Viisumireissu kutsuu

Kirjoitinko viimeksi, että seuraava reissu suunnitellaan sitten paremmin ja ajoissa? Taisin kirjoittaa. Vaan arvatkaapa mitä, ei sitten suunniteltukaan. Ei liene yllätys.

Mutta taas mennään, viisumia ruinaamaan. Koska reissusuunnitelmat jäi viime tippaan, valittiin meille helpoin kuvio. Matkamies Kurre onnistui saamaan vuoden bisnesviisuminsa uusituksi Myanmarin Yangonissa, ja tämä mahdollisuus kiinnosti meitäkin kovasti, mutta kaikkien mukamas kiireitten takia päädymme sunnuntaina Malesian Penangiin. Ties monennenko kerran.

Kuva Balillta, jonne olisi suunta Georgetownin jälkeen.

Jim's Place

Koska siellä on hän, 'Our wonderful, fantastic, bombastic Jim'. Sen sijaan että jonotettaisiin Thaimaan konsulaattiin viedäksemme viisumianomukset papereineen, ja vielä toisen kerran noutaaksemme viisumit (helposti monta tuntia per kerta), päädymme nykyään tapaamaan Jimiä. Muutaman päivän Penang-visiitillä ei viitsi hikoilla viranomaisten edessä.

Jimin kanssa kaikki on vaan niin helppoa. Viet paperit, täytät hakemukset Jimin valvovan silmän alla, ja ennen kaikkea, voit olla varma että kaikki menee niin kuin pitääkin. Mitä Jim ei tiedä, ei tiedä kukaan muukaan.

Kun kone laskeutuu Malesian kamaralle sunnuntaina klo 18.05, painelemme siitä suoraan Jimin verstaalle. Sen jälkeen voi lopettaa huolehtimisen ja nauttia pari päivää Georgetownista.

Edellisen juttuni Jimin palveluista voit lukaista täällä. Ja tässä linkki Jim's Placen sivuille, mikäli itse sattuisit tarvitsemaan Jimin palveluita.

Fantastinen Jim! Kuva otettu Phanganistin artikkelista.

Siitä sitten Balille

Sosiaalisessa mediassa on viime viikkoina ollut pysäyttäviä kuvia Balin rannoista. Lähinnä Kutan ja Seminyakin osalta, ja meilläkin meinasi tästä syystä jäädä Balin reissu tekemättä. Rantojen roskaisuus oli muuten se asia, joka Balissa hämmensi jo vuosi sitten. 

Kuinka voi olla niin upeat rannat niin järkyttävän täynnä paskaa? Vaikka esimerkiksi Kutalla pörrää päivittäin isot lanauskoneet roskia keräämässä, niin näky oli järkyttävä. Ja sinne sitten ihmiset levittämään pyyhkeensä muovijätteitten sekaan. Huh huh. Kirjoitin tästä muuten viime vuonna, kannattaa lukaista juttu tästä.

Ylläolevat kuvat viimekertaiselta Balin reissulta. Tämä Kutalta.

Balilla sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun, ja juuri silloin tuulet tuovat kaiken paskan mereltä. Paras aika matkustaa Balille onkin juuri sadekauden ulkopuolella, eikä vähiten roskien takia. Muuten sadekausi Balilla on ihan mukiinmenevä, välillä sataa, välillä ei.

Viimeksi päätettiin, että annetaan Balille toinen mahdollisuus jonain toisena vuodenaikana, mutta näin sitä vaan huomaa lähtevänsä sinne suurinpiirtein huonoimpaan aikaan. Mutta minkäs teet, kun Bali on kuumotellut koko vuoden. 

En tiedä kuinka Bali vaikuttaa tällä kerralla. Kasvaako nälkä syödessä, vai hiipiikö yökötys puseroon. Balilaisessa elämänmenossa on kuitenkin jotakin hyvin kiehtovaa. Se muistuttaa kaikessa rosoisuudessaan jokseenkin paljon Thaimaata, ollen kuitenkin myös sopivasti erilainen. 

Moni asia Balilla on sellaista, jota Samuilla oli kauan sitten, kun taas toisissa asioissa Bali on selkeästi edellä. Bali on trendikäs, hipsteri, nuorekas ja ainakin meille ihan varteenotettava vaihtoehto jopa tulevaksi sijoituskohteeksi, mikäli sellaista joskus kaivataan. Nyt tarvitaan siis hyvä suhde Baliin. 

