Hengenvaaralliset isokulkuekehrääjän toukat

 

 

Te jotka olette olleet blogin mukana alkuajoista lähtien muistanette, että ollaan oltu hengenvaarallisten otusten kanssa tekemisissä Thaimaassa jo lukuisia kertoja. Jos olet uusi blogin seuraaja, pääset lukemaan noista kohtaamisista täältä. Osa teistä muistaa varmaan senkin, että vasta Suomessa meidän koirille kävi todella köpelösti, kun yksi piskuinen kyynpoikanen puraisi molempia koiria sillä seurauksella, että eläinlääkäriltä tuli viikonlopun tiputuksesta tonnin lasku (tuo juttu löytyy täältä). 

 

Kun me palattiin Suomeen, pelkäsin Suomen punkkeja enemmän kuin Thaimaan kobria - kyykäärmeitä en silloin edes ajatellut varsinaisina uhkina. Jopa koirat vahingosta viisastuneina kiertävät kyyt nykyään kaukaa, ja olen itsekin antennit pystyssä tutkimassa pihapiirin mustikanvarvut ja kivikasat. Kaikkia lieroja ei valitettavasti onnistuta siirtämään tontin ulkopuolelle, varsinkaan jos tilanne on päällä. Siksipä teräväkärkisiä lapioita on ripolteltu sopivasti eri rakennusten kulmille. Se on vähän surullista, mutta välttämätöntä.

Tällä Euroopan roadtripillä punkkeja on nyt kevään aikana ollut aivan mielettömästi. En muista Suomessa törmänneeni näin lyhyessä ajassa tällaiseen invaasioon, enkä toivottavasti törmää kesälläkään. Uuh, miten ällöttäviä otuksia.

 

Kuvan ottaja Phil Parker.

 

Myrkkyjonoissa kulkevat isokulkuekehrääjän toukat

 

Oli muuten aikamoinen järkytys, kun törmättiin pinjamännyissä roikkuviin isokulkuekehrääjän toukkapesiin ja alettiin ottamaan asiasta selvää. Nuo toukkapesät pitää sisällään joukkueen yöperhosten toukkia (en tiedä kuinka paljon) ja sitten kun aika on heille kypsä ja ilma tarpeaksi lämmin, toukat laskeutuvat pinjamännyistä maan kamaralle. Maassa toukat jatkavat matkaansa pitkinä kulkueina ja toisissaan kiinni (jopa satoja toukkia) jonnekin, kunnes viimein kaivautuvat maahan kehittyäkseen yöperhosiksi. 

Kuinka pitkä toukkien maahankaivautumismatka on, ei ole selvinnyt, mutta tuon kulkueen aikana toukat ovat varsinkin koirille hengenvaarallisia. Kun toukka tuntee itsensä uhatuksi, se sinkoaa ilmaan poltinkarvojaan, jotka ovat näkymättömän pieniä. Poltinkarvoissa on väkäsiä, joiden avulla ne tarttuvat kudoksiin ja limakalvoihin. Lukemani mukaan, jokaisella toukalla on keskimäärin puoli miljoonaa myrkkykarvaa, eikä siinä vielä kaikki, vaara voi vaania myös ilmassa, sillä myrkkykarvoja voi tuulen mukana levitä myös ilmaan.

 

Perin viheliäisiä otuksia siis. Kaiken lisäksi ongelma on Välimeren lämpimissä maissa jokavuotinen -  varsinkin rannikkoseuduilla.

Tompan ottama kuva Chipionassa. Pesä puussa.

Toukat maassa, ilmeisesti juuri pudonnut pesä.

Isokulkuekehrääjän toukkasesonki ajoittuu pääsääntöisesti välille helmi/huhtikuu, mutta ainakin tänä vuonna jo tammikuun alussa Mijasin alueella on toukkajonoja tavattu. Tomppa törmäsi sellaiseen kesken Chipionan fribakisojen helmikuussa, vaikkakin noita männyissä roikkuvia pesiä ollaan nähty Espanjassa jo pitkään ennen sitä. 

