintoista, niin maaliskuun puolivälissä iski kuitenkin jo koti-ikävä. Tai ehkä enemmänkin uusien maitten ja paikkojen ähky. Hitaampi tahti olisi ainakin ollut paikallaan.

 

Julkaisin vuosi sitten postauksen Matkavuosi 2023 kuvina, ja koska se oli itsellekin jotenkin hauska tapa muistella reissuvuotta, päätin tehdä samanlaisen myös viime vuodesta. Siihen sitä reissua vasta mahtuikin, huh huh!


Joten tässäpä teille, meidän matkavuosi 2024 valokuvina:


 

1. Paras matkakuva

 

Meidän puoli vuotta kestäneen roadtripin kotimatkalla pysähdyttiin systerin ehdotuksesta Tossa de Mariin Costa Bravalla, ja onneksi muuten pysähdyttiin. Kerrassaan huikea mesta (varsinkin se vanha kylä Vila Vella 1200 -luvun muurien sisällä), jossa jopa matkikset oli hienosti huomioitu ilmaisilla yöpymispaikoilla. Tämä onnellinen kuva on vanhan kylän muureilta.


Tossa de Mar


2. Suurkaupungin lumoissa

 

Barcelona jaksaa ihastuttaa aina vaan, eikä kellossa tunnit tunnu riittävän kaikkien mestojen koluamiseen. Me ei olla mitään monumenttien ja nähtävyyksien perässä juoksijoita, ja usein juurikin ihmisten ja elämänmenon seuraaminen on se ihanin juttu. Ihan mahtavaa tutkia pikkuisia kujia ja kuvitella oma elämänsä niitten uumeniin.

 

Barcelona

 

3. Paras rantalomakuva

 

Tomppa ja koirat Portugalin Portimãossa Praia do Barranco Das Canas -rannalla. Toinen toistaan mageemmat rantakuvat täytti kännykän albumit, mutta näissä missä meidän karvakorvat nautti elämästään täysin siemauksin, vei satanolla voiton fiiliksellään. Pakko vielä päästä ulkoiluttamaan koiruuksia noissa maisemissa.




4. Vuoden lempikaupunkini

 

Tätä oli pakko miettiä vähän pidempään, koska on muuten hemmetin vaikea valita yhtä. Italia kokonaisuudessaan yllätti meidät täysin, ja jäi vähän harmittamaan ettei vietetty siellä pidempiä aikoja. Valitsin sieltä kuitenkin yhden, joka oli hurmaava ja elävä kuin mikä. Koillis-Italiassa sijaitseva Grado nappasi palan sydämestä ja mietin jo muuttoakin sinne, kunnes tsekkasin tämän hetken säätiedotukset (alimmillaan +0), ja totesin ettei ehkä sittenkään. Me oltiin Gradossa huhtikuun alussa, ja ihan kyllä kahlailtiin koirien kanssa rantavedessä lämpötilojen ollessa kuumimmillaan +28. Bandyssä ei ollut ilmastointia, joten oli jo melkein tuskaista. Viileät illat ja yöt pelasti meidät. 


Koillis-Italian Grado.


5. Entäs kylä sitten?

 

Tämä oli myös paha, sillä vaikka kuinka yritän funtsia, mun on pakko jakaa tämä kahden kylän välillä - Frigiliana Andalusiassa ja Tossa de Mar Costa Bravan sydämessä - molemmat siis Espanjassa. Frigiliana on kokonaisuudessa mielettömän kuvankaunis tyttö ja Andalusian kauneimmaksi kyläksikin valittu, kun taas Tossa de Marissa SE juttu on nimenomaan Vila Vella, 1200 -luvulla rakennettujen muurien sisäpuolella sijaitseva vanha kylä. Harvoin näkee näin hyvin säilyneitä vuosisatoja vanhoja rakennelmia. Todella upeita mestoja molemmat.


