5+1 syytä, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua

Ehditkö jo lukemaan 'Yksi osoite kerrallaan'- postaukseni? Jos et, niin se löytyy täältä. Kannattaa lukaista, sillä se selittää miksi juuri nyt on pirun hyvä aika kertoa 5+1 syytä, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua. Blogia seuranneet tietävät, että Samui oli meille 'rakkautta ensisilmäyksellä' silloin 16 vuotta sitten. Vaikka vajaassa kolmessa täällä vietetyssä vuodessa ei pysty kunnolla edes integroitumaan, niin kyllä mä sanoisin että kohtuuhyvän kokonaiskuvan saaresta on silti saanut.

Arayaburin rantaa

Joten tässä oma 5+1 syytäni, miksi Koh Samui on hyvä paikka asua

1. Ilmasto (se ihana, ihana aurinko!)

Tämähän on päivänselvä. Vaikka huhti-toukokuun armoton kuumuus pakottaa usein hakemaan helpotusta ilmastointilaitteiden läheltä (tai vaikka 7-elevenistä), niin useimmiten sininen taivas ja palavasti leiskuvat auringonlaskut ovat pohjoisen Suomen asukille suurinta herkkua. Oli sitten päivä tai yö, ei pitkille lahkeille tai hihoille ole tarvetta. Kun auringon valo ja lämpö pureutuu luihin ja ytimiin, kaikki tuntuu niin helpolta. Ihan sama kuinka kiireistä arkea täällä elää, niin auringosta johtuen tuntuu kuin olisi ikilomalla. Elämä vaan on niin paljon mukavampaa varvastossuissa!

Vaikka Samui ei juuri koskaan ylitä kansainvälisiä uutiskynnyksiä, niin silloin tällöin paikalliset tulvat pääsevät myös Suomen iltapäivälehtiin. Varsinkin silloin, kun Janne Kataja ryhmineen oli Samuilla jumissa. Mutta hei, se on vaan elämää.

Nämä tulvat ovat muuten olleet myös blogin luetuimpia artikkeleita, voit lukaista jutut täältä ja täältä.

Meidän kotisatama Bangrak.

2. Paratiisimaisemat

Jep, niitä löytyy. Voit ottaa vaikka lounaalla puolentunnin loman nurkan taakse paratiisirannalle, sillä asuthan saarella. Ja se että olet saarella ei pääse Samuilla unohtumaan. Suolaisen meren tuoksu seuraa alati, kuljet sitten minne vaan. Saaren tiet seuraavat rantoja ja siksi päätietä kutsutaankin ringroadiksi. Ja silloin kun tie ei seuraa rantoja, se todennäköisimmin vie vuorille. Mikäli et ole ajanut Samuin keskellä vuoristoteillä, voit vain kuvitella miten upealta näyttää korkealla, kun joka puolella välkkyy turkoosi meri. Henkeäsalpaavaa, etten sanoisi! Kun reissun vuorten uumenissa paussittaa vielä vesiputoukselle, niin onhan se siinä. Olen muuten kirjoittanut Samuin rannoista täällä ja täällä.

Maenamin rauhallista ja upeaa rantaa.

Ei voi unohtaa olevansa saarella.

3. Elämän helppous

Samui/Thaimaa on 'sopivasti kehittymätön' olematta kuitenkaan kehitysmaa. Siinä missä esimerkiksi monissa Euroopan maissa käsityöläiset ovat joko kadonneet katukuvasta kokonaan, tai sitten ovat ylihinnoiteltuja, Samuilla saa vielä käsityöläispalveluja jokaisessa kadunkulmassa. Edes rikkoutuneen matkalaukun tilalle ei kannata ostaa uutta, sillä vanhan hyvän korjaaminen on puoli-ilmaista. Kuten ovat myös vaatteiden kavennukset ja korjaukset, mopon korjaukset tietokoneista ja kännyköistä puhumattakaan. Kaiken voi korjata. Kun Suomessa kodintekniikan korjaus hinnan takia tuskin kannattaa, täällä se on hyvinkin perusteltua. Etenkin kun maailma jo valmiiksi hukkuu tavaraan.

Terveydenhuolto (tai sairaudenhoito kummin vaan) on sekin herkkua täällä. Tosin siihen tarvitaan se vakuutus ja mieluummin hyvä sellainen. Mutta kun on pakko lähteä lääkäriin, on se nautinnollisen helppoa. Nathonista löytyy kunnallinen ja luonnollisesti halvin vaihtoehto, mutta eivät nämä yksityiset kansainväliset sairaalatkaan kustannuksilla hirvitä. Suomen kunnallisen terveyskeskusmaksun hinnalla pääset hoidettavaksi ilman jonotusta, saat asiantuntevan hoidon ja vielä lääkkeetkin samasta paikasta mukaan puolessa tunnissa siitä, kun olet hoitoonlähtöpäätöksen tehnyt. Ei neljän viikon odotusta ja apteekin metsästystä erikseen.

Samuilla pystyy kaiken lisäksi elämään sellaisessa 'kuplassa', että mikään mitä muualla maailmassa tapahtuu, ei kosketa meitä. Samuilla ollaan omassa pienessä maailmassa turvassa kaikelta pahalta.

Choengmon beach

Maenam beach

4. Hintataso

Vaikka Samui onkin 'turistisaari', näyttäytyy se täysin eri valossa kun täällä viettää arkeaan. Jos pyörii niillä seuduilla missä paikalliset, on mahdollista selvitä elämästä hyvinkin halvalla. Halpoja taloja löytyy useilta eri alueilta (meidän tapa ei siis ole malliesimerkki), ja yleensä diiliin kuuluu myös puutarha ja terassi. Keittiössä viihtyvälle paikallinen keittiövarustelu ja suunnittelu aiheuttaa todennäköisesti harmaita hiuksia, mutta ainahan voi mopoilla lähimarkkinoille hakemaan koko perheelle maukasta noutoruokaa parilla eurolla.

