Mr. Becksin Olymbecksit 2025

 

 

Kuten hyvin voi kuvitella, Samuilla asuu valtava määrä "muualta" tulleita, ja yksi näistä on melkein jo alkuperäiskansaksi muokkautunut Mr. Beck. Itse asiassa hyvin harva saarella asuva thaimaalainen on alunperin Samuilta, sillä noin 50-60% asukkaista on varsinkin matkailu -ja muitten palvelualojen töitten perässä sinne muuttaneita, ja siihen päälle vielä kaikki farangit.

Eli kyllä, Beck on ihana dinosaurus, kun Samuista puhutaan. Ja koska Beck ei ole mikään tuppisuu, eikä varsinaisesti pysy juuri paikoillaankaan, on hän Samuivuosiensa aikana tutustunut valtavaan määrään ihmisiä. Moni heistä joita Beck taas vastaavasti ei tunne, tietävät Becksin kyllä, sillä Beck ei myöskään pyri olemaan huomaamaton💜.

Vai mitä sanotte?

 

Vuosittain Beck järjestää ystävilleen (nyt jo traditioksi muodostuneet) hupimieliset Olymbecksit, käsittäen erilaisia joukkuekisailuja, ruokailua, alkomahooliakin😂, mutta oleellinen asia on tietty treffata myös niitä frendejä, joihin ei fribakentillä törmää. Aika moni hänen frendeistään tosin viskoo kiekkoa, ja Becksihän se oli, joka meidätkin tuon sisuksiinsa imaisevan lajin pariin vei - juurikin tuolla Samuilla. 

Olymbeksit

Beck oli mielivaltaisesti valinnut joukkueitten tiimipäälliköt, joitten seuraksi sitten arvottiin itse tiimiläiset. Niinkin hauskasti kävi tänä vuonna, että oman tiimini kaikki muut jäsenet olivat yllättäen suomalaisia, paitsi meidän tiimipäällikkö Angy, joka on kotoisin Venezuelasta. Tätähän me sitten ihmeteltiinkin, sillä iso osa kisailijoista oli kyllä jenkkilästä. Traditiosta on näemmä matkan varrella kehkeytynytkin Suomi vastaan Usa -kisailu.

 

Mähän en välttämättä edes muista kaikkia kisalajeja, mutta ainakin me minigolfattiin, heitettiin tikkaa samoin kuin jotain tarrapalloja tauluun, pelattiin mölkkyä (se taisi tosin olla nimetty mölzyksi), petangia tietty, yritettiin osua fudiksella keikkuvaan koriin, puttailtiin kiekoilla ja ne kaikkein eksoottisimmat lajit oli teippirullien maaliinheitto, sekä minilaskuvarjohyppääjien tähtääminen maalialueelle. Edellisenä vuonna lajeihin kuuleman mukaan kuului myös jonkinlainen tanssiskaba (onhan Beck varsinainen partaveitsi monellakin tapaa😅), mutta vaikka huhuja kuuluikin, tarina ei kerro miksi se tänä vuonna jäi välistä.

Muutama Stop@Sopan työntekijöistä (muistatteko ihanan ravintoloitsijaystävämme Sopan?) piti meistä kisailijoista älyttömän hyvää huolta, eikä grilliruokakaan ainakaan omalta lautaselta kesken loppunut. Voin muuten kehaista, että Becksin löytämät paikalliset makkarat sopi hodareitten väliin kuin nenä päähän, vaikkei omat muistot niistä olleetkaan kovin kummoiset.

 

Ihana iltapäivästä seuraavaan aamuun sessio, joka meilläkin eteni jatkojen kautta Becksin rantabungalowille yökyläilyyn. Big Buddhan lähelle (joka on siis Becksin hoodeilla) on vajaa vuosi sitten avattu näyttävä ja tasokas uusi jamimesta Vibration, missä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kummoisia tyyppejä instrumenttien takaa löytyy - taso on nimittäin parhaimmillaan todella kova aina laulajasta lähtien. Vibration löytyy Facebookistakin, joten käy ihmeessä tsekkaamassa mesta etenkin, mikäli perusjamimeininki tulee korvista. Toisenkin vinkin voisin antaa musadiggareille, nimittäin Koh Samui Musicians Community Facebookissa, josta saa varmasti ainakin varteenotettavia ideoita erilaiselle illanvietolle Samuilla😁.

Voihan tapahtumajärjestäjä ja ilopilleri Beck (vaikka mä välillä nimittelenkin sua mörrimöykyksi)! Suurkiitos aikaiseen aamuun vierähtäneestä illasta, thank you mak mak and mak💜!

Vibrationin vessan seinältä bongattua ;)

10

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 3

 

 

Tässä siis yleisön pyynnöstä Mr. Becksin järjestyksessä kolmas (ja herkullisin) osio lisänä aiempiin "terveyspostauksiin", jotka löytyvät täältä ja täältä. Enjoy!

 

Ps. Kuten somessa jo kerroinkin, Becksi kävi meillä tässä syksyn mittaan kyläilemässä ja kyllä, päästiin maistelemaan tätä spesiaalisoossia, namiskus😍.

Huono lähtökohta - Hieno tulos

 

Pääkohtaisesti suomalaiset vihaavat vihanneksia yli kaiken. Niistä kuitenkin löytyy kaikki vitamiinit, mitä elimistö tarvitsee. No tarvitsiko sitten tulla Samuille asti tajuamaan ja löytämään tämä ihmeellisyys?