On Balilla upeatakin. Kuva Seminyak beachilta.

Tanah Lot temppeliä.

Seminyakin upeat auringonlaskut.

Kaikki vielä vaiheessa

Toistaiseksi meillä on lentoliput Suratthanista Kuala Lumpuriin ja siitä sitten Penangille. Yllättäen meillä on sieltä varattuna jopa kolmeksi yöksi hotellikin, usein ei nimittäin ole, vaan mennään minne nenä näyttää. Seuraavan etapin lentolippuja ei vielä ole, ja niitä täytyy alkaa hankkimaan seuraavaksi. Ehkä jo tänä yönä?

Suunnitelmana on olla viikko Balilla ja palata nuorison kanssa samalla lennolla takaisin. Koska koirat pääsevät Phanganille Moikkulaan hoitoon, olisi paluureissulla ajatuksena koukata sitä kautta. Saisi samaan syssyyn jatkettua lomaa vielä parilla päivällä, ja Koh Phangan on siihen enemmän kuin passeli. Liian harvoin tulee käytyä naapurin paratiisisaarella.

Mutta suunnitella voi mitä vaan. Saa nähdä kummoinen reissu tästä saadaan aikaiseksi.

Täällä matkaileville tiedoksi, että esimerkiksi Air Asian siivin lentää Suratthanista Balille (Kuala Lumpurin kautta) kevyesti alle 100 eurolla. Jos on Thaimaassa vähän pidemmällä lomalla, kannattaa siis miettiä yhdistäisikö Thaimaan lomaan vaikka Malesian tai Indonesian. 

Oletko sinä jo käynyt Balilla? 

Koh Phangan on kyllä helmi!

4

Penang ja 'visa run', osa 1

Hämmentävä Bali

Oi juma, sitten kun ollaan reissussa niin käydään kyllä siellä ja tuolla, maistellaan ainakin niitä ja näitä, hankitaan kotiin sitä sun tätä ja vaikka mitä. Kuulostaako tutulta? En epäile yhtään. Mullakin oli kunnianhimoisia tavoitteita Balin reissulle, mutta lähinnä ne liittyi siihen, kuinka usein istun alas ja kirjoitan reissutarinoita. Kahden viikon Balin reissulla se onnistui tasan kerran, joten pahoittelut siitä. Meillä oli matkassa vain yksi läppäri, jota oli tarkoitus jakaa kolmen ihmisen kesken ja majapaikkojen nettiyhteydetkin pätkivät aina sopivasti. Vaikka hankittiin paikalliset nettiliittymät puhelimiin, niin yhdellä näppiksellä pystyy kuitenkin toimimaan vain yksi kerrallaan. Pieleen siis meni tavoitteiden täyttämisen osalta, joten nyt on kirimisen paikka. Pysykää siis kuulolla, sillä nyt ollaan kotona Samuilla ja täältä pesee.

Ennen kuin alan purkamaan Balia, haluan kuitenkin makostella sitä vielä hetken. Olen pannut merkille jo tässä parin viikon aikana, että fiilikset Balia kohtaan kehittyy koko ajan. Viime viikolla ajattelin jostain asiasta tietyllä tavalla, kun taas tällä viikolla tunne on kokolailla toinen. Merkillinen juttu, sillä en muista kokeneeni näin aiemmin. Joten jos suotte anteeksi, lähden purkamamaan Balia loppupäästä, eli meidän pakollisesta viisumireissusta Penangille. Siitä tuntuu nyt olevan helpompi lähteä liikkeelle.

Taidan nyt jo kaivata Balin aaltoihin...

Viisumit

Mikäli aiot viipyä Thaimaassa pidempään, kuten vaikka vuosia, on joku viisumi oltava. Meillä on bisnesviisumi (johon siis tarvitaan bisnes täällä), ja se on haettava aina vuodeksi kerrallaan (mm. täällä olen kertonut asiasta). Kun vuoden viisumi menee umpeen, on haettava uusi Penangilta, joten arvatenkin Penang tulee ajan saatossa kovinkin tutuksi.

