Morjens 2019!

Piti taas kahlata blogikirjoituksia läpi, jotta saisi jonkinlaisen käsityksen vuodesta 2019. Ensimmäisenä fiiliksenä on se, että vuosi 2019 meni silmää räpäyttämällä - tosta noin vaan hujauksessa.

Kaikkea on tapahtunut pikakelauksella. Ykkösenä ehkä maisemien vaihto, jonne ei sielu vieläkään ole seurannut perässä (liekö tuo seuraakaan). Oma tölli Suomen maaseudulta löytyi monen mutkan kautta, mutta tänne sijoittuminen onkin sitten ollut suurempi haaste.

Vuoteen 2019 on mahtunut unelmien täyttymyksiä ja suuria suruja. Vuosi on ollut kovaa ikävää, mutta myös lukuisia iloisia jälleennäkemisiä.

Mennyt vuosi muutti myös radikaalisti meidän perheen olomuodon, ja sitä täällä pari aikuista nyt keskenään ihmettelee.

Vuosi 2019 muutti lähes kaiken.

Suuret muutokset pisti pohtimaan...

Näistä maisemista ei ollut helppo lähteä.

Vuoden 2019 ilot ja haasteet:

Haasteet:

• Vuosi 2019 alkoi raskaalla päätöksen teolla palata toistaiseksi Suomeen juniorin jatko-opiskeluitten takia. Tätä pohdittiin viidakkotalossa pitkään ja hartaasti, ja mielestämme nyt oli juniorin vuoro saada toiveensa toteutumaan. Voit lukaista haikeista fiiliksistä ainakin täältä.
• Suomeen siirtymisen takia vietetyt unettomat yöt vaativat veronsa ja alkukevät vedettiin hämärän rajamailla. Eniten pelotti se, jos ei kaikesta yrittämisistä huolimatta onnistuttaisikaan saamaan viidakkokoiria Suomeen. Meille tyypilliseksi säätämiseksihän kaikki meni ja itku tuli monesti, mutta onneksi viime hetkillä löytyi Relo4paws, jonka korvaamaton James teki lähes mahdottomasta mahdollista. 
• Juniorin peruskoulun yhdeksäs luokka toteutettiin Kulkurikoulun kanssa, ja loppukokeitten tekeminen Samuin viidakosta käsin oli haasteita täynnä. Välillä tanssittiin tangoa viidakkotalon terassilla, työnnettiin kuulan korvikkeena kookospähkinää ja heitettiin keihään sijaan bambukeppiä. Mielikuvitus oli päivien sana, mutta meidän huipputiimi selätti ongelmat. Tähän tietty vielä teoriapuolen haasteet, ja välillä trooppisten vuorten notkossa raikui perisuomalaiset kirosanat komeasti. Onneksi rakas puutarhuri ei ymmärtänyt suomea.
• Pankkineuvottelut oli niin masentavia, että suunniteltiin oikeasti muuttavamme asuntovaunuun ystävän tontille. Ymmärrän toki hyvin, ettei suomalaiset pankit tykänneet meidän olemattomista suomi-tuloista, mutta kyllä me meinattiin muutama kerta heittää pyyhe kehään ja jäädä suosiolla sinne mihin oltais haluttukin. Suomi ei halunnut meitä.
• Oman töllin hankkiminen Suomesta oli käänteitä täynnä. Budjetti oli pieni, koska lainaa ei meinannut irrota, joten työkalut oli melko vähäiset. Loppuvaiheessa meillä olikin sitten kaksi hyväksyttyä talotarjousta sisällä, joista valittiin yllätysvinkkinä saatu kohde - näkemättä tietenkin. Ja maksettiin sakot peruuttamastamme kohteesta.
• Ja niinkuin Samuilta käsin aina sanoinkin, esikoista nähtiin melkein kolme kuukautta vuosittain 24/7. Ne kuukaudet oli korvaamattoman ihania ja niitä on täältä Kemiöstä käsin nyt sitten kaiholla muisteltu. Arvasin nimittäin sen, että kun ollaan kaikki Suomessa, yhdessä vietetty aika kutistuu minimiin. Ja näinhän siinä kävi. Nyt me ollaan täällä ja esikoinen veivaa ympäri Eurooppaa.
• Bumban sairastuminen TAAS. Edellisestä melkein hengen vieneestä sairastumisesta voit lukea täältä. Bumba tiputti lähes kaikki karvat Suomessa, kärsi märkivästä koko kropan ihottumasta, raapi itseään loputtomasti ja oli kaikkinensa todella surkeana. Kunnallisessa eläinlääkärissä käytiin pariinkin otteeseen ottamassa kaiken maailman testejä, ja kun mitään ei löytynyt, päädyttiin allergiadiagnoosiin. Onneksi ressu palautui terveeksi kahden viikon antihistamiinikuurilla.
• Ja niin se juniorikin muutti omillensa, eikä töllissä oikein tiedä miten päin pyörisi. Talo on tyhjä, paitsi joka toinen viikonloppu, kun saadaan Miska kotiin. Aika perustavanlaatuisia muutoksia siis, joihin totuttelu ottaa vielä hetken.
• Maaseudun pimeys onkin yllättäen itselleni aika kova haaste. Pimeillä peltojen reunoilla koiria ulkoiluttaessa meinaa välillä mennä pupu pöksyy. Sen verran usein tulee näköhavaintoja susista, joihin en itsekseni (siis koirien kanssa) todellakaan välitä törmätä.
• Suomessa oleskelu itsessään on meille todella kova haaste. Toisaalta on ihana olla lähellä rakkaita, mutta toisaalta taas on ihan hemmetin vaikea sopeutua. Tai tykätä. (Lue vaikka täältä).
• Mikään näistä haasteista ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen suureen menetykseen ja suruun, jonka koimme kesän korvalla. Blogin rakastettu vieraskynäilijä Kurre uupui rankan sairauden kourissa ja lähti matkalle omalle tähtipolulleen jättäen pilvenportaisiin vain kevyen jäljen... We miss you Kurt!

