Mielisairauteni - mökkikuume

Se iskee viimeistään tähän aikaan vuodesta. Huomaan hakeutuvani tietyille nettisivuille kuolan valuessa suupielistä ja mielikuvituksen liidellessä jossain sfääreissä. On punaista tupaa ja keltaista tupaa, mummonmökkiä ja vaarinmökkiä.

Tätä sairautta kutsutaan mökkikuumeeksi.

Vanhat talot<3

Ja Suomen kesäinen luonto.

Oman mökin metsästys

Kaksi vuotta sitten etsittiin omaa mökkiä. Seikkailtiin Varsinais-Suomen maalaismaisemissa ja huokailtiin toisinaan ihastuksesta, välillä järkytyksestä. Löytöjä tehtiin, mutta mikään ei sittenkään natsannut.

Piti olla vettä - mieluummin merta - ja rantasaunaa. Kalavedet oli ehdottomat. Toivelistalta löytyi myös vanha pihapiiri puineen ja perennoineen. Omenapuita, luumupuita, liljaa, ruusua ja kurjenmiekkaa.

Mutta äh... joko jotain puuttui, tai sitten oli liian tyyristä.

Haaveet haudattiin, kunnes vuosi sitten mielisairaus iski uudestaan.

Paraisten helmiä.

Ei ole järvimaiseman voittanutta.

Vuokralla meren rannalla

Vuosi sitten vietettiin kesä vuokramökissä meren rannalla. Ei ollut enää tarvetta omistaa.

Mökki oli ihana, kesä kamala. Kylmä pureutui luihin ja ytimiin. Toppatakki oli käytössä useammin kuin hepenet, ja merituuli vei tuhkatkin pesästä.

Moni muukaan asia ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta se nyt oli vaan omaa tyhmyyttä.

Samuille paluun jälkeen päätettiin, että tänä kesänä jää Suomi välistä (voit lukea siitä täältä).

Ei mökkiä, ei villasukkia, ei takkatulta tai rantasaunaa. Ei kalareissulla jäätyneitä varpaita tai punkkeja. Ei orvokkeja, sammalleimuja eikä pelargoneja. Eikä voilla kuorrutettuja uusia perunoita. Aika kamalaa...



Mielisairaus ei hellitä

Ja taas, tässä sitä ollaan. Samassa pisteessä kuin jokainen vuosi. Lentolippujen kärkkymistä, mökin etsintää ja ikävää. Ikävä Suomeen, ikävä rakkaita ja ystäviä. Ikävä grillimakkaraa ja uusia perunoita. Ikävä männyn tuoksua, krassien kirkkautta ja kuulaita kelejä.

Ikävä mustikoita, kanttarelleja ja metsää ilman skorpioneja. Tähän mennessä on unohtunut jo punkit ja hirvikärpäset, kylmä viima sekä räntäsateet.

Tänä vuonna etsitään taas omaa kesäpaikkaa. Sellaista punamultaista mummonmökkiä, jonka pikkuruutuisten ikkunoitten kehykset ovat puhtaan valkoiset. Voi se olla keltainen vaarinmökkikin, kunhan sisätiloissa voi vielä haistaa vaarin vanhan piipputupakan tuoksun. You know what I mean.

Maailmalla on nasta olla, mutta kesäpaikka Suomessa olisi tosi kova juttu. Eikä sen tarvitsisi olla edes rannalla, sillä riittäähän Suomessa järviä.

Tiedätkö sinä sellaisen ylväästi vanhentuneen kaunottaren, joka kaipaisi uutta emäntää?



10 kommenttia

  1. "Lääkkeet!" Hahhaa!
    Todella vaikuttaa siltä, että siellä auringossa on päässä jotain sulanut... Anyway, kiva on meidänkin mielestä mennä Suomeen, eikä kesäsäällä väliä. Mökkiä ja Carlos-makkaraakin kaipaa. Ja saunaa. Hyttysiä ja paarmoja ja kyitä en. Kohtahan me siellä ollaan, siis Suomessa.
    Ties vaikka nähdään, jos nyt päätätte rantautua "kuulaaseen" kotimaahan.
    Lycka till! Vaihtelu virkistää ja aina pääsee takaisin tropiikkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain lääkkeitä tässä selvästi kaipaa Minttu ;). Aurinko on sulattanut aivot ja hävittänyt muistin...

      Mutta siis vakavasti, kesäpaikka Suomessa olis kiva, niin ehtis näkemään sukulaisiakin ja niitä ystäviä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt. Sellainen pari kuukautta vuodessa, siksi riittäisi vaatimattomampikin mummonmökki.

      Ja jos nyt joku mökki tässä yllättäen löytyy, niin taatusti nähdään Suomessa. Ennen kuin kaikki taas hävitään maailmalle. Sillä kai te taas johonkin lähdette?

      Terkkuja!

      Poista
  2. Tätäpä se on. Ikävä sukulaisia ja rakkaita ja kuulautta ja puhtaita metsiä ja järviä ja sitten kaupan päälle tulee myös räntäsade heinäkuussa, paarmat ja hyttyset (jos on niin lämmin, että ne jaksaa lentää) ja muu sellainen. Hyvää reissua ja mökin etsintää teille! Varsinais-Suomesta pitäisi ilmeisesti mökin löytyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on MatkaMartta. Aina on ikävä jonnekin tai jotakuta, huh huh. Mutta täällä tropiikissa kun asuu, niin Suomen kesäilmoilla ei ole niin väliä. Kunhan ei nyt tietenkään sataisi koko aikaa.

      Varsinais-Suomi on ihana, mutta ei sen välttämättä sielläkään tarvitse olla. Sellainen toive olisi, että se olisi max 200 km Helsingistä, missä kaikki sukulaiset on.

      Poista
  3. Noi se mieli muuttuu vuodessa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin tuon ikävän. Tänä kesänä sää pitäisi kyllä olla parempi kuin viime kesänä. Viime kesän sää oli ihan pohjanoteeraus.
    Ihanaa viikonloppua Heidi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se muuttuu. Olisihan se pieni mökkivanhus ihana, ja vaikka itse käytettäisiin sitä vain pari kuukautta vuodessa, niin vanhin poika ja oma isä käyttäisi sitä myös mielellään. Saas nähdä löydetäänkö mitään :)

      Ihanaa viikonloppua sullekin Outi<3

      Poista
  4. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse olen todellakin syntynyt oikeaan maahan, kun Suomen viileä/kylmä ilmanala on just passeli mulle. "Tropiikkiin" minua ei saisi kuin ehkä pyssyn piippu ohimolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hiton hyvin, että tropiikki ei kiinnosta kaikkia. Ja totta puhuen, kyllä tämä kuumuus on välillä todella raskastakin.

      Ja Suomi on vallan ihana, varsinkin kesä kun se oikein hemmottelee<3

      Poista
  5. Pitää lisätä, että vaikka itse olen viileiden ilmojen ystävä niin on ihana lukea muiden seikkailuista maailmalla ja näin ikäänkuin 'nojatuolimatkustaa' mukana :)
    Onnea mökin etsintään!

    VastaaPoista

Back to Top