Big disc golf family!

 

 

Kun me viime talvena pörräiltiin matkiksella ympäri Eurooppaa, ainoa punainen lanka oli fribakilpailut. Bandyn keula osoitti juuri sinne, missä seuraavat kisat järjestettiin.

Ajattelet varmaan, ettei mitään järkeä, ja olet siinä aivan oikeassa. Tulihan silloin vedettyä Espanjan rannikkoa ylös ja alas, ja moneen kertaankin vielä.

Nyt, näin vuosi jälkeenpäin olen toista mieltä. Oikeastaan se oli oiva tapa kasvattaa omaa fribaperhettä, ja ihan samaa me tehtiin myös tällä Aasian reissulla - vähän sattumalta siis. Ei meillä muuten olisi ollut järkevää syytä käväistä Johor Bahrussa Malesiassa, mutta koska siellä järjestettiin South East Asia Championship -kisailut, päätettiin koukata Singaporen kentältä suoraan Johoriin. Ja itse asiassa, jos ei rajalla olevista ruuhkista jaksa liikaa murehtia, voin hyvinkin suositella tollaista muutaman päivän koukkua Malesian puolelle, mikäli Singaporessa muutenkin liikut. On se ruuhkistakin huolimatta melko kätevää - Singaporen kentältä kuski (niitä on ja ennakkoonkin voi varata), jonka kyydissä rajan yli. Ja sama myös toisin päin.

Malesian kisoissa oli melko haastavat kelit. Kun ei satanut saavista kaataen, melkein kuin olisi ollut tulikuumassa turkkilaisessa saunassa - hyvä että hengitys kulki ja eteensä näki. Mutta turha valittaa, sama keli se oli kaikille, ja nyt on ainakin tullut todistetuksi toistamiseen se, että pilviselläkin säällä saa ihonsa kärtsättyä, jos ei läträile "liikaa" suojakertoimien kanssa😅.

 

Harvemmin voitan itse mitään (tai edes sijoitun kummoisesti), mutta tällä kertaa yllätin itsenikin. Nappasin Malesian kisoissa tiukan taistelun päätteeksi FA1 -sarjassa kuitenkin ykkössijan, eli meikäläisellä on nyt kova titteli hallussa😁. Vaikkei oma peli ollutkaan parasta mahdollista, olen erittäin onnellinen siitä, että kerrankin onnistuin. Tomppakin muuten sijoittui erittäin hyvin, eli MP40+ -sarjan kakkoseksi. Tiukkaa oli siinäkin sarjassa ykköspaikasta, joten hyvin tehty Tomppa!

Malesian kisojen antia

Pari hämmentävää tilannetta

Eräs yllättävä tilanne Malesian kisassa tapahtui hississä matkalla palkintojenjakotilaisuuteen. Meitä oli samassa kopissa ehkä 12 tyyppiä, kun eräs virolainen mies kertoi pelanneensa meidän kanssa Madridin kisoissa. Siis What ja OMG?! Malesian kisoissa oli toki muitakin tuttuja pelaajia aiempien vuosien Samuin kisoista, mutta se oli odotettavaakin, sillä Samuilta on parin tunnin suoria lentoja Singaporeen, josta on sellainen tunnin matka Malesian kisapaikalle.

 

Samuilla sekä Hyzenbrowneissa, että Samui Swineissa oli paljonkin tuttuja vuosien varrelta ja suomalaisiakin helposti ainakin pari kymmentä. Swineissa osallistujia oli reilu 170 ja jos prosentteja pitäisi veikata, oli enemmän tai vähemmän tuttuja siitä sellainen 30%. Yhteen suomalaiseen pariskuntaan törmättiin muuten sekä Mijasin kisoissa, että Catalonia Openissa Barcelonassa. 

 

Sitten seuraava yllättävä hetki;

 

Katselin Samui Swineissa erästä kundia (en kuitenkaan sillä silmällä😅), koska hänen olemuksessaan oli jotain kovinkin tuttua. Katselin useamman kerran ja ajattelin hänen ehkä olleen joskus aiemminkin Samuilla pelaamassa. 

 

Yhtäkkiä päässä kuitenkin välähti: Ei voi olla todellista, mähän pelasin hänen kanssaan samalla kortilla Pannonian kisoissa Itävallassa. OMG taas! Ja molemmat tyypeistä, sekä tuo Madridin virolainen, että Itävallan Fabian olivat tulleet Samuille kisoihin, koska me oltiin kehuttu meininki maasta taivaaseen. 

 

Tietenkin!

 

Eikä kisojen ilmapiiri pettänyt tälläkään kertaa - kaikki oli vain ja ainoastaan täyttä timanttia! 

 

 

Big big lovely family!

Kirjoitin jo ennen reissua meidän kolmen viikon tiukasta kisa-aikataulusta (lue täältä) ja todellakin, alku oli melkoista hässäkkää. Samuilla pelattiin siis kaksi eri turnausta, joista ensimmäisenä Laem Sor beachillä sijaitseva Hyzenbrownie "Grin Reefer" 2025. 9 -väyläinen rata (kierrettiin kaksi kertaa/kierros) on ihastuttava ja haastava, sillä sijainti on rannalla. Rantaväylät ottaa kyllä huolella vastaan mereltä tulevat tuulet, mutta onhan ne yksiä kauneimmista, joissa ollaan koskaan pelattu. 

 

Kierroksilla oli kuumaa kuin pätsissä, sillä varsinkin rantaväylillä pääsi auringolta suojaan ainoastaan sateenvarjon alle. Lippis päässäkin oli tukalan kuuma, vaikkakin tarpeellinen. Monen tunnin kisat paahtavan auringon alla vei mehut parempikuntoisiltakin, joten iltaisin ei tarvinnut nukkumattia juuri vokotella. Itsellä kävi tälläkin kertaa tuuri (tai sitten olen voittoputkessa😂), ja voitin oman sarjani, Tompalla oli kovempi vastus MP40 -sarjassa, ja hän taisikin sijoittua sijalle kuusi. Kovassa sarjassa erittäin hyvä sekin.