 

Ihmisillekin toukkien poltinkarvat voi aiheuttaa vakavia allergisia reaktioita, mutta koirien limakalvoilla tuho on todennäköisesti valtava, ja valitettavan usein hengenvaarallinen. Kävin erään saksalaisen motocross -kaverin kanssa yllättäen koiralenkillä Espanjan ja Ranskan rajan lähettyvillä, ja hän oli metsissä ajellessaan saanut toukkapesän niskaansa jo kaksi kertaa tänä vuonna. Kokemus oli kuulemma todella tuskallinen.

Jos niin onnettomasti käy, että kaikista varotoimenpiteistä (mäntymetsien ja puitten välttäminen lähinnä) huolimatta koira pääsee letkoihin törmäämään, on se vietävä klinikalle mahdollisimman nopeasti, sillä poltinkarvojen kosketuksesta voi seurata kuolio tai jopa tukehtumiskuolema. Ensiavuksi kannattaa kuulemma kokeilla suun ja kuonon huuhtomista vedellä.

 

Me törmättiin toukkapesiin Ranskan maaseudullakin (kuulin huhuja myös Ruotsista), eli pelkästään rannikkoseutujen ongelma tämä ei ole. Iltasanomien mukaan Hollywood -stara Jamie Dornan päätyi alkuvuodesta sairaalaan Portugaliin suuntauneen golf -reissunsa aikana juurikin samaisten toukkien takia (lue täältä), joten olkaahan varovaisia! 

 

Ainakin välillä tammi -huhtikuu.

Ps. Yksi juttu yllätti meidät; moni espanjalaisista pelikavereista ei edes tiennyt näistä toukista, saatika ottanut huolta tosissaan. Ja koska näitä löytyy myös todistettavasti Portugalista, ongelma ei sijoitu pelkästään Välimeren rannoille.

Kuva Vetenario Pet Doctorsin sivuilta.

Kuva Vetenario Pet Doctors -sivulta.

6

Roadtripin puolenvälin havainnot

 

 

Jos mä nyt väittäisin, että koko reissu on ollut yhtä valtavan suurta ja onnellista matkantekoa, valehtelisin teille ja itsellenikin päin naamaa. On se toki ollut sitäkin, mutta on tämä myös ollut hiton raskasta ja vähän yksinäistäkin (vai pitäisikö sanoa kaksinaista😂). Kun myrskyää ja sataa kaatamalla, kaikki on yhtä helvettiä.

 

Toisen naama ärsyttää toisinaan niin paljon, että jos voisin, vetäisin kaikki mahdolliset ovet kiinni takanani ja hautautuisin onnellisena omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ihan ikiomaan kuplaan sulkeutuminen onnistuu toki reissussakin, mutta se vaatii sitten lenkille lähtemistä tai vastaavaa, mikä ei tietenkään ole huono asia. Mä voin hyvin kuvitella, että mikäli parisuhteessa ei asiat ole edes kohtuullisen hyvin, tällaista reissua ei kannata edes suunnitella.

Kokkailuja Bandyssä, pienet neliöt ei helpota hommia.

Pyykkiäkin pitää pestä ja nämä maksulliset mestat on kyllä tosi hyviä.

Yksityisellä pihalla luvallisessa parkissa.

 

Alun innostus on lätsähtänyt, turha sitä on kieltääkään. Jatkuva tien päällä oleminen käy välillä hermoille, jolloin tulee näitä "ihan sama" -vastauksia toisen esittämiin kysymyksiin. Uudet maisemat ei jaksa kiinnostaa siinä määrin, kuin alussa. Toki me ollaan vedetty viimeiset viikot vähän samoja reittejä kuin alussakin, mutta kolmen viikon päästä olisi tarkoitus virittää kompassi uusille taajuuksille. Kirjoitin taannoin Samuilla asuessamme kolmen kuukauden kuopasta, ja ehkä nyt on vähän sama kuin silloinkin - kaikki on vähän plääh... Mä muuten veikkaan, että kun viimein ollaan Kemiönsaaren tiluksilla, koirat nukkuu viikon putkeen. Ja pussaa Pauliinatädin puhki😁.

