Mä yritän ehtiä kaikkea...

 

 

...mutten kuitenkaan ehdi.

 

Asia on yksinkertaisesti sillä tavalla, ettei sellaista päivää tulekaan, milloin ei olisi rästihommia tehtäväksi. Vaikka vanhat talot on ihania ja sympaattisia, varsinaisia piparkakkuja etten sanoisi, hommat ei lopu KOSKAAN. Me ei esimerkiksi kolmeen vuoteen olla päästy edes aloittamaan joitakin puhteita, jotka todellakin vaatisivat paneutumista - kuten nyt esimerkiksi verstaan viime talvena vuotanut katto. Nyt tosin puutavaran ja kaiken mahdollisen rakettimainen hinnannousu laittaa jäitä hattuun jo itsessään, joten eipä tässä huolta. Odotellaan sen suhteen aikoja parempia tai opetellaan itse, on sitä hullumpaakin tehty.

Mikäli en ole vielä muistanut mainita, Tomppa rakastaa exceleitä. Saatatte siis jo arvatakin, että lähes kaikki odottavat työt on Tompan exceleissä ja sitä myöten myös tulostettuna meidän jääkaapin seinällä - on ollut jo kuukausia. Aina kun vastaavanlainen TO DO -lista ilmestyy pöydälle (tai jääkaapin oveen), alkaa hirveä tohina ja ensimmäisten päivien aikana "tehty" -rasteja ruksaillaan innostuneesti. Alle viikossa tahti kuitenkin hiipuu, kunnes loppuu kokonaan, ja TO DO -lista täyttyy kaiken maailman tuherruksilla. Kunnes se sitten piirretään tai tuherretaan kokonaan täysin lukukelvottomaksi. 

Mutta onhan se aina mukava innostua, edes hetkeksi.

 

Vanhojen ikkunoitten restaurointia mainiossa kelissä.

Poltin muuten käsivartenikin tolla kuumailmapuhaltimella.

 

Mä en koskaan tajua, mihin kaikki tunnit vuorokaudessa häviää. Jos aikoisi hoitaa kaikki listan tehtävät, ei elämälle yksinkertaisesti jäisi aikaa. Samasta syystä myös blogi on päivittynyt tavattoman hitaasti. Mä olen moneen kertaan ja vähintäänkin jo vuoden verran ripustanut blogihanskat naulakkoon ajatellen kuten moni muukin blogin pitäjä, että sitä "joko elää, tai kirjoittaa elämisestä" - uuh miten hyvin kiteytetty. 

Ja aina kun päätän että tämä oli nyt tässä, löydän viimeistään kahden viikon päästä itseni tuijottamassa läppärin näyttöä. Lueskelen vanhoja stooreja ja fiilistelen kaikkea meillekin tapahtunutta, elän kaikki nuo vuodet uudestaan hetki kerrallaan. Kaikki vanhat valokuvat Samuilta, kaikki ne upeat maisemat ja sydämelliset ihmiset, mä en vaan voi jättää sitä kaikkea. 

 

Enkä tätäkään kaikkea.

 

Sateet on tuoneet myös komeita sateenkaaria.

Vanhan omenapuun alla.

 

Mutta tästä samasta syystä ja jonkinlaisesta blogikriisistä johtuen, irtauduin viimein myös ihanasta 40+ -blogit mediakanavasta. Mulla ei koskaan näemmä ollut aikaa tavata noita upeita kanssabloggaajia ja osallistua edes joihinkin mielenkiintoisiin pressitapahtumiin, joita olisi ollut tarjolla. Huono omatunto kalvoi ja stressi kasvoi. Tavallaan ilo katosi koko kirjoittelusta (ja joo, huonot tekstit huomasin itsekin jo aikaa sitten), yksinkertaisesti ei ole ollut paloa jakaa mitään kenellekään. Eikä varsinkaan, kun planeetat taistelee keskenään ja lähes kaikki mitä meille viime aikoina on tapahtunut, on ollut enemmän tai vähemmän pelkkää skeidaa. Phuuh, vaikka aurinko paistaakin, toivottavasti se paistaa pian taas tähänkin risukasaan.

Mutta summasummarum...

Tehdään nyt sitten näin; mä ilmestyn tänne tarinoitten ja kuulumisten pariin silloin kun saan inspiraation. Tai toisinaan, kun on jotain kerrottavaa. Varmasti myös silloinkin, kun on sadepäivä ja istahdan takkatulen loimuun, tai kun on lämmintä ja aurinko paistaa, silloin saatan kantaa koneen terassille lintujen lauluun, otan lasin viiniä ja kerron teille kuulumisia. Eli ehkä aika useinkin? 

En tiedä.

Mutta sen tiedän, että mun täytyy tehdä tämä(kin) stressittömästi, silloin kun siltä tuntuu. 

Kiitos kuitenkin että olette siellä, te olette ihan huikeita tyyppejä💛.

 

Kyllä tämä tästä. 

Vahtikoira Boo.

Autiotalon komea mänty ja kataja.

Toivottavasti kurjet ei ihan vielä suunnittele muuttoa.

12

Puhu hyvää selän takana

Jokainen varmasti tietää miltä tuntuu, kun huomaa jonkun puhuvan selän takana skeidaa. Minä ainakin tiedän. Ei tunnu hyvältä.

Vielä huonommalta tuntuu, jos pidit tätä skeidan puhujaa ystävänä. Näitäkin juttuja riittää. Samoin kuin riittää niitä ihmisiä, joille tuntuu olevan pakonomainen tarve mustamaalata muita. Ketä milloinkin.

Tätä tapahtui varsinkin nuorempana, mutta että vielä näin 'aikuisenakin' täytyy törmätä vastaavaan. Se on tyrmäävää. Ja uskokaa pois, tätä tapahtuu myös täällä paratiisissa, mutta tästä sitten myöhemmin. Kun aika on oikea.

Kuinka vaikeata on olla sanomatta mitään, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?

