Ei se ollutkaan mua varten

Muistatteko reilu vuosi takaperin, kun kärsin vakavasta mökkikuumeesta? Jos ette, jutun voi lukaista täältä.

Silloin tuli kierreltyä ympäri Varsinais-Suomea ja muuallakin hullunkiilto silmissä, josko jostain löytyisi oma pieni tupa. Ei tarvinnut olla edes punainen, mutta mielellään vanha. Ja ehdottomasti rannalla. Näihin ne haaveet silloin kaatuivatkin. Joko oli ihana mökki, muttei rantaa, tai ranta ja kamala mökki. Kolmantena vaihtoehtona oli tietenkin järjetön hinta.

Niin me tungettiin tulevaa mökkiä varten säästetyt tavarat ystäviemme varastoon Nurmijärvelle ja häivyttiin takaisin Samuille. Kunnes keväällä alkoi mökin metsästys uudestaan. Tällä kertaa tosin pelkästään vuokrausmielessä. Aika oli tehnyt tehtävänsä, enää ei tarvinnut omistaa.

Aivan ihanaa, kun Paraisten keskustassa pääsee näin lähelle vanhojen talojen elämää.

Mökkielämää

Meille löytyi Pauliinan kautta mökki vuokralle. Mukava, riittävän iso ja halpa. Ja mikä parasta, ihan meren rannalta. On saunottu, tavattu ystäviä ja grillailtu. Mutta uitu ei kertaakaan. Jos Tomppa ei kävisi ahkerasti kalassa, olisi rantakin turha. Vesi on vaan ollut niin pirun kylmää.

Alkuun mökkielämä hämmästytti. Viettää nyt aikaa kaukana kaikesta, rauhassa männyn tuoksuisessa metsässä. Männyt muuten tuoksuvat vallan ihanalle. Ihan tulee lapsuuden Mäntyharju mieleen.

Sitten mökkeily vähän jo kyllästytti. Toki siihen tarvittiin ripaus huonoa tuuriakin, kun omaan käyttööni tarkoitettu kesäauto hajosi. Meillä ei tunnu olevan erityisen hyvää tuuria kesäautojen suhteen, sillä viime vuonnakin hajosi kaksi kesäautoa.

Kun Tomppa kierteli kansainvälisiä markkinoita Rockin kanssa, jäin itse jumiin rikkinäisen auton takia. Tähän viikkoon asti olen juuri ja juuri uskaltanut ajaa Turkuun, mutten oikein pidemmälle. Enkä sinnekään mielelläni kovin usein. Olisihan se nimittäin juhlaa jäädä kaatosateessa jonnekin tienposkeen tuntematta seudulta ketään jonka soittaa apuun.

Voiko kauniimpaa kaupan julkisivua ollakaan?

Valloittavia vanhoja taloja Parainen täynnä.

Paraisilla tuulee aina

Eikö? Tänä vuonna on kuulemma tuullut yllättävän paljon muuallakin, mutta ainakin täällä on männyt olleet harva se päivä vinossa. Ei ne aivan niin huoju kuin palmut Samuilla, mutta puhuri on kyllä ollut vaikuttava. Mukaan pakkaamani shortsit ovat päätyneet jalkaan tasan kaksi kertaa, mekoista puhumattakaan.

Onneksi vanhoista tavarakätköistä on löytynyt tähän kesään paremmin sopineita villasukkia ja toppatakkeja. Ilman niitten tuomaa lämpöä olisi liikkuminen rajoittunut saunan ja takan edustan välille. Vaikka en Samuin jälkeen kovia helteitä kaivannutkaan, niin tällä hetkellä odotan kovasti hien valumista noroina pitkin selkärankaa. Sitä luihin ja ytimiin menevää lämpöä, joka vihdoin rentouttaa viimassa jähmettyneet hartiat.

Mä voisin asua tossa talossa, mutta mielelläni jossain tropiikissa.

Ja Paraisilla on paljon ruusuja.