No eipä tietenkään! Tarvitsin kenties tulla tänne sen takia, että löysin vahingossa hyvän koostumuksen, joka käy kertakaikkisesti kaiken päälle: on se sitten leipää, perunaa, pastaa, riisiä, pizzaa tahi tizzaa, täysjyvä tortillaa. Sitä voi käyttää täytteenä pitaleipään, lihikseen, Mexican ruokiin, burgeriin, toastiin tai mitä suurinpiirtein mieleen juolahtaa. Täysjyvä on hyvä olla aina mielessä. Vaaleissa jauhoissa on about 0% hyvää, koska niistä on riisuttu kaikki terveellinen pois. Potutkin tulisi parhaimmillaan syödä kuorineen ja vitamiineineen, tosin hyvin pestynä.

Soppaakin siitä saisi lisäämällä kuumaa vettä. Kaiken hienous on siinä, että se on aina maittavaa! Ja eri makuista eri "pinnoissa", ja lisää muutoksia saa helposti heittämällä hieman lisää "jengaa" vaikkapa chilillä, paprikalla tai oreganolla, sekä muilla mausteilla.

Tietysti kaikkein parhainta on se, että se on superterveellistä, mutta myöskin aina superherkullista, josset todellakin sössi tuotosta. Se on kylläkin vaikeata. Oikeastaan liikaa suolaa on ainoa vaihtoehto mennä väärin. 

Ehkäpä tarvitsi tulla Samuille sairastamaan nivelreumaa... Kuten aikaisemmin kävi ilmi, söin 2 kg punaista prosessoitua lihaa viikossa. Nyt kun ei enää suonet anna periksi, oli pakko löytää terveellisempi, kuitenkin maukas vaihtoehto. Tuossa meni tovi. Vuoden tätä syöneenä voin sanoa, että siihen ei varmasti kyllästy! Syön sitä päivittäin ja haluan, että sitä on aina kaapissa. Esimerkiksi ruisleivän päälle matto soossia, vielä pari tomaattia pääosin vihannesten päälle ja juustoa kerros, mikroon - aivan loistavaa! Kylmänäkin, mutta lämmitettynä aivan omansa. Ja hemmetin hyvää terveydelle. Sen sijaan, että laittaisin aiemmin rakastamaani metwurstia tai lauantaimakkaraa...

Eihän mikään päivässä tee muutosta, mutta kun tuosta ottaa kopin, ihminen alkaa tekemään muutoksia. Ohut läskikerros kerrallaan alkaa hävitä ja jos ruokavaliomuutoksen lisäksi tekisi muutaman muun elämäntapamuutoksen, tätä omaa prosessiani olisi voinut nopeuttaa huomattavasti. Esimerkiksi leikkaamalla pois alkoholin käyttöä ja lisäämällä erilaista liikuntaa vielä enemmän siedettävissä määrin. Siltikin 1% pudotusta rasvaprosentista kuukaudessa on lähes taianomaista ja se tulee näin, eikä se tule takaisin viikonlopun pizzailusta. Kyllähän pakki voi kasvaa, mutta rasvaprosentin kasvattaminen vaatii taas u-käännöstä.

Tässähän tämä reseptini väännös on nyt sitten kaikille innostuneille (katsopa osa 2, alkuperäinen hankintalista) ja tämä on viimeisimmän löydökseni tulos.

 

Käytin hierojaani aputyövoimana. Suomessa voi helposti käyttää lapsityövoimaa tai puolisoa ;)

Kaikki kannattaa silputa suht pieneksi.

Aloita prosessi pannulla aina tomaattien kanssa. Pilko ja öljyä tomaatit, suolaa, pippuria ja kun ovat tarpeeksi lötkyisiä, Muttia (tomaattimurska) sekaan ja n. 5 minsaa sekoittaen ja lisäten suolaa ja pippuria. Koko höskä sitten kattilaan pohjiksi ja kansi päälle.

Nyt voikin sitten heittää sekaan muita vihanneksia ilman sen suurempia järjestyksiä. Lihat kuitenkin aina viimeisenä. Paprikaosioon reilusti soijaa ja paista letkumaiseksi niin ettei rapise hampaissa.

Sipulin kohdassa ruskistus, ja olutta reilusti sitten sirisemään. Pepsi Max lisätään kun nestettä on haihtunut kyllin. Annetaan muhia ja kattilaan.

Parsakaaliin lisätään n. 5 minuutin kohdilla öljyä pohjille. Sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa kostuttamaan oluella ja Maxilla. Jos ei tykkää rouskuvista vihanneksista esim. pizzan päällä, on syytä kypsyttää kaikki huolellisesti. 

Aikaisemmat 4 vihannesta olivat ns. peruselementit. Jos makuun haluaa seuraavilla kerroilla lisää svengoja, voi kypsyttää olut/Max -combossa vaikkapa pataattia ja munakoisoa valmiiksi pilkottuina ja heittää päälle vaikka chiliä ja valkosipulia, porkkanatkin sopivat. 30 minsaa vähintään kypsennys.

Voi ottaa vaikka BBQ kanat, pilkkoa ne pieneksi ja maustaa sopivasti suolalla ja mustapippurilla. Siihen voi tempaista "atomeista" kastikkeen kuin kastikkeen ja sitten lisätään ja sekoitetaan sekaan puolet kattilan sekoitetusta ja muhineesta perustasta. Voila, kastike 2.