Nyt täytyy selvästi ottaa itseään niskasta kiinni, jotta löytää sen alkureissun innostuksen!

 

Portimãon ihania biitsejä.

Sagrada Familia Barcelonassa.

Chipionan katuja.

 

Muita reissuhuomioita:

• Camping -alueilla ja varsinkin nk. matkaparkeissa autojen turvaväleistä ei ole tietoakaan. Ymmärtääkseni Suomessa autojen turvavälin pitäisi olla minimissään neljä metriä, Espanjassa ja Portugalissa monissa paikoissa hyvä kun edes metri täyttyy. Joissain puskaparkeissa autoja on niin paljon pienellä alueella, että edes sekään ei täyty, hyvä kun edes oven saa auki. Siksi hyvä puska on paras puska.
  
• Ranskalaiset ja saksalaiset ei puhu kuin omaa kieltään, eikä valtaosa espanjalaisistakaan. Oli muuten hauska seurata sivusta, kun eräässä matkaparkissa saksalainen rouva parin fifin kanssa valitti espanjalaiselle isännälle sähköjen toimimattomuudesta. Kumpikaan ei tajunnut toisiaan, mutta välien selvittely jatkui siitä huolimatta pitkän tovin.
• Espanjalaiset on kovia roskaamaan, varsinkin nuoret. Useissa puskissa paikallisia autoja on pysähtynyt aivan viereen esim. Burger Kingin pussin kanssa, ja kun eväät on syöty, roskat tippuu ikkunasta niille sijoilleen. 
• Suurin osa täällä roadtrippaavista kanssamatkailijoista on saksalaisia, seuraavaksi tulee ranskalaiset ja sitten espanjalaiset. Suomalaisiakin on, mutta mitä ilmeisemmin suurin osa heistä on juuri aurinkorannikolla, ja nimenomaan pitempiaikaisilla soppareilla paikallisilla Camping -alueilla. Nehän on nimittäin täynnä.
• Bandy (meidän auto) on osoittautunut luotettavaksi (koputtaa puuta...) ja oikein mukavaksi ajaa. On vaan ihan pakko ihmetellä, kuinka hemmetin pieniin kujiin Bandy taipuukaan - sellaisiin kujiin, joihin ei varmuudella vielä 1,5 kuukautta sitten oltais edes yritetty. Tai ainakin itku olisi päässyt yrittäessä.
• Sadekelit on syvältä sieltä! Koirat on märkiä, maa on märkä, matot on märkiä, koirien pedit ja pyyhkeet on märkiä, etkä saa mitään kuivumaan mihinkään. Matkailuauto on sateella yksinkertaisesti karmean pieni koppi neljälle.

 

 

• Hyvien puskaparkkien löytäminen ei ole helppoa, ja moni esim. Park4Night -sovelluksessa olevista puskista on todella roskaisia jättömaita ja äänekkäitäkin. Yksinkertaisesti ihan hirveitä. Unelmapuskan löytäminen on haastavaa, sillä kuinka löytää paikka, jota kukaan muu ei ole löytänyt? Jokaisen maapläntin omistaa kuitenkin joku. 
• Ollaan kuitenkin opittu jo hitusen verran puskaparkkeilusta; yritetään minimoida kiilojen (millä auto saadaan vaateriin) käyttö ja pysäköidään auto maaston perusteella. Alkumatkalla käytettiin vielä halogenilamppuja, nyt ei, sillä kaikki on korvattu ledeillä ja patterilampuilla. Me myös katsotaan nykyään ennakkoon mahdollisen puskaparkin ympäristön maastokartta, sillä koirillekin on tärkeä löytää ulkoilumahdollisuudet.
• Puskaparkkeilijat on todella siistiä ja toisiaan kunnioittavaa porukkaa. Auringon laskiessa jokainen sulkeutuu "omaan kuplaansa".