Frigiliana

Tossa de Marin Vila Vella


6. Matkayllättäjä

 

Italia ehdottomasti! Espanjaa tuli suhattua edestakaisin, ylös ja alas ristiin rastiin, ja vasta aivan viimeisinä viikkoina siirryttiin Italian puolelle. Suurin yllättäjä Italiassa oli suhtautuminen meihin matkiksilla liikkuviin, sillä se missä Espanjassa häädettiin käsittämättömistäkin paikoista, Italiassa tarjottiin ilmaisia paikkoja meren rannoilta. Ei tarvinnut piilotella poliiseilta ja vetää verhoja alas kun niitä meni läheltä, vaan pystyi rentoutuneesti nauttimaan ympäröivistä kylistä ja maisemista. Monissa rantaparkkipaikoissa pysäköinti ja yöpyminen oli ennen huhtikuuta ilmaista (siis ihan luvalla), vettä oli tarjolla, samoin kuin vessojen tyhjennyksille oli ilmaisia paikkoja. Ihan super! Jos roadtrippiä on jatkossa tarjolla, Italia kolutaan varmasti tarkemmin. Harmitti ettei suunnattu sinne jo aiemmin.

 

Italian Pesaro

 


7. Kuva yläilmoista

 

Yksi meidän yöpymispaikkojen suosikki oli ehdottomasti Mijasin fribakentän vuoret, ja tuollahan me yövyttiin eri ajankohtina varmaan ainakin pari viikkoa. Tuulista oli välillä, ja välillä ihan helvetinkin myrskyistä, ja kuten kirjoitin täällä, Mijasin vuorten viimeinen yö meidän osalta oli yksi reissun pelottavimmista kokemuksista. Mutta maisemat oli sairaan hienot.




8. Paras matkahetki

 

Paras matkahetki osui taas roadtripille. Me treffattiin esikoista parikin kertaa reissun aikana, tuo kun tuppaa pyörimään Espanjassa pahimmat talvikuukaudet. Oli siinä esikoisen paikallisilla kavereilla ihmettelemistä, kun "törmättiin" Malagan rantakadulla ja tyyppi totesi  

 

tässä on muuten mun mutsi. 

 

Onneksi maailma on pieni💛.


Malaga, esikoinen vasemmalla ylhäällä.


9. Huonoin matkahetki

 

Yhden kerran reissun aikana meinasi sydän pysähtyä, ja se tapahtui paluumatkalla Ranskan puolella (lue täältä). Oltiin pelaamassa yksityisellä fribakentällä, joka oli kerrassaan valloittava paikka. Ei ketään muita, hurmaavat omistajat, kaikkinensa jotakin hyvin eksoottista fribailun saralla. Eräällä väylällä pyöri pari hevosta vapaana, ja me yritettiin iisisti luovia heppojen seassa eteenpäin. Toinen näistä hevosista hermostui kuitenkin meille hyökäten Salsan kimppuun, pariinkin otteeseen. Avaruuskoira Salsa juoksi edes takaisin väistellen iskuja ja juuri kun olin hyökkäämässä hepan kimppuun, Salsa pääsi karkuun.  Tuon pienen hetken aikana luulin oikeasti menettäväni Salsan.




10. Paras yöpyminen (hotelli, camping -alue...)

 

Kyllähän vuoden parhaat yöt vietettiin meitä uskollisesti palvelleessa minikoti Bandyssä. Meillä ei ole edes kotona niin hyvät sängyt tai makoisasti vietetyt yöt, kuin Bandyssä koko puolen vuoden reissun aikana oli, ja niitä sopii kyllä kaivata. Voihan Bandy!





11. Eksoottisin kohde

 

Matkalla taas jonnekin fribakisoihin Espanjassa, ainoa järkevä reitti oli ajaa Granadan kautta. Kylmiä kelejä, vuoristoa ja lunta ei kaivattu todellakaan, joten tuonne ei oltaisi normioloissa suunnattu, vaikka kuulemma hieno mesta onkin. Kuvassa Güéjar Sierran lumihuiput.


Güéjar Sierra


12. Paras ruokapaikka

 

Me syötiin ravintoloissa yllättävän vähän koko reissun aikana, sillä ei mielellään jätetty koiria yksinään matkikseen. Toisinaan kuitenkin repäistiin ja lähdettiin valmiisiin pöytiin. Ruoka Espanjassa oli maukasta kuin mikä ja varsinkin tapaksia oli nasta nautiskella. Paras ruokapaikka oli Malagassa, eikä se johtunut ruoasta (en edes muista ravintolan nimeä), vaan ehdottomasti siitä seurasta - esikoinen ja muutama muukin skeittari.


Malaga


13. Vuoden kesäkuva

 

Meille kesän kohokohta on aina Hongkongissa asuvan systerin & perheen tapaaminen Sastamalan piilopaikassa. Boo nauttii kalastamisesta mielin määrin ja me muut siitä kokonaisuudesta. Satoi tai paistoi.