Kastike 1. on luonnollisesti pelkästään kanajauhelija + tomaattisoossi.

Kastike 2. muuttaa toki ulkonäköä, kun siihen lisätään tomaattivihannessoossia.

Jos pysyttelee 1 kilon säännössä (n. kilo kutakin vihannesta, Muttia sekä lihaa), pitäisi jokseenkin jokaisesta taloudesta löytyä tarvittavat vermeet käsitellä homma maaliin saakka.

Becksin soossia korvikkeeksi!

Ps. Tässä vielä Iltasanomien artikkeli aiheeseen tavallaan liittyen: https://www.is.fi/terveys/art-2000010813349.html

2

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 2

 

 

Moi, ja hauskaa kurpitsajuhlaa kaikille!

 

Kuten edellisessä postauksessakin, puheenvuoro on siirretty meidän hurmaavalle Samui -kirjeenvaihtajalle Mr. Becksille:

Faijasta vielä sen verran...

Itsepäisyys on pahin vihollisistamme

 

Seurasin erittäin läheltä isäni Pentti Kossilan taistelua vuodesta -74 lähtien, koska olin hänen lenkkeilykumppaninsa. Aloimme ramppaamaan Tapanilan Erän ympäristön ja kotimme välillä noin kolmen kilometrin pituista matkaa. Hän kirjoitti tuolloin ylös tarkalleen päivämäärät ja ajan, joka matkaan kului. 

 

Hän kertoi, että hankalinta oli tolkuttoman sokerin käyttämisen alkuun vähentäminen ja sitten lopettaminen, sekä Kent -tupakoitten lopullinen stumppaaminen.

 

Mitä isäni sitten kirjoissaan niin sanotuksi luontaistuoteguruksi tultuaan korosti, oli tietyllä tavalla luontaistuotteiden määrääminen erilaisina annoksina, kuin lääkärillä ikään. Tämän takiahan hänen sukset menivätkin täysin ristiin lääkeviranomaisten kanssa.

Lopullinen niitti hänellä lääke -ja terveysviranomaisten vastustamiseen tuli, kun hän sai sisäelintulehduksen, joka oli jo operaation jälkeen parantumassa, mutta koska hän oli mennyt myöhässä sairaalaan, tulehdukset olivat ehtineet jo levitä myös muihin sisäelimiin. Tämä sitten laukaisi Pentti Kossilan viimeisen laulun.

Samuin positiiviset fibat

Oma polvi se paranee

 

Itse en ole perustanut suurten luontaistuotemäärien syömiseen. Hankin vitamiinit suoraan vihanneksina, hedelminä, sekä nykyään muutenkin terveellisesti syöden. Ja paljolti olen aina hedelmiä nauttinut.

Vuoden 2024 alusta alkaen olen sitten tehnyt seuraavanlaisia muutoksia:

• Punainen liha on jäänyt kokonaan pois
• Sokeri noin 98%:sesti
• Syön ainoastaan kanaa, kalkkunaa tai kalaruokia
• Röökit stumppasin lopullisesti kaksi vuotta sitten. Paheellisesti kuitenkin polttelen edelleen sikkeä ja käytän nuuskaakin, mutta ainoastaan viihdeiltoina. Niitä tosin tavalliseen kansalaiseen verrattuna riittää kyllä kohtuullisesti. 
• Senkin suhteen olen kuitenkin tehnyt parannusta, enkä juo enää useita kaljoja peräkkäisinä päivinä, käytän myös vähäkalorisia oluita, sekä sitten vähäkalorista komboa, elikkä sokeritonta Pepsi Maxia blandiksena ja viskiblendiä, joka on tavallaan luontaistuote sinänsä. Myöskään älyä ei enää koskaan heitetä ämpäriin😅.

 

Painoni on kuitenkin pudonnut ihannepainoon suhteessa pituuteeni. Mikään kovempi urheilija en ole ollut enää vuosikymmeniin, ja viimeisen salikäymisenikin olen tehnyt vuonna -97. Kuitenkin pienillä nikseillä, pienillä liikkumisilla, terveellisellä ruokavaliolla ja huumorimielisellä elämänotteella voin sanoa, että ikäisekseni olen erinomaisessa kondiksessa sekä fyysisessä, että ulospäin näyttävässä "lookissa".

 

Itse näen, että hyvä henkinen balanssi, omaan terveyteen panostaminen, kovan stressin välttäminen, huumorintajun säilyttäminen tiukoissakin paikoissa, jatkuva positiivinen ajattelu negatiivisissakin paikoissa, lääkkeitten ja sairaaloitten välttely kaikin keinoin, sosiaalinen kanssakäyminen sekä perheen että ystävien kanssa ovat asioita, jotka edesauttavat elämään täysin terveellistä ja tasapainoista, sekä onnellista elämää.

 

Beck's special sause! Kaloreita vähän, vihanneksia paljon, kanan jauhelihaa näöksi.

 

Itselläni on tietysti lisäksi tämä Samuin paratiisisaari tässä, joka tuottaa jatkuvasti positiivista fibaa, mutta kun sitä ei ole kaikille tarjolla, niin täytyy hakea positiivisuutta muista asioista, kuten vaikka eläimistä, lapsista, puolisostaan, urheiluharrastuksista, työnteosta ja vaikkapa kokkailusta.