 

Kisojen nuorin, 8 -vuotias Benji (josta kuullaan vielä).

Toinen turnaus, Samui Swine Classic XII pelattiin noin viikko edellisen kisan jälkeen Maenamissa. Moni Pro -pelaaja tulikin vasta Swineihin, ja olihan taas ilo treffata mm. Philo Brathwaite, joka voitti MPO -sarjan tänä(kin) vuonna. Swineissa pelaajia oli niin valtava määrä, että porukat jaettiin paitsi amatööreihin ja Pro -pelaajiin, aamu -ja iltapäiväryhmiin ja eri päivillekin vielä. Kiirettä piti siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä ja joka ikisenä kisapäivänä. 

 

Aivan suuren maailman kisatuntua!

 

 

Itseäni jäi hiukan harmittamaan, että pelasin ainoastaan amatöörisarjan, sillä vähän jäi kutkuttelemaan sellainen fiilis, että annettavaa olisi voinut olla myös Pro- sarjassa. Mutta eipä mitään, pääsinhän sitten seuraamaan MPO: ta ja Tompan MP50 -sarjaa rauhassa koko rahan edestä jännittäen nauttien. Omat rahkeet riitti tällä kertaa viidenteen sijaan, mikä on ihan hyvä, mutta kun palkintosijoille olisi ollut vaan kolmen pisteen matka, se toki kaiveli hiukan hampaankolossa. Tompalle avautui mahdollisuus pelata Pro -sarjan lisäksi myös MA50+ -sarjassa, josta ottikin voiton komeasti. MP50 -sarjassa irtosi kolmossija hermoja raastavan taistelun jälkeen, joten helvetin hyvin vedetty tiukka kisa Tomppa! Hyvä etten repinyt hiuksia päästä (siis omasta)...

 

Äkkiä laskettuna pelkästään Samuin kisoissa oli pelaajia 24 eri maasta ja noin 170 eri tyyppiä -  melko kreisiä etten sanoisi. On vaikeata edes yrittää sanoin kuvailla, kuinka upeata on kuulua noin kansainväliseen ja valloittavaan "perheeseen". Nämä on juuri niitä elämänhetkiä, mitkä muistaa taatusti vielä silloinkin, kun kiikkustuolissa kertoilee tarinoitaan.

 

Kisojen järjestäjille työ ei varmasti ole ollut ihan simppeliä. Kuinka sovittaa paletti yhteen, auttaa kisaajia löytämään majoituksia, järjestää oheistoimintaa kisapäiville, huolehtia pelaajapaketeista ja sponsoreista, vähän muonitusta pelaajille, järjestää palkintoja ja ylipäätään saada homma toimimaan? Huh huh...hatunnoston paikka kyllä!

 

Näin jälkikäteen ihmettelen, ettei jokaiseen pelaajaan edes törmännyt kisojen aikana. Hämmästelin vaan kisoista otetuista valokuvista, että kukahan tuokin tyyppi oli? Lähimpien kisakavereitten kanssa tultiin tietenkin hyvinkin tutuiksi ja osasta voin sanoa tulleen itselleni ihan sydänystäviä. Kutsuja kyläilyihin on tullut ympäri maailmaa aina Uutta-Seelantia myöten, joten näin se maailma taas pienenee fribakisa kerrallaan.

Parhaiten kisaajista jäi mieleen nimenomaan tuo Uuden-Seelannin iso ja iloinen porukka, joka ei varmasti jäänyt huomaamatta muiltakaan saarella. Kun pääsi pelaamaan samoille korteille "kiivien" kanssa, oli siinä naurussa pitelemistä ja hyvä ettei lirut housuissa. Välillä laulettiin, välillä tanssittiin (tai huudettiin WTF😆), kunhan vaan ei ollut liian ryppyotsaista. Täytyy muuten sanoa, että vaikkei Uusi-Seelanti ole jostain syystä koskaan kuulunut omalle bucket -listalle, saatan muuttaa ajatusmallia pelkästään tämän kokemuksen ja kutsujen perusteella. 

Kiitos kaikille osallisille koko sydämeni pohjasta, te teitte näistä turnauksista ikimuistoiset! Kiitos Jo Anna Mae viinipullosta, Chikka kaikista kikatuksista ja kiljahduksista, Blinky "this is your day" -kannustuksista, Ira, Pilvi, Bianca sekä Nona - jonain päivänä tullaan Belgiaan tsekkaamaan teidän kiinalaiset rotukanat ja se kehuttu fribakenttä😍!

 

En muuten epäile yhtään, etteikö jonain päivänä jossain päin maailmaa törmättäisi taas uudestaan💜.

Ps. Osan kuvista on ottanut Frisbeeguru, jonka aivan loistavia kuvia pääset katselemaan Facebookista täältä, ja Instagramissakin täältä.

 

Swinien traditio: kisojen päätteeksi halataan isossa ringissä kaikki osallistujat.

6

Just mennään!

 

 

Tämä mennyt osa talvesta on ollut ilmojen puolesta jokseenkin helppo - ei liian korkeita hankia (Salsa ei pääse paskalle), eikä hillittömiä pakkasiakaan. Ei siis ennen kuin nyt. Mun mielestä nämä viime hetken hanget olisi myöskin voineet loistaa poissaolollaan, sillä Salsa on jo parin päivän aikana saanut lonkkansa aivan juntturaan. Ihan kiva viedä koirahotelliin reporanka koira, mutta minkäs teet. Onneksi on tuttu ja turvallinen koirahotelli (varsinkin sen ihana emäntä) odottamassa, muutenhan me ei reissattaisi mihinkään ilman hunsvontteja.

