Matkavuosi 2025 kuvina

 

 

Äkkiseltään miettiessä vuosi 2025 on pitänyt sisällään pelkästään remppaa. Vaikka se on sitä kirjaimellisesti ollutkin, on siihen yllättäen mahtunut myös 1,5 kuukauden irtiotto. Ja yksi pikkuinenkin sellainen.

 

Meillä oli tavoitteena repäistä rajojen ulkopuolelle vielä ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta se taitaa nyt jäädä haaveeksi, sillä ei näköjään osata ajoissa lopettaa remppajuttuja. 

 

Remontointi elämäntapana? (Siitähän saisi ihan oman postauksen johonkin väliin).

 

Näitä "Matkavuosi ..." -yhteenvetoja on itsellekin hauska tapa muistella menneitä reissuja ja siksi tää onkin omalta osaltani jo kolmas postaus aiheesta. Vuoden 2023 matkakuvat löytyy täältä ja vuoden 2024 taas täältä näin.

 

1. Paras matkakuva

 

Maailman paras matkakaveri Tomppa💘

 

2. Suurkaupungin lumoissa

 

Johor Bahru, Malesian kolmanneksi suurin kaupunki Singaporen kyljessä. Raja-alue on todella kiireinen, sillä moni Singaporesta matkustaa Johor Bahruun mm. halpojen ostosten perässä ja toisin päin taas Johorista Singaporeen töihin. Paikka vaikutti todella elävältä ja kauniilta, vaikka oltiinkin siellä paikallisen sadekauden aikaan tammikuussa. Olisipa vaan ollut aikaa tutustua JB:n paremmin ja pidemmällä aikataululla, mutta seuraavat kisat Samuilla kutsui.

 

 

3. Paras rantalomakuva

 

Rantaloman suhteen Koh Samui ei petä, kuten ei myöskään jäiset shaket kuuman auringon alla. Kuva Thongson Baylta.

 

 

4. Vuoden lempikaupunki

 

Vuoden lempikaupungin tittelin nappasi tänäkin vuonna yllättäen Koh Samui. Tälle vuodelle ei noita kaupunkeja juurikaan osunut kohdalle, joten tällä mennään taas. Just nyt en saa kuvan biitsin nimeä mieleen, mutta jos suuntaat Six Senses resorttia kohti, niin ranta on aivan siinä alueen kyljessä. Useimmiten hyvinkin rauhallinen mesta.

 

 

5. Entäs kylä sitten?

 

Lempikylän paikka lähti tällä kertaa Mr. Becksin suuntaan kaikkien ihanien muistojen takia. Becksillä on Bangrakissa ihan oma maailmansa, jonne ystävät on aina tervetulleita.

 

 

6. Matkayllättäjä

 

Vuoden yllättäjä oli ehdottomasti oma kisavoitto Southeast Asian amatöörimimmien fribakisassa Malesiassa. Tomppakin nappasi pro-puolella kakkossijan. Huh miten kaamee kuva musta, onneksi noi muut tytöt näyttää hyviltä.

 

 

7. Kuva yläilmoista

 

Lentokoneesta napattu jäinen otos kotimatkalta Singaporesta, kameran mukaan jossain Riau -saarten yläpuolella. 

 

 

8. Paras matkahetki

 

Tähän kategoriaan pitäisi todellakin laittaa tuhottomasti kuvia, sillä parhaita hetkiä oli taas aivan järjetön määrä. Mä tyydyin nyt kolmeen, ja kaikki kuvat liittyy siihen suureen frisbeegolf -perheeseen, jota ollaan vuosien varrella onnekkaasti kerätty. AIVAN PARASTA💛

 

 

9. Huonoin matkahetki

 

Koska mitään oikeasti huonoja matkahetkiä ei ollut, niin laitetaan vaikka niinkin mitätön asia kuin Johor Bahrun kisojen älyttömät vesisateet. Osa porukasta pelasi kumisissa saappaissa (mun pikkuruista 35 kokoa ei löytynyt mistään), ja vaikka meilläkin oli sadetakit ja vielä sateenvarjotkin, mikään ei auttanut. Kaikki oli litimärkää ja paskasta koko ajan. Ihme ettei tultu kipeeksi.