 

Sastamala

 

14. Kaunein auringonlasku/ - nousu 

 

Järjettömän upeita auringonlaskuja ja -nousuja tuli nähtyä lukuisia. Parasta oli vaikea valita, mutta valitsin Catalonia Openin (fribakisa) avajaisaamun auringonnousun yhdeksi, koska se oli erilainen verrattuna niihin rannoilta otettuihin. Fribakisat pidettiin Barcelonassa, Parque de l´Hostal Del Fum -puistossa, joka oli kaikin puolin hieno. Eikös olekin hauska yhdistelmä puita?


Parque de l´Hostal Del Fum, Barcelona


15. Paras lentokonekuva

 

Mehän siis säästeltiin hiilijalanjäljissä 😂, eikä lennetty yhtään mihinkään koko vuonna. Tässä siis paras lentokonekuva maasta käsin.

 

Noli, Italia

 

16. Luontokuva

 

Yllättävän monella fribakentällä ja -kisoissa välillä jopa isoakin osaa näytteli erilaiset piikkipensaat. Olisittepa välillä nähneet revenneet housut ja verille raavitut sääret.

 

Pannonia, Itävalta

 

17. Vuoden risteily

 

Vuodelle mahtui yksi risteily roadtripin paluumatkalla (Muuga - Vuosaari), mutta kun ei tullut napattua kuvaa sieltä(kään), tässä reissun viimeisen ulkomaanyön majapaikka Neemessä. Paikallinen venekerho tarjosi kaikki fasiliteetit pientä korvausta vastaan ja mehän muuten maksettiin yöpyminen lavalla Latviasta ostettua halpaa kaljaa 😂.

 

Neeme Pohjois-Virossa

 

 

18. Kauimpana kotoa

 

Ihana Sagres! Portugalissa muutenkin, toinen toistaan upeampia ja aivan järjettömän hienoja biitsejä. Pakko päästä tonnekin uudestaan.

 

Sagres, Portugal

 

19. Nähtävyys

 

Tähän olisi voinut valita vaikka Sagrada Familian Barcelonassa, mutta mulle jäi eritoten mieleen Espanjan rannoilla olevat muistomonumentit. Varsinkin tämä eräs, joka oli valtava muistoalue Espanjan Garbonerasissa rannalla. Tuonne oli selvästi haudattu paljon lemmikkejä, ja voi miten ihana ajatus onkaan💜.


Garboneras, Espanja


20. Vuoden maisema

 

Mä luulen että me jo vähän turruttiin kaikkiin upeisiin (ranta)maisemiin, sillä niitä mahtui matkan varrelle käsittämätön määrä. El Puerto de Santa Mariasta en ole vielä laittanut yhtään valokuvaa tähän postaukseen, joten olkoon tämä vaikka vuoden maisema - meri, aurinko ja taivaanranta toimii aina. Ei sitä paljon muuta tarvitseekaan.


El Puerto de Santa Maria, Espanja


21. Roadtrip

 

1.1.2024-29.4.2024 Eurooppa. Me lähdettiin reissuun jo marraskuussa 2023, mutta 2024 ajetut maat oli seuraavat; 

 

  • Portugal
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • San Marino
  • Kroatia
  • Slovenia
  • Itävalta
  • Slovakia
  • Tšekki
  • Puola
  • Liettua
  • Latvia
  • Viro

 

Huikea määrä maita ja vähempikin olisi riittänyt. Silloin olisi varmasti ehtinyt tutustumaan paikkoihin huomattavasti paremmin. 

 

Jännä juttu muuten noi levottomat jalat.


Viñaros, Espanja


22. Kuva johon palaan uudelleen

 

Valtava määrä ihania kuvia, mutta tähän kuvaan palaan päivittäin uudelleen, sillä se on päätynyt myös mun kännykän taustakuvaksi. Onnellinen Salsa Portugalin rannalla.

 

Olihan muuten matkavuosi 2024 💙!


Sagres, Portugal

8

Bye bye kesä 2024


 

Jos nyt olisi toukokuu (voi olispa!), kävisin vakavan keskustelun itseni kanssa siitä mikä on kesälle järkevä määrä puurtamista. Koko syksyn ja talven saapuvaksi odotettu kesä on kuitenkin aivan liian lyhyt, joten olisi ehkä viisasta varata (oikeasti VARATA) aikaa myös muullekin kuin suorittamiselle.


Kuinka vanhaksi pitää elää, että sen viimein tajuaa?


