Morjens 2019!

Piti taas kahlata blogikirjoituksia läpi, jotta saisi jonkinlaisen käsityksen vuodesta 2019. Ensimmäisenä fiiliksenä on se, että vuosi 2019 meni silmää räpäyttämällä - tosta noin vaan hujauksessa.

Kaikkea on tapahtunut pikakelauksella. Ykkösenä ehkä maisemien vaihto, jonne ei sielu vieläkään ole seurannut perässä (liekö tuo seuraakaan). Oma tölli Suomen maaseudulta löytyi monen mutkan kautta, mutta tänne sijoittuminen onkin sitten ollut suurempi haaste.

Vuoteen 2019 on mahtunut unelmien täyttymyksiä ja suuria suruja. Vuosi on ollut kovaa ikävää, mutta myös lukuisia iloisia jälleennäkemisiä.

Mennyt vuosi muutti myös radikaalisti meidän perheen olomuodon, ja sitä täällä pari aikuista nyt keskenään ihmettelee.

Vuosi 2019 muutti lähes kaiken.

kos samui view point
Suuret muutokset pisti pohtimaan...

Näistä maisemista ei ollut helppo lähteä.

Vuoden 2019 ilot ja haasteet:

Haasteet:

  • Vuosi 2019 alkoi raskaalla päätöksen teolla palata toistaiseksi Suomeen juniorin jatko-opiskeluitten takia. Tätä pohdittiin viidakkotalossa pitkään ja hartaasti, ja mielestämme nyt oli juniorin vuoro saada toiveensa toteutumaan. Voit lukaista haikeista fiiliksistä ainakin täältä.
  • Suomeen siirtymisen takia vietetyt unettomat yöt vaativat veronsa ja alkukevät vedettiin hämärän rajamailla. Eniten pelotti se, jos ei kaikesta yrittämisistä huolimatta onnistuttaisikaan saamaan viidakkokoiria Suomeen. Meille tyypilliseksi säätämiseksihän kaikki meni ja itku tuli monesti, mutta onneksi viime hetkillä löytyi Relo4paws, jonka korvaamaton James teki lähes mahdottomasta mahdollista. 
  • Juniorin peruskoulun yhdeksäs luokka toteutettiin Kulkurikoulun kanssa, ja loppukokeitten tekeminen Samuin viidakosta käsin oli haasteita täynnä. Välillä tanssittiin tangoa viidakkotalon terassilla, työnnettiin kuulan korvikkeena kookospähkinää ja heitettiin keihään sijaan bambukeppiä. Mielikuvitus oli päivien sana, mutta meidän huipputiimi selätti ongelmat. Tähän tietty vielä teoriapuolen haasteet, ja välillä trooppisten vuorten notkossa raikui perisuomalaiset kirosanat komeasti. Onneksi rakas puutarhuri ei ymmärtänyt suomea.
  • Pankkineuvottelut oli niin masentavia, että suunniteltiin oikeasti muuttavamme asuntovaunuun ystävän tontille. Ymmärrän toki hyvin, ettei suomalaiset pankit tykänneet meidän olemattomista suomi-tuloista, mutta kyllä me meinattiin muutama kerta heittää pyyhe kehään ja jäädä suosiolla sinne mihin oltais haluttukin. Suomi ei halunnut meitä.
  • Oman töllin hankkiminen Suomesta oli käänteitä täynnä. Budjetti oli pieni, koska lainaa ei meinannut irrota, joten työkalut oli melko vähäiset. Loppuvaiheessa meillä olikin sitten kaksi hyväksyttyä talotarjousta sisällä, joista valittiin yllätysvinkkinä saatu kohde - näkemättä tietenkin. Ja maksettiin sakot peruuttamastamme kohteesta.
  • Ja niinkuin Samuilta käsin aina sanoinkin, esikoista nähtiin melkein kolme kuukautta vuosittain 24/7. Ne kuukaudet oli korvaamattoman ihania ja niitä on täältä Kemiöstä käsin nyt sitten kaiholla muisteltu. Arvasin nimittäin sen, että kun ollaan kaikki Suomessa, yhdessä vietetty aika kutistuu minimiin. Ja näinhän siinä kävi. Nyt me ollaan täällä ja esikoinen veivaa ympäri Eurooppaa.
  • Bumban sairastuminen TAAS. Edellisestä melkein hengen vieneestä sairastumisesta voit lukea täältä. Bumba tiputti lähes kaikki karvat Suomessa, kärsi märkivästä koko kropan ihottumasta, raapi itseään loputtomasti ja oli kaikkinensa todella surkeana. Kunnallisessa eläinlääkärissä käytiin pariinkin otteeseen ottamassa kaiken maailman testejä, ja kun mitään ei löytynyt, päädyttiin allergiadiagnoosiin. Onneksi ressu palautui terveeksi kahden viikon antihistamiinikuurilla.
  • Ja niin se juniorikin muutti omillensa, eikä töllissä oikein tiedä miten päin pyörisi. Talo on tyhjä, paitsi joka toinen viikonloppu, kun saadaan Miska kotiin. Aika perustavanlaatuisia muutoksia siis, joihin totuttelu ottaa vielä hetken.
  • Maaseudun pimeys onkin yllättäen itselleni aika kova haaste. Pimeillä peltojen reunoilla koiria ulkoiluttaessa meinaa välillä mennä pupu pöksyy. Sen verran usein tulee näköhavaintoja susista, joihin en itsekseni (siis koirien kanssa) todellakaan välitä törmätä.
  • Suomessa oleskelu itsessään on meille todella kova haaste. Toisaalta on ihana olla lähellä rakkaita, mutta toisaalta taas on ihan hemmetin vaikea sopeutua. Tai tykätä. (Lue vaikka täältä).
  • Mikään näistä haasteista ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen suureen menetykseen ja suruun, jonka koimme kesän korvalla. Blogin rakastettu vieraskynäilijä Kurre uupui rankan sairauden kourissa ja lähti matkalle omalle tähtipolulleen jättäen pilvenportaisiin vain kevyen jäljen... We miss you Kurt!
 
