Matkavuosi 2025 kuvina

 

 

Äkkiseltään miettiessä vuosi 2025 on pitänyt sisällään pelkästään remppaa. Vaikka se on sitä kirjaimellisesti ollutkin, on siihen yllättäen mahtunut myös 1,5 kuukauden irtiotto. Ja yksi pikkuinenkin sellainen.

 

Meillä oli tavoitteena repäistä rajojen ulkopuolelle vielä ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta se taitaa nyt jäädä haaveeksi, sillä ei näköjään osata ajoissa lopettaa remppajuttuja. 

 

Remontointi elämäntapana? (Siitähän saisi ihan oman postauksen johonkin väliin).

 

Näitä "Matkavuosi ..." -yhteenvetoja on itsellekin hauska tapa muistella menneitä reissuja ja siksi tää onkin omalta osaltani jo kolmas postaus aiheesta. Vuoden 2023 matkakuvat löytyy täältä ja vuoden 2024 taas täältä näin.

 

1. Paras matkakuva

 

Maailman paras matkakaveri Tomppa💘

 

2. Suurkaupungin lumoissa

 

Johor Bahru, Malesian kolmanneksi suurin kaupunki Singaporen kyljessä. Raja-alue on todella kiireinen, sillä moni Singaporesta matkustaa Johor Bahruun mm. halpojen ostosten perässä ja toisin päin taas Johorista Singaporeen töihin. Paikka vaikutti todella elävältä ja kauniilta, vaikka oltiinkin siellä paikallisen sadekauden aikaan tammikuussa. Olisipa vaan ollut aikaa tutustua JB:n paremmin ja pidemmällä aikataululla, mutta seuraavat kisat Samuilla kutsui.

 

 

3. Paras rantalomakuva

 

Rantaloman suhteen Koh Samui ei petä, kuten ei myöskään jäiset shaket kuuman auringon alla. Kuva Thongson Baylta.

 

 

4. Vuoden lempikaupunki

 

Vuoden lempikaupungin tittelin nappasi tänäkin vuonna yllättäen Koh Samui. Tälle vuodelle ei noita kaupunkeja juurikaan osunut kohdalle, joten tällä mennään taas. Just nyt en saa kuvan biitsin nimeä mieleen, mutta jos suuntaat Six Senses resorttia kohti, niin ranta on aivan siinä alueen kyljessä. Useimmiten hyvinkin rauhallinen mesta.

 

 

5. Entäs kylä sitten?

 

Lempikylän paikka lähti tällä kertaa Mr. Becksin suuntaan kaikkien ihanien muistojen takia. Becksillä on Bangrakissa ihan oma maailmansa, jonne ystävät on aina tervetulleita.

 

 

6. Matkayllättäjä

 

Vuoden yllättäjä oli ehdottomasti oma kisavoitto Southeast Asian amatöörimimmien fribakisassa Malesiassa. Tomppakin nappasi pro-puolella kakkossijan. Huh miten kaamee kuva musta, onneksi noi muut tytöt näyttää hyviltä.

 

 

7. Kuva yläilmoista

 

Lentokoneesta napattu jäinen otos kotimatkalta Singaporesta, kameran mukaan jossain Riau -saarten yläpuolella. 

 

 

8. Paras matkahetki

 

Tähän kategoriaan pitäisi todellakin laittaa tuhottomasti kuvia, sillä parhaita hetkiä oli taas aivan järjetön määrä. Mä tyydyin nyt kolmeen, ja kaikki kuvat liittyy siihen suureen frisbeegolf -perheeseen, jota ollaan vuosien varrella onnekkaasti kerätty. AIVAN PARASTA💛

 

 

9. Huonoin matkahetki

 

Koska mitään oikeasti huonoja matkahetkiä ei ollut, niin laitetaan vaikka niinkin mitätön asia kuin Johor Bahrun kisojen älyttömät vesisateet. Osa porukasta pelasi kumisissa saappaissa (mun pikkuruista 35 kokoa ei löytynyt mistään), ja vaikka meilläkin oli sadetakit ja vielä sateenvarjotkin, mikään ei auttanut. Kaikki oli litimärkää ja paskasta koko ajan. Ihme ettei tultu kipeeksi.