 

Kurre matkaoppaana Chiang Maissa

Ilot:

• Blogi täytti huikeat neljä vuotta, josta kiitos teille kaikki ihanat! Kiitos kommenteista ja uskomattomasta tuesta koko matkan ajalta. Vaikka Suomeen siirtymisen jälkeen fokus onkin ollut vähän hukassa, toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään. Blogin nimi ei ole muuttunut - EIKÄ MUUTU - sillä te saatatte aavistaa saman kuin me.
• Oman töllin löytyminen kaikista haasteista huolimatta, oli megaluokan saavutus. Jos huhtikuun alussa meillä ei ollut edes pankkilainaa, ja saman kuun 12. päivä jo osa meidän porukasta oli Kemiönsaarella omaa pientilaa ihmettelemässä, se on aikamoista. Tuhat kiitosta kaikille apureille, te tiedätte keitä olette!
• Juniori ei alkuun päässyt hakemaansa mediapuolen koulutukseen, jääden ensimmäiselle varasijalle. Tätä sitten jännitettiin kesän mittaan, ja aukesihan se paikka sieltä. Ihan superia!
• Kemiönsaaren vastaanotto, se on ollut vallan huikeata. Oikeasti olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi tämän hiljaisen kylätien varteen ja uusia ystäviäkin on löytynyt.
• Kyllähän kaikkien remppahaasteiden keskellä pako frisbeegolf -kentälle on korvaamatonta terapiaa. Vaikka sielläkin välillä v-tuttaa, hauskuus vie voiton.
• Ystävät - ehdottomasti! Pakko sanoa, että meillä on suorastaan fantastisia ystäviä. Kiitos että olette!
• Kai sitä sitten on jonkin asteinen hullu, kun jaksaa iloita remonteistakin. Jokainen uuden remppakohteen aloitus saa sormet syyhyämään siihen malliin, ettei melkein huvita edes nukkua välissä. 
• Iloita voi kyllä siitäkin, miten hienosti koirat on Suomeen kotiutuneet - vaikka ongelmiakin on ollut. Mutta en mä oikeastaan sitä epäillytkään, nämä on rohkeita tyyppejä. Paremmin ne ainakin on sopeutuneet, kuin me palvelijat ikinä.

Mutta hei, vuosi 2019 oli kokonaisuutena ainutlaatuinen ja hämmästyttävän hyvä sitten loppupelissä.

Reissua on suunnitteilla keväämmälle, samoin kuin remonttitalkoita, jameja (joo-o Kemiöön), sun muuta näppärää. Ja sen verran mitä itseämme tunnen, säätöä ei tule puuttumaan tästäkään matkasta.

Olisko sulla muuten mielenpäällä jotakin, mistä haluaisit kuulla?

Astetta koleampia maisemia.

Kemiönsaarella pääsee todellakin kuulemaan omat ajatuksensa.