Mojácarin puskassa ei toiminut netti.

Sacaba beachin rantapuska Malagassa.

 

• Se "oma kupla" onkin ihan käsittämätön juttu. Kun asettelet "foliot" kaikkiin ikkunoihin, auto näyttää ulkoapäin vain parkkeeratulta, ei asutulta autolta. Sisältäpäin katsottunakin "ulkomaailma" katoaa täysin, ja voit kuvitella itsesi vaikka upean vuoren rinteelle, sinne missä ei ole ketään muita.
• Reissun halvin diesel on maksanut 1,299€/litralta.
• Meidän Kemiönsaaren koti ja tilukset on saanut valtavan merkityksen ja odotan sitä hetkeä, kun saan päästää koirat pihalle vapaaksi. Puhumattakaan siitä hetkestä, kun pääsen upottamaan sormet kukkaruukkuihin ja syvälle kasvimaahan. Tällä hetkellä voin vain kuvitella miten ihanalta oma puusauna tuntuu, tai miltä tuntuu kun voin vallata pelkästään itselleni neliöitä vaikka 10 000, eikä kukaan tule kyselemään mitään lupia tai millä asioilla liikunkaan. 
• Ihan parasta on kuitenkin taas tavata koko family ja ne parhaista parhaimmat frendit💗. 

 

Ps. Pidettiin Tompan kanssa tossa pienimuotoinen palaveri ja päätettiin taas heittäytyä koko alkumatkan innolla tähän seikkailuun! Onhan tätä vielä jäljellä... 

Esikoisen ja muutaman muun skeittarin kanssa tapaksilla Malagassa<3

Chipionan fribakentän komea auringonlasku

Kippis roadtripin jatkolle!

 

8

Reittisekoilua - yöt 22-63. Mijas, Almeria, Chipiona, Algarve, Malaga, Sierra Nevada...phuuh

 

 

Reitti & yöpymiset - osa 4

 

Alunperin ajattelin, että teen teille yhteenvedon koko meidän reitistä viikko kerrallaan, kunnes tajusin etten sillä tavalla ehdi kirjoittamaan mistään muusta. Elämää kun pitää elääkin, eikä vain kirjoittaa siitä.

Jotenka - päätin nyt sitten tähän neljänteen reissuosaan vetää yhteen yöt numerosta 22, aina 63:een asti.  Teiltä saatujen viestien perusteella eniten kiinnostavia asioita on kustannukset, joten lisään yhteenvedon tähän. Meidän ensimmäisen 21 yön kokonaiskustannus oli 275€, eli 13,10€/ yö, ja siitä oli siis tarkoitus parantaa. Meidän tavoitteena on alusta lähtien ollut päästä mahdollisimman omavaraisiksi (täysi omavaraisuus on tietty mahdotonta), ja vaikka alkureissuun osui muutamakin överikallis yö erilaisilla camping -alueilla, loppureissua kohden me ollaan skarpattu nätisti.

Siihen tilaan pääseminen vaati kuitenkin muutamia hankintoja ja vähän pään seinään hakkaamistakin, ennen kuin oikeasti tajusi homman jujun. Hankintoja on toki vieläkin edessä, kuten esimerkiksi vanhojen halogeenilamppujen vaihtaminen led -valoiksi, mutta katolla olevan vanhan aurinkopaneelin lisäksi me ollaan saatu hankituksi jo pikkuinen kannettava aurinkopaneelisysteemi omalla akullaan. Vaikkei se mikään tehopommi olekaan, saa sillä ladatuksi kuitenkin läppärit, kännykät ja vaikka sähköhammasharjatkin, kunhan paneelin suuntaa oikeassa kulmassa aurinkoon. Aikamoisia nämä nykyajan vehkeet. 

