Otti veronsa korkojen kera meidän parin päivän aitasavotta. Ehkä täällä pätsissä olisi tosiaan voinut jakaa sen vähän pienempiin osiin, mutta kun mun AINA pitää saada heti valmista. Mulle piha on kuin eteinen, jos se on sotkussa tai kesken, niin kaikki on kaaoksessa. Siis aivan kaikki, koko elämä. Eikä mitään hyvää voi tapahtua ennen kuin hommat on hoidettu loppuun. Olisko tämä kasvatuksen tulosta, vai mitä? Onko kellään muulla näin?
No tämän itsepäisyyden seurauksena olen kuitenkin ollut kaksi päivää aivan romuna, niin lihakset kuin mielikin. Koko eilinen meni ihan pelastusarmeijalle, kun röhnötin vaan ilmastoidussa huoneessa. Niin oli pakarat ja reidet tiltissä, ettei edes kävellä voinut. Ja sitten kun oli vielä vähän kuumettakin ja vatsa rullalla, oli jo pakko alkaa googlailemaan dengue-kuumeestakin, josko se vaikka viimein sellaisen tähän väliin pukkaisi? Ystävillä on sitä riesaa tässä vuosien varrella ollut, mutta meillä ei vielä koskaan (ja nyt se koputtaa puuta)...
Denguesta en tiedä, mutta tänään olo oli jo vähän kevyempi. Kävely tuntuu vielä tuskalta, samoin istuminen ja rappusetkin pitää kulkea alaspäin takaperin, mutta eiköhän tämä tästä. Voihan se olla, että se toissapäiväinen kahdeksan tunnin bambun pujottelu kyykkyasennossa vaan teki tehtävänsä ja huomenna on jo parempi. Toivoa ainakin sopii.
Miska on tänään ensimmäisellä yökyläilyllä koulukaverinsa kotona ja sieltä aamulla suoraan kouluun. Oltaisiin kerrankin voitu Tompan kanssa viettää tämä ilta vaikka vähän villisti tuolla ulkoilmassa (niin kuin Imatralaiset sanoisivat), mutta täällä me vaan kökitään kahdestaan kotona. Toinen soittaa kitaraa ja toinen yllätti itsensä bloggaamasta. Ei mun pitänyt, mutta niin vain kävi. Mutta ystävämme Kurre totesi tänään ihan hyvin, että ei aina tarvitse jaksaa. Tänään ei jaksettu.
Onneksi meillä oli sentään mukavan chilli viikoittainen mölkkypäivä Choengmon biitsillä ja perään vielä myöhäinen lounas Stop@Sopa- ravintolassa. Jostain syystä omat heitotkin meni melkein paremmin kuin koskaan, johon Jukka totesikin, että ensi kerralla kannattaa ottaakin kainalosauvat mukaan. Tämän päiväisillä "puujaloilla" oli sen verran kovat näytöt.
Huomenna on parempi päivä...
mä varmaan vihaan kohta jo tota aitaa...
chillaillen Choengmonilla
Jukalla on uusi pyörä, ja KYPÄRÄ!
4
No tämän itsepäisyyden seurauksena olen kuitenkin ollut kaksi päivää aivan romuna, niin lihakset kuin mielikin. Koko eilinen meni ihan pelastusarmeijalle, kun röhnötin vaan ilmastoidussa huoneessa. Niin oli pakarat ja reidet tiltissä, ettei edes kävellä voinut. Ja sitten kun oli vielä vähän kuumettakin ja vatsa rullalla, oli jo pakko alkaa googlailemaan dengue-kuumeestakin, josko se vaikka viimein sellaisen tähän väliin pukkaisi? Ystävillä on sitä riesaa tässä vuosien varrella ollut, mutta meillä ei vielä koskaan (ja nyt se koputtaa puuta)...
Denguesta en tiedä, mutta tänään olo oli jo vähän kevyempi. Kävely tuntuu vielä tuskalta, samoin istuminen ja rappusetkin pitää kulkea alaspäin takaperin, mutta eiköhän tämä tästä. Voihan se olla, että se toissapäiväinen kahdeksan tunnin bambun pujottelu kyykkyasennossa vaan teki tehtävänsä ja huomenna on jo parempi. Toivoa ainakin sopii.
Miska on tänään ensimmäisellä yökyläilyllä koulukaverinsa kotona ja sieltä aamulla suoraan kouluun. Oltaisiin kerrankin voitu Tompan kanssa viettää tämä ilta vaikka vähän villisti tuolla ulkoilmassa (niin kuin Imatralaiset sanoisivat), mutta täällä me vaan kökitään kahdestaan kotona. Toinen soittaa kitaraa ja toinen yllätti itsensä bloggaamasta. Ei mun pitänyt, mutta niin vain kävi. Mutta ystävämme Kurre totesi tänään ihan hyvin, että ei aina tarvitse jaksaa. Tänään ei jaksettu.
Onneksi meillä oli sentään mukavan chilli viikoittainen mölkkypäivä Choengmon biitsillä ja perään vielä myöhäinen lounas Stop@Sopa- ravintolassa. Jostain syystä omat heitotkin meni melkein paremmin kuin koskaan, johon Jukka totesikin, että ensi kerralla kannattaa ottaakin kainalosauvat mukaan. Tämän päiväisillä "puujaloilla" oli sen verran kovat näytöt.
Huomenna on parempi päivä...
mä varmaan vihaan kohta jo tota aitaa...
chillaillen Choengmonilla
Jukalla on uusi pyörä, ja KYPÄRÄ!