Aika pieni paikka Parainen on tällaiselle Helsingissä vuosia asuneelle tyttöselle. Vaikka saaristotie on päivittäinkin ruuhkainen, niin Paraisilla saa kyllä olla rauhassa. Nyt en kehtaa ajaa enää edes sinne, koska auton romun pitämä ääni muistuttaa erehtymättömästi nuorison tuunaamien autojen pörinää. Pakoputki rikki sanoisin, tai sitten jotain vielä pahempaa. Parkkeerata nyt tällainen mölykone hiljaa kuiskivalle rantaraitille.

Ei mulla mitään Paraista vastaan ole, don't get me wrong. En vaan tiennyt, ettei mökkielämä sitten kuitenkaan ollut mua varten. Ehkä välillä ja sopivina annoksina, mutta kuten monissa jutuissa, liiasta tulee ähky. On siis hyvä ettei törmätty siihen mökkiin, joka olisi ollut 'ihan pakko ostaa'. Tänä vuonna se olisi jo ehkä ihan pakko myydä. Mutta no, me vaihdetaankin mielipidettä melkein yhtä tiuhaan kuin kalsareita.

Tuuliviiri rauhaton...

Valssin askeleetkin voi ottaa haltuun Paraisten keskustassa.

Ihana perhonen.

8

Kesän huippuhetkiä

 

Nauti uusia perunoita ja voita,

mansikoita ja makkaroita.

Tee saunaan tuore vasta,

varpaat veteen kasta.

Hakkaa liiteriin halkoja,

oio nurmikolla jalkoja.

Ihastele poutapilviä,

siristele auringossa silmiä.

Haista kesän tuoksut,

unohda turhat juoksut.

Muista paljon lekotella,

laiturilla elämää hekotella.

Mieti kivoja juttuja,

tapaa ystäviä ja tuttuja.

Älä murehdi ötököitä,

vietä ihania kesäöitä!

- Tuntematon - 

16-vuotis hääpäiväkin tulla tupsahti! Hyvä me :)

Näin on tehty. Nautittu kesästä kaikkein rakkaimpien kanssa. Vaikka ollaankin ripoteltuina ympäri maailmaa, pyritään tapaamaan kesäisin Suomessa. Silloin tällöin törmäillään muuallakin, mutta kesäpäivät rakkaitten kanssa, niitä ei voita mikään.

Nauttikaa kesästä ihanat lukijat; kalastuksesta, linnun laulusta, sammakon kurnutuksesta, supikoiran rapistelusta, joutsenen läpsyttelystä veden pinnalla ja käen kukunnasta. Etenkin niistä kaikkein rakkaimmista.

Blogi ei ole jäämässä kesätauolle, vaikkei päivitystahti niin tiivis ole ollutkaan. On vaan niin paljon haisteltavaa, maisteltavaa ja ihailtavaa...ihanaa.

Ihanaa kesää!

Meidän kesään kuuluu aina skeittaus.

Ennen vapauttamistaan pieni affen sai nimekseen Afni. Kuvassa myös sisko poika.

Meidän juniori Miska. Aika isohan toikin jo on.

Maailman paras sisko.

Siskon mies ja meidän Tomppa.

Isä ja Rose.

Minä itse, ei niin loistokasta frisbeegolfia.

Imatran rakkaat.

Ihanat ystävät, Ira ja Harri.

4

Kiinalaisen äitipuolen juhannusvierailu

Olenko koskaan maininnut, että minulla on kiinalainen äitipuoli? Isäni asui Pekingissä reilu viisi vuotta, ja löysi seikkailultaan mainion elämänkumppanin. Kutsumme häntä Roseksi. Rosella on myös 'oikea' kiinalainen nimi, mutta voinette arvata että näin on helpompi.

Kaukainen matonpesijä.