2

Syksyn puuhailuja ja fiiliksiä

Vähän on sellainen hämmentävä fiilis. Mihin on kadonnut kaikki tila, johon tottui edellisen viiden vuoden periodilla . Elämän neliöt ovat kutistuneet vain siksi että ulkona on kylmä ja valtaosa ajasta kuluu sisätiloissa.

Edellisinä vuosina sisään kömmittiin korkeintaan nukkumaan, kaikki muu aika vietettiin ulkona läpi vuoden. Illalliset rannalla, kokkailut ulkokeittiössä, mopoilut vuoriteillä, jumpat uima-altaalla - kaikki lämpöisen taivaan alla. Ei haitannut sateet, ja Samuilla myrskytkin oli Suomen normituuliin verrattavissa.

On se myönnettävä - ikävä on Samuin samettisia kelejä.

Ei saakeli miten nyt tuntuu kylmältä! Ja märältä, ja tuuliselta. Kun vielä tietää mitä on tulossa ja milloin lämmittävät auringonsäteet seuraavaksi osuvat tämän maan kamaralle, pikkusen hirvittää. Muistan tasan tarkkaan, miksi silloin taannoin lähti maisemat vaihtoon.

Kesäihmiset tarvitsevat lämpöä niveliin, eikä siihen riitä toppahousut. Eikä oikein iltasaunakaan, vaikka se vähän kieltämättä helpottaakin lämmön kaipuuta.

Toivottavasti edes naapureilla riittää hupia liian isoissa kurahousuissa (Tomppa löysi kirpparilta) tuulta vastaan taistelevassa äkäpussissa.

Tänään oli rapsakka aamu, kohta tarvii jo pilkkihaalaria.

Syksyn touhuja

Mutta täällä nyt ollaan ja touhua piisaa - muutakin kuin remonttia. Mulla oli kovat suunnitelmat esimerkiksi puutarhan suhteen, mutta tässä näin TALVEN (nyt jo?) alkumetreillä kävi selväksi, ettei aika riitä kaikkeen. Ja autokin hajosi p#rkele.

• Omput

Ekat pakkasyöt on tehnyt sen, että viimeisetkin miljoona omenaa levittäytyy pihanurmelle. Se että tässä ehtisi kaulimen varteen leipomaan kaikenlaista tai edes jonkinlaista, on toiveajattelua. Lähitienoon peuratkaan ei tunnu kovin kiinnostuneilta meikäläisen omppukuormista, joten omppua mätänee nyt sinne sun tänne.

Kerran viikossa Tomppa vie Espoonlahteen anopin kerrostalon rappukäytävään läjän, josta tornitalossa asuvat saavat ottaa. Meidän kylillä ne ei kelpaa, sillä jokunen muukin omenapuu taitaa löytyä lähitienoilta.

Onneksi työnjohtajan vanhemmat edes välillä piipahtavat hakemassa ämpärillisen. Rakastettavat tyypit, sain vielä palkaksi polveen asti ulottuvat villasukat. Se oli rakkautta ensi kokeilulla!

Mutta olen mä kiireiltäni väsännyt sentään elämäni ensimmäiset omppuhillot ja se olikin mahtia, sillä yhteen hillosatsiin sai näppärästi hävitettyä yhden ämpärillisen homppupomppuja.

Eka satsi omppuhilloa ja tähän meni ämpärillinen omppuja.

Työnjohtajan vanhemmilta saatuja villasukkia<3

• Pelargonit

Sain Tompan sukulaiskukkakauppiaalta keväällä 32 pientä pelargonin alkua. Mun "hellässä" hoivassa (miten se on edes mahdollista?) niistä on kasvanut valtavia kukkapensaita. Ja niitä tässä nyt sitten pelastellaan pakkaselta turvaan vähän minne sattuu. Saa nähdä mihin ne loppusijoittuu talveksi ja saas todellakin nähdä kuinka moni niistä on hengissä vielä keväällä.

Pelargonit lämmittelee remppakämpässä

• Räsymatot

Samalla kun me tässä taannoin löydettiin yläkaton alle sisäkautta, löydettiin myös Miskan huoneen vierestä piilohuone. Sieltä löytyi paitsi vanha matkalaukku aarteineen (kunhan ehtisi tutkimaan), myös uusi läjä räsymattoja piharakennuksen vintiltä löydettyjen lisäksi. Ja ollaan me osteltu kolmen euron räsymattoja myös Taalintehtaan ekocenteristä, sillä kyllähän räsymatot vanhan talon tupaan kuuluu, eikö vain?