Tomppa, Bumba ja viidakkotalon laskeva aurinko

Puhu hyvää selän takana

Muutama päivä sitten törmäsin seuraamassani Outi's Life -blogissa hyvän puhumiseen selän takana, ja tekstissä puhuttiin myös Thaimaanrannan maalareista. Tässä linkki tekstiin. Tämän jälkeen törmäsin yllättäen myös toiseen blogiin - Tuula's Life, jossa Thaimaanrannan maalareista oli niinikään puhuttu hyvää selän takana.

Arvaat varmaan että lämmitti. Se myös hämmästytti, sillä tällainen ei ole kovinkaan tyypillistä näinä mustamaalaamiseen keskittyvinä aikoina. Varsinkaan, kun tämä hyvän puhuminen tapahtuu selän takana. Kiitos Outi ja Tuula!

Sittemmin jokunen muukin bloggaaja on tarttunut tähän mahtavaan aiheeseen, enkä halunnut olla tekemättä samaa. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään, eikö vain?

Jollain on karkkipäivä, kiitos Pauliina!

Blogit

Monista ystävistäni, tuttavistakin, voisi puhua paljonkin hyvää selän takana, mutta jatkan tässä kuitenkin bloggaajien aloittamalla linjalla. Eli puhun hyvää blogeista, joita itse seuraan ja jotka mielestäni ansaitsevat tämän. On monia muitakin blogeja ja bloggaajia, joita tässä yhteydessä voisi helposti mainita, mutta tässä oma valintani tällä kertaa:

Outi's Life

En juurikaan seuraa lifestyleblogeja, mutta tästä sydämellisen Outin blogista ei voi olla pitämättä. Outi käsittelee paljon kipeitäkin aiheita vilkkaan poikalapsen äitinä ja ihanan miehen vaimona, mutta blogissa on myös paljon tuunausideoita meille tumpeloillekin.

Ja tiedättekö Wilman? Jokainen kouluikäisen vanhempi taatusti tietää, hyvässä ja pahassa. Outi kirjoitti taannoin loistavan tekstin Wilman aiheuttamista reaktioista (tiedän niin tunteen), ja tähän huipputekstiin on tullut kommentteja jo yli 200 niin opettajilta, kuin oppilaitten vanhemmilta.

Erittäin mielenkiintoista. Jos et vielä ole törmännyt Outin Wilma -tekstiin, tässä siihen linkki.

Minäkö keski-ikäinen?

Ja tässä toinen seuraamani lifestyleblogi, jota kirjoittaa hersyvä ja lämminsydäminen Tiia. Tiia paneutuu huumorin kautta arjen iloihin ja välillä myös suruihin, eikä blogista puutu myöskään tiukkaa tekstiä näistä tämän aiheen ympärillä vellovista jutuista. Ihana Tiia seikkailee keski-ikäisen ikäviidakossa itseään yhtään säästämättä. Sydämellisesti ja itselleenkin välillä nauraen.

Tiian blogi oli muuten ensimmäinen blogi, jota vartavasten aloin seuraamaan silloin ,kun omaa blogiani vasta aloitin.

Toistaiseksi viidakkotalossa on saatu kasvamaan basilica, korianteri ja kuvan chili.

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

No tämä taisi olla järjestyksessään toinen blogi, jota aloin seuraamaan. Vaikka Petra asuu Turkissa, jossa en ole edes käynyt lentokenttävisiittejä lukuunottamatta, hän on ulkosuomalainen, jonka arjen ihmettelyitä on erittäin hauska lukea.

Välillä tuntuu että Petran jutut voisi yhtä hyvin olla myös Thaimaasta, sillä monet ovat kyllä 'just eikä melkein' kuin omia arjen ihmettelyjäni täällä.

Vai mitä sanotte jalkakäytävälle asennetusta sähkökaapista, jonka ohi mahdu kävelemään? Aivan kuin Thaimaassa, jossa sähkötolppa voidaan pystyttää vaikka keskelle autokaistaa.

Matkaopas Vapauteen

Rositan blogia olen seurannut myös pitkään. Ennen kuin tutustuin Rositaan (näin virtuaalisesti), muistan törmänneeni juttuun, jossa Rositaa tituleerattiin 'reippureissaajien kuningattareksi'. En enää muista missä yhteydessä tämä oli, mutta titteli on taatusti ansaittu.

Rosita on ollut tien päällä pitkään, ja kirjoittelee tällä hetkellä Vietnamista. Mutta Rositan blogi ei ole pelkästään matkablogi, vaan Rosita antaa loistavia vinkkejä oravanpyörästä poishyppäämiseen ja oman näköisensä elämän aloittamiseen. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitähän moni meistä haluaa - elää omannäköistänsä elämää nyt, eikä vasta sitten joskus.

Rositan kirjat Toimistosta travelleriksi - matkaopas vapaampaan elämään ja Nippu kuntoon ovat mainio paketti sellaiselle, joka tarvitsee sen viimeisen tönäisyn matkalle oman näköiseensä elämään.

Voit muuten tilata kirjapaketin 10% alennuksella tästä linkistä , kirjoittamalla ostoskorissa koodiksi 'thaimaanranta'. Ja sitten ei muuta kuin suunnittelemaan!

Moottoritiellä on puuma

No niin, Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle ja jäi sille tielle. Indonesian hiekkakikkareelle, josta kirjoittelee itsensä sanoin sellaista elämä-plokia, jossa teksti on suoraa ja silleen. Kaikesta ei kuitenkaan voi kirjoittaa, ja ymmärrän sen helvetin hyvin. This is Thailand ja se on Indonesia.

Arvostan sitä että ihmiset uskaltavat lähteä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten mekään, ei Pädekään tiennyt kuinka tulee käymään, mutta niin se vaan tällä hetkellä tekee arvokasta työtä varsinkin katukissojen parissa.

Voin muuten vannoa, että ellei näissä Aasian kohteissa olisi meitä farangeja auttamassa näissä elukka-asioissa, niin huonosti olisi asiat.

SlowDown to DownUnder

Minna ja Juha, siis ihan ensimmäiset bloggaajat, jotka ollaan koskaan tavattu livenä. Mitä olen käsittänyt, niin pariskunta on ollut tien päällä jo pitkään. Siellä sun täällä, viimeksi Australiassa ja tällä hetkellä Malesian Pulau Perhentianilla.