Lähes joka paikassa saa palvelua; bensa-asemien tankkaajat, sairaaloitten vastaanottoarmeija, laulava hammaslääkäri, puutarhurit ja allaspojat, vain muutamia mainitakseni. En tiedä mikä on saaren työttömyysprosentti, mutta ei se kovin hirveä voi olla, saari kun on palvelijoita täynnä. Täällä tuntee helposti itsensä prinsessaksi.

5. Sosiaalinen elämä ihan vieressä

Kyllä, täältä löytyy lähes kaikkea ja aivan vierestä. On täysin itsestä kiinni kuinka sosiaalisesti haluaa päivänsä viettää. Toiset juoksevat aamusta iltaan ja illasta aamuun eri meiningeissä (kuten meidän viriilit eläkeläisnaapurit), toiset ottavat osaa juoksuihin harvemmin. Mutta aikansa täällä saa kyllä kulumaan.

Harrastusmahdollisuuksia löytyy lattaritansseista joogaan ja muuhun urheiluun. Livemusiikkia löytyy jokaiselle päivälle, ei tarvitse kuin valita fiiliksen mukaan. Hyväntekeväisyyteen sitoutuneillekin kohteissa on valinnanvaraa eläimistä siivoamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Juhlia, tapahtumia ja megatapahtumia on tarjolla niin paljon kuin sielu sietää, puhumattakaan romanttisista illallisista aaltojen liplatellessa varpaita.

Ja sitten kun väsyttää, voi valita sen hiljaisemman polun. Käpertyä yksinäisen palmun alle rannalla kaukana kaikista muista. Imeä taivaanrannasta energiaa kiduksiin ja latautua.

Fisherman's villagen Green light cafessa pääsee salsaamaan joka perjantai

Tai sitten voi palkata kalastajan viemään Koh Somille, jossa ei ole ketään.

+1. Hymyilevät thaimaalaiset

Sitä vartenhan me tähän alunperin rakastuttiin. Vaikkei kaikki olekaan kultaa mikä kiiltää, niin sen verran mykistävän ihania paikallisia ystäviä ollaan täällä saatu, että sanattomaksi vetää. Eikä se tee muualle siirtymisestä yhtään helpompaa.

Tiedättekö, on olemassa sanonta 'kun kerran tulee Samuille, palaa aina takaisin'. Tiedän tasan  mitä sillä tarkoitetaan. Kuinkahan meidän tulee käymään...

Mutta kuten tossa äsken jo mainitsin, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Myös sen on täällä oppinut. 
Korruptio, sananvapaus, thaimaalaisten tulisuus (muutamia mainitakseni) ovat hämmennystä aiheuttaneita asioita, mutta jääköön se kirjoitus vielä odottamaan. Parempi kirjoittaa niistä muualla kuin täällä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Pysy siis kuulolla.

Haaveiletko sinä muutosta Thaimaahan?

Tämä palava taivas!

12

Millainen reissaaja minä olen?

Monissa matkablogeissa on pohdittu omaa roolia reissaamisen näyttämöllä ja itse törmäsin tähän Laura's Itinerary- blogissa. Kommentoinkin silloin Lauralle, että taidan jossain vaiheessa itsekin pohtia millainen reissaaja nykyään olen, sillä moni asia on tässä vuosien varrella muuttunut. Eikä sitten kuitenkaan olekaan, ja se hieman yllätti. Tässä teille omat pohdintani:

Lämmintä sen olla pitää!

Mitään muutosta ei ole tapahtunut vuosien varrella, vaikka Suomen kolean kosteat säät ovatkin vaihtuneet Thaimaan trooppisiin. En silti edelleenkään ole valmis (Suomea lukuunottamatta) sijoittamaan senttiäkään kylmyyteen. Talvi ei ole mun juttu, joten reissut ennen ja jatkossakin tulevat suuntaumaan jos ei nyt ihan tropiikkiin, niin ainakin lämpöön.

Kaupunkilomatkaan ei ole ihan mun juttu, sillä mieluummin koluan maaseutua, saaria ja rantoja. Ennen vanhaan tuli käytyä Madridissa, Amsterdamissa, Pariisissa sun muissa kaupungeissa useastikin, mutta nykyään mieluummin ei. Vaikka on tähän pariin vuoteen mahtunutkin muutama Penangin reissu, Kuala Lumpur ja parin viikon sisällä myös Hong Kong. Eli poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin.

Penangin verkasta kaupunkielämää.

Matkanjärjestäminen

Mä olen niin surkea matkanjärjestäjä ja kaikki jää aina viime tippaan, mutta siitäkin huolimatta ja kaiken sen uhalla olen omatoimimatkailija. Mutta, historiastani löytyy useitakin pakettimatkoja, ja yksi hauskimmista ikinä oli Ibizalle suuntautunut sellainen. Nykyään kuitenkin vuokraan mieluummin sen oman venekuskin, kuin ahtaudun jo valmiiksi täyteen turistipaattiin, vaikka se maksaisikin hieman enemmän. Tiukat aikataulut eivät myöskään tunnu omilta, sillä haluan säilyttää vapauden pysähtyä ihmettelemään asioita milloin mihinkin.

Yksin vai ryhmässä

En ole koskaan matkustanut yksin, joten kokemus siitä on nolla. Vaikka en olekaan mikään ryhmäihminen, vaan ennemminkin omien polkujen kulkija, niin aivan yksin reissussa ei sekään ole mun juttu. Tai en tiedä, voisikohan se olla? Tykkään jakaa fiiliksiä toisen kanssa; katsella auringonlaskua rannalla, myöhästyä viimeiseltä lautalta, etsiä majapaikkaa yön pimeinä tunteina ja kirjata kommelluksia ylös. Yksin se saattaisi olla astetta ikävämpää.