Ajatelkaa miten viisas valinta räsymatto koirataloudessa on, kun näillä syksyn mutafestareilla paskaa kulkeutuu tassuissa sisään ihan kohtuudella. Räsymaton voi aina kääntää toisin päin ja käyttää senkin puolen, ennen kuin tarvii alkaa pesuhommiin.

Onnea ovat räsymatot, joita on nyt pesty sen minkä ehtii talvea varten.

Ihania suppiksia!

• Suppilovahverot

Niitä on kaikki kumpareet täynnä. Yleensä napataan koiralenkiltä satsi mukaan, putsataan ja laitetaan takan päälle kuivumaan. Jos olisi aikaa, sitä voisi ryhtyä vaikka suppiskauppiaaksi.

• Polttopuut

Se on kuulkaa niin, että keväällä täydeltä tuntunut liiteri ei tunnu enää yhtään niin täydeltä. Kokkailut pyritään tekemään puuhellalla, koska samalla kätevästi lämpiää myös tupa. Iltaisin on sitten kuitenkin jo niin vilpoista, että täytyy lämmittää myös muutama pesällinen varaavassa takassa, ettei koirilla yön aikana jäädy takapuoli.

Näihin polttobileisiin kun ottaa vielä mukaan saunomiset, niin avot, kohta on liiteri tyhjä.

Kalenteriin on siis lähiaikoina ruksattava myös halonhakkuu. Onneksi pihalta pressujen alta löytyy vanhempia pöllejä jonkin verran, jotta ainakin alkuun päästään. Talvella täytyy sitten kaadella tontilta jokunen puu, niin on millä täytellä liiteriä taas ensi vuonna.

Huh, kyllä maalla on mukavaa! Ei minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia, eikä jumppatunneistakaan tarvii maksella mihinkään suuntaan. Äksöniä pukkaa vasemmalta ja oikealta.

Mites teillä syksy (lue talvi) sujuu?

Täällä me nyt ihmetellään :)

4

Keittiöremontti osa 6 - perjantai 27.9.2019

Heinäkuun 7. päivä 2019 julkaisin keittiöremontti osa ykkösen.

Sinä päivänä toivonrippeet pikaisesta fiksaushässäkästä oli hyvinkin jo karisseet. Edessä ei ollut mitään "viinilasi kädessä ja pensseli toisessa" -lomailua, vaan mittava urakka, joka kaiken lisäksi paisui homman edetessä.

Ehkä se yleensäkin menee niin (en tiedä kun en ole ennen remontoinut vanhaa taloa), että työmäärän edessä ensin iskee paniikki. Jossain kohtaa siitä eteenpäin onkin sitten jo valmis iskemään hanskat tiskiin.

Mutta sitten, muutaman päivän puhisemisen jälkeen valo pilkottaa taas risukasaan, ja kaikki tuntuu jälleen mahdolliselta.

Näin se osapuilleen meni.

Summa summarum, keittiö revittiin täysin rungolle. Muutama viikko tepasteltiin ihan maapohjallakin metrin alempana kynnyksistä, mutta onneksi oli lämmin. Vanhan ajan multipenkki muutettiin tuulettuvaksi rossipohjaksi ja eristettiin. Vähän harvahampailta näyttävät 1880 -luvun hirsiseinät levytettiin uudestaan. Tuvan ainoa sisäseinä oli tarkoitus jättää hirrelle, mutta se vasta harva olikin. Joten noup.

Vanha lautalattia naputettiin takaisin paikoilleen, hiottiin ja maalattiin. Levytetyt seinät maalattiin (tarkoitus oli laittaa tapetti, muttei kylmän tultua ehditty pohtimaan sopivaa), vanhat kattolankut hiottiin ja maalattiin, samoin kattoparrut (paitsi ettei tietenkään maalattu). Katosta tuli oikein sievä, vaikka itse sanonkin.

Kolme kuukautta puurtamista yhden pienen tuvan kimpussa, ja voitte olla varmoja että välillä hermot paukkui komeasti. Onneksi Tomppa on tollainen "tasainen jätkä" - itsehän en ole - sillä Tompan tasaisuudella me varmasti vältyttiin pahimmilta törmäyskursseilta.

Salsa löysi uudesta keittiöstä heti paikkansa.

Perjantai 27.9.2019

Aurinkoisena perjantaipäivänä 27.9.2019 klo 10.00 putkimies kaikkine hymykuoppineen kurvasi pihaan. Siitä pienen hetken päästä saapui myös sähkäri.