Yllätysvieraat

Tämä nuoripari päätti ostaa kesäauton ja huristaa Paraisille juhannuskylille. Meille yllätys sopi mainiosti, sillä näin hyvää mahdollisuutta Roseen tutustumiseen en ollut vielä saanutkaan. Eikä myöskään Rose. Vähän kuitenkin jännitti, kuinka Rose selviää tuulesta, pienistä tiloista, punkeista ja varsinkin ulkohuusseista. Kuinka kauan menee aikaa ennen kuin hän hyppää autoon ja haluaa takaisin sivistyksen pariin.

Rose ja isä.

Maisemat ovat kyllä upeat, kunhan vain tulisi lämpöä lisää.

Laulava mökkivieras

Mutta hän ui kuin kalavedessä. Ei haitannut vessat eikä kylmät kelit. Ei myöskään pieni aitta. Vaikka tarjosin suurempaa saunan takkahuonetta, niin piskuinen aitta riitti. Myös suomalainen juhannusruoka kelpasi, vaikka Rose olikin varustautunut. Mukana tuli 'teekananmunia' (ilmeisesti teevedessä keitettyjä), itsevalmistettua riisiä, etikkasoijakastiketta ja itsetehtyä mausteseosta, joka sisälsi ainakin chiliä ja maapähkinöitä. Rosen juomavarasto vastaavasti koostui mantelimaidosta, kookosvedestä ja Nescafén Choco Mocha -jääkahvista. Puolikkaan lasin Proseccoa sain rouvan kuitenkin maistamaan, koska kristalliset shampanjalasit olivat niin kauniita.

Rose oli liikkeellä koko ajan. Hän pesi autoja (heidän ja meidän) ja lauloi. Pesi auton mattoja ja lauloi. Tiskasi ja lauloi. Ihmetteli Suomen upeata luontoa; mustikoita ja mansikoita ja lauloi. Olisipa kamera ollut lähellä, kun hän pitsihattu päässään seisoi rantapolulla laulellen ja puitten latvoja katsellen. Sen hetken olisin halunnut tallentaa.

Roselle maistui pala grillimakkaraakin.

Tässä pestään jo meidän autoa :)

Venekin piti tutkia, mutta merille Rose ei tällä pikku paatilla suostunut.

Rose

Juhannuskokko oli menestys, samoin kuin isäni saama hauki. Rose pääsi yllättämään myös kalanperkaustaidoillaan, sillä lapsuus on kulunut joen varrella. Silloin isä oli opettanut kalastuksen lisäksi myös perkauksen. Eikä Rose heittänyt pois edes kalan nahkoja tai sisäelimiä, niistä kun voi vielä tehdä vaikka mitä. Sinne ne menivät, Helsinkiin odottamaan jatkokäyttöä.

Voi että mä nautin Rosen kuplivasta ja iloisesta seurasta. Nautin myös siitä, kuinka omat silmät aukeni näkemään nämäkin maisemat hieman eri näkövinkkelistä. Kun kaikki on uutta, elämä on täynnä pieniä ihmeitä.

Mutta huh, on täällä helvetin kylmää...

Onko sulla käynyt ulkomaisia vieraita mökillä? Mitä he tykkäsivät?

Juhannuskokko oli sekin Roselle elämys.

Täällä mökillä aika tuntuu pysähtyneen...

6

Hyvä ilma, parempi mieli

Viime aikoina on blogissa tullut ulistua vähän kaikesta; kylmyydestä, ikävästä, ulkopuolisuuden tunteesta, mökkihöperöitymisestä ja vaikka mistä. Sori siitä. Ei ollut tarkoitus oksentaa ihan kaikkea teille. Mutta nyt kun ilmojen puolesta on ollut muutakin kuin kökköä, mieli on kovasti kohonnut. Ehkä tästä selvitäänkin.

Tosta kun saadaan vielä raivattua, niin alkaa työpiste olemaan kohdillaan.

Saaristo on valtavan ihana!