 

Kun aloin syömään tätä omaa valmistamaani spesiaalisoossia, niin rasvaprosentistani on vuoden alusta hävinnyt prosentti per kuukausi. Ja vauhti jatkuu edelleen. Joo, se on tukevasti ylipainoisen tai muulla tavalla ylipainoisen aivan paras "lääkityskeino", jolla paino lähtee pysyvästi ja huomaamattomasti rasvaprosentin pienenemisen takia. Huomaat koko ajan pieniä uusia asioita kehossasi, jotka laittavat sinut yrittämään entistä enemmän kaikkien muiden parantavien asioitten suhteen. 

 

Tekee kerralla isomman satsin ja paria makua, niin sinkku elää pakastamalla pitkään.

 

Tähän loppuun heitetäänkin sitten kuvissa näkyvän Becksin "Specialsoossin" teko-ohjeita:

 

• Valitaan näitä vihanneksia: bataatti, parsakaali, tomaatti, paprika (3 väriä jees), sipuli. Kurkku tai porkkanakin käy, näillä voi korvata jotain kauden kalliimpia vaihtoehtoja. 
• Mutti tomaattimursketta 3 prk á 400g
• 400g/kilo kananjauhelihaa. Voihan sinne enemmänkin laittaa, tai vähemmän riippuen siitä, onko enemmän lihaan menevä vai ei. Ja kasvissyöjä voi jättää laittamatta kokonaan.
• Bertolli oliiviöljy
• Tölkki Pepsi Maxia
• Tölkki hyvää lageria
• Kikkoman soijasoosi
• Suosikkimustapippuriasi (oma suosikkini on McCormick, mutta sitä on todella vaikea saada Suomesta)

 

Kaikkia näitä vihanneksia kilon verran. Turha alkaa näpertelemään, koska suurin osa menee pakkaseen, josta sitä on aina helppo ottaa lisää. Tietysti jos olet kädetön kokki, niin älä tee näin, vaan aloita pienemmällä satsilla ja suhteuta luvut pienempiin annoksiin. Täysin väärää lopputulosta on vaikea saada.

 

Itse asiassa jätänkin tämän tähän. Tarkastellaan tässä kohtaa kuinka paljon Heidin blogilla on vielä suosiota. Elikkä heittäydyn itse tässä hänen puolestaan luodin eteen ja sanon, että reseptin teko ja osa 3 tulee, jos kansa niin vaatii. Eli 10 tykkäystä, niin ohjeet tulee kolmososassa 😘...

 

Voi hyvin käyttää myös burgereihin

Eri maut eri rasioihin ja pakkaseen.

 

3

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

 

Heissuli vaan kaikille! 

 

Aika juoksee hirmuvauhtia eteenpäin ja KAIKKI somekanavat on itselläni jäänyt täysin paitsioon. Sorry about that. Me täällä yritetään kovasti keräillä pätäkkää tulevaa Samui -reissua varten, minkä johdosta lähes kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, oli se sitten virtuaalista tai liveä, on loistanut poissaolollaan. Pakko myöntää, että peltojen keskellä meno on ollut aika yksinäistä.

Paitsi että hyvä ystävämme ja blogin vieraskynäilijä Mr. Beck pyörähti viihdyttämässä meitä muutamien päivien verran, tosin taitaa siitäkin vierailusta jo olla sen pari viikkoa vierähtänyt. Mutta eniveis, olihan älyttömän mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja todellakin saada se aurinkoinen tuulahdus Samuilta💜.

Ja... mähän lupasin teille ruinata Becksiltä blogiinkin joitain ajatuksia, joten tässä niitä nyt tällä erää sitten ainakin kahden osan verran (lupaan kiristää lisääkin), olkaa niin hyvät: 

 

Beck ja pari muutakin Samuin pelikaveria

 

Beck: Samuilta kaivettua kuntoa, osa 1

 

Elämässä Samuilla on ollut monia ystäviä, mutta useimmat heistä ovat vuosien varrella palanneet oravanpyörään, josta on ollut tarkoitus tulla takaisin. Monien sattumien summana vain harvat ovat kuitenkaan onnistuneet hyppäämään pois sieltä. Omalla kohdallani se kuitenkin tapahtui, ja Samuin saaresta on tullut se todellinen koti vuodesta 2000 lähtien.

 

Matkaan mahtuu toki kaikenlaisia pieniä seikkailuja, aivan kuin videopeleissä, joissa käydään pelaamassa satunnaisia minipelejä. Niin minäkin olen joskus poikennut pois rutiineista, mutta siitä lähtien kun löysin Samuin tarjoamat ihanuudet, se on tuntunut oikealta kodilta. 

 

Ilmasto on jotain käsittämättömän hienoa, missään muualla maailmassa en ole törmännyt vastaavaan. Lämpötila laskee harvoin alle 25 asteen, vaikka marras-joulukuussa saattaakin olla hieman "pakkasen puolella", eli alle 25 asteen. Tämä lämpö sopii minulle mainiosti, ja kun keho tottuu tähän ilmastoon, Suomen viileät kesät vaativat pienen varustautumisen. Yleensä ennen Suomen reissuja piti kasvattaa hieman painoa, että kesti ne 3-4 kuukautta kylmemmässä ilmastossa.