Nykyään me reissataan perheenä ja vaikka samojen tyyppien näkeminen välillä ottaakin hermoon, niin on se silti antoisaa. Me ollaan aika hyvin yhteenhitsautunut tiimi, vaikka edellisen Balin reissun jälkeen vanhin poika totesikin, ettei enää koskaan aio lähteä meidän kanssa reissuun. Tämä johtui viime hetkille jääneestä pakkauksesta ja aamulautalta melkein myöhästymisestä taksikuskin kaahatessa kaasu pohjassa lauttasatamaan. Onneksi ehdittiin, ettei koko Balin reissu tyssännyt siihen.

Kyllä reissut parhaimpien ystävien kanssa on ihan parasta. Kuvassa muuten matkamies Kurre.

Ihanan hullu reissuperheeni Koh Phanganilla.

Niin se pakkaaminen

Mä pakkaan aina viimeisenä yönä ennen reissua. Tai jos reissu ei ala aamusta, niin pakkaan pari tuntia ennen. Enkä ikinä milloinkaan mahdu pelkästään käsimatkatavaroihin. Mitä jos siellä meneekin urheilemaan, entäs jos onkin jotkut juhlat tai jos sittenkin haluaisin vaihtaa vihreän mekon oranssiin, tms? On käytännössä aivan sama kestääkö reissu viikonlopun vai viikon, sama matkalaukku lähtee matkaan. Se on aina myös täynnä. Pientä edistystä on ehkä tapahtunut, sillä Phanganin parin päivän reissusta selviän nykyään yhdellä olkalaukulla.

Koh Phangania parhaimmillaan.

Lomatouhut

Vaikka rakastan rantoja, en silti pysty palvomaan aurinkoa. Mieluummin istun puun tai varjon alla ja sitäkin korkeintaan pari tuntia, sitten on jo vaihdettava maisemaa. Rannalla löhöämistä en kestä pitkään, vaan ennemmin hyppään skootterin selkään ja lähden tutustumaan seudun pikku kujiin ja muuhun elämän menoon. Luonto on aivan ykkönen.

Pidän myös vähän rämäpäisistä jutuista, kuten benji ja laskuvarjohyppääminen, mutta en silti aivan missä tahansa lähtisi niitä kokeilemaan. Sukeltaminen harrastuksena on herätettävä uudelleen henkiin, ratsastusta rannalla ainakin kokeiltava ja moni muukin aktiviteetti odottaa haltuunottoa. Kaikki nimittäin onnistuisi aivan helposti jo ihan nykyisillä kotinurkilla.

Oikeastaan hävettää melkein myöntää, ettei erilaiset monumentit ja museot kiinnosta kuin silloin, kun ne kohdalle melkein väkisin sattuvat. Erikseen lähden hakeutumaan niihin erittäin harvoin, sillä mieluummin ihmettelen paikallista elämänmenoa katsellen ihmisiä ja imien ympärillä olevaa energiaa. Ja mikäli hyvä bändi sattuu kohdalle, saatan mahdollisuuksien mukaan jopa unohtua tunneiksi siitä nauttimaan. Oikeastaan olen havainnut sen, että parhaat reissukokemukset syntyvät niistä pienistä kiperistä tilanteista, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin piti.

Seminyakillakin olisi päässyt ratsastamaan.

Hotelli vai Airbnb?

Sekä että. Mutta sen verran prinsessa musta on matkan varrella tullut, että kyllä siellä mieluusti se kolme tähteä saa olla. Ja niin kuin aina, poikkeus vahvistaa säännöt. Edellisellä Balin reissulla asuttiin kahdessa alle kolmen tähden paikassa ja molemmat oli omalla tavallaan hurmaavia. Jos paikassa löytyy persoonallisuutta muuten, kelpuutan muun 'sinne päin olevan'.

Nykyään me valitaan yleensä Airbnb (jos Tomppa on matkanjohtajana niin varmasti), vaikka itse valitsisin oikein mieluusti välillä hotellin sen helppouden takia. Hostellit on nähty silloin nuorempana, enkä unohda koskaan kokemusta Portugalista, milloin piti jakaa yksi vessa ja suihku koripallojengin kanssa. Silloin piti herätä viideltä aamulla, mikäli halusi ehtiä suihkuun silloin kun vettä vielä oli saatavilla. Vessassa käynnistä siinä paikassa ei vissiin tarvitse mainita mitään.

Balin persoonallista asumista erittäin halvalla.

Ravintolat ja shoppailu

Erittäin harvoin mitään gourmet ruokaa, vaikka välillä onkin mukava asettaa takapuolensa kunnon tuolille muovituolien sijaan. Juon myös mieluummin viiniä kuin olutta, joten ihan jokaisesta paikasta viiniä ei ainakaan Aasiassa saa. Mutta parhaat pöperöt kyllä yleensä löytyy paikallisten pienistä puljuista ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Shoppailu ei ole mun juttu yhtään. Voin todeta, että nyt on aivan pakko ostaa uusi olkalaukku, ja silti huomaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen käyttäväni sitä vanhaa. Reissuilla pyrin kuitenkin ostamaan edes pienen sisustusjutun kotiin, sillä se muistuttaa matkasta vielä jälkeenpäinkin. Mikäli rahaa olisi enemmän käytössä, voisin hyvinkin löytää sisältäni shoppailijan.

Ihan parasta illallisella, Tiramisu ja hyvä viini.

Millä reissuun?

Iso osa reissuista on tehtävä lentäen, mutta kaikkein mieluimmin vuokraisin auton ja etenisin niin. En pidä lentämisestä, sillä taidan pelätä sitä ja se on kuulkaa minulle ihan uusi juttu. Onko se tämä ikä vai mikä, mutta ennen oli aivan toisin. Enkä todellakaan suostu lentämään millä tahansa lentoyhtiöllä, vaan tarkistan aina yhtiön maineen. Koska nykyään itselläni on pieni epämukava olotila lennon alusta loppuun, niin mikäli vaan on mahdollisuuksien rajoissa, pakkaan porukan autoon ja vietän mieluummin vaikka muutaman ekstratunnin reissussa.