Meillä on ollut niin kummallisia yhteensattumia tässä parin vuoden aikana, ja kun vielä osuttiin Balille samaan aikaan, ei ollut epäilystäkään etteikö pitäisi nähdä. Oli siis aivan pakko.

Ja voi saakeli, hyvä että nähtiin! Tiedätkö tunteen, kun tuntuu että olisit tuntenut toisen jo ikuisuuden? Näin meille kävi.

Minnan blogista löytyy lukuisia vinkkejä Ausseihin, Balille ja nyt Malesiaan, eli sieltä vain ammentamaan!

Olin edellisessä elämässä varmasti merimies, siksi rakastan kalastusveneitä.

Hammock Stories

Kun vastikään huomasin, että tuossa meidän naapurisaarella asuu suomalainen Anna, joka kirjoittaa Hammock Stories -blogia, oli sitä pakko alkaa seuraamaan. Tietenkin. Lempisaareni Koh Phangan, suomalainen tyttö ja blogi, päivänselvä asia.

Anna on myös hypännyt oravanpyörästä ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja kuten meilläkin, ei Annalla ollut mitään varmuutta siitä että tulee pärjäämään. Elämä kuitenkin kantaa ja uskon edelleen, että jos riittävästi jotain haluaa, universumi kyllä tekee sen mahdolliseksi.

Ei siis muuta kuin matkaan! Takaisin pääsee aina.

Kaikki Thai ei mitään

Ja siis aivan pakko seurata Thaimaahan muuttaneen avioparin Marikan ja Tommin, sekä muutaman koiran elämää Koh Lantan saarella. En tiedä mikä siinä on, mutta meitä oravanpyörästä hypänneitä, länsimaisen elämän rasittamia suomalaisia tuntuu täältä Thaimaasta ja muualta Aasiasta löytyvän.

Täällä elämä on yksinkertaista, eikä todellakaan ole. Hammasta saa purra jatkuvasti, eikä hermojaan voi menettää ainakaan julkisesti, joten juttua piisaa. Veikkaan ettei Marikakaan uskalla aivan kaikesta mahdollisesta blogissaan kirjoittaa, sillä 'this is Thailand'.

Mutta hauskaa tekstiä syntyy, ja pystyn samaistumaan niin moneen juttuun. Jännä juttu muuten, että mulla on täällä Tom, joka on siis muusikko ja Marikalla on Lantalla Tommi, joka myöskin on muusikko. Meidänkin pitäisi varmaan tavata ihan livenäkin, vai mitä olet mieltä?

Tältä näyttää, kun loma Samuilla alkaa :)

Piccolo Salvo

Siis jos me ei asuttais täällä, voisin hyvin kuvitella asuvani jossain pienessä italialaisessa kylässä  remontoiden toivottomalta vaikuttavaa talorotiskoa. Täytyyhän ihmisellä tekemistä olla, vaikka se monen mielestä voisi älyttömältä kuulostaakin.

Piccolo Salvon Minna on Aamulehden entinen uutispäällikkö, ja aivan loistava kirjoittaja. Blogissa paitsi remontoidaan Piccolo Salvoa, hoidetaan ja pelastetaan koiria (kun tielle sattuu) ja ihmetellään maailman menoa pienessä Fallon kylässä.

Minnan miehessä Mikossa ja meidän Tompassa on ainakin se yhteistä, että joskus joutuu mukana kulkevalle kitarallekin ostamaan lennolle oman lipun.

Itse odotan kuin kuuta nousevaa Piccolo Salvosta tulevaa uutta tekstiä. Veikkaan että sinäkin, kunhan tutustut blogiin, ellei se jo olekin tuttu.

Tässäpä hyvää selän takana tähän hätään, sillä kuten mainitsin, on olemassa valtava määrä muitakin kerrassaan loistavia blogeja. Kaikkia ei vain ehdi seuraamaan, edes täältä Thaimaasta käsin.

Toivottavasti löysit itsellesi lisää luettavaa! Olisi mahtavaa, mikäli haluaisit laittaa hyvän kiertämään paljastamalla kommentteihin sinun mielestäsi kehuja ansaitsevia blogeja.

Puhu hyvää selän takana :)

Kuvat satunnaisia arjen otoksia Samuilta.

Voisin ostaa sisustustuotteeksi tällaisen kalastusveneen ;)

*Artikkeli sisältää affiliatelinkin.

7

Thaimaanrannan maalarit jo 3 vuotta, kiitos kuuluu teille!

Thaimaanrannan maalarit-blogi meni ja täräytti täydet kolme vuotta 10.maaliskuuta. Kauas on pitkä matka, mutta tänne on kuitenkin rämmitty. Välillä polvia myöten tulvavesissä, toisinaan höyhenen kevyin jaloin rantahiekkaa pitkin. Paljon on tarinoita kerrottu, mutta paljon on jäänyt myös kertomatta, sillä kaikkea täällä tapahtunutta ei vaan voi kertoa. Ehkä vielä joskus.

Kiitos teille arvoisat lukijat, kiitos Tomppa ja suurkiitos myös matkamies Kurre! Ilman teitä en olisi tässä. I love you all!

Samuin pääkaupungin Nathonin rannasta.

Yksi suosikeistamme Thong son bay

Ja ehdoton suosikkimme Koh Phangan

Blogin statistiikkaa

Viime vuoden synttärijutussa paljastin teille blogihistorian 10 suosituinta postausta, ja jotta homma ei menisi aivan samojen juttujen toistamiseksi, paljastan teille tällä kertaa vuoden aikana kirjoitetuista jutuista viisi teitä eniten kiinnostanutta. Sillä uskokaa tai älkää, 10 kaikkien aikojen kärki ei kummemmin ole matkan varrella muuttunut. Edelleen kärkisijoilla loistavat Samuin tulvista kertovat jutut, jotka pääset lukemaan tästä ja tästä.

