Chiang Mai yhdessä päivässä + pikavisiitti Tachileikiin

Sanomattakin on selvää, että yksi päivä ei riitä millään. Ei, vaikka meillä olikin mainiot paikallisoppaat Kurre ja Anont.

Chiang Maihin tutustumista ei helpottanut myöskään se, että edellinen ilta oli venähtänyt varhaisen aamun puolelle (lue täältä).

Mutta kerrankos sitä. Loistavassa seurassa aika kuluu huomaamatta.

Chiang Mai Old Town

Meillä oli aamulla treffit paikallisoppaitten kanssa, ja kun oltiin puolin ja toisin ihmetelty vähiin jääneitä unia ja hieman huteraa oloa, startattiin vallihaudan ympäröivälle vanhan kaupungin alueelle 'terveysaamiaiselle'.

Pitkäksi venyneen illan jälkeen idut ja inkiväärismoothiet cappucinon kera tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Fruit Pulse Healthy juice baria sopii suositella ilman kohmeloakin, sillä tarjolla on taivaallisia annoksia pikkurahalla. Kaikki on freesiä kuin mikä ja on melkein pakko ihmetellä, kuinka he ylipäätään pystyvät myymään lohet ja muut tuoreet herkut niin edulliseen hintaan.

Mikäli siis liikut tällä suunnalla, käy ihmeessä herkuttelemassa ja kokemassa ihmeparantuminen edellisen illan riennoista.

Vanhaa muuria Chiang Main Old Townin ympärillä

Ja paras aamiainen ever!

Anont ja voimaannuttava aamiainen

Kurren lohiaamiainen näytti mainiolta maustekurkkuineen.

Koska Kurre ja Anont olivat lähdössä Suomeen, suunnattiin aamiaisen jälkeen tuoretorille ostamaan Suomeen viemisiksi tuoreita mausteita. Mikäli kaipaat tuliaisvinkkejä, suosittelen ostamaan kotiinviemisiksi thaimaalaisia mausteita juurikin tuoretoreilta. Siellä tavara on halvempaa ja tuoreempaa kuin markettien tarjonta.

Vanha kaupunki oli sympaattinen vanhoine rakennuksineen ja terveyskahviloineen. Old Town muistuttaa myös vahvasti Lanna-kulttuurista (osa Pohjois-Thaimaasta on aikoinaan ollut Lannan kuningaskuntaa ja siksi sen aikakauden tyyliä kutsutaan lannaksi), joka tarkkaan käännettynä tarkoittaa miljoonaa riisiviljelmää. Pohjois-Thaimaassa maan sanotaan olevan niin vihantaa, ettei tarvitse kuin heittää riisinjyvät tuuleen ja istua odottelemaan satoa.

Lannan voisi kaiketi tänä päivänä sanoa olevan Pohjois-Thaimaan brändi, siinä missä Bali on Indonesian. Ja totta puhuen, sen verran mitä me nähtiin, Chiang Main vanhassa kaupungissa oli paljonkin Balin Ubudia. 

(Lannan historiaa enemmän täällä).

Olisipa aikaa ja jaksamista ollut enemmän. Tämä hurmaava vanha kaupunki olisi sen ansainnut.

Aina kannattaa piipahtaa tuoretorilla!

Bor Sang (kirjoitetaan myös Bo Sang) village

En osaa sanoa miksi, mutta jo vuosia sitten thaimaalaisten taitavista käsistä syntyneistä paperivarjoista on tullut minulle lähes pakkomielle. Niitä on pitänyt olla, mieluummin paljon ja hyvin värikkäinä versioina.

Tästäpä syystä olin valinnut yhdeksi kohteeksi Bor Sang käsityöläiskylän, jossa valmistetaan ja käsin maalataan näitä upeita taideteoksia, joita siis sateenvarjoiksikin kutsutaan. Bo Sangissa on toki paljon muutakin upeata käsityöläistarjontaa ja nähtävää.

Paras aika vierailla täällä olisi silloin, kun vuosittaiset Handmade Umbrella & Handicrafts festivalit pidetään. Ajankohta on yleensä vuoden alkupuoliskolla, mutta vaihtelee vuosittain, eikä päivämääriä ilmoiteta yleensä kovinkaan ajoissa.

Käynti Umbrella Making Centerissä oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Kaikki, siis kaikki tehdään käsin ja luonnonmateriaaleista. Paitsi että tänä päivänä taitavat käyttää maalauksiin nykyaikaisimpia värejä, kuin joskus muinoin.

Jos emme olisi olleet reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla, saattaa olla että mukaan olisi tarttunut yksi jos toinenkin jättiläissateenvarjo. Ne oli huikeita! Tällä kertaa kuitenkin pieniin käsimatkatavaroihin mahtui ainoastaan parit paperiset lampunvarjostimet, vaikka nyt jo harmittaa ettei niitä hamstrannut lisää.