 

Koirien palvelijat pääsee kuitenkin hankia karkuun, sillä

 

Kaakkois-Aasian kutsu on kuultu!

 

Ihan muutaman päivän päästä lennellään kohti toista kotia Samuilla. Vaikkei meillä varsinaista kotia siellä enää olekaan, on aina kiva palata sinne - varsinkin kun moni ystävä on siellä jo odottamassa. Meitähän on monia Samuilla talvehtijoita, ja vaikkei itse siihen kategoriaan enää niinkään upota, on ihanaa tavata vanhat tutut yhteisistä ympyröistä.

Puolentoista kuukauden reissu on nyt edessä, josta heittämällä reilu puolet menee frisbeegolfatessa. Kolmet kisat kahdessa eri maassa ja siihen treenit sun muut hupikisat päälle, jää varsinaiseen "lomailuun" oikeastaan hyvin vähän aikaa. Mutta eipä me rannoilla ja baareissa osattaisi hengaillakaan, parempi vaan että on mielekästä tekemistä ja vielä parempi, kun se tekeminen on fyysistä ja onnistuu iloisessa porukassa. Mr. Beck on myös luvannut järkätä Olymbecksit, eli leikkimieliset hulluttelukisailut omassa residenssissään. Niitäkin sopii innolla odottaa. 

 

Reissuun mahtuu tällä ideoinnilla kolme maata, mutta ollaan loppuloman osalta valmiita vaihtamaan suunnitelmaa lennostakin, koska sellaisia me ollaan. Kaikki riippuu vähän siitä mistä se roikkuu - ilmoista, fiiliksestä, kisainnosta, yllytyksistä, jne. Aasiassa lentäminen on onneksi kuitenkin kohtuuedullista, ja kuten olen aiemminkin sanonut, sieltä käsin kannattaa jos mahdollista tsekata myös joku lähimaa. Mehän ollaan taannoin tehty sitä paljonkin (NOT), mutta jos joku fiksumpi älyäisi sen tehdä;)

 

Oppiikohan sitä koskaan pitämään lentämisestä?

Drinksut rannalla, ohlalaa!

 

Tällä hetkellä reitti ja suunnitelma on seuraava:

• Lento Singaporeen
• Kuljettajan kyydissä rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun
  
• 18.-19.1.2025 SE Asia Disc Golf Championship 2025 (sitä ennen parin päivän treenaukset kahdella eri kisaradalla).
  
• 20.1.2025 Kuljettajan kyydissä rajan yli takaisin Singaporeen, josta lento Samuille samana päivänä. Liian tiukka aikataulu, että ehtisi tässä välissä tutustua itse Singaporeen sen paremmin.
• 22.-26.1.2025 Hyzenbrownie X The Grin Reefer 2025 (treenatakin pitäisi ennen kisojen alkua, joten kiirettä pukkaa). 22.1. parikisat, itse kisaan amatööreissä 23.-24.1. ja Tomppa taas Pro-puolella 25.-26.1.2025.
• 27.1.-2.2.2025 Samui Swine Classic XII. 27.1. parikisat, 28.-30.1.2025 amatöörikisat (ja treenatakin pitäisi ehtiä), 31.1.-2.2.2025 Pro-kisat (jos amatöörikisat menee hyvin 😂, saatan pelata myös pro-puolella). 1.2. on peruskisojen jälkeen myös Glow -parikisat, joka on tosi hauska kisailu pilkkopimeässä hohtavilla kiekoilla. JA, kaiken tämän kisailun ohella pitäisi ehtiä treenaamaankin itse kisoja varten. Eikä muuten unohdeta päättäjäisbileitä, eikä tervetuliaisbileitä, eikä niitä muitakaan bileitä, mitkä kisahumuun kuuluu. 
• Loppuaika sitten viikkokisoja fribailun merkeissä ainakin pari kertaa viikossa, ellei vaihdeta maisemaa ja lähdetä vaikka kisoihin Chiangmaihin.
• Paluu joltain suunnalta Singaporeen ja sieltä kotiin Mortinmäen mukavan koirahotellin kautta.

 

Hyzenbrowniet vuosimallia 2023

 

Uuh, vähänkö mageet meiningit tiedossa 💚.

 

Ps. Euroopan tripin aivan perseelleen menneitten kisojen jälkeen todellakin toivon, että pystyttäis pitämään omat päät kasassa. Ei stressiä, ei paineita, ei oman pelin surkuttelua, vaan ilolla ja rennosti eteenpäin. 

 

Wish me luck💛. 

Swinet 2023 ja taas paljon samaa porukkaa, mutta PALJON enemmän.

Vuonna 2019 Philon treeniklinikalla Swineissa.

Pelikavereita v. 2023

4

Aktiiviloma - Samui Swine Classic X & Hyzenbrownie “Dreamweaver Open” 2023

 

 

Olihan heti alkuun tiukka parin viikon kisarupeama Samuilla. 

Kaksi erillistä fribakilpailua, mopolla suhaamista edestakaisin, hikeä (paljon) ja välillä melkein kyyneleitäkin. Sekä sisuskalut ylösalaisin ja takaisin kääntävä vatsatauti (todennäköisesti ruokamyrkytys), joka iski ainakin pariinkymmeneen meistä kilpailijoista. 

 

Se oli muuten kreisiä.  

 

Siitäkin huolimatta, aivan erityisen unohtumaton kokemus jälleen kerran. Ensimmäinen kisa meni persiilleen (liikaa jännitystä ja yrittämistä), toinen kisa olisi voinut pahimpien jännitysten hellittäessä mennä paremmin, mutta fyysiset voimat ja kaikenlainen aivotoiminta oli vatsataudin takia pahasti miinuksella. Persiilleen meni siis toinenkin rupeama.