Sen verran edistystä on siis tapahtunut, että kun me alkuaikoina jouduttiin menemään oikeastaan kolmen yön välein maksullisille mestoille sähkön päähän, me tehtiin juuri uusi ennätys - yhdeksän yötä putkeen puskassa! Oh la laa! Vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin, joten eiköhän uusi aurinkopaneeli maksa reissun aikana itsensä kevyesti takaisin.

 

Toi elävä patsas Ayamontessa meinasi aiheuttaa mulle sydärin ;)

 

Reittisekoilu:

Edellisessä postauksessa oltiin siis Mijas Costalla, josta siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikalla takaisin kohti Almeriaa, sillä edessä oli huipputapaaminen - lapsuuden paras ystäväni Mallu ja hänen kumppaninsa Tiina olivat viimein saapuneet hoodeille. Sen verran tärkeät tyypit oli kyseessä, että kannatti ehdottomasti ottaa tuollainen 400 kilsan "hutireissu". Sitähän sanotaan, että "veri on vettä sakeampaa", ja lapsuuden ystävät tulee heti siihen perään. Eiks vaan😄.

Almeriasta lähdettiin takaisin kohti Mijasia, sitten kohti Tarifaa (Espanjan eteläisin kolkka), sitten Chipionaan, siitä Sevillan kautta Portugaliin (suorempaa ei pääse, koska luonnonsuojelualue) aina Euroopan lounaisimpaan kolkkaan Cape St Vincentiin ihanan surffikylän Sagresin kautta (mä kirjoitan näistä hienoimmista paikkoista erikseen), josta takaisin kohti Espanjaa Lagosin ja Portimáon kautta, ja viimein päädyttiin taas Chipionaan Espanjassa. 

 

Roquetas de Marin kaunis pitkä ranta.

Treffit lapsuuden parhaan ystävän kanssa.

 

Välihuom! Kuten varmasti jo huomaattekin, meidän reitissä ei ole mitään järkeä. Mutta dieseliä ainakin kuluu ja rahaa palaa ihan vaan siksi, että meidän kompassi osoittaa aina sinne, missä on seuraavat fribakisat. Tulisi nyt sitten edes kisamenestystä, mutta todellisuudessa me ollaan pelattu päin persettä. Frisbeegolf on mentaalipeliä samalla tavalla kuin golf, joten kallon sisällä olevat mutterit olisi hyvä saada oikeisiin asentoihin.

 

Chipionassa vietettiin muutama päivä, siitä jonkun etapin kautta Malagaan tapaamaan esikoista (yö numero 61), josta Sierra Nevadan kautta kohti Barcelonaa.

Melko älyvapaata siis, mutta toisaalta ei meillä alunperinkään ollut mitään järkevää reittisuunnitelmaa, joten ehkäpä me nähdään Etelä-Eurooppaa just sopivasti ryntäämällä sinne tänne kisoihin. Reittisuunnitelma siis muokkautuu kisakutsujen perusteella ja mikä ettei - onhan toi kansainvälinen fribaporukka ihan vertaansa vailla.

Chipionan sieviä kujia.

Ja Chipionan upeita rantoja

Tässä sitten 42:n yön kustannukset viikko kerrallaan:

- Yöt 22-28. Kaksi yötä camping -alueella Almeriassa (Camping Roquetas) yht. 46€. Spesiaali viikko, josta viisi yötä siis puskissa.Viikon hinta 46€.