 

 

10. Paras hotelli

 

Tämä valinta on yllättävä, sillä tämä yksityinen Airbnb -koti niinkin lähellä kuin Åminnefors, oli AIVAN IHANA. Itse kävin tuolla joenrantahuvilassa vaan kylässä, mutta systerin porukka yöpyi tuolla. Siis jos joskus etsitte Karjaalta upeata yöpaikkaa, koittakaahan löytää tuo.

 

 

11. Eksoottisin kohde

 

No olihan se heittämällä Johor Bahru. Kuvassa kisakumppaneita, ihania mimmejä Philippiineiltä ja Kiinasta.

 

 

12. Paras ruokapaikka

 

Tadaa! Paras ruokapaikka löytyi tänä vuonna systerin porukoitten mökiltä Sastamalasta, jossa maailman paras kummipoika kokkaili meille uskomattomia pihvejä💜.

 

 

13. Vuoden kesäkuva

 

Vuoden kesäkuva napsahti meidän tonteille, kun esikoinen ja frendit päätti tulla ilostuttamaan meitä juhannuksena. Kippis!

 

 

14. Auringonlasku/ -nousu

 

No onhan nättiä! Upea auringonlasku Becksin "kylältä".

 

 

15. Paras lentokonekuva

 

Mä en näköjään koskaan muista kuvata itse lentokoneita, niin kelvatkoon kuva pilvistä .

 

 

16. Luontokuva

 

Samuillahan meillä on pelikavereina aina näitä sympaattisia vesipuhveleita. Noi lammikot jossa tämäkin buffeli köllöttelee on tosin täynnä kusta ja paskaa, ja välillä sitä joutuu valitettavasti kalastamaan omia kiekkojakin noista. Yäk.

 

 

17. Vuoden risteily

 

Mä en jotenkin vaan kestä perusristeilyjä, ja siksihän me ei niitä harrasteta. Veneretki Sastamalassa ajakoon saman asian, sillä valitsen sen mennen tullen ennen risteilyä.

 

 

18. Kauimpana kotoa

 

Johor Bahrun kisakenttäpuisto (sanahelvetti) ensimmäisenä ja ainoana treenipäivänä.

 

  

19. Nähtävyys

 

Ei ehkä siinä perinteisemmässä mielessä nähtävyys, mutta sitä se kyllä on. Samuin Maenamin vuorilla sijaitseva kahvila/köysiratahässäkkä Tree Bridge Zipline Samui on must see kohde Samuilla. Tai siis ei ole, mutta mikäli ajelet skootterilla, kannattaa satavarmasti suunnata tonne pelkästään maisemien takia. Nih.

 

 

20. Vuoden maisema

 

Samuilta tämäkin maisema, varsinaisen "pääkaupungin" Nathonin ranta. Oikeastihan Samuilta löytyy paljon kauniimpia rantoja kuin tämä, mutta jotain taikaa tässä leveässä rantakaistaleessa on auringonlaskun aikaan, kun kaikki rakastavaiset pussailevat ja huokailevat siellä kilpaa.

 

 

21. Roadtrip

 

Salon reissu Finalla, kun haettiin meidän varsinainen auto tuulilasin vaihdosta. Olihan menoa ja meininkiä (sekä meteliä ja lattioilla seilaavia nippeleitä ja nappeleita), huh vaan. Odotan kauhulla mielenkiinnolla yhteistä pidempää reissua.

 

 

22. Kuva johon palaan uudelleen 

 

Kun reissussa ja varsinkin kilpakumppaneitten kanssa on näin hauskaa, muuta ei todellakaan voi pyytää. Parasta on nimittäin kaikki💛!

 

Vuosi 2025 päättyy just, joten ystävät rakkaat

 

Toivon koko sydämestäni teille ja meille kaikille kasapäin rakkautta, terveyttä, onnea ja sisua (sitäkin kuitenkin tarvitaan) UUDELLE UPEALLE VUODELLE 2026 💜💛💚💙!!!

 

Pus. 

 

 

 

4

Finan remppa, osa 4 - oho, mehän raksataan!