 

 

Kavereihin voi törmätä parin tai parinkymmenen vuoden välein, kuten kuvan oikean puoleisiin tyyyppeihin.

Chili - Kanan koipien syöntikilpailu! Sosiaalinen media livenä on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

 

Reumaa puskee

 

Vuonna 2018 elämäntapani alkoivat vaikuttaa niveliini, ja kivut kävivät sietämättömiksi. Yksinkertaiset asiat, kuten Pepsi Max -pullon avaaminen olivat lähes mahdottomia, koska sormiin sattui niin paljon.

 

Kivut olivat levinneet myös nilkkoihin. Käveleminenkin alkoi olemaan paikoin vaikeata ja tuskallista. Siinä vaiheessa liikunnan ajatteleminen, saati lisääminen oli kerrassaan mahdotonta. Sen seurauksena olin ajautumassa kohti syvempää ja syvempää liikkumattomuuden tilaa, josta olisi ymmärrettävästi sitten seurannut kaiken näköisiä sairauksia, ellei jotain ratkaisua ulos olisi löytynyt.

Onneksi Heidin kautta sitten löytyi kaveri, jolla oli pienoista sairaanhoitotaustaa. Hän ehdotti, että "hanki se ja se, ja että tällaisella kuurilla pääset kivuista pois, sekä harrastamaan taas ja sitä kautta myös saamaan itsesi normaalimpaan tilaan".

Noh, minäpä poika siinä kohtaa päätin, että en jätäkään tätä pelkästään pillerien namusteluksi loppuelämäksi, vaan koska en ennenkään elämässäni ole perustanut terveyttäni lääkkeiden syömiseen, ajattelin että minun on pakko tehdä pieni myönnytys lääkkeitten suuntaan, jotta pääsisin terveyteni suhteen taas lähtötilaan.

Ja niinpä tein. Tämän kuurin yhteydessä aloin kuitenkin muuttamaan muitakin elämäntapojani, kuten kaksi syötyä kiloa prosessoitua lihaa viikossa, jonka pudotin ensin noin 400 grammaan ja vielä myöhemmin noin 200 grammaan. Otin myöskin vihannekset ensimmäistä kertaa oikeasti ruokavaliooni. Sen lisäksi lisäsin paljon hedelmien syöntiä, jotka tulivat aivan uudella tavalla ostoslistalleni. Tällä linjalla on pysytty edelleenkin, ja muutoksia on toki tapahtunut matkan varrella - parempaan suuntaan.

 

 

Liikunta ja huumori auttavat hoikkuuden vartalon etsimisessä ja tukan päässä pysymisessä. Vanha Kossilan sanonta.

 

Faijasta poika paranee

 

 

Lopetin sokerilimujen juomisen ja siirryin sokeroimattomiin versioihin jo vuonna 2000. Sen jälkeen on tullut tehtyä pieniä muutoksia silloin tällöin, mutta nivelreuma oli sitten se tekijä, joka laittoi ajattelemaan aivan uusia malleja. 

Keho tuli yksinkertaisesti siihen pisteeseen, että vaihtoehdot olivat joko alkaa elämään lääkityksen kanssa, tai kiristää herkkuja ja tehdä merkittäviä muutoksia ruokavalioon. Usein ihmiset jatkavat vanhoilla tavoillaan, koska he tuntevat että heiltä viedään valinnan vapaus, mikäli siirtyvät terveellisimpiin valintoihin. Mutta todellisuudessahan luonnosta löytyy yhtä hyviä ja mukavia vaihtoehtoja.

 

Tarjolla löytyy esimerkiksi plant-based suklaata, jossa ei ole sokeria, ja vaikka sokerittomia karkkeja alkuun karsastaakin, niin kyllähän vaikkapa röökin polttamisen lopettaneet tietävät, että alku on vaikein.

 

Maku on tietysti hieman erilainen sokerittomissa tuotteissa, mutta kun aivot ja kieli oppivat tunnistamaan ja arvostamaan uusia vivahteita, niin yllättäen aivot ja mieli kiittävät, kun oma keho alkaa pikku hiljaa muuttua ja kehittyä parempaan suuntaan. Joissain tapauksissa se vie useamman viikon, mutta yleensä jos jotain nauttii päivittäin, voi jo viikossa tottua uusiin vaihtoehtoihin. Vaikka alussa uusi asia ei maistuisi hyvältä, mieli sopeutuu nopeasti. Aivan kuten koira jota palkitaan, mieli palkitsee hyvällä omallatunnolla, kun onnistuu vaivattomasti kiertämään chipsihyllyt, karkkikepposet ja jäätelöhoukutukset.

 

Jos vertaa sokerillisen limun tai mehun juomista sokeroimattomiin vaihtoehtoihin, ero on valtava, mutta ei vaikea. Muutaman vuoden kuluttua vaikutus voi olla huomattava, erityisesti heille, jotka ovat tottuneet käyttämään paljon sokeria.