Summa summarum

Tämä 'prinsessa' haaveilee rantalomasta rauhallisella saarella ja riippumatossa löhöilystä palmun alla. Majoituksena olisi tietenkin persoonallinen rantabungalow ja kävelyetäisyyden päässä pieni rantakapakka, joka on kuuluisa tajunnan räjäyttävistä jameistaan. Koska haaveiden rantalomassa lapsikin on ehkä mummolassa, niin hyvissä jameissa voisi auringon nousuun hyvinkin vierähtää...

Minkälainen reissaaja sinä olet?

Kuvasta poiketen en kulje reissuillani kännykkä kädessä. Tässä piti pikaisesti reagoida esikoisen ongelmaan.

Mitäpä sitä muuta tarvitsisi?

Mainio pieni ravintola upeissa maisemissa Samuilla, Samui camp. Kannattaa tsekata perjantaijamit!

Tässä Phanganin pieni salaisuus, Hide on high.

Ei sen tämän kummempaa tarvitse olla.

*postaus sisältää affiliate- linkkejä.

2

Hämmentävä Bali

Ennakkoluuloja? Olihan niitä

Kirjoitin jo aiemmassa postauksessani kuinka Bali onnistui hämmentämään aika lailla. En tiedä kuinka se sen teki tai miksi, mutta se vaan tapahtui. Olin vuosien varrella kuullut kaikenlaista Balista. Osa ystävistäni eivät voineet sietää sitä, kun taas toiset olivat ihastuneet ikihyviksi. Jotain mielenkiintoista täytyi siis olla paikassa, joka jakaa vahvoja mielipiteitä näin rajusti. Paitsi että Bali on Thaimaasta käsin melko näppärästi saavutettavissa, oli se koettava pelkästään ristiriitaisten kommenttien takia. Mikä ihme Balissa viehättää tai inhottaa?

Hämmentävä Bali

Ensin olin että plääh, vai että tällainen paikka. Ihan turhaan ihmiset hehkuttavat, eihän Balilla ole mitään sen kummempaa. Ennakkoselvitykset olivat jääneet meiltä liian heppoisiksi (niin kuin yleensä on tapana) ja Gileillekin suunniteltu ajanjakso kahden viikon lomasta päätettiin suosiolla siirtää seuraavaan kertaan. Jos sellainen nyt sattuisi tulemaan. Ai miksikö? Siksi että Bali on valtava. Ainakin näin Samuin saarella asustavalle. Ensimmäisen päivän ja kartan tutkiskelun jälkeen ymmärrettiin, että kahdessa viikossakaan Balista ei näe lähimainkaan kaikkea, vaikka huristelisi aamusta iltaan eri kolkissa. Sellaisella tahdilla ei olisi myöskään aikaa pysähtyä ja seurata paikallista elämänmenoa riittävän rauhallisesti. Haistaa ja maistaa sitä mikä on Balia. Ja itse pidän rauhallisesta koluamisesta.

Vietimme siis koko kaksi viikkoa Balilla paikkaa hieman vaihdellen, ja onnistuimme siinä ajassa näkemään saaresta vain murto-osan. Moni varmaan sanoisi, että pyörimme vähintäänkin väärillä kulmilla ja siellä missä kaikki muutkin, mutta kun ollaan rantaihmisiä, niin meille ne sopi kuin nappi silmään. Surffaus kun oli tavoitelistan kärjessä.

Perus rantamaisema Seminyakissa.

Kuten myös tämäkin

Ihanat balilaiset

Balilaiset olivat valloittavia ja englannin kielen taito nautinnollista verrattuna Thaimaahan. Balilla on paljon Home Stay- majoituksia, joten jos sellaisen sattuu valitsemaan hotellin sijasta, niin isäntäväkeen tutustuu vähintään. Koska englanti taipuu paikallisilla melko hyvin, niin juttuseuraa löytyy ja tarinoita kannattaa ehdottomasti jäädä kuuntelemaan. Parhaimmat vinkitkin saa luonnollisesti paikallisilta ja niitä, sekä niihin liittyviä kontakteja löytyy helposti. Yksi puhelinsoitto isännältä ja taas mennään kohti seuraavia seikkailuja. Niitä, joita ei matkaoppaista löydy.

Meidän ensimmäisen home stay- majoituksen isäntä poikansa kanssa. Oi joi mitä ihania ihmisiä!

Mielestäni balilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja ottavat kunniatehtäväkseen tehdä lomastasi parhaan mahdollisen. Ravintolan tarjoilijakin kantaa huolta siitä, että varmasti tulee käytyä oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Samoin turistien turvallisuus on balilaisille kunnia-asia. Onhan heidän toimeentulonsa siitä täysin riippuvainen. Tänä päivänä kuitenkin suurin osa Balia on rakennettu meitä turisteja varten. Ylpeydellä ja halulla. Eihän ennen meitä turisteja Balilla ollut kuulemma mitään muuta kuin riisipeltoja ja kookospalmuja. Ruokaakaan ei riisien kasvukaudella ollut kummemmin tarjolla, joten silloin syötiin mitä maa tarjosi. Aamupalaksi kookosta ja kun iltapäivällä tuli nälkä, kiivettiin palmuun ja haettiin lisää kookosta. Eikä iltakaan tuonut ruokavalioon sen kummempaa muutosta.

Balilaisilla on haastattelujen perusteella erittäin korkea työmoraali. Turismin tuotua työpaikkoja ja toimeentuloa lähes kaikille, on helppo ymmärtää, miksi turisteihin suhtaudutaan myötämielisesti. Lähes huolehtivasti. Ei ole nimittäin mitenkään tavatonta, että esimerkiksi jonkin hotellin avoimesta työpaikasta ollaan valmiita jopa maksamaan, sillä kaikki haluavat saada osansa menestyksestä. Balilaiset haluavat olla osa sitä.

Kun Miska on matkassa, sen kanssa halutaan kuvaan. Välillä äippäkin pääsee :)

Kovat olivat aallot paikoitellen.