 

 

Pelkästään teidän kaikkien reissusekoiluja postauksia odottavien takia toivon, että pystyn ennen ensi vuotta kirjoittamaan edes yhden tarinan tien päältä. Varmuudesta ei kuitenkaan ole takeita, sillä tällä hetkellä vaikuttaa satavarmasti siltä, ettei ainakaan ennen joulua siirtyillä näiltä kulmilta mihinkään.

 

Aikataulut venyy (kuka olis uskonut!), ja alkuperäinen 41 päivää on sekin haudattu ajat sitten. Turnauskestävyys on koetuksella ja itselläni joka ikinen nippeli, laattatarra sekä verhonipistin hiipii uniin viimeistään 06.00 aamulla. Tomppa taitaa pyöritellä sähkökaapeleita sun muita hämmentäviä juttuja päässään jo kauan ennen sitä. Aikaisten paniikkiheräämisten jälkeen ei riitä mikään määrä kahvia. 

 

Makuuhuoneen ei niin harmaa aamu. Ehkä se ainoa?

 

Radiossa soi joululaulut ja huushollissa (tässä oikeassa) on jo niin paskaista, ettei tohdi edes polvilleen mennä. Kukaan ei ole keskittynyt mihinkään tiluksilla, ja kaikkein vähiten jouluun. Normistihan joulukuusi olisi jo koristeltuna, pöydät täynnä joulukukkia, glögiä ja torttuja, puhumattakaan siitä joulusiivouksesta. Enää ei riitä siivous, vaan seuraavaksi täytyy jo raivata.

 

Salsa on siirtynyt talviunille ja Boo makaa parvekkeella hampaita kiristellen. Itse mietin olenko ainoa, jonka mielestä tänä vuonna on satanut aivan helvetin paljon? 

 

Salsa talviunilla takan lämmössä.

Välillä pitää pakottaa tyypit pelaamaan. Taisi olla se toinen ei niin harmaa päivä.

 

Mutta hei - Fina on siirtynyt rakennusvaiheeseen! Ja ainakin ensivaikutelman perusteella se on hitokseen nopeampaa kuin purkaminen (tosin epäilen tähänkin hurmokseen vielä iskevän jotain notkahduksia). Aurinko ja lämpö häämöttelee edes utuisina tuolla tulevaisuudessa. 

 

Tänään silmäilin ojanpientareilta joulukuusia jo "sillä silmällä", ja onhan tässä varmaan kaivettava joulutähtikin naftaliinista, "ihan vaan varmuuden vuoksi". Kinkkua en kuitenkaan vielä osta, enkä selkä vääränä pakettejakaan, sillä halpa matkailuauto näyttää tarkoittavan lähinnä kalliita remppoja. 

 

Tänään nielaisin kuitenkin rautakangen, ja tartuin härkää sarvista. Kaikkien ompeluhommien ohella on nyt aloitettu myös joulusiivous. 

 

Rentouttavaa joulun odotusta kaikille meille💛 

 

Maalattuja kaapinovia on ilmaantunut paikoilleen. Sängyn runkokin ns. hahmottuu...

 

Ihan itse muuten "kaakeloin" kylppärivessan.

2

Finan remppa, osa 3 - Pitäisköhän perustaa purkufirma?

 

 

Mä tarviin kohta rauhoittavia...

 

Taidan tarvita seuraavaksi pehmustettua huonetta...

 

sillä meillä purettiin taas:

 

• Kapteenin penkki. Se olisi tarkoitus saada kääntymään kokonaan "olkkariin" päin. Nyt se kääntyy pöljästi vain puolittain. 
• Ohjaamon vanerilevy, tai päälilevy (levy kun levy???). Onneksi muuten purettiin, sillä tuulilasin reunoista valuneet vedet oli lorahtaneet koko matkan levyn alla oleviin ja foliolla suojattuihin villoihin. Niistä olisi voinut puristaa ämpärillisen sadevettä.
• Finan takatila on hyvinkin alaston. Toisaalta ihan hyvä, kavennetaan takasänkyä ja päästään käsiksi kaapistojen maalauksiin. Tarkoitus olisi myös tehdä takatilaan rappunen sänkyä varten, sekä jonkinlainen yöpöytä.
• Ohjaamon paneeliosastoa purettiin myös, koska märkien villojen takia myös tukiraudat oli ruosteesta riemunkirjavat.
• Tulevien aurinkopaneeleitten tieltä katolta on purettu turhia satelliittiantenneja sun muuta jonninjoutavaa, jotka todennäköisesti jäisi kuitenkin kiinni Milanon puiden oksiin tai Mijasin sähköjohtoihin. 
• Ja ollaanhan me purettu myös viimeisetkin kaappien ovet, mukaanlukien kylppärin ovi. Olisko vielä mahdollista purkaa jotain, kun on näköjään päästy niin sanotusti asian ytimeen?😂