Joten bye bye kurjet, mä missasin tän homman taas. Yllättävän aikaisin on kurkia muuten lähtenyt, vaikka lämpöä ja kesää näyttää piisaavan vieläkin. Ne taatusti tietää jotain, mitä me ei.


Tänä kesänä on siis suoritettu, joten tyhmästä päästä on kärsinyt taas koko kroppa (melkein kirjaimellisesti). Käytännössä vietettiin kesän aikana vain viikko lomaa, ja se onneksi siellä ihanassa piilopaikassa siskon perheen kanssa. Aivan taivaallista herkkua! 

 

Me ollaan systerin kanssa samanlaisia suorittajahirviöitä (tai systeri on kyllä potenssiin kymmenen), mutta yllättäen viime vuoden tavoin tänäkin kesänä osattiin ottaa lungisti. Saunottiin joka ilta, grillailtiin keleistä huolimatta, pojat ja Boo kävi kalastusreissuilla ja iltaisin pelattiin Hollywoodia. Mikä parasta, systerin kanssa höpöteltiin maailma taas huomattavasti paremmaksi paikaksi. 


Mitä enemmän näitä kilometrejä kertyy, sitä kovemmin ikävä pusertaa, kun Hongkongin porukka liitelee takaisin kotiinsa. 

 

Olispa aina kesä...


Kesälomaviikon viettoa ihanassa piilopaikassa.

Poikien hommia, Boo on ihan päällikkö

Herkulliset lomaeväät valmistumassa


Käärme hotspot


Meillehän kävi tänä kesänä kaksi äksidenttiä, joista toinen oli väärä hälytys, mutta maksoi silti 270€. Salsaa pisti ilmeisesti sitten amppari, sillä kuono turposi huolella ja koko typy veti ihan veteläksi. Ja kuten aina, tämäkin tapahtui yhden auton huushollissa tietenkin silloin, kun Tomppa oli auton kanssa muualla. Ja vielä VIIKONLOPPUNA, mikä Kemiönsaaren tapauksessa tarkoittaa visiittiä Raision ryöstöhinnoitellussa Eläinlääkäriasema Evidensiassa. Vitsit että risoo, ettei Turun alueella ole mitään muuta vaihtoehtoa päivystysaikoina kuin tuo päivystys, joka veloitti 270€ pelkästä toteamuksesta, ettei ole kyyn purema - menkää kotiin. 

 

Fuck!


Mä mietin monesti sitä, kuinka ikinä milloinkaan ihmisillä on varaa pitää huolta lemmikeistään, varsinkaan viikonloppuisin ja iltaisin, ja silloin kun on mahdollisesti kysymys elämästä ja kuolemasta. Noh, toisilla on varaa tietenkin vakuutuksiin, ja sitä varten nuo yksityiset eläinlääkäriasemat onkin hinnoitelleet itsensä avaruuteen. Meidän turreille ei vakuutuksia edes saada, koska liian paljon ikää ja tuontikoiria. Aivan paskaa.


Viikko sitten Boota purasi sitten kyy tässä pihalla, ja tietenkin viikonloppuiltana. Tomppa oli Nurmijärvellä, naapuriystävät Kokkolassa (mitenkäs muutenkaan), joten soitto Tompalle, että 


talla pohjaan, Evidensia kutsuu!

 

Tompan ajellessa kohti Kemiötä, soittelin kuitenkin pariinkin naapurikuntaan, josko jossain suostuttaisiin ottaa karvainen potilas Kemiönsaarelta, mutta vastaus oli ei. 


No onnistuisiko tiputusaineitten ja tarvittavan rekvisiitan myyminen meille? Voitais näin ollen itse hoitaa tiputus, tehtiinhän me sitä Bumban kanssa monta kuukautta.

 

Eräs nimeltä mainitsematon naapuripitäjän päivystävä klinikka suostui tähän (en uskalla kertoa mikä, sillä en tiedä josko siitä olisi kyseiselle taholle tiedossa harmia), joten sinne sitten. Vaikka klinikalta silloin sanottiin, ettei Boota oteta hoitoon, Tomppa pakkasi silti Boon autoon, sillä tiputuksen olisi voinut aloittaa silloin jo autossa. Aika mahdotonta se olisi näin jälkikäteen ajateltuna kyllä ollut, mutta paniikissa ei  järkikään näköjään kulje. 


