Täällä sitä taas odotellaan seuraavaa laskua, sillä sieltä se tulee varmasti. Ja tällä nyt viittaan siihen, kun Boo puraisi vuokranantajaa. Ihan mojovasti Boo mun selän takana sen teki, vähän vaivihkaa upotti rouvan reiteen hampaansa. Onneksi ei sentään valtoimenaan vertavuotavia haavoja ollut lopputuloksena, mutta kyllä rouvan jalassa kulmahampaan jäljet näkyivät. Ja olihan se ihokin sitten rikki, joka tarkoittaa lääkärissä käyntiä. Ja laskua. Meille.
Mikä tähän sitten johti, niin voin vain veikkailla. Vuokranantajahan tuli vähän "keskustelemaan" meidän kanssa siitä, että ei ollut täysillä tyytyväinen meidän vuokrausbisnekseen. Toisin sanoen siihen, että Suomessa ollessamme Villa Zappy olikin melkein koko ajan täynnä. Vaikkei heille tullut siitä johtuen mitään extraduunia ja vaikka me oltiinkin saatu siihen heidän lupa alusta lähtien. Eikä me tehty suinkaan mitään hurjia voittoja vuokrauksella, kunhan saatiin omat kulumme katetuksi. Harmituksen syy saattoi olla jopa se, että meidän viereinen talo on ollut koko ajan tyhjänä ja meillä porukkaa lappasi. Ja ehkä Boo sitten vaistosi sen hienoisen negatiivisen vireen vierailussa ja päätti pitää mun puolia, niin kuin se tekee koko ajan.
Mutta kyllä mä yllätyin. Ja järkytyin. Ja ajattelin, että mitä helvettiä tapahtui? En nähnyt mitään, en kuullut mitään, yhtäkkiä rouva vain väänteli kasvojaan ja piteli reittään. Ja Boo katseli alta kulmain, että mitäs nyt sitten? Aika nopeasti toi tilanne siitä sitten selkeni ja älysin onneksi sen silmänräpäyksen jälkeen myös antaa Boolle vähän negatiivista palautetta. Mä en keksi mitään muuta kuin sen, että rouva oli liian lähellä mua ja Boo koki sen uhaksi. Niinpä niin, ne negatiiviset fibat...
Kaikki meni kuitenkin ihan jopa yllättävästi. Puhuttelu loppui hyvässä hengessä, saatiin synninpäästö ja vuokranantaja lähtiessään ehdotti jopa yhteistyötä sen naapurikämpän kanssa. Koska meillä oli niin hyvin vuokralaisia ja me asutaan kuitenkin tässä vieressä, niin voitaisiin siis manageerata koko taloa ja saada siitä korvausta. Ainoa vaan, että meidän pitäisi myös kantaa riskit, joka ei kyllä ole meidän intresseissä. Mutta tähän on pakko palata myöhemmin, kun noita ehdotuksia ja vastaehdotuksia on verkon kautta heitetty riittävästi ja päästään johonkin lopputulemaan. Tai sitten ei päästä.
Pääasia täällä on aina se, että Thaimaalainen ei menetä kasvojaan ja tästä lähtökohdasta meidän farangien on täällä toimittava. Se on nimittäin hyvä muistaa ihan lomaillessakin, koska jos niin käy, niin se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Mutta onneksi me ollaan niin tasaisia jätkiä (no vitsi vitsi, kyllä sitä joutuu välillä kovastikin treenaamaan), että onneksi ei sen suurempia ongelmia ole päässyt syntymään. Ja vieläkin me viihdytään, ehkä juuri kaiken tämän takia.
Mutta tässä teille Boo, vapaana syntynyt...
Boo meidän vuorilla
ja rantalenkillä hihnan päässä
kunnes päätettiin päästää se vapaaksi.
Ja sehän lähti!
Hullun kiilto silmissä linnun perään,
pitkin rantaviivaa, niin ettei koiraa enää näkynyt. Ainoastaan sen aiheuttama valkoinen vesisuihku...
4
Mikä tähän sitten johti, niin voin vain veikkailla. Vuokranantajahan tuli vähän "keskustelemaan" meidän kanssa siitä, että ei ollut täysillä tyytyväinen meidän vuokrausbisnekseen. Toisin sanoen siihen, että Suomessa ollessamme Villa Zappy olikin melkein koko ajan täynnä. Vaikkei heille tullut siitä johtuen mitään extraduunia ja vaikka me oltiinkin saatu siihen heidän lupa alusta lähtien. Eikä me tehty suinkaan mitään hurjia voittoja vuokrauksella, kunhan saatiin omat kulumme katetuksi. Harmituksen syy saattoi olla jopa se, että meidän viereinen talo on ollut koko ajan tyhjänä ja meillä porukkaa lappasi. Ja ehkä Boo sitten vaistosi sen hienoisen negatiivisen vireen vierailussa ja päätti pitää mun puolia, niin kuin se tekee koko ajan.
Mutta kyllä mä yllätyin. Ja järkytyin. Ja ajattelin, että mitä helvettiä tapahtui? En nähnyt mitään, en kuullut mitään, yhtäkkiä rouva vain väänteli kasvojaan ja piteli reittään. Ja Boo katseli alta kulmain, että mitäs nyt sitten? Aika nopeasti toi tilanne siitä sitten selkeni ja älysin onneksi sen silmänräpäyksen jälkeen myös antaa Boolle vähän negatiivista palautetta. Mä en keksi mitään muuta kuin sen, että rouva oli liian lähellä mua ja Boo koki sen uhaksi. Niinpä niin, ne negatiiviset fibat...
Kaikki meni kuitenkin ihan jopa yllättävästi. Puhuttelu loppui hyvässä hengessä, saatiin synninpäästö ja vuokranantaja lähtiessään ehdotti jopa yhteistyötä sen naapurikämpän kanssa. Koska meillä oli niin hyvin vuokralaisia ja me asutaan kuitenkin tässä vieressä, niin voitaisiin siis manageerata koko taloa ja saada siitä korvausta. Ainoa vaan, että meidän pitäisi myös kantaa riskit, joka ei kyllä ole meidän intresseissä. Mutta tähän on pakko palata myöhemmin, kun noita ehdotuksia ja vastaehdotuksia on verkon kautta heitetty riittävästi ja päästään johonkin lopputulemaan. Tai sitten ei päästä.
Pääasia täällä on aina se, että Thaimaalainen ei menetä kasvojaan ja tästä lähtökohdasta meidän farangien on täällä toimittava. Se on nimittäin hyvä muistaa ihan lomaillessakin, koska jos niin käy, niin se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Mutta onneksi me ollaan niin tasaisia jätkiä (no vitsi vitsi, kyllä sitä joutuu välillä kovastikin treenaamaan), että onneksi ei sen suurempia ongelmia ole päässyt syntymään. Ja vieläkin me viihdytään, ehkä juuri kaiken tämän takia.
Mutta tässä teille Boo, vapaana syntynyt...
Boo meidän vuorilla
ja rantalenkillä hihnan päässä
kunnes päätettiin päästää se vapaaksi.
Ja sehän lähti!
Hullun kiilto silmissä linnun perään,
pitkin rantaviivaa, niin ettei koiraa enää näkynyt. Ainoastaan sen aiheuttama valkoinen vesisuihku...