 

Ohjaamosta voisi v#+tuksen yllättäessä hypätä suoraan konehuoneeseen.

 

Toisin sanoen - Fina näyttää onnettomalta. Me näytetään onnettomilta. 

 

Eilen Tomppa pohti, että

 

kuinka helvetissä noin pieni auto voi valmistua näin hitaasti?

 

Arvatkaa mitä mä mietin - no ihan presiis sitä samaa...

 

Pakkanen yllätti purkajat

Olkkariin on ilmestynyt ompelimo, tällä tavalla saadaan kaikki huushollit kaaokseen.

0

Finan remppa, osa 2 - mitä enemmän puretaan, sitä enemmän puretaan

 

 

Miten voikaan olla, että mitä enemmän puretaan, sitä enemmän puretaan?

 

 

Puretaan toi laatikko missä lämminvesivaraaja on-  äh, mitä hittoa - puretaan sänkykin. 

Poistetaan kattoluukku ilmastoinnin alta, oho, pitää purkaa vähän kattoakin, jne jne...

 

 

Ihan samaan hengenvetoon voin jo tässä kohtaa todeta, että meidän Tompan taannoisella 41 päivän reissuunlähtötavoitteella voi ainakin heittää vesilintua. It's not going to happen.

 

Ei vaan ehdi, eikä pysty.

 

Vaiheessa on ja pahasti.

 

Kuinka starttivaihe voikin AINA olla näin hankala, oli sitten kyseessä kylppäri, tupa, makkari, taikka nyt Fina? Johtuisko se yksinkertaisesti siitä, että vaikka meillä niin sanotusti "otetaan asioista selvää" (AI ja mitä näitä nyt on😅) ennen kuin otetaan voimaote lekasta, niin ei kai me koskaan tiedetä ihan varmasti mitä ollaan tekemässä. Onneksi talon katon on sentään tehneet ammattilaiset, se kun saattaisi olla meidän jäljiltä miten päin vaan.

 

Työmäärä ei niinkään hirvitä (kohta toki hirvittää sekin), mutta se mikä laittaa kaikki sormet suuhun, on kun tärkeimmissä hommissa ei kuitenkaan olla ammattilaisia. Sähköt, akut, kaasut, lämmitys, vedet (ne lämpimätkin) olisi ehdottoman tärkeätä saada skulaamaan sillä tavalla, ettei ainakaan henki lähde reissussa - koirilta varsinkaan. Tosiammattilaiset olis jees, mutta kun yritetään pihistää kaikessa mahdollisessa ja koittaa ensin itse. Jos käviskin mieletön mäihä😅.

 

Rakennuksia on, mutta kun yhdessäkään ei riitä korkeus Finalle.

 

Oikeastaan me ei olla päästy purkamisinnostahelvetistä juurikaan eteenpäin. Tavaraa on tullut hulluuteen asti, kuten vaikka aurinkopaneelit, uudet akut kaikkialle, tankkikaasupullo sun muuta. Sekä yksi hemmetin ilmastointilaite. Sen asentamisessa ja varsinkin asentamisen pähkäilyssä on nyt mennyt kohta viikko, eikä mikään muu himmeli etene sen takia. Mä toisaalta ymmärrän sen (vaikka välillä tekis mieli mennä lyömään vähän tahtia touhuun), onhan katossa ammottava aukko ja vettä tulee parhaimmillaan kuin esterin perseestä. Väliaikaiseksi rakennettu pressukatos verstaan kyljessä ei oikein tykkää tuulista ja ottaessaan parhaimpia puhureita alleen, se kaataa kaiken mahdollisen mennessään. Ilmastointilaite on saatava paikoilleen ja sen jälkeen vois sitten (pliis pliis pliis) siirtyä seuraaviin tuhansiin vaiheisiin.