Onneksi naapuripitäjän päivystäjä oli ystävällinen henkilö ja otti Boon hoitoon välittömästi. Kiitos sinulle tuhannesti - Boo selvisi, vaikka olikin särkylääkkeitten takia pari päivää aivan kuutamolla. 


Päivystyshoito viikonlopun 100:n prosenttien lisineen olisi Evidensiassa maksanut sellainen 900€ (siis saatana sentään!), nyt selvittiin alle kolmella sadalla, mikä on aivan jäätävä säästö.


Mä en tajua kuinka me suurin piirtein selvittiin kobrien kanssa, mutta näitten helvetin kyitten kanssa ollaan ihan kusessa. Phuuh, anteeksi kielenkäyttö, mutta mulla on keittänyt yli jo pari vuotta sitten.  

 

Kuinka me aina onnistutaankin muuttamaan käärmehotspotiin? 

 

Näin sivulauseessa on muuten pakko todeta, että kyllä meidän ihanat karvaturrit on jo eläkeiässä. Sen huomaa vähän kaikesta - uni maistuu, aitaa ei juurikaan nakerreta enää ohikulkijoitten takia, eikä sännätä aidan raosta joka kerta, kun pelloilla liikkuva riista vilauttaa häntäänsä. Itse "pedattu" pehmeä peitto vie monesti voiton, vaikka tarjolla olisi hirvensarven heittelyä pihamaalla.


Voihan aika minkä teet...


Kyyn purema tuossa kuonossa ennen valtavaa turvotusta ja koomaa

Maailman ihana Bumba on sydämessä aina.


Surkea puutarhuri


Mä olen surkea puutarhuri. Intoa ja kiinnostusta kyllä riittäisi, mutta kun toukokuussa istutetut salaatinsiemenet ei vieläkään anna satoa, alkaa se intokin kummasti hiipua. Ehkä ongelma oli toukokuun helteissä eikä siemenet kunnolla itäneet (en tiedä), mutta jossain vaiheessa sellaiset viiden sentin mittaiset salaatin alut ilmeisesti muumioitui, sillä ne ei näytä kuolleilta, mutta mitään kehitystä ei myöskään ole näköpiirissä. Ja kyllä, olen kastellut hyvin. Nothing.


Sama kävi samettiruusun siemenille. Ennen niin takuuvarma samettiruusu jämähti samalla tavalla, kuin salaatitkin. Kymmenistä krassin siemenistä iti kuusi (ne muumioitui myös), miekkaliljat aloitti kukinnan elokuun vikana päivänä, Virosta ostetut ruusun taimet hyytyi alkutekijöihinsä (mä luovutan jo ruusujen suhteen) ja kokeiluna lehtikasaan istutetuttujen perunoitten varret kuihtui jo aikaa sitten. Mutta okei, tulihan noita peukalonpään kokoisia perunoita parisen kourallista, jippii!

 

Onneksi Pauliina oli ajatellut Euroopan reissulta tulevaa ystäväänsä ja varannut mua varten joitain siemeniä ja juurakoita, muutaman taimenkin oli esikasvattanut. Sain siis edes jotain kasvun ihmettä hämmästeltäväksi. Kiitos Pauliina.

 

Koko kesän pottusaldo

toukokuun lopusta asti salaatit on olleet tässä tilassa

Verratkaahan mun samettiruusua noihin tiiliin, hämmästyttävän hieno.

 

Omissa oloissa


Aika paljon me ollaan tänä kesänä oltu ihan omissa oloissa. Se on toisaalta hyvä juttu, sillä moni kesken jäänyt remppahomppa on pyörähtänyt uudestaan käyntiin. Syksy tuo mulle tullessaan aina jonkinlaisen "pesänrakennusvietin", ja se tarkoittaa pään täydeltä ideoita, joita voisi verstaalla toteuttaa. Kuten vaikka uusia ikkunakaappeja, kylppärin sisustusjuttuja, sun muuta. Pinterestistä on taas kuumeisesti kahlattu ideoita samalla, kun on mietitty tulevan talven hengenpelastussuunnitelmia.


Mihin ja miten siis?


Onneksi Mr. Beck (blogin vieraskynäilijä) tulee yllättäen ilostuttamaan meitä läsnäolollaan ja tuo tullessaan tuulahduksen Samuilta.


Yhtenä päivänä viritettiin fribakisakatsomo ihan meille vaan.

Lohtakin ollaan loimutettu yhden kerran, wow!

Syksy tulee ja Kemiö vaipuu pimeyteen. Äkkiä niitä valoja perkele!


2
Back to Top