 

 

10. Paras hotelli

 

Tämä valinta on yllättävä, sillä tämä yksityinen Airbnb -koti niinkin lähellä kuin Åminnefors, oli AIVAN IHANA. Itse kävin tuolla joenrantahuvilassa vaan kylässä, mutta systerin porukka yöpyi tuolla. Siis jos joskus etsitte Karjaalta upeata yöpaikkaa, koittakaahan löytää tuo.

 

 

11. Eksoottisin kohde

 

No olihan se heittämällä Johor Bahru. Kuvassa kisakumppaneita, ihania mimmejä Philippiineiltä ja Kiinasta.

 

 

12. Paras ruokapaikka

 

Tadaa! Paras ruokapaikka löytyi tänä vuonna systerin porukoitten mökiltä Sastamalasta, jossa maailman paras kummipoika kokkaili meille uskomattomia pihvejä💜.

 

 

13. Vuoden kesäkuva

 

Vuoden kesäkuva napsahti meidän tonteille, kun esikoinen ja frendit päätti tulla ilostuttamaan meitä juhannuksena. Kippis!

 

 

14. Auringonlasku/ -nousu

 

No onhan nättiä! Upea auringonlasku Becksin "kylältä".

 

 

15. Paras lentokonekuva

 

Mä en näköjään koskaan muista kuvata itse lentokoneita, niin kelvatkoon kuva pilvistä .

 

 

16. Luontokuva

 

Samuillahan meillä on pelikavereina aina näitä sympaattisia vesipuhveleita. Noi lammikot jossa tämäkin buffeli köllöttelee on tosin täynnä kusta ja paskaa, ja välillä sitä joutuu valitettavasti kalastamaan omia kiekkojakin noista. Yäk.

 

 

17. Vuoden risteily

 

Mä en jotenkin vaan kestä perusristeilyjä, ja siksihän me ei niitä harrasteta. Veneretki Sastamalassa ajakoon saman asian, sillä valitsen sen mennen tullen ennen risteilyä.

 

 

18. Kauimpana kotoa

 

Johor Bahrun kisakenttäpuisto (sanahelvetti) ensimmäisenä ja ainoana treenipäivänä.

 

  

19. Nähtävyys

 

Ei ehkä siinä perinteisemmässä mielessä nähtävyys, mutta sitä se kyllä on. Samuin Maenamin vuorilla sijaitseva kahvila/köysiratahässäkkä Tree Bridge Zipline Samui on must see kohde Samuilla. Tai siis ei ole, mutta mikäli ajelet skootterilla, kannattaa satavarmasti suunnata tonne pelkästään maisemien takia. Nih.

 

 

20. Vuoden maisema

 

Samuilta tämäkin maisema, varsinaisen "pääkaupungin" Nathonin ranta. Oikeastihan Samuilta löytyy paljon kauniimpia rantoja kuin tämä, mutta jotain taikaa tässä leveässä rantakaistaleessa on auringonlaskun aikaan, kun kaikki rakastavaiset pussailevat ja huokailevat siellä kilpaa.

 

 

21. Roadtrip

 

Salon reissu Finalla, kun haettiin meidän varsinainen auto tuulilasin vaihdosta. Olihan menoa ja meininkiä (sekä meteliä ja lattioilla seilaavia nippeleitä ja nappeleita), huh vaan. Odotan kauhulla mielenkiinnolla yhteistä pidempää reissua.

 

 

22. Kuva johon palaan uudelleen 

 

Kun reissussa ja varsinkin kilpakumppaneitten kanssa on näin hauskaa, muuta ei todellakaan voi pyytää. Parasta on nimittäin kaikki💛!

 

Vuosi 2025 päättyy just, joten ystävät rakkaat

 

Toivon koko sydämestäni teille ja meille kaikille kasapäin rakkautta, terveyttä, onnea ja sisua (sitäkin kuitenkin tarvitaan) UUDELLE UPEALLE VUODELLE 2026 💜💛💚💙!!!