Oltiin päätetty yhdistää Penangin viisumireissuun pieni loma, joka tässä tapauksessa kohdistui siis Balille. Kahden viikon Balin reissun jälkeen lennettiin Air Asialla ensin Jakartaan, josta jatkettiin samaisella lentoyhtiöllä Penangiin. En tiedä johtuiko lennolle tilaamistamme ruoista vai mistä, mutta kun pääsimme viimein lentokentälle, tiesin että joku oli pielessä. Olo oli nimittäin kamala, ja kiittelinkin onneani siitä, että se alkoi vasta siinä vaiheessa. Eikä esimerkiksi 6.30 aamulla, kun lähdimme Balilta tekemään melkein kymmenen tunnin matkaa.

Epäilemättä pääsin 'nauttimaan' jonkin sorttisesta ruokamyrkytyksestä, sen verran raju vuorokausi oli kyseessä. Jos en maannut vessan lattialla uupuneena, nukuin. Ei aivan sitä mitä olin suunnitellut, mutta joskushan se on levättäväkin. Penang ja ensimmäinen vuorokausi siellä meni suurin piirtein näin, sitten olikin jo lähdettävä hoitamaan viisumiasioita.

Penangin rantamaisemaa

Jim's Place

'Our wonderful, fantastic, bombastic Jim!'- kuten Phanganistin sivuillakin kerrotaan (kannattaa lukea juttu). Phanganistin jutun luettuasi haluat tavata Jimin vaikka et viisumia tarvitsisikaan, sillä kaveri tuntuu olevan legenda jo eläessään. Phanganistin sivuilla kerrotaan Jimin asuneen myös Ruotsissa, jossa toimi mm. golfopettajana, mutta siellä ei mainita sitä, että Jimi on asunut myös Suomen Porvoossa silloisen tyttöystävänsä kanssa toimien ravihevosten kouluttajana. Tämän hurmurin jakelemat 'darlingit' ja 'minä rakastan sinua'- jutut (selvällä suomen kielelläkin) on taatusti vuosien saatossa saaneet useammankin naisen jalat veteliksi. Mutta Jimi ei ole vain naisille, hän on selvästi mies paikallaan, kun Thaimaan alati vaihtuvista viisumikiemuroista on kyse.

Jimillä istuskelee muutenkin vain porukkaa, on se tunnelma siellä nimittäien melko rento

Mikäli haluat mennä viisumien suhteen helpoimman kaavan mukaan, mene Jimin luo Chulia Streetille. Mene varsinkin silloin, kun matkassa on ongelmia. Me tehtiin niin nyt toistamiseen, koska haluttiin viettää Penangilla aikaa muutenkin kuin konsulaatissa ravaten. Kaikki paperit osaltamme oli kunnossa, ainoa mikä tuntuu aina aiheuttavan meille päänvaivaa on talouteen liittyvät kiemurat. Mitä tiliotteita tarvitaan, jos tarvitaan, kuinka paljon pitää olla näyttää rahaa tilillä (jos pitää), ja oliko vielä jotain muuta? Varsinkin nyt kannattaa olla tarkkana, kun säännöksiä on kiristetty entisestään, eikä kukaan tunnu tietävän varmaksi yhtään mitään. Paras asia Jimissä on se, että hän hoitaa, vaikka mikä olisi.

Tälläkin kerralla Jimi totesi, että pysykää puhelimen ääressä klo 8.00 seuraavasta aamusta eteenpäin, ja mikäli tulee jotain ongelmia, mennään vaikka käsi kädessä yhdessä hoitamaan ne pois. Mitään ongelmia ei nyt kuitenkaan tullut (ekalla kerrallahan niitä oli), joten me ehdittiin jopa hieman kiertelemään George Townin hurmaavasti kulahtanutta vanhaa keskustaa, joka kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin, ja nauttimaan sen kansainvälisestä ilmapiiristä paahtavan auringon alla.

Kyllä Penangissa on satsattu ihan todella näyttäviin sisäänkäynteihin.

Koska jalkakäytäviä ei juurikaan ole, pääsee kävelemään näitä ovien edessä olevia sympaattisia kujia pitkin.