 

Fina on ollut meillä jo himpun vaille kaksi kuukautta. Sen sprintin sijaan alkaa maratooni olemaan todennäköisempi. 

 

Mutta hei, tuulilasi on "massattu", eikä (kaiketi) enää vuoda. 

 

Välillä on pakko päästä metsään rauhoittumaan.

Olispa aina aurinkoa.

2

Finan remppa, osa 1 - peruskaaosta

 

 

Ennen kuin me päästään kartalle mitä kaikkea Finassa täytyy tuoda nykyaikaan, on tutustuttava retroladyyn tarkemmin. Ensinäkemältä voi ainakin sanoa, että mitä kummallisempia sähköviritelmiä löytyy joka suuntaan, eikä moni piuhoista johda yhtikäs mihinkään. Turhat himmelit on luonnollisesti tarkoitus siirtää historiaan, kunhan on selvää, ettei vahingossa nykäise irti mitään oleellista.

 

Oleellista olisi myös selvittää miten ladyyn saadaan lämmintä vettä, sillä nyt näyttää ikävä kyllä siltä, ettei oikein mitenkään. Eikä ainakaan "kylppäriin", jossa olisi kuitenkin edes silloin tällöin tarkoitus käväistä suihkussa. Meidän pähkäilyjen perusteella lämminvesivaraaja on ainakin rikki, joten toivottavasti pelkkä uuden varaajan hankkiminen riittää. Kylppärin hanassa ei tosin näyttäisi olevan edes vaihtoehtoa kylmälle tai kuumalle vedelle, mikä mitä ilmeisemmin tarkoittaa ainoastaan kylmää vettä. Se taas tarkoittaa veden lämmittämistä erikseen ja ämpärisuihkua, sillä jääkylmässä suihkuvedessä koittaa takuuvarmasti kokovartalohalvaus.

 

Voihan pikkuruinen vessan ja suihkun yhdistelmä.

 

Finan käynnistymisen kanssa on myös ollut ongelmia, mikä johtaa taatusti uuden starttiakun hankintaan, ainakin näin blondin näkövinkkelistä. Erittäin oleellinen ongelma se joka tapauksessa on.

 

Lisäksi (ja voihan v#%tu) tuulilasi vuotaa ainakin yhdestä kulmasta. Eikä mitenkään ihan vähän, vaan reilusti sillä tavalla, että viimeiset sateet kastoi ohjaamon etupanelin yhdestä kulmasta (etupaneli voi olla väärä termi, mutten keksinyt mitään muutakaan). Tarkemman selvityksen perusteella tuulilasin alakulmasta näkee kivasti päivänvalon, ja vaikka se kuulostaakin hurjalta, uskon ettei ongelma ole mahdottoman suuri. Ja nyt kun on oikeasti kyseessä auto, joka on jäämässä meille, tää juttu ei tunnu katastrofilta. Eiköhän siitä selvitä jollain fillerillä. Ja onneksi se tapahtui nyt, eikä tienpäällä ja kaiken rempan jälkeen. 

 

Kaarevan tuulilasin kulmat vuotaa...

eikä tällainen ohjaamon remppa ollut suunnitelmissa.

Sisustushommelit on täysin vaiheessa, mikäli purkamisia ei lasketa. Sohvat ja pöytä on pois, käsittämättömiä piuhoja roikkuu joka puolella, ja kaapeistakin puuttuu ovet. Ne on nimittäin maalauksessa, ja koska jostain kumman syystä sain "kuningasidean" maalata ne kalkkimaalilla, osoittautui homma jotenkin hämmästyttävän vaikeaksi. Mä olen siis maalannut kalkkimaalilla useastikin ja ollut todella tyytyväinen, mutta nyt en syystä tai toisesta onnistu kaappien maalaamisessa millään. Kun kolmannen maalauskerran jälkeen taas totesin 

 

ettei saatana riitä tämäkään

 

oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Muuten maalausprojekti ei lopu IKINÄ. Luvassa on siis varmasti jotain sisustustapettia ja vähintäänkin toisenlainen maali kaappien runko-osiin. Oikeastihan olen jo tuskaillut, että pitikö lähteä koko kaappiprojektiin, olisi ne vanhatkin ihan hyvin kelvanneet. 