 

Mutta hei, viis noista. Pääasia on kuitenkin ollut huikea fiilis ja muistot, jotka ei taatusti unohdu koskaan.

 

Team Finland ja meidän sponssaama kori.

Huomatkaa Pilvin komeat kisakynnet!

 

Hyzenbrownie "Dreamweawer Open" 2023

 

Samuilla on edelleen kaksi kenttää ja tämä kahden turnauksen kisarupeama aloitettiin Laem Sor Beach Disc Golf -radan nelipäiväisellä turnauksella. Kolme päivää olisi omasta mielestäni riittänyt, mutta ehkä oli toisaalta ihan hyvä päästä treenailemaan omaa jännitystä pienemmäksi. Mikäli jotain "pienentymistä" tapahtui, ei se missään tuloksissa kuitenkaan näkynyt😂.

 

Laem Sorin rata oli jotenkin uusittu (ainakin yksi väylä oli tullut lisää viime vuodesta), mutta en itse näköjään muista vuoden takaisesta layoutista juuri mitään. Tosin silloin me myöhästyttiin koronasekoilun takia koko kisasta ja se harmitti silloin ihan vietävästi. 

 

Olisikohan Laem Sorin kisoissa ollut sellainen 80 osallistujaa kaikkinensa. Sarjoja oli mun mielestä jotenkin turhankin paljon (ainakin mimmeille), toisaalta se taas tarjosi paremmat mahdollisuudet kurottautua sijoille. Itse sijoituin oman sarjani kolmanneksi, mutta meitä olikin vain kolme pimua tuossa sarjassa. En siis pääse heittelemään serpentiiniä "menestykseni" takia. Tomppa heitti huikean ensimmäisen päivän kierroksen (johti tossa vaiheessa omaa pro 40+ -sarjaa), mutta jostain syystä se sitten hukkasi täydellisesti oman puttinsa ja oli lopussa ehkä sijalla neljä. Eihän noita toki lasketa, mutta kiva niitä on muistella.

Vikana päivänä oli sitten grillibileet ja siitä eteenpäin kuuluisat vatsataudit. Mistä se sitten iski, sitähän ei varmuudella tiedä kukaan, mutta itse jouduin siinä parin viikon kohdalla turvautumaan jo antibiootteihin. Yritän yleisesti vältellä antibiootteja, mutta välillä on vaan pakko ja tässä tapauksessa ne kuitenkin auttoivat pahimman yli.

Laem Sorin upeat kisaväylät.

Tässä taisi olla Laem Sorin holarikisa.

Laem Sor ja Tompan kisakumppanit.

 

Samui Swine Classic X

 

Nigelin ja Luken (TD) järjestämät Swinet on jotenkin niin uskomattoman hieno spektaakkeli joka ikinen kerta, että niistä on muodostunut jo vuoden kohokohta. Eikä tämänkään vuoden Samui Swine Classic X ollut poikkeus edellisistä. Tosin toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna mukaan oli saatu myös fribamaailmasta tuttuja staroja lähinnä jenkeistä, kuten esimerkiksi Philo Brathwaite, Scot Stokely, Shasta Criss, ja tietty viime vuoden kisan voittaja suomalainen järkäle Tomi Lehtonen. Oman panoksensa starojen joukkoon antoi fribamaailmasta niinikään hyvinkin tuttu Youtubaaja Terry "The Disc Golf Guy" Miller.

Kuten kaikki merkit antoi odottaa, olipahan aivan lyömätön meininki koko viikon ajan!

Itse kisasin siis amatööreissä, ja vaikka omat kisat meni huonon voinninkin takia aivan penkin alle, paransin tulosta koko ajan loppua kohden. Amatööreillähän ei ollut edellisten kisojen jälkeen palautumisaikaa kuin yksi päivä, ja se nyt ei vatsaongelmien takia riittänyt mihinkään. Ekana kisapäivänä en pystynyt edes nauttimaan tunnelmasta, kaikki keskittyminen meni siihen että sai kiekot pysymään näpeissä. Se lensikö kiekot liian paljon vasemmalle tai sitten oikealle, oli siinä horkassa aivan toissijaista. Kunhan ne lensi edes kaksi metriä eteenpäin ja sujahti jossain vaiheessa sinne koriinkin, että pystyi jatkamaan kilpailua. 

 

Kova kuhina kävi Swineissa koko viikon.

Minä ja erään päivän kisakumppanit Jen (Singapore) ja Rebecca (USA)

 

Toisena ja varsinkin kolmantena päivänä oli jo vähän innostusta ilmassa ja tähtäinkin lähes sinnepäin, mutta se ei valitettavasti riittänyt takaa-ajoon ensimmäisen päivän shitshown jälkeen. Amatöörimimmejä oli Swineissa jo peräti yhdeksän, eli ei mikään läpihuutojuttu missään tapauksessa. Mä muistelisin että olin ekan päivän jälkeen varmaan toiseksi viimeisenä, joten loppusijoitus viisi oli ihan kohtalainen. Kipinä kisailuun kyllä jäi, joten ehkäpä nyt tänä vuonna uskaltaudun jopa Suomessa järjestettäviin PDGA -kisoihin. 

Tomppa pelasi viime vuonna myös Pro -sarjaa, ja otti kaiken lisäksi vielä rahaakin vastaan, joten tänä vuonna amatöörisarjoihin ei ollut asiaa. Vaikka Tompan sijoitus oli viides (tai kuudes), ei Tomppakaan ollut omaan peliinsä tyytyväinen. Kun tietää pystyvänsä paljon parempaan, se on asia joka harmittaa eniten, ei suinkaan häviö jollekulle toiselle.

Näillä eväillä kuitenkin mentiin tämä vuosi.

 

Pro -porukalle sattui parina päivänä vähän nihkeemmät kelit.