- Yöt 29-35. Yksi yö campingillä Tarifassa ( Camping Rio Jara), jossa mokattiin totaalisesti ja kalliiksi tuli. Me ei nimittäin huomattu, että pitäisi chekata ulos ennen klo 12.00, joten jouduttiin maksamaan 1 1/2 vuorokautta, eli 50 fucking euroa. Tuon viikon aikana multa kaapattiin Facebook, Instagram ja Netfix, joten pysähdyttiin pariksi yöksi camping -alueelle Los Canos de Mecaan (Area Caños de Meca olipas symppis paikka!) ratkomaan ongelmia. Kahden yön hinta yhteensä 28€. Neljä yötä puskissa ja ihan oman mokan takia viikon kokonaishinta 78€. 

- Yöt 36-42. Tämä viikko olikin varsinainen camping -alueviikko, sillä yövyttiin peräti viisi yötä samalla camperilla La Lagunassa (Chipiona). 15€/yö, ja jouluaatto pyhineen osui tohon ajankohtaan, eikä viikon  hinnaksi tullut "kuin" 75€. Kaksi yötä siis puskissa.

- Yöt 43-49. Hieno viikko, kuusi yötä puskissa ja vain yksi Portugalin puolella (Silves) matkaparkissa 12€/yö. Portugalissa vedettiin Algarvea edestakaisin (kuinkas nyt muuten), tutustuttiin mm. Portimaoon, Lagosiin ja varsinkin Sagresiin, joka meinasi kyllä viedä sydämen (kerron myöhemmin miksi), ja viikon kokonaishinnaksi tuli uskomattomat 12€.

- Yöt 50-56. Tällä viikolla oltiin yksi yö Sagresin ainoalla camping -alueella (Camping Orbitur 26,60€/yö), ja mua suorastaan vituttaa noi laskutukset, kun lemmikit maksaa erikseen ja jos auto on yli kuusi metriä pitkä, siitäkin saat maksaa extraa. Portugalin sateitten takia siirryttiin suunniteltua nopeammin takaisin Espanjan puolelle Chipionaan (yllätys!), jossa puskailtiin fribakentän vieressä, mutta vietettiin myös kolme yötä tutulla La Lagunan camping -alueella 15€/yö. Viikon aikana siis kolme yötä puskissa ja neljä campperillä. Viikon hinta 71,60€.

 

Silvesin linnoituksen iltavalaistus matkaparkista kuvattuna.

Sagres vei jotenkin sydämen.

Sagresin upeata surffimeininkiä ja auringonlaskuja.

 

- Yöt 57-63. Tämän viikon aikana suhattiin Chipionasta Marbellan tuttuun puskaan, josta jatkettiin Malagaan pariksi yöksi kahteen eri puskaan (mm. Sacaba beach). Treffattiin esikoinen Malagassa, josta jatkettiin Sierra Nevadan kylkeen camping -alueelle yhdeksi yöksi pesemään pyykkejä ja suihkuun (Camping Las Lomas 39,35€/yö). Tuo camping -alue oli aivan luxusta, lattialämmitykset suihkuissa ja valtavat slotit autoille. Hinta kuitenkin kirpaisi, siksi viivyttiin vain yksi yö. Viikon viimeiseksi yöksi stopattiin La Vila Joiosa -kylän rantapuskaan, tai oikeammin rannalla sijaitsevan hiljaisen kadun varteen. Tämän viikon aikana oltiin puskissa kuusi yötä ja maksullisella alueella vain yksi, joten koko viikon kokonaishinnaksi tuli 39,35€.

 

Näitten 42:n päivän aikana kiristettiin kukkaron nyörejä ihan kiitettävästi, sillä kokonaishinnaksi tuli 321,95€. Kun summan jakaa per yö, jäi yhdelle yölle hinnaksi ainoastaan 7,67€, mikä tässä vaiheessa reissua oli mielestäni jo huippusaavutus. Ei me ainakaan Suomessa kaikkien sähkölaskujen kanssa oltaisi päästy noin halvalla, eli kai tässä reissussa on hivenen järkeäkin, tai itselleen voi ainakin uskotella niin😁.

Palataan taas!

 

Lagos Portugal

Lagosin katutaidetta

Portimaossa on upeita rantapoukamia

 

6