 

Pus. 

 

 

 

4

Big disc golf family!

 

 

Kun me viime talvena pörräiltiin matkiksella ympäri Eurooppaa, ainoa punainen lanka oli fribakilpailut. Bandyn keula osoitti juuri sinne, missä seuraavat kisat järjestettiin.

Ajattelet varmaan, ettei mitään järkeä, ja olet siinä aivan oikeassa. Tulihan silloin vedettyä Espanjan rannikkoa ylös ja alas, ja moneen kertaankin vielä.

Nyt, näin vuosi jälkeenpäin olen toista mieltä. Oikeastaan se oli oiva tapa kasvattaa omaa fribaperhettä, ja ihan samaa me tehtiin myös tällä Aasian reissulla - vähän sattumalta siis. Ei meillä muuten olisi ollut järkevää syytä käväistä Johor Bahrussa Malesiassa, mutta koska siellä järjestettiin South East Asia Championship -kisailut, päätettiin koukata Singaporen kentältä suoraan Johoriin. Ja itse asiassa, jos ei rajalla olevista ruuhkista jaksa liikaa murehtia, voin hyvinkin suositella tollaista muutaman päivän koukkua Malesian puolelle, mikäli Singaporessa muutenkin liikut. On se ruuhkistakin huolimatta melko kätevää - Singaporen kentältä kuski (niitä on ja ennakkoonkin voi varata), jonka kyydissä rajan yli. Ja sama myös toisin päin.

Malesian kisoissa oli melko haastavat kelit. Kun ei satanut saavista kaataen, melkein kuin olisi ollut tulikuumassa turkkilaisessa saunassa - hyvä että hengitys kulki ja eteensä näki. Mutta turha valittaa, sama keli se oli kaikille, ja nyt on ainakin tullut todistetuksi toistamiseen se, että pilviselläkin säällä saa ihonsa kärtsättyä, jos ei läträile "liikaa" suojakertoimien kanssa😅.

 

Harvemmin voitan itse mitään (tai edes sijoitun kummoisesti), mutta tällä kertaa yllätin itsenikin. Nappasin Malesian kisoissa tiukan taistelun päätteeksi FA1 -sarjassa kuitenkin ykkössijan, eli meikäläisellä on nyt kova titteli hallussa😁. Vaikkei oma peli ollutkaan parasta mahdollista, olen erittäin onnellinen siitä, että kerrankin onnistuin. Tomppakin muuten sijoittui erittäin hyvin, eli MP40+ -sarjan kakkoseksi. Tiukkaa oli siinäkin sarjassa ykköspaikasta, joten hyvin tehty Tomppa!

Malesian kisojen antia

Pari hämmentävää tilannetta

Eräs yllättävä tilanne Malesian kisassa tapahtui hississä matkalla palkintojenjakotilaisuuteen. Meitä oli samassa kopissa ehkä 12 tyyppiä, kun eräs virolainen mies kertoi pelanneensa meidän kanssa Madridin kisoissa. Siis What ja OMG?! Malesian kisoissa oli toki muitakin tuttuja pelaajia aiempien vuosien Samuin kisoista, mutta se oli odotettavaakin, sillä Samuilta on parin tunnin suoria lentoja Singaporeen, josta on sellainen tunnin matka Malesian kisapaikalle.

 

Samuilla sekä Hyzenbrowneissa, että Samui Swineissa oli paljonkin tuttuja vuosien varrelta ja suomalaisiakin helposti ainakin pari kymmentä. Swineissa osallistujia oli reilu 170 ja jos prosentteja pitäisi veikata, oli enemmän tai vähemmän tuttuja siitä sellainen 30%. Yhteen suomalaiseen pariskuntaan törmättiin muuten sekä Mijasin kisoissa, että Catalonia Openissa Barcelonassa. 