Penangin kuvaukselliset talot ja kujat

Penangin vanha keskusta on valokuvaajan unelma. Ei kuitenkaan kannata ahnehtia liikaa ohjelmaa ainakaan päiväsaikaan, sillä se on myös varsinainen sulatusuuni. Aurinko on polttava, ja vaikka meren läheisyyden voi haistaa, ei tuulet siltikään tavoita talojen välissä olevia pieniä kujia. Penangin kauneudesta voi helposti nauttia riksan kyydissä, pyörän selässä tai kävellen katuja ristiin rastiin ja yksi aivan loistava idea päivän viettoon kiehtovasta taiteesta nauttien, on hankkia joltain matka-agentilta kartta, johon on merkittyinä alueelta löytyvät paikallisten taiteilijoitten ja sarjakuvapiirtäjien raudasta loihtimat taideteokset. Joukossa on myös toinen toistaan upeimpia seinämaalauksia, mutta idea on lyhykäisyydessään se, että bongaa omalle aikabudjetilleen sopivan määrän taidetta kaduilta ja kujilta.

Riksalla pääsee...

ja osa niistä on erittäinkin näyttävästi koristeltu.

Upeita rakennuksia

ja temppeleitä.

Vaikka taiteesta ei olisikaan niin kiinnostunut, niin kyllä tämä mennen tullen voittaa taidemuseossa käynnit (oma mielipide). 'Taidekävelyn' aikana on mahdollisuus paitsi saada tietoonsa humoristisella tavalla alueen historiaa, niin myös eksyä kujille joihin ei muuten tulisi ehkä mentyä. Lisäksi 'taidekävelyreitin' varrelle osuu myös toinen toistaan upeampia temppeleitä, muita Penangin 'pakko nähdä' -kohteita, sekä aimo määrä paikallista elämää. Erittäin vahva suositus ainakin meiltä. Vaikka me ei tällä kertaa löydettykään mitään paperikarttaa kävelyä varten, niin google maps tarjoaa loistavan karttapalvelun tätä varten. Se tosin vaatii nettiliittymän puhelimeen, mikä ei ole mikään kallis sijoitus. Muita oppaita ei sitten tarvitakaan, kartta tai puhelin vain käteen ja menoksi. Googlen tarjoaman kartan mukaan merkittyjä taideteoksia on jopa 118, eli ihan kivasti siinä saa päivän jos toisenkin kulumaan.

Seuraavassa osassa kerronkin sitten, kuinka pääsimme takaisin Samuille ja mitä hämmentävää matkalla ehti tapahtumaan. Pysyhän kuulolla!

Ps. Thaimaanrannan maalareitten Thaimaa-aiheisia vinkkejä voi käydä lukaisemassa momondon sivuilta. Mitä vinkkejä sinulla olisi Thaimaahan?

Näitä seinämaalauksia on paljon ja kyllä ne on näyttäviä.

Tiesitkö muuten, että kuuluisa kenkäsuunnittelija Jimmy Choo on todellakin aloittanut näiltä nurkilta?

Tässä on aika hauska ;)

44

Ei mene ihan putkeen... osa 2

Jippii! Boo lentää aitojen yli ainoastaan 5-6 kertaa päivässä, onneksi ei sen enempää. Mutta kuten sanoin, sen asian suhteen mä jo luovutin. Kun ei pysy aitojen sisällä, niin ei pysy. Takaisin se ihana "paskiainen" tulee kuitenkin aina.


Vähän kattonäkymää Penangista, paljon muuhun ei sitten aikaa ollutkaan.

Ja sitten siihen "Ei mene ihan putkeen"- jatko-osaan. Tarinan osa 1 jäi kohtaan, kun löydettiin viimein hotelli Penangista ja saatiin puhelimet ja tietokoneet lataukseen. Niin kuin mainitsin, oli pari tuntia aikaa saada pyörät jälleen pyörimään. Ja käsikirjoitushan meni näin:

5. Viisumihakemusten jättämisen jälkeen torstaina nautitaan päivästä ja tutustutaan Penangin Georgetowniin. Käydään Penang Hillillä ja yritetään löytää jotain mukavaa sisustustavaraa. Illallistetaan rauhassa ja hyvin jossain idyllisessä ravintolassa, pulikoidaan hotellin uima-altaalla Miskan kanssa ja otetaan rennosti.

Perseelleen meni tämäkin osa kässäristä, sillä mitään viisumihakemuksia ei tosiaankaan ollut jätetty yhtään mihinkään ja kello taisi olla jo kolme iltapäivällä. Onneksi nykyajan elintärkeissä masiinoissa akut täyttyivät ja fiilis oli vähän sen tyyppinen, että olisi itsekin saanut akut ladattua.