Kaikki paha tulee Jaavalta

Kuulemma. Roskat, rikollisuus, kaikki. Kun Balilla menee hyvin, jaavalaiset haluavat osansa ja pyrkivät sinne. Eivätkä balilaiset pidä siitä. Juttelutuokiomme paikallisten kanssa antoivat ymmärtää, että rikollisuus ja turvattomuus saarella johtuu juuri tästä. Eivät balilaiset ryöstä turisteja ja miksi ryöstäisivätkään? Toista ovat kuulemma jaavalaiset, jotka ovat mustanneet Balin mainetta jo jonkin aikaa. Ja siitä syystä balilaiset ovat huolissaan meistä turisteista.

Kävipä eräänä reissumme päivänä niinkin, että Canggussa joku jaavalaiskaksikko oli ryöstänyt turisteja. Paikalliset olivat saaneet kaksikon kiinni, joista toinen hakattiin hengiltä samaan paikkaan ja toinen kuoli myöhemmin sairaalassa. Hurjaa touhua, mutta osoittaa ehkä sen, ettei ryöstely ole tervetullutta Balin kaduille. Mene ja tiedä.

Roskat rannoilla tulevat nekin Jaavalta, sillä siellä kuulemma vieläkin täytetään kuivalla kaudella jokien kuivuneet uomat roskilla ja sitten sadekauden täyttäessä joet, ne valuvat mereen ja kulkeutuvat Balille. Totta varmaan osa tarinasta, ainakin balilaisten mielestä.

Thaimaan jälkeen sanoisin, että Bali on sisustajan unelmakohde.

Pakko päästä uudestaan

Sillä jotain jäi pahasti hampaankoloon. Vaikka ensin en niinkään innostunut Balista, niin parin viikon aikana mieli muuttui kovasti. Oikeastaan niin paljon, että on otettava vielä uusinta. Mitä enemmän reissusta on kulunut aikaa, sitä miellyttävämmäksi kokemus on muuttunut. Johtuuko se siitä, että 'aika kultaa muistot', vai jostain muusta, ei oikeastaan ole väliä. Jokin hämmentävä asia kuitenkin saa haluamaan sinne takaisin.

Niin kävi myös esikoiselle, joka vasta viikon verran on ollut Samuilla vietettyään sitä ennen vajaa kolme viikkoa Balilla. Pari päivää hän oli muissa maailmoissa, kunnes kolmantena päivänä rupesi laskeskelemaan rahojaan ja sitä, kuinka onnistuisi pääsemään Balille takaisin mahdollisimman pian. Nyt on lentolippu jo ostettu ja paluu Balille tapahtuu hänen osaltaan jo viikon päästä. Aikamoista. Kärsimme varmaankin samasta hämmennyksen taudista.

Balista lisää jatkossa. Fiiliksiä rannoista ja paikoista joissa käytiin, ehkä myös käytännöllisiä vinkkejä sinne matkaavalle. Mikäli siis Bali ja ajatukset siitä kiinnostavat, pysy kuulolla.

Oletko sinä jo käynyt Balilla? Mitä pidit?

Naama hieman mietteliäänä, että mitäköhän ajattelisi?

Yleensä en viihdy kovin täysillä rannoilla, mutta siihen jotenkin tottui Balilla. Tässä Seminyak.

Upeita maisemia riitti, ei tarvinnut kuin lähteä ajelemaan.

23

Melkein putkareissu

Sitten kun tapahtuu, niin tapahtuu paljon ja kaikkea. Yhtäaikaa ja päällekäin. Sillä tavalla kaaosmaisesti, ettei itselläkään ole mitään hajua kuka vie ja ketä. Tai mihin suuntaan. Ja vielä vähemmän, että miksi. Miksi helvetissä välillä pitää tapahtua asioita, jotka on itsestä riippumattomia ja ihan järkyttäviä? Ainakin tällä kertaa haluaisin ulkoistaa itseni tästä tapahtumasta, vaikka joku näsäviisas voisikin sanoa, että 'pitihän toi arvata', tai 'mähän sanoin', tai jotain muuta fiksua. Me ei kuitenkaan voitu sillä hetkellä asialle mitään. Ja miten ollaan (jos ollaan) epäonnistuttu asian tiimoilta, niin kaikki toiminta on silti tullut puhtaasta sydämestä ja auttamisen halusta.

Viime maanantaina, ystäväni Sarin viisikymppispäivänä tapahtui hirveitä ja saatiin ensi kosketus Thaimaan poliisisysteemiin, enkä pitänyt tästä kosketuksesta yhtään. Ennemmin tai myöhemmin virkavallan kanssa täälläkin oli odotettua joutua jollekin kurssille, muttei ehkä ollut kuvitelmissa, että kurssi olisi näin huono. Vaikka kaikkea lahjotuista poliiseista matkan varrella olikin kuullut.

Meidän oli tarkoitus muuttaa maanantaita edeltävänä sunnuntaina uuteen taloon, mutta ei ehditty. Jos oltais ehditty, mitään ei olisi tapahtunut, ellei sitten makseta jotain karmajuttuja ja se olisi tapahtunut joka tapauksessa. Ainakin se olisi tapahtunut silloin toisaalla, mutta nyt se tapahtui vanhan kämpän pihalla. Kello oli ehkä kaksi päivällä, Miska söi lounasta pöydän ääressä ikkunan edessä ja itse pakkailin sitä sun tätä tarkoituksena päästä seuraavana päivänä hoitamaan muutto pois alta. Yhtäkkiä Miskan israelilainen ystävä Leon ampui meidän portista sisään huutaen Miskaa. Ja se Boo, jonka kaikki jo varmaan tuntevatkin, ja joka oli kaikessa rauhassa piilossa nukkumassa, havahtui huutoon ja siihen, että joku on tunkeutunut hänen reviirilleen. Ja Boo hyökkäsi, ihan samantien. Kysymättä keneltäkään lupaa tai yhtään mitään. Minä havahduin siihen, kun Miska huutaa Leonille pihalla, että sulle on tuhat kertaa sanottu, ettei meidän pihalle voi tulla. Ei voi, ei voi, ei voi. Voi ei!