 

On hiottu ja puunattu...

ekan maalikerroksen jälkeen ei näytä yhtään hyvältä.

Lattiasta me poistettiin karmean harmaat huopamaton palaset, jotka oli keskenäänkin eri paria. Alta löytyi perustylsä vaalea ja kulunut muovimatto, jonka päälle tilattiin jo uutta vinyylimattoa. Saadaan toivottavasti näin nätimpi versio, joka sopii paremmin omiin sisustusvisioihin. Joitain kuvitelmia alkaa onneksi jo kehittymäänkin, vaikka se musta kaappi puuttuukin. Tässä kohtaa toivon todellakin, että juuri tilatusta sisustustapetista löytyisi viimein se sisustuksen varsinainen punainen lanka, sillä kokonaisuuden suhteen mun aivot lyö täysin tyhjää. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta luotan vahvasti, että ihastuttava siitä vielä tulee. Tekniset ongelmat mua huolestuttaa huomattavasti enemmän.

 

Tomppa keksi sellaisen kuvitteellisen starttaushetken Finan kotiutumispäivän jälkeen, ja sen mukaan lähdön h-hetki olisi 41 päivän päästä, hah.

 

Ihan vaan pari ihmettä pitäisi tapahtua ennen sitä😂.

 

Näillä näkymin Finan tulevaa värimaailmaa ilman noita puupaneeleita.

 

4

Fine Lady - Fina!

 

 

Jossain kohtaa edellisen Samui-reissun jälkeen iski tunne, että johan tätä on nähty.  

 

Tarve vaihtelulle oli huomattava ( ainakin allekirjoittaneella), ja kun ei muutakaan juolahtanut mieleen, niin mitä jos lähtisikin taas Euroopan rundille?

Mä olen kova luopumaan, jollain tavalla juureton. Ajatus siitä, ettei voi saada uutta luopumatta vanhasta on ollut syvällä selkäytimessä ehkä jopa aina. Ja niin paljon kuin Samuita rakastankin (varmuudella aina), siitä luopuminen on ollut alitajuisessa prosessissa jo pidempään. On tullut vahva tarve löytää jotain uutta. Ehkä jopa vielä kerran aloittaa uusi elämä jossakin, missä pimeä ja märkä aika vuodesta ei kestä tappavan pitkään.

Yksi iso syy on se, että mä en yksinkertaisesti taas kestä katsoa koirien silmiin, jotka pahimmalla loskasäällä kysyy:

Mamma, eiks me voitais jo mennä uimaan?

 

Me tarvittiin siis reissukoti.

 

(Täältä voi lukaista edellisen reissukodin ikuisuusetsinnästä. Ei nimittäin ollut helppoa ja kompromisseja tehtiin suuntaan jos toiseenkin). 

 

Ihana valloittava Fina!

 

Tuttavallisemmin - Fina

 

Adolfina, Fine lady = Fina! Welcome home!

 

Me ollaan varmaan jo ensimmäisen Euroopan reissun (ja Bandyn) jälkeen koko ajan toivottu uutta mahdollisuutta pyörillä liikkuvan kodin kanssa. Jos jostain löytyisikin meille sopiva, riittävän halpa, mutta kuitenkin "uskottava" menopeli, jonka kehtaisi tuunata juuri meidän tarpeisiin sopivaksi. Ja uskottavalla tarkoitan autoa, josta löytyy ASENNETTA.

Ja sitä Finasta löytyy.

Fina on vanha kuin mikä (1991), muttei kuitenkaan yhtä vanha kuin me😂. Se on nähnyt jo maailmaa, muttei sitäkään niin paljon kuin me. Kilsoja mimmillä on kuitenkin takana vain hieman yli 100 000, eli ei lähimainkaan niin paljon kuin meillä. Meidän ehdoton velvollisuus on siis järjestää Fina tien päälle - sinne missä aurinko paistaa ja vielä lämmittääkin. Finan tehtäväksi jää tarjota meille turvallisia kilometrejä ja koti, jossa on hyvä olla. Ja siinä me tietty autetaan Finaa.