Yhteenvetona voin helposti todeta, että teitä lukijoita näyttäisi kiinnostavan elämä täällä ja varsinkin silloin, kun siihen liittyy jotain säätöä. Meidän tapauksessa tämä lienee helppoa, sillä säädöt ovat ennemminkin sääntöjä kuin poikkeuksia. Voidaan siis nauraa meille yhdessä jatkossakin.

Asiapitoiset reissupostaukset eivät yllä parhaimpaan kärkeen juuri koskaan, mikä kieltämättä hieman hämmentää. Paitsi silloin, kun asialla on matkamies Kurre. Vuodesta toiseen Kurren tekstit ovat luetuimpien joukossa ja ihmekö tuo. Odotanhan aina itsekin kuin kuuta nousevaa seuraavaa tekstiä, jonka kiireinen kielenkääntäjä ehtii julkaisemaan. Toivottavasti saadaan sellainen pian.

Kirsikkana kakun päällä on järjetön määrä vierailuja blogissa. Kun alkuaikoina ihmetteli ketkähän kolme ovat blogiin eksyneet, tänä päivänä voi ihmetellä karvan vaille puolen miljoonan visiittiä. Facebookin tykkääjämäärä on melkein 1000 ja Instagramin seuraajamääräkin on kivunnut tuhannen yläpuolelle. Nöyräksi vetää, kiitän ja kumarran syvempään kuin pystyn.

Tämän postauksen kuvituksena on osa Thaimaanrannan maalarit -instagramin kuluneen vuoden tykätyimmistä kuvista.

Tämä myös Koh Phanganilta

Tässä taas lempikuvani meidän Maenamin rannalta

Ja pääsi joukkoon yksi kuva myös Balilta

Pidemmittä puheitta siis, tässä

5 suosituinta postausta vuoden ajalta

• 5 Viidakkotalon kuulumisia

Viidakkotaloon muuttaminen oli kieltämättä hyppy tuntemattomaan. Rohkea veto etten sanoisi, sillä paikassa on omat haasteensa. Tutuksi ovat tulleet kobrat, skorpionit, rotat ja lepakot, sekä uskomaton määrä happea. Vaikka välillä on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa, on tänne sittenkin sopeutunut. 'Viidakko opettaa' sanoi vuokranantajakin, kun ihmettelimme kuinkahan tästä selvitään. Viidakkotalon tarinat ovat kiinnostaneet myös teitä, varmaan siksi että viidakkotalosta ei säätöä puutu.

• 4 Samui ei lähtenyt meistä

Ei lähtenyt ei. Jos et vielä tiennyt, kuviteltiin vuosi sitten muuttavamme takaisin Eurooppaan (voit lukea tekstin tuosta ylläolevan otsikon linkistä). Kuukausi Suomessa ja ikävä Samuille kasvoi niin kovaksi, ettei voinut kuin ihmetellä mitä helvettiä me oikein ajateltiin. Ei siinä sitten paljoa muu auttanut, kuin lentää 'maitojunalla' takaisin kotiin. Tällä kertaa Samuille.

• 3 Kurre: 7 tutustumisen arvoista Pohjois-Thaimaan kohdetta

Ja kuten mainitsin, matkamies Kurren jutut uppoaa aina kuin kuuma veitsi voihin. Kun Kurrelta tulee teksti, otan lasin viiniä ja lähden riippukeinumatkalle Kurren mukaan. Eikä Kurre petä koskaan, vaan tarjoaa kerta toisensa jälkeen mielenkiintoisen tarinan. Toivottavasti Kurre ilostuttaa meitä pian.

Lamai beach

Auringonlaskua Bangrakista katsottuna

Fisherman's village Bophut

• 2 'Up to you', eli thaimaalaisen ajokortin hankkiminen Samuilla

Tämä tarina nousi todella nopeasti toiseksi suosituimmaksi. Paikallisen ajokortin hankkimisessa ei säätöä puuttunut, mikä varmaan osaltaan selittää postauksen suosion. Tai sitten lukijoissa on paljon myös Thaimaahan pidemmäksi ajaksi tulevia tai täällä jo asuvia, joille aihe on ajankohtainen. Hullua touhua toi ajokortin hankkiminen täällä...

• 1 Uskomatonta, Finnair teki sen taas!

No, tässä on juttu, joka on koko blogihistorian luetuin, ei siis vain vuoden. Veikkaanpa että sellaisena se pysyykin hamaan tulevaisuuteen, sillä tekstillä on lukijoita puolet enemmän, kuin koko blogihistorian kakkosella.

Olenko ylpeä tekstistä näin jälkeen päin, en tiedä. Ainakin se on kirjoitettu valtavan v*tutuksen vallassa, ja ehkä ensi kerralla sen tunteen vallassa hengitän syvään ja odotan huomiseen. Meidän perhe on ollut Finnairin kanssa törmäyskurssilla aikaisemminkin, ja tässä kohtaa ämpäri täyttyi. 

Olen edelleen sitä mieltä, että meille matkustajille kuuluvat tietyt oikeudet. Nämä oikeudet ovat EU-tasolla säädetty, eikä Finnair näitä noudata. Kirjoittamani jutun jälkeen kuluttaja-asiamies ilmoitti, että se aikoo hakea markkinaoikeudelta kieltoa menettelyyn, jolla Finnair epää kuluttajamatkustajilta täysimääräisiä vakiokorvauksia peruutus- ja viivästystilanteissa.

Kirjoittamani postaus herätti kommenttien perusteella myös raivoa Finnairille uskollisissa asiakkaissa. Ymmärrän ja en ymmärrä. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole saanut niin äkäisiä kommentteja blogiin, ja olisittepa nähneet kommentit eräässä FB-ryhmässä. Huh, niissä sitten olikin kestämistä.

Tämän Finnair-postauksen tiimoilta sain myös lisätittelin 'kahden markan bloggaaja', kiitokset tästä anonyymille. Kartanonrouvasta kahdenmarkan bloggariksi, pitäisikö itkeä vai nauraa?

Sen sijaan että poistaisin koko kirjoituksen, tai edes siihen tulleita kommentteja, pidän ne täällä. Ne ovat osa tätä kasvuprosessia, tätä blogimatkaa jota kanssanne teen.