Kurre matkaoppaana Chiang Maissa

Ilot:

  • Blogi täytti huikeat neljä vuotta, josta kiitos teille kaikki ihanat! Kiitos kommenteista ja uskomattomasta tuesta koko matkan ajalta. Vaikka Suomeen siirtymisen jälkeen fokus onkin ollut vähän hukassa, toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään. Blogin nimi ei ole muuttunut - EIKÄ MUUTU - sillä te saatatte aavistaa saman kuin me.
  • Oman töllin löytyminen kaikista haasteista huolimatta, oli megaluokan saavutus. Jos huhtikuun alussa meillä ei ollut edes pankkilainaa, ja saman kuun 12. päivä jo osa meidän porukasta oli Kemiönsaarella omaa pientilaa ihmettelemässä, se on aikamoista. Tuhat kiitosta kaikille apureille, te tiedätte keitä olette!
  • Juniori ei alkuun päässyt hakemaansa mediapuolen koulutukseen, jääden ensimmäiselle varasijalle. Tätä sitten jännitettiin kesän mittaan, ja aukesihan se paikka sieltä. Ihan superia!
  • Kemiönsaaren vastaanotto, se on ollut vallan huikeata. Oikeasti olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi tämän hiljaisen kylätien varteen ja uusia ystäviäkin on löytynyt.
  • Kyllähän kaikkien remppahaasteiden keskellä pako frisbeegolf -kentälle on korvaamatonta terapiaa. Vaikka sielläkin välillä v-tuttaa, hauskuus vie voiton.
  • Ystävät - ehdottomasti! Pakko sanoa, että meillä on suorastaan fantastisia ystäviä. Kiitos että olette!
  • Kai sitä sitten on jonkin asteinen hullu, kun jaksaa iloita remonteistakin. Jokainen uuden remppakohteen aloitus saa sormet syyhyämään siihen malliin, ettei melkein huvita edes nukkua välissä. 
  • Iloita voi kyllä siitäkin, miten hienosti koirat on Suomeen kotiutuneet - vaikka ongelmiakin on ollut. Mutta en mä oikeastaan sitä epäillytkään, nämä on rohkeita tyyppejä. Paremmin ne ainakin on sopeutuneet, kuin me palvelijat ikinä.

Mutta hei, vuosi 2019 oli kokonaisuutena ainutlaatuinen ja hämmästyttävän hyvä sitten loppupelissä.

Reissua on suunnitteilla keväämmälle, samoin kuin remonttitalkoita, jameja (joo-o Kemiöön), sun muuta näppärää. Ja sen verran mitä itseämme tunnen, säätöä ei tule puuttumaan tästäkään matkasta.

Olisko sulla muuten mielenpäällä jotakin, mistä haluaisit kuulla?

Astetta koleampia maisemia.

Kemiönsaarella pääsee todellakin kuulemaan omat ajatuksensa.

2 kommenttia

  1. Teillä on kyllä ollut todella tapahtumarikas vuosi 2019. Toivon, että pääsette vuonna 2020 toteuttamaan omia unelmia ja saatte remppapisteitä valmiiksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Outi<3

      Minä toivon että tämä maaginen vuosikymmen tuo elämääsi valtavasti iloa, rakkautta, terveyttä ja unelmien toteutumisia<3

      Poista

Back to Top