Isolla kirkolla

Jep, me käytiin isolla kirkolla männä viikolla. Tai ei nyt aivan siellä, vaan pitkän sillan toisella puolella Kalliossa. Esikoisen seinät kaipasivat erinäisiä reikiä, ja niitä ne sitten saivat. Vanhan talon seiniin ei meidän ammattitaito ja vehkeet ihan riittäneet, joten lopputulos oli reikäjuustoa. Saivat pojat samaan syssyyn vähän pakkelointityömaata ennen seuraavaa muuttoa, joka pienellä veikkauksella tapahtuu noin vuoden päästä.

Pyörähdin myös tätini luona Puistolassa yökylässä, mikä oli oikein mukavaa. Mulla on valtavan ihana ja villi täti, jonka hersyvä seura tekee elämästä aurinkoista. Tällä kertaa täti tarvitsi hieman apua internetin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka yhdessä yössä ei maailmaa hirveästi ehditty parantamaan, niin riittävästi kuitenkin, jotta seuraavana päivänä oli iloisempi mieli lähteä ajamaan kohti merenrantaa.

Tällä kertaa ajelin mökkimaisemiin yksin, sillä muu perhe jäi pääkaupunkiseudulle. Tomppa auttamaan ystäviä ja Miska tapaamaan omia kavereitaan. Olisin voinut itsekin jäädä, mutta olen 'kyläluutana' jokseenkin epäonnistunut. Yksi yö riitti ja oma rauha vei voiton.

Löysin vuorenkilpiä metsästä ja päädyin tekemään niille kukkapenkin.

Saunan jälkeen maistuu nämä maisemat. Kunhan saadaan vielä laiturit oiotuksi.

Savottaa ja rohkeutta

Ensimmäisen kerran ikinä yövyin millään mökillä yksin. Siis aivan yksin. Naapureissakaan ei tuntunut olevan ketään, joten tehtävä ei tuntunut helpolta. Mutta tein sen, ja nukuin vieläpä erittäin hyvin. Sitä tulee liian usein annetuksi pelolle valta (minä ainakin), ja jättää yrittämättä vaikka nimenomaan pitäisi. Nyt opin ainakin sen, että pystyn keskellä hiljaista metsää ja kaukana kaikesta nukkumaan yöni rauhassa. Ihan yksinkin.

Täällä meren rannalla ei hommat tekemällä lopu. Risusavottaa olisi vaikka talkoisiin asti, joten vapaa-ajan ongelmia ei synny. Vaikka tehdään omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa, löydän itseni rämpimässä tontin pöheiköissä niin pitkään, että Tomppa käskee viimein lopettamaan. Sillä voisihan sitä ihan vaan nauttiakin. Joutsenperheestä, auringonpaisteesta, maisemista, hyvästä kirjasta ja rauhasta. Toivottavasti löydän myös tämän moodin kesän aikana. Se hyvä puoli päivittäisessä risusavotassa kuitenkin on, ettei muusta fyysisestä harjoittelusta tarvitse sen lisäksi huolehtia.

Kaikki on hiton hyvin

Meillä on tässä edessä saarirykelmä, jossa Tomppakin käy kalalla. Juuri nyt vastarannalla soi kaihoisa saksofoni, meri on tyyni ja laskeva aurinko lämmittää vielä hetken. Ihan unelmaa.

Mitkä ovat sinun kesäsi unelmahetkiä?

Jossain tuolla on saksofonin soittaja.

8

Tarhapöllö Paraisilta, terve!

Tarhapöllö täällä terve! Viikko mökillä takana, ja olen jo vieraantunut ulkomaailmasta. Ellei ulkomaailmaksi lasketa sitä, että kahlaa Vain Elämää- sarjan jaksoja läpi illasta toiseen. Tai aamuyöllisiä silmiintuijotuksia supikoiran kanssa.

Aamukahviseuraa on löytynyt myös auringonsäteissä lämmittelevästä rantakäärmeestä, meren pinnalla nousuun läpsyttelevistä ja laskuun jarruttavista joutsenista, sekä kaukaisuudessa kukkuvasta käestä. Silloin kun on tarjennut nauttia kahvinsa ulkona. 13 astetta merituulessa on kylmää kyytiä.