Niin ihana ja rakas Boo

Ja niitä haavoja oli aika paljon. Pohkeessa, reidessä ja kädessä ja paniikki oli irti. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui. Ja Boo itki, mä vannon että se itki. Se tiesi tasan tarkkaan mitä oli tehnyt ja sen, että se oli aivan helvetin väärin. Ja mun teki mieli itkeä itsekin, mutta jonkun oli kasattava itsensä ja saatava johonkin jotain tolkkua.

Tomppa vei Leonin heidän kotiinsa, jossa tämä niin luultu superystävällinen ja kaikkia rakastava joogaava äiti (voi tuntua pahalta että kirjoitan näin, mutta pakko sanoa, että olen aika vihainen) lähtiessään raivopäissään viemään poikaa klinikalle totesi, ettei pojalla ole muuten mitään vakuutuksia. Siis mitä? Ei vakuutuksia Thaimaassa, jossa pöllömpikin tyyppi tietää ettei maassa ole mitään järkeä käydä kääntymässä edes viikon verran ilman vakuutuksia. Tämä perhe on kuitenkin asunut Samuilla jo kymmenen vuotta. Ja sillä siunaamalla hetkellä mä tiesin, että nyt tulee ongelmia. Ja iso lasku. Meille. Taas.

Raivostunut soitto klinikalta tulikin Tompalle noin tunnin päästä tyyliin, että heti tänne maksamaan melkein 500 euroa. Me tiedettiin, että joudutaan maksamaan ja haluttiinkin hoitaa kuluista vähintään puolet, mutta meidän oikeustajun mukaan meille ei kuulu se, että perhe säästää vakuutusmaksuissa. Sillä arvaatteko miksi me ollaan aita tontille rakennettu? No tietenkin siksi, ettei koirat pääse ulos, mutta yhtä suuri syy on ollut se, ettei meille tule kukaan kutsumatta sisään. Ja koko kylä tietää sen.

Rakkaat vesipedot

Joka tapauksessa, ensimmäisen kerran ikinä kuulin kun Tomppa hermostui puhelimessa, kun rouva rupesi uhkailemaan aviomiehensä 'vaikutusvaltaisilla' ystävillä. Vaikka Tomppa sanoikin, että 'ei tässä nyt mitään pankkiautomaatteja kuitenkaan olla', niin puhelu päättyi siihen, että nukutaan jokaisen osalta hysterian yli ja me tullaan aamulla sopimaan kaikista asioista ja maksuista. Ja näihin tunnelmiin sitten jäätiin.

Kunnes juuri sillä hetkellä, kun oltiin hyppäämässä mopon selkään ja starttaamassa syntymäpäiväillalliselle, poliisit kurvasi pillit päällä pihaan. Se oli kuulkaa kuin suoraan elokuvasta ja mä rupesinkin miettimään, ettei tässä mihinkään blogiin kannata enää tyytyä, yhtä hyvin voi alkaa kirjoittamaan suoraan tv-sarjan kässäriä. Täällähän tapahtuu vaikka mitä! Ja jos mä oikeasti kirjoittaisin ihan kaikesta, niin tietäisitte mitä mä tarkoitan. Ehkä mä vielä kirjoitankin vaikka kirjan.

Keskustelussa poliisien kanssa ei ollut mitään rakentavaa, eikä meillä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia. Rouva oli soittanut miehelleen Bangkokiin, joka oli soittanut israelilaiselle turistipoliisiystävälleen, joka oli ottanut paikallisen oikean poliisin matkaan, jotka ottivat rouvan huutavine lapsineen moottoripyörän kyytiin ja hakivatpa vielä meidän kyliltä mukaan mukavan talonmiehen. Sitten siinä meidän autokatoksessa huudettiin. Meiltä vaadittiin se vajaa 500 euroa heti, tai passit takavarikoidaan ja tulee lähtö poliisiasemalle. Suomalaiseen oikeuslaitokseen ja käytäntöön tottuneena oikeasti kirpaisi se, että jos me ei makseta sitä summaa heti käteen ja ilman kuittia poliisilta, niin voidaan unohtaa illalliset ja istua putkassa. Miskan kanssa se ei ollut vaihtoehto, kaksistaan oltaisiinkin varmasti otettu kaikki riskit vain siitä syystä, että meidän mielestä tollainen käytös ja kiristäminen on vain yksinkertaisesti väärin. Paljonkohan sai poliisisedät provikkaa rahasta, jonka meiltä kiristivät? Ja ihan väkisinkin tuli mieleen, että kun vakuutukset oikeasti ovat aivan törkeän hintaisia, niin onko tällä kyseisellä perheellä oikeasti jäätävän hyvä taktiikka? Jos ja kun kerran on noin 'vaikutusvaltaisia' ystäviä, niin miksi turhaan maksaa itse vakuutusmaksuja. Ainahan onnettomuuksissa tai sattumuksissa löytyy joku toinen osapuoli, vuokranantaja, kolarikaveri, lasten kaveri tai joku muu, jonka voi laittaa maksamaan viulut. Mä tiedän, että kuulostaa ilkeältä, mutta ajatelkaa. Paljonkohan ne maksaa noille kytille suojelurahaa? Ilmeisesti kuitenkin vakuutusmaksuja vähemmän...

No me ei haluttu putkaan, joten muristiin ja maksettiin, vaikka otti niin kaaliin. Eniten raivostutti se, että se ihana Leon poika, joka oli raahattu uudelleen nöyryytettäväksi tähän aikuisten riitojen selvittelyyn, itki ja huusi taustalla, että 'äiti mä en halua tätä'!!! Leon, joka meistä kaikista oli se, joka eniten kärsi. Kuka äiti tekee niin? Mä en ainakaan ikinä milloinkaan tekisi. Tietenkin Leonin äiti myös vaati, että Boo viedään lopetettavaksi, mutta sekään ei oikein Thaimaassa onnistu, koska suurin osa väestöstä on Buddhalaisia, eikä siihen kulttuuriin sovi elämän lopettaminen.