Kiitos kun olette mukana, tästä on ilo jatkaa!

Minulla on pieni toive: kerro minulle mistä sinä haluaisit jatkossa tietää tai lukea?

Ps. toinenkin pieni toivomus olisi: tykkääthän meistä Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi- yhteisössä.

Kiitos

Tätä Samui on, flip flop zone!

14

Liebster Award - 11 pientä paljastusta

Linda asuu Vietnamissa -blogin Linda antoi blogilleni Liebster Awardin, kiitos Linda! Sain sen jo alkuvuodesta 2017, mutta silloiset jutut Balin reissusta ja sittemmin myös Hong Kongista saivat unohtamaan koko haasteen. Kunnes nyt täällä Lilltervon rannalla se muistui mieleeni.

Haasteen tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä 'uusille' blogeille, ja vaikka tässä ollaan blogimatkaa taitettu jo reilu kaksi vuotta (kiitos ihanat lukijat), päätin ottaa haasteen vastaan.

Liebster Awardin säännöt: 

• Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
• Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
• Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
• Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
• Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
• Nimitä 5-11 uutta blogia
• Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
• Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
• Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen (eli esim. tähän)

Tällä hetkellä meidän family elää jossain välitilassa, eli ei (ehkä) enää Thaimaassa, mutta ei vielä seuraavassakaan kohteessa (joka on vielä salaisuus), joten annan vastaukset nyt Thaimaa -näkökulmasta.

Lindan minulle esittämät kysymykset (sisältää joitain paljastuksia):  

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi? 

Kolme juttua; se lämpö ja aurinko, sekä ne ihmiset. Vaikka monesti sanotaan thaimaalaisten olevan kiinnostuneita vain rahasta, niin enpä ole koskaan saanut yhtä valloittavia ystäviä, kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja moni heistä paikallisia.

2. Entä ikävintä?

Näitä asioita ei välttämättä kahden viikon lomalla huomaakaan, mutta ikävimpiä asioita on kaksi, joitten välillä on hankala päättää kumpi on pahempi; korruptio vai sananvapaus (tai sen puuttuminen).

Varsinkin Etelä-Thaimaan saarien osalta puhutaan paljon mafiaperheistä, ja esimerkiksi virkamiesten korruptoituneisuudesta. Voisinpa sanoa sen olevan vain huhupuhetta, mutta en voi. Rahalla voi selvitä ongelmista, mutta toisaalta myös rahan kiilto silmissä virkamiehet saattavat keksiä maksunaiheita. Yleensähän näihin asioihin ei lomallaan törmää (me ollaan menetetty poliisille vain 500€ koko asumisen aikana), mutta ei se enää yllätäkään.

Sananvapaudesta sen verran, että todellista sellaista ei ole. Kaikenlainen kuningashuoneen ja valtaeliitin arvosteleminen tai toimien kyseenalaistaminen saattaa ihan oikeasti johtaa vankilaan. Ja tätä todella valvotaan.

Tulen kirjoittamaan näistä vaikeistakin aiheista vielä myöhemmin, joten pysykää kuulolla.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Mulla on joku kummallinen Panama- kuume ollut jo pidempään (johtuukohan Pako-sarjasta?), joten varmaan sitten sinne. Olisihan se nasta edes nähdä.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Viime vuodet on tullut pyörittyä Suomen lisäksi Kaakkois-Aasiassa, mutta vasta yhden kerran Balilla. Ja vaikka Bali herätti myös ristiriitaisia tuntemuksia, menisin sinne kiljuen uudestaan. Ja menenkin, epäilemättä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Uusia perunoita ja HK:n blöötä. Ja jälkimmäinen ehdottomasti kylmänä ja kotisinapilla maustettuna suoraan pötkönä suuhun vain. Äijämeininkiä, vai mitä?

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tähän pitäisi sanoa, ettei koskaan pitäisi sanoa että ei koskaan. Mutta en sano, vaan sanon että hyvin suurella todennäköisyydellä en. Tällä hetkellä nautin 'kesäparaislaisena' Suomen kesästä, mutta ihmettelen myös minkä ihmeen takia ollaan taas päädytty viettämään täällä melkein kolme kuukautta.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mun mielestä ehdottomasti Songkran, eli Thaimaan uusi vuosi, jota vietetään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. On vaikea kuvitella miltä tuntuu maailman suurin vesisota, ellei sitä pääse itse kokemaan. Se on aivan hullua ja toisinaan vähän vaarallistakin. Mutta hauskaa yhden päivän. Ei kuitenkaan pidempään mulle, kiitos.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki sujui jopa yllättävän jouheasti, joten siitähän se rohkeus vain kasvoi. Ensimmäisen riskinoton jälkeen tuntuu, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Pitää vain tehdä päätös ja lähteä kulkemaan sitä kohti.

Vaikein juttu ehdottomasti oli esikoisen Suomeen jääminen. Mutta sekin on kääntynyt jo iloksi siitä, että myös poikaa on purrut matkailukärpänen ja maailmannäkemisen jano kaikkien Aasiassa vietettyjen kuukausien aikana. Otan siitä pienen kunnian.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti ja sitä kohti tässä mennään. Mutta yksi osoite kerrallaan. Nyt ollaan Paraisilla kesä, syksymmällä siirrytään uuteen kohteeseen, josta ajatus syntyi kyllä enemmän kuin puskasta. Mutta siitäkin myöhemmin lisää. Kiinnostavia vaihtoehtoja uudelle kohteelle on vaikka miten paljon, se tästä tekeekin haastavaa. Mutta Samui on sydämessä pysyvästi ja voi olla että palataan sinne vielä.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Se hetki, kun rakas ja paljon ikävöity esikoinen asteli Samuin lentokenttäramppia ylös vetäen matkalaukkua perässään. Näitä hetkiä odotan aina kuin kuuta nousevaa, sillä mikään ei ole perhettä tärkeämpää. Meillä on loistava tiimi.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Aion. Kesän aikana pyörähdetään Teneriffalla, siitä sitten Koh Phanganille ja Samuille tietty moikkaamaan ystäviä. Ja se mihin lähitulevaisuus meidät nyt sitten lopulta sijoittaa, vaikuttaa myös tuleviin reissuihin. Mutta niitä tulee varmasti.