Koska aika oli kortilla, me tehtiin ostokset sateenvarjotehtaan myymälästä, kuten kunnon turistit konsanaan. Veikkaan kyllä, että kylän katujenvarsimyymälöistä sama tavara olisi irronnut huomattavasti halvemmalla.

Sateenvarjotehtaan näyttävä sisäänkäynti.

Nää on niin mageita!

Ja tehtaan myymälää.

Tässä näitä valmistuu.

Thaimaan Mae Sai & Myanmarin Tachileik

Oltiin jotenkin annettu itsemme ymmärtää, että Chiang Maista Myanmarin rajalle olisi autolla noin parin tunnin matka. Tämä oli yksi syy, miksi valittiin rajajuoksun lähtöpaikaksi Chiang Mai.

Totuus oli kuitenkin toinen. Tämä parin tunnin päässä oleva raja-asema osoittautui olevan kiinni, ja mikäli olisimme tehneet taustakartoitukset niin kuin aikuiset ihmiset (mihin kastiin ei ilmeisestikään kuuluta), olisimme tienneet tämän jo ennen reissun alkua.

Taas oli hypättävä autoon aamun liian aikaisina tunteina ja ajaa Mae Sain kaupunkiin Thaimaan ja Myanmarin rajalla. Aikaa yhteen suuntaan oli arvioitu kuluvan 4 tuntia, mutta tämäkin osoittautui tiukan vuoristotien ja siellä olevien massiivisten tietöiden takia toiveajatteluksi. Eikä edestakainen matka ottanut kuin 12 tuntia.

Persehän siinä puutui kaikesta ajamisesta, eikä aikaa sen paremmin Mae Saihin tai Tachileikiin jäänyt nimeksikään. Onneksi Kurre sentään on kirjoittanut Tachileikista edes hieman enemmän. Kurren jutun voit lukaista täältä.

Matkan varrella bongattu kalastaja.

Mae Sain kaupunki ja raja-asema suoraan edessä.

Rajanylitys oli helppo, mitä nyt aina vähän kuumottaa, kun pitää luovuttaa passi raja-asemalle. Saako sen palatessaan takaisin, vai onkohan virkailijat keksineet jotain? Passista on tullut yllättävänkin tärkeä täällä maailmalla seilatessa, ja ilman sitä liikkuminen tuntuu melkein kuin alastomana kulkisi.

Äkkiseltään Tachileikin rajakaupunki vaikutti hyvin samalta, kuin monet Thaimaan kylät. Varsinkin rajan toisella puolella oleva Mae Sai.

Kuten Kurrekin kirjoitti, aivan raja-aseman yhteydessä oli Thaimaan puolelta tutut markkinat, joissa oli tarjolla kaikkea mahdollista. Thaimaan markkinoilla ei tosin vielä yksikään kaupustelija ole tullut tarjoamaan sinisiä nappuloita, eli Viagraa. Tachileikin markkinoilla Viagra-koreja roikotti kaulassaan yksi jos toinenkin kaupustelija, eikä kieltäytyminen meinannut tulla kuuloonkaan.

Miten niin ette tarvitse Viagraa? Ettekö ymmärrä kuinka halvalla sitä nyt irtoaisi?

Juu ei ymmärretty ei.

Me tyydyttiin pariin 'rantaRay-Baneihin' (ne tuli tarpeeseen) ja syötiin maittavat lounaat ennen paluuta Thaimaan puolelle. Nautittiin me hetki myös paikallisten mielenkiinnosta ja päädyttiin yksiin jos toisiinkin valokuviin parin tytön kanssa.

Saatettiin me tulla vähän huijatuksikin, mutta se nyt ei ole mitään uutta.

Mutta enivei, Tachileik vaikutti mielenkiintoiselta ja reissu sinne paremmalla ajalla on joku päivä varmasti ajankohtainen. Koko Myanmar kiinnostelee kovasti, sillä vaikka ollaankin rajoilla pyörähdetty jo kolmesti, ei me olla nähty oikeastaan mitään.

Ehkä ensi kerralla sitten.

Onko sinulla jo kokemuksia Myanmarista?

Tachileik, City of the Golden Triangle

Burmalaiset tytöt halusi kuviin.