Tässä aamukahvipaikassa rappusten vieressä aurinkoa ottaa rantakäärme.

Suomen vaarallisimmat eläimet 

Kun saapuu Suomeen kobrien naapurista, ei kyyt ja tarhakäärmeet juuri hetkauta. Siinä kun  Samuilla koiralenkillä saattoi törmätä vaikka kobraan, Suomen ympäröivään luontoon suhtautuu turhia jännittämättä.
 
Mutta nämä helvetin punkit, näitä mä kammoksun. Punkkihan on Suomen vaarallisin eläin, eikö olekin? Ja nyt ollaan tungettu alueelle, jossa niitä riittää. Jos parin tunnin puutarhan raivauksen jälkeen löytää niitä itsestään viisi, se on jo paniikkiin oikeuttava määrä.

Lyhyen googlettamisen jälkeen selvisi, että Paraisilla yli neljän viikon lomalaisillekin jaetaan punkkirokotuksia ilmaiseksi. Sehän on hyvä. Ainoa vaan, että 50% suoja tulee vasta kaksi viikkoa rokotuksen jälkeen ja noita rokotuksiakin pitäisi ehtiä ottamaan sarjana. Ensinnäkin näin kesäkuun puolen välin hujakoilla me ollaan jo vähän myöhässä, eikä rokotus auta edes borrelioosiin.

Kun punkkirokotus on vielä hetken harkinnassa, päädyin kokeilemaan 'huuhaa'-hoitoja. Josko etikka-, vesi-, laventeliöljyseos pitäisi katseilta ärsyttävästi piiloutuvat pikkuriikkiset tappajat loitolla. Onneksi laventelin tuoksu on hienostuneen hurmaava, varsinkin kun sitä tulee paniikissa alvariinsa suihkittua korvannipukasta pikkuvarpaaseen. Tuoksun perusteella voisikin melkein kuvitella itsensä läntisen Välimeren maisemiin.

Ihastuttavan laventelin tuoksusta huolimatta punkit saisivat puolestani kuolla sukupuuttoon! Mikä niitten funktio muutenkaan on?

Grillikatoksesta ihan muikeat maisemat, kunhan saadaan vähän raivattua.

Muutama muukin metri löytyy siistittävää, niin saadaan maisemat kohdilleen.

Parainen on vielä mysteeri

Tiesittekö muuten, että Parainen on iltasanomien kyselyn perusteella suosituimpien mökkikuntien listalla numero kaksi? Ei siis lainkaan hassumpi paikka mökkihöperöityä. Kun menneestä viikosta muutama päivä meni kuumeessa, on Parainen kuitenkin jäänyt vielä mysteeriksi. Mutta onhan kesää vielä jäljellä.

Hirveän suurta lämpölottovoittoa ei ilmeisesti ole ihan heti näkyvissä, mutta toivottavasti pian. Jotenkin näen itseni hyppimässä laiturilta veteen (vitsi vitsi), soutamassa kesämekko päällä vastapäiseen saareen, istumassa lämpöistä iltaa saunan terassilla ja poimimassa mustikoita iltapalaksi. Mustikanvarpuja ainakin on käsittämätön määrä niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Mutta on näissä vesissä ainakin kalaa,

vai mitä sanotte?

Terveisiä Moikkulasta!

Mikään ei lämmitä mieltä kolealla meren rannalla enempää, kuin Moikkulasta tulleet valokuvat. Karvakorvien kesähoitolassa Koh Phanganilla on kaikki hienosti. Onneksi.

Kiitos Moikku ja Oikku! Suukkoja koirille.

Moikun lähelle ei tarvitse muitten yrittää, siitä Boo pitää huolen.

Salsatäti on hyvin vihainen, sillä se on vieläkin HOIDOSSA ;)

Boon ja Salsan kuvat on saatu Moikkulasta.

7