 

Sitten seuraava yllättävä hetki;

 

Katselin Samui Swineissa erästä kundia (en kuitenkaan sillä silmällä😅), koska hänen olemuksessaan oli jotain kovinkin tuttua. Katselin useamman kerran ja ajattelin hänen ehkä olleen joskus aiemminkin Samuilla pelaamassa. 

 

Yhtäkkiä päässä kuitenkin välähti: Ei voi olla todellista, mähän pelasin hänen kanssaan samalla kortilla Pannonian kisoissa Itävallassa. OMG taas! Ja molemmat tyypeistä, sekä tuo Madridin virolainen, että Itävallan Fabian olivat tulleet Samuille kisoihin, koska me oltiin kehuttu meininki maasta taivaaseen. 

 

Tietenkin!

 

Eikä kisojen ilmapiiri pettänyt tälläkään kertaa - kaikki oli vain ja ainoastaan täyttä timanttia! 

 

 

Big big lovely family!

Kirjoitin jo ennen reissua meidän kolmen viikon tiukasta kisa-aikataulusta (lue täältä) ja todellakin, alku oli melkoista hässäkkää. Samuilla pelattiin siis kaksi eri turnausta, joista ensimmäisenä Laem Sor beachillä sijaitseva Hyzenbrownie "Grin Reefer" 2025. 9 -väyläinen rata (kierrettiin kaksi kertaa/kierros) on ihastuttava ja haastava, sillä sijainti on rannalla. Rantaväylät ottaa kyllä huolella vastaan mereltä tulevat tuulet, mutta onhan ne yksiä kauneimmista, joissa ollaan koskaan pelattu. 

 

Kierroksilla oli kuumaa kuin pätsissä, sillä varsinkin rantaväylillä pääsi auringolta suojaan ainoastaan sateenvarjon alle. Lippis päässäkin oli tukalan kuuma, vaikkakin tarpeellinen. Monen tunnin kisat paahtavan auringon alla vei mehut parempikuntoisiltakin, joten iltaisin ei tarvinnut nukkumattia juuri vokotella. Itsellä kävi tälläkin kertaa tuuri (tai sitten olen voittoputkessa😂), ja voitin oman sarjani, Tompalla oli kovempi vastus MP40 -sarjassa, ja hän taisikin sijoittua sijalle kuusi. Kovassa sarjassa erittäin hyvä sekin.

 

Kisojen nuorin, 8 -vuotias Benji (josta kuullaan vielä).

Toinen turnaus, Samui Swine Classic XII pelattiin noin viikko edellisen kisan jälkeen Maenamissa. Moni Pro -pelaaja tulikin vasta Swineihin, ja olihan taas ilo treffata mm. Philo Brathwaite, joka voitti MPO -sarjan tänä(kin) vuonna. Swineissa pelaajia oli niin valtava määrä, että porukat jaettiin paitsi amatööreihin ja Pro -pelaajiin, aamu -ja iltapäiväryhmiin ja eri päivillekin vielä. Kiirettä piti siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä ja joka ikisenä kisapäivänä. 

 

Aivan suuren maailman kisatuntua!

 

 

Itseäni jäi hiukan harmittamaan, että pelasin ainoastaan amatöörisarjan, sillä vähän jäi kutkuttelemaan sellainen fiilis, että annettavaa olisi voinut olla myös Pro- sarjassa. Mutta eipä mitään, pääsinhän sitten seuraamaan MPO: ta ja Tompan MP50 -sarjaa rauhassa koko rahan edestä jännittäen nauttien. Omat rahkeet riitti tällä kertaa viidenteen sijaan, mikä on ihan hyvä, mutta kun palkintosijoille olisi ollut vaan kolmen pisteen matka, se toki kaiveli hiukan hampaankolossa. Tompalle avautui mahdollisuus pelata Pro -sarjan lisäksi myös MA50+ -sarjassa, josta ottikin voiton komeasti. MP50 -sarjassa irtosi kolmossija hermoja raastavan taistelun jälkeen, joten helvetin hyvin vedetty tiukka kisa Tomppa! Hyvä etten repinyt hiuksia päästä (siis omasta)...