 

Isäni Pentti Kossila, oli aikansa luontaistuoteguru, ehkä ensimmäisiä sellaisia Suomessa. Hän kirjoitti kolme kirjaa, joissa käsitteli omaa elämäntapamuutostaan ja tarjosi omien kokemustensa pohjalta vinkkejä elämän parantamiseen. Hänen ensimmäinen kirjansa, "Miksi sairastumme? Miten parannumme" esitteli hänen ravintoneuvontatiiminsä, johon kuului muun muassa moninkertainen suunnistuksen maailmanmestari Liisa Veijalainen, sekä Moskovassa dopingista kiinni jäänyt Martti Vainio. Isäni ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä dopingin kanssa, sillä hän suhtautui fanaattisesti luontaistuotteisiin ja niiden hyötyihin...

 

 

Pysyhän kuulolla, Part 2 tulossa ihan justiinsa...

 

 

 

Samui kuutamosta energiaa!

2

Vieraskynäilijä Mr. Beck - Kalaa takuulla

 

 

Tämän vieraskynäilyn on tehnyt Samuilla jo noin 20 vuotta asunut hyvä ystävämme Mr. Beck. Olkaatten hyvät:

KALAA TAKUULLA

Samuilla on moni käynyt merellä kokeilemassa kalastusonneaan. Voi melkeinpä sanoa, että yhtä moni on tullut muutaman sintin tai tyhjin käsin takaisin. Yökalastuksessa samanlainen tulos. Lähivesillä on kyllä tietysti jotain muuta; makoisat maisemat. No nekin menevät sitten yökalastuksen myötä, jollei ole matkassa täyden kuun aikaan.

 

Samuin viidakko Lipanoin liepeillä pitää sisällään salaisuuden, joka ratkaisee tämän ongelman. Sinne on nimittäin 2000-luvun puolivälissä isolla rahalla rakennettu tekolampi, jolla on kokoa yli 20 000m2. Omistajiensa mukaan kyseessä on järvi, mutta kun siihen ei varsinaisia virtauksia tule, eikä pois lähde, lampi kuitenkin lienee osuvampi nimitys.

 

Saarella olleena vuodesta 2000 asti kuulin paikan olemassa olosta hämäriä huhuja vasta siinä vuosikymmenen vaihteessa. Missään vaiheessa sitä ei jostain syystä mainostettu isolla kädellä oikein missään. Syitä voi vain arvailla, sillä paikka vaihtoi omistajaa 2019. Osviittaa antavaa voi kuitenkin olla, että lammen äärelle on rakennettu bungaloweja, joiden terassilta voi kalastamisen aloittaa vaikkapa aamukahvin yhteydessä. Paketteja kaupustellaan pääosin Britti-turisteille, joista edukkain on noin puolentoista tonnin viikkomajoitus. Ehkäpä paikalliselle normituristivirralle ei annettu niin paljon painoarvoa. Himokalastajat ovat kuitenkin aivan oma ryhmänsä.

 

Kuva TopCats Fishing resortin sivulta.

 

Reilu vuosi sitten kuitenkin koin vihdoin TopCatsin magiikan. Boat Barin pitäjä Foster järjesti ryhmäreissun ja kaikkiaan meitä osallistujia oli 14. Näin ollen saimme normi-ihmiselle siedettävän paketin kasaan. Panostus/viihdearvo oli aivan erinomainen normireissuun verrattuna, joka on 75€ neljältä tunnilta per naama. Paikkaa on erittäin vaikea löytää kylttien perusteella, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Vaikka karttapalvelu tietysti paikan löytää, ei avoimen, miljoonien bahtien arvoista kalapaikkaa haluta tyrkyttää satunnaisille ohikulkijoille.

Me menimme eri suunnista autoilla ja scoottereilla ja kalastus alkoi klo 14.00. Omistaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja sitten arvottiin paikat. Voittajille oli luvassa 3000 bahtin erikoispalkinto, joka määräntyi saatujen kalojen yhteispainon perusteella. Sisäniemen kärkeen on ison klubitalon lisäksi rakennettu seitsemän "huttia" avobambukatosta, joissa parit voivat kökkiä, jännittää siiman liikuntaa ja nauttia erinäisiä virvokkeita henkilökunnan hoitaessa tarjonnan.

 

Kullakin hutilla on oma thaikkuavustajansa, joka hoitaa kaiken likaisen homman. Sangollinen haisevaa kalansyöttiä kuuluu myös hintaan. Siitä appari sitten nappasi kourallisen käteensä ja leipoi koukun päähän pienen lumipallon kokoisen syötin. Tässä vaiheessa hän sitten opasti kokematonta virvelin käytöstä. Avokela pitää ensin avata lukituksesta ja ennen tätä siimaa pidetään etusormella vapaa vasten. Sitten varmistus, ettei ketään ole takana kökkimässä, muutama pallon heilautus rytmin löytämiseksi ja sen jälkeen oikea-aikainen irrotus ja voilá, kalansyöttimönjä matkalle halki ilman. Ystäväni Foster tietysti sai pallonsa lennätettyä aivan vastarannan kaislikon pirtään. Saman tiimin miehenä kuuntelin taktiikkaamme; Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan tuolla on paikka, josta on hänen käyntikerroillaan tullut fisua.

 

Teen näin, laitan virvelin sille tarkoitettuun kaksiosaiseen telineeseen ja vetäydymme lötköttämään. Musiikkiakin voimme soittaa, koska seuraava hutti on riittävällä etäisyydellä. Kalja kourassa kuuntelen apparin opastusta virvelin käytöstä, että tässä kohtaa on hyvä lukita. Systeemissä oleva ääni tulee ilmoittamaan, jos siinä tapahtuu liikettä. Sitten seurataan silmä kovana, milloin vapa tulee ottaa käteen, sillä jokaisen nykäisyn takia ei sitä tarvitse kouraan nostaa. 