Haluan osaltani antaa tunnustuksen seuraaville blogeille:

1. Konalla. Seuraan mielenkiinnolla nelihenkisen perheen muuttoa Havaijille, sillä hei, Havaiji! En ole koskaan siellä käynyt, haluaisin kyllä, joten siksikin olen jäänyt koukkuun tähän blogiin. Tällä hetkellä perheessä luovutaan Suomesta, eikä se tietenkään ole pelkästään helppoa. Luopuminen ei koskaan ole.

2. Merkintöjä Panamasta. Kuten mainitsin, mulla on kummallinen Panama-kuume, ja siksi lueskelen Jennin merkintöjä elämästä Panamassa. Mielenkiintoista!

3. SlowDownUnder. Minttu on miehensä kanssa kierrellyt Australiaa ristiin rastiin jo melko pitkään, ja olen seurannut heidän seikkailuaan. Musta tuntuu että meissä on jotain samaa kulkurimaisuutta, ja nälkä on kasvanut syödessä. Odotan mielenkiinnolla, mihin heidän kompassinsa tulevaisuudessa osoittaa.

4. Matkaopas vapauteen. Matkaopas vapauteen -blogin Rosita on inspiroiva persoona, joka viettää myös valtaosan vuodesta muualla kuin Suomessa, viimeksi Australiassa. Vaikka Rosita tällä hetkellä hengähtääkin Suomessa, niin lähtö on varmaa. Odotan mielenkiinnolla mihin nainen seuraavaksi suuntaa. Rositalta myös loistavia vinkkejä pennin ja matkojen venyttämiseen, kannattaa tsekata!

5. Operaatio varpaat mereen. Tämä blogi on itselleni vielä uusi tuttavuus, mutta Senor Rose kertoo elämästään Espanjassa, ja aihe kiinnostaa kovasti. Saa nähdä ottaako Senor Rose haasteesta kopin.

Minun kysymykseni ovat:

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä (tai siinä josta juuri lähdit) asuinmaassasi?
2. Entä ikävintä?
3. Mikä on ollut kaikista käymistäsi maista mieleenpainuvin?
4. Mihin maahan et matkustaisi? Miksi?
5. Mitä asioita kaipaat Suomesta?
6. Mikä on ollut pelottavin tapahtuma uudessa asuinmaassasi?
7. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin tämän hetkisessä (tai edellisessä) tai Suomessa?
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
9. Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut elämääsi?
10. Nimeä kolme kauneinta rantaa, jossa olet käynyt?
11. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Onnea tunnustuksen saaneille! Seuraan mielenkiintoisia kuvioitanne jatkossakin.

Ihanaa juhannusta kaikille!

8

Thaimaanrannalle asumaan?

Itselläni on seurannassa Rosita Juurisen loistava blogi Matkaopas Vapauteen. Luen muutenkin paljon ulkomaille muuttaneiden suomalaisten kirjoittamia blogeja, etenkin nyt, kun itsekin ollaan samanlaisella matkalla. Rositan blogi ei ole pelkästään päiväkirjamaista pohdintaa arjesta kulloisessakin kohteessa (eikä meidän kaltaista älytöntä säätämistäkään), vaan blogi tarjoaa lukijoilleen myös eväitä oman unelmansa toteuttamiseen. Moni tuntuu haaveilevan muutosta palmujen alle lämpimään, mutta unelmien alulle laittaminen hirvittää. Ja saattaa se tuntua välillä jopa ylitsepääsemättömältäkin.

Kun Rosita otti yhteyttä haastattelupyynnön merkeissä, otin pyynnön vastaan. Mikäli jotenkin pystyy auttamaan muita unelmiensa toteuttamista suunnittelevia, voi omalta osaltaan olla hyvillä mielin. Jouduinpahan samalla itse pohtimaan niitä lähtökohtia, mistä meidän porukka 'tyhjän päälle' hyppäsi. Aikamoista säätöä etten sanoisi. Mutta me ollaankin vähän 'pimeitä'; me ollaan Thaimaanrannan maalareita. Siitä blogin nimikin taannoin syntyi.

(Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat juontaa juurensa Thaimaa -ihastuksen alkutaipaleelle)

Suosikkikauppani Samuilla jo vuosia; Karma Sutra. Löytyy nykyään Lamailta ja Fisherman's Villagesta.

Minä ja silloisen suosikkiresortin koira Rambo.

Tässä pätkiä haastattelusta: 

•  Rosita: Miten syttyi kipinä Thaimaahan muutosta?

Vastaus: Tehtiin 2001 kuuden viikon Aasian reissu, jossa oli Malesian puolella tarkoitus kartoittaa paikkoja , mihin voisi muuttaa. Malesia oli joku aivopieru, sillä kumpikaan meistä ei ollut siellä edes käynyt aikaisemmin. En kuollakseni muista mistä koko juttu sai alkunsa. Mutta olimme jo silloin kertaalleen myyneet kaiken omaisuuden tarkoituksena asuminen ulkomailla...

• Rosita: Oletteko joutuneet luopumaan jostain Thaimaahan muuton vuoksi?

Vastaus: Kun olin 'luopunut' äidistä, ei materiasta luopuminen sitten tuntunutkaan juuri miltään. Meillä ei ollut edes omistusasuntoa, jonka olisi voinut laittaa vuokralle, ainoastaan vuosien varrella kerääntynyt pieni omaisuus. Kun autot ja muut oli myyty, sillä pääsi jo hyvin alkuun...

• Rosita: Mitä kaikkea Thaimaa -vuodet ovat teille 'antaneet'?

Vastaus: Reilu kaksi vuotta Thaimaassa on vahvistanut luottoa siihen, että elämä kantaa. Vaikka lähdimme vähän tyhjän päälle tietämättä, mitä bisnestä täällä edes tulemme tekemään, niin yksi asia on vaan johtanut toiseen...

Yllä siis otteita haastattelusta, mutta käy ihmeessä Matkaopas Vapauteen -blogissa lukemassa koko haastattelu.