 

Ahdas sohvaryhmä, onneksi ohjaamot penkit kääntyvät.

 

Bandyn metsästäminen oli jopa tuskallisen pitkä prosessi, mutta siitä opittiin jotakin. Edellisen reissun aikana me tutustuttiin Chipionassa vähän vanhempaan ja mukavaan brittipariskuntaan, jotka viettävät joka talvi tien päällä. He sanoivat tuolloin, että keskimäärin viides auto on sellainen, joka natsaa juuri omiin tarpeisiin. Noh, tämä on meille vasta toinen, mutta nyt on sen verran halpa auto, että sitä kehtaa jo muokkaillakin sopivaksi. Bandy oli liian arvokas, joten siellä ollessa lähinnä mietittiin kuinka pystytään pitämään auto timanttikunnossa tulevaa myyntiä varten. Viiden kuukauden reissussa siinä olikin sitten tekemistä, sillä kyydissä oli melko useinkin meriveden käherryttämiä koiranturkkeja.

 

Vaikka Fina loppupelissä löytyi lähes sormia napsauttamalla, kesti auton etsintäprosessi silti monta kuukautta. Alunperin me oltiin ostamassa Portugalin Pamelaa (samanlainen kuin Fina), mutta Pamela ei sitten ehtinytkään Suomeen meidän aikataulun mukaisesti. Syyskuuhun asti jaksettiin odotella, mutta sitten oli jo kaivettava suurennuslasi käteen ja etsittävä sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta. Ja ellen mä ihan väärin muista, löysin Finan muutamassa päivässä. Vaikka etsintä jatkuikin vielä jonkin aikaa, se päätyi aina Joensuun Finaan. 

 

Terkkuja siis Joensuuhun!

 

Pikkuruinen keittiö, se pitää saada toimivaksi.

 

Finalle nimi tuli yllättäen taas koiramaailmasta, kuten Bandynkin (rakas ihana Bumba). Fina oli Tompan lapsuuden kultainen noutaja (Adolfina), ja koska merkitys nimen takana on just täydellinen (naarassusi, taistelija = kova mimmi), sopii se kuin nappi silmään meidän valloittavalle retroladylle. 

 

Me tullaan tekemään joitain muutoksia Finaan ennen tulevaa reissua, ja te pääsette seuraamaan prosessin etenemistä blogin ja somen puolella, tottakai! Koska Fina on integroitu menopeli, siinä on jo muutenkin enemmän tilaa (tai ainakin sen tuntua) kuin Bandyssä, mutta tavoitteena on värkätä sitä tilaa jollain ilveellä vielä lisää. Sohvaryhmä Finassa on samanlainen kuin Bandyssä, eli ihan helvetin ahdas kuukausitolkulla istuskella, joten siihen ainakin on tulossa muutos. Itse asiassa sohvat ja pöytä on jo purettukin, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt jatkon suhteen. 

 

Ehkä me tarvitaan sellainen "musta lipasto", jonka myötä kaikki aukeaa😁.

 

Sen mä joka tapauksessa sanon, että jos mielitään tulevan talven kovimpia pakkasia karkuun, tulee taas ihan helvetillinen kiire. 

 

Kuka yllättyi?

 

Remppapalaamisiin siis!

 

Lämpöä kaikille💜 

 

 

4

Kylppäriremppa, osa 2 - valmista tuli, mutta tuskallisen hitaasti

 

 

Vähänpä mä tajusin rempan alkuvaiheessa, kuinka lopputtoman pitkästä projektista olisi kyse. Yölliset huussikeikat ja puskapissailut alkukesän kylmässä viimassa sateenvarjo käsissä keikkuen vei melkein hermoromahduksen partaalle ja kuuden viikon kohdilla, kun harjoittelin jo vakavasti hyperventiloimista, viimeinenkin vieras äijä talosta häipyi.

And just like that, we had a bathroom!

 

Kiitos tuhannesti ja vähän päällekin kaikille "äijille" että kävitte! Pakko kuitenkin tunnustaa, että oli enemmän kuin huojentavaa saada viimein huusholli kokonaan itselleen💜. Kysykää vaikka Boolta.