 

Kuva TopCats Fishing resortin sivuilta.

Kuva TopCats Fishing resortin sivulta.

 

Voin sanoa, että tässä kalastamistyylissä on aivan eri vibansa. Lammessa telmii yli 4000 ns. Jööttiä! Nopean laskutoimituksen perusteella se on jöötti per 5m2. Näitä jööttejä on 40 erilaista lajia ja kaikkia löytyy sitten erilaisissa painoluokissa. Suurin mitattu on parisataa kiloinen "Hulk", joka on Mekongin kissakala. Voin sanoa, että tuommoisen ylös saamisessa voisi venyä koko päivä.

No kyllähän sitten tärppäsi ja kyseessähän oli heti suurin kala eläessäni! Ja siinä kohtaa adrenaliini pomppasi aivan omaan luokkaansa. Aikaa oli mennyt vasta alle puoli tuntia ja minä taistelen elämäni taistoa. Pikku apuri vieressä kyselee haluanko apua, kun aikaa on nosto-operaatioon kulunut vartin verran. Kieltäydyn avusta, vaikka vapa vatsaa vasten tuntuu tehneen tuhojaan - sattuu hyvällä tavalla.

Kädet aivan tunnottomina läheltä näkyy loiskaus ja välimatka on enää viisi metriä. Nyt on iso! Foster kannustaa ja suuren massan pikku apuri pujahtaa veteen haavinsa kanssa. Pelkoa hukkumisesta ei ole, sillä koko lammen syvin kohta on vain pari metriä.

Puolisen tuntia taiston alusta, saalis saadaan haavitettua. Kuva on aivan pakko saada. Ensin apuri kuitenkin sivelee sinertävää, rauhoittavaa ainetta kalan päälle. Mitä suurempi kala, sitä pidempään rauhoitteluoperaatio kestää. Noin viiden minuutin heilastelun jälkeen on totuuden hetki. Aimoksi ristimäni kala on kyllä jo nimetty paikan puolestakin, mutta en tuosta piittaa. Se on massiivinen tuo Aimo, sitä ei yksin saa nostettua eikä saa myöskään nostaa. Tämäkin on Aimon stressiä lieventävä tekijä ja myös, että kala ei vahingoittuisi nostossa. Lopuksi apparimme hieraisee koukun vahingot paikkaavaa salvaa reikään ja sen ympärille.

 

No tuleehan se Aimo sittenkin, kun sitä nostaa pallean alta apurin kera. Mihinkään vaakaan aivan tarkan tuloksen saamiseksi Aimoa ei laiteta, vaan nämä apurit osaavat kertoa painon vuosien kokemuksella ihan koon perusteella. Toki he yksin tuota tunnustelevat mittojen tarkennukseksi. Tättädäädää: Aimon paino on 55 kiloa!

Ihan mieletön oli fiilis tuon jälkeen. Vielä pari päivää tämän jälkeen oli aivan leijoissani. Tokihan siinä jatkettiin tasan kello kuuteen asti kisaa ja itselleni osui vielä sellainen parikyt kiloinen. Merkkejä en muista, mutta kuvia voi ihmetellä.

Parikisassa tultiin toiseksi, sillä kyllähän sieltä aivan jokainen jotain sai tässäkin ajassa napattua. Paikka nimittäin lupaa, että jos ei kalaa 12-tunnin visiitillä saa, kalastuksesta ei tarvitse maksaa mitään.

 

Ps. TopCats Fishing Resort myös Facebookissa tästä näin.

-Beck-

Eka saalis 55 kg!

Mahtava fiilis!

2

Koh Samui 2022 - miltä nyt tuntuu?

 

 

Tätä moni teistä on odottanut ja pyytänyt - miltä näin lähes kolmen vuoden jälkeen paluu Samuille siis tuntui?

Palattiinko "kotiin", vai kenties tuntemattomaan?

Vieläkö me palataan Samuille?

Ja ennemminkin, halutaanko me vielä muuttaa sinne?

 

Ihana Thaimaan reissu<3

 

Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?

Valtavia kysymyksiä, meillekin

Yksi asia on satavarma, me palataan Samuille. 

 

Ainakin silloin tällöin, vähintään kerran vielä. 

Samui on kaunis saari. Vaikka monin paikoin oli vielä kuollutta ja vähän kolhiintunuttakin, ne tärkeimmät saarifibat oli tallella. Elämä ja syke tuntui toki vielä pysähtyneeltä, mutta toisaalta kaikki se liika turistisähinä - ei me sitä koskaan kaivattukaan. 

Suurista suunnitelmista huolimatta, me ei sittenkään ehditty Phanganille, ja se harmittaa älyttömästi. Jäi tapaamatta ystävät Moikku ja Oikku -meidän Phanganin tukikohta ja tärkeä koirien hoivakoti. Mä kuvittelen muuten vahvasti, että Phangan on säästynyt koronavaurioilta Samuita kevyemmin, sillä lukuunottamatta Fullmoon -partyjen tuomaa hulabaloo -mainetta, Phanganilla rauhallista ja normaalia elämää on ehkäpä enemmän kuin Samuilla. Ravintolat ja muut ovat epäilemättä kärsineet yhtälailla turistikadosta, mutta toisaalta siellä vastaavasti asuu ja elää sitä paikallista normielämää monikin ulkomaalainen. Tuohon paratiisiin voisi toisaalta itsekin eläköityä, mutta onneksi sen aika ei ole vielä.