Mutta oli hitonmoinen kiire keksiä, millä ilveellä ja mitä kautta saadaan viisumihakemukset lähetystöön torstai-iltana, jotta olisi edes pieni toivo saada perjantaina leimatut passit itselle. Siinä hotellin sängyllä, kaikki mahdolliset masiinat käytössä, yritettiin etsiä ratkaisua. Ja sitten muistettiin mitä sanoi Koh Phanganilla asuva ystävämme Vesa. "Jos tarvitsette viisumiasioissa apua, soittakaa Jimille". Ja niin me tehtiin. Pelkästään puhelinsoitto Jimille palautti kaiken toivon ja yllätykseksi Jimin toimisto oli vielä 100 metrin päässä meidän hotellista. Aina silloin tällöin elämässä tulee sellainen fiilis, että kun asioitten on ihan pakko järjestyä, ne myös järjestyvät. Riippumatta siitä, miten fiaskoa juuri hetkeä aiemmin kaikki on ollut. Tiedätkö tunteen?

Ei muuta kuin Jimiä tapaamaan. Jim´s Placen olemattomilla nettisivuilla jo sanotaan, että "Anything you need, Jim´ll fix it", ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin siihen on ihan pakko yhtyä. Ja mikä tyyppi! Jimillä on toimistokompleksissaan myös guesthouse, kahvila, ilmainen netti, paljon kirjavaa porukkaa ja myös kaveri itse on, sanoisinko vaikka valloittava. En tiedä alkuperämaata, kovasti näytti tyyppi intialaiselta, mutta lisäksi Suomen Porvoossa on tämä hurmaava herrasmies asunut. Sellaiset sanat peräjälkeen kuin "Heidi muru, älä pidä sitä laukkua pöydällä, ettei kukaan varasta" - tuli hienolla suomenkielellä. Voitte varmaan kuvitella, miltä kaiken kaaoksen keskellä tuntuu se, että joku käskee istumaan alas, ottamaan rauhallisesti ja että kaikki kyllä järjestyy. Samalla tämä sama kaveri flirttailee ohikulkeville tyttösille, täyttää jo valmiiksi meidän viisumihakemusta, järjestää kyytiä ja viisumia ruotsalaiselle tytölle olemalla silti vakuuttavan rauhallinen. Tasan juuri sitä, mitä meidän family tarvitsi juuri sillä nimenomaisella hetkellä.

Vaikka Jim (niin kuin kaikki muutkin agentit) laskuttaa näistä palveluistaan, niin aivan varmasti tulemme jatkossakin ottamaan häneen yhteyttä. Jimin hinnat on kuitenkin kohtuulliset, enemmän rahaa meillä olisi mennyt, jos olisimme joutuneet jäämään Penangille viikonlopun yli. Joten en voi muuta, kuin lämpimästi suositella! Viimeistään silloin, kun olet niin syvällä suossa, että kaikki tuntuu jo mahdottomalta.

Jim sanoi jo heti alkumetreillä, että me ei tulla saamaan mitään vuoden viisumia, vaikka virkailijoille maksaisi kuinka paljon pöydän alta. Vaikka meidän thaimaalainen kirjanpitäjä väitti että saadaan, niin Tompan työlupa on voimassa enää viisi kuukautta, joten yhtälö on kuulemma mahdoton. Jim sanoi myös, että jos työlupa olisi voimassa edes 7 kuukautta, niin voisi yrittää vielä lahjoa, mutta viisi kuukautta on vaan yksinkertaisesti liian vähän.

Tässä kohtaa tulemme siihen, että koko meidän Penangin reissu oli turha. Jos työlupa olisi ollut edes 7 kuukautta eteenpäin voimassa, olisi vuoden viisumi saattanut heltiä, mutta kun ei, niin ei. Oltaisiin siis aivan hyvin voitu ajaa muutama tunti Ranongiin Myanmarin rajalle, ja yrittää ruinata kolmen kuukauden viisumia. Mutta kun meillä on niitä jo liian monta alla, niin meidän oli siis pakko yrittää vuotta, joka oli tässä tapauksessa täysin turhaa.