 

Äkkiä laskettuna pelkästään Samuin kisoissa oli pelaajia 24 eri maasta ja noin 170 eri tyyppiä -  melko kreisiä etten sanoisi. On vaikeata edes yrittää sanoin kuvailla, kuinka upeata on kuulua noin kansainväliseen ja valloittavaan "perheeseen". Nämä on juuri niitä elämänhetkiä, mitkä muistaa taatusti vielä silloinkin, kun kiikkustuolissa kertoilee tarinoitaan.

 

Kisojen järjestäjille työ ei varmasti ole ollut ihan simppeliä. Kuinka sovittaa paletti yhteen, auttaa kisaajia löytämään majoituksia, järjestää oheistoimintaa kisapäiville, huolehtia pelaajapaketeista ja sponsoreista, vähän muonitusta pelaajille, järjestää palkintoja ja ylipäätään saada homma toimimaan? Huh huh...hatunnoston paikka kyllä!

 

Näin jälkikäteen ihmettelen, ettei jokaiseen pelaajaan edes törmännyt kisojen aikana. Hämmästelin vaan kisoista otetuista valokuvista, että kukahan tuokin tyyppi oli? Lähimpien kisakavereitten kanssa tultiin tietenkin hyvinkin tutuiksi ja osasta voin sanoa tulleen itselleni ihan sydänystäviä. Kutsuja kyläilyihin on tullut ympäri maailmaa aina Uutta-Seelantia myöten, joten näin se maailma taas pienenee fribakisa kerrallaan.

Parhaiten kisaajista jäi mieleen nimenomaan tuo Uuden-Seelannin iso ja iloinen porukka, joka ei varmasti jäänyt huomaamatta muiltakaan saarella. Kun pääsi pelaamaan samoille korteille "kiivien" kanssa, oli siinä naurussa pitelemistä ja hyvä ettei lirut housuissa. Välillä laulettiin, välillä tanssittiin (tai huudettiin WTF😆), kunhan vaan ei ollut liian ryppyotsaista. Täytyy muuten sanoa, että vaikkei Uusi-Seelanti ole jostain syystä koskaan kuulunut omalle bucket -listalle, saatan muuttaa ajatusmallia pelkästään tämän kokemuksen ja kutsujen perusteella. 

Kiitos kaikille osallisille koko sydämeni pohjasta, te teitte näistä turnauksista ikimuistoiset! Kiitos Jo Anna Mae viinipullosta, Chikka kaikista kikatuksista ja kiljahduksista, Blinky "this is your day" -kannustuksista, Ira, Pilvi, Bianca sekä Nona - jonain päivänä tullaan Belgiaan tsekkaamaan teidän kiinalaiset rotukanat ja se kehuttu fribakenttä😍!

 

En muuten epäile yhtään, etteikö jonain päivänä jossain päin maailmaa törmättäisi taas uudestaan💜.

Ps. Osan kuvista on ottanut Frisbeeguru, jonka aivan loistavia kuvia pääset katselemaan Facebookista täältä, ja Instagramissakin täältä.

 

Swinien traditio: kisojen päätteeksi halataan isossa ringissä kaikki osallistujat.

6

Just mennään!

 

 

Tämä mennyt osa talvesta on ollut ilmojen puolesta jokseenkin helppo - ei liian korkeita hankia (Salsa ei pääse paskalle), eikä hillittömiä pakkasiakaan. Ei siis ennen kuin nyt. Mun mielestä nämä viime hetken hanget olisi myöskin voineet loistaa poissaolollaan, sillä Salsa on jo parin päivän aikana saanut lonkkansa aivan juntturaan. Ihan kiva viedä koirahotelliin reporanka koira, mutta minkäs teet. Onneksi on tuttu ja turvallinen koirahotelli (varsinkin sen ihana emäntä) odottamassa, muutenhan me ei reissattaisi mihinkään ilman hunsvontteja.

 

Koirien palvelijat pääsee kuitenkin hankia karkuun, sillä

 

Kaakkois-Aasian kutsu on kuultu!