Bang kao beachia vuodelta 2009.

Big Buddha samoin vuonna 2009.

Hua Thanonin muslimikylän markkinoita.

Mitä itse hiffasin? 

Välillä on ihan hyvä pohtia asioita, vaikka sitten näin jälkikäteen. Meidän tapauksessa tosiaan tehdään ensin ja pohditaan vasta sitten. Vaikka välillä tuntuu ettei meillä ehkä olekaan kaikki inkkarit samassa kanootissa, niin lähtemistä en kadu päivääkään. Tutustuin eilen mukavaan suomalaiseen pariskuntaan, jotka ovat itse lapsineen asuneet jo vuosia ympäri maailmaa. Kun yksi paikka kyllästyttää, voi mahdollisuuksien mukaan muuttaa suunnitelmaa ja suunnata toisaalle.

Eikä ole olemassa mitään 'maitojunaa', se on se pointti. Jos jotain niin hämmentävää tapahtuu, että on palattava takaisin Suomeen, miten niin se tapahtuisi 'maitojunalla'? Onhan koettuja elämyksiä ja kokemuksia taskun pohjalla taatusti kourakaupalla mistä ammentaa. Loppupelissä ne taitaa sittenkin olla kultaakin arvokkaampia.

Vapaa vuosi -kurssi

Meidän tapa testata siipiä ei välttämättä sovi jokaiselle, enkä uskalla sitä suositellakaan. Matkaopas Vapauteen -blogin Rositalla on juuri alkamassa aihetta käsittelevä Vapaa vuosi -verkkokurssi, jota suosittelen kaikille irtiottoa pohtiville, joilla on vielä hieman hakusessa miten kaiken voisi startata.  

Tässä linkki Vapaa vuosi -verkkokurssiin!

Miltä maistuisi elämä jossain muualla ja missä se voisi olla?

Crystal bay ei ole vuosien varrella juurikaan muuttunut.

Maenamin ihanan rauhallinen ranta.

Meidän ensimmäinen ystävä Samuilla, Rasta Barin Chan. Vieläkin paikka löytyy Chawengilta.

Me silloin joskus unelmien alkuvaiheilla jossain Khaosan Roadin nurkilla.

2

Millainen reissaaja minä olen?

Monissa matkablogeissa on pohdittu omaa roolia reissaamisen näyttämöllä ja itse törmäsin tähän Laura's Itinerary- blogissa. Kommentoinkin silloin Lauralle, että taidan jossain vaiheessa itsekin pohtia millainen reissaaja nykyään olen, sillä moni asia on tässä vuosien varrella muuttunut. Eikä sitten kuitenkaan olekaan, ja se hieman yllätti. Tässä teille omat pohdintani:

Lämmintä sen olla pitää!

Mitään muutosta ei ole tapahtunut vuosien varrella, vaikka Suomen kolean kosteat säät ovatkin vaihtuneet Thaimaan trooppisiin. En silti edelleenkään ole valmis (Suomea lukuunottamatta) sijoittamaan senttiäkään kylmyyteen. Talvi ei ole mun juttu, joten reissut ennen ja jatkossakin tulevat suuntaumaan jos ei nyt ihan tropiikkiin, niin ainakin lämpöön.

Kaupunkilomatkaan ei ole ihan mun juttu, sillä mieluummin koluan maaseutua, saaria ja rantoja. Ennen vanhaan tuli käytyä Madridissa, Amsterdamissa, Pariisissa sun muissa kaupungeissa useastikin, mutta nykyään mieluummin ei. Vaikka on tähän pariin vuoteen mahtunutkin muutama Penangin reissu, Kuala Lumpur ja parin viikon sisällä myös Hong Kong. Eli poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin.

Penangin verkasta kaupunkielämää.

Matkanjärjestäminen

Mä olen niin surkea matkanjärjestäjä ja kaikki jää aina viime tippaan, mutta siitäkin huolimatta ja kaiken sen uhalla olen omatoimimatkailija. Mutta, historiastani löytyy useitakin pakettimatkoja, ja yksi hauskimmista ikinä oli Ibizalle suuntautunut sellainen. Nykyään kuitenkin vuokraan mieluummin sen oman venekuskin, kuin ahtaudun jo valmiiksi täyteen turistipaattiin, vaikka se maksaisikin hieman enemmän. Tiukat aikataulut eivät myöskään tunnu omilta, sillä haluan säilyttää vapauden pysähtyä ihmettelemään asioita milloin mihinkin.

Yksin vai ryhmässä

En ole koskaan matkustanut yksin, joten kokemus siitä on nolla. Vaikka en olekaan mikään ryhmäihminen, vaan ennemminkin omien polkujen kulkija, niin aivan yksin reissussa ei sekään ole mun juttu. Tai en tiedä, voisikohan se olla? Tykkään jakaa fiiliksiä toisen kanssa; katsella auringonlaskua rannalla, myöhästyä viimeiseltä lautalta, etsiä majapaikkaa yön pimeinä tunteina ja kirjata kommelluksia ylös. Yksin se saattaisi olla astetta ikävämpää.

Nykyään me reissataan perheenä ja vaikka samojen tyyppien näkeminen välillä ottaakin hermoon, niin on se silti antoisaa. Me ollaan aika hyvin yhteenhitsautunut tiimi, vaikka edellisen Balin reissun jälkeen vanhin poika totesikin, ettei enää koskaan aio lähteä meidän kanssa reissuun. Tämä johtui viime hetkille jääneestä pakkauksesta ja aamulautalta melkein myöhästymisestä taksikuskin kaahatessa kaasu pohjassa lauttasatamaan. Onneksi ehdittiin, ettei koko Balin reissu tyssännyt siihen.

Kyllä reissut parhaimpien ystävien kanssa on ihan parasta. Kuvassa muuten matkamies Kurre.

Ihanan hullu reissuperheeni Koh Phanganilla.