Me soitettiin seuraavana aamuna ennen muuttoa meidän vuokranantajalle ja hän oli täysin tyrmistynyt. Hänen mielestään Thaimaalaisen oikeustajun mukaan meidän ei olisi kuulunut maksaa mitään, koska meidän kiinteistöön luvatta ja meidän kutsumatta oli tunkeutunut joku. Hän myös kysyi, miksi kukaan ei soittanut hänelle, mutta siinä kaaoottisessa tilanteessa silloin ei ollut mitään järkeä. Seuraavana ja siis muuttopäivänä myös kylän työntekijät tulivat pyytämään meiltä anteeksi tapahtunutta, vaikkei mikään ollut edes heidän syytään. Mutta myötätunnosta ja ehkä siksi, että Boo on sen kylän koira ja vaikka moni sitä pelkääkin, niin silti siitä pidetään. Ja siitä, kuinka hyvin me ollaan koiraa hoidettu. Tänään viimeksi, kun käytiin siivoamassa vanhaa taloa ja sen puutarhaa, niin työntekijät tulivat säälittävällä englannillaan kysymään Boon vointia ja onhan kaikki meillä hyvin. Voi ne ihanat, oikein tuli kyynel silmään.

Rakas Boo, voisitko sä suojella meitä vaikka edes ihan vähän vähemmän...

Rakas tutkapari, Boo ja Salsa

12

IG Travel Thursday ja vuoden 2015 tykätyimmät Instagramkuvat

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, näin se monesti varmaan onkin. Ainakin minun on erittäin helppo hypätä matkakuvien fiilikseen mukaan silloin, kun kuvassa välkkyy turkoosi meri, kirkkaansininen taivas ja se tuulessa huojuva palmu. Näitä kuvia on mahtunut omaan maailmalla vietettyyn vuoteeni 2015 paljon ja näin alkuvuonna 2016 ei voi kuin huokaista syvään kiitollisena siitä, minkä matkan elämä eteemme heitti. Toivottavasti se jatkuu vielä pitkään ja siitäkin pidemmälle.

Tässä Instagram-tilini thaimaanrannan_maalarit vuoden 2015 kymmenen tykätyintä reissukuvaa niin, että numero ykkönen (se kaikkein suosituin) on listalla alimmaisena. Ai niin, se vielä pitää sanoa, että aloitin oman ig-tilini samaan syssyyn blogini kanssa viime vuonna alkuvuodesta, joten moni alkuaikojen kuvista sai yksinkertaisesti säälittävän vähän tykkäyksiä, kun ei ollut mitään käsitystä hashtageista sun muista, mutta onneksi on tätä nuorisoa opettamassa näitä hommia.

Ja tässä kuvat:

10. Joulufiiliksiä Chaweng beachillä



9. "Onnellisuuden tien" huikeita maisemia



8. Ne rannalla huojuvat palmut...



7. Auringonlaskua meidän makuuhuoneen ikkunasta



6. Näissä maisemissa mieli lepää (Koh Phangan)



5. Hurmaava sydäntenmurskaaja Koh Phangan



4. Sininen hetki ennen auringonlaskua.



3. Ja tässä näitä meidän "piilopaikkoja", Thongson bay. Mutta ei kerrota kenellekään...



2. Choengmon beach, naapurin herkullisia rantoja. Tässä tosin se hiljaisempi mutka, mihin usein ei turistit vaivaudu.



1. Aina yhtä ihastuttava ja kuvauksellinen Fisherman´s village ja ihan tossa meidän naapurissa.




Vähän tuppaa olemaan rantapainoitteisia nämä instagram-kuvani, vaikkein ihan rantablogia meinannutkaan pitää. Mutta minkäs teet, kun ei näitä rantoja täällä karkuunkaan pääse. Onneksi!

Tämä blogikirjoitukseni on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+ LAURA - matkablogi, Travellover ja Muru Mou- matkablogi.

Minutkin löytää myös instagrammista nimellä Thaimaanrannan_maalarit, joten tervetuloa seuraamaan myös sinne :)

14

Koh Phangan- Samui minikoossa? No ei ole

Koh Phangan, Samui minikoossa? No ei ole. Vaikka se onkin tossa puolen tunnin lauttamatkan päässä, niin ilmapiiri siellä on täysin erilainen. Ja verrattuna siihen pienempään sympaattiseen saareen, Samui on busy. Älkääkä käsittäkö väärin, Samuilla on meidän koti nyt ja täällä ollaan erittäin onnellisia, mutta pakko sanoa, että Phangan kyllä nappasi palan sydämestä. Eikä viikonloppu siellä riitä mihinkään. Paratiisisaari ja unelmalomakohde aivan vieressä, ei tässä paljoa onnellisempi voi taas olla. Kyllä matkailu avartaa...


Becks resortin rannalta. Jos näkymä on tällainen, niin eihän täältä todellakaan huvita lähteä mihinkään!

Lupasin edellisessä postauksessani avata vähän fiiliksiä siitä, miltä ensimmäinen kerta tolla pienellä (ja vielä vähän hipillä) saarella aiheutti. Ja mehän nähtiin viikonlopun suhteellisen tiiviin ohjelman (oli ihania häitä ja jameja) takia oikeasti säälittävän vähän, mutta se mitä nähtiin aiheutti hitonmoisen nälän. Sinne on niin pakko lähteä hetikohta uudestaan!