 

Ihan muutaman päivän päästä lennellään kohti toista kotia Samuilla. Vaikkei meillä varsinaista kotia siellä enää olekaan, on aina kiva palata sinne - varsinkin kun moni ystävä on siellä jo odottamassa. Meitähän on monia Samuilla talvehtijoita, ja vaikkei itse siihen kategoriaan enää niinkään upota, on ihanaa tavata vanhat tutut yhteisistä ympyröistä.

Puolentoista kuukauden reissu on nyt edessä, josta heittämällä reilu puolet menee frisbeegolfatessa. Kolmet kisat kahdessa eri maassa ja siihen treenit sun muut hupikisat päälle, jää varsinaiseen "lomailuun" oikeastaan hyvin vähän aikaa. Mutta eipä me rannoilla ja baareissa osattaisi hengaillakaan, parempi vaan että on mielekästä tekemistä ja vielä parempi, kun se tekeminen on fyysistä ja onnistuu iloisessa porukassa. Mr. Beck on myös luvannut järkätä Olymbecksit, eli leikkimieliset hulluttelukisailut omassa residenssissään. Niitäkin sopii innolla odottaa. 

 

Reissuun mahtuu tällä ideoinnilla kolme maata, mutta ollaan loppuloman osalta valmiita vaihtamaan suunnitelmaa lennostakin, koska sellaisia me ollaan. Kaikki riippuu vähän siitä mistä se roikkuu - ilmoista, fiiliksestä, kisainnosta, yllytyksistä, jne. Aasiassa lentäminen on onneksi kuitenkin kohtuuedullista, ja kuten olen aiemminkin sanonut, sieltä käsin kannattaa jos mahdollista tsekata myös joku lähimaa. Mehän ollaan taannoin tehty sitä paljonkin (NOT), mutta jos joku fiksumpi älyäisi sen tehdä;)

 

Oppiikohan sitä koskaan pitämään lentämisestä?

Drinksut rannalla, ohlalaa!

 

Tällä hetkellä reitti ja suunnitelma on seuraava:

• Lento Singaporeen
• Kuljettajan kyydissä rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun
  
• 18.-19.1.2025 SE Asia Disc Golf Championship 2025 (sitä ennen parin päivän treenaukset kahdella eri kisaradalla).
  
• 20.1.2025 Kuljettajan kyydissä rajan yli takaisin Singaporeen, josta lento Samuille samana päivänä. Liian tiukka aikataulu, että ehtisi tässä välissä tutustua itse Singaporeen sen paremmin.
• 22.-26.1.2025 Hyzenbrownie X The Grin Reefer 2025 (treenatakin pitäisi ennen kisojen alkua, joten kiirettä pukkaa). 22.1. parikisat, itse kisaan amatööreissä 23.-24.1. ja Tomppa taas Pro-puolella 25.-26.1.2025.
• 27.1.-2.2.2025 Samui Swine Classic XII. 27.1. parikisat, 28.-30.1.2025 amatöörikisat (ja treenatakin pitäisi ehtiä), 31.1.-2.2.2025 Pro-kisat (jos amatöörikisat menee hyvin 😂, saatan pelata myös pro-puolella). 1.2. on peruskisojen jälkeen myös Glow -parikisat, joka on tosi hauska kisailu pilkkopimeässä hohtavilla kiekoilla. JA, kaiken tämän kisailun ohella pitäisi ehtiä treenaamaankin itse kisoja varten. Eikä muuten unohdeta päättäjäisbileitä, eikä tervetuliaisbileitä, eikä niitä muitakaan bileitä, mitkä kisahumuun kuuluu. 
• Loppuaika sitten viikkokisoja fribailun merkeissä ainakin pari kertaa viikossa, ellei vaihdeta maisemaa ja lähdetä vaikka kisoihin Chiangmaihin.
• Paluu joltain suunnalta Singaporeen ja sieltä kotiin Mortinmäen mukavan koirahotellin kautta.