 

Ensi kerralla sitten Moikku ja Oikku! Niin ja Phanganin jamit ja Mikko ja moni muu. 

Nähdään ensi kerralla Oikku ja Moikku!

Ystävät

Meillä on niin syvästi rakkaita paikallisia ystäviä, että lähteminen oli taas suorastaan raastavaa. Rakas ystävämme Sopa (Stop@Sopa -ravintola), on onneksi joten kuten selvinnyt pahimmista koronavaurioista ja on pystynyt pitämään ravintolansa. Asiakkaitahan ei vieläkään ollut aivan tarpeeksi, mutta me kokoonnuimme ystäväporukalla sinne useampina iltoina. Syötiin, juotiin, musisoitiin ja räkätettiin mahat kippurassa ihan älyttömiä juttuja. Sillä kaiken paskankin keskellä on parempi edes hetkeksi unohtaa vastoinkäymiset. 

 

Thaimaalaisten vieraanvaraisuus on NIIIIN ikimuistoista ja mieltä lämmittävää, ettei ehkä parempaa voi olla. Meidät kutsuttiin muun muassa viettämään Sopan siskon syntymäpäiviä Sopa -ravintolaan niin, ettei paikalla ollut meidän lisäksi kuin yksi "länkkäri" ja hänkin hyvä ystävämme. Ruokalajeja oli lukuisia ja koska meillä ei ollut käsitystä miten kaikkia kuuluisia valmistaa ja suuhunsa lopulta tunkea, opastus saatiin siinä samalla. 

 

Todella todella sydämellistä ja miellyttävää - kiitos Sopa ja kumppanit. 

 

We 💖 You.

 

Sopa ja Tomppa musisoi aina kuin vain mahdollista.

 

Rock Turussa meidän kanssa.

Sopan siskon synttäribileet.

Yhtä rakas ystävämme Rock (Sopan siskon aviomies), joka kuten tiedätte kävi Paraisilla luonamme joitakin vuosia sitten, oli hänkin oma auttavainen ja ihana itsensä. Vaikka varmasti on ollut taloudellisesti vaikeata ja huolestuttavaa, thaimaalainen säilyttää aina kasvonsa. Negatiivisista asioista ei juurikaan puhuta, vaan pyritään keskittymään siihen kuinka ongelmista selvitään. Pakko sanoa, että monilla meistä tavallaan helpommista kulttuureista tulevilla olisi näissä asioissa paljon oppimista. 

 

Kiitos kiitos Rock ja Jinda aivan kaikesta💖. Olette kultaakin kalliimpia.

Sopaa ja Rockia ajatellen tuntui melkein, että jätti oman perheensä palatessaan Suomeen. "Koti on siellä missä sydän on" sanotaan, ja me sanotaan että meidän sydämet on aina siellä heidän luonaan. 

 

Sitten vielä Beck ja Jukka, sekä kaikki tuolla asuvat fribakaverit - tajuttoman ikävähän teitä tulee. Mikäli Venäjä ei ala liikaa hihhuloimaan tuossa naapurissa, me varmasti nähdään kesällä!

Summa summarum

Mä en tiedä. 

 

Toisaalta ehdottomasti tuntui, että me palattiin kotiin. 

 

Toisaalta taas kolmessa vuodessa on jo sen verran irtaantunut vanhasta, ettei päässyt aivan siihen samaan mitä oli ennen vuotta 2019. Kotia siellä ei ollut, vaan vietimme kuukauden kuten kuka tahansa turisti. Sellaisesta ei mitenkään pysty saamaan samaa fiilistä kuin silloin ennen, ja jotenkin jäin kaipaamaan niitä kokkailuja viidakkotalon terassilla, juniorin fudistreenejä ja koulua, koirien vesiputousretkiä ja rantapäiviä. Ja kaikkia niitä lomalaisia Suomesta ja maailmalta, jotka kävivät meitä moikkaamassa. 

 

Uuh tuoretorit, extempore rantalounaat, Boat barin jamit, rantasiivoukset, kaikki markkinat ja kissanristiäiset, moposeikkailut vuorilla, uima-allasjumpat ja hikiset lenkit, OMB...

I miss all that!

Jotain jäi nyt kuitenkin puuttumaan, siksi mä en tiedä.

Palatako vielä kerran pysyvästi, vai ei?

En tiedä.

Yksi asia on kuitenkin varma, ensi talvi vietetään muualla kuin Suomessa. Ihan koko talvi, ellei taivas putoa niskaan. Kolme talvea on nyt kärvistelty täällä ja kiroiltu enemmän kuin laki sallii - no more.

Me avataan siis joku päivä tuo maailman kartta eteen ja lähdetään tuumailemaan. Ehkä se siitä selkiää...

Ps. Seuraavaksi palataan viimein tänne Suomen kamaralle ja näihin kuulumisiin. 

 

Pus.

Tree Bridge Coffee viidakkotalon naapurissa.

Aamulenkit silloin viidakkotalolla.

Samui Samui Samui, what to do?

Hiljainen oli Samuin lentokenttä helmikuussa 2022.

4