Niin se pakkaaminen

Mä pakkaan aina viimeisenä yönä ennen reissua. Tai jos reissu ei ala aamusta, niin pakkaan pari tuntia ennen. Enkä ikinä milloinkaan mahdu pelkästään käsimatkatavaroihin. Mitä jos siellä meneekin urheilemaan, entäs jos onkin jotkut juhlat tai jos sittenkin haluaisin vaihtaa vihreän mekon oranssiin, tms? On käytännössä aivan sama kestääkö reissu viikonlopun vai viikon, sama matkalaukku lähtee matkaan. Se on aina myös täynnä. Pientä edistystä on ehkä tapahtunut, sillä Phanganin parin päivän reissusta selviän nykyään yhdellä olkalaukulla.

Koh Phangania parhaimmillaan.

Lomatouhut

Vaikka rakastan rantoja, en silti pysty palvomaan aurinkoa. Mieluummin istun puun tai varjon alla ja sitäkin korkeintaan pari tuntia, sitten on jo vaihdettava maisemaa. Rannalla löhöämistä en kestä pitkään, vaan ennemmin hyppään skootterin selkään ja lähden tutustumaan seudun pikku kujiin ja muuhun elämän menoon. Luonto on aivan ykkönen.

Pidän myös vähän rämäpäisistä jutuista, kuten benji ja laskuvarjohyppääminen, mutta en silti aivan missä tahansa lähtisi niitä kokeilemaan. Sukeltaminen harrastuksena on herätettävä uudelleen henkiin, ratsastusta rannalla ainakin kokeiltava ja moni muukin aktiviteetti odottaa haltuunottoa. Kaikki nimittäin onnistuisi aivan helposti jo ihan nykyisillä kotinurkilla.

Oikeastaan hävettää melkein myöntää, ettei erilaiset monumentit ja museot kiinnosta kuin silloin, kun ne kohdalle melkein väkisin sattuvat. Erikseen lähden hakeutumaan niihin erittäin harvoin, sillä mieluummin ihmettelen paikallista elämänmenoa katsellen ihmisiä ja imien ympärillä olevaa energiaa. Ja mikäli hyvä bändi sattuu kohdalle, saatan mahdollisuuksien mukaan jopa unohtua tunneiksi siitä nauttimaan. Oikeastaan olen havainnut sen, että parhaat reissukokemukset syntyvät niistä pienistä kiperistä tilanteista, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin piti.

Seminyakillakin olisi päässyt ratsastamaan.

Hotelli vai Airbnb?

Sekä että. Mutta sen verran prinsessa musta on matkan varrella tullut, että kyllä siellä mieluusti se kolme tähteä saa olla. Ja niin kuin aina, poikkeus vahvistaa säännöt. Edellisellä Balin reissulla asuttiin kahdessa alle kolmen tähden paikassa ja molemmat oli omalla tavallaan hurmaavia. Jos paikassa löytyy persoonallisuutta muuten, kelpuutan muun 'sinne päin olevan'.

Nykyään me valitaan yleensä Airbnb (jos Tomppa on matkanjohtajana niin varmasti), vaikka itse valitsisin oikein mieluusti välillä hotellin sen helppouden takia. Hostellit on nähty silloin nuorempana, enkä unohda koskaan kokemusta Portugalista, milloin piti jakaa yksi vessa ja suihku koripallojengin kanssa. Silloin piti herätä viideltä aamulla, mikäli halusi ehtiä suihkuun silloin kun vettä vielä oli saatavilla. Vessassa käynnistä siinä paikassa ei vissiin tarvitse mainita mitään.

Balin persoonallista asumista erittäin halvalla.

Ravintolat ja shoppailu

Erittäin harvoin mitään gourmet ruokaa, vaikka välillä onkin mukava asettaa takapuolensa kunnon tuolille muovituolien sijaan. Juon myös mieluummin viiniä kuin olutta, joten ihan jokaisesta paikasta viiniä ei ainakaan Aasiassa saa. Mutta parhaat pöperöt kyllä yleensä löytyy paikallisten pienistä puljuista ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Shoppailu ei ole mun juttu yhtään. Voin todeta, että nyt on aivan pakko ostaa uusi olkalaukku, ja silti huomaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen käyttäväni sitä vanhaa. Reissuilla pyrin kuitenkin ostamaan edes pienen sisustusjutun kotiin, sillä se muistuttaa matkasta vielä jälkeenpäinkin. Mikäli rahaa olisi enemmän käytössä, voisin hyvinkin löytää sisältäni shoppailijan.

Ihan parasta illallisella, Tiramisu ja hyvä viini.

Millä reissuun?

Iso osa reissuista on tehtävä lentäen, mutta kaikkein mieluimmin vuokraisin auton ja etenisin niin. En pidä lentämisestä, sillä taidan pelätä sitä ja se on kuulkaa minulle ihan uusi juttu. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta ennen oli aivan toisin. Enkä todellakaan suostu lentämään millä tahansa lentoyhtiöllä, vaan tarkistan aina yhtiön maineen. Koska nykyään itselläni on pieni epämukava olotila lennon alusta loppuun, niin mikäli vaan on mahdollisuuksien rajoissa, pakkaan porukan autoon ja vietän mieluummin vaikka muutaman ekstratunnin reissussa.

Summa summarum

Tämä 'prinsessa' haaveilee rantalomasta rauhallisella saarella ja riippumatossa löhöilystä palmun alla. Majoituksena olisi tietenkin persoonallinen rantabungalow ja kävelyetäisyyden päässä pieni rantakapakka, joka on kuuluisa tajunnan räjäyttävistä jameistaan. Koska haaveiden rantalomassa lapsikin on ehkä mummolassa, niin hyvissä jameissa voisi auringon nousuun hyvinkin vierähtää...

Minkälainen reissaaja sinä olet?

Kuvasta poiketen en kulje reissuillani kännykkä kädessä. Tässä piti pikaisesti reagoida esikoisen ongelmaan.

Mitäpä sitä muuta tarvitsisi?

Mainio pieni ravintola upeissa maisemissa Samuilla, Samui camp. Kannattaa tsekata perjantaijamit!

Tässä Phanganin pieni salaisuus, Hide on high.

Ei sen tämän kummempaa tarvitse olla.

*postaus sisältää affiliate- linkkejä.

2