Mä kirjoitin niistä purkukatastrofeista jo aiemmin (lue täältä), eikä meillä lopulta ja yllättäen juuri muita katastrofeja ollutkaan. Paitsi tietenkin aikataulujen venyminen ja paukkuminen, sillä ei me sitten ehdittykään tekemään omaa osuuttamme, ennen kuin "äijät" jäi ansaituille lomilleen. Omasta hidastelusta napsahti sitten rempan kokonaiskestoon pari viikkoa ja rapiat lisäaikaa, ja vaikken mä yleensä ihan pienestä inise, olin tietyssä vaiheessa lähes valmis muuttamaan hotelliin. Tai jonkun vessallisen nurkkiin edes.

 

Lähtökohta oli karmea, kaikista järkyttävistä putkista piti päästä eroon!

Yllätyksenä laattojen alla oli betonia ja kokonaisuus oli vuorattu myös tiilillä, huh.

 

Ihan heti en sitten olekaan lähdössä uuteen kaaokseen, vaikka kylppärirempan aloittaminen alkuun niin upealta tuntuikin. Mutta niinhän ne aloitukset aina.

 

Lopputulema kylppärissä on paljon enemmän, kuin osasin edes toivoa. Samalla se on aivan jotain muuta, kuin alunperin suunnittelin (ja pakko sanoa että MÄ suunnittelin, koska tällä kertaa se meni näin), mutta niin siinä tuppaa käymään, kun kasaa kokonaisuuden oleellisimmat palat käytetyistä härpäkkeistä. 

Vihreät seinäkaakelit oli oikeastaan ainoa asia, joka meni suunnitelman mukaan. Niissäkin väri hieman muuttui, koska perse ei yksinkertaisesti kestänyt niitä upeimpia (lue KALLIIMPIA) laattoja. Kolmasosa hinnasta pois on sen verran paljon, että rakennettiin kokonaisuus sitten Bauhausin halpojen laattojen ympärille. Eikä tullut huono ollenkaan.

 

Kuuluisa sininen vaihe

Uuden kylppärin ikkunapokan kunnostusta

Ihana tuli pokastakin!

Missään nimessä en halunnut peilikaappia, enkä perusallaskaappia, vaan jonkun kauniin vanhan peilin, sekä jonkinlaisen vanhan puisen lipaston, jonka päälle sitten malja-altaan. Malja-altaita meillä olikin sitten loppupelissä kaksin kappalein, sillä kun ensimmäinen allas hankittiin Tori.fi:n kautta, ei meillä vielä ollut suunnitelman mukaista ja puun väristä lipastoa. Sellaista ei nimittäin meinannut löytyä mistään, ja kun viikot toisensa jälkeen vierivät, suunniteltiin jo että rakennetaan sitten joku allastaso juniorin bambuvaatetelineestä. Onneksi ei muuten tarvinnut lähteä siihen, sillä voin sieluni silmin nähdä, kuinka karmea lopputulos olisi ollut.

Ikinä koskaan milloinkaan en ajatellut, että allaskaappi voisi olla musta, mutta sellainen siitä kuitenkin tuli, kun supernätti ikivanha kaappi ilmestyi toriin myyntiin. Vielä siinä vaiheessa, kun Tomppa oli hakemassa kaappia, ajattelin hiovani sen puulle ja pintakäsitteleväni jollain vettähylkivällä systeemillä, koska sellainen mun alkuperäinen visio oli. Mutta kun täydellisen pinnan omaava musta kaunotar viimein seisoi verstaalla, en yksinkertaisesti voinut tehdä sille mitään. 

Olkoot sitten musta! Ja sillä tavalla se meni koko muukin suunnitelma vaihtoon.

Lopputulos on enemmän KAIKKEA💜. Se on niin kaunis, etten raaski roiskutella vettä mihinkään pinnoille - hyvä kun raaskin käydä edes suihkussa, hah...

Juttelin mun iskän kanssa pari päivää sitten puhelimessa, ja hän kysyi; 

 

Onkohan se teidän kylppäri vähän liian hieno siihen vanhaan taloon?

ISÄ!!! WTF...😂

Tämä kaunis lipasto muutti suunnitelmat

Ja tällainen siitä sitten tuli, aivan ihana vaikka itse sanonkin💛

Kippis!

6