6

Vieraskynäilijä: Kurre - Thaimaan ja Myanmarin rajalla

He is back, rakkaat lukijat! Vakituinen vieraskynäilijämme, matkamies Kurre, on päättänyt ilahduttaa meitä tarinallaan Thaimaan ja Myanmarin rajalta. Joten olkaapas hyvät ja lähtekää seikkailuun mukaan:

Thaimaan ja Myanmarin rajalla

Suunnittelin jo viimeistään alkukesästä kirjoittavani viime syksyn pienestä Pohjois-Thaimaahan suuntautuneesta matkastani, mutta on ollut niin paljon muutakin tekemistä. Tämänkesäisen perinteisen Suomi-vierailuni jälkeen tulin enimmäkseen lomailemaan Ródokselle ennen paluuta Thaimaahan. Edellisestä Ródos-vierailustani on ehtinyt kulua 30 vuotta. Paljon on vuosien saatossa muuttunut, ja esimerkiksi drakhmat ovat vaihtuneet euroiksi, mutta ruoka, ystävälliset ihmiset ja fiilis ovat jokseenkin samanlaiset kuin aikaisemmin. Eilen tuli jonkin verran sadekuuroja ja jopa ukkonen jyrisi meren yllä, joten oli juuri täydellinen päivä aloittaa tarinan kirjoittaminen.

Sateista ja ukkosista syntyikin aasinsilta viime vuoden syksyyn, jolloin olin saanut Samui-saaren lokakuisista sateista tarpeekseni ja päätin lähteä Pohjois-Thaimaahan karkuun. Etelä-Thaimaassa syksy saattaa olla hyvinkin sateista, kun taas Pohjois- ja Koillis-Thaimaassa on marraskuun alusta helmikuun alkuun kylmä ja kuiva vuodenaika; silloin sielläpäin ei juuri sada ja lämpötilat tippuvat kohtuulliselle tasolle, paitsi vuoristoissa, joissa vilukissan mielestä saattaa olla liian arktiset olosuhteet jopa pakkasineen.

Ennen kun lähdin saarelta, otin kuvan lähtötunnelmista 2.11.2015

Koska minulla oli aikaa, päätin lähteä saarelta lautalla ja sitten Suratthanin kaupungista halpalentoyhtiöllä Bangkokin kautta Chiang Raihin. Hyvät ystäväni Ninni ja Rami perheineen olivat saapuneet Ninnin äidin luokse Chiang Raihin jo aikaisemmin. Olimme yhden yön Ninnin äidin luona, minkä jälkeen koko porukka lähti Mae Sain kaupunkiin, jossa perheellä on toinenkin talo ja joka sijaitsee tunnin automatkan päässä aivan Myanmarin rajalla. Olin käynyt Mae Saissa viimeksi vuoden 2006 syksyllä, ja tuntuu siltä, että silloisesta jotenkin uneliaalta vaikuttavasta pikkukaupungista oli kasvanut vilkas rajakaupunki.

Tachileik

Vaikka minulla on vuoden ns. bisnesviisumi, minun on käytävä rajalla leimaamassa passini joka kolmas kuukausi. Tämän takia Rami ja minä jätimme naiset ja lapset pitämään huolta kotitöistä ja lähdimmekin käymään Myanmarissa päiväksi. Edellisestä pikakäynnistä Myanmarin Tachileikissa oli myös kulunut yhdeksän vuotta. On uskomatonta, että kaupunki, jossa vielä vajaat kymmenen vuotta sitten kulki vain härkävaunuja savisilla kaduilla ja jossa kaiken maailman kaupustelijat ja kerjäläiset kävivät kimppuumme, olikin muuttunut melko länsimaiseksi tai ehkä pikemminkin thaityyliseksi. Longyit eli perinteiset lannevaatteet olivat varsinkin nuorilla miehillä vaihtuneet farkkuihin ja asfaltoitujen katujen oikeaa puolta ajoivat uudehkot autot, joiden ratti kuitenkin myös sijaitsi oikealla puolella. Tämä johtuu siitä, että varmaan suurin osa autoista tuodaan maahan käytettyinä Thaimaasta, jossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Ramilla ja minulla oli oikein mielenkiintoinen päivä Tachileikissa; tutustuimme erääseen kaupungin ulkopuolella olevaan temppeliin, josta oli upeat näkymät vehreiden peltojen yli. Kävimme myös pitkäkaulanaisten kylässä, jota ennemminkin voisi luonnehtia melko lailla puhtaaksi turistipyydykseksi. Toisaalta saavathan ainakin osa Kayan-heimon naisista toivon mukaan toimeentulon kylässään myymistään tuotteistaan.

Tutkimusmatkailijat munkin seurassa

Vieraskynäilijä poseeraa kahden Kayan-heimoon kuuluvan naisen kanssa

Ennen paluuta rajan yli kävimme syömässä erittäin kohtuuhintaisen ja maittavan myöhäislounaan paikallisessa ravintolassa. Ja tietenkin oli pakko kiertää keskustan ostoskujia, mutta minusta tuntuu että ainakin noin päältä päin täsmälleen samanlaista krääsää oli tarjolla Tachileikin kojuissa kuin Mae Sainkin - kuitenkin ehkä jonkin verran edullisempaan hintaan. Olen todennut sen monta kertaa, etten ole mikään shoppailija - ja ehkä hyvä niin.