 

Viikon Swinet päättyi totuttuun tapaan palkintojenjako -seremoniaan. Yksi ehkä hienoimmista traditioista Swineissa on palkintojenjaon jälkeiset tapahtumat;

 

• Kiitokset Nigelille, Lukelle ja ennen kaikkea Nigelin vaimolle ja tyttärille, jotka ties kuinka monta viikkoa etukäteen ovat valmistelleet kisoja. Sydämelliset kiitokset vielä kerran, tätäkään tapahtumaa ei kukaan meistä unohda koskaan💛.
• Koko porukan kättely (joka yleensä menee halauksiksi). Asetuttiin puoliympyrään ja toinen pääty lähti kiittämään kaikkia kilpakumppaneita. Tämä on jotenkin niin huikea ympyrä - ne kättelyt ja halaukset tuntee kehossaan vieläkin. Ihan parasta!
• Kylmää olutta (ansaitusti) ja rentoa seurustelua samalla kun odottaa omaa vuoroaan pitopöytien ääreen. Nigelin ja perheen kokkaukset on ihan omaa luokkaansa ja ruokaa riitti taas kevyesti koko noin 150 hengen porukalle. 
• Vatsa täynnä ja kisahermot nollattuina oli nautinnollista antautua pimenevän tropiikin illan vietäväksi. Livemusaa, lämpöä ilmassa ja sydämissä. Voi nyyh, olisipa sitä voinut jatkaa pidempään.

 

Me saatiin ainakin niin paljon uusia ystäviä tämän vuoden kisojen aikana, että veikkaanpa Kemiönsaaren ovien käyvän ensi kesänä melko tiuhaan.

 

Kiitos kaikille kisakumppaneille, onpa ollut hienoa tutustua teihin💜.

Ps. Tämän vuoden voiton kuumassa kisassa vei taas Philo Brathwaite, Tomi oli hienosti toisena.

 

Philo Brathwaite Pulsean sponssaamalla väylällä 6.

Luke ja Nigel, sekä Nigelin ihanat apurit.

Onnea voittajille!

 

2

Samui Swine Classic IX - The Swineshank Redemption, Hyzenbrownie "Destination Open 2022" ja Pattaya Disc Golf Open

 

 

Samuilla vuosittain järjestettävät kansainväliset frisbeegolf -kisat oli yksi suurimmista syistä, miksi kaikesta koronasekoilusta huolimatta päätettiin lähteä reissuun. Helvetin kalliiksihan se tuli nelinkertaisine koronatesteineen ja SHA ++ -hotellivarauksineen, mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Tai noh... jos viitsisi tarkkaan kalkuloida reissuun uponnut rahamäärä, niin tajuaisi että oltaisiin normiaikana vietetty sillä summalla melkeinpä puoli vuotta Samuilla.

Normiaikaa ei nyt ole (ei ehkä edes näköpiirissä), mutta reissaajat tietää, että välillä on vaan päästävä lähtemään.

 

Samuilla pääsee heittämään puhveleitten kanssa.

 

Samui Swine Classic IX - The Swineshank Redemption & Hyzenbrownie "Destination Open" 2022

 

Samuilla järjestettiin tänä vuonna koronapaussin jälkeen kahdet frisbeegolf -kisat. Toinen Maenamilla Samui Disc Golfin toimesta ja toinen Laem Sorissa Laem Sor Beach Disc Golfin toimesta. Kiitos jälleen kerran tuhannesti Nigel & Luke ja Dave, sekä lukuisat muut kisatalkoisiin osallistuneet. Järjestelyt ja kisojen meininki oli aivan omaa luokkaansa, vaikkei kaikkia maailmantähtiä tällä kertaa paikalle saatukaan. Ne jotka lukuisista riskeistä huolimatta saapuivat valtamerten yli Samuille - kiitos teille ja meillekin. 

 

Mukana oli taas paljon suomalaisia, kuten myös ruotsalaisia, venäläisiä, thaimaalaisia, brittejä, jenkkejä, norjalaisia, itävaltalaisia ja kanadalaisia, eli vaikka ketä maailman toisilta laidoilta ja jo vuosia Samuilla asuneita. Paljon oli vanhoja tuttuja, mutta myös mielenkiintoisia uusia kohtaamisia - kerrassaan siis lämminhenkistä ja ihanaa. Voi mahoton miten kova ikävä onkaan ollut Samuin palmuratoja ja mutkatonta meininkiä, aivan sellaista ei nimittäin mistään muualta ole vielä löytynyt.

 

Ilmassa oli selkeästi huomattavissa kovasti patoutunutta reissun tarvetta ja tätä unohtumatonta kisafiilistä, jonka Samuin letkeän rento ja ainutlaatuinen ilmapiiri tälläkin kertaa tarjosi. Kirsikkana kakun päällä oli jälleen Nigelin kisoihin päättynyt grillipuffa, pienimuotoiset jamit pimeyden laskeuduttua ja trooppisen sateen paiskoessa kaikki osalliset litimäriksi. Mutta se ei haitannut, lämpöä riitti ja se minkä sade kastelee, Samuin ikuinen kesä kuivaa hetkessä.

 

 

Samuin kovimmat voittajat.

Tomppa omien sarjojensa ykkönen.

Nigelin grillipuffaa...

 

 

Valitettavasti meidän osalta Laem Sorin kisat jäivät väliin. Vietettiin edellinen yö hotellilla karanteenissa, eikä saatu aamulla lupaa poistua ennen kuin hiukan liian myöhään, ja sekin ruinaamalla. Pakattiin kuitenkin kiekot reppuihin ja lähdettiin ajelemaan saaren toiselle puolelle toivoen, että kisojen aloitus olisi hieman myöhässä. Tällä kertaa se toive ei toteutunut, me myöhästyttiin vain puoli tuntia, mutta kisaovi ehti kohdallamme sulkeutumaan. Vaikka vähän harmittikin, oli silti erittäin mukavaa seurata muitten kilpailuja ja nautiskella burritoksia jääkylmän oluen kera. Kyllä kannatti ottaa kaikki mahdolliset riskit, ja vain lähteä reissuun. 