Oltiin aamun ensimmäisinä tunteina ehditty kantamaan tupaan sähköhella, astianpesukone, kattilakaappi ja tiskiallasmoduuli. Jos ne edes saisi päivän aikana kytketyiksi.

Kello 15.30 lähti sähkäri tontilta, vähän sitä ennen oli kahvittelun jälkeen poistunut myös putkari. Poistumisia ennen oltiin kuitenkin ratkaistu monta ongelmaa, kuten mitä keksisi ilmaisena saadun tiskialtaan ja hanan kadonneen tiivisteen tilalle. Kun kaupasta ei löytynyt, hymyilevä putkari keksi.

Käytettynä ostetusta sähköliedestäkin puuttui joitain osia, mutta ehkä paras sähkäri ikinä selätti tämänkin ongelman.

Syksyn kukkia keittiöpöydällä.

Pelargonit 10 euron kukkapöydällä kylmää karussa.

Kello 19.30 kaadettiin lasit viiniä, vaikka laseissa olisi ehdottomasti pitänyt olla kuohuvaa.

Keittiö oli valmis!??! Silmät pyöreinä tutkailtiin ympärillemme ja mietittiin "mitä helvettiä tässä just tapahtui?"

Matot lattialla, astiat kaapeissa, pelargonit kukkapöydällä, mausteet hyllyillä ja pöydällä kehäkukkia. Vaikka jokunen kaappi ja niitten tuunaukset odottavat vielä allekirjoittaneen kädenjälkeä, niin perusasiat (lue luxus) toimii. Astianpesukone, juokseva vesi, sähköhella, ja puuhella (kiitos Pauliina ja palomies!). Olihan se nyt viinipullon paikka.

Ne jalkalistat, karmit, ikkunan smyygit sun muut ehtii myöhemminkin, sitten kun eteinen on rempattu lämpöiseksi. Tai kuten Tapsa sanoo - perinteisestihän ne laitetaan vasta silloin, kun talo lähtee myyntiin.

Joten mitäs pienistä, meillä on kuulkaa keittiö! Ei saa#ana!!!

Ps. Tänään aloitettiin jo eteisen remppa, joten eiköhän sieltäkin mielenkiintoisia ongelmia ole luvassa.

Ihana 3 euron matto.

Ihanista ihanin puuhella, pinta kaipaa vielä fixausta.

Vielä puuttuu verhot ikkunoista sun muut, mutta astianpesukone löytyy<3

Tästä lähtee eteisen remppa.

10

Morjens 2018!

Viimeiset kolme viikkoa on painettu tukka putkella. Jos on satanut, ollaan menty, ja kun ei ole satanut, sitten vasta ollaankin paineltu menemään.

Esikoinen on nyt saateltu kohti seuraavaa seikkailua Marokon Taghazoutissa, ja elämä saattaa pienoisesti rauhoittua. Ikävähän tässä taas kaivertaa rintaa, mutta olen onnellinen että tyyppiä on myös purrut matkakärpänen. Elämä pitää elää nyt, eikä sit.

Joka vuodenvaihde tulee ajatelleeksi, että seuraava vuosi on taatusti helpompi. Kunnes taas vuoden lopussa huokailee, että huh mikä vuosi.

Niin se oli tämäkin, aikamoista vuoristorataa. Pahimmilta vaurioilta sentään vältyttiin, vaikka jokunen rytmihäiriöi yllättikin.

Mutta tätä kutsutaan elämäksi.

Voisi jo kutsua huurteiseksi ;)

Vuoden 2018 ilot ja haasteet:

Haasteet:

• Vuosi 2018 oli meillä kobrien vuosi, lue vaikka täältä tai täältä. Parhaimpina viikkoina törmättiin tontilla pariinkin otteeseen kobriin, ja vaikka selvittiin kaikista voittajina, kolme kertaa koiran silmät sai osumaa. 
• HumbanBumban krooninen munuaisvika. Ensin Bumba oli niin lähellä kuolemaa, että veikkaan sen olleen vain parista tunnista kiinni. Niin silminnähtävä ja nopea oli romahdus (lue täältä). Onneksi ystävämme eläinlekuri on maailman paras, ja valvoi kolme yötä ja päivää Bumban rinnalla.
• Viisumireissut. Miten niihin voikaan mahtua niin paljon säätöä? Jos meidät joku päivä käännytetään rajalta, en ihmettelisi yhtään (katoppa vaikka täältä).
• Surulliset uutiset on vetänyt mielen matalaksi moneen otteeseen. Ja viimeksi aivan pari päivää sitten. Levätkää rauhassa he, jotka siirtyivät vihreämmille niityille ja voimia taisteluun muille rakkaille.
• Juniorin koulun konkurssi laittoi koko palettia vähän uusiksi. Onneksi meidän perhe ei menettänyt rahojaan konkurssissa, kuten niin monelle muulle perheelle kävi. Juniori siirtyi opiskelemaan Kulkurikouluun yhdeksättä luokkaa, ja voin vannoa ettei kotikoulu ole yhtään helppoa. Hermot on olleet riekaleina sen tuhat kertaa ainakin.
• Juniorin Chikungunya-virus ja muutaman päivän sairaalakeikka. Onneksi tämä virus päästi näillä näkymin melko helpolla, eikä pahimmista nivelkivuista ole tarvinnut kärsiä.
• Mummonmökin etsiminen ei tuottanut tulosta, vaikka Tomppa vartavasten Suomessa kävikin. Mutta hiljaa hyvä tulee, tai niin ainakin vielä toivon. Mä yritän aina nähdä tienviittoja kaikessa, mutta en silti suostu vielä hyväksymään, ettei meidän olisi tarkoitus saada omaa tönöä Suomesta. UGH!

Onneksi joulukuussa on paistanut myös aurinko. Tässä Maenam beach.

Miska ja footballgolfia eksoottisissa ympyröissä.

Vuoden paras hetki, Jesse saapuu saarelle <3

Ilot:

• Meidän tiimi on ihan paras! Mikään ei voita niitä hetkiä, kun saadaan esikoinenkin saarelle ja voidaan porukalla nauttia toisistamme. Tänä vuonna ollaan vietetty yhdessä 24/7 noin 2,5 kuukautta, vaikka esikoinen asuukin Suomessa. Se on paljon se, enkä usko että vaikka oltaisiin kaikki Suomessa, yhteistä aikaa olisi yhtään enempää. Voisi olla jopa vähemmän, sillä lähellä on liian kaukana.
• Paikalliset ajokortit, joitten hankkiminen onnistui jostain syystä olemaan sekin täynnä säätöä. Nyt niitä löytyy jopa juniorilta.
• Blogi täytti kome vuotta. Kiitos huikeasta matkasta kaikille teille, olette ihan parhaita!
• Uudet ystävät Balin reissulta Minna & Juha. Olipas mahtavaa tavata vihdoin livenä!
• Hullut fillaristit Markus, Dan ja Kelly. Nämä Euroopasta Uuteen Seelantiin pyöräilevät kaverukset pyörähti viidakkotalossa neljän päivän verran, ja olihan se mahtaavaa. Mikään ei ole hienompaa, kun tavata upeita ihmisiä ja päästä osaksi heidän unelmiensa matkaa. 
• Matkamies Kurre ja Anont. Blogiin silloin tällöin kirjoittava matkamies Kurre muutti suruksemme Chiang Maihin, ja jätti kyllä aikamoisen aukon Samuille. Me käytiin yhdellä viisumireissulla moikkaamassa Kurrea ja Anontia Chiang Maissa, ja jos Kurre ei ehdi tulemaan tänne, sinne on mentävä uudestaan. 
• Uskokaa tai älkää, voitin Jokerissa 500€. Vielä enemmän mysteeri on se, että heräsin yhtenä aamuna pää täynnä numeroita. Näitä numeroita olen sitten käyttänyt eri peleissä, ja vaikka jättipotti antaa vielä(kin) odottaa itseään, jokaisella pelillä olen jotain ropoja voittanut. Jättipottia odotellessa ;)

Sellainen vuosi se. Nyt nenä kohti uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia seikkailuja.

Se mitä kristallipallossa tällä hetkellä näkyy, on aika hurjaa ja villimmistä ajatuksista ei uskalla avautua tässä kohtaa vielä enempää. Sillä meistähän ei koskaan tiedä.

Kiitos teille vuodesta 2018! Te olette aina vaan ihan parhaita.

Toivon että vuosi 2019 pitelee teitä silkkihansikkain, ja tuo tullessaan säkkikaupalla toteutuneita unelmia!

Frisbeegolfia niinikään eksoottisissa maisemissa. Jesse ja Tomppa.

Tossa toi mun kristallipallo. Siitä mä käyn aina kurkkimassa ;)

6