Mutta Jim hoiti meille kolmen kuukauden viisumit maksamalla jollekin virkailijalle pöydän alta. Tätä siis tapahtuu, ihan näkyvästi ja mitään salaamatta. Mehän oltiin onnellisia asian saamasta käänteestä, mutta periaatteessa olen tätä älytöntä rajan yli menemistä ja ulkomaalaisten rahastamista vastaan. En siis Jimiä, koska hän on helmi, vaan koko tätä Thaimaan systeemiä.


Se vähä mitä nähtiin Penangissa, niin oli kyllä ihanan värikkäitä ja hyvällä tavalla ränsistyneitä taloja. Valokuvaajan paratiisi!

Riksoja oli paljon liikenteessä. Jos olisi ollut aikaa, oltais kyllä itsekin hypätty kyytiin!


Näitä vuokrapyöriä liikenteessä pörräsi myös paljon


Ja siistiä oli, yllättävän siistiä...

Kässärissä olleelle illalliselle me ehdittiin ja erittäin hyvällekin vielä. Vaikka vettä satoi kaatamalla koko illan, niin siihen jo tottuneena sekään ei enää haitannut. Ihan sama mitä tapahtuisi, ruokaa piti saada ja tähän kohtaan myös pari lasia hyvää punaviiniä. Tämä kohta meni siis melkein kässärin mukaan, sillä joku meistä oli älynnyt pakata pari sateenvarjoa matkaan.

6. Perjantaina klo 14 ollaan suurlähetystössä uudestaan noutamassa sitä 1 vuoden viisumia (viimeinkin) ja suunnataan auton nokka Thaimaan puolelle Khanomin rantamaisemiin, josta otetaan yhdeksi yöksi mukavasta resortista huone.

Tässä kohtaa neljä tuntia käsikirjoituksesta myöhässä, perjantaina klo 18.00 passit ja kolmen kuukauden viisumit kädessä ei vielä edes tajuttu, että rajalla tulee ongelmia papereitten suhteen. Joten ei muuta kuin auton nokka kohti Thaimaan rajaa. Oltiin jo älytty pudottaa Khanom alkuperäisestä käsikirjoituksesta, sillä ajomatka niin myöhään oli mahdoton vaikka kaikki menisikin putkeen, eikä meillä nyt tuntunut menevän. Kilometrejä oli vaan liian paljon, joten jos pääsisi edes rajan yli lähimpään Thaimaalaiseen kylään. Kaiken lisäksi matka Georgetownin keskustasta sillan toiselle puolelle (20 kilometriä) vei 1,5 tuntia. Eipäs nimittäin tehtykään matkaa missään Thaimaan tuppukylässä, vaan Malesian erittäin iltapäiväruuhkaisessa kaupungissa, joten mitä sitä olisi pitänyt odottaa?

Me ei päästy lähimaillekaan Thaimaan kyliä. Rajan tuntumaan päästiin kyllä, keskelle ei mitään. Malesiasta vuokrattu auto olisi pitänyt palauttaa klo 16-17 Kangariin, mutta kun koko ajan oltiin jäniksen selässä, niin sekään ei onnistunut. Vuokraajaperhe oli kyllä äärimmäisen ystävällinen, soiteltiin matkalta missä mennään ja he tekivät kyllä kaikkensa auttaakseen meidät rajalle ennen klo 22.00 (jolloin raja suljetaan) lähettämällä navigaattoriin karttalinkkejä. Lopputuloksena kylläkin päädyttiin treffeille autonvuokraajien kanssa jumalattoman pieneen kylään jossain Perliksessä. Juuri niillä seuduilla, jossa ei ollut turvallista tarpeettomasti kurvailla, kuten tulevan yösijamotellimme omistaja kertoi. Mutta kun autonvuokraaja poliisiveljineen vakuutti, että kaikki on hyvin ja meidät viedään aamulla rajalle, niin väsyneenä sitä alkoi sitten taipua.

Ja upeastihan ilta nuudelia syödessä, pienessä nuhjuisessa motellihuoneessa meni. Käytiin pitkät keskustelut motellin omistajan kanssa maailman turvallisuudesta, Thaimaan ja Malesian rajan levottomuuksista, Pariisin iskuista ja elämästä noin ylipäätään. Motelli oli kyllä aika kamala ja tasoon nähden aivan liian kallis eikä se taatusti löydy miltään kartaltakaan, mutta eipä niillä seuduilla muitakaan ollut. Seura oli kyllä loistavaa. Ja lauantaiaamuna sovitusti klo 07.30 oli johtaja itse hienolla Hondallaan meitä odottamassa.