Virallisten PDGA -kisojen lisäksi kisattiin kaikkea muutakin hauskaa, kuten parikisoja, viikkokisoja, ja ehkä kaikkein hauskinta Glow -kisaa. Glow -kisassa heitettiin umpipimeässä hohtavilla glow -kiekoilla, joita valaistiin fikkarilla juuri ennen heittoa. Glow -kiekot näkyvät siis pimeässä, ja kieltämättä kierroksessa oli aivan omanlaisensa haasteet ja hauskuudet. Jos olisi älynnyt, olisi voinut pelätä pimeässä luikertelevia käärmeitä, mutta sellaiseen ei onneksi äly riittänyt.

 

Kaikkinensa - Uuh, miten ihana viikko!

 

Ps. Samui Swinessa suomalaisia mitalisteja oli kaikkiaan 11 (ja puoli, katsokaa vaikka kuvasta😂. Kuvasta puuttuu yksi suomalainen mitalisti, jonka puuttuminen me juurikin kuvaushetkellä huomattiin).

 

Samuin suomalaiset mitalistit.

Osa Samuin frisbeegolf -perhettä

Pattaya Disc Golf Open

 

Uskokaa tai älkää, ensimmäisen kerran ikinä me käytiin Pattayalla (Pattayasta enemmän myöhemmin). Vaikka ollaan käyty Thaimaassa sen satatuhatta kertaa, Pattaya ei ole koskaan imenyt meitä kyläilylle. En oikeastaan tiedä miksi (paitsi nyt tiedän) ei vain ole tullut mentyä. Ehkä siksi, että Samuin ja Phanganin idylliset saaret ovat riittäneet meille. 

Tällä kertaa Qatar perui meidän alkuperäiset lennot ja meille ilmaantui mahdollisuus pidentää reissua parilla päivällä. Tästä syystä (ja Samuille luvatut sateet) me päätettiin osallistua vielä yksiin fribakisoihin, lähtihän sinne Samuiltakin monia muitakin pelaajia. Käsittääkseni tämä Pattaya Disc Golf -rata on ollut avoinna hieman reilu vuoden, mutta nämä helmikuun PDGA -kisat olivat radalla ensimmäiset laatuaan. Ja vaikka jännitys kupruili järjestäjienkin vatsanpohjassa, kaikki oli enemmän kuin upeasti hoidettu.

 

Pattaya Disc Golf Open ja lehdistöä

Pattayan kisakaverit.

Kisapäivä alkoi virallisella osuudella ja kun me saavuimme alueelle (noin puoli tuntia Pattaya Beachiltä), oli meitä vastassa poliisiohjaus. Ensimmäinen ajatus oli että "ääh, onko tullut jotain ongelmia ja kisat on peruttu", kunnes sitten selvisi kisojen saama julkisuus. Paikalla oli TV -kanavia, lehdistöä, kuvernööriä ja virallisia puheita, sekä kirsikkana kakun päällä viranomaisten puttiharjoituksia. Aikamoisen juhlavaa etten sanoisi.

Kaikki järjestelyt ruokailuineen ja fasiliteetteineen oli valloittavan omintakeisia, kuten Thaimaassa tuppaa olemaan. Vaikka kisojen alkuun sisältyi virallista toimintaa, kisojen jälkeen meininki oli taas mukavan rentoa. Ehkä kaikkein upeinta näissä Pattayan kisoissakin oli juuri se ylpeys, millä paikan omistajat frisbeegolf -rataa ovat rakentaneet ja millä hartaudella ensimmäiset kisansa järjestivät. Pattayallakin kisajärjestelyistä vastuun otti Samuilta tunnettu Luke, ja muuten hienosti koko homman hoitikin.

 

On muuten tavattoman hienoa elää mukana frisbeegolfin nousussa Thaimaassa - Phukettiin on avattu uusi rata Disc Golf Phuket, Chiangmaissa on kaksi Disc Golf Chiang Mai, Koh Makilla yksi Frisbee Golf Koh Mak, Koh Changillakin yksi Koh Chang Disc Golf, ja nyt Pattayallakin uusi. Samuilla on ollut kaksi rataa jo vuosia. 

 

Seuraavaksi ehkä Koh Phangan? Anyone?

Vaikka oma peli on tällä hetkellä kaaoksessa eikä kisahermojakaan näköjään ole, on uskomattoman hienoa kuulua tähän sydämelliseen kiekkoperheeseen.

💗 you all!

Pattayan kovimmat voittajat.

Tomppa teki yhdellä kierroksella kaksi holaria, ja se on kova juttu.

Meidän kaikkien ihana maskotti Kenzie💜

2

Näin toimi Samui Sandbox

 

 

We did it!

 

Kaiken säädön ja hermoromahdusten jälkeen, 29.1.2022 klo 18.40 thaikkuaikaa, me viimein ländättiin Samuin tropiikkiin. Tänne "kotiin", johon ikävä on ollut ylitsepursuava.

 

Tuota onnellista hetkeä ennen käytiin siis toistamiseen koronatesteissä tuulisessa Raisiossa, ja tällä kertaa myös Tompan testi näytti negatiivista. Koirat hoitoon, pikasiivous, kukat olkkarin pöydälle Pauliinan kasteluja varten ja menoksi.