Syy siihen, miksei kertaakaan 15 vuoteen olla päästy lautalla tota 30 minuutin matkaa meren yli, on Full Moon-partyissa. Meitä ei kiinnosta ne yhtään, eikä ole koskaan kiinnostanut, mutta täytyy olla kyllä ihan supertyhmä, että on jättänyt visiitin ihanalle saarelle väliin tapahtuman takia, joka on kuitenkin vain kerran kuussa. Ja vain YHDELLÄ RANNALLA. Niin. Ja se saari on täynnä toinen toistaan upeampia rantoja, pieniä idyllisiä kyliä, maalaiselämää, todella lungia meininkiä (se tekisi kelle vaan hyvää), paljon erilaisia aktiviteetteja jos sellaisia kaipaa ja jotenkin niin ihanan boho meininki. Vieläkin. Vaikka samalla lailla kuin Samui, se taitaa muuttua tähän samaan suuntaan pikkuhiljaa, eli reppureissaajien katoon ja pakettimatkalaisten tuloon. Älkääkä käsittäkö mua väärin, mä arvostan ihan jokaista tyyliä matkustaa, pääasia on että matkustaa.

Me päräytettiin lautalla siihen satamaan, joka sijaitsee Thong Salassa. Meitä oltiin siellä vastassa autolla (kiitos Vesa ja Pauliina kaikesta) ja vietiin ihan siinä melkein vieressä olevaan Beck´s resortiin, joka siis sijaintinsa puolesta oli niin täydellinen (Nai Wok Bay), että mä haluan muuttaa sinnekin. Jos nyt ei sitä kalleinta luxusta kaipaa, niin erittäin kelvot olivat huoneet. Me nukuttiin hyvin aivan rantaviivalla olevassa kahden huoneen bungalowissa noin 40 eurolla, mutta high seasonilla hinnat on kyllä vähän kalliimmat, järkevät kuitenkin silloinkin. Resortti on saaren ensimmäisiä, ellei ensimmäinen (niin ymmärsin heidän esitteestään), vuodesta 1987 asti toiminut tosi sympaattinen kokonaisuus. Niillä on myös jonkinlainen uhanalaisten, orpojen-, ja loukkaantuneitten lintujen pelastuskeskus siinä samassa ja jos lompakko yhtään tursuaa bahteista, niin tyhjentäkää ihmeessä osa sinne lahjoitusboxiin.


Meidän rantatönö tossa :)


Voi tota pientä orpoa. Onneksi on pelastettu turvaan ja hyvässä hoidossa!

Me tutustuttiin pieneen sievään pöllön poikaseen, joka oli jäänyt orvoksi ja oli nyt siis pelastettuna Becksissä. Pari hauskaa puhuvaa lintua löytyi myös, joiden kanssa höpöteltiin tovi jos toinenkin. Kaikkea ne jo osasikin, lähinnä Thaimaan kielellä, mutta aika nopeasti pari uuttakin juttua niille tarttui. Ja aivan iloissaan olivat kun niitten kanssa jutteli, joten aamiaisen lomassa käykää ihmeessä heittämässä pienet "läpät".

Suurin osa Phanganin majoituksesta on keskittynyt Hat Rinin rannalle saaren eteläkärkeen, eli juuri sinne mihin ne Full moon-partytkin. Eikä me käyty lähimaillakaan, joten en osaa kertoa siitä seudusta vielä mitään. Mutta eiköhän me silläkin suunnalla vielä käydä, vaikka "ne" bileet skipattaisi jatkossakin.

Tällä viikonlopun reissulla aikaa jäi Miskan toiveesta juurikin tutustumiskäyntiin paikalliseen Challenge parkiin, joka oli oikeasti hauska. Meidän pojat otti mittaa toisistaan ja itsestään ja niin sinnikkään kova jätkä Miska oli, että voitti paitahaasteen. Ja voi miten onnelliseksi se pienen miehenalun teki. Tomppa ei onnistunut nyt pääsemään taululle, vaikka kisasikin yli nelikymppisissä. Ilmeisen kova on ollut taso aikaisemmilla kisaajilla, joten ehkä sitten ensi kerralla.


Wipe out-park ja hauskaa oli


Lisää parkista, Miskakin löysi itsestään hurjapään :)


Tomppa kisasi aikaa vastaan. Hyvin meni, muttei tällä kertaa riittänyt

Ennen paluuta tänne kiireisemmälle kotisaarelle ajeltiin resortin lähiympäristöä ja käytiin tutustumassa Slip N Fly- parkiin, jossa kerättiin rahaa paikalliselle eläinklinikalle. Ainoa syy, jonka takia parkilla käytiin, oli juuri lahjoituksen tekeminen vapaaehtoisperiaatteella toimivalle järjestölle, jotka tekevät erittäin arvokasta työtä katukoirien ja kissojen hyväksi. Toivottavasti ihmiset olivat sunnuntaina avokätisiä!


Slip N Fly-parkin hyväntekeväisyysbileet


kohtalaisia ilmalentoja!

Ai niin, meinasin unohtaa, että ihan justiinsa ennen lautan lähtöä pyörähdettiin vielä Vesan suosituksesta sympaattisen kauniilla Mae Haad beachillä, josta matalamman veden aikaan pääsee kävelemällä viereiseen Koh Ma-saareen, jonka ympäristössä ymmärrykseni mukaan on paikoitellen saaren parhaat snorklausmestat. En laita päätäni kuitenkaan vadille, kun en ehtinyt käydä testaamassa, mutta näin olen antanut itseni ymmärtää.


Näitä kookospähkinän poimija-apinoita näkyi. Hyvin oli tottunut mopokyytiin :)

Mae Haad- beachin rentoa tunnelmaa


Mae Haad, osa 2

Me tulemme taas Koh Phangan ja te ihanat suomalaiset siellä! Olipas muuten aika huikeita valashai-videoita tarjolla, täytynee varmaan palata mahdollisimman pian vähän sukeltamaan.

Arvatkaa muuten mitä...ensi tiistaina haetaan Samuilla sijaitsevasta Elfe`s Worldistä Boolle kaveri. Sen reissun jälkeen kerron tästä eläinten pelastajanaisesta vähän lisää...

8