Malesiassa loppu hyvin, kaikki hyvin. Päästiin rajalle ja vaikka erittäin epäystävällinen virkailija pitikin meille kohtalaisen puhuttelun, niin saatiin leimat passiin ja päästiin takaisin Thaimaahan. Mutta enää ei kuulemma tarvitse tulla, ellei vuoden viisumia ole hankittuna.

No niin, tässä tämä meidän mukava viimeisen motelliyön omistaja. Kiitos vieraanvaraisuudesta!


Juu kiitos vaan Malesia ja kiitos Jim!

7. Lauantaiaamuna rento aamiainen rannalla, vähän uintia ja vaaleanpunaisten delfiinien ihailua ennen 20 kilometrin matkaa Donsakin lauttasatamaan.

Ei mitään Khanomia, rentoja aamiaisia saati vaaleanpunaisia delfiinejä, vaan sitä jo niin tutuksi tullutta kiirettä. Matkaa sinne puolen päivän lautalle oli taas sama 362 kilometriä, joten ei tultaisi ehtimään, mutta onneksi ehdittäisiin vielä kahden lautalla hakemaan koirat. Tie olikin jo onneksi tuttu, tultiinhan tämä toisinpäin vain pari päivää aikaisemmin, vaikka tuntuikin kaikkien kommelluksien jälkeen, että reissu olisi kestänyt pidempään. Valokuvaamisen sai taas unohtaa, aamiaiset otettiin lennosta joltain bensa-asemalta, liikennevalot eivät olleet meidän puolella missään vaiheessa reissua, muutamat pakolliset tietyöt ja ruuhkat, noissa samoissa merkeissähän se loppukin sitten meni.

8. Puolen päivän jälkeen lautta Samuille, koirat kyytiin ja kotia kohti mukana mukava läjä tuliaisia ja kotiin tuomisia.

Ehdittiin satamaan ja autolautalle ennen kahta. Ostettiin liput ja meidät määrättiin johonkin autojonoon. Välittömästi kävi selväksi, ettei koko se porukka mahdu mitenkään seuraavaan lauttaan, eikä todennäköisesti sitä seuraavaankaan. Miska kävi jo niin kierroksilla, että todettiin Tompan kanssa meidän olevan parempi hypätä seuraavaan nopeampaan ferryyn (mikä ei kyllä ollut yhtään nopeampi) ja Tomppa jää auton kanssa jonottamaan jotain lauttaa, mihin auton voisi saada. Me siis maksettiin mulle ja Miskalle hädissään toisetkin liput lauttaan, jonka piti lähteä 14.30 Samuille. Meidän tuurilla tosin sekin lautta lähti myöhässä puoli tuntia, Tomppa sai yllättäen auton klo 15 lautalle, joten vierekkäin lähdettiin sitten eri lautoilla. Minä ja Miska Samuin Bangrakiin (meidän kotikylä) ja Tomppa Nathoniin.

Kaksi autoa, toinen Thaimaassa ja toinen Malesiassa, kahdet lauttaliput vierekkäisille lautoille varmuuden vuoksi ja olihan näitä muitakin älyttömyyksiä. Mutta hei, hyvin suunniteltu matka olikin jo puoliksi tehty, vai miten se nyt menikään...?

Mutta visarunit omin päin on silti mahdollisia, nyt mekin jo tiedetään miten tämä reissu tehdään hiton paljon paremmin. Kaikkia ei kuitenkaan huvita istua ahtaassa minivanissa monia tunteja niillä järjestetyillä viisumimatkoilla 20 muun tyypin kanssa, vaikka se olisikin helpompaa tai halvempaa. Me reissataan teinipojan kanssa ja arvostetaan tiettyä vapautta, uskoisin että moni muukin tekisi viisumireissut omin päin mieluummin. Joten jos tarvitset matkanjohtajaa, niin otapa yhteyttä (tähän voisi laittaa jonkun hymiön)... no ei vaan, ei näillä näytöillä.

Ensi kerralla kokeillaan kuitenkin taas omin päin, mihin sitä koira karvoistaan pääsisi...

Olipas mukava päästä kotisaarelle :)

12