Aina kuin mahdollista, me lennetään Qatarilla, niin tälläkin kertaa. Palvelu ja tarjoilut on aivan huippuluokkaa, ja Dohan kenttäkin hyvin simppeli. Välietappi Dohan kentällä kuuden tunnin jälkeen tulee itse asiassa juuri sopivaan paikkaan. Pääsee jaloittelemaan ja ikään kuin nollaamaan edellisen lennon ennen seuraavaa kuuden tunnin lentoa, jonka voikin sitten illallisen ja parin viinin jälkeen yrittää nukkua. Tällä kertaa vielä matkustajien kannalta onnellisesti Doha-Bangkok -väli koneessa oli melkolailla tyhjää, ja kukin reissaaja pystyi valitsemaan itselleen oman penkkirivin, mihin sai oikaistua koko kroppansa. Mikäli pystyisin nukkumaan koneessa, olisin nukkunut onnellisesti ihan omalla penkkirivilläni.

Me oltiin ennen reissua pohdittu, kuinkahan mahtaa "Samuin sealed route" toimia, ja kyllähän se uskomattoman napakasti pelasi. Dohan koneesta ulos, ryhmä "matkanjohtajia" vastassa, ja sitten todellakin mentiin napsakkaa vauhtia kukin oman paperinivaskansa kanssa eri tarkastuspisteiden kautta kohti seuraavaa gatea. Vessassa (tai muuallakaan) ei todellakaan tarvinnut pysähdellä, vaan kuljettiin suoraan lähtöruudun kautta seuraavalle etapille. 

Jossa valitettavasti oli viiden tunnin odotus. 

Mihinkään ei voinut mennä, ruokaa ei ollut, ainoastaan vessat ja välipala-automaatti. Väsyneille reissaajille aikamoista myrkkyä, enkä usko näillä spekseillä tekeväni reissua ihan heti uudestaan. Uuuh, tulispa pian taas ajat normaalit.

Kone Bangkokista Samuille oli joka paikkaa myöten turvoksissa. Normaalioloissa näillä Bangkok Airwaysin tunnin lennoilla tarjotaan välipalat ja kahvit, mutta koska "Sealed route", mitään ei tarjottu. Maski piti olla naamalla AIVAN KOKO AJAN, eli jos halusi hörppiä omasta pullosta vettä, piti sekin tehdä salassa. Mutta, koneen laskeuduttua Samuin kentälle, jokainen matkustaja sai oman eväskassin mukaansa.

 

Ihana kotiinpaluu!

Muovi-ihmiset Samuin kentällä.

 

Samuin pikkuruisella ja kauniilla kentällä otettiin ensimmäisenä omat kapsäkit hihnalta ja siitä marssittiin sitten nöyrässä jonossa muovipukuisten vastaanottajien luokse. Tuolla etapilla kukin matkustaja sai omalla nimellään varustetun laboratorioputkilon mukaansa, joka kourassa jonotettiin viereiselle testipaikalle, missä taas otettiin koronatestit. Koko homma oli ohi erittäin nopeasti, ja lupaan että testin ottaminen täällä Thaimaan päässä on huomattavasti hellempää meininkiä, kuin Suomessa.

Testin jälkeen olikin vuorossa muovitettu ja desinfioitu minivan -kyyti hotellille. Yhdeksän hengen pakettiautossa oli vain kuljettaja ja me kaksi, vaikka meidän koneesta tuli muitakin tyyppejä samaan hotelliin - kuten esimerkiksi meidän tuleva naapurimme Andy Itävallasta. Hotellilla näytettiin taas samat paperit ties monennenko kerran, ja siitä meidät sitten pikapikaa ohjattiin omaan huoneeseen karanteeniin. Oman bungalowin terassilla sai istuskella, mutta muualla liikkuminen oli kiellettyä. Me tilattiin ruoka hotellin ravintolasta, mutta moni tuntuu käyttävän karanteenipäivillä myös Food Pandaa. Illallisen jälkeen olikin sitten enemmän kuin helppoa siirtyä höyhensaarille, olihan aamulla kympiltä tarkoitus suunnata ensimmäisiin fribakisoihin saaren toiselle puolelle. 

Tuo suunnitelma ei tosin mennyt kuten piti. Kun esimerkiksi Phuketissa koronatestin tulokset tulee muutaman tunnin kuluessa, meille tuloksia ei meinannut tulla millään. Aamulla ysin aikaan ei vielä mitään tietoa, ja meille alkoi olla enemmän kuin selvää, että ensimmäiset fribakisat Samuilla aloitetaan ilman meitä. Jossain kohtaa respan kaveri kuitenkin sanoi, että hän näkee meidän tulosten olevan negatiiviset, mutta ilman virallisia papereita hän ei saisi päästää meitä ulos. Pienen lirkuttelun ja selvittelyn jälkeen onnistuttiin kuitenkin hellyttämään virkailija päästämään meidät matkaan. 

 

Niihin kisoihin me ei kuitenkaan ehditty.

Laem sorin fribakisat me missattiin, mutta päästiin kuitenkin heittelemään.

Karanteenihotelli Escape beach resort

Me valittiin ensimmäiseksi yhdeksäksi yöksi Escape beach resort Maenamin rannalta, mutta ainakin näin nousuveden aikaan rantaa ei ollut. Hotelli tuntui koko ajan olevan täynnä varmasti siksi, että Samuin SHA ++ -hotelleista se oli yksi halvimmista (n. 30€/yö). Huoneet oli kyllä todella naftit, mutta onneksi ihan miellyttävät. Itse hotellista en pitänyt lainkaan - aamiaisbuffet oli äärimmäisen niukka ja joka ikinen aamu KAIKKI ruoka oli kylmää. Kylmät paistetut kananmunat ja kylmät pekonit, yök.