Ninnin ja Ramin kanssa on aina yhtä mukavaa olla, mutta koska minun piti saada eräs oikolukuhomma ja joitakin muita työasioita hoidetuiksi, eikä nettiyhteys puhelimeni kautta Mae Sain keskustan ulkopuolella ollut mitenkään pirteällä tuulella, päätin jatkaa matkaa Chiang Raihin. Ennen lähtöä kävimme uimassa harvinaisen isossa, uudessa uima-altaassa Mae Sain keskustahotellin yhteydessä ja sen jälkeen vielä syömässä lounaan paikallisessa ravintolassa, jossa sain elämäni parhaan nuudelikeiton.

Chiang Rai

Bussimatka Mae Saista Chiang Raihin taittuu noin puolessatoista tunnissa. Linja-autot ovat hyvinkin eritasoisia ja mielestäni kannattaa maksaa muutama bahti enemmän siitä, että saa matkustaa ilmastoidussa autossa, jossa on mukavat istuimet. Chiang Rain uusi linja-autoasema sijaitsee muutamia kilometrejä kaupungin keskustasta, josta olin varannut hotellin aivan iltamarkkinoiden vierestä. En muista tarkkaan, mutta olisinkohan maksanut 80 bahtia eli pari euroa siitä, että taksi vei minut linja-autoasemalta suoraan hotellini ulko-oven eteen. Chiang Rain iltamarkkinat sijaitsivat siis aivan kulman takana ja vaikka jo totesin, etten ole mikään shoppailija, kojujen ruoka-anti on mielestäni aina mielenkiintoista ja kokeilemisen arvoista. Thaimaa on iso maa ja ruokakulttuuri eroaa huomattavasti eri alueiden välillä. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla uusia makuelämyksiä.

Kun olin saanut kaikki työasiani pois päiväjärjestyksestä, päätin lähteä tutustumaan Chiang Rain tärkeimpiin nähtävyyksiin. Valinnanvaraa on tässäkin suhteessa, ja päädyin tällä kertaa vuokraamaan matkailutoimistosta auton kuskeineen, joka vei minut räätälöidylle matkalle Valkoiseen temppeliin, Mustaan taloon ja teeviljelmille. Valkoinen temppeli on kuin suoraan sadusta ja Mustan talon mystiikkaa pursuava alue tummine rakennuksineen ja mielenkiintoisine yksityiskohtineen. Pohjois-Thaimaassa viljellään sekä teetä että kahvia, joten oli mielenkiintoista tutustua myös teeviljelmiin. Koko iltapäivän kestävä matka ei tainnut maksaa enempää kuin 1500 bahtia, jos muistan oikein.

Valkoinen temppeli

Eräs talo Mustan talon alueella

Teeviljelmä

Chiang Rai on mukava, pieni kaupunki, jossa voi kävellenkin tutustua vaikkapa runsaaseen ja erittäin kansainväliseen ravintolatarjontaan. Ravintoloita ja majapaikkoja löytyy niin reppureissaajille kuin vaativampaankin makuun sopivia. Kaupungin lähiympäristö tarjoaa vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, kuten Kultainen kolmio - alue jossa Thaimaa, Laos ja Myanmar yhtyvät ja joka on tunnettu oopiumiunikkoviljelmistään - ja kuumia lähteitä ym. Välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja matkailutoimistoista voi tosiaan mennä kyselemään niitä kohteita, joista itse on kiinnostunut. Sen perusteella voi sitten räätälöidä oman retken, joka vie juuri niihin paikkoihin, jotka kiinnostavat eniten.

Olin kolme yötä Chiang Raissa ja kävin keskustassa sijaitsevalta vanhalta linja-autoasemalta ostamassa lipun seuraavaan kohteeseen, eli Chiang Maihin. Jos työtilanteeni ei aseta esteitä, aion kirjoittaa Chiang Main kaupungista ja Loy Krathongista, eli valon juhlasta kertovan kirjoituksen lähiviikon aikana. Tänä vuonna Loy Krathongia vietetään 13.- 15. päivänä marraskuuta, ja voin vakuuttaa, että Chiang Maissa tiedetään millä tavalla juhlista luodaan mahdollisimman näyttävät lyhtyineen, kynttilöineen ja upeine kulkueineen. Mutta siitä sitten seuraavassa kertomuksessani - valoa syksyn pimeneviin iltoihin!

Kurre

2