 

Hyzenbrowniet vuosimallia 2023

 

Uuh, vähänkö mageet meiningit tiedossa 💚.

 

Ps. Euroopan tripin aivan perseelleen menneitten kisojen jälkeen todellakin toivon, että pystyttäis pitämään omat päät kasassa. Ei stressiä, ei paineita, ei oman pelin surkuttelua, vaan ilolla ja rennosti eteenpäin. 

 

Wish me luck💛. 

Swinet 2023 ja taas paljon samaa porukkaa, mutta PALJON enemmän.

Vuonna 2019 Philon treeniklinikalla Swineissa.

Pelikavereita v. 2023

4

Vieraskynäilijä Beck Samuilta - Huonoin visajuoksu ikinä!

 

 

Hellurei ja ihanaa joulunalusaikaa💝!

 

Mun piti viimein kirjoittaa teille omia pieniä paljastuksia, mutta Mr. Beck latas aika vihaisen postauksen Malesiasta mun kännykkään saatesanoilla, että 

 

JULKAISE TÄMÄ!

 

Joten niinhän mä teen. 

 

Becksi on nimittäin ollut viisuminhakureissulla Penangilla Malesiassa, eikä siellä todellakaan ole mennyt kaikki putkeen - tai siis, mikään ei ole mennyt putkeen. Kuten olen itsekin kirjoitellut noista visajuoksuista tässä vuosien varrella (lue vaikka täältä tai täältä), niin melkein mitä tahansa voi noilla reissuilla sattua ja rahaa palaa kuin setelipajalla. 

 

Laitan tähän kuvan meidän eräältä visareissulta Penangilta, ne reissut voi muuten todellakin olla jopa näin väsyttäviä tai arvaamattomia😂.

Hän ei kuitenkaan ollut kukaan meistä😂

 

 

Ja sitten ääneen Mr. Beck: 

 

Huonoin visajuoksu ikinä! Anything to declare? Yes, don't go to Penang!

 

Viisumit on aina kuuluneet Thaimaassa pidempään asuvien iloiseen oleskelemiseen. Niitä on monenlaisia ja vähän eri hintaisia ja niitä myönnetään hieman eri perustein. Kun itsellä tuli 50 mittariin, oli se hieno päivä, koska tuolla ikänumerolla pystyi sitten saamaan 12 kuukauden eläkeläisviisumin. Ennen sitä täytyy kuitenkin hankkia niin sanottu Non-O viisumi rajojen ulkopuolelta. 

 

Samoilta käsin löysin agentin, joka pystyi hetkellisesti takaamaan eläkeläisviisumiin vaadittavan 800 000 bahtia tilillä ja passiin tarvittavan leiman, jotta kukaan ei aiheuttaisi vaikeuksia. Tämä kuitenkin aiheutti pientä mutinaa aina kun menin käymään paikallisessa immigration toimistossa Maenamissa; 

 

Mene tuonne Pattayalle hakemaan leimasi!

 

Eläminen täysin lakien ja säännösten mukaan ei ole aina sopinut omalle keholleni ja siksi Samui on sopinut hyvin tyyliini. Nyt täysin uuden ja blancon passin myötä ajattelin vihdoin hakea oikeata non-O viisumia, joka on eläkeläisille (yli 50v.) tarkoitettu visa, jolla sitten saa 12 kuukauden eläkeläisviisumin, jolloin ei maasta tarvitse lähteä minnekään. Sitä voi myös uusia, mitä onkin tullut tehtyä. 

Kaikki ehdot täyttäen ja hakien paikallisen vakuutuksen (24 000 bahtia), sekä muut siihen liittyvät paperit, mukaan lukien pankin todistus siitä, että rahaa on tarvittava määrä tilillä ollut ja näkynyt, ja ihmetys siitä, että matka pitää tehdä ja maksaa ja asua jossain jotenkin vaan, päätyi Penang omaksi valinnakseni. Lupaus oli 48 tuntia viisumille, kun muualla se on huomattavasti pidempi ja vaikeamman oloinen prosessi. 