Sijainniltaan hotelli on myös hankala, mikäli ei liiku mopolla tai autolla. Uima-allas löytyi, mutta sekin oli hyvin pieni. Me ei ollaan pitkään aikaan asuttu hotelleissa, ja varmasti osa tästä hotellikokemuksesta latistui koronan takia. Kaikkialla olisi pitänyt olla maskit (sisätilat ymmärrän, mutta että ulkonakin), enkä kyllä oikein etsimälläkään löytänyt sitä kuuluisaa vieraanvaraisuutta ja niitä kuuluisia thaimaalaisia hymyjä. Ravintolan nuoret tarjoilijatytöt sentään olivat mukavia.

Mulle ei kiitos enää ikinä.

 

Escape beach resort, kivalla paikalla, muttei kiva.

Mutta oli meillä ihana naapuri Andy.

 

Ensifiilistelyt Samuilta

Melko tyhjäähän täällä on. Me tosin ollaan painettu kohta kaksi viikkoa frisbeegolf -kuplassa, joten täysin kattavaa vaikutelmaa ei missään nimessä vielä olla saatu. Suurin osa paikallisista pitää maskia joka paikassa (myös ulkona), ja se mikä ehkä eniten ihmetyttää, myös yksin mopolla ajaessa. Kypärää ei niinkään, mutta maski istuu tiukasti naamalla. Maskittomuudesta täällä ei sakoteta, mutta paikallisten ystävien kanssa puhuttuamme syy maskin käyttöön ulkonakin on kohteliaisuus muita kohtaan. Mitä olen muualta kuullut, niin Phuketissa saattaa maskittomuudesta saada jopa sakot.

Rannoillekaan ei olla vielä juurikaan ehditty. Parina päivänä ollaan loikoiltu Choengmon beachilla ja oi miten nautinkaan sen tyhjyydestä. Osa ravintoloista on kaatunut koronan myötä, mutta uuttakin on raunioitten tilalle onneksi rakentunut. Yksi asia on Samuilla kyllä hienosti muuttunut, nimittäin autotiet. Mopoille (tai hitaammalle liikenteelle) on tehty omat kaistat monellakin alueella ja jopa parkkipaikkoja on saatu aikaiseksi ahtaille paikoille teitten reunaan. Teitten varsien roikkuvia ja vaarallisia sähköjohtoja on vedelty uudestaan, samoin kun on tehty viemäreitä uusiksi. Aikamoisia tulviahan täällä aiemmin monesti oli, joten toivottavasti nämä uudet viemäröinnit helpottaa ainakin pahimmilla tulvapaikoilla. 

Chaweng on edelleen tyhjä, vaikka ilmeisesti hiljalleen heräämässä uuteen nousuun. Central Festival -kauppakeskus on paikoillaan, mutta sielläkin on valtavasti tyhjää. Moni uusi hotelli on mennyt konkurssiin ja viidakon valtaamia, rakennusprojekteja on jäänyt kesken, mikä on kyllä surullista. Toivottavasti jatkajia löytyy, sillä tyhjät ja viidakon valtaamat rakennustorsot on masentava näky. Ehkäpä elämä helpottaa täälläkin vielä lähitulevaisuudessa, mutta sitä ennen Thaimaan täytyy kyllä helpottaa maahan saapumista. Moni ei todellakaan ole valmis ottamaan sitä riskiä, että viettääkin muutaman viikon lomasta puolet jossain ankeassa karanteenissa. 

 

Jos jotenkin nyt yrittää summata näitä ensimmäisten päivien fiiliksiä, niin Samui on nyt enemmän thaimaalainen, kuin moneen vuoteen ennen tätä. Silloin kun me vielä asuimme täällä, saari oli selkeästi turistikeskeinen, nyt paikalliset yritykset on taas vallanneet tilaa kansainvälisiltä yrityksiltä, ja se todella miellyttää ainakin meitä. 

 

Fisherman's village päivällä. Tyhjää on.

 

Halleluja!

We are finally free!!!

Toinen koronatesti Thaimaassa tehdään siis viidentenä päivänä. Meillä oli silloin kisat, joten käytiin taas ruinimassa meidän respassa vähän erityisvapauksia. Kauhean innoissaan respan kaveri ei ollut, mutta antoi meille kuitenkin luvan mennä testeihin jo neljäntenä päivänä. Näin siis tehtiin.

Samuilla testipaikka on Samui Hospitalin parkkipaikalla Nathonissa, vaikka olen myös kuullut, että joku olisi käynyt Bangkok Hospitalissa Chawengilla. Me mentiin kuitenkin Nathoniin, koska näin respa meiltä vaati. Koko homma oli hoidettu kymmenessä minuutissa, ja siitä sitten jatkettiin taas harjoittelemaan seuraavana päivänä alkaviin fribakisoihin. Meidän hotellin respa kyllä väitti meille, että testin jälkeen on tultava taas hotelliin karanteeniin siihen asti, kunnes testitulos saapuu negatiivisena. Tähän me ei suostuttu, sillä Samui Sandboxin säännöissä näin ei ole, vaikka ilmeisesti uudessa Test & Go -metodissa se on juurikin niin. 

Koronatestin tuloksen piti sairaalan mukaan tulla seuraavana aamuna kymmeneen mennessä, vaan ei tullut. Me kuitenkin oltiin jo luikittu ulos hotellista kisoihin, sillä oltiin ihan varmoja että joku löytää meidät kyllä, mikäli testitulos onkin positiivinen. Kun seuraavinakaan päivinä kukaan ei meitä pysäytellyt, eikä oven takana seisonut poliisi, jatkettiin oloa ihan normaalisti. Ja itse asiassa, kukaan ei missään vaiheessa kertonut meille testituloksia, ennen kuin vasta yhdeksäntenä päivänä, kun kirjauduttiin hotellista ulos. Toisin sanoen, aivan saumaton ei ainakaan Sandbox -systeemi ole.

 

Me ollaan vapaita kuitenkin. Halleluja! 

Thongson bayn rannalle on ilmestynyt pari possua<3

2