Nightmare at the embassy

Johan oli viikko ennen matkaa stressi noussut, koska ainoa aika pudottaa paperit (joita olin vaivalla hankkinut ja isolla rahalla myöskin saanut) Thaimaan konsulaatille Penangissa oli yhdeksän ja kymmenen välillä aamusta. Samalla kun mietin, että mitään ei papereista voi puuttua, niin kuinka ollakaan konsulaatin ulkopuolella portilla vastassa on jotain parikymppisiä muslimityttöjä sanomassa, että nyt voi ainoastaan laittaa sisään e-commerce visa -hakemuksia. 

 

Tuntui aivan epäuskoiselta ja ensin mietin, että nyt on joku kusetus päällä. Vaadin nähdä jonkun thaimaalaisen, mutta mies (kenties nigeriasta tullut) ei pysty vastaamaan kysymyksiini ja antaa puhelimensa käteeni;

Juttele hänen kanssaan.

 

Minähän juttelen. Ja kyselen kaikkea. Kusetusta.

 

Olen aivan äimänä tämän yhden puhelin kädessäni. Mitä suomalaista vittua? Näen ovelle raahatun "Do not cross" -ilmestyksen. Edustalla on muitakin ihmisiä ihmettelemässä ja jotkut itkevät epätoivosta. Päätän soittaa konsulaattiin, jossa yksi näistä nuorista likoista antoi uskomattomia meriselityksiä, kuinka jotain paperia heiluttamalla asia on yhtä selvä kuin leima passissa! Ainahan siellä nurkilla ollaan suojeltu visa-agentteja ja toivottu sitä kautta lisätuloja...

 

Tyttöset pitävät nykyään huolta Penangin Thaimaan konsulaatista. Ja vanha poke.

Onkohan henkilökunta kaapattu? Siltä visiitti tuntui.

 

Additional nightmare on Chulit street

 

Kaikki vanhemmat visailijat, jotka tuolla ovat käyneet, muistavat Penangin Chulit -kadun, "Banana Express" hoiti hommat. Vaan ei enää hoida, koko banaanista ei ole Chulit kadulla mitään jälkiä. Selvittelyn jälkeen minulle todettiin, että covidin jälkeen kaikki vastaavat viisumihoitajat siirtyivät Thaimaan ja Malesian rajalle.

Törmäsin visatoimistossa uudestaan samaan pariskuntaan, joiden kanssa olin jutellut jo konsulaatin portilla ja jopa tarjonnut heille grab -taksikyytiä visakadulle. Nopeasti selvisi, että tämä oli se sama paikka, mihin minun puheluni oli mennyt sen mielestäni nigerialaisen miehen puhelimesta. Samalla päätin, että rahani eivät tule päätymään tähän kusetuksen ytimeen. 

Kahden tunnin epätoivoisen kiertelyn jälkeen olin käynyt läpi kaikki potentiaaliset agenttipaikat, ainoastaan yksi oli jäljellä. Tämä sama paikka missä olin törmännyt tähän tunisialaiseen kaveriin ja törmäsin häneen uudelleen! Hänen isänsä pyysi 600 ringittiä, mutta poika pyysi vain 400 turistiviisumista. 

No sittenhän se alkaa kulostamaan reilulta sanoin ja jätin siihen koko nippuni, jonka olin hankkinut non-O viisumia varten. Kun palasin, en tiennyt että olenko taas jossain jatko-osassa tätä konsulaattijaksoa, mitä kuvittelin piilokameraksi. Hinnaksi tämä reilumpi poika määritteli 8900 ringittiä, mikä on sellainen 1800 euroa!

Sanoin suomeksi, että painuhan sinä poika v.....n! Perään nauroin ja sanoin, että tulen 100% varmasti varoittamaan tästä muitakin! 

Olis pitänyt pysyä Thai -agentin hoidossa, sanoo jälkiviisaus.

- Beck -

Tässähän tämä veijari. Olisihan se tuosta nimestä jo pitänyt poimia ;)

Tommosen laminaatin mukaan sitten mennään.

2